21.2.2020/753

Asiassa oli kysymys siitä, oliko hallinto-oikeus voinut velvoittaa Maahanmuuttoviraston korvaamaan hallinto-oikeudessa muutoksenhakijana olleen työntekijän jatko-oleskelulupaa hakeneen hakijan oikeudenkäyntikulut tilanteessa, jossa hallinto-oikeus oli kumonnut Maahanmuuttoviraston oleskelulupaa koskevan päätöksen ja työ- ja elinkeinotoimiston osapäätöksen katsottuaan, että työ- ja elinkeinotoimisto ei ollut voinut tehdä kielteistä osapäätöstä asiassa.

Koska valituskelpoisen oleskelulupaa koskevan hallintopäätöksen oli tehnyt Maahanmuuttovirasto, joka samalla oli myös oikeudenkäynnin toinen osapuoli, korkein hallinto-oikeus katsoi, että Maahanmuuttovirasto oli se hallintoviranomainen, joka oli velvoitettava korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut hallintolainkäyttölain 74 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sen vuoksi, että työ- ja elinkeinotoimiston osapäätös sitoi Maahanmuuttovirastoa osapäätöksessä ratkaistujen seikkojen osalta ja että työ- ja elinkeinotoimisto oli antanut valitusta hallinto-oikeudessa käsiteltäessä oman lausuntonsa.

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti

Ulkomaalaislaki 83 § 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Timo Räbinä, Anne Nenonen ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.