Muu päätös 5919/2017

Asia Maa-aineslupaa koskevat valitukset

Valittajat

1) A ja B

2) C

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 22.9.2016 nro 16/0814/5

Asian aikaisempi käsittely

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on 8.12.2015 antamallaan päätöksellä (§ 171) myöntänyt Suomen Kivisora Oy:lle luvan maa-ainesten ottamiseen Mäntsälän kunnassa sijaitsevalta kiinteistöltä 505-416-32-16 Vähä-Anttila lupahakemuksen ja lupapäätöksestä tarkemmin ilmenevien lupamääräysten mukaisesti. Lupapäätöksen perusteella 16,9 hehtaarin suuruiselta ottamisalueelta saa ottaa 10 vuoden aikana yhteensä 1 813 700 m³ktr kalliokiviainesta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään muuttanut lupamääräystä 7. Muutettuna lupamääräys 7 kuuluu seuraavasti (muutokset kursiivilla):

7. Maa-ainesten ottaminen

Poraamista, murskaamista, rikotusta ja räjäytyksiä ei saa tehdä 1.6.– 31.8. välisenä aikana.

Maa-ainesten ottaminen ja siihen liittyvät työt on tehtävä seuraavasti:

1) murskaaminen on tehtävä arkipäivisin kello 7–22 välisenä aikana;

2) poraaminen on tehtävä arkipäivisin kello 7–21 välisenä aikana;

3) rikotus on tehtävä arkipäivisin klo 8–18 välisenä aikana;

4) räjäytykset on tehtävä arkipäivisin kello 10–17 välisenä aikana; ja

5) kuormaaminen ja kuljetus on tehtävä arkipäivisin kello 6–22.

Hallinto-oikeus on hylännyt muun ohella A:n ja B:n sekä C:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 1 §:n 2 momentin mukaan ainesten ottamisessa on mainitun lain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Saman pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Euroopan neuvoston direktiivi 79/409/ETY (lintudirektiivi), oikeastaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY (lintudirektiivin kodifioitu toisinto), sääntelee kaikkien luonnonvaraisena elävien lintulajien sekä niiden munien, pesien ja elinympäristöjen suojelua, hoitamista ja sääntelyä. Tiettyjen direktiivin I liitteessä mainittujen lintulajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Direktiivi on saatettu Suomessa voimaan luonnonsuojelulailla, jonka 6 luku sisältää säännökset eliölajien suojelusta.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

Maa-aineslain 11 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä voidaan lisäksi antaa 1) ottamiseen liittyvistä laitteista ja liikenteen järjestämisestä erityisesti pohjaveden suojelemiseksi 2) alueen siistimisestä ja 3) muista hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Pykälän 4 momentin mukaan määräykset eivät saa aiheuttaa luvan saajalle sellaista vahinkoa ja haittaa, jota on pidettävä hankkeen laajuuteen ja hänen saamaansa hyötyyn nähden kohtuuttomana.

Asiassa myönnetty ympäristölupa

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on 14.10.2013 (§ 116) myöntänyt Suomen Kivisora Oy:lle ympäristöluvan kallion louhintaan ja murskaukseen kiinteistöllä Vähä-Anttila 32:16. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 25.9.2015 numero 15/0257/2 valitukset muilta osin hyläten muuttanut ympäristöluvan lupamääräyksiä 1, 3, 7 ja 14. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 22.6.2016 taltionumero 2768 hylännyt päätöksestä tehdyt valitukset.

Hallinto-oikeus toteaa, että niin sanotun MURAUS-asetuksen (Valtioneuvoston asetus 800/2010 kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta) soveltamisalaan kuuluvat ympäristölupaa vaativat hankkeet. Maa-ainesluvassa voidaan mainitut seikat ottaa huomioon samanlaisin määräyksin kuin ympäristöluvan lupamääräyksissä on annettu, kuitenkin niin, ettei maa-ainesluvassa voida antaa määräyksiä ympäristöluvalla ratkaistavasta murskauksesta.

Ottamisalueen kuvaus

Suunniteltu noin 19,4 hehtaarin suuruinen suunnittelualue ja 16,9 hehtaarin suuruinen ottoalue sijaitsee Mäntsälän kunnan kiinteistöllä Vähä-Anttila 505-416-32-16. Lupapäätöksen perusteella kalliokiviaineksia saa ottaa 10 vuoden aikana kaikkiaan 1 813 700 m³ktr. Kiinteistöllä ei ole aikaisempaa ottamistoimintaa. Suunnitellun ottamisalueen itäpuolella kiinteistöllä Anttila 32:11 on Palin Granit Oy:n noin 90 hehtaarin suuruinen toiminnassa oleva maa-ainesten ottamisalue.

