Muu päätös 714/2018

Asia Ammattipätevyyden tunnustamista koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 22.9.2016 nro 16/0195/4

Asian aikaisempi käsittely

Opetushallitus on 2.2.2015 (diaarinumero 673/108/2014) päättänyt, että A:n tutkintotodistukset eivät tuota Suomessa kelpoisuutta antaa sellaista aineenopetusta, jonka kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, aineenopettajan koulutukseen kuuluvat musiikin opetettavan aineen opinnot (vähintään 60 opintopistettä tai vähintään 120 opintopistettä) ja opettajan pedagogiset opinnot (vähintään 60 opintopistettä). Opetushallitus on samalla päättänyt, etteivät A:n tutkintotodistukset tuota kelpoisuutta myöskään ammatillisen opettajan eivätkä vapaan sivistystyön opettajan tehtäviin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Opetushallituksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain (1093/2007) 1 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa säädetään ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY, jäljempänä ammattipätevyysdirektiivi, mukaisesta ammattipätevyyden tunnustamisesta ja palvelujen tarjoamisen vapaudesta.

Pykälän 2 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisen pääosin toisessa jäsenvaltiossa hankkiman ammattipätevyyden tunnustamiseen. Tätä lakia sovelletaan myös ammattipätevyyden tunnustamiseen, joka perustuu Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen tai muuhun Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemään sopimukseen taikka kolmansien maiden kansalaisten asemaa koskevaan yhteisön lainsäädäntöön.

Pykälän 3 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamiseen, joka perustuu toisen jäsenvaltion tunnustamaan yhteisön ulkopuolella jäsenvaltion kansalaiselle myönnettyyn muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan, jos asiakirjan haltijalla on jäsenvaltiosta kolmen vuoden ammattikokemus kyseisestä ammatista.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY ammattipätevyyden tunnustamisesta 3 artiklan 1. kohdan alakohdan c. mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan "muodollista pätevyyttä osoittavalla asiakirjalla" jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn viranomaisen antamia tutkintotodistuksia, todistuksia ja muita muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja pääosin yhteisössä suoritetusta ammatillisesta koulutuksesta.

Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan rinnastetaan kolmannessa maassa myönnetty muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja edellyttäen, että asiakirjan haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus kyseiseltä ammattialalta sen jäsenvaltion alueella, joka on tunnustanut kyseisen asiakirjan 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka on antanut siitä todistuksen.

Asiasta saatu selvitys

Valittaja on suorittanut Virossa kaksivuotisen haridusteaduse magister -tutkinnon Tallinna Ülikoolissa 9.6.2014 ja viisivuotisen muusikaõpetaja, koorijuht -tutkinnon NeuvostoliitossaTallinna Riiklik Konservatooriumissa 23.6.1988. Valittaja on hakenut Opetushallitukselta ammattipätevyyden tunnustamista musiikin aineenopettajan tehtäviin hänen Virossa Tallinnan Ülikoolissa suorittamansa haridusteaduse magister -tutkinnon perusteella. Opetushallitus on hylännyt valittajan ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan valittaja ei ole esittänyt asiakirjaa, joka osoittaisi hänen hankkineen ammattipätevyyden pääosin toisessa jäsenvaltiossa ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain (1093/2007) 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Päätöksen mukaan valittajan koulutuskokonaisuus muodostuu Neuvostoliitossa suoritetuista ohjeelliselta kestoltaan viisivuotisesta diplomitutkinnosta ja Virossa suoritetusta ohjeelliselta kestoltaan kaksivuotisesta haridusteaduse magister -tutkinnosta. Edeltävä korkeakoulututkinto on ollut edellytyksenä haridusteaduse magister -tutkintoon johtaneiden opintojen aloittamiselle. Tällä perusteella valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, että hakijan ammattipätevyys on pääosin Neuvostoliitossa hankittu. Valituksenalaisen päätöksen mukaan valittaja ei ole myöskään esittänyt asiakirjaa, joka osoittaisi, että hänellä on jäsenvaltiosta kolmen vuoden ammattikokemus kyseisestä ammatista eli musiikin aineenopetusta antavan opettajan, ammatillisen koulutuksen opettajan tai vapaan sivistystyön opettajan tehtävistä. Tällä perusteella hänen ammattipätevyyttään ei voida tunnustaa myöskään lain 1 §:n 3 momentin nojalla.

Valittajan mukaan Opetushallituksen päätös on lainvastaisena kumottava. Tallinnan yliopiston myöntämän tutkintotodistuksen mukaan valittaja on Virossa eli EU:n jäsenvaltiossa täysin pätevä harjoittamaan peruskoulun opettajan ammattia, opetettavina aineina musiikki ja suomen kieli. Valittajan mukaan päätöksessä ei ole noudatettu Bolognan sopimusta, jonka mukaan kandidaatin ja maisterin tutkinnot ovat täysin erilliset ja kumpikin oman ammattipätevyytensä tuottavat tutkinnot. Valittajan mukaan edeltävä koulutustaso ei saa osoittautua määrääväksi myöhemmin suoritettua koulutusta arvioitaessa. Valittajan näkemyksen mukaan valittajan suorittamat tutkinnot eivät muodosta koulutuskokonaisuutta. Opetushallitus käyttää perustana ainoastaan tutkintoihin kuluneita opiskeluvuosia. Opetushallitus väittää virheellisesti, että ammattipätevyys on pääosin hankittu Neuvostoliitosta. Valittajan käsityksen mukaan hänelle olisi tullut myöntää ammattipätevyys Tallinnan yliopistossa suoritetun haridusteaduse magister -tutkinnon perusteella, eikä hakemusta olisi tullut hylätä sillä perusteella, että valittaja on suorittanut Neuvostoliitossa erillisen tutkinnon.

