Muu päätös 5993/2017

Maa-aineslupaa koskeva asia (Kärkölä)

Antopäivä: 21.11.2017
Taltionumero: 5993
Diaarinumero: 1222/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T5993

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittajat A

B

C

Ohjelmatyö Oy

D

E

Erland ja Jenni Leinosen perinneyhdistys ry,

kaikki yhdessä

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 7.2.2017 nro 17/0034/2

Asian aikaisempi käsittely

Kärkölän ympäristölautakunta maa-aineslaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena on 31.5.2016 antamallaan päätöksellä myöntänyt Rudus Oy:lle kiinteistölle Hiekkanummisto (316-410-2-114) haetun maa-ainesluvan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on, siltä osin kuin asiasta on kysymys korkeimmassa hallinto-oikeudessa, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Siltä osin kuin valituksessa esitetyt vaatimukset koskevat yleisesti Kärkölän viranomaisten toimintaa ja menettelyä maa-aineslupahakemusten käsittelyssä, asiassa ei ole kysymys muutoksenhausta nyt puheena olevaan maa-aineslupapäätökseen, vaan viranomaisen toimintaan kohdistuvasta hallintokantelusta. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa tutkia hallintokanteluita.

Lupapäätösten noudattamiseen liittyviä mahdollisia laiminlyöntejä ei tutkita maa-aineslupaa koskevan valituksen yhteydessä, vaan erillisessä valvontamenettelyssä.

Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa tutkia myöskään vahingonkorvausvaatimuksia.

Maa-aineslupaan sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Pykälän 3 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Kuvaus hankkeesta

Asiassa on kysymys soran ja hiekan ottamisesta Kärkölän Uusikylässä sijaitsevalta tilalta Hiekkanummisto RN:o 2:114. Aineksia on tarkoitus ottaa 10 vuoden aikana 420 000 k-m3­. Tilan pinta-ala on noin 4,72 hehtaaria ja ottamisalueen kokonaispinta-ala 3,89 hehtaaria.

Vuonna 2003 myönnetyn luvan perusteella alueelta on sallittu ottaa maa-aineksia 570 000 k-m3­. Maa-aineksia on otettu noin 150 000 k-m3­.

Päijät-Hämeen maakuntakaavassa alueelle ei kohdistu aluevarauksia.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hakemuksen ja päätöksen puutteet

Valituksen mukaan lupahakemus on ollut puutteellinen ja väitteen tueksi on viitattu ympäristönsuojelulain ja -asetuksen osittain kumottuihin säännöksiin. Maa-aineslupaan ei sovelleta ympäristönsuojelulakia eikä ympäristönsuojeluasetusta. Asiakirjoista ilmenee, että Rudus Oy:lle on aiemmin myönnetty soran murskaukseen liittyvä ympäristölupa, joka ei kuitenkaan ole enää voimassa. Ympäristöluvassa ratkaistavat asiat eivät tule tutkittaviksi maa-aineslupaa koskevan valituksen yhteydessä.

Ottamissuunnitelmassa on esitetty selvitys ottamisalueella esiintyvistä luontoarvoista, asutuksen sijoittumisesta ottamisalueen läheisyyteen ja toiminnasta aiheutuvien haittojen vähentämisestä. Luvan saaja on lisäksi esittänyt selvityksen pohjaveden korkeudesta ja pohjaveden laaduntarkkailuun liittyvän raportin. Ottamissuunnitelmassa on hankkeen laajuus huomioon ottaen riittävällä tavalla arvioitu ottamistoiminnan vaikutuksia ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

(---)

Maisema- ja kulttuuriympäristöarvot

Ympäristöministeriön julkaisemassa Maa-ainesten kestävä käyttö -oppaassa (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009) todetaan, että kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan on edellytettävä, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot kytkeytyvät käsitteinä toisiinsa. Geologisen kohteen maisemakuvaan ja kauneusarvoihin vaikuttavat myös muodostuman geologiset pienmuodot, kuten esimerkiksi harjujen supat ja painanteet tai kallioalueiden lohkareikot ja porrastasanteet.