Alueella ei ole voimassa asema- tai yleiskaavaa. Uudenmaan maakuntakaavassa suunnittelualueelle ei ole osoitettu maankäyttötarkoitusta. Suunniteltu ottamisalue sivuaa länsireunallaan Numminen – Onkimaan osayleiskaava-aluetta. Ottamisalueen viereinen alue on osayleiskaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-1).

Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue on yli kahden kilometrin etäisyydellä. Noin 75 metrin etäisyydellä suunnittelualueesta koilliseen on Feelenkoski. Lännessä noin 250 metrin etäisyydellä kiinteistön 32:16 rajasta on alle hehtaarin suuruinen lampi. Maan pinta on lammen kohdalla tasolla +72,5–75. Lammella ei ole vedentulo- tai poistumisuomaa. Idässä kiinteistöllä 32:11 on kalliokiviaineksen ottamisen seurauksena muodostunut tekolampi. Noin 460 metrin etäisyydellä ottamisalueesta lounaaseen on pinta-alaltaan noin 11 hehtaarin suuruinen kallioiden ympäröimä Pivanjärvi.

Alle 500 metrin etäisyydellä ottamisalueen kiinteistön 32:16 rajasta lounaassa on neljä loma-asuntoa, joista lähin noin 340 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Lähin vakituisessa käytössä oleva asuinrakennus kaivoineen sijaitsee noin 460 metrin etäisyydellä luoteessa kiinteistöllä 505-402-3-9 (om. A ja B).

Suunnittelualueella ei ole muinaisjäännöksiä tai erikoisia luonnonesiintymiä, eikä alueella ole tehty havaintoja uhanalaisista eliölajeista. Lähimmät Natura 2000 -alueet sijaitsevat noin neljän kilometrin etäisyydellä.

Metsätalouskäytössä oleva alue on pääosin varttunutta koivu- ja kuusivaltaista kasvatusmetsää. Suunnittelualueen maasto on kumpuilevaa ja maan pinta vaihtelee tasoilla +60...+85. Maisemaa hallitsevaa erityispiirrettä ei ole eikä alue erotu kaukomaisemassa. Alue on tarkoitus louhia tasoon +60.

ELY-keskuksen päätöksen 5.4.2012 mukaan hankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Asian oikeudellinen arviointi

Luontoselvityksen ja hankkeen vaikutusten arvioinnin riittävyys

Hallinto-oikeus on päätöksellään 14.11.2014 numero 14/0870/5 kumonnut hankkeelle8.10.2013myönnetyn maa-ainesluvan katsoen, että esitetty ottamissuunnitelma ei ole ollut luonto-olosuhteiden selvittämisen osalta riittävä.

Hakija on ennen asian uutta käsittelyä esittänyt luontokartoittaja eat Petri Parkon laatiman luontoselvityksen (Mäntsälän Sääksjärven Vähä-Anttilan tilan louhintahankkeen luontoselvitys, Luontoselvitys Kotkansiipi, 29.4.2015), joka on perustunut alueelle 15.4.2015 tehtyyn maastokäyntiin. Käynnillä on selvitetty liito-oravan esiintymistä, havainnoitu myös muita luontoarvoja sekä arvioitu direktiivilajien ja uhanalaislajiston esiintymisen todennäköisyyttä. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan 21.9.2015 todennut, että nyt esitetty luontoselvitys on lupaharkinnan osalta riittävä. Hakijan esittämässä ottamissuunnitelmassa on selvitetty toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia, muun ohella toiminnan vaikutuksia maisemakuvaan, luonnonolosuhteisiin ja pohjaveteen, sekä toiminnasta asutukselle aiheutuvaa vaaraa ja haittaa.

Hallinto-oikeus katsoo, että hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen tehty luontoselvitys ja ottamissuunnitelmaa laadittaessa tehty hankkeen vaikutusten arviointi ovat olleet riittäviä.

Pivanjärvi ja järven linnusto

Ottamissuunnitelman mukaan suunnittelualueen ja Pivanjärven loma-asutuksen välillä kulkee merkittävä paikallinen heikkousvyöhyke, jonka on arvioitu katkaisevan mahdolliset vesivirtaukset järven suuntaan ja johtavan siihen kertyneet vedet kaakkoon.

