Muu päätös 5787/2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat UPM-Kymmene Oyj ja UPM Specialty Papers Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 26.4.2017 n:o 17/0135/2

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 16.12.2015 n:o 221/2015/1 tarkistanut UPM-Kymmene Oyj:n (jäljempänä yhtiö) Jämsänkosken voimalaitoksen Itä-Suomen ympäristölupaviraston 12.4.2002 antaman päätöksen (n:o 22/02/1) ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston 28.6.2006 antaman päätöksen (n:o 67/06/1) lupamääräykset.

Aluehallintovirasto on samalla päätöksellä ratkaissut ympäristönsuojelulain (527/2014) 233 §:n mukaisen hakemuksen.

Päätökseen sisältyvät lupamääräykset 1–45, joista lupamääräys 23 kuuluu seuraavasti:

23. Nestemäiset polttoaineet on varastoitava kaksoisvaippasäiliössä tai tiiviiseen suoja-altaaseen sijoitetussa säiliössä. Suoja-altaan tilavuus on mitoitettava siten, että vuototilanteessa altaaseen sopii vähintään 1,1 kertaa siihen sijoitetun suurimman säiliön nestetilavuus. Säiliö on varustettava ylitäytönestimellä ja kaksoisvaippasäiliö myös vuodonilmaisimella. Säiliön kunto on tarkastettava säännöllisesti.

Aluehallintovirasto on perustellut muun muassa lupamääräystä 23 seuraavasti:

Polttoaineiden, kemikaalien ja jätteiden varastointia koskevilla lupamääräyksillä pyritään estämään voimalaitosalueen maaperän pilaantumisvaara ja ympäristölle haitallisten aineiden joutuminen vesiin ja viemäriin. Määräyksillä pyritään lisäksi varmistamaan ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteen huomioon ottaminen toiminnassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, UPM-Kymmene Oyj:n valituksen enemmälti hyläten muuttanut lupamääräystä 23. Muutoksen jälkeen lupamääräys 23 kuuluu seuraavasti (muutos kursiivilla):

Hallinto-oikeuson perustellutpäätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

= = =

Polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (750/2013) 1 §:n 1 momentin mukaan asetusta sovelletaan muun muassa nestemäistä polttoainetta käyttävään energiantuotantoyksikköön, jonka polttoaineteho on vähintään 5 MW, mutta alle 50 MW.

Saman pykälän 2 momentin mukaan asetusta sovelletaan ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksena toimintaan, johon tarvitaan ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukainen lupa.

= = =

Asetuksen 10 §:n 1 momentin mukaan öljytuotteiden käsittelyalueiden ja öljysäiliöiden suoja-altaiden vedet sekä muut vedet, jotka voivat sisältää öljyä, on johdettava öljynerottimeen. Öljynerottimet on varustettava öljytilan täyttymisestä ilmoittavalla hälytysjärjestelmällä, jonka toimivuus on testattava vähintään vuoden välein. Saman pykälän 2 momentin mukaan jos öljynerottimista poistuvat vedet johdetaan vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin, ne on käsiteltävä standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa II luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 100 mg/l.

Asetuksen 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan nestemäisten polttoaineiden käsittelyssä ja varastoinnissa suoja-altaan tilavuus on mitoitettava siten, että vuototilanteessa siihen sopii vähintään 1,1 kertaa siihen sijoitetun suurimman säiliön nestetilavuus.

Asetuksen 20 §:n 6 momentin mukaan sen estämättä, mitä 4 momentissa säädetään, sovelletaan nestemäisten polttoaineiden säiliöiden suoja-altaiden kokoa koskevaa 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä vaatimusta sellaisen energiantuotantoyksikön toimintaan, joka on rekisteröity tai jolle on myönnetty ympäristölupa ennen tämän asetuksen voimaantuloa, 1 päivästä tammikuuta 2018.

Asiassa saatu selvitys

UPM-Kymmene Oyj:n Jämsänkosken voimalaitos sijaitsee UPM Kymmene Oyj:n Jämsänkosken paperitehtaan tehdasalueella. Tehdasalueella toimivat lisäksi yksilinjainen kuorimo, kaksi kuumahiertämöä, vesilaitos, biologinen jätevedenpuhdistamo sekä apuosastot. Tehdasalue sijaitsee Jämsän kaupungin Jämsänkosken taajaman teollisuusalueella keskustan välittömässä läheisyydessä Jämsänkosken yläjuoksulla. Tehdaskiinteistö rajoittuu pohjoisessa Koskikeskiseen, johon Kankarisveden vedet laskevat Rekolankosken kautta. Tehtaan kohdalla Jämsänjoki virtaa tehdaskiinteistön alle tehtyä tunnelia pitkin.