(---)

Valituksen mukaan tilalle Ritvankulma RN:o 2:82 on siirretty Pattijoelta talonpoikaiskulttuuria edustavia rakennuksia. Tila Ritvankulma sijoittuu lähimmillään noin 100 metrin etäisyydelle kiinteistöstä, jolla maa-aineksia otetaan. Kun otetaan huomioon ottamisalueen ja tilan Ritvankulma välinen etäisyys ja se seikka että rakennukset on tuotu tilalle Ritvankulma jälkikäteen toiselta paikkakunnalta, rakennusten sijainti maa-ainesten ottamisalueen läheisyydessä ei ole este luvan myöntämiselle.

Pohjavesi

Saatu selvitys

Ottamisalue sijoittuu Päijät-Hämeen maakuntakaavassa osoitetulle erityiselle pohjaveden suojelualueelle (pve6). Kysymys on Järvelä 1 -nimisestä pohjavesialueesta (0431601A), joka kuuluu arvoluokkaan 1 (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue).

Maakuntakaavassa pve-merkinnällä osoitetaan luonnontilaisia ja riskittömiä alueita tulevaisuuden ylikunnallista vedenhankintaa varten. Merkintää koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueelle ei tule kaavoittaa mitään pohjaveden laatua ja määrää uhkaavia toimintoja. Ennen alueen kaavoittamista muuhun käyttötarkoitukseen on hankittava lisäselvityksiä pohjaveden laadusta ja määrästä sekä virtaussuunnista. Merkintää koskevan suojelumääräyksen mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää pohjavesien suojeluun. Ennen mitään pohjavesiolosuhteita mahdollisesti muuttavia toimenpiteitä on kunnan ympäristöviranomaiselle sekä alueelliselle ympäristökeskukselle varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen.

ELY-keskuksen lausunnon 3.7.2013 mukaan ottamisalueelta noin 2,6 kilometriä kaakkoon sijaitsee Korinlähteen pohjavedenottamo, ja ottamisalue sijaitsee vedenottamon arvioidulla valuma-alueella.

Ottamissuunnitelman mukaan ottamistoiminta edellisen luvan aikana on kohdistunut koko alueelle. Tavoitteena on ottaa maa-aineksia siten, että avoinna oleva ottamiskohta on mahdollisimman pieni. Ottamisen yksityiskohdat suunnitellaan ottamisen edetessä. Ottamissuunnitelmasta ilmenee vielä, että ottaminen on ulottunut tilan pohjoisosassa tasoon +125–+128 ja eteläosassa tasoon +120–+122. Maa-ainesten ottaminen on tarkoitus ulottaa tasoon +107, jolloin pohjaveden ja maanpinnan väliin jää noin 4–5 metrin suojakerros.

Ottamissuunnitelman mukaan pohjaveden laatua ja korkeutta on vuosina 2006–2012 havainnoitu viereiseltä Kärkölän Sora Oy:n ottamisalueelta. Pohjaveden pinnankorkeus on vaihdellut tasossa +102,23–+102,46. Veden rautapitoisuus on vuonna 2011 ja 2012 ylittänyt talousvedelle asetetut laatusuositukset.

Valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, että pohjaveden tarkkailua on siirrytty tekemään ottamisalueen koillispuolelta. Envimetria Oy:n raportin 15.2.2016 mukaan vuonna 2015 veden sameus sekä rauta- ja mangaanipitoisuus ovat ylittäneet sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 401/2001 talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. Raportin mukaan ylitykset johtuvat pohjaveden hienoaineksesta ja analyysit on tehty suodattamattomasta vesinäytteestä. Raportin yhteenveto-osiossa on todettu, ettei maa-ainesten ottaminen näytä vaikuttavan pohjaveden laatuun tai määrään.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Maa-ainesten ottamisalueen sijoittuminen pohjavesialueelle tai se, ettei alue valituksessa mainitun POSKI-selvityksen perusteella mahdollisesti sovellu maa-ainesten ottamiseen, ei yksinään ole maa-ainesluvan myöntämisen este. Ottaminen tällaisella alueella on mahdollista sillä edellytyksellä, ettei ottaminen vaaranna pohjavettä.

