Muu päätös 5777/2017

Ojituksen kustannusten jakoa koskeva valitus (Somero)

Antopäivä: 9.11.2017
Taltionumero: 5777
Diaarinumero: 2390/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T5777

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittajat Terttilän-, Iso- ja Mustjokien ojitusyhtiö/Kaskistonjoen kuivatusalueen toimitsijamiehet

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.6.2016 nro 16/0129/2

Asian taustaa

Varsinais-Suomen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus on 30.11.2011 A:n ja B:n hakemuksen johdosta määrännyt suunnitteluinsinööri Ari Sallménin pitämään ojitustoimituksen Somerolla. Toimitusinsinööri on toimittanut paikalla hyötyalueen mittauksia GPRS–menetelmällä. Ojitustoimituksen toimituskokous on pidetty 20.2.2015 Someron kaupungin kokoustiloissa. Toimituksessa ei ole käsitelty vahinkoja, haittoja tai korvauksia koskevia kysymyksiä.

Asian aikaisempi käsittely

Ojitustoimituksen toimitusmiehet ovat 25.2.2015 päätöksellään diaarinumero VARELY/156/07.02/2010 vahvistaneet tilan Vanha-Piekkala 701-433-8-31, oikeastaan 761-433-8-31, kustannusosuudeksi 4,05 prosenttia Terttilän-, Iso- ja Mustjokien ojitusyhteisössä Kaskistonjoen kuivatusalueessa. Terttilän-, Iso- ja Mustjoen ojitusyhteisön on korjattava kustannustenjakoluetteloon tilan Vanha-Piekkalan osuudeksi 4,05 prosenttia ja tilan Savela osuudeksi 2,58 prosenttia päätöksen saatua lainvoiman. Ojitustoimituskustannuksista vastaavat hakijat.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja B:n valituksen johdosta kumonnut ojitustoimituksen päätöksen ja palauttanut asian ojitustoimitukseen uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ojitustoimitushakemus on tullut vireille 17.11.2011 ja tällöin on ollut voimassa vanha vesilaki 264/1961. Uusi vesilaki 587/2011 on tullut voimaan 1.1.2012. Uuden vesilain siirtymäsäännösten 19 luvun 3 §:n mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä. Asiassa on tullut soveltaa vanhaa vesilakia 264/1961, kuten asiassa on sovellettu.

Vanhan vesilain (264/1961) 6 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan ojitustoimituksessa käsitellään tällaisessa toimituksessa aikaisemmin vahvistetun suunnitelman muuttamista sekä ojitusyhtiön perustamista ja osakkaiden oikeuksia ja velvollisuuksia yhtiössä koskevat asiat.

Vanhan vesilain 6 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan, jos ojitus, jonka toimeenpanemiseksi maanomistaja tekee aloitteen, tuottaa tämän luvun 1 §:ssä tarkoitettua hyötyä toisenkin maalle, on tämän maan omistaja velvollinen vaadittaessa ottamaan ojitukseen osaa sekä oikeutettu pääsemään siihen osalliseksi ja vaatimaan sen toteuttamista sellaisen suunnitelman mukaan, että siitä ojituksen alkuperäistä tarkoitusta muuttamatta ja ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä tulee suurin mahdollinen hyöty hänenkin maalleen.

Vanhan vesilain 6 luvun 16 §:n mukaan ojituksesta saatavana hyötynä pidetään maan käyttöarvon nousua siinä tarkoituksessa, johon maata käytetään tai olosuhteet huomioon ottaen voidaan lähinnä käyttää.

Vanhan vesilain 6 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan jokainen ojituksesta hyötyä saava on velvollinen, mikäli jäljempänä ei muuta säädetä tai hyödynsaajat eivät toisin sovi, suhteellisesti sen hyödyn mukaan, jonka yhteinen ojitus tuottaa hänen maalleen, ottamaan osaa niihin ojituskustannuksiin, jotka johtuvat kuivatusalueen tai osittelualueen, milloin tällainen jako on suoritettu, maiden kuivattamisesta tämän luvun 15 §:ssä tarkoitettuun syvyyteen.

Vanhan vesilain 6 luvun 21 §:n mukaan hyödynsaaja, joka ei ole vaatinut ojitusta eikä yhtynyt sellaiseen vaatimukseen taikka lisähyödyn saamiseksi tämän luvun 13 §:n nojalla vaatinut muutosta ojitussuunnitelmaan on velvollinen ottamaan osaa ojituskustannuksiin enintään sitä hyötyä vastaavalla määrällä, jonka yhteinen ojitus tuottaa hänen maalleen.