Voimalaitos tuottaa sähköä ja prosessihöyryä paperitehtaalle ja alueen teollisuudelle sekä kaukolämpöä paikalliselle kaukolämpöyhtiölle. Voimalaitoksen pääpolttoaineina ovat tehtaan kuori ja lietteet, metsähake, sahojen sivutuotteet sekä turve.

Jämsänkosken voimalaitoksella on viisi höyrykattilaa ja turbiinilaitos. Kaikilla kattiloilla on oma savupiippu. Pääkattila K5 on höyryteholtaan 205 MW:n leijupetikattila. Varakattiloina toimivat öljykäyttöiset kattilat K1, K2, K3 ja K4. Kattilat K1 ja K2 ovat jääneet pois käytöstä 31.12.2015. Kattilat K3 (69 MW) ja K5 (205 MW) ovat ympäristönsuojelulain (527/2014) 97 §:ssä ja 98 §:ssä tarkoitettuja suuria polttolaitoksia, joihin sovelletaan polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annettua valtioneuvoston asetusta (96/2013) ja sen sijaan 20.11.2014 voimaan tulleen valtioneuvoston asetuksen (936/2014, SUPO-asetus) määräyksiä. Kattila K4 on polttoaineteholtaan 28 MW eli siihen sovelletaan polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista annettua valtioneuvoston asetusta (750/2013, PIPO-asetus).

= = =

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Lupamääräys 23

PIPO-asetuksen 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan nestemäisten polttoaineiden säiliön suoja-altaan tilavuus on mitoitettava siten, että vuototilanteessa siihen sopii vähintään 1,1 kertaa siihen sijoitetun suurimman säiliön nestetilavuus. Ympäristöministeriön muistion 22.10.2013 mukaan määräyksen tavoitteena on varmistaa, ettei laajemmassakaan vuototapauksessa aiheudu nestemäisen polttoaineen valumista maaperään, mistä voisi aiheutua maaperän pilaantumista. Määräystä sovelletaan asetuksen mukaisesti kattilaan K4. Voimalaitoksen öljysäiliö on kattiloiden K3, K5 ja K4 yhteinen. Kattiloihin K3 ja K5 sovelletaan SUPO-asetusta, jossa ei ole erikseen määrätty polttonesteiden varastoinnista tai niiden suoja-altaista. Kattiloiden K3 ja K5 osalta on kuitenkin otettava huomioon ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:n 3 momentin parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus. Voimalaitos sijaitsee tehdaskiinteistöllä, joka rajoittuu vesistöön, Jämsänjoki virtaa tehdaskiinteistön alla tunnelissa. Ottaen huomioon vesistön läheisyys, ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 ja 3 momentti, ja PIPO-asetuksen 13 §:n 1 momentin 2 kohta, on SUPO-asetuksen sitä estämättä voitu antaa määräys suoja-altaan suuruudesta.

Asiassa saadun selvityksen mukaan voimalaitoksen öljysäiliön tilavuus on 2 000 m³ja varastoitavan öljyn määrä vaihtelee normaalisti 300–1 000 tonnin välillä. Valituksessa on todettu, että öljysäiliö täytetään vain korkeintaan puolilleen ja että tyypillisesti säiliön pintaa pidetään noin 20–40 %:n välillä. Varastoitavan polttoaineen määrä on siten valituksessa esitetyn mukaisesti huomattavasti säiliön tilavuutta pienempi. Valituksen liitteen 2 mukaan suoja-altaan allastilavuus on noin 800 m³. Yhtiö on todennut, että käytännössä lupamääräyksen 23 vaatimukset ja tavoitteet täyttyvät täysin, vaikkakaan mitoitusvaatimus ei kirjaimellisesti täyty. Edelleen yhtiö on todennut, että varoaltaan mitoitus on riittävä säiliössä varastoitavaan määrään verrattuna. Polttoaineen varastointimäärää ei ole kuitenkaan luvassa rajoitettu.

Siltä osin kuin yhtiö on valituksessaan todennut, että polttoaineen varastointi on TUKESin hyväksymä, hallinto-oikeus toteaa, ettei sillä seikalla ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa polttoaineen varastointia ympäristönsuojelulainsäädännön asettamien vaatimusten mukaisesti.

Edellä todetun perusteella ja kun lisäksi otetaan huomioon varovaisuusperiaate, yhtiön vaatimus lupamääräyksen muuttamiseksi on hylätty.