Maa-ainesten kestävä käyttö -oppaassa todetaan, että soran ottamisalueen sijoittuminen pohjavedenottamon suoja-alueelle tai pohjavesialueelle edellyttää riittäviä suojakerrospaksuuksia pohjaveden pinnan yläpuolelle. Suojakerrospaksuuden tulisi olla vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevilla olemassa olevilla ottamisalueilla vähintään kuusi metriä. Kaukosuojavyöhykkeillä suojakerroksen paksuuden tulisi olla vähintään 4 metriä. Oppaan mukaan vedenottamon lähisuojavyöhyke on vedenottamoa tai tulevaa vedenottopaikkaa ympäröivä vyöhyke, jonka ulkorajalta pohjaveden virtaus vedenottamolle tai vedenottopaikalle kestää noin 50–60 vuorokautta. Lähisuojavyöhykkeen leveys pohjaveden päävirtaussuunnasta vedenottamolle tai tutkitulle vedenottopaikalle on keskimäärin arvioituna 300–500 metriä (joskus jopa yli kilometri) ja 200–300 metriä virtaussuunnan alapuolelle. Kaukosuojavyöhyke käsittää koko päävirtausalueen, jolta pohjavesi virtaa vedenottamolle tai tulevalle vedenottopaikalle.

Korinlähteen pohjavedenottamolle ei asiakirjojen mukaan ole määritetty suojavyöhykettä. Kun vedenottamo sijaitsee yli kolmen kilometrin etäisyydellä, ottamisalueen ei voida arvioida ulottuvan lähisuojavyöhykkeelle.

Ottamissuunnitelman ja lupamääräysten perusteella maa-ainesten ottamista ei uloteta neljää metriä lähemmäksi pohjaveden pintaa. Asiassa ei ole ilmennyt, että ympäristöministeriön oppaan suosituspaksuudesta olisi syytä poiketa. Kun vielä otetaan huomioon Envimetria Oy:n raportin johtopäätökset sekä pohjaveden seuraamista ja maaperän suojaamista koskevat lupamääräykset, toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu ottamisen estävää pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista.

Kaava

Alueella ei ole voimassa asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Näin ollen lupapäätöksessä ei ole ollut tarpeen arvioida, vaikeuttaako ottaminen alueen käyttämistä maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kaavassa varattuun tarkoitukseen. Tähän nähden valituksessa mainittu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2013:104 ei ole rinnastettavissa valituksen kohteena olevaan lupapäätökseen.

Vaikutukset asutukselle (melu ja pöly)

Maa-ainesluvan myöntämisen yhtenä edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomiota muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Ottamisesta aiheutuvaan haittaan voidaan vaikuttaa myös lupamääräyksillä.

Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole nimenomaisia säännöksiä ottamisalueiden ympärille jätettävistä suojaetäisyyksistä. Ympäristöministeriön oppaassa on esitetty suositukset ottamisalueen ympärille tarvittavista suojaetäisyyksistä. Suositusten mukaan soranottamisalueilla etäisyyden naapurikiinteistön rajaan tulisi olla 10 metriä ja asuttuun rakennukseen 100 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ottamistoiminta muutoin järjestetään.

Ottamisalue sijaitsee haja-asutusalueella noin kolmen kilometrin etäisyydellä Järvelän kuntakeskuksesta. Rudus Oy:n ottamisalue rajautuu pohjoisessa ja lännessä muihin maa-ainesten ottamisalueisiin ja metsään. Karttatarkastelun perusteella valittajien kiinteistöistä lähimmäksi ottamisaluetta sijoittuu C:n omistama tila RN:o 2:58. Tilan rajalta on matkaa tilan Hiekkanummisto rajalle noin 40 metriä. C:n asuinrakennus sijoittuu noin 75 metrin etäisyydelle suunnittelualueen eli tilan Hiekkanummisto rajasta, noin 85 metrin etäisyydelle ottamisalueesta (pintamaakasoista) ja noin 100 metrin etäisyydelle kaivualueen rajasta. Muut valittajien omistamat tilat ja asuinrakennukset sijaitsevat kauempana ottamisalueesta.

Ottamisen toiminta-aikoja on lupapäätöksessä rajattu määräämällä, että ottamista, seulontaa, kuormaamista ja kuljetuksia on sallittua tehdä vain maanantaista perjantaihin. Pölyhaittojen ehkäisemiseksi on annettu kastelua ja kuormien suojaamista koskevia määräyksiä. Ottamissuunnitelman karttaliitteestä ilmenee lisäksi, että kaivualueen ympärille kasataan pintamaita Mäntsäläntien varressa sijaitsevien naapuritilojen suuntaan. Kun otetaan huomioon edellä kerrotut olosuhteet sekä ottamisalueen pinta-ala, asutuksen etäisyys ottamisalueesta, toiminta-aikoja koskevat sekä muut lupamääräykset, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Maa-aineslupapäätöksessä ei ole annettu lupaa tuoda alueelle filleriä.