Vanhan vesilain 6 luvun 25 §:n 1 momentin mukaan yhteisen ojituksen toimeenpanemista varten on, milloin hyödynsaajia on vähintään kaksi ja ojitukseen sisältyy jokin tämän luvun 2 §:n 1 tai 2 momentissa mainituista toimenpiteistä tai sopimusta yhteisestä ojituksesta ei saada aikaan, perustettava ojitusyhtiö. Ojitusyhtiön osakkaita ovat ne, jotka saavat ojitussuunnitelman mukaan yhteisestä ojituksesta hyötyä.

Vanhan vesilain 6 luvun 29 §:n 2 momentin mukaan, kun ojitus on pantu toimeen, on toimitsijain laadittava tai hankittava asianomaisen viranomaisen laatima tarkistettu laskelma kustannusten jaosta ja alistettava se yhtiön kokouksen hyväksyttäväksi. Jos ojituksesta osakkaille aiheutuvan hyödyn jakaantumisen osakkaiden kesken havaitaan huomattavasti poikkeavan siitä arviosta, jonka mukaan osakkaiden osuus yhtiössä aikaisemmin oli määrätty, on kustannusten jakoa vastaavasti oikaistava. Samoin on meneteltävä, jos ojitusyhtiöön hyväksytään uusi osakas.

Vanhan vesilain 6 luvun 29 §:n 3 momentin mukaan kokouksen vahvistamaa kustannusten jakoa saa yhtiön jäsen moittia ojitustoimituksessa, jonka pitämistä on vaadittava kolmen kuukauden kuluessa kokouksesta.

Vanhan vesilain 6 luvun 32 §:n 1 momentin mukaan yhteinen oja on hyödynsaajien pidettävä kunnossa niin ettei siitä aiheudu yleistä tai yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia. Hyödynsaajat osallistuvat kunnossapitokustannuksiin samojen perusteiden mukaan kuin ojituskustannuksiinkin, jolleivät erityiset syyt vaadi toisenlaista kustannusten osittelua. Jos yhteinen oja uuden ojan tekemisen tai olosuhteiden muun muutoksen vuoksi tulee jollekin hyödyttömäksi, on hänet vapautettava osallistumisesta kunnossapitokustannuksiin.

Vanhan vesilain 6 luvun 32 §:n 2 momentin mukaan milloin ojituksesta johtuvien asioiden hoitamista varten on perustettu ojitusyhtiö, on yhtiön huolehdittava ojan kunnossapidosta siten kuin 1 momentissa säädetään.

Asiassa saatu selvitys

A ja B ovat valituksessaan esittäneet, että he eivät kiinteistön Vanha-Piekkala (761-433-8-31) omistajina ole Kaskistonjoen perkaushankkeen hyödynsaajia eikä heillä ole velvollisuutta osallistua perkaushankkeen kustannuksiin. A:n ja B:n mukaan kyseessä ei ole vuoden 1978 ojituksen kunnossapito, vaan uusi ojitus joka hyödyttää vain uoman yläpuolisia maanomistajia.

Terttilän-, Iso- ja Mustjokien ojitustoimitus 30.6.1978

Nyt kyseessä olevassa hankkeessa on kyse Kaskistonjoen, entiseltä nimeltä Isojoen perkauksesta. Kaskistonjoen perkaushankkeen hankealue vastaa Terttilän-, Iso- ja Mustjokien vuosina 1976–1978 toteutetun perkaushankkeen (TN:o 4388 He 1) kuivatusalueen K1 osittelualuetta O1. Tuo Terttilän-, Iso- ja Mustjokien perkaushanke on käsitelty ojitustoimituksessa, josta on annettu päätös 30.6.1978.

Terttilän-, Iso- ja Mustjokien perkauksesta 30.6.1978 annetun ojitustoimituspäätöksen kohdan 3.8. mukaan työn valmistuttua on ojitusyhtiön huolehdittava ojan sekä tehtyjen rakennelmien ja laitteiden hoidosta ja kunnossapidosta. Yhtiön osakkaat ovat velvollisia osallistumaan tästä työstä aiheutuviin kustannuksiin suunnitelmaan sisältyvän ja päätöksessä K2:n osittain muutetun kustannustenjakoluettelon osoittamassa suhteessa, ellei joltakin osin toisin sovita. Siltojen ja rumpujen kunnossapito on kuitenkin asianomaisen tienpitäjän asiana.

