Muu päätös 3080/2014

Asia Yleiskaavaa koskevat valitukset

Valittajat 1. Finavia Oyj

2. A

3. B

4. C ym.

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 12.6.2013 nro 13/0412/5

Asian aikaisempi käsittely

Tuusulan kunnanvaltuusto on 7.5.2012 (§ 48) hyväksynyt Rykmentinpuiston osayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Finavia Oyj:n (myöhemmin myös Fin³avia), A:n, B:n sekä C:n ja hänen asiakumppaneidensa valitukset kunnanvaltuuston päätöksestä. Hallinto-oikeus on hylännyt B:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

1. Sovellettavat oikeusohjeet

1.1 Kaavoitusmenettelyä ja vuorovaikutusta koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n 1 momentin mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 63 §:n 1 momentin mukaan kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Saman pykälän 2 momentin mukaan kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista, suunnitellusta aikataulusta sekä osallistumis- ja arviointimenettelystä. Ilmoittaminen on järjestettävä kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Ilmoittaminen voi tapahtua myös kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n 1 momentin mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Pykälän 2 momentin mukaan muistutuksen tehneille, jotka ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 66 §:n 2 momentin mukaan valmisteltaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa, joka koskee valtakunnallisia tai tärkeitä seudullisia alueidenkäyttötavoitteita tai joka muutoin on yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten, luonnonarvojen tai kulttuuriympäristön kannalta erityisen merkittävä taikka valtion viranomaisen toteuttamisvelvollisuuden kannalta tärkeä, on oltava yhteydessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan kesken on järjestettävä neuvottelu tällaisen kaavan laadintaan liittyvien valtakunnallisten, seudullisten ja muiden keskeisten tavoitteiden selvittämiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettuun neuvotteluun on kutsuttava ne viranomaiset, joiden toimialaa asia saattaa koskea. Viranomaisneuvottelusta säädetään tarkemmin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 18 §:ssä.

1.2 Yleiskaavan vaikutusten selvittämistä ja kaavan sisältöä koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan vaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:ssä on annettu tarkempia määräyksiä selvitysten sisältövaatimuksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 36 §:n mukaan kunnan tulee huolehtia tarpeellisesta yleiskaavan laatimisesta ja pitää se ajan tasalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Saman pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestönryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 3 momentin mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Saman pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 40 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava esitetään kartalla. Kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaan liittyy selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 2 momentin mukaan jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuuri-historiallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset).

Maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:n 1 momentin mukaan kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia (maankäyttösopimus). Maankäyttösopimuksissa ei kuitenkaan voida sitovasti sopia kaavojen sisällöstä.

Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita.

Valtioneuvoston päätöksellä 30.11.2000 hyväksyttyjen ja päätöksellä 13.11.2008 tarkistettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.5 Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto erityistavoitteiden mukaan lentoasemien ympäristön maankäytössä tulee ottaa huomioon lentoliikenteen turvallisuuteen liittyvät tekijät, erityisesti lentoesteiden korkeusrajoitukset, sekä lentomelun aiheuttamat rajoitukset. Uusia lentoasemia suunniteltaessa ja olemassa olevia kehitettäessä tulee ottaa huomioon asutus ja muut melulle herkät toiminnot. Alueidenkäytössä on turvattava lentoliikenteen nykyisten varalaskupaikkojen ja lennonvarmistusjärjestelmien kehittämismahdollisuudet sekä sotilasilmailun tarpeet.

2. Kaava-alueen kuvaus, alueen suunnittelutilanne, kaavan tavoitteet ja osayleiskaavan sisältö pääpiirteittäin

Kaavaselostuksen mukaan Rykmentinpuiston osayleiskaava-alueen pinta-ala on noin 480 hehtaaria. Kaava-alue sijoittuu Tuusulan kunnan Hyrylän taajamaan kuntakeskuksen itä- ja kaakkoispuolelle Hyrylän keskustan ja Keravan rajan väliin. Suunnittelualue rajautuu luoteessa Järvenpääntiehen, lounaassa Urheilukeskukseen ja Sulan työpaikka- ja teollisuusalueeseen, idässä Keravan rajalla Savion alueeseen ja pohjoisosassa Kulloontiehen. Alueen läheisyydessä sijaitsevat Keravan rautatieasema ja Savion seisake. Helsinki-Vantaan lentoasema on muutaman kilometrin päässä alueesta. Alue rajautuu pohjoisosastaan yhtenäiseen viljeltyyn kulttuurimaisemaan ja itäosa liittyy seudulliseen viherkäytävään. Kuntarakenteessa alue kytkeytyy ennen kaikkea Hyrylän keskustaan. Alueella sijainnut vuonna 2007 lakkautettu Hyrylän varuskunta harjoitusalueineen sijaitsee suunnittelualueella keskeisellä paikalla.

Uudenmaan maakuntakaavassa, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä 8.11.2006, suunnittelualue on keskeisiltä osin puolustusvoimien aluetta (EP). Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alue varataan puolustusvoimien käyttöön, ja mikäli taajamatoimintojen alueisiin kiinteästi liittyvät alueet Helsingin Santahaminassa, Tammisaaren Dragsvikissä ja Tuusulan Hyrylässä vapautuvat puolustusvoimien käytöstä, ne varataan vapautuvilta osin taajamatoimintojen alueeksi. Muilta osin suunnittelualue on maakuntakaavassa alkujaankin taajamatoimintojen aluetta. Hyrylän keskusta on maakuntakaavassa keskustatoimintojen aluetta ja varuskunta-alueen länsiosa kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeää aluetta. Maakuntakaavaan on merkitty lisäksi keskeiset liikenneväylät, pohjavesialueet, maakaasuputki ja voimalinjavaraus sekä suunnittelualueen itäosaan viheryhteystarve. Alueen kaakkoisosasta pieni alue on maakuntakaavaan merkittyä lentomelualuetta, jolla melutaso L_den on 55–60 dBA.

Tuusulan kunnanvaltuuston 9.4.2001 hyväksymässä oikeusvaikutteisessa Hyrylän laajenemissuuntien osayleiskaavassa entinen varuskunta-alue on osoitettu puolustusvoimien käyttöön (EP). Tuusulan itäväylän itäpuoli on osoitettu pääasiassa maa- ja metsätalousalueeksi. Suojelualueita on osoitettu Klaavolan ja Saksan pihapiirien alueelle.

Kaavan tavoitteena on kaavaselostuksen mukaan kehittää entistä varuskunta-aluetta ja sen ympäristöä tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi monipuoliseksi ja virikkeelliseksi keskusta-, asuin-, virkistys- ja työpaikka-alueeksi sekä eheyttää nykyistä Hyrylän taajamarakennetta. Tavoitteena on luoda omaleimainen, alueen ominaisuuksia ja historiaa hyödyntävä tulevaisuuden puutarhakaupunki. Aluerakenteessa merkittävää on alueen keskeinen sijainti osana keskustaajamarakennetta ja alueen potentiaali Hyrylän ja Keravan taajamarakenteiden yhdistäjänä. Maankäytön suunnittelussa huomioidaan keskustaajaman alueen nykyinen ja kehittyvä yhdyskuntarakenne ja tieverkko. Alue liitetään olemassa olevaan ja suunniteltuun tie- ja katuverkkoon ja virkistys- ja kevyen liikenteen yhteyksiin. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee varmistaa vanhan varuskunnan alueen kulttuurihistoriallisten ja rakennustaiteellisten arvojen säilyminen ja arvokkaan rakennetun ympäristön ja siihen kuuluvan vanhan viherympäristön merkityksen säilyminen osana uutta kaupunkirakennetta ja kaupunkikuvaa. Klaavolan, Klaavon ja Saksan tilakeskusten suhde ympäristöön ja avoimeen maisemaan tulee pyrkiä säilyttämään ennallaan ja tarvittavissa määrin ennallistaa sitä. Alueita on mahdollista kehittää niiden luonteeseen sopivalla tavalla.

Osayleiskaavassa tarkoituksena on yhdistää molemmin puolin Järvenpääntietä sijaitsevat keskusta-alueet toisiinsa sekä kehittää ja vahvistaa keskustaa seudullisessa verkossa. Rykmentinpuiston keskeisen alueen rakennettu ympäristö muodostuu keskuspuiston ympärillä sijaitsevista urbaaneista puutarhakylistä, jotka liittyvät toisiinsa, keskustaan ja muuhun ympäristöön kehämäisellä katuverkolla. Puutarhakylät kytkeytyvät keskuspuistoon ja laajaan ympäröivään viheralueverkkoon. Tuusulan itäväylän varrelle on esitetty työpaikka- ja toimitilarakentamista Kulloontien liittymän yhteyteen. Suunnittelualueen itäisen osan rakenne liittyy pääasiassa Keravan Savion alueeseen kehämäisen pääkadun varassa täydentäen Keravan puolen kaupunkirakennetta. Tämä alue on pientalovaltainen.

Alueen rakenne kytkeytyy seudullisiin joukkoliikennejärjestelmiin, merkittävimpinä keskustan linja-autoasema ja pääradan asemat. Keskustan alueella varaudutaan lentokentän metroradan asemaan. Alueen ja sen ympäristön rakentaminen keskitetään julkisen liikenteen suunnitellun runkoverkon varaan. Katuverkko mahdollistaa julkisen liikenteen tehokkaat yhteydet.

Kaavamääräyksissä on osoitettu ohjeellisia rakentamistehokkuuksia perustuen osa-alueiden sijaintiin ja olosuhteisiin. Alueelle voi toteutuvasta aluetehokkuudesta riippuen sijoittua noin 12 000–15 000 uutta asukasta. Syntyviä työpaikkoja arvioidaan olevan vähimmäismitoituksella 2 100–4 200 ja tavoitteellisella mitoituksella 2 900–5 800. Osayleiskaavan mitoitus on viitteellinen, ja täsmällinen mitoitus tehdään asemakaavoituksessa. Rakenteen tehokkuus ja rakentamisen korkeus kasvaa Hyrylän keskusta-alueelle päin ja laskee itäosan suuntaan. Noin kolmannes kaava-alueen pinta-alasta on viheralueita.

3. Perustelut yksittäisiin valituksiin

3.1 C ym:n valitus

3.1.1 Kaavapäätöksen perusteleminen, vaihtoehtoisten ratkaisujen tutkiminen ja kartta-aineiston laatu

Valituksessa mainituista maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:ssä määritellyistä alueiden käytön suunnittelun tavoitteita toteuttavista kaavojen sisältövaatimuksista on säädetty kunkin kaavamuodon osalta erikseen, yleiskaavan osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä. Yleiskaavan sisällön lainmukaisuutta ei arvioida suoraan maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:n alueiden käytön suunnittelun tavoitteita koskevan säännöksen nojalla eikä se voi olla yksittäistä kaavaa koskevan muutoksenhaun perusteena kuten ei myöskään valituksessa mainittu rakentamisen ohjauksen tavoitteita koskeva maankäyttö- ja rakennuslain 12 §.