Ottamistoiminnasta johtuva liikennöinti yleisellä tiellä tai yksityistiellä ei sellaisenaan voi muodostaa estettä maa-ainesluvan myöntämiselle. Kun otetaan huomioon lupamääräys, jonka mukaan Rudus Oy on velvoitettu estämään pölyämistä kastelulla ja kuormien suojaamisella, liikenteestä ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle sellaista haittaa, jota voitaisiin pitää luvan myöntämisen esteenä.

Kun otetaan huomioon, ettei lupapäätöksessä ole kysymys kalliokiven ottamisesta sekä lupapäätöksessä asetetut toiminta-ajat, tarkemman meluselvityksen tekeminen ei ole ollut tarpeen.

(---)

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Maa-aineslupa on myönnettävä, jos maa-aineslaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Edellä tässä päätöksessä esitetyt seikat huomioon ottaen maa-ainesten ottaminen ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Lupaviranomainen ei siten voi valituksessa vaaditulla tavalla rajoittaa alueelta otettavan aineksen määrää, jos lupaedellytykset täyttyvät. Lupaviranomaisen myöntämä lupa-aika 10 vuotta on maa-aineslain mukainen, eikä lupa-ajan lyhentämiselle ole ilmennyt syytä. Ottamistoiminnasta ympäristölle ja asutukselle aiheutuvia haittoja ja riskejä on riittävällä tavalla ehkäisty lupapäätöksessä annetuilla lupamääräyksillä.

Kärkölän ympäristölautakunnan päätöstä ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla syytä kumota.

(---)

Sovelletut oikeusohjeet

Maa-aineslaki 3 §, 5 § 2 momentti, 6 § 1 momentti

Kuntalaki 90 § (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 147 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti ja 74 §

Tuomioistuinlaki 4 luku 1 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Virpi Juujärvi ja Ria Savolainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A asiakumppaneineen on valituksessaan hallinto-oikeuden päätöksestä vaatinut, että ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja valittajille korvataan asian selvittelykustannukset ja aiheutunut haitta valituksen liitteenä olevan laskelman mukaisesti. Laittomuuksiin osallistuneet tulee saattaa edesvastuuseen toimistaan ja osaltaan korvausvelvollisiksi aiheuttamistaan kustannuksista. Rudus Oy tulee velvoittaa ennallistamaan alue siihen kuntoon, jossa se oli 21.8.2003.

Lisäkirjelmissään valittajat ovat esittäneet seuraavia vaatimuksia. Korkeimman hallinto-oikeuden on saatettava voimaan kaikkia maa-ainesluvan saajia koskeva immissiokielto. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee määrätä hakkuukielto tilalle 2:112. Valittajien B ja A omistamien kiinteistöjen välissä sijaitseva tierasite tulee poistaa. Valittajat tulee vapauttaa oikeudenkäyntimaksusta. Kärkölän kunta tulee velvoittaa selvittämään maa-aineslupien valmisteluun ja niistä päättämiseen liittyvät virheet ja laittomuudet.

Vaatimustensa tueksi A asiakumppaneineen on esittänyt seuraavaa:

Päätös on maa-aineslain 4, 5, 5 a, 6, 7, 13, 19, 20 ja 21 §:n vastainen. Lupapäätös perustuu vuonna 2003 myönnettyyn lupaan. Aiemmin myönnettyyn lupaan on liittynyt monia puutteellisuuksia, eikä luvan määräyksiä ole valvottu mitenkään. Muun muassa vuosina 2003–2013 yhtiö on jättänyt tekemättä kaikki turvajärjestelyt.

Maa-ainesten ottoalue sijaitsee I luokan pohjavesialueella, eikä tätä ole otettu huomioon mitenkään. Hakemuksen mukainen varikkoalueen HDPE-kalvosuojaus on riittämätön. Viemäröinneistä tai hulevesijärjestelyistä ei ole mitään selvitystä. Pohjaveden virtaukset menevät vedenottamoiden suuntaan, eikä tätä ole otettu huomioon.

