19.6.2018/2955

Muutoksenhakija oli maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 1 momentin nojalla velvoitettu sakon uhalla poistamaan asemakaava-alueen tontille tuomansa ympäristöä rumentavat tarvikkeet. Muutoksenhakija ei kiinteistörekisterin tietojen mukaan omistanut tai hallinnut tonttia. Koska muutoksenhakija kuitenkin asui tontilla ja maksoi tontin omistavalle kaupungille tontinvuokraa vastaavaa korvausta, hänellä oli uhkasakkolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Siistimisvelvoite ja sen tehosteeksi rakennusvalvonta-asiassa asetettu uhkasakko voitiin siten kohdistaa tonttia tosiasiasiassa hallitsevaan muutoksenhakijaan, vaikka hänen tontin hallintaan oikeuttava vuokrasopimuksensa oli jo päättynyt.

Muutoksenhakija vaati oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä ja esitti, että edellä mainitussa rakennusvalvonta-asiaan liittyvässä uhkasakkomenettelyssä oli kysymys oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa tarkoitetusta hallinnollisesta seuraamuksesta. Muutoksenhakijan mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika oli siten mainitun lain 5 §:n 3 momentin mukaisesti alkanut jo silloin, kun hänelle oli kerrottu uhkasakon määräämisen mahdollisuudesta.

Hallinnollisella seuraamuksella tarkoitetaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa rangaistuksen luonteista seuraamusta. Lain esitöistä ilmenee, että laissa tarkoitettu hallinnollinen seuraamus rinnastuu rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Uhkasakkomenettelyä, johon kuuluvat uhkasakon asettaminen ja päävelvoitteen jäätyä noudattamatta uhkasakon tuomitseminen maksettavaksi, ei kuitenkaan ole tarkoitettu rangaistusluonteiseksi seuraamukseksi, vaan sen tavoitteena on varmistaa päävelvoitteen noudattaminen ja ympäristön palauttaminen lainvastaista menettelyä edeltäneeseen tilaan. Uhkasakon asettamista rakennusvalvonta-asiassa ei siten voitu pitää oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa tarkoitettuna rikosoikeudelliseen seuraamukseen rinnastettavissa olevana hallinnollisena seuraamuksena. Asiassa oli sovellettava oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 5 §:n 2 momentin pääsääntöä, jonka mukaan hallintolainkäyttöasiassa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa, kun vireillepanoasiakirja on toimitettu asianomaiselle tuomioistuimelle.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 182 § 1 momentti

Uhkasakkolaki 7 § 1 momentti

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 2 a § ja 5 § 2 ja 3 momentti

Ks. KHO 2016:96

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.