Muu päätös 20/2018

Maisematyölupaa koskeva valitus (Oulu)

Antopäivä: 5.1.2018
Taltionumero: 20
Diaarinumero: 972/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T20

Asia Maisematyölupaa koskeva valitus

Valittaja A, Oulu

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 31.1.2017 nro 17/0031/1

Asian aikaisempi käsittely

Oulun tarkastusarkkitehti on 17.9.2015 tekemällään päätöksellä (§ 230) myöntänyt Asunto Oy Pohjolanriville maisematyöluvan muun ohella pihlajan kaatamiseen yhtiön hallitsemalta Oulussa osoitteessa Sauvojantie 3 sijaitsevalta tontilta 564-59-105-1.

Oulun rakennuslautakunta on 25.11.2015 tekemällään päätöksellä (§ 154) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen tarkastusarkkitehdin päätöksestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen rakennuslautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n 1 momentin mukaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa (toimenpiderajoitus):

1) asemakaava-alueella;

2) yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään; eikä

3) alueella, jolla on voimassa lain 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty.

Maankäyttö- ja rakennuslain 140 §:n 1 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai yleiskaava, maisematyölupa on myönnettävä, jollei toimenpide vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen taikka turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä.

Luonnonsuojeluasetuksen 20 §:n mukaan luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaisesti koko maassa rauhoitetut kasvilajit on lueteltu tämän asetuksen liitteessä 3(a), Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella rauhoitetut putkilokasvit on lueteltu liitteessä 3(b) ja Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa rauhoitetut putkilokasvit on lueteltu liitteessä 3(c).

Liitteen 3(c) mukaan lehtopalsami on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Asunto Oy Pohjolanrivi on hakenut maisematyölupaa muun muassa pihlajan kaatamiseen yhtiön hallitsemalta kiinteistöltä osoitteessa Sauvojantie 3, Oulu. Pihlaja sijaitsee rivitaloasunnon C 10 etupihan alueella.

Valituksessa maisematyölupapäätöstä on vaadittu kumottavaksi, koska pihlajan kaataminen vaarantaa sen juurella kasvavan luonnonsuojelulain mukaan rauhoitetun lehtopalsamin (Impatiens noli-tangere) esiintymän. Kaupungin suunnitteluhortonomin ja ympäristötarkastajan 1.7.2015 tekemällä maastokäynnillä on havaittu, että pihlajan alla on lehtopalsamin esiintymä.

Asiakirjoista ilmenee, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jäljempänä ELY-keskus) ylitarkastaja on suunnitteluhortonomille lähettämässään sähköpostiviestissä todennut, että ELY-keskuksen tiedossa ei ole Oulussa luonnonvaraisia lehtopalsamiesiintymiä. Ylitarkastaja on sähköpostiviestissään epäillyt, että kysymyksessä olisi niin sanottu puutarhakarkulainen, jota luonnonsuojelulain säännökset eivät koske. Oulun yliopiston kasvimuseon lähettämän viestin mukaan Oulussa ei ole lehtopalsamin luonnonvaraisia esiintymiä.

Valitukseen liitetyn ELY-keskuksen 25.1.2016 A:n pyynnöstä antaman lausunnon mukaan ELY-keskuksella tai Oulun yliopiston kasvimuseolla ei ole varmaa tietoa kysymyksessä olevan lehtopalsamiesiintymän alkuperästä ja esiintymän suojeluasema on siten epäselvä. Kasviekologian asiantuntijana valittajan asiasta esittämiä näkemyksiä voidaan pitää ekologisesti perusteltuina. Tehtävä molekyylibiologinen tutkimus varmentanee esiintymän alkuperän. Edelleen lausunnon mukaan ei voida varmasti sanoa, häviäisikö laji paikalta puun kaatamisen jälkeen.