Maa-ainesten ottoa on joka puolella valittajien ympärillä. Luvassa mainitut välimatkat asuinrakennuksiin ovat liian lyhyet. Ilmaan aiheutuu erilaisia päästöjä työkoneista ja toiminnasta aiheutuu pölyämistä. Ottotoiminta on pitkäkestoista ja vaikuttaa elinolosuhteisiin alueilla. Muun muassa suojapuustoa on harvennettu omakotikäytössä olevien kiinteistöjen rajaan saakka. Maa-ainesten ottohankkeiden lisäksi häiriötä aiheuttavat Mäntsäläntien kuljetukset.

Valituksessa on lisäksi kritisoitu Kärkölän kunnan toimintaa maa-aineslupahakemuksen käsittelyssä sekä ELY-keskuksen ja kunnan suorittamaa maa-ainesten oton valvontaa.

Kärkölän ympäristölautakunta on antanut vastineen, jonka mukaan valitus on hylättävä. Lupa on tullut myöntää, kun on esitetty asianmukainen ottamissuunnitelma eikä järjestely ole ollut ristiriidassa maa-aineslain kanssa. Lautakunta on kiistänyt korvausvaatimukset.

Rudus Oy on antanut vastineen, jonka mukaan valitus on hylättävä. Lupa on myönnetty lain mukaisesti ja riittävillä lupamääräyksillä. Vaatimus soranottoalueen ennallistamisesta on uusi ja aiheeton.

A asiakumppaneineen on toimittanut useita lisäkirjelmiä. Kirjelmissä on muun ohella todettu, että Erland ja Jenny Leinosen perinneyhdistys ry:tä ei ole kuultu lupaprosessin aikana kirjallisesti tai muutoin. Kuulemisvirhe on luvan peruuttamisperuste. Toiminnasta aiheutuu melua ja pölyä eikä luvassa ole annettu riittäviä määräyksiä. Ottamissuunnitelma ei täytä maa-aineslain vaatimuksia. Alueella ei ole tehty meluselvitystä ja toiminnassa käytettävistä koneista voi aiheutua vaaraa pohjavedelle. Pohjavesiselvitykset eivät ole riittävät. Ottamissuunnitelmassa esitetty aistinvarainen vaikutustarkkailu ei ole riittävää. Lisäksi valitusta perustellaan perustuslain säännösten vastaisuudella.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Hallintokanteluksi tulkittavat vaatimukset, jotka koskevat Kärkölän kunnan menettelyä maa-ainesasioissa yleisesti, jätetään tutkimatta. Korkein hallinto-oikeus ei myöskään tutki valittajien vaatimuksia korvausten maksamisesta, immissiokiellon voimaan saattamisesta, hakkuukiellosta, tierasitteen poistamisesta tai kunnan velvoittamisesta selvittämään maa-aineslupiin liittyviä menettelyjä.

2. Korkein hallinto-oikeus ei tutki vaatimuksia, jotka on esitetty vasta sen jälkeen, kun valitusaika ympäristölautakunnan päätöksestä on päättynyt.

3. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Kärkölän ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan Kärkölän ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Hallintokanteluiden, maa-aineslain mukaisten korvausasioiden tai tierasitteen poistamista koskevan vaatimuksen tutkiminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Maa-aineslupien haltijoiden valvontaa, hakkuukieltoa tai kunnan selvitysvelvollisuutta koskevien vaatimusten tutkiminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden ensi asteen toimivaltaan. Tämän vuoksi edellä mainitut vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

2. Muutoksenhakuun maa-aineslain 20 §:n 1 momentin (1577/2009) sovellettavan kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä. Valitusperuste, jonka mukaan asiassa olisi tapahtunut kuulemisvirhe on esitetty vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle jätetyssä vastaselityksessä. Valitus on siten mainitulla perusteella tehtynä jätettävä tutkimatta.

3.

Pääasiaratkaisussa sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n (463/1997) 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin (468/2005) mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan on vähäinen. Ottamissuunnitelman sisällöstä ja rakenteesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 2 momentin (463/1997) mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta. (928/1983).

