22.5.2018/2399

Kaupunki ja aluehallintovirasto olivat vuonna 2001 allekirjoittaneet talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun toimeksiantosopimuksen talous- ja velkaneuvontapalvelujen järjestämisestä. Aluehallintovirasto teki 17.4.2015 päätöksen kaupungille palvelujen tuottamisesta maksetun korvauksen takaisinperinnästä perusteilla, jotka liittyivät toimeksiantosopimuksen purkamiseen sekä kaupungin väitettyyn sopimusrikkomukseen. Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätökseen sai hakea muutosta hallinto-oikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Kaupunki haki valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta ja, tämän hylättyä valituksen, edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan toimeksiantosopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että takaisinperintää koskevassa asiassa on mainitun säännöksen mukaisesti kysymys julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevasta, hakemuksena hallinto-oikeudessa vireille pantavasta hallintoriita-asiasta, jota aluehallintovirasto ei ole voinut ratkaista oikeudellisesti sitovalla tavalla yksipuolisella hallintopäätöksellään. Asiaa ei ollut arvioitava toisin talous- ja velkaneuvontalain 8 §:n tai työ- ja elinkeinoministeriön antaman talous- ja velkaneuvontapalvelujen tuottajalle maksettavaa korvausta koskevan asetuksen 5 §:n perusteella. Mainitun lain 8 §:ssä asetetaan palveluiden tuottajalle velvollisuus palauttaa saamansa perusteeton etu, mutta säännöksen ei sen sijaan voitu katsoa antavan toimeksiantosopimuksen osapuolena olevalle aluehallintovirastolle toimivaltaa tehdä muutoksenhakukelpoista hallintopäätöstä korvauksen takaisinperinnästä. Lisäksi vaikka mainitun asetuksen 5 §:n mukaan palvelujen tuottamisesta kunnalle maksetut korvaukset perii takaisin Kilpailu- ja kuluttajavirasto aluehallintoviraston tekemän päätöksen perusteella, työ- ja elinkeinoministeriön antamalla asetuksella ei voitu, kun otettiin huomioon perustuslain 107 §, poiketa lain säännöksestä, jonka mukaan toimeksiantosopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallintolainkäyttölain mukaisesti.

Aluehallintoviraston tekemään päätökseen liittämä valitusosoitus oli siten virheellisenä poistettava ja hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös kumottava ja poistettava.

Suomen perustuslaki (731/1999) 107 §

Laki talous- ja velkaneuvonnasta (713/2000) 3 §, 4 §, 5 § ja 8 §

Työ- ja elinkeinoministeriön asetustalous- ja velkaneuvontapalvelujen tuottajalle vuonna 2014 maksettavan korvauksen perusteista (160/2014) 5 §

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 69 § ja 70 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio, Timo Räbinä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.