Edellä mainitun ojitustoimituspäätöksen mukaan tilan Vanha-Piekkala kustannusosuus on 5,27 prosenttia kuivatusalue K1:n osittelualueesta O1.

Ojitusyhtiön yhtiösopimus ja säännöt

Terttilän-, Iso- ja Mustjokien ojitusyhtiö on perustettu ojitustoimituksen loppukokouksessa 22.6.1978 ojitusyhtiön yhtiösopimuksen allekirjoittaneiden toimesta.

Ojitusyhtiön yhtiösopimuksen 2 §:n mukaan yhtiön tarkoituksena on toimeenpanna Terttilän-, Iso- ja Mustjokien perkausta koskeva yritys 18.5.1978 päivätyn asianmukaisesti vahvistetun suunnitelman mukaisesti sekä huolehtia ojituksen vastaisesta hoidosta ja kunnossapidosta.

Yhtiösopimuksen 3 §:n mukaan yhtiön osakkaita ovat ne, jotka hankkeen suunnitelman mukaan saavat yrityksestä hyötyä tai jotka myöhemmin asianmukaisessa järjestyksessä otetaan yhtiön osakkaiksi.

Yhtiösopimuksen 4 §:n mukaan suunnitelmaan kuuluvat kuivatusalueet K1, K2 ja K3, ja kuivatusalue K1 sisältää osittelualueet O1, O2 ja O3. Yritys voidaan toimeenpanna kunkin kuivatusalueen osalta erikseen toisista kuivatusalueista riippumatta. Sellaisen osakkaille kuuluvan päätöksen tekoon, joka koskee yksinomaan määrättyä kuivatusaluetta, voivat osallistua vain tämän kuivatusalueen osakkaat ja on heidän päätöksensä ja sen toimeenpanon osalta noudatettava mitä jäljempänä yhtiön kokouksen päätöksestä määrätään. Kuivatusalueen osakkaiden edellä tarkoitettu päätös tehdään joko yhtiön kokouksessa tai sanottujen osakkaiden pitämässä erillisessä kokouksessa, josta tällöin on soveltuvin osin voimassa, mitä yhtiön kokouksesta on näissä säännöissä määrätty.

Kaskistonjoen perkaushankkeen vaiheita

Nyt kyseessä olevan Kaskistonjoen perkaushankkeen suunnittelukokous on pidetty 9.12.2008. Tuolloin on päätetty käynnistää ojitusyhtiön toiminta Kaskistojoen eli Isojoen osalta ja valittu toimitsijat.

Kaskistonjoen perkaushankkeen yhtiökokous on pidetty 13.10.2009. Yhtiökokouksen on katsottava tarkoittavan Terttilän-, Iso- ja Mustjokien ojitusyhtiön kuivatusalueen K1 osittelualueen O1 osakkaiden kokousta, josta on hankkeen aikana käytetty nimeä Kaskistonjoen perkausyhtiö. Osakkaiden kokouksessa 13.10.2009 on hyväksytty ProAgrian laatima 11.9.2009 päivätty "Isojoen perkaussuunnitelma, Somero 4388 He 1" sekä kustannusosittelu alkuperäisen hankkeen kuivatusalueen K1 osittelualueen O1 osittelun mukaisesti.

A ja B olivat 12.10.2009 toimittaneet päätoimitsijalle perkaushanketta vastustavan kirjelmän. A ja B olivat moittineet edellä mainittua osakkaiden kokouksen päätöstä hakemuksellaan nykyiselle Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 14.12.2009. Aluehallintovirasto oli 1.4.2010 siirtänyt asian Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. ELY-keskus oli kirjeellään 30.9.2010 jättänyt A:n ja B:n hakemuksen käsittelemättä määräajan jälkeen saapuneena vesilain 6 luvun 29 §:n nojalla.

Kaskistonjoen perkaushanke on toteutettu vuonna 2011. Osakkaiden kokous on pidetty hankkeen toteuttamisen jälkeen 17.10.2011. Kokouksessa on päätetty, että kustannukset jaetaan suunnitellun kustannusosittelun mukaisesti.