Edellä todettuun nähden on pidettävä epäselvänä, onko maisematyölupapäätöksen tarkoittaman pihlajan juurella kasvava kasvi luonnonsuojelulain 42 §:ssä ja luonnonsuojeluasetuksen 20 §:ssä tarkoitettu luonnonvarainen rauhoitettu kasvi.

Valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys pihlajan kaatamisesta. Puun kaatamisessa ei voida katsoa olevan kysymys sen alla kasvavan lehtopalsamin hävittämisestä luonnonsuojelulain 42 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tähän nähden ja huolimatta kysymyksessä olevan pihlajan alla kasvavan lehtopalsamin alkuperää koskevasta epäselvyydestä, rakennuslautakunnan päätöstä ei voida pitää luonnonsuojelulain vastaisena. Rakennuslautakunnan päätös ei ole myöskään varovaisuusperiaatteen vastainen.

Rakennuslautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Martti Raunio ja Kaisa Hagman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan siltä osin kuin maisematyölupa on myönnetty pihlajan kaatamiseen.

Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maisematyölupa pihlajan kaatamiseen on kumottava, koska on täysin mahdollista, että pihlajan juurella kasvava lehtopalsami on luonnonsuojelulain 42 §:ssä ja luonnonsuojeluasetuksen 20 §:ssä tarkoitettu luonnonvarainen rauhoitettu kasvi. Esiintymän alkuperän selvitys on parhaillaan meneillään molekyylibiologisella tutkimuksella Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan yksikössä. Luonnon monimuotoisuutta koskevissa asioissa on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta.

Lehtopalsamia suojaavan pihlajan kaatamatta jättämisestä ei ole esitetty aiheutuvan mitään haittaa. Taloyhtiön yhteiselle pihatielle putoilevia pihlajanmarjoja tai pihlajan tuottamaa lehtikariketta ei voida pitää sellaisena haittana, jonka perusteella voitaisiin poiketa varovaisuusperiaatteesta tai rauhoitussäännöistä. Pihlajan paikalle ei olla rakentamassa tai suunnittelemassa mitään rakenteita. Lisäksi pihlaja on todettu hyväkuntoiseksi kesäkuussa 2015 tehdyllä tarkastuskäynnillä. Pihlaja sijaitsee noin kuuden metrin päässä rakennuksen ulkoseinästä, joten se ei muodosta riskiä rakennukselle.

Lehtopalsami on yksivuotinen kasvi. Lehtopalsamin ekologisiin vaatimuksiin kuuluvat maaperän kosteus ja ravinteisuus; laji esiintyy pääosin puolivarjoisilla tai varjoisilla kasvupaikoilla. Lehtopalsamin lehdet ovat hyvin ohuet, mistä osin seuraa, että laji on hyvin herkkä maaperän kuivumisen tai suoran auringonpaahteen aiheuttamalle lakastumiselle. Lisäksi laji on erittäin hallanarka.

Lehtopalsamin yhtenäinen esiintymisalue Etelä-Suomessa ulottuu Hämeeseen. Keski- ja Pohjois-Suomessa on muutamia erillisiä esiintymiä. Oulun populaatioista osa on vain muutaman yksilön suuruisia ja suurin tunnettu populaatio on jäämässä Toppilansalmen pohjoisrannalle rakennettavan laajan asuinalueen alle.

Lehtopalsamin varsin tiukoista ekologisista vaatimuksista ja yksivuotisuudesta johtuen kasvuympäristön muutokset ovat kriittisiä populaatioiden menestykselle. Kasvualustan tasainen kosteus, jota muun kasvillisuuden varjostus ylläpitää, on ilmeisen välttämätön sekä lehtopalsamin taimettumiselle että siementen tuotolle eli käytännössä koko populaation säilymiselle. Lehtopalsamin kasvupaikka Sauvojantie 3 C 10:n etupihalla suuntautuu etelään laajalle avoimelle yhteiselle nurmipihalle. Ilman pihlajan varjostusta piha olisi lämpiminä kesinä todella kuuma ja paahteinen. Useana kuivana ja helteisenä kesänä vain se osa lehtopalsamipopulaatiosta, joka on keskipäivällä pihlajan varjossa, on säästynyt paahteen aiheuttamalta lakastumiselta ja on pystynyt tuottamaan siemeniä. Asunto Oy Pohjolanrivin tarkoituksena on ollut pihlajan kaatamisen lisäksi poistaa puun kanto jyrsimällä. Pihlajan kaataminen siten käytännössä tuhoaisi lehtopalsamipopulaation.

