Muu päätös 5356/2017

Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 4.4.2016 nro 16/0318/3

Asian aikaisempi käsittely

B:n poliisilaitos on 23.7.2015 tekemällään päätöksellä valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen kuuden kuukauden irtisanomisajalla. A oli 1.4.2015 kuljettanut pakettiautoa yleisellä tiellä niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut 1,38 promillea. A on tuomittu C:n käräjäoikeuden 26.6.2015 antamalla lainvoimaisella tuomiolla törkeästä rattijuopumuksesta 35 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 25 päiväsakkoon. Poliisilaitos on samalla päättänyt valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidättää A:n virantoimituksesta päätöspäivästä lukien. A:lle maksetaan irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut poliisilaitoksen päätöksen kumoamista ja toissijaisesti irtisanomisen muuttamista määräaikaiseksi erottamiseksi virantoimituksesta. A on lisäksi vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely, jossa kuullaan A:ta irtisanomisen syyksi ilmoitetun teon tapahtumaolosuhteista, tekoon johtaneista syistä, hänen henkilökohtaisista olosuhteistaan ja irtisanomisen kohtuuttomuudesta sekä luottamusmiestä irtisanomisen kohtuuttomuudesta ja työnantajan menettelystä törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden virkamiesten osalta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Saman pykälän 3 momentissa säädetään, että jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

A:n virkasuhde on irtisanottu, koska hän oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen ja hänet oli lainvoimaisella tuomiolla tuomittu tuosta rikoksesta ehdolliseen vankeuteen ja sakkorangaistukseen. Asiassa on riidatonta, että A on syyllistynyt kyseiseen tekoon käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän teonkuvauksen mukaisesti. Kun otetaan tämän lisäksi huomioon jäljempänä mainitut hallinto-oikeuden päätöksen ratkaisuperusteet ja asiakirjoista ilmenevä kirjallinen selvitys, A:n ilmoittamalla henkilötodistelulla ei ole saatavissa sellaista uutta selvitystä, jolla voisi olla vaikutusta asian ratkaisuun. Suullisen käsittelyn toimittaminen A:n ilmoittaman henkilötodistelun vastaanottamiseksi on siten ilmeisen tarpeetonta.

Virkasuhteen irtisanomisen lainmukaisuus

Sovellettavat säännökset

Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Saman pykälän 3 momentin mukaan irtisanominen on tehtävä tässä pykälässä tarkoitetulla perusteella kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon.

Saman lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan virkamies voidaan pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen, jos irtisanomisen perusteena oleva teko tai laiminlyönti osoittaa virkamiehen siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa.

Saman lain 11 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

Saman lain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.

Irtisanomisen perusteeseen vetoaminen

Irtisanominen on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon. Kohtuullinen aika on ratkaistava viime kädessä tapauskohtaisesti. A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteena ovat valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevin tavoin olleet C:n käräjäoikeuden 26.6.2015 antama tuomio ja sillä hänen syykseen luettu rikos. Vaikka poliisilaitos on jo toukokuun alussa saanut tietää A:n myöntävän syyllisyytensä epäiltyyn rikokseen, häntä ei vielä tuolloin ollut tuomioistuimen päätöksellä tuomittu rangaistukseen siitä teosta, joka on ollut hänen virkasuhteensa irtisanomisen perusteena. Tuomioistuimen arviolla A:n menettelyn rikosoikeudellisesta moitittavuudesta ja tuomitulla rangaistuksella on ollut merkitystä arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä. Näissä oloissa poliisilaitoksella on ollut oikeus odottaa virkasuhteen irtisanomisen edellytysten kannalta merkityksellisen käräjäoikeuden tuomion antamista ennen irtisanomiseen ryhtymistä.

Poliisilaitos on 7.7.2015 eli varsin pian C:n käräjäoikeuden 26.6.2015 antaman tuomion jälkeen lähettänyt A:lle kutsun kuulemistilaisuuteen. Kuulemistilaisuus on järjestetty 23.7.2015, ja poliisilaitos on samana päivänä päättänyt irtisanomisesta. Irtisanomisen on näissä olosuhteissa katsottava tapahtuneen kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon.

Irtisanomisen edellytysten täyttyminen

Oikeuskäytännössä törkeään rattijuopumukseen syyllistymistä on vakiintuneesti pidetty erityisen painavana syynä poliisimiehen irtisanomiselle. Asiassa ei ole edes väitetty, että B:n poliisilaitos olisi A:n irtisanoessaan poikennut vastaavissa tapauksissa noudattamastaan käytännöstä. Poliisilaitoksen päätöksen ei voida katsoa loukkaavan A:n oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun pelkästään sillä perusteella, että poliisihallinnossa on mahdollisesti joissain yksittäisissä tapauksissa annettu törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen poliisimiehen jatkaa virassaan.