PIPO-asetuksen 20 §:n 6 momentin johdosta hallinto-oikeus on tarkentanut lupamääräystä ratkaisusta ilmenevällä tavalla.

Johtopäätökset

Edellä todetun perusteella hallinto-oikeus on tehnyt ratkaisukohdasta ilmenevät muutokset lupamääräyksiin = = = 23 = = =. Muilta osin hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston päätökseen ja sen perusteluihin.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Pirjo-Liisa Saloranta ja Pertti Piippo. Esittelijä Heli Ala-Tulijoki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

UPM-Kymmene Oyj ja UPM Specialty Papers Oy, joka on kyseisen voimalaitoksen nykyinen omistaja, ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan lupamääräyksen 23 osalta siten, että säiliön suoja-altaan tilavuusvaatimus ja sen voimaantulomääräys kumotaan eikä nykyiseen hyväksyttyyn varastointijärjestelmään tule määrätä tehtäväksi muutoksia. Jos katsotaan välttämättömäksi, voidaan lisäksi antaa määräys, joka rajoittaa varastoitavan määrän sen suoja-altaan tilavuutta vastaavaan määrään.

Vaatimuksensa tueksi yhtiöt ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Käytännössä lupamääräyksen 23 vaatimukset ja tavoitteet täyttyvät täysin. Suoja-altaan mitoitusvaatimus "1,1 kertaa suurimman säiliön nestetilavuus" ei kirjaimellisesti täyty. Varoaltaan mitoitus on kuitenkin riittävä säiliössä varastoitavaan määrään verrattuna.

Lupamääräys 23 edellyttäisi voimaan jäädessään tehtäväksi valituksen liitteessä yksilöityjä rakenteellisia muutoksia kysymyksessä olevaan raskaan polttoöljyn varastointisäiliöön. Muutostyövaihtoehdot ovat turhia ja kalliita. Ei ole perusteita noudattaa eri säännöksiä polttoaineen erillisvarastoinnista suuren polttolaitoksen kokoluokan pääkattilalle ja erikseen yhdelle pikkukattilalle, joka on tuotannossa vain tarvittaessa ja jonka osuus on vain 0,5-1% kokonaislämmöntuotannosta.

Polttoaine varastoidaan öljysäiliössä, joka kuitenkin täytetään vain korkeintaan puolilleen. Säiliöön mahtuu 2 000 tonnia polttoöljyä, mutta säiliötä ei täytetä kokonaan, vaan varastoitava määrä on 400–800 tonnia. Säiliössä nykyisin varastoitava maksimitilavuus on 800 m³, joka on myös suoja-altaan allastilavuus. Säiliössä ei ole tarpeen eikä tarkoituksenmukaista varastoida koko säiliötilavuuden sallimaa määrää polttoainetta. Energia tuotetaan pääasiassa kiinteillä polttoaineilla. Raskasta polttoöljyä käytetään pääkattilalla vain käynnistys- ja tukipolttoaineena.

Säiliön täyttäminen yli edellä sanotun määrän on estetty. Säiliön täyttöyhde on lukittu ja avainta säilytetään voimalaitoksen valvomossa. Mikäli säiliöauton koko tilavuus ei mahdu säiliöön, säiliötä ei aleta täyttää. Tilauksia ei tehdä ennakkoon. Yksi säiliöautollinen sisältää 40 tonnia öljyä ja nostaa pintaa noin 2 % säiliön kokonaistilavuudesta.

Lukittu täyttöyhde estää autonkuljettajaa täyttämästä säiliötä omin päin. Avaimen antaminen on kontrolloitu. Avain annetaan sen jälkeen, kun on varmistuttu siitä, että tilaus on tehty. Kuljettajan osaaminen on varmistettu ja henkilökunta tarkistaa rahtikirjasta purettavan kuorman sisällön ja osoittaa oikean säiliön.

Kerran kuukaudessa on inventointi, jolloin todetaan säiliössä oleva polttoainemäärä. Säiliössä on mekaaninen pintamittaus ja pinnan korkeuden näkee valvomon automaatiojärjestelmästä. Valvomossa on toimintoja tarkkailevaa henkilökuntaa läpi vuorokauden. Jatkuvatoiminen pintamittaus tallentuu on-line -periaatteella. Tuntitason tiedot ovat saatavissa neljän viimeisen vuoden ajalta ja osa lisäksi minuuttitason tietona.

Yksittäistä PIPO-asetuksen 13 §:ää ei ole tullut sellaisenaan siirtää lupamääräykseksi. PIPO-asetusta tulee soveltaa polttoaineteholtaan alle 50 MW:n energiantuotantoyksikköön, mutta ei voimalaitoksen kaikkien energiantuotantoyksiköiden yhteiskäytössä olevaan öljysäiliöön. PIPO-asetuksen kautta ei tule säädellä voimalaitoskokonaisuutta eikä kokonaisen laajan tehdasalueen infrastruktuuria, kuten varastointia.