Meluselvityksen liitekarttojen perusteella suunnitellusta toiminnasta aiheutuva melu ei hankkeen missään vaiheessa Pivanjärven kohdalla ylitä 40 dB.

Saadun selvityksen perusteella hankkeella ei etukäteen arvioiden voida olettaa olevan vaikutuksia lähes 500 metrin etäisyydellä ottamisalueesta sijaitsevan järven linnustoon tai järven tilaan muutoin.

Metso

Luontoselvityksen laatimisen yhteydessä 15.4.2015 tehdyllä maastokäynnillä hankealueen lounaisosassa on havaittu metson ulosteita. Hallinto-oikeus toteaa, ettei hankealuetta voida luontoselvityksen laatimisen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella pitää luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna metson elämänkierron kannalta tärkeänä paikkana. Metsoa mainittuun eläinlajiin kuuluvina yksilöinä koskevat luonnonsuojelulain 39 §:n rauhoitussäännökset. Mainitussa lainkohdassa säädetty rauhoitettujen eläinten tahallisen häirinnän kielto on voimassa maa-ainesluvasta riippumatta.

Toiminta-ajat

A:n ja B:n valituksessa on vaadittu, että lupamääräys 7 on muutettava siten, että maa-ainesten ottaminen ja siihen liittyvät työt on kaikilta osin tehtävä arkipäivisin kello 8–17 välisenä aikana, kuitenkin niin, että rikotus ja räjäytykset ovat sallittuja arkipäivisin vain kello 10–17.

A:n ja B:n asuinrakennus kiinteistöllä 3:9 sijaitsee noin 460 metrin etäisyydellä ottamisalueesta.

Lupapäätöksen mukaan poraamista, murskaamista, rikotusta ja räjäytyksiä ei saa tehdä 1.6.–31.8. välisenä aikana. Maa-ainesluvan lupamääräyksen 7 mukaan rikotus on tehtävä arkipäivisin klo 10–17 välisenä aikana ja räjäytykset arkipäivisin klo 8–18 välisenä aikana. Hallinto-oikeus toteaa, että määräys on ristiriidassa lainvoimaisessa ympäristölupapäätöksessä annetun toiminta-aikoja koskevan määräyksen kanssa, jonka mukaan rikotusta voidaan suorittaa arkipäivisin kello 8–18 ja räjäytyksiä kello 10–17 välisenä aikana. Hallinto-oikeus muuttaa tästä syystä lupamääräystä 7 ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla vastaamaan ympäristöluvassa annettuja määräyksiä.

Ympäristölupapäätöksen mukaan muita ottamistoimintaan liittyviä toimenpiteitä saa suorittaa seuraavasti: Murskaaminen on tehtävä arkipäivisin klo 7–22, poraaminen arkipäivisin klo 7–21 ja kuormaaminen sekä kuljetus arkipäivisin klo 6–22 välisenä aikana.

Hallinto-oikeus toteaa, että ympäristölupaa edellyttävästä murskauksesta on määrätty lainvoimaisessa ympäristöluvassa. Valituksenalaisessa päätöksessä on lisäksi ympäristölupaa vastaavilla määräyksillä määrätty myös maa-ainesluvan piiriin kuuluvasta kiviaineksen poraamisesta, kuormaamisesta ja kuljetuksesta. Ottaen huomioon annetut lupamääräykset ja asutuksen etäisyys ottamisalueesta, toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua haittaa asutukselle. Toiminta-aikoja koskevaa lupamääräystä ei siten ole aihetta enemmälti muuttaa.

Vaikutukset pohjaveteen ja porakaivoon kiinteistöllä 3:9

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kallioalueella ei ole selvää pohjaveden pintaa. Pääosan suunnittelualueen pohjavesistä on arvioitu kulkeutuvan pohjoisluoteeseen.

Lupapäätöksessä on annettu määräykset pinta- ja valumavesien johtamisesta ja käsittelystä (lupamääräys 10) sekä pinta- ja pohjaveden ja maaperän suojelusta (11). Lupamääräyksen 13 mukaan maa-ainesten oton vaikutuksia ympäristöön tulee tarkkailla ympäristölupapäätöksessä esitetyn tarkkailumääräyksen mukaisesti. Ympäristöluvan lupamääräyksen 14 mukaan ottoalueen ulkopuolella pohjavesivaikutuksia tulee tarkkailla talousvesikaivoista, joiden etäisyys ottoalueen rajaan on alle 1 000 metriä.