Valittaja on tyytymätön myös siihen, että ammattipätevyyslakia ei ole sovellettu ammatillisen opettajan ammattipätevyyden tunnustamisen osalta. Valittajan mukaan hän olisi siihen oikeutettu EU:n ulkopuolella hankkimansa ammattipätevyyden ja Suomessa hankkimansa ammattikokemuksen perusteella. Viron musiikkiakatemian tutkinto antaa koulutusmaassa pätevyyden musiikin opettamiseen kaikilla koulutusasteilla, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja korkea-aste. Ammattipätevyyslain edellyttämän vähintään kolmen vuoden ammattikokemuksen jäsenmaassa valittaja on hankkinut työskentelemällä Suomen musiikkioppilaitoksissa 20 vuoden ajan.

Opetushallituksen antaman lausunnon mukaan valittaja on suorittanut Neuvostoliitossa musiikinopettajan ja kuoronjohtajan tutkinnon vuonna 1988. Valittajan Neuvostoliitossa suorittama koulutus tuottaa edelleen Virossa musiikinopettajan kelpoisuuden perusopetusta vastaavalla tasolla ja toisen asteen koulutuksessa. Neuvostoliitossa suoritetun tutkinnon pohjalta valittaja on suorittanut opettajakoulutuksen alan haridusteaduse magister -tutkinnon. Koulutusohjelman tavoitteena on ollut antaa pätevyys ja valmiudet työskennellä useamman oppiaineen opettajana yleissivistävässä koulutuksessa. Valittajan suorittamissa haridusteaduse magister -opinnoissa pääpaino on ollut pedagogisissa opinnoissa sekä suomen kielen ja kulttuurin opettavan aineen opinnoissa. Valittajan suorittamat musiikin opinnot sisältyvät pääosin hänen Neuvostoliitossa suorittamaansa koulutukseen, jonka yliopisto on katsonut täyttävän edeltävän koulutuksen tasoa ja sisältöä koskevat vaatimukset. Valittajan tekemä hakemus ammattipätevyyden tunnustamiseksi on koskenut kelpoisuutta antaa musiikin opetusta. Opetushallitus katsoo lausunnossaan, ettei ammattipätevyys musiikinopettajana ole pääosin toisessa jäsenmaassa vaan Neuvostoliitossa hankittua.

Valittaja ja Opetushallitus eivät pitäneet antamissaan lausumissa ennakkoratkaisupyynnön esittämistä Euroopan unionin tuomioistuimelle tarpeellisena.

Oikeudellinen arviointi

Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetulla lailla (jäljempänä ammattipätevyyslaki) on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY ammattipätevyyden tunnustamisesta. Ammattipätevyysdirektiivi koskee yhdessä tai useammassa toisessa jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden tunnustamista jäsenvaltiossa. Kysymys on joko kokonaan tai osittain toisessa jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden tunnustamisesta. Ammattipätevyyslakia sovelletaan sen 1 §:n mukaan Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisen pääosin toisessa jäsenvaltiossa hankkiman ammattipätevyyden tunnustamiseen. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on ollut epäselvää se, miten ammattipätevyyslain "pääosin" vaatimusta tulee tulkita tässä kyseisessä tapauksessa ottaen samalla huomioon ammattipätevyysdirektiivin sisältö.

Ammattipätevyysdirektiivin johdanto-osan mukaan tunnustamista koskevalla yleisellä järjestelmällä ei ole ollut tarkoitus estää jäsenvaltiota asettamasta kaikille alueellaan ammattia harjoittaville erityisvaatimuksia, joiden perusteena on yleisen edun mukaisten ammatillisten sääntöjen noudattaminen, eikä direktiivin tavoitteena ole ollut puuttua jäsenvaltioiden perusteltuun oikeuteen estää kansalaisiaan kiertämästä eri ammatteja koskevaa kansallista lainsäädäntöä.

Hallinto-oikeus toteaa, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys kelpoisuudesta antaa musiikin aineenopetusta perusopetuksessa ja lukiossa sekä ammatillisen koulutuksen opettajan ja vapaan sivistystyön opettajan tehtävissä. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on ensi sijassa kysymys siitä, onko Opetushallitus voinut hylätä valittajan ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen sillä perusteella, että osa valittajan koulutuskokonaisuudesta on suoritettu Neuvostoliitossa eli muualla kuin Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

Valittaja on suorittanut kaksivuotisen maisterivaiheen tutkinnon Tallinnan yliopistossa. Kyseisen haridusteaduse magister -tutkinnon pohjatutkinnoksi on hyväksytty Neuvostoliitossa vuonna 1988 suoritettu viisivuotinen musiikinopettajan ja kuoronjohtajan tutkinto, jonka perusteella valittaja on päässyt suorittamaan suoraan maisterivaiheen tutkintoa Tallinnan yliopistossa. Kyseinen musiikinopettajan ja kuoronjohtajan tutkinto on ollut edellytyksenä valittajan haridusteaduse magister -tutkinnon suorittamiselle.