A ja B ovat moittineet 17.10.2011 pidetyn osakkaiden kokouksen päätöstä ELY-keskukselle ja hakemuksessaan esittäneet, että hankkeesta ei ole koitunut osakkaiden kokouksessa määrättyä kustannusosuutta vastaavaa hyötyä Vanha-Piekkalan tilalle. ELY-keskus on määrännyt asian käsiteltäväksi ojitustoimituksessa.

Toimitusmiehet ovat valituksenalaisella päätöksellään käsitelleet asian vanhan vesilain 6 luvun 10 §:n 2 momentin ja 29 §:n 3 momentin mukaisena ojitustoimituksena ja hylänneet A:n ja B:n kustannusosuuksien muuttamista koskevan hakemuksen. Ojitustoimituspäätöksen perusteluissa on todettu, että hyödyn jakautuminen vuonna 2011 toteutetussa Kaskistonjoen perkauksessa ei poikennut vanhan vesilain 6 luvun 29 §:n tarkoittamalla tavalla huomattavasti siitä arviosta, jonka mukaan osuus yhtiössä on aiemmin määrätty, lukuun ottamatta maanomistusolojen vuoksi tehtyä korjausta. Valituksenalaisessa ojitustoimituspäätöksessä kustannusosuus on korjattu maanomistajavaihdosten johdosta 4,05 prosentiksi.

Isojoen eli Kaskistonjoen perkaussuunnitelma

ProAgrian 11.9.2009 päivätyssä perkaussuunnitelmassa on Isojoen nykytilanteesta todettu muun muassa, että Isojoki on mataloitunut, liettynyt, pajukoitunut ja rehevöitynyt siinä määrin että ojan perkaus on syytä suorittaa. Oja on madaltunut pahimmista kohdista noin metriin ja näin riittävää kuivatusvaraa peltojen kuivatukseen ei enää ole. Lisäksi kerääntyneet liettymämassat padottavat ja hidastavat veden kulkua. Vajaasta kuivatuksesta kärsii vähintään 40 peltohehtaaria, kaikkiaan ojan vaikutus- ja valuma-alue on noin 600 ha. Ojasyvyydet vaihtelevat 1–2 metriä. Korkeudet selviävät suunnitelman liitteenä olevasta pituusleikkauksesta.

Isojoen perkaussyvyys on suunnitelmassa sama kuin vanhassa 18.5.1978 päivätyssä suunnitelmassa hankkeen paaluvälillä 0+00 - 31+35. Perkaussuunnitelmassa paaluvälillä 31+35 - 73+70 kaivusyvyys on ollut 29 cm syvempi kuin aiemmassa suunnitelmassa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Hallinto-oikeus toteaa, että vaikka tilan Vanha-Piekkala silloinen omistaja ei ole allekirjoittanut yhtiösopimusta, on tila velvollinen ottamaan osaa yhteiseen ojitukseen vanhan vesilain 6 luvun 13 §:n mukaisesti (niin sanottu passiiviosakas). Vanhan vesilain 6 luvun 25 §:n sekä Terttilän-, Iso- ja Mustjoen ojitusyhtiön yhtiösopimuksen 3 §:n mukaan tilan Vanha-Piekkala omistajat ovat Terttilän-, Iso- ja Mustjokien ojitusyhtiön osakkaita, koska kyseinen kiinteistö on saanut hankkeesta vanhan vesilain 6 luvun 16 §:n tarkoittamaa hyötyä, kun hankkeen myötä kiinteistön kuivatustila on parantunut.

Vanhan vesilain 6 luvun 32 §:n, ojitustoimituspäätöksen kohdan 3.8. ja yhtiösopimuksen 2 §:n mukaan Terttilän-, Iso- ja Mustjokien ojitusyhtiön velvollisuus on pitää yhteinen oja Terttilän-, Iso- ja Mustjokien perkausta koskevan yrityksen 18 päivänä toukokuuta 1978 päivätyn suunnitelman mukaisessa kunnossa. Tilan Vanha-Piekkala omistajat kyseisen ojitusyhtiön osakkaina ovat siten velvollisia osallistumaan kunnossapitokustannuksiin siltä osin kuin hankkeessa on ollut kyse Terttilän-, Iso- ja Mustjokien perkaushankkeen (TN:o 4388 He 1) suunnitelman mukaisesta kaivusyvyydestä.