Siltä osin kuin valituksessa on viitattu kaavapäätöksen perustelemattomuuteen, hallinto-oikeus on todennut, että hallintolain 45 §:n säännökset päätöksen perustelemisesta eivät tule sovellettavaksi arvioitaessa kaavapäätöksen sisällön lainmukaisuutta. Maankäyttö- ja rakennuslain 40 §:n mukaan yleiskaava ja sen ratkaisut esitetään kartalla. Yleiskaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Yleiskaavaan liittyvä selostus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta siinä on esitetty kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot siten kuin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 17 §:ssä tarkemmin säädetään. Kaavaselostus sinällään ei voi olla muutoksenhaun kohteena, mutta siitä tulee ilmetä kaavan vaikutusten ja perusteiden arvioimiseksi riittävät tiedot. Puutteellisuus tässä voi johtaa kaavan kumoamiseen valituksen johdosta.

Valituksessa on esitetty, että kaavavalmistelun yhteydessä ei ole tutkittu vaihtoehtoisia ratkaisuja esimerkiksi pääkadun linjaukselle eikä tutkittu linjauksen vaikutuksia uimahallin edustan turvallisuuteen tai pysäköintiin. Linja-autoaseman siirtoa ei myöskään ole tutkittu eikä perusteltu kaava-aineistossa. Näiden valituksessa esitettyjen puutteellista selvittämistä koskevien väitteiden lisäksi valituksessa on esitetty, että kunnanvaltuuston kokoukseen toimitettu kartta-aineisto on ollut epäselvää eikä siitä ole voinut nähdä kaikkia oleellisiakaan ratkaisuja. Hallinto-oikeus on todennut, että se tutkii kunnallisvalituksen johdosta asian vain niiden yksilöityjen perusteiden osalta, joihin valituksessa on vedottu eli tässä tapauksessa edellä mainittujen seikkojen osalta.

Kaavaselostuksen kohdassa 4. Laaditut vaihtoehdot on tuotu esiin ne suunnitelmat ja selvitykset, jotka ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maakuntakaavan lisäksi olleet suunnittelun lähtöaineistona, sekä tutkitut vaihtoehdot. Mainitusta kohdasta ilmenee muun ohessa, että osayleiskaava on laadittu Hyrylän varuskunta-alueen suunnittelua varten vuonna 2008 järjestetyn suunnittelukilpailun voittaneen työn pohjalta. Kilpailussa esitetyt vaihtoehtoiset ratkaisumallit ovat toimineet kaavavalmistelussa keskeisinä vaihtoehtotarkasteluina.

Hallinto-oikeus on todennut, että kilpailutyöt ovat olleet julkisesti nähtävillä ja suunnittelukilpailun arvostelupöytäkirja on kaavaselostuksen liitteenä.

Kaavaselostuksessa on esitetty, mitä eri vaihtoehtoisia ratkaisumalleja kaavaluonnokseen on suunnittelukilpailun jälkeen tutkittu rakenteen ja kaupunkikuvan, palvelujen, viheralueiden ja virkistyksen, liikenteen ja teknisen huollon osalta ennen kunnanhallituksen kokousta 21.9.2009, miten kaavaluonnosta on sen jälkeen kehitetty ja mitä muutoksia ja tarkistuksia kaavaluonnokseen ja -ehdotukseen ja kaavan liitemateriaaliin on kaavaprosessin aikana muun ohella saadun palautteen johdosta tehty.

Liikenteen järjestämisen osalta on kaavan selvitysaineistossa mainittu muun ohella raportti Hyrylän liikenne vuodelta 2006 sekä Tuusulan keskustan tieverkkoselvitys vuodelta 2007. Näissä on esitetty liikenteen kehittymisen arvioita eri liikenneverkko- ja maankäyttöhahmotelmissa. Kaavaselostuksessa on edelleen todettu, että vuoden 2008 ohikulkutien yleissuunnitelmassa valittu ratkaisu ohjaa liittymien ja katujen sijaintia ja sitä kautta toimintoja ja niiden rajausta ja saavutettavuutta.

Liikenteen järjestämistä kaava-alueella on esitetty ja arvioitu kaavaselostuksen liitteissä 12 Katujen alustava yleissuunnitelma, 21 Kuvaus kaava-alueen liikenteellisestä liittymisestä ympäröiviin alueisiin sekä 23 Keskusta-alueen eteläisen pääkadun linjausvaihtoehdot. Pääkadun uutta linjausta on perusteltu muun ohella kaavaselostuksen liitteen 30 Lausuntojen ja mielipiteiden tiivistelmät osayleiskaavaehdotuksen nähtävillä oloajalta 6.6.–1.7. ja 1.8.–15.8.2011 sekä niihin laaditut vastineet kohdissa 2.7 ja 2.17.

Kaavaselostuksen kohdan 5.9 Liikenne mukaan alueen suunnittelussa on pyritty kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen mahdollisimman korkeaan matkaosuuteen kaikista matkoista. Kaava-alueen liikenneverkko perustuu Tuusulan keskustan tieverkkoselvityksen tavoitteelliseen liikenneverkkoon 2030. Liikenneverkkoa on kehitetty edelleen niin, että tieverkkoselvityksen mukainen Rykmentinpuiston kautta kulkemaan linjattu seudullinen yhteys on järjestetty kehäkadulla, joka liittyy ympäröivään liikenneverkkoon. Koska Rykmentinpuisto on kytketty ulkoiseen liikenneverkkoon usean liittymän kautta, liikennekuormitus yksittäisillä katuosuuksilla tasaantuu merkittävästi.

Joukkoliikenne tukeutuu suurelta osin linja-autoterminaalin kautta kulkevaan julkiseen liikenteeseen. Rykmentinpuisto lisää tarvetta tiheävuoroväliselle linjalle pääradan suuntaan. Ratkaisu tälle tarpeelle on joukkoliikenteen runkolinja, joka kytkee Hyrylän ja Keravan keskustat ja niiden tärkeimpiä toimintoja toisiinsa Rykmentinpuiston alueen kautta. Joukkoliikennereitit esitetään ohjattavaksi Hyrylän keskustasta Rykmentinpuiston kautta sekä Keravan että Savion asemille. Kulloontien nelikaistaistaminen tukee tehokkaan liityntäliikenteen aikaansaamista pääradalle. Ratkaisussa on otettu huomioon myös Kehäradan toteuttaminen ja metroverkon mahdollinen laajentaminen lentokentälle.

Pysäköinnin osalta kaavaselostuksessa on muun ohella todettu, että keskustatoimintojen paikoitus järjestetään tavoitteellisesti toriparkkina, jossa yhdistyy keskeisimpänä keskusta-asioinnin pysäköintitarve, muita hyödyntäjiä ovat muun muassa uimahalli ja muut julkiset palvelut sekä liityntäpysäköinti. Toriparkkia on esitetty soveltuvin osin maan tasoon ja parkkikannen ja torikannen alle. Kansiosaa voidaan laajentaa melko vapaasti torin alla ja liittää edelleen mahdollisiin korttelin alaisiin pysäköintilaitoksiin. Ratkaisumallilla laitoksen koko saadaan helposti riittävän suureksi keskustan tarpeisiin, se on joustava ja tarjoaa hyvän vaiheistettavuuden ja suorat yhteydet kortteleihin. Vastaavia asemakaavoituksessa edelleen tutkittavia vaihtoehtoja on myös muita. Toriparkkiin sijoittuu tavoitteellisesti noin kolminkertainen määrä paikkoja nykyiseen uimahallin paikoitusalueeseen verrattuna.

Osayleiskaavalla ei ole ratkaistu linja-autoaseman siirtämistä pois nykyiseltä paikaltaan. Kaavaratkaisu ainoastaan mahdollistaa linja-autoterminaalin sijoittamisen pääkadun varrelle. Linja-autoaseman sijainnista päätetään alueen myöhemmässä suunnittelussa.

Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeus katsoo, että kaavavalmistelussa on maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla tutkittu ja selvitetty mahdollisia eri liikenneratkaisuja ja niiden vaikutuksia. Kaava-aineistossa on muutoinkin esitetty kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot siltä osin kuin niihin on valituksessa vedottu. Kaavapäätös ei ole valituksessa esitetyillä liikennettä koskevilla perusteilla lainvastainen.

Rykmentinpuiston osayleiskaava on esitetty mittakaavaan 1:5000 laaditulla kartalla. Kaavaselostuksessa on kuvina karttaotteita ja kaavakarttaa ja -selostusta havainnollistavaa materiaalia on kaavan liitteinä. Valituksessa ei ole esitetty sellaista syytä, jonka mukaan osayleiskaavakartta ei esitystavaltaan täyttäisi sille asetettuja vaatimuksia tai jonka mukaan asian valmistelua olisi muutoin pidettävä kartta-aineiston laadun perusteella virheellisenä.

3.1.2 Maanomistajien eriarvoinen kohtelu

Valituksen mukaan alueen maanomistajia ei ole kohdeltu tasapuolisesti, vaan Senaatti-kiinteistöjä on suosittu alueen muihin maanomistajiin verrattuna valituksessa esitetyin tavoin.

Suomen valtio / Senaatti-kiinteistöt ja Tuusulan kunta ovat 12.4.2007 tehneet yhteistyösopimuksen alueiden luovutuksesta, kaavoituksen käynnistämisen periaatteista ja harjoituskäytöstä vapautuvan alueen kaavoittamisesta. Sopimuksen tarkoituksena on ollut valtion omistaman ja sen käytössä olleen osaksi rakennetun noin 48 hehtaarin suuruisen varuskunta-alueen ja varuskunta-alueeseen liittyvän noin 195 hehtaarin suuruisen harjoitusalueen ottaminen yhdyskuntarakentamisen piiriin siten, että osasta aluetta tehdään kunnan ja valtion välillä niin sanottu raakamaakauppa ja osalle sopimusalueesta tehdään kaavatyön käynnistämissopimus sekä puolustusvoimain harjoituskäyttöön jäävän alueen jatkotoimenpiteistä päätetään sitten, kun tiedetään alueen erityiskäytön päättymisestä. Yhteistyösopimuksessa on todettu, että siihen kirjataan keskeiset toimintaperiaatteet, maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:n mukaiset maankäyttösopimuksen ehdot kustannusten jaon osalta, kiinteistökaupan aluetta ja kauppahintaa koskevat ehdot sekä tulevan kaavatyön kustannusten jakoperiaatteet. Sopimusalueelle tehdään ensin osayleiskaava, jossa alueen käyttömahdollisuudet ja -tarkoitus määritellään myös puolustusvoimain käyttöön jäävän alueen osalta. Osayleiskaavatyön edetessä valmistaudutaan laatimaan asemakaavoja. Sopimuksessa on sovittu, että osayleiskaavatyön käynnistämiseksi osapuolet järjestävät yhdessä alueen suunnittelusta arkkitehtikilpailun.