Saadun selvityksen mukaan valittajan suorittamat musiikinopinnot sisältyvät pääosin valittajan Neuvostoliitossa suorittamaan musiikinopettajan ja kuoronjohtajan tutkintoon. Tallinnassa suoritettuun ylempään korkeakoulututkintoon ei ole sisältynyt pakollisina opintoina musiikin opetettavan aineen opintoja vastaavia opintoja. Näin ollen valittajan Tallinnan yliopistossa suorittama ylempi korkeakoulututkinto ei siten yksin anna Suomessa kelpoisuutta virkoihin tai tehtäviin, joihin edellytetään musiikin aineenopettajalta vaadittavaa pätevyyttä. Hallinto-oikeus katsoo, että Opetushallituksen on tullut tarkastella valittajan suorittamia tutkintoja tältä osin kokonaisuutena. Opetushallituksen on tullut arvioida myös sitä, onko tämä tutkintokokonaisuus suoritettu pääosin toisessa jäsenvaltiossa ammattipätevyyslain 1 §:n 2 momentin edellyttämällä ja ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan kohdan 1 alakohdasta c ilmenevällä tavalla.

Valittajan musiikinopettajan ammattipätevyys koostuu Neuvostoliitossa suoritetusta musiikinopettajan ja kuoronjohtajan tutkinnosta, joka on Virossa Tallinna Ülikoolissa rinnastettu ensimmäisen vaiheen yliopistotutkintoon, sekä Tallinna Ülikoolissa suoritetusta maisterivaiheen yliopistotutkinnosta. Koska opetettavan aineen eli musiikin opinnot on suoritettu pääosin Euroopan unionin ulkopuolella Neuvostoliitossa eikä Euroopan unionin jäsenvaltiossa Virossa, Opetushallitus on voinut katsoa, että valittaja ei ole hankkinut musiikinopettajan ammattipätevyyttään pääosin toisessa jäsenvaltiossa. Valittajalla ei ole ammattipätevyyden tunnustamisesta annettuun lakiin perustuvaa oikeutta hakemansa ammattipätevyyden tunnustamiseen.

Valittaja on katsonut myös, että hänelle olisi tullut myöntää ammatillisen opettajan ammattipätevyys hänen EU:n ulkopuolella hankkimansa ammattipätevyyden ja Suomessa hankkimansa ammattikokemuksen perusteella. Ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan 3 kohdan sisältö huomioon ottaen ammattikokemuksen musiikin opettajan tehtävästä tulee olla siitä jäsenvaltiosta, joka on tunnustanut muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan. Hallinto-oikeus toteaa asiasta esitetty selvitys huomioiden, ettei valittaja ole esittänyt Opetushallitukselle sellaisia asiakirjoja, jotka osoittaisivat hänellä olevan jäsenvaltiosta eli tässä tapauksessa Virosta kolmen vuoden ammattikokemus musiikin aineenopetusta antavan opettajan, ammatillisen koulutuksen opettajan tai vapaan sivistystyön opettajan tehtävästä ja joiden perusteella hänen Neuvostoliitossa hankkimaansa ammattipätevyyttä voitaisiin arvioida ammattipätevyyden tunnustamista koskevan lain 1 §:n 3 momentin mukaisesti. Näin ollen Opetushallitus on voinut hylätä valittajan ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen myös tältä osin.

Ottaen huomioon edellä mainitut perustelut, hallinto-oikeus katsoo, että Opetushallitus on voinut hylätä valittajan ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen valituksenalaisessa päätöksessä esitetyin perustein. Valituksenalaista päätöstä ei ole siten syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 5 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Veijo Tarukannel, Ritva Schiestl ja Timo Tervonen. Esittelijä Toni Nykänen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden ja Opetushallituksen päätökset kumotaan ja haetut ammattipätevyydet Suomessa tunnustetaan.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeus on soveltanut Euroopan unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevaa lakia. Ristiriita koskee ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain 1 §:ään sisältyvää "pääosin"-määritettä. Kyseistä määritettä ei sisälly Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2005/36/EY (ammattipätevyysdirektiivi).

Ristiriita EU-oikeuden ja kansallisen säädöksen välillä on tuotu esille Itä-Suomen hallinto-oikeudelle elokuussa 2016 toimitetussa lisäselvityksessä. Vaikka ristiriita on kiistaton, hallinto-oikeus ei ole sitä huomioinut oikeudellisessa arvioinnissaan eikä päätöksenteossaan. EU-oikeuden ensisijaisuusperiaate olisi vaatinut tunnustamisen edellytysten täyttymisen arviointia ammattipätevyysdirektiivin perusteella.

Ammattipätevyysdirektiivin tarkoittamasta ammattipätevyyden käsitteestä poiketen hallinto-oikeus on katsonut, että ammattipätevyys voi olla myös osittaista tai sitä voi hankkia osittain jäsenmaasta. Sekä direktiivin että ammattipätevyyslain 7 §:n mukaan ammattipätevyys tunnustetaan jäsenmaan viranomaisen antaman yhden tai yksittäisen asiakirjan perusteella.