Hallinto-oikeus katsoo, että Kaskistonjoen paaluvälillä 31+35 - 73+70 toteutettua aikaisempaa hanketta syvempää kaivua ei voida pitää Terttilän-, Iso- ja Mustjokien perkauksen kunnossapitona, vaan lisäkaivu on osakkaiden kokouksessa hyväksytty lisätoimenpide. Tästä lisätoimenpiteestä ei koidu tilalle Vanha-Piekkala hyötyä maan käyttöarvon parantumisena, koska tila sijaitsee paalun 31+35 alapuolella, jolloin lisäkaivu ei lisää kuivatussyvyyttä tilan Vanha-Piekkala kohdalla. Karkeasti arvioiden ojan syventämisestä 29 cm:llä yli neljän kilometrin matkalla, ojan pohjan leveyden ollessa keskimäärin 3 metriä, syntyy kaivumassoja jo pelkästään ojan pohjan syventämisen johdosta noin 3 500 m3. Kun suunnitelman mukaan hankkeen kokonaiskaivumassat ovat 11 500 m3, ei lisätoimenpidettä voi pitää vähäisenä. Vanhan vesilain 6 luvun 21 §:n mukaan passiiviosakas on velvollinen ottamaan osaa ojituskustannuksiin enintään sitä hyötyä vastaavalla määrällä, jonka yhteinen ojitus tuottaa hänen maalleen. Koska tämä Kaskistonjoen yläosalla toteutettu lisätoimenpide ei tuota tilalle Vanha-Piekkala hyötyä, ei kyseisen tilan omistajia voida velvoittaa osallistumaan lisätoimenpiteen kustannuksiin.

Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että tilan Vanha-Piekkala omistajien tulee osallistua kunnostusperkaukseen ojitustoimituksessa vahvistetulla kustannusosuudella 4,05 prosenttia vain siltä osin, kuin hankkeessa on ollut kyse Terttilä-, Iso- ja Mustjokien perkaushankkeen (TN:o 4388 He 1) suunnitelman mukaisesta kaivusyvyydestä. Hallinto-oikeus siten kumoaa ojitustoimituspäätöksen ja palauttaa asian ojitustoimituksessa uudelleen ratkaistavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Kirsi Stark ja Susanna Airiola, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Terttilän-, Iso- ja Mustjoen ojitusyhtiön Kaskistonjoen kuivatusalueen toimitsijamiehet ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Ojitusyhtiö on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Kaivu ei ole lisätoimenpide. Kaskistonjoen perkaushankkeen yhtiökokouksessa 13.10.2009 hanke on päätetty toteuttaa ProAgrian tekemän suunnitelman mukaisesti.

Yhtiökokouksessa 17.10.2011 päätettiin kustannusten jaosta suunnitelman mukaisesti. Kokouksessa A:ta ja B:tä edusti valtakirjalla C. A:n ja B:n kustannusosuus on korjattu koskemaan nykyisiä omistussuhteita ja on nyt 4,05 prosenttia.

Toimitusinsinööri Ari Sallmén Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei ole huomioinut, että paaluvälillä 31+35…73+70 uoman pohja on ollut ennen kaivua suunnilleen vanhan suunnitelman tasausviivan tasossa. Uoman kaivutarve ei suunnitelman mukaan tällä paaluvälillä ole kaikilta osin ollut mainittua 29 senttimetriä. Paaluvälillä 0+00…23+00 uoma on sitä vastoin liettynyt pahimmillaan jopa 1,6 metriä (PL 16+00) ja keskimäärin 0,80 metriä verrattuna vanhan suunnitelman tasausviivaan.

Tarkasteltaessa kaivukustannuksia suhteessa saavutettuun hyötyyn on huomioitava, että suurin osa kaivukustannuksista on syntynyt tilan Vanha-Piekkala alapuoliselta uoman osuudelta, jolta on poistettu massoja keskimäärin 0,8 metrin vahvuudelta pohjanleveyden vaihdellessa 4,5–5,0 metrin välillä. Karkean arvion mukaan tämä massamäärä on ollut 8 000 m3. Nämä seikat selviävät ProAgrian 11.1.2009 laatimasta Isojoen perkaussuunnitelmasta.

Vanha-Piekkalan tilan suunnitelman mukaisen kuivatustilan saavuttamisesta on aiheutunut ojitusyhteisölle suhteessa enemmän kustannuksia kuin paaluvälin 31+35…73+70 tasausviivan alentamisesta 29 senttimetriä. Kustannuksiltaan suurin toimenpide on ollut uoman alaosaan kertyneen lietteen poisto.