Poliisimiehen käyttäytymiselle on asetettu poliisilaissa erityisiä vaatimuksia. Poliisin on myös vapaa-ajallaan käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen kuljettamalla autoa yleisellä tiellä. Poliisimiehen syyllistymistä törkeään rattijuopumukseen on pidettävä vakavana ja moitittavana tekona. Tällaisten rikosten ehkäiseminen, tutkiminen ja syyteharkintaan saattaminen kuuluu poliisin perustehtäviin. Poliisimiehen syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen on tämän vuoksi omiaan vaarantamaan yleistä luottamusta poliisin tehtävien hoidon asianmukaisuuteen. Teon vakavuutta osoittaa myös siitä tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus ja oheissakko. A:n syyksi luetun rikoksen laatu ja vakavuus sekä hänen virkatehtävänsä huomioon ottaen poliisilaitokselta ei ole hänen pitkästä ja muutoin nuhteettomasta virkaurastaan huolimatta voitu edellyttää irtisanomista lievempien toimenpiteiden, kuten virantoimituksesta määräajaksi erottamisen, käyttämistä. Se, että virkasuhteen irtisanomisesta aiheutuu A:lle taloudellisia ja muita vaikeuksia, ei ole lain mukaan ollut esteenä irtisanomiselle. Poliisilaitoksella on edellä mainituilla perusteilla ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde, eikä poliisilaitoksen päätös ole lainvastainen.

A:n syyksi luettu rikos myös osoittaa hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ole voitu jatkaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Maija-Liisa Marttila, Marja Tuominen ja Jussi-Pekka Lajunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valitus

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja B:n poliisilaitoksen päätökset kumotaan tai toissijaisesti irtisanominen muutetaan määräaikaiseksi virantoimituksesta erottamiseksi. Lisäksi A on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti toimittaa asiassa suullisen käsittelyn tai toissijaisesti palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi ja suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

A on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on virheellisesti hylännyt vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. A ei ole saanut oikeudenmukaista eikä ihmisoikeussopimusten mukaista oikeudenkäyntiä. Suullinen käsittely tulee toimittaa A:n kuulemiseksi tapahtumaolosuhteista, tekoon johtaneista syistä, hänen olosuhteistaan ja irtisanomisen kohtuuttomuudesta sekä luottamusmiehen kuulemiseksi irtisanomisen kohtuuttomuudesta ja työnantajan menettelystä törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden virkamiesten osalta.

Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että irtisanominen olisi tapahtunut kohtuullisessa ajassa.

Irtisanomiselle ei ole ollut erityisen painavaa syytä. A:n virheellinen menettely vapaa-aikana ei ole vaarantanut luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:lla ei ole ollut eikä ole alkoholiongelmaa. Tapauksen taustalla ovat olleet muut henkilökohtaiset syyt, joiden johdosta A on hakeutunut heti hoitoon. Päätöksissä ei ole otettu riittävästi huomioon A:n lähes 20 vuoden rikkeetöntä poliisiuraa.

A:n irtisanominen on kohtuutonta. A on lapsen huoltaja ja taloudellisesti riippuvainen virastaan. A:n ikä, koulutus ja kokemus huomioon ottaen hänen työllistymismahdollisuutensa ovat heikot.

Poliisihallinnossa A:n tapausta vakavammissa tapauksissa ja vastuullisemmissa virkatehtävissä työskenteleviä ei ole erotettu virasta. Määräaikainen erottaminen olisi A:n tapauksen kaltaisissa tilanteissa riittävän ankara seuraamus.

Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, ettei A:n yhdenvertaisuutta olisi loukattu, vaikka poliisihallinnossa on yksittäistapauksissa annettu törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen jatkaa virassaan. Hallinto-oikeus on myös virheellisesti katsonut, ettei asiassa olisi edes väitetty, että B:n poliisilaitos olisi A:ta irtisanoessaan poikennut vastaavissa tapauksissa noudattamastaan käytännöstä. A:n irtisanominen poikkeaa B:n poliisilaitoksen noudattamasta käytännöstä.

Irtisanominen ei ole ollut suhteellisuusperiaatteen mukaista eikä yhdenvertaista. A:n ja luottamusmiehen mukaan poliisihallinnossa on tapauksia, joissa törkeään rattijuopumukseen syyllistyneitä on erotettu määräaikaisesti irtisanomisen sijasta. Lisäksi on tapauksia, joissa päällikkötason tehtävissä toimineita ei ole irtisanottu, vaikka he ovat olleet virkatehtävää hoitaessaan vahvasti päihtyneinä ja syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Selitys

B:n poliisilaitos on selityksessään vaatinut valituksen hylkäämistä ja vaatimuksensa tueksiesittänytmuun ohella seuraavaa:

Syyllistyminen samankaltaiseen tekoon, jota poliisi itse pyrkii ennalta estämään, paljastamaan ja saattamaan syyteharkintaan, on omiaan vaarantamaan luottamusta poliisin tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

Poliisimiehen on vapaa-ajallaankin käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Tahallinen syyllistyminen vakavaan, muita vaarantavaan rikokseen, jonka torjuminen kuuluu virkamiehen omaan toimenkuvaan, vaarantaa luottamuksen ja muodostaa myös miehistötasoisen pitkän nuhteettoman virkauran tehneen virkamiehen kyseessä ollessa virkamiehestä johtuvan erityisen painavan syyn irtisanomiselle. Erottaminen määräajaksi olisi sovellettavissa, jos tapaukseen liittyisi lieventäviä seikkoja.