Tuusulan kunnanvaltuusto on 16.4.2007 § 53 hyväksynyt edellä mainitun sopimuksen. Helsingin hallinto-oikeus (27.6.2008 nro 08/081172) ja korkein hallinto-oikeus (26.2.2010 taltionumero 370) ovat hylänneet valtuuston päätöksestä tehdyt valitukset. Hallinto-oikeus on todennut, että mainitussa sopimuksessa ei ole sovittu alueelle tulevien kaavojen sisällöstä, ja sopimuksessa sovittujen periaatteiden mukaan maankäyttösopimukset tehdään asemakaavoituksen ehdittyä ehdotusvaiheeseen.

Tuusulan kunta ja Senaatti-kiinteistöt ovat järjestäneet vuoden 2008 alussa suunnittelukilpailun Hyrylän varuskunta-alueen osayleis- ja asemakaavoituksen pohjaksi. Kilpailun tarkoituksena oli löytää 260 hehtaarin alueelle yleis- ja asemakaavoituksen pohjaksi korkeatasoinen maankäytön yleissuunnitelma noin 10 000–15 000 asukkaan asuinalueelle sekä Tuusulan keskustaa lähellä olevalle aikaisemmalle kasarmialueelle yksityiskohtainen täydennysrakennussuunnitelma säilytettävien ja suojeltavien rakennusten käyttösuunnitelmineen. Kilpailualue rajautui Järvenpääntiehen, Kulloontiehen, Tuusulan Itäväylään sekä urheilukeskukseen ja Hyrylän työpaikka-alueeseen.

Kilpailun palkintolautakuntaan on kuulunut Tuusulan kunnan nimeäminä viisi kunnan edustajaa, Senaatti-kiinteistöjen nimeäminä viisi henkilöä, yksi kilpailun järjestäjien yhteisesti nimeämä henkilö ja yksi Suomen Arkkitehtiliiton kilpailutoimikunnan nimeämä henkilö.

Hallinto-oikeus on todennut, että edellä mainitulla suunnittelukilpailulla ei ole ratkaistu osayleiskaavan sisältöä. Voittanut ehdotus on ollut pohjana osayleiskaavan laatimiselle, mutta se ei ole kuntaa sitonut alueen kaavoituksessa. Sen, että Senaatti-kiinteistöjen edustajia on ollut mukana valitsemassa suunnittelukilpailun voittajaa, ei ole katsottava merkitsevän, että kaava-alueen muut maanomistajat olisi asetettu valtiota huonompaan asemaan alueen kaavoituksesta päätettäessä.

Kaava-asiakirjoista ilmenee, että Senaatti-kiinteistöjen edustaja on ollut läsnä aloitusvaiheen viranomaisneuvottelussa 27.11.2008. Neuvottelussa on esitelty osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja käsitelty kaavahankkeen lähtökohtia ja tavoitteita. Tapaamisesta laadittuun, 18.12.2008 päivättyyn muistioon on kirjattu eri viranomaisten näkemykset hankkeesta sekä todettu, että "maanomistajana Senaatti osallistuu puolustusvoimien ja kunnan välisiin palavereihin".

Senaatti-kiinteistöjen edustaja on osallistunut myös luonnosvaiheen viranomaisneuvotteluun 30.3.2011. Neuvottelusta laaditun muistion

7.4.2011 mukaan tilaisuudessa on esitelty alustava kaavaehdotus ja kaavaluonnoksen palaute alustavine vastineineen sekä esitelty valtakunnallisten ja seudullisten viranomaisten lausunnot vastineineen. Muistioon on kirjattu neuvottelussa esiin tulleet viranomaisten lisähuomiot, mahdolliset lisäselvitystarpeet ja muutosesitykset. Kunnanhallituksen lausunnon mukaan Senaatti-kiinteistöt on luonnosvaiheen viranomaisneuvottelussa toiminut lähinnä omistamallaan alueella olevien viranomaistoimintojen asiantuntijana. Ehdotusvaiheen viranomaisneuvotteluun Senaatti-kiinteistöjen edustaja ei osallistunut.

Hallinto-oikeus on todennut, että maankäyttö- ja rakennuslain 66 §:n mukainen viranomaisneuvottelu on sinällään tarkoitettu kunnan ja muiden viranomaisten välisen yhteydenpidon muodoksi eikä Senaatti-kiinteistöt ole lainkohdassa tarkoitettu viranomainen. Senaatti-kiinteistöjen osallistumiselle neuvotteluihin on kuitenkin esitetty perusteltu syy. Siihen nähden, että kaavan laatimiseen on osaltaan tullut tarve kyseisten valtion omistamien alueiden vapauduttua puolustusvoimien käytöstä, ja otettuna myös huomioon asiakirjoista ilmenevä tarve selvittää alueella sijaitsevien vanhojen armeijan rakennusten asema tulevassa suunnittelussa, Senaatti-kiinteistöjen edustaja on voinut osallistua neuvotteluihin. Asiassa ei muutoinkaan voida tältä osin katsoa tapahtuneen sellaista menettelyvirhettä, jonka vuoksi kaavapäätös tulisi kumota. Senaatti-kiinteistöjen edustajan osallistuminen viranomaisneuvotteluun ei merkitse, että alueen maanomistajia olisi kohdeltu yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti.

---

3.3 B:n valitus

3.3.1 Maanomistajien eriarvoinen kohtelu ja vuorovaikutus

Siltä osin kuin valituksessa on vedottu Senaatti-kiinteistöjen edustajien osallistumiseen Hyrylän varuskunta-alueen suunnittelukilpailun palkintolautakuntaan ja viranomaisneuvotteluihin, hallinto-oikeus viittaa perusteluinaan edellä kohdassa 3.1.2 lausuttuun.

Valituksessa on vedottu myös siihen, että Senaatti-kiinteistöjen edustajat ovat olleet esteellisiä osallistumaan osayleiskaavavalmisteluun ja päätöksentekoon. Hallinto-oikeus on todennut, että asiassa ei ole väitetty Senaatti-kiinteistöjen edustajien olleen Tuusulan kunnanvaltuutettuja, kunnan muita luottamushenkilöitä tai kunnan viranhaltijoita tai työntekijöitä. Heihin eivät siten tule sovellettavaksi kuntalain 52 §:n ja hallintolain 27 ja 28 §:n esteellisyyttä koskevat säännökset.

Hallinto-oikeudelle on B:n pyynnön mukaisesti toimitettu Rykmentinpuiston johtoryhmän kokousmuistiot 1/2008, 1–5/2009 ja 1/2011, pientyöryhmän muistio 2.11.2011 sekä valtion Tuusulassa omistamien alueiden yhteistyöryhmän (jäljempänä yhteistyöryhmä) kokouspöytäkirjat 6–8/2006, 1–3/2007, 1–3/2008, 1–4/2011 ja 1–2/2011. Kunnan esittämän selvityksen mukaan yhteistyöryhmän ensimmäisiä kokousmuistioita ei ole arkistoitu eikä niitä sen vuoksi ole voitu toimittaa hallinto-oikeudelle. Toimituista kokousmuistioista ilmenee, että Senaatti-kiinteistöjen edustajat ovat osallistuneet kaikkiin edellä mainittuihin ryhmiin.

Edellä mainitut työryhmät ja johtoryhmä on kaupungin esittämän selvityksen mukaan perustettu Rykmentinpuiston maankäytön edellyttämää kunnan ja valtion välistä yhteistyötä varten. Kaavaselostuksen mukaan johtoryhmä on asetettu Rykmentinpuiston kehittämistä ja kaavoittamisen ohjausta varten. Hallinto-oikeus on todennut, että johtoryhmän kokouksista yksi on ollut ennen kuin edes osallistumis- ja arviointisuunnitelma on asetettu nähtäville 8.1. 2009 ja loput kokoukset ennen kuin kaavaehdotus on asetettu nähtäville ensimmäisen kerran kesäkuussa 2011. Yhteistyöryhmän kokoukset 23.10.2008 saakka (8 kpl) ovat samoin olleet ennen osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtäville asettamista ja kaksi kokousta (muistiot 1–2 / 2011) ennen kuin kaavaehdotus on asetettu nähtäville. Edellä mainituissa kokouksissa kuten myöhemmissäkin kokouksissa on niistä tehtyjen muistioiden perusteella käsitelty Rykmentinpuiston kaavoitusta pääosin suhteellisen yleisellä tasolla. Johtoryhmällä ja mainituilla työryhmillä ei ole ollut osayleiskaavan sisältöä koskevaa itsenäistä päätösvaltaa. Esitettyjen kokousmuistioiden perusteella mainittujen työryhmien tai johtoryhmän toiminnalla ei, kun otetaan huomioon mitä kaavaselostuksessa on esitetty kaavavalmistelun aikaisesta vuorovaikutuksesta, ole lainvastaiseksi katsottavalla tavalla syrjäytetty maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä vuorovaikutuksesta ja kaavoitusmenettelystä. Senaatti-kiinteistöjen edustajien osallistuminen edellä mainituin tavoin johtoryhmän ja eri työryhmien työskentelyyn ei siten muodosta perustetta osayleiskaavan kumoamiselle.

Siltä osin kuin valtion omistamia maita on kaavassa osoitettu keskustatoimintojen alueeksi (C) ja asuinkerrostalovaltaiseksi alueeksi (AK), hallinto-oikeus on todennut, että nämä alueet sijaitsevat Hyrylän keskustassa, jota koskee maakuntakaavan keskustatoimintojen aluetta osoittava merkintä. Mainituille osayleiskaavan aluevarauksille on esitetty hyväksyttävät maankäytölliset perusteet. Muilta osin valtion maille osoitettu rakentaminen ei poikkea ympäröiville alueille osoitetusta maankäytöstä.