EU-oikeuden kanssa ristiriitainen laki on kumottu 1.1.2016 voimaan tulleella lailla ammattipätevyyden tunnustamisesta (1384/2015). Koska valittajan ammattipätevyyden tunnustaminen on tapahtunut ennen uuden lain voimaantuloa, tunnustaminen on sen vuoksi suoritettava ammattipätevyysdirektiivin perusteella. Direktiivin perusteella arvioituna valittajan ammattipätevyys täyttää tunnustamisen edellytykset. Ammattipätevyys on hankittu jäsenmaassa ja valittaja on esittänyt ammattipätevyydestään Opetushallitukselle muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan eli Tallinnan yliopiston tutkintotodistuksen. Asiakirja vastaa direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan tarkoittamaa muodollista pätevyyttä osoittavaa asiakirjaa: se on jäsenvaltion (Viron) lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn viranomaisen antama tutkintotodistus, joka on osoituksena pääosin yhteisössä suoritetusta ammatillisesta koulutuksesta. Koska direktiivin 13 artiklan 1 kohdan mukaiset tunnustamisen edellytykset täyttyvät, peruskoulun musiikin aineenopettajan ammattipätevyys Suomessa on tunnustettava.

Opetushallitus ei ole tunnustamisessa noudattanut ammattipätevyyslain 7 §:ää, jonka mukaan tunnustamisessa on noudettava yhden asiakirjan periaatetta. Hallinto-oikeus käyttää kahdesta ammattipätevyyttä osoittavasta asiakirjasta yhteisnimitystä tutkintokokonaisuus. Tosiasiallisesti kyse on kahdesta eri ammattipätevyydestä, joista toinen on hankittu EU:sta ja toinen sen ulkopuolelta. Kummastakin ammattipätevyydestä valittaja on esittänyt erillisen muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan. Direktiivin ja ammattipätevyyslain mukaan tunnustamisen edellytys täyttyy, kun hakijan yksi ammattipätevyys on hankittu jäsenmaasta.

Euroopan yhteisön (nykyisin unionin) ulkopuolella hankitun ammattipätevyyden tunnustamisen edellytykset täyttyvät ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla. Valittajalla on yhteisön ulkopuolella hankittu musiikkipedagogin ammattipätevyys. Jäsenvaltio Viro on tunnustanut kyseisen ammattipätevyyden. Valittajalla on kyseisestä ammatista 22 vuoden työkokemus, joten vaatimus kolmen vuoden ammattikokemuksesta täyttyy.

Vaatimus kolmen vuoden ammattikokemuksesta ammattipätevyyden tunnustaneesta jäsenvaltiosta on hakijan tapauksessa kohtuuton, koska häneltä puuttuu kokonaan työkokemus kyseisestä jäsenvaltiosta. Valittajan 25 vuoden työkokemus ja 22 vuoden ammattikokemus on hankittu kokonaan vastaanottavasta jäsenmaasta eli Suomesta. Valittaja on osoittanut ammattipätevyytensä ja -kokemuksensa maassa, jossa tunnustamista haetaan. Valittaja on asunut perheineen Suomessa 25 vuotta ja saanut myös Suomen kansalaisuuden. Vaatimus, jonka mukaan pätevöityäkseen opettajaksi Suomessa, hänen olisi jätettävä perhe ja opetusalan työpaikka Suomessa ja lähdettävä kolmeksi vuodeksi työskentelemään Suomen ulkopuolelle, olisi kohtuuton ja järjenvastainen. Vaatimus kolmen vuoden ammattikokemuksesta tutkinnon tunnustaneessa jäsenmaassa olisi kohtuusperiaatteen mukaan perusteltua korvata 22 vuoden ammattikokemuksella Suomessa.

Valittajalla on musiikkipedagogin ammattipätevyys. Vaikka musiikkipedagogin ammatti on Suomessa säädelty ammatti ja sen harjoittaminen Suomessa edellyttää tunnustamisen, tunnustamista ei ole mahdollista hakea Opetushallituksesta. Tilanne, jossa hankittua ammattipätevyyttä ei voida Suomessa tunnustaa ollenkaan, on ristiriidassa direktiivin kanssa.

Musiikkipedagogin ammattipätevyyden tunnustaminen antaisi automaattisesti virkakelpoisuuden sekä ammatillisen koulutuksen että vapaan sivistystyön opettajan virkaan. Koska musiikkipedagogin ammattipätevyyden tunnustaminen Suomessa ei ole mahdollista, voidaan ammattipätevyyden tuomien virkakelpoisuuksien perusteella katsoa, että musiikkipedagogin ammattikokemus kerryttää sekä ammatillisen koulutuksen että vapaan sivistystyön opettajan ammattikokemusta. Tulkinta, jonka mukaan 22 vuoden työ pedagogina opettajan tai lehtorin virassa ei kerrytä minkäänlaista pedagogista ammattikokemusta, kuten hallinto-oikeus on katsonut, on järjetön ja ristiriidassa kohtuusperiaatteen kanssa.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Opetushallitus on antanut lausunnon, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Ammattipätevyysdirektiivi ja ammattipätevyyslaki eivät ole keskenään ristiriidassa. Sekä laki että direktiivi edellyttävät, että ammattipätevyys on hankittu yhdessä tai useammassa jäsenmaassa.