Irtisanomista ei ole pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena. Irtisanominen aiheuttaa lähes aina kielteisiä taloudellisia vaikutuksia. Siksi niille ei voida antaa merkittävää painoarvoa seuraamusta arvioitaessa.

Irtisanominen on erittäin ankara virkamiestä koskeva toimenpide, minkä vuoksi päätöksen tulee perustua lainvoimaiseen tuomioon.

Vastaselitys

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Pykälän 3 momentin mukaan, jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 217/1995 vp) todetaan muun ohella, että pykälässä säädettäisiin asianosaisen oikeudesta suulliseen käsittelyyn. Tämän pykälän soveltamistapauksissa väistyisi 37 §:n mukainen valitusviranomaisen harkinta. Toisaalta asianosaisella ei olisi 38 §:n mukaan aina oikeutta suulliseen käsittelyyn, vaan pykälässä olisi eräitä perusteita suullisen käsittelyn toimittamatta jättämiselle. Koska suullinen käsittely olisi luonteeltaan kirjallista menettelyä täydentävä menettely, voitaisiin asianosaisen vaatimukselle antaa merkittävä sija ratkaistaessa, toimitetaanko suullinen käsittely. Mahdollisuus esittää henkilökohtaisesti ja suullisesti näkemyksensä suoraan tuomareille on prosessuaalinen oikeus, joka voidaan nähdä olennaisena osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä osoittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamiskäytäntö. Suullinen käsittely olisi mahdollista jättää toimittamatta, jos suullinen käsittely olisi asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Tuomioistuin voisi harkita, edistäisikö suullisen käsittelyn toimittaminen asian selvittämistä tai olisiko suullisen käsittelyn toimittamiseen muita syitä. Säännöksessä oleva maininta suullisen käsittelyn ilmeisestä tarpeettomuudesta merkitsisi sitä, että suullinen käsittely voitaisiin jättää toimittamatta, jos olisi hyvin todennäköistä, ettei suullisesta käsittelystä ole hyötyä. Säännöksen nojalla voitaisiin torjua suullinen käsittely myös asianosaisten kannalta vähäpätöisissä asioissa tai asioissa, joissa menettelyn kohteena oleva oikeus, etu tai velvollisuus olisi muuten laadultaan sellainen, ettei yksityisen oikeusturva edellyttäisi suullisen käsittelyn järjestämistä. Säännöksen soveltamisessa olisi tällöin otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräykset.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

Asiassa on kysymys poliisilaitoksen palveluksessa olevan vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. A on hallinto-oikeudessa vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista hänen kuulemisekseen irtisanomisen syyksi ilmoitetun teon tapahtumaolosuhteista, tekoon johtaneista syistä, hänen henkilökohtaisista olosuhteistaan ja irtisanomisen kohtuuttomuudesta sekä luottamusmiehen kuulemiseksi irtisanomisen kohtuuttomuudesta ja työnantajan menettelystä törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden virkamiesten osalta.

A on korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti toimittaa asiassa suullisen käsittelyn tai toissijaisesti palauttaa asian sitä varten hallinto-oikeudelle. A on perustellut vaatimustaan suullisen käsittelyn toimittamisesta vastaavasti kuin hallinto-oikeudessa ja esittänyt, ettei hän ole saanut oikeudenmukaista eikä ihmisoikeussopimusten mukaista oikeudenkäyntiä.

A:n irtisanomista koskeva asia kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa asianosaisella on lähtökohtaisesti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluva oikeus saada asiansa käsitellyksi suullisesti ainakin yhdessä oikeusasteessa (esimerkiksi tapaus Madaus v. Saksa, tuomio 9.6.2016, 22 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö). Sanottu oikeus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan siitä on mahdollista poiketa esimerkiksi tilanteessa, jossa on käsiteltävänä pelkästään oikeudellisia tai hyvin teknisluonteisia kysymyksiä (mainittu tapaus, 24 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).

Nyt esillä olevassa asiassa on kysymys A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Kun otetaan huomioon A:n asian laatu, asialla objektiivisesta näkökulmasta arvioiden oleva tärkeä merkitys A:lle, suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa koskeva A:n vaatimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja yksityiskohtaisten perustelujensa valossa tulkittava hallintolainkäyttölain 38 §, korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeuden olisi tullut toimittaa asiassa suullinen käsittely. Suullisen käsittelyn toimittamista ei voida hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteluilla pitää ilmeisen tarpeettomana.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa tapahtuu asian laadun ja oikeusastejärjestyksen vuoksi tarkoituksenmukaisimmin hallinto-oikeudessa.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava uudelleen käsiteltäväksi hallinto-oikeudelle, jonka tulee toimittaa asiassa suullinen käsittely ja sen jälkeen ratkaista asia uudelleen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Maarit Lindroos ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Hannamaria Nurminen.