Siltä osin kuin valituksessa on vedottu vuorovaikutuksen puutteeseen ja siihen, ettei yksittäisten maanomistajien muistutuksia ole huomioitu riittävästi, hallinto-oikeus on todennut, että kaavoitusmenettelyyn liittyvän vuorovaikutuksen pääasiallisena tarkoituksena on mahdollistaa asiaan osallisten mielipiteiden saattaminen kaavoittajan tietoon ja turvata maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n tavoite osallistumismahdollisuudesta kaavan valmisteluun. Osallistumista ja vuorovaikutusta koskevalla sääntelyllä ei rajoiteta kunnanvaltuuston toimivaltaa päättää kaavan sisällöstä maankäyttö- ja rakennuslain ja muiden lakien asettamissa rajoissa. Vuorovaikutusmenettelyllä ei myöskään sidota kaavan sisältöä kuulemisten yhteydessä esitettyihin mielipiteisiin. Päätös ei ole lainvastainen sen vuoksi, että kaikki muistutukset eivät ole vaikuttaneet osayleiskaavan sisältöön muistutusten esittäjien haluamin tavoin.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hallinto-oikeus on todennut, että kaavoitusmenettely on toteutettu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Asiassa ei ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka johdosta kaavapäätös tulisi kumota. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että Suomen valtio olisi maanomistajana asetettu kaavassa muista maanomistajista poikkeavaan asemaan ilman hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita.

3.3.2 Kaavaehdotuksen asettaminen uudelleen nähtäville

Kaavaselostuksen kohdista tarkistukset 6.3.2012 mennessä saadun palautteen perusteella ja tarkistukset osayleiskaavaksi 17.4.2012 kuntakehityslautakunnan käsittelyn jälkeen ilmenevät kaavaan ja sen liitemateriaaliin kaavaehdotuksen nähtävillä olon 1.–15.8.2011 jälkeen tehdyt muutokset. Valituksessa ei ole yksilöity, mitä valittajan näkemyksen mukaan olennaisia muutoksia kaavakarttaan tai kaavamääräyksiin on kaavaselostuksessa esitetyn lisäksi tehty. Hallinto-oikeus on todennut, ettei asiassa esitetyn perusteella voida katsoa, että kaavaehdotusta olisi muutettu sen nähtävillä olon jälkeen maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennaisesti siten, että kaavaehdotus olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville.

3.3.3 Osayleiskaavan liikenneratkaisut

Osayleiskaavan liikenneratkaisujen osalta hallinto-oikeus viittaa edellä kohdassa 3.1.1 lausuttuun. Hallinto-oikeus on todennut lisäksi, että liikenneyhteysratkaisuja on myös siltä osin, kuin ne jatkuvat Sulan alueelle, tutkittu yleiskaavallisen tarkastelun edellyttämällä tavalla.

3.3.4 Kaavan rakenne ja mitoitus sekä energiatehokkuuden huomioon ottaminen

Kaavaselostuksen kohdissa 5.1 ja 5.2 on esitelty kaavan rakennetta ja rakentamisen mitoitusta. Kaavan toteuttamisen ilmastovaikutuksia selvitetty kaavaselostuksen liitteenä 29 olevassa selvityksessä Tuusulan Rykmentinpuiston osayleiskaavan ilmastovaikutusten arviointi (loppuraportti 22.12.2011, Gaia Consulting Oy) ja näitä vaikutuksia arvioitu kaavaselostuksen kohdassa 6.5.

Kaavaselostuksen mukaan kaava-alueen maankäyttöratkaisu perustuu olemassa olevan Hyrylän keskustan vahvistamiseen. Alueen sijainti seuturakenteessa osana pääkaupunkiseutua sekä hyvät julkisen liikenteen yhteydet ja tieyhteydet perustelevat alueen rakentamista kaupunkimaisesti. Tuusulan itäväylän molemmin puolin olevat työpaikka-alueet hyödyntävät alueen liikenteellisesti edullisen sijainnin ja työpaikka-alueet myös suojaavat niitä ympäröiviä asuinalueita melulta. Itäväylän itäpuolisen alueen rakenne perustuu Savion taajamarakennetta laajentavaan ja eheyttävään pientalokortteleiden kehittämiseen. Viheralueita on noin kolmannes kaava-alueen pinta-alasta.

Kaavaselostuksen liitteen 30 Lausuntojen ja mielipiteiden tiivistelmät osayleiskaavaehdotuksen nähtävillä oloajalta 6.6.–1.7. ja 1.8.–15.8.2011 sekä niihin laaditut vastineet kohdassa 4.3 on todettu, että alueelle tarvittavien investointien suuruus puoltaa riittävän tehokasta mitoitusta. Kohtuullisen tehokas rakentaminen mahdollistaa myös alueen hyvän palvelutason. Rakentamistehokkuuksien ja rakennustyyppien jakautuminen suhteessa alueen etäisyyteen keskustasta vertautuu hyvin Hyrylän nykytilanteeseen.

Hallinto-oikeus on todennut, että kunnanvaltuusto on kaavapäätöksen tehdessään toiminut sille asiassa kuuluvan harkintavallan puitteissa ja se on voinut kunnanhallituksen tapaan arvioida osayleiskaavan vaihtoehtoisten ratkaisuehdotusten tarvetta eri tavoin kuin kaavoituslautakunta / kuntakehityslautakunta. Valituksessa esitetyn perusteella ei voida katsoa, että osayleiskaava ei täyttäisi maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 4 ja 5 kohdissa yleiskaavalle asetettuja sisältövaatimuksia rakentamisen mitoituksen ja sen sijoittamisen tai ympäristövaikutusten ja energiahuollon osalta.

3.4 A:n valitus

Kiinteistötietojärjestelmän mukaan yhteensä 24,1169 hehtaarin suuruinen kiinteistö Klaavo 1:132 käsittää 10 palstaa. Kulloontien eteläpuolella sijaitsee palsta numero 5, jolla valituksen mukaan myös tilan talouskeskus sijaitsee. Palsta on osayleiskaavassa julkisten palvelujen ja hallinnon alueetta (PY-1). Kaavamääräysten mukaan PY-1-alue varataan pääosin kulttuuritoiminnalle ja siihen soveltuvalle asumiselle. Rakentamistavan ja tehokkuuden tulee soveltua vanhojen rakennusten ympäristökokonaisuuteen. Rakennusoikeus ja kerrosluku määrätään asemakaavassa. Osa alueesta on osoitettu myös kyläkuvallisesti arvokkaaksi alueeksi merkinnällä sk. Merkintää koskee kaavamääräys Merkittävä kulttuuriympäristö. Asemakaavaa laadittaessa ja muussa alueen tarkemmassa suunnittelussa on varmistettava alueen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen. Aluetta ja sen lähiympäristöä koskevan kaavoituksen ja sitä vastaavien suunnitelmien ja toimenpiteiden tulee olla kulttuurihistoriallisia arvoja tukevaa.

A on valituksessaan katsonut, että hyväksytty osayleiskaava on lainvastainen, koska kaavassa kiinteistölle 1:132 osoitettu maankäyttö ei vastaa A:n ja Tuusulan kunnan välillä vuonna 1981 tehtyä kaavoitussopimusta tai samojen osapuolten välistä 14.11.2006 tehtyä maankäyttösopimusta ja sopimusta asemakaavatyön käynnistämisestä ja siihen liittyvää vuoden 2006 asemakaavaehdotusta.

Hallinto-oikeus on todennut, että kaavoitus on prosessina itsenäinen, ensisijainen ja riippumaton kunnan harjoittamasta sopimustoiminnasta. Maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:n 1 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan maankäyttösopimuksissa ei voida sitovasti sopia kaavojen sisällöstä. Osayleiskaava ei näin ollen voi tulla kumottavaksi lainvastaisena sen vuoksi, ettei kaavan sisältö vastaa sitä, mitä maankäyttöä tai kaavoitusta koskevissa sopimuksissa on kunnan ja maanomistajan välillä sovittu Klaavon tilan alueen tulevasta asemakaavoituksesta. Vuoden 2006 asemakaavaehdotuksella ei ole merkitystä arvioitaessa osayleiskaavan lainmukaisuutta.

Osayleiskaavan selvitysaineistoon kuuluvan ja osaltaan kaavan perusteena olevan selvityksen Tuusulan kulttuurimaisema ja rakennuskanta (luonnos, heinäkuu 2005) mukaan Hyökkälän vanha kylämäki on rakennushistoriallisesti erittäin hyvin säilynyt kokonaisuus 1700- ja 1800-lukujen kulttuuria. Niin kylämäellä kuin sen yksittäisillä rakennuksilla on valtakunnallista merkitystä. Hyökkälän kylänmäellä sijaitsevat Klaavon, Klaavolan ja Saksan tilojen päärakennukset sekä tilojen muita rakennuksia.

Klaavon tilan ilmeisesti vuonna 1860 valmistunut päärakennus on tyypillinen, aumakattoinen ja komea empirerakennus. Se on säilyttänyt erinomaisesti alkuperäisen yleisilmeensä sekä julkisivujen ja rakenteiden yksityiskohtia. Klaavon pihapiirissä ovat säilyneet 1797 rakennettu hirsinen talli ja vuodelta 1863 peräisin oleva pitkänurkkainen luhtiaitta. Selvityksen mukaan Klaavon rakennukset ovat rakennushistoriallisesti erittäin merkittävä osa Tuusulan rakennuskantaa. Kysymyksessä on rakennushistoriallisesti merkittävä I luokan kohde.

Klaavon tilan vieressä on siitä halottu Klaavolan tila, joka rakennuksineen on selvityksen mukaan I luokan kohde, jolla on myös merkittävää historiallista ja maisemallista arvoa. Klaavolan naapurissa on vielä Saksan tila, joka rakennuksineen on arvioitu II luokan kohteeksi. Klaavon ja Klaavolan tilojen rakennukset ja pihapiirit on osayleiskaavassa osoitettu kyläkuvallisesti arvokkaaksi alueeksi.

Klaavon, Klaavolan ja Saksan talojen kokonaisuus on sisältynyt kohteena Hyökkälän kylämaisema ympäristöministeriön ja Museoviraston inventointiin Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, Helsinki 1993). Hyökkälän kylämaisema ei sisälly valtakunnalliseen inventointiin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (Museovirasto, RKY 2009), joka on 1.1.2010 lähtien korvannut vuoden 1993 inventoinnin. Osayleiskaavaselostuksessa on todettu, että vaikka kohde ei sisälly vuoden 2010 uudistettuun RKY-luetteloon, alueen arvot ovat edelleen samat.