Pykälän 2 momentin mukaan lupamääräykset on annettava:

1) ottamisalueen rajauksesta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamistoiminnan etenemissuunnista;

2) alueen suojaamisesta ja siistimisestä ottamisen aikana ja sen jälkeen; sekä

3) puuston ja muun kasvillisuuden säilyttämisestä, uusimisesta ja uusista istutuksista ottamisen aikana ja sen jälkeen.

Pykälän 3 momentin (928/1983) mukaan lupamääräyksiä voidaan lisäksi antaa:

1) ottamiseen liittyvistä laitteista ja liikenteen järjestämisestä erityisesti pohjaveden suojelemiseksi;

2) ajasta, jonka kuluessa tämän pykälän nojalla määrätyt toimenpiteet on suoritettava; sekä

3) muista hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.

Pykälän 4 momentin mukaan määräykset eivät saa aiheuttaa luvan saajalle sellaista vahinkoa ja haittaa, jota on pidettävä hankkeen laajuuteen ja hänen saamaansa hyötyyn nähden kohtuuttomana.

Maa-ainesten ottamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan ottamissuunnitelmaan kuuluvat selostus ja sitä täydentävät kartat ja piirrokset.

Pykälän 2 momentin mukaan ottamissuunnitelmassa on osoitettava maa-aineslain 11 §:n 2 momentissa ja tarvittaessa myös sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitetut seikat ja asetuksen 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut selvitykset alueen luonnonolosuhteista ja hankkeen ympäristövaikutuksista.

Pykälän 3 momentin mukaan ottamissuunnitelmaan kuuluva selostus sisältää asetuksen 1 §:n 3 momentissa lueteltujen asioiden lisäksi tarvittavassa laajuudessa seuraavat asiat:

1) ottamiseen ja siihen liittyviin toimintoihin tarvittavan alueen kuvaus, ottamiseen liittyvän liikenteen järjestäminen, ottamistoiminnassa käytettävät koneet, laitteet ja niiden sijoitus sekä polttoaineiden varastointi ja tankkauspaikat, aineksen vesiseulontalaitokset sekä alustava selvitys sivukiven määrästä ja loppusijoituspaikasta;

2) selvitys ottamisalueen ja sen ympäristön pohjavesiolosuhteista ja pohjaveden havaintopaikoista sekä tiedot alueen läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista, pohjavedenottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä;

3) meren tai vesistön rantavyöhykkeelle sijoittuvan ottamisalueen osalta perustelut sijoittaa toiminta rantavyöhykkeelle sekä selvitys ottotoiminnan vaikutuksista rantaluontoon ja -maisemaan;

4) selvitys ympäristöhaittojen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä, arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä suunnitelma toiminnan ympäristövaikutusten tarkkailusta; sekä

5) ottamisalueen jälkihoito ja arvio jälkihoitokustannuksista ja, mikäli mahdollista, alueen myöhempi käyttö.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamissuunnitelmaan tulee liittää suunnitelmakartat ja leikkauspiirrokset, joista ilmenevät ottamisalueen nykytilanne ja tuleva lopputilanne sekä ottamistoiminnan eteneminen ja mahdollinen vaiheistus.

Pykälän 5 momentin mukaan suunnitelmasta on käytävä ilmi, mihin selvitykseen tai aineistoon taikka arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat.

Tosiseikat

Hanke kohdistuu alueeseen, jolla on aikaisemmin ollut voimassa maa-aineslupa, jonka nojalla alueelta on poistettu puusto, kuorittu pintamaat ja otettu noin 150 000 m3 maa-aineksia. Maa-ainesten ottamissuunnitelman mukaan ottamisalueen pinta-ala on 3,89 hehtaaria ja maa-aineksia otettaisiin kymmenen vuoden aikana yhteensä 420 000 m3. Ottamissuunnitelman mukaan toimintaan kuuluisi varsinaisen ottamistoiminnan lisäksi seulontaa ja murskausta. Murskauksella tulee olla myös voimassa oleva ympäristölupa.

Maa-aineslupahakemus koskee aluetta, joka sijaitsee I luokan pohjavesialueella. Pohjaveden pinta on naapurikiinteistöllä suoritetun tarkkailun perusteella ollut vuosina 2006–2012 tasolla +102,23–+102,46. Maa-ainesten ottaminen on tarkoitus ulottaa tasolle +107, jolloin pohjaveden ja maanpinnan väliin jää vähintään neljän metrin paksuinen suojakerros.