PIPO-asetuksen soveltamisalaan kuuluu tyypillisesti laitoksia, jotka sijaitsevat asutuksen keskellä tai rakentamattomassa ympäristössä. Niissä ei ole paikalla henkilökuntaa. Tässä tapauksessa kysymyksessä oleva K4 on voimalaitoksen osana tehdasalueen teknisten järjestelmien sekä jatkuvan tarkkailun ja henkilökunnan valvonnan piirissä. Varalaitoksena se on toiminnassa vain tarvittaessa.

Polttoaineen varastointi on kunnossa ja Tukesin hyväksymä. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on viitattu tehdasalueen rajoittumiseen Jämsänjokeen, joka virtaa tehdaskiinteistön alla tunnelissa. Perusteluissa ei ole kuitenkaan esitetty asiallista perustetta sille, että viranomaiset päätyvät varastoinnin hyväksyttävyyden osalta erilaisiin johtopäätöksiin. Jos lainsäädäntö mahdollistaa erisisältöiset ratkaisut tai vaatimukset, ratkaisuna tulee olla laitoksen muutosmääräyksen sijasta olemassa olevan, rakennusvaiheessa hyväksynnän saaneen rakennuksen tai laitoksen hyväksyminen. Lupamääräyksen perusteena on tässä tapauksessa ainoastaan valtioneuvoston asetuksen kirjaimellinen noudattaminen. Kokonaisuutena voimalaitos ja tehtaat ovat kokonaisuus, jonka ympäristöriskien vähentämiseen kysymyksessä oleva mitoituskysymys ei käytännössä vaikuta mitenkään.

Keski-Suomen ELY-keskus on hallinto-oikeudelle valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt ne öljyn varastointiin liittyvät seikat, jotka ovat tärkeitä ympäristöriskien välttämiseksi. Raskaan polttoöljyn varastointi täyttää lausunnossa mainitut varastoitavaa maksimiöljymäärää, ylivuotojen estämistä, pinnanmittausta ja käyttötarkkailua koskevat ehdot.

ELY-keskuksen lausunnon mukaan raskasöljysäiliössä voidaan varastoida raskasta polttoöljyä sen suoja-altaan tilavuutta vastaava määrä. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan tämä voitaneen katsoa riittäväksi, kun voidaan varmistua siitä, että ympäristöluvassa varastoitavaksi sallittua maksimiöljymäärää säiliössä ei ylitetä.

Ympäristöministeriön ohjeessa "Usein kysytyt kysymykset: Pienet polttolaitokset, uusi YSL ja PIPO" (2.7.2015, päivitetty 20.3.2017) s. 9 on kysymykseen Voiko suoja-altaiden nestetilavuusvaatimuksen 1,1-kertaisuuden toteuttaa jollakin muulla tavalla kuin ryhtymällä rakenteellisiin uudistuksiin? vastattu seuraavasti: "Suoja-altaan mitoitusvaatimuksen voi toteuttaa myös rajoittamalla säiliöissä varastoitavan nesteen maksimitilavuutta. Rajoitus on toteutettava viranomaiselle todennettavissa olevalla teknisellä ratkaisulla (esimerkiksi ylitäytön estin), joka automaattisesti estää säiliön täyttämisen yli sallitun nestetilavuuden."

Edellä sanotun mukaisesti ELY-keskuksen lausunto ja ympäristöministeriön ohjeistus tukevat valituksessa esitettyä vaatimusta.

Kemikaalien ja polttoaineen varastoinnista, öljyisten vesipäästöjen ehkäisystä sekä maaperän tai vesien pilaantumisen ehkäisystä on toiminnassa huolehdittu rakentein, teknisin varustein, seurannalla ja toimintaohjeilla. Jämsänkosken voimalaitos sijaitsee teollisuusalueella, jossa vesien käsittely ja johtaminen on suunniteltua ja integroidun toiminnan piiriin kuuluvat kaikki ympäristöluvanvaraiset eri toiminnot: paperitehdas, massanvalmistus, jätevedenpuhdistamo ja myös voimalaitos.

Raskas polttoöljy varastoidaan varoaltaalla ja kahdella toisistaan riippumattomalla pintamittauksella varustetussa terässäiliössä. Korkeasta pinnasta tulee hälytys voimalaitoksen valvomoon. Tämän lisäksi voimalaitoksen henkilökunta tekee säiliöalueesta havaintoja säännöllisillä valvontakierroksilla ympäri vuorokauden. Mahdollisesta vuodosta saadaan erillisen hälyttimen kautta tieto voimalaitoksen valvomoon.