Siltä osin kuin A on valituksessaan viitannut siihen, että Klaavon tilan länsipuolelle on osoitettu keskustatoimintojen alue (C), hallinto-oikeus on todennut, että kyseinen alue on osa laajempaa Hyrylän taajaman jatkeena olevaa keskustatoimintojen aluetta eikä tuolla alueella ole samanlaisia kulttuuri- ja rakennushistoriallisia arvoja kuin A:n omistamalla kiinteistöllä. Myöskään A:n vastaselityksessään mainitsemilla asuinkerrostalovaltaisiksi alueiksi (AK) osoitetuilla alueilla ei ole osoitettu olevan vastaavia arvoja.

Hallinto-oikeus on todennut, että yksittäisellä maanomistajalla ei ole oikeutta saada maitaan kaavoitetuksi haluamallaan tavalla. Maankäyttö- ja rakennuslaki sallii sen, että eri käyttötarkoituksiin varatuille alueille osoitetaan eri määrä rakennusoikeutta ja erilaisia käyttötarkoituksia. Osayleiskaavan PY-1 -rajaukselle ja sk-merkinnälle on edellä perusteluissa lausuttuun nähden esitetty hyväksyttävät maankäytölliset perusteet eikä kaavaratkaisulla näin ollen ole syrjäytetty vaatimusta maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta. Osayleiskaavaa ei tähän nähden voida pitää A:lle kohtuuttomana. Kunnalle ei synny valittajan mainitsemassa maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:ssä tarkoitettua lunastusoikeutta osayleiskaavaratkaisun johdosta, vaan säännös koskee lunastusoikeutta asemakaava-alueella. Osayleiskaava ei estä kiinteistön nykyistä käyttöä.

3.5 Finavia Oyj:n valitus

3.5.1 Lentomelu ja siihen varautuminen Rykmentinpuiston osayleiskaava-alueella

Rykmentinpuiston osayleiskaava sijoittuu itäpuolisilta osilta suurimmaksi osaksi alueelle, joka Finavian ympäristölupahakemuksen 2007 mukaan on L_den 55–65 dB melualuetta kehitystilanteen 2025 mukaan. Valituksen mukaan tämän, niin sanotun uuden verhokäyrän rajaaman yli 55 dB alueen sisään eikä sen lähelle saa yleiskaavassa osoittaa uutta asutusta.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 4.8.2011 antanut Helsinki-Vantaan lentoaseman toimintaa koskevaan ympäristölupahakemukseen päätöksen nro 49/2011/1. Päätös ei ole lainvoimainen.

Osayleiskaavakarttaan on merkitty lentomeluvyöhyke 2 (L_den55–60 dB) merkinnällä m2 ja lentomeluvyöhyke 3 (L_den 50–55 dB) merkinnällä m3. Lentomeluvyöhykettä 2 koskee kaavamääräys Alueella ei sallita uuden asutuksen eikä uusien sairaaloiden, hoitolaitosten, vanhainkotien, päiväkotien, oppilaitosten rakentamista tai muiden sellaisten toimintojen sijoittamista, jotka ovat herkkiä melun haitoille. Alueella jo olevan asutuksen ja melulle herkän muun toiminnan säilyttäminen, korjaaminen ja vähäinen täydentäminen on mahdollista. Lentomeluvyöhykettä 3 koskee kaavamääräys Asemakaavoituksen ja rakennuslupien yhteydessä on otettava huomioon lentomelun aiheuttamat ääneneristysvaatimukset. Osayleiskaavan yleismääräyksen mukaan mikäli maakuntakaavassa osoitettuja lentomeluvyöhykkeitä muutetaan, tulee asemakaavoituksessa määrätä riittävästä ilmaäänen eristyksestä myös kyseisellä alueella.

Lentomeluvyöhyke 2 sijaitsee aivan kaava-alueen itäisimmässä osassa ja sen rajaus vastaa Uudenmaan maakuntakaavassa osoitettua lentomelualueen rajausta. Lentomeluvyöhyke 3 ulottuu kaava-alueella hieman lännemmäksi kuin Finavian ympäristölupahakemuksen kehitystilanteen 2025 mukainen lentomelun verhokäyrä (L_den 55–65 dB).

Tuusulan kunnanhallituksen lausunnossa on todettu, että Finavian ympäristölupahakemuksen mukainen lentomelun verhokäyrä laajenee erityisesti kiitotien 1 vaikutusalueella Tuusulan keskustan suuntaan, jolloin Keravan rajalla Rajatien varrella olevat asukkaat jäävät sen vaikutuspiiriin. Kehitystilanne 2025 arvion mukainen verhokäyrä laajenee voimassa olevan maakuntakaavan mukaisesta verhokäyrästä Tuusulan alueella yli neljä kilometriä koilliseen kiitotie 3:n suunnassa. Tämä vaikuttaa Keravan rajalla olevaan asutukseen ja edelleen Keravan keskustaan saakka.

Lausunnossa on edelleen todettu, että ympäristöluvan mukaisten verhokäyrien vaikutuspiiriin jäävien asukkaiden määrä lisääntyy Keravan rajan tuntumassa 218 nykyisellä asukkaalla ja Rykmentinpuiston osayleiskaavan alueella noin 2 400 suunnitellulla asukkaalla. Kunta on ottanut huomioon mahdollisen lentomelun laajenemisen muuttamalla kaavavalmistelun aikana Rykmentinpuiston osayleiskaavan aluevarauksia Itäisen ohikulkutien läheisyydessä työpaikkapainotteisemmaksi. Pääosin asumiselle osoitettuja alueita on rajattu pienemmiksi. Lausunnon mukaan vaatimus asutusta osoittavien kaavamerkintöjen poistamisesta ympäristöluvan mukaisilta laajenevilta melualueilta kokonaan on kohtuuton, kun otetaan huomioon erityisesti Rajatien ja Myrtinojan tuntumassa oleva asutus ja sen sijainti tiiviisti rakennetun Keravan rajan tuntumassa ja Savion aseman läheisyydessä.

Tuusulan kunta on vastineessaan Finavian osayleiskaavaehdotuksesta tekemään muistutukseen muun ohella todennut, että asuintoimintojen osoittamista Finavian tarkoittamille alueille on pidetty edelleen tärkeinä, koska alueella on taajaa asutusta ja alueelle on sen vuoksi perusteltua mahdollistaa muun muassa teknisten verkostojen rakentaminen. Verkostojen rakentamisen taloudellisena edellytyksenä on alueiden rakenteen tiivistämisen mahdollisuus. Sikokallion alueella kiitotie 3:n linjalla sijaitseva A-2-alue sijoittuu toimivan aluerakenteen kannalta perustellusti. Fin³avian ympäristölupahakemuksen mukaisten verhokäyrien alueella oleva asutus on pääosin vanhan täydennystä ja kiitotien 3 linjalla oleva asutus on pääosin olemassa olevaa ja osin uutta.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden osalta kunta on mainitussa vastineessaan todennut, että maakuntakaavaa laadittaessa Helsinki-Vantaan lentoaseman merkitys maan päälentoasemana on otettu huomioon ja sille on varattu riittävät laajentumistilat. Tuolloin on myös otettu huomioon liikennemäärien arvioitu kasvu ja sen vaikutus lentomeluvyöhykkeisiin. Maakuntakaavan ja ympäristölupahakemuksen mukaisten verhokäyrien tavoitevuoden vähäisestä erosta (2020 ja 2025) johtuen ympäristölupahakemuksen on katsottu olevan ristiriitainen aiemmin vahvistettujen verhokäyrien kanssa. Ympäristölupapäätöksessä ei myöskään ole mainintaa siitä, miten siinä määrätty yölentojen rajoittaminen suhteutuu maakuntakaavan mukaisiin, edelleen voimassa oleviin ja kaavallista suunnittelua ja maankäyttöä määrääviin verhokäyriin. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sisältävät osittain ristiriitaisiakin tavoitteita alueiden suunnittelun tasolla tarkasteltuna ja osayleiskaavaa laadittaessa niiden tasapainoisen huomioimisen tavoitteiden toteutumiseksi on katsottu toteutuneen maakuntakaavassa.

Vastineessaan Finavian osayleiskaavaluonnoksesta ilmoittamaan mielipiteeseen Tuusulan kunta on muun ohella todennut, että Tuusulan itäväylän itäpuolella alueen maankäytön kokonaisvaltainen pääkäyttötarkoituksen muuttaminen ei ole perusteltua ja sen toteuttaminen olisi vaikeaa. Alueen kokonaisrakenne on hyvin rikkonainen ja alueen potentiaalisesti ja realistisesti rakennettaviksi sopivat alueet on luontevinta käyttää olemassa olevan asuinpainotteisen rakenteen täydentämiseksi ja tukemiseksi.

Kaavaselostuksen mukaan osayleiskaava-alueelle ei ole osoitettu uusia melulle herkkiä toimintoja maakuntakaavassa vahvistettujen lentomeluvyöhykkeiden sisälle. Osayleiskaavalla on reagoitu lentoliikenteen mahdollisesti kasvavaan häiriöön.

Asemakaavaselostuksessa on osayleiskaavan toteuttamisen osalta esitetty suosituksena, että ympäristölupahakemuksessa esitettyjen yli 55 dB(A) meluvyöhykkeiden alaisilla alueilla ei kaavoiteta uusia melulle herkkiä alueita ympäristölupaprosessin ollessa kesken, sen sijaan olemassa olevia alueita voidaan täydentää asuinkiinteistöjen osalta. Lentomelu tulee huomioida erityisesti kaava-alueen itäisiltä osin melulle herkkiä toimintoja suunniteltaessa.

3.5.2 Asian oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeus on todennut, että ympäristölupahakemuksen yhteydessä esitetyillä uusilla lentomelualuetta koskevilla selvityksillä ja lainvoimaa vailla olevassa ympäristöluvassa määritetyillä maakuntakaavasta poikkeavilla lentomeluvyöhykkeillä ei ole suoraan lakiin perustuvaa osayleiskaavoitusta ohjaavaa vaikutusta, vaan tämä vaikutus on ainoastaan voimassa olevalla maakuntakaavalla. Ne voidaan kuitenkin ottaa, ja on asiassa esitetyn selvityksen mukaan otettukin huomioon osayleiskaavan sisällöstä päätettäessä.

Rykmentinpuiston osayleiskaava noudattaa maakuntakaavaa siinä osoitettua lentomelualuetta koskevalta osalta. Osayleiskaavassa on Finavian kaavavalmistelun aikana esittäminen näkökohtien vuoksi vähennetty nyt kysymyksessä olevalle alueelle suunnitellun asutuksen määrää, mutta toisaalta kunta on esittänyt alueen sijaintiin ja olosuhteisiin perustuvat hyväksyttävät maankäytölliset perusteet alueen kaavoitukselle nimenomaan asumistarkoituksiin. Osayleiskaavan edellä mainitulla yleismääräyksellä on otettu huomioon lentomelun haittojen ehkäiseminen tilanteessa, jossa lentomeluvyöhykkeitä muutetaan. Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeus katsoo, että osayleiskaava täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetyt sisältövaatimukset mahdollisuudesta turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön. Kun otetaan huomioon nämä seikat, osayleiskaavan suunnittelussa ei ole valituksessa tarkoitetulla tavalla laiminlyöty myöskään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista.