Tallinna Ülikoolin hakijalle antama haridusteaduse magister -tutkintotodistus ei ole ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja pääosin yhteisössä suoritetusta ammatillisesta koulutuksesta. Viron lainsäädännön mukaan magister-vaiheen koulutukseen edellytetään edeltävänä koulutuksena bakalaureus-tutkinto tai sitä vastaava koulutus. Hakija on suorittanut haridusteaduse magister -tutkintonsa koulutusohjelmassa, johon edeltävää koulutusta koskevana vaatimuksena on ollut kasvatustieteiden alalla suoritettu bakalaureus-tasoinen tai sitä vastaava tutkinto ja vähintään 30 ainepunktin laajuiset korkeakouluopinnot yhdessä yleissivistävässä koulutuksessa opetettavassa aineessa tai suomen kielessä. Hakija on hyväksytty suorittamaan haridusteaduse magister -tutkintoa Neuvostoliitossa suorittamansa musiikinopettajan ja kuoronjohtajan tutkinnon perusteella. Neuvostoliitossa eli EU:n ulkopuolella suoritetut opinnot ovat hakijan haridusteaduse magister -tutkintoon johtaneen koulutuksen pohjana ja muodostavat pääosan hakijan suorittamasta koulutuskokonaisuudesta.

Hakijan Neuvostoliitossa suorittama tutkinto on suoritettu musiikkipedagogiikan alalla, sisältää opettajankoulutuksen ja pätevöittää hakijan Viron lainsäädännön nojalla antamaan Virossa aineenopetusta perusopetusta ja toisen asteen koulutusta vastaavilla tasoilla. Hakijan Virossa suorittama tutkinto täydentää hakijan ammattipätevyyttä antamalla valmiudet opettaa Virossa myös suomen kieltä perusopetusta vastaavalla tasolla. Musiikin opintoja sisältyy Virossa suoritettuun tutkintoon vain suppeasti osana valinnaisia opintoja. Ammattipätevyys musiikinopettajana Virossa perustuu Neuvostoliitossa suoritettuun tutkintoon.

Ammattipätevyyslakiin ei sisälly hakijan esittämää velvoitetta noudattaa yhden asiakirjan periaatetta. Ammattipätevyyden tunnustaminen perustuu muodollista pätevyyttä osoittavaan yksittäiseen asiakirjaan tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmään, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut toisessa jäsenvaltiossa. Tallinna Ülikoolin myöntämä haridusteaduse magister -tutkintotodistus ei ole asiakirja pääosin yhteisössä suoritetusta musiikin aineenopettajan koulutuksesta.

Päätöksentekohetkellä voimassa ollut kansallinen lainsäädäntö ei ole edellyttänyt, että ammattikokemus on hankittu tutkinnon tunnustaneessa jäsenvaltiossa. Myös Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa hankittu ammattikokemus on säännöksen sanamuodon perusteella voitu hyväksyä. Ammattikokemuksen on kuitenkin tullut olla kyseisessä ammatissa hankittua. Hakija ei ole esittänyt todistuksia ammattikokemuksesta niissä ammateissa, joihin hän on hakenut kelpoisuutta: perusopetuksen tai lukion aineenopettajana, opettajana ammatillisessa koulutuksessa tai vapaan sivistystyön opettajana. Hakija on esittänyt todistuksia ammattikokemuksesta opettajana taiteen perusopetuksessa. Kyse on eri ammatista.

Musiikkipedagogi ei ole Suomessa säännelty ammatti.

A on antanut vastaselityksen. Opetushallituksen päätöksen epäselvästä sanamuodosta on pääteltävissä, ettei yksikään hakijan ammattipätevyyksistä täyttäisi tunnustamisen edellytyksiä. Todellisuudessa hakijan kaksi ammattipätevyyttä kolmesta täyttää tunnustamisen edellytykset.

Kielteistä päätöstä on perusteltu ammattipätevyyslain 1 §:n 2 momentilla. Kyseinen momentti koskee lain soveltamisalaa yleisellä tasolla eikä se sisältönsä vuoksi sovi eikä riitä kielteisen päätöksen perusteluksi. Ratkaiseva merkitys lain mahdollisen soveltamisen kannalta on ammattipätevyysdirektiivin 13 artiklalla ja ammattipätevyyslain 7 §:llä, joissa yksiselitteisesti määritellään tunnustamisen edellytykset. Koska näiden säännösten edellytykset täyttyvät hakijan kahden ammattipätevyyden kohdalla, Opetushallituksella ei ole ollut perustetta kielteiseen päätökseen niiden osalta.

Ammattipätevyyslain 1 § ei sovellu kielteisen päätöksen perusteeksi myöskään siitä syystä, että siinä on merkittävä ristiriita ammattipätevyysdirektiivin 1 artiklan 3 kohdan kanssa. EU:n lainsäädännön kanssa ristiriidassa oleva kansallinen säännös on mitätön, ja asian käsittelyssä olisi tullut soveltaa direktiiviä eikä kansallisen lain säännöstä.

Opetushallitus väittää päätöksen perustelussa, ettei hakijan ammattipätevyys ole hankittu toisesta jäsenvaltiosta. Väite on mielivaltainen, koska se ei perustu direktiivin tunnustamisedellytyksiin. Opetushallituksen asettamat tunnustamisedellytykset, kuten koulutuskokonaisuus, koulutuksen kesto, opintojen aloittaminen ja edeltävä korkeakoulututkinto eivät sisälly ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklaan, jossa määritellään tunnustamisen kannalta keskeiset käsitteet ja niiden sisällöt.

