5.10.2017/4927

Maahanmuuttovirasto oli jättänyt tutkimatta Iranin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet vastuunmäärittämisasetuksen nojalla Bulgariaan. Sitä ennen A oli avioitunut Suomessa jatkuvalla oleskeluluvalla oleskelevan afganistanilaisen miehen B kanssa, ja pariskunnalle oli syntynyt lapsi C.

Mikään vastuunmäärittämisasetuksen perusteista ei johtanut siihen, että Suomi olisi asetuksen nojalla suoraan vastuussa kansanvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

Asiassa oli seuraavaksi ratkaistavana, oliko kolmannen maan kansalaisen A:n omasta ja alaikäisen lapsensa puolesta Suomessa jättämä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus EU:n vastuunmäärittämisasetuksen pääsäännöstä poiketen käsiteltävä saman asetuksen sisältämän harkintavaltalausekkeen nojalla Suomessa ottaen huomioon kaikki asian olosuhteet.

Asiassa saadun sosiaalityön yhteenvedon mukaan A:lla oli masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Hän oli saanut aikoja psykologille ja etsinyt itselleen apua. Perheyhteys A:n ja C:n sekä B:n ja hänen vanhempien lastensa kanssa oli vahva.

Korkein hallinto-oikeus arvioi, että A:n psyykkisestä terveydentilasta saadun selvityksen perusteella hän oli tuen tarpeessa. Hän oli käynyt Suomessa psykologin vastaanotolla ja hänen kohdallaan on tehty jatkosuunnitelma sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin tueksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tilanteessa oli sekä valittajaan itseensä että hänen lapseensa liittyviä sellaisia perhe-elämän suojaan ja lapsen etuun liittyviä humanitaarisia syitä, että heidän turvapaikkahakemuksensa tuli käsitellä Suomessa.

Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus, ns. Dublin III), johdanto-osan perustelukappaleet 13, 14, 17, 32 ja 39 sekä vastuunmäärittämisasetuksen 1 artikla, 2 artiklan 1 g kohta, 3 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 2 kohta, 12 artiklan 2 kohta, 16 artikla, 17 artikla ja 20 artiklan 3 kohta,

Ulkomaalaislaki 103 §:n 2 kohta, 146 § 1 momentti ja 148 §:n 2 momentti

Unionin tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-411/10 ja C-493/10, kohdat 55, 64‒ 66 ja 68

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Anna Mähönen.