3.6 Lopputulos

Edellä olevin perusteluin hallinto-oikeus katsoo, että osayleiskaava perustuu riittäviin selvityksiin eikä se ole maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädettyjen yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen. Päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kunnanvaltuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutoinkaan valituskirjelmissä esitetyillä perusteilla lainvastainen.

3.7 Oikeudenkäyntikulut

Asiassa tehtyyn ratkaisuun nähden ei ole kohtuutonta, että (---) B vastaa (---) itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Finavia Oyj on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Asia on palautettava Tuusulan kunnalle uudelleen käsiteltäväksi siten, että Helsinki-Vantaan lentoaseman melun vuoden 2007 ympäristölupahakemuksen uuden verhokäyrän L_den>55 dB alueelle ja sen välittömään läheisyyteen ei osoiteta uutta asutusta. Asutusta osoittavat kaavamerkinnät tulee poistaa kyseessä olevalta alueelta.

Yhtiö on uudistanut aiemmin lausumansa ja perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Voimassa olevan maakuntakaavan ohjaama osayleiskaava aiheuttaa ristiriitaisen ja Helsinki-Vantaan lentokentän kehitysedellytysten kannalta kestämättömän tilanteen. Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen sillä ei voida ratkaista yksityiskohtaisia maankäyttökysymyksiä. Maakuntakaavasta voidaan yksityiskohtaisemmissa kaavoissa poiketa esimerkiksi uusien käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tässä tapauksessa maakuntakaavan laatimisen jälkeen tietoon tulleet melualueista esitetyt arviot ja tiedot olisi pitänyt ottaa huomioon laadittaessa yksityiskohtaisempia kaavoja. Kaavaratkaisuja lentomelualueelle ei olisi saanut enää perustaa yksinomaan ja suoraan maakuntakaavaan, joka ei ole enää tältä osin ajan tasalla.

Voimassa olevan maakuntakaavan ohjausvaikutusta arvioitaessa on huomioitava myös se, että Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt 20.3.2013 Uudenmaan toisen vaihemaakuntakaavan. Kaava ei ole saanut vielä lainvoimaa. Tässä vaihemaakuntakaavassa on käytetty pääasiallisesti samoja perusteita melualueen hyväksymisessä kuin nyt puheena olevassa Rykmentinpuiston osayleiskaavassa.

Yksityiskohtaisemman kaavoituksen perustaminen väistyvään maakuntakaavaan niin tarkasti kuin Rykmentinpuiston osayleiskaavassa on tehty, on epätarkoituksenmukaista ja maakuntatason maankäytön suunnittelun kannalta haitallista. Uudenmaan toisen maakuntakaavan osalta lentomelualueen rajauksen käsittely on kesken, ja Rykmentinpuiston osayleiskaavassa ollaan nyt osoittamassa tiivistä asutusta alueelle, jonka käyttötarkoitus on vielä uuden maakuntakaavan osalta epäselvä.

Kaavoituksessa on käytettävä uusimpaan tietoon perustuvia, ympäristöluvan myöntämisen perusteena olleita selvityksiä. Maankäyttö tulee siten osayleiskaavaa laadittaessa muuttaa vastaamaan viimeisintä olemassa olevaa tietoa ja maankäytön suunnittelu tulee toteuttaa huomioiden melun uusi verhokäyrä. Rykmentinpuiston osayleiskaavan tulee pohjautua ajan tasalla olevaan tietoon perustuvaan melun verhokäyrään.

Pääasiallinen oikeuskysymys asiassa on, onko osayleiskaavaa laadittaessa annettava merkitystä kaavaa laadittaessa olemassa olevalle uusimmalle tiedolle lentomelualueista, vai voidaanko tällainen tieto sivuuttaa sillä perusteella, että niihin perustuva ympäristölupa ei ole lainvoimainen. Uusia melualueita tai niiden laskentaperusteita ei ole kiistetty kaavan laatijan toimesta.

Yleiskaavamääräysten mukaan, mikäli maakuntakaavassa osoitettuja lentomeluvyöhykkeitä muutetaan, tulee asemakaavoituksessa määrätä riittävästä ilmaäänen eristyksestä myös kyseisellä alueella. Kyseinen määräys ei riitä täyttämään yleiskaavan sisältövaatimuksia turvallisesta ja terveellisestä elinympäristöstä. Mikäli alue nyt asemakaavoitetaan osayleiskaavan mukaisesti, ei jälkikäteen ole mitään teknistä keinoa rajoittaa ilmaääntä rakennuksissa. Rakennukset rakennetaan rakennuslupien mukaan eikä niihin voida maakuntakaavan tai minkään muunkaan kaavan perusteella jälkikäteen puuttua. Piha-alueilla havaittavaan meluun ei myöskään voida rakenteellisin keinoin ylipäätään vaikuttaa. Kaavamääräys on siten merkityksetön lentomelun vaikutusten vähentämiseksi alueella. Ainoa tehokas tapa rajoittaa lentomelulle altistumista on kaavoittaa vastuullisesti kaikilla kaavatasoilla, jolloin kaavojen ohjausvaikutus takaa terveellisen ja turvallisen asuinympäristön myös tämän seikan suhteen. Vastuullisuus tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon viimeisin tieto lentomelusta ja lentomelualueen ja asutuksen väliin jätetään lisäksi riittävä suojavyöhyke.

Maan päälentoaseman kehittyminen ja toimintaedellytykset eivät ole sellainen seikka, joka voidaan jättää detaljikaavoituksen yhteydessä harkittavaksi. Lentokentän toiminnan kehittäminen on turvattava ylemmillä kaavatasoilla valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamiseksi.

Osayleiskaavaratkaisun mahdollistama lentomelusta kärsivä asuinrakentaminen aiheuttaisi muutospaineita Helsinki-Vantaan lentokentän lentoliikenteen järjestämiseen tai altistaisi uusiin asuntoihin muuttavat ihmiset lentomelulle. Näin toimittaessa kunnan intressi kaavoittaa asuinrakentamista tiettyyn paikkaan syrjäyttäisi Helsinki-Vantaan lentokentän toiminnan kehittämisen.

Finavia on saattanut Tuusulan kunnan kaavoitusviranomaisten tietoon uusiin tutkimuksiin perustuvan lentomelun leviämisen ja sen ulottumisen kaavoitettavalle alueelle. Osayleiskaavassa tiheää asuinrakentamista on kuitenkin sijoitettu sellaisille alueille, jotka uusimpien selvitysten mukaan kärsivät lentomelusta. Tämä osoittaa, että selvitystä lentomelun vaikutuksesta ei ole hankittu tai selvityksiä ei ole kaavaa laadittaessa otettu huomioon. Ympäristöluvan lainvoimaisuudella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kaava perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Ympäristölupamenettelyn yhteydessä tehdyt selvitykset ovat maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n tarkoittamia tutkimuksia ja selvityksiä. Uusia, kaavoitusprosessin edetessä kaavoittajan tietoon tulleita selvityksiä ei kunnan aluetta kaavoitettaessa voida ohittaa kaavaa laadittaessa.

2. A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Asia on palautettava Tuusulan kuntaan uudelleen käsiteltäväksi.

A on uudistanut aiemmin lausumansa ja perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kaavasta ei tarpeellisella tarkkuudella ilmi, mikä on alueen tuleva käyttö ja miten se vaikuttaa maanomistajan asemaan.

A:n omistama Klaavon tilan palsta on osayleiskaavassa osoitettu PY-1-merkinnällä julkisten palveluiden ja hallinnon alueeksi. Alue on varattu pääosin kulttuuritoiminnalle ja siihen soveltuvalle asumiselle. Osa alueesta on osoitettu kyläkuvallisesti arvokkaaksi alueeksi merkinnällä sk. Kaavassa ei ole osoitettu alueen rakennusoikeuden määrää eikä kerroslukua, kuten kaavan muiden merkintöjen osalta on tehty.

Kaavaratkaisun lainmukaisuutta on perusteltu sillä, että tilan rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Klaavon tilan talouskeskus oli inventoitu Museoviraston julkaisussa vuonna 1993 valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Tuosta inventoinnista ei ole kuitenkaan koskaan kuultu maanomistajia eikä siitä ole voinut valittaa. Tämän vuoksi tällä inventoinnilla ei voi olla oikeudellista tai muutakaan merkitystä osayleiskaavan laatimiseen. Talouskeskus ei enää vuoden uudessa inventoinnissa, joka on korvannut vuonna 2010 vanhan vuoden 1993 inventoinnin, ole mukana valtakunnallisesti merkittävissä rakennetuissa kulttuuriympäristöissä. Tämä tarkoittaa sitä, että kohteella ei ole enää niitä arvoja, joita sillä aiemmassa inventoinnissa on katsottu maisemassa olevan. Tämä johtuu siitä, että ympäristö on muuttunut merkittävästi. Rakennuksen merkitseminen suojelukohteeksi ei myöskään merkitse sitä, että koko tilan osayleiskaavassa oleva palsta pitäisi jättää rakentamisen ulkopuolelle. Vuoden 2006 asemakaavaluonnoksessakin talouskeskuksella oli suojelumerkintä ja silti siinä oli merkittävästi rakennusoikeutta. Rakennusten suojelulla ei voida perustella osayleiskaavan PY-1-merkintää eikä myöskään sitä, että se oikeuttaa sivuuttamaan maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kaavoituksessa. Tasapuolisen kohtelun vaatimus syrjäytyy myös siinä, että PY-1-alueella rakennusoikeuden määrä ja kerrosluku on muista kaavamerkinnöistä ja -määräyksistä poiketen jätetty päätettäväksi asemakaavassa.

Osayleiskaava ei sellaisenaan oikeuta lunastamaan kyseistä aluetta, mutta osayleiskaava johtaa asemakaavan laatimiseen. Asemakaava ei voi merkittävästi poiketa oikeusvaikutteisesta yleiskaavasta. Kun alue yleiskaavassa on merkitty julkisille palveluille ja hallinnolle, ei ole mahdollista, että se asemakaavassa osoitettaisiin yksityiseen rakennustoimintaan. Tällöin kunnalle syntyy lunastusoikeus. Kunta voi lisäksi saada maankäyttö- ja rakennuslain 99 §:n 3 momentin mukaan lunastusluvan yleiskaavassa kunnan laitokselle tai muuhun julkiseen tarkoitukseen merkittyyn alueeseen. Näiden seikkojen vuoksi osayleiskaava hyväksytyssä muodossa merkitsee sitä, että asuminen alueella tulee uhanalaiseksi eikä maanomistaja voi tietää, mitä kaavamerkintä tarkoittaa hänen omistusoikeudelleen, asumiselleen ja alueen käyttämiselle. Kaavamerkintä on epäselvä ja sen vuoksi myös kohtuuton maanomistajaan nähden.