Ammattipätevyysdirektiivin 13 artiklan ja ammattipätevyyslain 7 §:n mukaan riittää, kun hakijalla on esittää muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, joka osoittaa hänellä olevan lupa tai oikeus saman ammatin harjoittamiseen toisen jäsenvaltion alueella. Hakija on esittänyt muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjansa kolmesta eri ammattipätevyydestä. Asiakirjat oikeuttavat Virossa harjoittamaan peruskoulun ja toisen asteen musiikin aineenopettajan, peruskoulun musiikin aineenopettajan ja peruskoulun suomen kielen opettajan ammatteja.

Ammattipätevyysdirektiivin 13 artiklan 1 kohdan mukaan asiakirjan tai asiakirjojen on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen antamia. Tallinna Ülikool (Tallinnan Yliopisto) on Viron lain, asetuksen tai hallinnollisen määräyksen mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen. Viro on ollut EU:n jäsen vuodesta 2005, joten vuonna 2014 viranomaisen antama pätevyystodistus täyttää tunnustamisen edellytyksen jäsenvaltion suhteen. Tallinnan Musiikkiakatemia (Viron Musiikki- ja Teatteriakatemia) oli vuonna 1988 lain, asetuksen tai määräyksen mukaan toimivaltainen viranomainen, muttei jäsenvaltion lain. Muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ei siten täytä ammattipätevyyden tunnustamisen edellytystä jäsenvaltion vaatimuksen osalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (jäljempänä ammattipätevyysdirektiivi) 1 artiklan mukaan direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion, joka vaatii säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi alueellaan määrättyä ammattipätevyyttä (jäljempänä "vastaanottava jäsenvaltio"), on tunnustettava kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseen ja sen harjoittamiseen ammattipätevyys, joka on hankittu yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa (jäljempänä "kotijäsenvaltio") ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia.

Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio voi antaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka ovat hankkineet ammattipätevyyden muualla kuin jossakin jäsenvaltiossa, luvan harjoittaa alueellaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua säänneltyä ammattia.

Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan "muodollista pätevyyttä osoittavalla asiakirjalla" tarkoitetaan jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn viranomaisen antamia tutkintotodistuksia, todistuksia ja muita muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja pääosin yhteisössä suoritetusta ammatillisesta koulutuksesta. Kun ensimmäistä virkettä ei sovelleta, muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan rinnastetaan 3 kohdassa tarkoitettu asiakirja.

Asiassa sovellettavan ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain (1093/2007) (jäljempänä ammattipätevyyslaki) 1 §:n 2 momentin mukaan lakia sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisen pääosin toisessa jäsenvaltiossa hankkiman ammattipätevyyden tunnustamiseen. Lakia sovelletaan myös ammattipätevyyden tunnustamiseen, joka perustuu Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen tai muuhun Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemään sopimukseen taikka kolmansien maiden kansalaisten asemaa koskevaan yhteisön lainsäädäntöön.

Lain 1 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan myös ammattipätevyyden tunnustamiseen, joka perustuu toisen jäsenvaltion tunnustamaan yhteisön ulkopuolella jäsenvaltion kansalaiselle myönnettyyn muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan, jos asiakirjan haltijalla on jäsenvaltiosta kolmen vuoden ammattikokemus kyseisestä ammatista.

Lain 2 §:n mukaan

(- - -)

2) ammattipätevyydellä tarkoitetaan pätevyyttä, josta on osoituksena muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, pätevyystodistus tai ammattikokemus taikka molemmat;

3) muodollista pätevyyttä osoittavalla asiakirjalla tarkoitetaan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamia tutkintotodistuksia, todistuksia ja muita asiakirjoja pääosin yhteisössä suoritetusta koulutuksesta samoin kuin kolmannessa maassa jäsenvaltion kansalaiselle myönnettyjä asiakirjoja suoritetusta koulutuksesta ja

4) ammattipätevyyden tunnustamisella tarkoitetaan päätöksentekoa henkilön kelpoisuudesta harjoittaa säänneltyä ammattia Suomessa.

Lain 7 §:n 1 momentin mukaan ammattipätevyyden tunnustaminen perustuu muodollista pätevyyttä osoittavaan yksittäiseen asiakirjaan tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmään, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut toisessa jäsenvaltiossa. Muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on sijoituttava tasolle, joka vastaa 6 §:n mukaisessa jaottelussa vähintään välittömästi edeltävää tasoa kuin se, joka vaaditaan samaan ammattipätevyyteen kansallisesti.

Lain 7 §:n 3 momentin mukaan toisen jäsenvaltion tekemää tunnustamispäätöstä ei voi käyttää ammattipätevyyden tunnustamishakemuksen perusteena muutoin kuin 1 §:n 3 momentin tapauksissa.

Hallituksen esityksessä laiksi ammattipätevyyden tunnustamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 26/2007 vp) todetaan 1 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että ammattipätevyyden tunnustaminen liittyy muualla kuin Suomessa hankitun pätevyyden kansalliseen todentamiseen todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen perusteella. Ammattipätevyyden tunnustamisella tarkoitetaan laissa päätöksentekoa henkilön kelpoisuudesta harjoittaa säänneltyä ammattia Suomessa. Laki koskee Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisen pääosin toisessa jäsenvaltiossa hankkiman ammattipätevyyden tunnustamista.