A:n ja B:n omistamalla kiinteistöllä Huvikumpu 3:9 oleva kaivo sijaitsee noin 460 metrin etäisyydellä suunnittelualueesta pohjoisluoteeseen. Suunnittelualueelta ei ole katsottu olevan hydrogeologista yhteyttä kaivoon. Ottamissuunnitelman mukaan ottamisalueen ja kiinteistön 3:9 väliin sijoittuu sekä alueellinen että merkittävä paikallinen heikkousvyöhyke, joiden on arvioitu katkaisevan pohjavesivirtauksen kiinteistön 3:9 suuntaan, sekä Feelenkoskeen johtava pelto-oja. Kaivo on eri kallion valuma-alueella kuin suunnittelualue.

Kun otetaan huomioon, että suunniteltu ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella tai sellaisen läheisyydessä, kiinteistöllä 3:9 olevan lähimmän porakaivon etäisyys ottamisalueesta, selvitys alueen pohjavesivirtauksista ja kaivoveden kertymäalueesta sekä lupapäätöksessä ja lainvoimaisessa ympäristöluvassa annettujen lupamääräysten merkitys, toiminnasta lupapäätöksen mukaisella tavalla ei voida etukäteen arvioiden olettaa aiheutuvan pohjavedelle tai A:n ja B:n kiinteistöllä olevan porakaivon veden laadulle tai kaivon antoisuudelle sellaisia maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jotka olisivat muodostaneet esteen maa-ainesluvan myöntämiselle.

Melu, pöly ja tärinä

Toiminnasta aiheutuvaa ympäristömelua on selvitetty laskennallisesti mallintaen ottaen huomioon myös hankkeen yhteisvaikutukset Palin Granit Oy:n hankkeen kanssa (Ympäristömeluselvitys, Promethor, 13.3.2013). Mallinnusten mukaan Suomen Kivisora Oy:n toiminnan yksin tai muiden toimijoiden kanssa yhdessä aiheuttama keskiäänitaso alittaa kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaiset melun raja-arvot. Alueen koillispuolella kahdella lomarakennuksella yhteismelu ylittää 45 dB(A), mutta ylitys johtuu yksinomaan kantatien 55 tieliikenteestä eikä Suomen Kivisora Oy:n aiheuttama melu nosta päiväajan keskiäänitasoa yli 55 dB(A):n. Yrityksen melutaso koillispuolen lomarakennuksilla ei ylitä 45 dB(A):ta.

Maa-ainesluvassa on annettu määräykset murskaamon sijoittelusta ja melun leviämistä estävien vallien rakentamisesta (lupamääräys 3) sekä liikennealueiden pölynsidonnasta (lupamääräys 8).

Maa-ainesten ottotoiminnasta aiheutuva melu, pöly ja tärinä ovat myös ympäristönsuojelulain tarkoittamia päästöjä. Niitä koskevat yksityiskohtaiset edellytykset ja tarpeelliset lupamääräykset on ratkaistu hankkeelle myönnetyssä ympäristöluvassa, joka on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 22.6.2016 taltionumero 2768.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Näiden edellytysten arvioinnissa on oikeuskäytännössä viitattu ympäristöministeriön julkaisuun Maa-ainesten kestävä käyttö (Ympäristöministeriön ohje 1/2009). Ohjeen mukaan etäisyys asuttuun rakennukseen tulisi olla kalliokiven louhinta-alueilla 300–600 metriä. Suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti alueen sijainnin ja maisemallisten näkökohtien perusteella. Ohjetta voidaan käyttää oikeudellisesti sitomattomana selvityksenä ja yleisenä arviona maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksistä.

Toiminnasta aiheutuva melu ei A:n ja B:n kiinteistöllä eikä Pivanjärven loma-asutuksen kohdalla ylitä melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisia ohjearvoja. Kun otetaan huomioon, että lähin asutus sijaitsee yleisesti hyväksyttävänä pidetyllä etäisyydellä ottamisalueesta, melumallinnuksella saatu selvitys sekä lupapäätökseen ja ympäristölupaan liittyvät lupamääräykset, alueen sijainnin ja ottamisjärjestelyiden on katsottava täyttävän niille laissa asetetut edellytykset. Hallinto-oikeus katsoo, että hankkeen etäisyys lähimpiin asuttuihin kiinteistöihin on ollut maa-ainesluvan myöntämisen kannalta riittävä, eikä toiminnasta aiheudu maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua haittaa.