Polttoaineen varasto- ja purkupaikkoja on voimalaitoksella kaksi. Alueiden vedet johdetaan öljynerottimilla varustettuihin keräilykaivoihin. Raskaan polttoöljyn säiliössä on ylitäytönesto, pinnanmittaus ja -hälytykset sekä vuotohälytykset. Öljynerotus- ja keräilykaivoissa on säännöllisen huollon piirissä olevat öljyhälyttimet. Alueet ovat jatkuvasti henkilöstön tarkkailun alla. Poikkeamista ja vuototilanteista tulee hälytys valvomoon, jossa on koko ajan henkilökuntaa paikalla. Myös kaikkien kattiloiden kattilahuoneissa olevien öljykoneiden varoaltailla on erilliset vuotohälyttimet. Öljysäiliö sijaitsee asfaltoidulla kentällä, joka estää mahdollisen vuodon pääsyn maaperään, ja sijainti on valvonnan kannalta keskeinen.

Öljyn varastointiin ja käyttöön liittyvät toiminnot ja valvonta on kuvattu toimintaohjeessa. Mahdollisiin poikkeamiin puututaan toimintaohjeen mukaisesti heti tilanteen vaatimalla tavalla. Mikäli öljynerotuskaivoihin joutuu öljyä, se poistetaan välittömästi tarkoitukseen sopivalla kalustolla. Kyseisillä alueilla ei ole ollut ympäristön kannalta merkittäviä poikkeamia tai päästöjä.

Kaikki voimalaitosalueen kaivot tarkastetaan säännöllisesti ja tyhjennetään tarpeen mukaan. Voimalaitoksen öljysäiliön, pumppuhuoneen ja putkistojen määräaikaisista tarkastuksista on ohje. Tukesin vaatimien määräaikaistarkastusten lisäksi raskaan polttoöljyn säiliölle sekä kemikaalien purku- ja käyttöpaikoille tehdään vuosittain tehtaan sisäinen kemikaalitarkastus. Tarkastuksista tehdään pöytäkirja, johon kirjataan havaitut puutteet ja korjaavat toimenpiteet.

Tehdasalueella varastoidaan ja käsitellään laajamittaisesti myös muita kemikaaleja, joista riskinarvioinneissa on huomioitava esimerkiksi rikkihappo ja lipeä. Myös ne säiliöt on varustettava varoaltailla tai muilla rakenteilla ja vahinkojen ennalta ehkäiseminen teknisin ja valvonnallisin toimenpitein on välttämätöntä.

Tehdasalueelta on laadittu kirjallinen asiakirja, jossa esitetään toimintakohtaisesti arvioidut riskit ja toimenpiteet riskien poistamiseksi ja vähentämiseksi. Kysymyksessä oleva riskienhallintasuunnitelma päivitetään ajan tasalle vähintään kolmen vuoden välein ja useamminkin, jos toimintaan on tullut muutoksia.

Edellä mainittujen varotoimenpiteiden vuoksi ei voi syntyä tilannetta, jossa isoa öljyvuotoa ei huomattaisi ja se voisi jatkua pitkään. Näin ollen tilanne on aivan toinen kuin PIPO-asetuksen piiriin kuuluvilla, usein miehittämättömillä ja syrjäisillä alueilla sijaitsevilla, yksiköillä yleensä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon. Aluehallintovirasto on katsonut, että valituksessa ei ole esitetty uusia asiaan vaikuttavia seikkoja. Aluehallintovirasto on viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin sekä Vaasan hallinto-oikeudelle annettuun lausuntoon.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se anna valituksen johdosta lausuntoa.

Jämsän ympäristölautakunnalle on varattu tilaisuus antaa valituksen johdosta vastine. Vastinetta ei ole annettu.

UPM-Kymmene Oyj ja UPM Specialty Papers Oy ovat ilmoittaneet, että ne eivät anna vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Saman lain 56 §:n mukaan, jos asetuksella annetaan mainitun lain ja jätelain nojalla jo myönnetyn luvan määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava.

Edellä selostetuista säännöksistä seuraa, että luvasta riippumatta asetuksen säännöksiä on sellaisenaan noudatettava. Kun otetaan huomioon polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n 1 momentin 2 kohta ja 20 §:n 6 momentti, hallinto-oikeuden päätös ei ole lupamääräyksen 23 osalta lainvastainen.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Irene Mäenpää.