Edelleen 1 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ammattipätevyysdirektiivin (2005/36/EY) 2 artiklan 2 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio voi antaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti jäsenvaltioiden kansalaisille luvan harjoittaa säänneltyä ammattia, jos he ovat hankkineet ammattipätevyyden muualla kuin jossakin jäsenvaltiossa. Tähän liittyen ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan rinnastetaan kolmannessa maassa myönnetty muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jos asiakirjan haltijalla on ammattipätevyyden tunnustaneesta jäsenvaltiosta kolmen vuoden ammattikokemus kyseisestä ammatista. Direktiiviin perustuvaa kolmen vuoden työkokemusvaatimusta on kuitenkin lievennetty 1 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä. Työkokemuksena voidaan mainitun säännöksen mukaan hyväksyä myös Suomessa tai muussa kuin ammattipätevyyden tunnustaneessa jäsenvaltiossa saatu työkokemus. On kuitenkin huomattava, että tämä soveltamisalan laajennus koskee ainoastaan jäsenvaltioiden kansalaisia.

Hallituksen esityksen mukaan muissa kuin soveltamisalasäännöksessä tarkoitetuissa tapauksissa kolmansissa maissa suoritettujen tutkintojen tunnustamisessa sovelletaan hakijan kansalaisuudesta riippumatta lakia ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta (531/1986).

Hallituksen esityksessä todetaan 7 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että tunnustaminen yleisessä tunnustamisjärjestelmässä perustuu hakijan kotijäsenvaltiossa hankkiman ammattipätevyyden ja vastaanottavan jäsenvaltion kyseiseen säänneltyyn ammattiin vaadittavan ammattipätevyyden vertailuun. Säännöksen 1 momentin mukaisesti tunnustamisen edellytyksenä on, että hakijan muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat todisteena sellaisesta ammattipätevyyden tasosta, joka vastaa 6 §:n mukaisessa jaottelussa vähintään välittömästi sitä tasoa edeltävää tasoa, joka Suomessa vaaditaan saman ammattipätevyyden saamiseksi.

2. Tosiseikat

A on hakenut Opetushallitukselta ammattipätevyyden tunnustamista musiikin aineenopettajan, ammatillisen koulutuksen opettajan ja vapaan sivistystyön opettajan tehtäviin.

A on suorittanut Tallinna Riiklik Konservatooriumissa muusika- opettaja, koorijuht -tutkinnon, josta on annettu 23.6.1988 päivätty tutkintotodistus. Tutkinto, joka on suoritettu musiikkipedagogiikan alalla, sisältää opettajankoulutuksen ja pätevöittää hakijan Viron lainsäädännön nojalla antamaan Virossa aineenopetusta perusopetusta ja toisen asteen koulutusta vastaavilla tasoilla. Itsenäistymisen jälkeen Viro on tunnustanut mainitun Neuvostoliitossa suoritetun tutkinnon tuottaman pätevyyden. Kysymyksessä on noin viisi vuotta kestävä tutkinto.

Lisäksi A on esittänyt 9.6.2014 päivätyn todistuksen, jonka mukaan hän on suorittanut Tallinna Ülikoolissa haridusteaduse magister -tutkinnon. Kysymyksessä on jatkotutkinto, jonka suorittaminen edellyttää edeltävänä koulutuksena kandidaatin oppiarvoa tai sitä vastaavaa kasvatustieteellisen alan tutkintoa. A on hyväksytty suorittamaan haridusteaduse magister -tutkintoa edellä mainitun Neuvostoliitossa suorittamansa musiikinopettajan ja kuoronjohtajan tutkinnon perusteella. Magister-tutkinto on sisältänyt pääasiassa kasvatustieteen ja suomen kielen opintoja. Valinnaisiin opintoihin on kuulunut kaksi musiikin opintoja sisältävää kurssia. Kysymyksessä on ohjeelliselta kestoltaan kaksivuotinen tutkinto. Opetushallitus on toisella päätöksellään rinnastanut puheena olevan magister-tutkinnon Suomessa suoritettavaan ylempään korkeakoulututkintoon. Tutkintotodistuksen liitteen mukaan magister-tutkinto pätevöittää perusopetuksen musiikin ja suomen kielen opettajaksi.

A on esittänyt työtodistukset, joiden mukaan hänellä on työkokemusta teoria-säveltapailun lehtorina ja musiikin perusteiden lehtorina Länsi-Pohjan musiikkiopistosta ja Mikkelin musiikkiopistosta yhteensä yli 22 vuotta. Opistot antavat opetusta, joka kuuluu taiteen perusopetuksen piiriin.

3. Oikeudellinen arvio ja lopputulos

3.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on valituksen johdosta ratkaistavana, voidaanko A:n ammattipätevyys musiikin aineenopettajan, ammatillisen koulutuksen opettajan ja vapaan sivistystyön opettajan tehtäviin tunnustaa A:n suorittamien tutkintojen perusteella. Ennen ammattipätevyyden muiden tunnustamisedellytysten arviointia on ratkaistava, onko Neuvostoliitossa suoritettua noin viisivuotista korkeakoulututkintoa ja Virossa suoritettua ohjeelliselta kestoltaan kaksivuotista maisterivaiheen tutkintoa pidettävä sellaisena tutkintokokonaisuutena, joka on tulkittava pääosin toisessa jäsenvaltiossa hankituksi ammattipätevyydeksi. Asiassa on niin ikään ratkaistavana, voidaanko A:n ammattipätevyys tunnustaa työkokemuksen perusteella.