Oulun rakennuslautakunta on antanut selityksen.

Asunto Oy Pohjolanrivi on antanut selityksen.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on muun ohella todennut, että Oulun rakennusvalvonta on ollut hyvin tietoinen siitä, että kaupungin lehtopalsamiesiintymien alkuperän molekyylibiologinen selvitys on meneillään Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan yksikössä. A on vaatinut korkeinta hallinto-oikeutta tutkimaan, onko Oulun rakennusvalvonta menetellyt oikein ja lainmukaisesti asiaa ja rakennuslautakunnalle tehtyjä esityksiä valmistellessaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n vastaselityksessä esittämiä hallintokantelun luonteisia vaatimuksia Oulun rakennusvalvonnan menettelystä asian käsittelyssä.

2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Hallintokantelun luonteisten vaatimusten tutkiminen ei korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin nojalla kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

2. Asiassa on ratkaistavana, onko Asunto Oy Pohjolanriville tullut maankäyttö- ja rakennuslain 140 §:n 1 momentin mukaan, erityisesti mainitun lain 197 §:n 1 momentti huomioon ottaen, myöntää maisematyölupa pihlajan kaatamiseen asemakaavoitetulta tontilta. Kysymys on siitä, että pihlajan juurella kasvaa lehtopalsamia, joka on luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentin sekä luonnonsuojeluasetuksen 20 §:n ja liitteen 3(c) mukaan rauhoitettu muun ohella Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa.

Luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentissa kielletään rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen. Luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentti huomioon ottaen rauhoitus kuitenkin koskee vain luonnonvaraisia kasvilajien yksilöitä.

Lehtopalsami viihtyy lajista saatavien yleisten tietojen perusteella luonnonvaraisesti kosteilla kasvupaikoilla, kuten puronvarsilehdoissa, louhikoissa, rehevissä korvissa ja lähteiköissä. Laji on suhteellisen arka ympäristön muutoksille, kuten vesiolosuhteiden ja varjostuksen muutoksille.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan nyt kyseessä oleva lehtopalsami kasvaa kaadettavaksi sallitun pihlajan välittömässä läheisyydessä asemakaavan mukaisella rakennuspaikalla. Pihlaja on rivitaloasunnon C 10 hoidetulla piha-alueella, jota rajoittaa myös pensasaita. Asiakirjoihin sisältyvien valokuvien ja karttojen sekä hakemuksen liitteenä olleen asemapiirroksen mukaan lehtopalsamiesiintymä on noin viiden metrin etäisyydellä rakennuksesta.

Edellä mainitut seikat kokonaisuutena huomioon ottaen ei ole perusteita katsoa, että puheena oleva lehtopalsamiesiintymä olisi luonnonvaraisesti levinnyt kysymyksessä olevalle kasvupaikalle. Valituksessa mainitulla geneettisellä tutkimuksella ei ole osoitettavissa, etteikö kasvia aikanaan olisi siirretty tälle kasvupaikalle. Edellä lausuttuun nähden ympäristöoikeudessa yleisesti noudatettavalle varovaisuusperiaatteellekaan ei ole perusteltua antaa merkitystä sen arvioimisessa, onko esiintymä luonnonvarainen.

Näissä olosuhteissa kyseiseen lehtopalsamiesiintymään ei ole sovellettava luonnonsuojelulain 42 §:n rauhoitussäännöstä. Tämän vuoksi ja kun otetaan muutoin huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Vesa Manninen.

 
Julkaistu 5.1.2018