3. B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan. Tuusulan kunta on velvoitettava korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut. Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely, koska kirjallisesta aineistosta ei selviä kaikki asiaan liittyvä.

B on perustellut vaatimuksiaan viittaamalla asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Maanomistajia on kohdeltu eriarvoisesti ja kaava on siksi laadittu lainvastaisesti.

Koska Senaatti-kiinteistöjen edustajia on ollut mukana valitsemassa suunnittelukilpailun voittajaa, kaava-alueen muut maanomistajat on asetettu valtiota huonompaan asemaan alueen kaavoituksesta päätettäessä.

Kaava olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee vaatia kunnalta selvitys kaikista muutoksista, jotka on tehty nähtävilläolon jälkeen sekä arvioida ja perustella yksittäin muutosten oleellisuus.

Mitään vaihtoehtoja ei ole esitetty kaavaprosessin aikana. Kilpailussa esitetyt vaihtoehtoiset ratkaisumallit eivät ole toimineet kaavavalmistelussa keskeisinä vaihtoehtotarkasteluina. Se, että kilpailun arvostelupöytäkirja on liitteenä, ei ole todiste siitä, että riittävä vaikutusten arviointi eri vaihtoehtojen välillä olisi tehty. Kaavan sisältö on ratkaistu maankäyttö- ja rakennuslain vastaisesti. Kilpailutyöt ovat olleet näyttelynä esillä, mutta eivät ole olleet julkisesti nähtävillä mielipiteiden lausumista varten.

4. C ym. ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset kumotaan ja että asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.

Muutoksenhakijat ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Asian valmistelussa ei ole noudatettu maankäyttö- ja rakennuslakia eikä hallintolain hyvää hallintoa koskevaa sääntelyä.

Kaavaluonnos on jouduttu palauttamaan neljä kertaa eri luottamuselimistä, koska maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämiä vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole tutkittu. Esimerkiksi alueelle johtavan, uimahallin editse kulkevan pääkadun linjausvaihtoehtoja on vaadittu selvitettäviksi, mutta luottamuselimille ei ole esitetty vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Vastoin Helsingin hallinto-oikeuden perusteluja, tästä nimenomaisesta väylästä uimahallin editse ei ole esitetty vaihtoehtojen tarkastelua.

Alkuperäinen arkkitehtikilpailun ratkaisu on yhä ainoa esitetty vaihtoehto. Esitetyn ratkaisun vaikutuksia ei ole selvitetty. Päätöstä ei ole perusteltu hallintolain 45 §:n mukaisesti.

Maanomistajia ei ole kohdeltu tasapuolisesti. Senaatti-kiinteistöt on ollut mukana valitsemassa arkkitehtikilpailun voittajaehdotusta, jossa tehokkain rakentaminen osoitetaan yhtiön omistamalle alueelle. Senaatti-kiinteistöt on ollut lisäksi mukana aloitusvaiheen viranomaisneuvotteluissa. Tällaisia osallistumismahdollisuuksia ei ole tarjottu kaava-alueen muille maanomistajille.

Linja-autoasema on yleiskaavassa siirretty pois keskusta-alueelta pääväylän varrelta ja palvelujen keskeltä asutusalueen keskelle. Samoin linja-autoliikenne on osoitettu kulkevaksi alueen läpi, vaikka päämatkustussuunta on pohjoinen–etelä. Tätäkään ratkaisua ei ole kaavamateriaalissa tutkittu ja perusteltu maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Vaikka linja-autoasemalle tehtiin vain varaus osayleiskaavassa, tulee ratkaisu perustella, koska sillä on niin suuri merkitys kuntalaisten liikkumiseen ja joukkoliikenteen kehittämiseen.

Tuusulan kunnanhallitus on antanut selityksen, jossa se on vaatinut valitusten hylkäämistä. Selityksessään kunnanhallitus on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja todennut lisäksi Finavia Oyj:n valituksen osalta muun ohella seuraavaa:

Finavia Oyj:n vaatimus asutusta osoittavien kaavamerkintöjen poistamisesta laajenevilta melualueilta kokonaan on kohtuuton, kun otetaan huomioon erityisesti Rajatien ja Myrtinojan tuntumassa oleva asutus ja sen sijainti tiiviisti rakennetun Keravan rajan tuntumassa ja Savion aseman läheisyydessä.

Rykmentinpuiston osayleiskaavassa on otettu huomioon mahdollinen lentomelun laajeneminen. Osayleiskaavan aluevarauksia Itäisen ohikulkutien läheisyydessä on muutettu työpaikkapainotteisemmaksi. Lisäksi pääosin asumiselle osoitettuja alueita on rajattu pienemmiksi. Osayleiskaavan yleismääräyksen mukaan, mikäli maakuntakaavassa osoitettuja lentomeluvyöhykkeitä muutetaan, tulee asemakaavoituksessa määrätä riittävästä ilmaäänen eristyksestä myös kyseisellä alueella.

Finavia Oyj:n hakeman ympäristöluvan liitekartan mukaisella melualueella ei ole oikeudellisesti sitovaa merkitystä kaavoitusta koskevassa harkinnassa eivätkä maankäyttö- ja rakennuslain säännökset velvoita ottamaan sitä sellaisenaan huomioon kaavaa laadittaessa tai siitä päätettäessä. Ympäristölupaa koskeva, vailla lainvoimaa oleva päätös ei sisällä sellaista määräystä, jonka mukaan Finavia Oyj:llä olisi oikeus aiheuttaa liitekartan mukaista melua liitekartan mukaisella alueella.

Osayleiskaavan suunnittelussa ei ole Finavia Oyj:n valituksessa tarkoitetulla tavalla laiminlyöty valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista. Osayleiskaava noudattaa maakuntakaavaa siinä osoitettua lentomelualuetta koskevalta osalta. Osayleiskaavassa on Fin³avia Oyj:n kaavavalmistelun aikana esittämien näkökohtien vuoksi vähennetty nyt kysymyksessä olevalle alueelle suunnitellun asutuksen määrää, mutta toisaalta kunta on esittänyt alueen sijaintiin ja olosuhteisiin perustuvat hyväksyttävät maankäytölliset perusteet alueen kaavoitukselle nimenomaan asumistarkoituksiin.

Osayleiskaavan yleismääräyksellä on otettu huomioon lentomelun haittojen ehkäiseminen tilanteessa, jossa lentomeluvyöhykkeitä muutetaan. Valituksessa esitetyillä muilla perusteilla, kuten Uudenmaan 2. maakuntakaavan ja sen lentomelualueen rajauksen käsittelyn keskeneräisyydellä sekä osayleiskaavan ja kyseisen maakuntakaavan mahdollisella keskinäisellä ristiriitaisuudella, ei ole merkitystä asiassa.

Finavia on antanut vastaselityksen.

B on antanut vastaselityksen. B on vastaselityksessään toistanut vaatimuksensa suullisen käsittelyn järjestämisestä ja perustellut vaatimustaan sillä, että hän ei ole saanut Tuusulan kunnalta kaikkia vaatimiaan asiakirjoja.

A on antanut vastaselityksen.

C ym. ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. B:n vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Finavia Oyj:n valituksesta Tuusulan kunnanvaltuuston ja Helsingin hallinto-oikeuden päätökset tähän päätökseen liitettyyn karttaan merkittyjen AP- ja A-2-alueiden osalta.

Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n ja B:n sekä C ym. valitukset. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei heidän valituksistaan muuteta.

3. B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi B on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Yleiskaavan lainmukaisuus

2.1 Finavian valitus

2.1.1 Yleiskaavaa koskevia säännöksiä

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välilliset ja välittömät vaikutukset ihmisten elinoloihin ja ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon. Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

2.1.2 Ympäristömelua koskevia ohjeita

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 1 §:n mukaan mainittua päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä.

Sanotun päätöksen 2 §:n mukaan asumiseen käytettävillä alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason L_Aeq päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on keskiäänitason L_Aeq yöohjearvo kuitenkin 45 dB.

Valtioneuvoston päätös ei ole oikeudellisesti sitova. Päätös perustuu kuitenkin tutkimuksiin ja selvityksiin melutasoista, jotka yleensä alentavat asuinympäristön viihtyisyyttä. Tämä selvitys voidaan ottaa huomioon arvioitaessa yleiskaavan turvallisuudelle ja terveellisyydelle asetetun sisältövaatimuksen täyttymistä.

Mainitun valtioneuvoston päätöksen ohella melutasoa voidaan kuvata muullakin asianmukaiseksi katsottavalla tavalla. Suomessa on vakiintuneesti käytetty lentomelun kuvaamiseen päivä-ilta-yömeluksi kutsuttua tunnuslukua L_den, joka ottaa huomioon koko vuorokauden äänitasot siten, että ilta-ajan klo 19–22 keskiäänitasoa painotetaan +5 dB ja yöajan klo 22–07 keskiäänitasoa painotetaan +10 dB. Se on myös ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) mukainen indikaattori. L_den-melutaso kuvaa melun jakautumista pitkän ajan kuluessa eikä siis yksittäisen vuorokauden tilannetta.

Ympäristöministeriön Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -sarjan oppaassa 11 (Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset, 2003) on rajausmerkinnän n:o 21 "melualue" (me) käyttämisestä sivulla 66 todettu muun ohella seuraavaa:

"(---) Melualueita määriteltäessä tulee ottaa huomioon melua aiheuttavan toiminnan kasvu ja muutokset siten, että melualueen määrityksessä käytettyjä melutasoja ei ylitetä tulevaisuudessakaan kaavassa esitetyn melualueen ulkopuolella.

Tavallisimmin melualueeksi osoitetaan alueita, joiden melutaso ylittää päiväohjearvon 55 dBA tai yöohjearvon 50 dBA (uusilla alueilla 45 dBA) tai lentomelun osalta L_den 55 dBA. Melualueen määritysperusteet on esitettävä kaavaselostuksessa.

Vilkkaasti liikennöityjen lentokenttien lentomelualue on yleensä syytä jakaa eri vyöhykkeisiin melun voimakkuuden mukaan. Myös muiden melulähteiden ympäristössä voi olla tarvetta osoittaa voimakkaammankin melun alueet ja antaa niille kaavamääräykset.