Uoman perkaus on turvannut Vanha-Piekkalan tilan peltolohkon salaojituksen toimivuuden ja siten maan tuotto- ja käyttöarvon. Salaojat olivat nyt perkauksen jälkeen noin 0,2 metriä uoman vedenpinnan yläpuolella, mikä on maankuivatuksen suunnitteluohjeiden mukainen tilanne.

Vanha-Piekkalan tilan asema ojitusyhteisön passiiviosakkaana ei vaikuta kustannusosuuteen. Tilalle koituva kustannus perkaushankkeesta alittaa selkeästi tilalle koituvan hyödyn. Hyödynarviointi maankuivatuksessa ja yhteisessä ojituksessa on aina suhteellista. Kaskistonjoen kustannusosittelussa käytetty kaksijyvämenetelmä on paras käytettävissä oleva menetelmä. Mikään ei osoita hyödyn jakautumisen poikkeavan huomattavasti vuonna 2011 toteutetussa Kaskistonjoen perkauksessa siitä arviosta, joiden mukaan osuus yhtiössä on aiemmin määrätty.

Tilalle Vanha-Piekkala on Kaskistonjoen perkauksesta koitunut vesilain tarkoittamaa hyötyä vähintään ojitustoimituksen päätöksessä esitetyn kustannusosuuden, 4,05 prosentin, verran. Hallinto-oikeuden päätös tulisi kumota.

A ja B ovat antaneet valituksen ja lausunnon johdosta vastineen, jossa he ovat vaatineet valituksen hylkäämistä. Vastineessa on todettu muun ohella seuraavaa:

Ojitusyhtiö toteutti kertaperkauksen 1978 ja sääntöjensä mukaan huolehtii ojituksen vastaisesta hoidosta ja kunnossapidosta, ei uusista perkauksista. Mittavien maamassojen poisto ei ole kunnossapitoa, koska tavoitteena on ollut saada veden vallassa olleita peltoja maanviljelyskäyttöön.

Perkaushanke on peruskorjaushanke, joka edellyttäisi uutta yhtiötä tai osakkaan suostumusta. Ojituksen voi toimittaa, mutta maksuvelvollisuus ulottuu tällöin saatavaan hyötyyn, jos suostumusta ei saada. Hyödyn perusteella mahdollista olisi kunnossapito- ja hoitokustannuksiin osallistuminen. Perkaushankkeeseen A ja B eivät ole velvollisia osallistumaan.

Vanha-Piekkalan tilalla ei ollut tarvetta kuivattaa maa-aluetta, edes erillisenä. Vanha-Piekkala ei kuulu uoman alaosaan, jossa toteutettiin mittavia puhdistuksia, pahimmillaan pohja oli liettynyt 1,6 metriä. Kyseisen alueen pohjan liettyminen ei kuitenkaan johdu Vanha-Piekkalan tilasta.

Kaskistonjoen alueen maa-aines on sellaista, että joen pohja tulee aina liettymään alauomalla, koska maa-ainesta valuu vesistöön, jolloin vesistön puhdistautumiskyky huononee ja maa painuu edelleen. B on havainnut, että kaivuun jälkeen maa on vajonnut jonkin verran. Mahdollisesti vettyneille pelloille saadaan ravinnerikasta lietettä joen pohjasta ja muualla maa-alueet pikku hiljaa painuvat.

Terttilän-, Iso- ja Mustjoen ojitusyhtiön Kaskistonjoen kuivatusalueen toimitsijat ovat antaneet lausunnon ja vastineen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Salaojien laskuaukkojen veden pinnan korkeuteen vaikuttavat sääolot ja se voi vaihdella jo vuorokaudessa hyvinkin paljon. Vastineessa esitetty havainto maan painumisesta ei myöskään perustu mittauksiin.

Tilan Vanha-Piekkala maalle ei levitetty kaivettua maa-ainesta, koska kustannussyistä oli päätetty levittää maat vain toiselle puolelle uomaa. Tilan Vanha-Piekkala pellot olivat kyseisenä ajankohtana nurmina, joiden sato korjattiin, joten mullanlevitys niille ei ollut mahdollista.

Toimitsijoilla tai muilla maanomistajilla ei ole ollut hankkeessa tarkoituksena hyötyä tilan Vanha-Piekkala kustannuksella, vaan he ovat halunneet täyttää omalta osaltaan jokeen kohdistuvan vanhan hoitovelvoitteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 9.11.2017