Toiminta tulisi sijaitsemaan lähellä asutusta. Etäisyys kaivualueesta lähimpään asuinrakennukseen on noin 80 metriä ja lähimpään valittajan omistamaan asuinrakennukseen noin 100 metriä.

Maa-ainesten ottamissuunnitelma ei sisällä erityistä selvitystä suunnitellun maa-ainesten ottamistoiminnan vaikutuksista alueen pohjaveteen tai toiminnasta aiheutuvista melu- ja pölyvaikutuksista. Ottamissuunnitelmassa ei myöskään ole esitetty ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia voitaisiin vähentää.

Oikeudellinen arviointi

Maa-aineslain 5 §:n 2 momentin mukaan ottamissuunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Ottamissuunnitelman sisältövaatimuksia on tarkennettu maa-ainesten ottamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen 2 §:n 3 momentin mukaan ottamissuunnitelmassa on muun ohella esitettävä selvitys ympäristöhaittojen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä ja suunnitelma toiminnan ympäristövaikutusten tarkkailusta.

Kun otetaan huomioon alueen sijainti I luokan pohjavesialueella sekä asutuksen läheisyys, maa-ainestenottoalueen sijoituspaikkaa voidaan pitää erityisen herkkänä. Ottamissuunnitelma ei kuitenkaan sisällä selvitystä siitä, millä tavalla toiminta vaikuttaa ottamisalueen läheisyydessä sijaitsevaan asutukseen taikka pohjaveden määrään tai laatuun. Suojakerros pohjaveteen on hakemuksen mukainen ja alueen olosuhteet huomioon ottaen pieni. Tukialueiden suojaus on hakemuksen mukainen, mutta alueiden sijoittamisesta ei ole määräyksiä.

Asiakirjoista ei ilmene, että ottamissuunnitelmaa laadittaessa olisi erikseen selvitetty esimerkiksi toiminnan aiheuttaman melun ja pölyn leviämistä tai suunnitellun toiminnan vaikutuksia pohjaveteen. Ottamissuunnitelmassa ei myöskään esitetä toimenpiteitä mahdollisten haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi, vaikka esimerkiksi seulan sijoittamisella voi olla vaikutusta melun ja pölyn leviämiseen.

Ottamishakemus ei myöskään sisällä varsinaista tarkkailusuunnitelmaa. Toiminnanharjoittajan esittämää aistinvaraista melu- ja pölypäästöjen tarkkailua ei voida alueen olosuhteissa pitää riittävän luotettavana tarkkailuna. Edellä sanotun perusteella maa-ainesten ottamissuunnitelma on puutteellinen eikä lupaa olisi tullut sen perusteella myöntää.

Maa-aineslain 11 §:n mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi. Ympäristölautakunnan lupapäätöksessä ei ole toiminnalle asetettuja aikarajoituksia eikä liikenteen aiheuttaman pölyämisen hallintaa lukuun ottamatta annettu määräyksiä siitä, miten toiminnan melu- ja pölyvaikutuksia tulisi välttää ja rajoittaa. Toiminnan tarkkailua koskevat määräykset ovat samoin osin puutteellisia. Kun ottamissuunnitelmaan ei sisälly riittävää selvitystä toiminnan pohjavesivaikutuksista, pohjaveden suojaamiseksi annettujen määräysten riittävyyttä ei voida asianmukaisesti arvioida.

Ottamissuunnitelmaan ja maa-aineslupapäätökseen sisältyvien lupamääräysten puutteellisuus huomioon ottaen ei voida varmistua siitä, että toiminnasta ei aiheutuisi maa-aineslain 3 §:ssä kiellettyä tärkeän tai muun vedenhankintaan soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista taikka asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Näin ollen Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Kärkölän ympäristölautakunnan päätökset tulee kumota ja asia palauttaa uudelleen valmisteltavaksi Kärkölän ympäristölautakunnalle.

Tuomioistuinmaksulain 10 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntimaksun määrää asian ratkaisija, esittelijä, pöytäkirjan pitäjä, toimituskirjan antaja tai muu tehtävään määrätty virkamies. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa maksun määrää asian esittelijä. Esittelijän päätös käy ilmi tästä päätöksestä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Hanna Lehtinen.

 
Julkaistu 21.11.2017