Liikenne

Hakijan ilmoituksen mukaan murskekuljetukset tapahtuvat suurelta osin täysperävaunullisilla kuorma-autoilla. Kuljetuksia on arvioitu olevan keskimäärin 50 vuorokaudessa määrän voidessa vilkkaina aikoina nousta 60 kuljetukseen päivässä. Kuljetukset on määrätty järjestettäväksi tieoikeuden mukaista väylää pitkin.

Saadun selvityksen perusteella toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan liikennemäärän tai liikenteen järjestämistavan vuoksi vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa asutukselle tai ympäristölle. A:n ja B:n valituksessa esitetty laskelma ajoneuvojen määrän lisääntymisestä siinä tapauksessa, että kiviaineksen kuljetus toteutetaan hakijan ilmoituksesta poiketen tavallisilla kuorma-autoilla, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Kestävä kehitys ja esiintymän säästeliäs hyödyntäminen

Maa-aineslain 1 a §:n tarkoituksena on antaa kestävän kehityksen näkökulma kaikkeen maa-ainesten ottamista koskevaan suunnitteluun ja toimintaan.

Ympäristöhallinnon ohjeen 1/2009 Maa-ainesten kestävä käyttö mukaan maa-aineslain tarkoituksena ei ole ohjata elinkeinotoimintaa eikä säännellä ottamisen tarvetta tai liiketaloudellisia tarpeita. Kestävän käytön toteutuminen edellyttää, että lupaharkinnan tukena on myös muita hallinnollisia menettelyjä kuten maankäytön suunnittelua sekä lupamenettelyn ja ainesvarantojen käytön seurantaa ja tilastointia.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei hanke ole maa-aineslain vastainen sillä C:n ja A:n ja B:n valituksissa esitetyllä perusteella, että lähialueella jo sijaitseva louhos tuottaa riittävästi mursketta alueen tarpeisiin.

Yhteenveto

Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen tueksi esitetty selvitys on ollut riittävä ja ettei hankkeesta lupapäätöksen mukaisella tavalla toteutettuna aiheudu maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia. Toiminnasta ei etukäteen arvioiden aiheudu pykälän 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa asutukselle tai ympäristölle. Hanke ei ole muutoinkaan maa-aineslain vastainen. Haettu lupa on siten tullut myöntää.

Ympäristölautakunnan päätöstä ei ole aihetta muuttaa.

= = =

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 5 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Pyysaari, Jaana Moilanen ja Jonna Konstari, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan.

Vaatimustensa tueksi A ja B ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Suomen Kivisora Oy:n hanke on maa-aineslain 3 §:n vastainen. Uuden louhimon avaaminen olemassa olevan louhimon viereen on tarpeeton ja maa-ainesesiintymän säästeliään ja taloudellisen hyödyntämisen edellytyksen sekä ympäristön kestävän kehityksen periaatteen vastaista. Ainesta ei tulla ottamaan siten, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Hallinto-oikeus on tulkinnut maa-aineslain 1 a §:ä ja ympäristöhallinnon ohjetta 1/2009 tältä osin virheellisesti.

Suunnitellusta toiminnasta aiheutuu A:lle ja B:lle kohtuutonta haittaa. Hankkeen vaikutusten arviointi on puutteellinen ja vaikutuksia on hakemuksessa vähätelty. Meluselvityksen mukaan ottotoiminnan aiheuttamat melutasot alitetaan vain erityisjärjestelyin. Hankkeen alkuvaiheessa melutasot ylittävät MURAUS-asetuksen mukaiset raja-arvot.

Lupapäätöksessä ei ole riittävällä tavalla huomioitu toiminnasta aiheutuvan kasvavan liikennemäärän vaikutuksia. Murskauksesta ja liikenteestä aiheutuvaa pölyhaittaa ei ole arvioitu eikä käsitelty luvan edellytyksenä.

Toiminnan vaikutuksia pohjaveteen ja A:n ja B:n porakaivoon ei ole selvitetty. Räjäytykset ja louheen murskaus aiheuttaa merkittävän riskin A:n ja B:n kaivovedelle ja kaivon kuivumiselle. Räjäytysten valvonta on mahdotonta. Räjäytysten tärinä saattaa johtaa A:n ja B:n omakotitalon perustusten vaurioitumiseen.

2) C on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan.

Vaatimustensa tueksi C on esittänyt samoja yleisiä näkökohtia kuin A ja B valituksessaan.

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta on antamassaan lausunnossa esittänyt valitusten hylkäämistä.

Suomen Kivisora Oy:lle on varattu tilaisuus antaa selitys.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

C on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen tässä maa-aineslupaa koskevassa asiassa ei valituksissa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.