Melualueiden määrityksessä ja niiden aiheuttaman melun huomioon ottamisessa on syytä ottaa huomioon myös melun laatu. Vuorokausikeskiarvot eivät anna aina oikeaa kuvaa häiriön luonteesta, esimerkkinä ampumaradat ja moottoriurheiluradat. Ampumaratojen melualueita määriteltäessä noudatetaan ampumaratojen aiheuttamaa melutasoa koskevia ohjearvoja (53/1997). Melualueen määritysperusteet on esitettävä kaavaselostuksessa.

Merkinnän selityksessä on syytä sanoa, minkälaisesta melusta on kysymys ja kaavaselostukseen on yleensä tarpeen liittää maininta käytetystä laskenta- tai mittausmenetelmästä. Melualueen merkintä rajoittaa melualueelle sijoittuvan toiminnan laatua. Merkintään liittyvä määräys voi koskea myös melualueella harjoitettavaa toimintaa siten, että se ei saa aiheuttaa melualueen ulkopuolelle melualueen rajan määrityksessä käytettyä suurempaa melutasoa. Määräys on yleensä syytä antaa suunnittelumääräyksenä.

Lähtökohtana tulee olla, että melualueelle ei osoiteta uutta asutusta tai muuta melulle herkkää toimintaa. Nykyinen toiminta ja sen vähäinen täydentäminen ja rakennusten peruskorjaus voidaan melualueellakin sallia, kun ohjearvojen ylitys on vähäinen (alle 5 dBA) ja alue muutoin soveltuu hyvin kyseiseen tarkoitukseen."

2.1.3 Ratkaistava kysymys

Asiassa on Finavian valituksesta ratkaistava, onko osayleiskaava lainvastainen siltä osin kuin siinä on osoitettu uutta asutusta alueille, jotka yhtiön Helsinki-Vantaan lentoasemaa koskevan ympäristölupahakemuksen liitteen mukaan sijaitsevat L_den> 55 dB melualueella.

2.1.4. Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristölupa-asia

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 4.8.2011 antanut päätöksen Finavia Oyj:n hakemuksesta, joka on koskenut Helsinki-Vantaan lentokentän ympäristölupaa. Hakemuksen liitteenä on ollut kartta, josta ilmenevät ennusteiden mukaiset verhokäyrät vuonna 2025. Kaava-alueen itä- ja kaakkoisosaan kohdistuu kaksi liitekartan mukaista kiilamaista melualuetta (L_den55–65 dB). Ympäristölupahakemuksesta ilmenevät verhokäyrät perustuvat osin erilaiseen laskentamenetelmään kuin aikaisemmat käyrät ja osin päivitettyihin arvioihin liikennemäärien kasvusta vuoteen 2025 saakka. Näiden seikkojen johdosta ympäristölupahakemuksen lähtökohtana olevat melukäyrät poikkeavat valituksenalaista osayleiskaavaa ohjaavassa Uudenmaan maakuntakaavassa osoitetuista lentomelualueista.

Vaasan hallinto-oikeus on antanut päätöksensä valituksiin aluehallintoviraston päätöksestä 5.9.2013. Hallinto-oikeuden päätöksestä on tehty useita jatkovalituksia korkeimpaan hallinto-oikeuteen, minkä johdosta päätös ei ole lainvoimainen. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kesken.

2.1.5 Lentomelun kohdistuminen Rykmentinpuiston alueelle

Rykmentinpuiston osayleiskaavan aluevarauksien osoittamisessa ovat lähtökohtana olleet Uudenmaan maakuntakaavassa osoitetut melualueet. Kuten edellä on todettu, nämä melualueet poikkeavat ympäristölupahakemuksessa arvioidusta melutilanteesta vuonna 2025.

Ympäristölupahakemuksen liitteen mukaisten verhokäyrien rajaamalle melualueelle L_den> 55 dB on karttatarkastelun mukaan osoitettu muun ohella tiiviin pientalovaltaisen asuntoalueen (AP) ja tiiviin asuntoalueen (A-2) aluevarauksia. Tuusulan kunnanhallituksen hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan tälle alueelle on suunniteltu sijoittuvan noin 2 400 asukasta.

2.1.6 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Ympäristölupahakemuksen liitteen mukaiset melun verhokäyrät ovat sisältyneet valituksenalaisen osayleiskaavan selvitysaineistoon. Asiassa on tältä osin kysymys siitä, onko selvityksestä ilmenevät seikat otettu riittävällä ja maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä edellytetyllä tavalla huomioon kaavan valmistelun yhteydessä.

Ympäristölupahakemuksen liitteestä ilmenevät käyrät ovat selvitystä todennäköisestä melutilanteesta vuonna 2025. Verhokäyrät perustuvat käytettävissä olevien lähtötietojen pohjalta tehtyyn laskennalliseen selvitykseen. Näitä ympäristölupahakemuksen liitteenä olevia melukäyriä on pidettävä parhaana käytettävissä olevana selvityksenä arvioidusta lentomelutilanteesta vuonna 2025. Käyrät ovat olleet sellaista selvitysaineistoa, johon yleiskaavaratkaisun on tullut perustua. Ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, että ympäristölupaa koskeva päätös ei ole lainvoimainen.

Yleiskaavaa laadittaessa maakuntakaavaa on pidettävä ohjeena siten kuin maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentissa ja 39 §:n 1 momentissa säädetään. Melualueet merkitään maakuntakaavaan erillisselvitysten pohjalta. Yleiskaavassa uutta rakentamista ei ainakaan lähtökohtaisesti voida osoittaa seutu- tai maakuntakaavassa melualueeksi osoitetulle alueelle. Se, että yleiskaavaa laadittaessa on noudatettu seutu- tai maakuntakaavaan merkittyjä melualueen merkintöjä, ei kuitenkaan vielä sellaisenaan osoita, että yleiskaava täyttäisi terveellisyyden ja viihtyisyyden huomioon ottamisen osalta yleiskaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä asetetut sisältövaatimukset. Näiden maakuntakaavan ohjausvaikutukseen nähden itsenäisten sisältövaatimusten täyttymistä arvioidaan yleiskaavan perustana olevien tai muuten käytettävissä olevien selvitysten pohjalta. Selvitykset voivat osoittaa sallittujen melutasojen ylittyvän maakuntakaavassa rajattujen melualueiden ulkopuolellakin.

Edellä kohdassa 2.1.2 selostetut meluntorjuntaan liittyvät ohjeet ja suositukset eivät mainitussa kohdassa lausutuin perustein ole sitovia ratkaisutoimintaa ohjaavia oikeusohjeita. Niitä on kuitenkin pidettävä selvityksenä, joka osoittaa terveellisyyden ja viihtyisyyden kannalta hyväksyttävät suurimmat melutasot jokapäiväisessä elinympäristössä. Aineistosta käy muun ohella ilmi, että uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tulisi sijoittaa alueille, joilla lentomelu ylittää tason L_den 55 dB.

Valituksenalaisessa osayleiskaavassa on osoitettu uusia asuinalueita alueille, joilla lentomelu nykyisten selvitysten mukaan tulisi ylittämään tason L_den 55 dB. Asiassa saadun selvityksen mukaan osayleiskaavan mahdollistamaa rakentamista näillä alueilla on pidettävä ainakin osin muuna kuin täydennysrakentamisena. Yleiskaavaa laadittaessa ei tämän vuoksi puheena olevilta osin ole otettu riittävästi huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 5 kohdassa edellytetyin tavoin mahdollisuuksia terveelliseen elinympäristöön. Kaavan hyväksymistä koskeva päätös on näiltä osin lainvastaisena kumottava.

2.1.7 Päätöksen kumoamisen laajuus

Finavian on valituksessaan katsottava vaatineen, että Tuusulan kunnanvaltuuston päätös kumotaan siltä osin kuin ympäristölupahakemuksen uuden verhokäyrän L_den> 55 dB alueelle ja sen välittömään läheisyyteen on osoitettu uutta asutusta. Karttatarkastelun perusteella osayleiskaavassa osoitetut AP-alueet sijaitsevat tällä melualueella kuitenkin siten, että usealla AP-alueella on myös osia, jotka eivät sijoitu melualueelle. Osittain puheena olevalla melualueella sijaitsee lisäksi kaksi A-2-aluetta. Näistä pohjoisempi sijaitsee vain hyvin pieneltä osilta ympäristölupahakemuksessa tarkoitetulla melualueella.

Valituksessa esitetty vaatimus huomioon ottaen ja riittävien kaavoituksellisten kokonaisuuksien aikaansaamiseksi Tuusulan kunnanhallituksen päätös on AP-alueiden ja A-2-alueiden osalta kumottava siten kuin tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen liitekartassa on tarkemmin osoitettu. Kumottavilla osayleiskaavan alueilla olevat muut aluevaraukset kuin AP-tai A-2-merkinnät jäävät voimaan. Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että kunta voi tämän päätöksen estämättä kaavoittaa nuokin alueet uudelleen.

2.2. A:n valitus

A:n omistama Klaavon tila, jonka palstaa valitus koskee, on valituksenalaisessa osayleiskaavassa osoitettu merkinnällä PY-1 (Julkisten palvelujen ja hallinnon alue). Kaavamääräyksen mukaan alue varataan pääosin kulttuuritoiminnalle ja siihen soveltuvalle asumiselle. Rakentamistavan ja tehokkuuden tulee soveltua vanhojen rakennusten ympäristökokonaisuuteen. Rakennusoikeus ja kerrosluku määrätään asemakaavassa.

A on perustellut valitustaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa muun ohella sillä, että osayleiskaava ei mahdollista sellaisen asemakaavan hyväksymistä, jossa Klaavon tila voitaisiin osoittaa yksityiseen rakennustoimintaan. Valituksenalaisella osayleiskaavalla ei kuitenkaan ole sitovasti ratkaistu kysymystä siitä, voidaanko tila asemakaavalla osoittaa yksityiseen rakennustoimintaan. Kaavamerkintä PY-1 ei aseta estettä sille, että tilan aluetta käytettäisiin esimerkiksi yksityiseen palvelutuotantoon ja siten yksityiseen rakentamistoimintaan. Alueen osoittaminen osittain asumiseen on niin ikään mahdollista.

Osayleiskaava ei siten ole lainvastainen tällä A:n esittämällä valitusperusteella. Tämän vuoksi ja kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen A:n valituksesta ei ole perusteita.

2.3. B:n valitus

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen B:n valituksesta ei ole perusteita.

2.4 C ym:n valitus

3. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Esa Hakkola.

Liitekartta KHO