3.2 Ammattipätevyyden tunnustaminen suoritettujen tutkintojen perusteella

Ammattipätevyyslakia sovelletaan lain 1 §:n 2 momentin mukaan Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisen pääosin toisessa jäsenvaltiossa hankkiman ammattipätevyyden tunnustamiseen. Ammattipätevyyden tunnustaminen perustuu hakijan esittämään muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan tai asiakirjojen yhdistelmään. Ammattipätevyyslain 7 §:n 1 momentin mukaan pätevyyttä osoittavan todistuksen on sijoituttava lain 6 §:n 1 momentin asteikolla tasolle, joka vastaa vähintään välittömästi edeltävää tasoa kuin se, joka vaaditaan samaan ammattipätevyyteen kansallisesti. Hakijalla on kyseisten asiakirjojen perusteella oltava täysi kelpoisuus harjoittaa kysymyksessä olevaa ammattia siinä jäsenvaltiossa, josta ammattipätevyys on hankittu.

Lain 1 §:n 2 momentissa oleva sana "pääosin" kuvaa sitä, että ammattipätevyys voi olla osittain, mutta ei kuitenkaan pääosin, Euroopan yhteisön (unionin) ulkopuolella hankittua. Tämä ilmenee myös ammattipätevyysdirektiivin 1 artiklasta ja 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta. Direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaan vastaanottavan jäsenvaltion on tunnustettava kotijäsenvaltiossa hankittu ammattipätevyys. Sana pääosin lieventää vaatimusta, jonka mukaan ammattipätevyys on tullut hankkia toisessa jäsenmaassa. Laki ei ole tältä osin ristiriidassa ammattipätevyysdirektiivin kanssa.

A on suorittanut Tallinna Riiklik Konservatooriumissa tutkinnon, jonka perusteella hänellä on kelpoisuus antaa musiikin aineenopetusta perusopetusta ja toisen asteen koulutusta vastaavalla tasolla Virossa. Kyseinen tutkinto on suoritettu Neuvostoliitossa eikä siis toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Ammattipätevyyslain 1 §:n 2 momentista ilmenevä lain soveltamisala huomioon ottaen A:n ammattipätevyyttä ei voida tunnustaa Neuvostoliitossa suoritetun tutkinnon perusteella.

A on lisäksi suorittanut Tallinna Ülikoolissa kaksivuotisen tutkinnon, josta annetun tutkintotodistuksen liitteen mukaan tutkinto pätevöittää perusopetuksen musiikin ja suomen kielen opettajaksi. Koulutusohjelmaan hyväksyminen on edellyttänyt edeltävänä koulutuksena vähintään kandidaatin oppiarvoa tai sitä vastaavaa kasvatustieteellisen alan tutkintoa. Tässä tapauksessa opinto-oikeuden saamisen perusteena on ollut aikaisemmin Neuvostoliitossa suoritettu viisivuotinen musiikinopettajan tutkinto. Tutkinnon suorittaminen Tallinna Ülikoolissa on siten edellyttänyt opintokokonaisuutta, josta pääosa on suoritettu muualla kuin toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Tästä johtuen Tallinna Ülikoolissa suoritetun tutkinnon Virossa tuottaman ammattipätevyyden ei voida katsoa perustuvan yksinomaan kyseiseen tutkintoon, vaan kaksivuotisen maisterivaiheen tutkinnon ja opinto-oikeuden saamiseksi edellytettyjen opintojen yhdistelmään. Tästä tutkintokokonaisuudesta pääosa on suoritettu Neuvostoliitossa. Koska ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia sovelletaan kokonaan tai pääosin toisessa jäsenvaltiossa hankittuun ammattipätevyyteen, A:n ammattipätevyyttä ei voida tunnustaa myöskään Tallinna Ülikoolin myöntämän tutkintotodistuksen perusteella.

Näin ollen asiassa ei tarvitse enemmälti verrata A:n tutkintokokonaisuutta niiden suomalaisten tutkintojen tasoon, jotka tuottaisivat pätevyyden A:n hakemuksessa tarkoitettuihin ammatteihin.

3.3 Ammattipätevyyden tunnustaminen työkokemuksen perusteella

Ammattipätevyyslain 1 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamiseen, joka perustuu toisen jäsenvaltion tunnustamaan yhteisön (unionin) ulkopuolella jäsenvaltion kansalaiselle myönnettyyn muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan, jos asiakirjan haltijalla on jäsenvaltiosta kolmen vuoden ammattikokemus kyseisestä ammatista.

Ammattipätevyysdirektiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio voi antaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti jäsenvaltioiden kansalaisille luvan harjoittaa säänneltyä ammattia, jos he ovat hankkineet ammattipätevyyden muualla kuin jossakin jäsenvaltiossa. Tähän liittyen ammattipätevyysdirektiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan rinnastetaan kolmannessa maassa myönnetty muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jos asiakirjan haltijalla on ammattipätevyyden tunnustaneesta jäsenvaltiosta kolmen vuoden ammattikokemus kyseisestä ammatista.

Ammattipätevyyslain 1 §:n 3 momentin yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan direktiiviin perustuvaa kolmen vuoden työkokemusvaatimusta on kuitenkin lievennetty 1 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä. Työkokemuksena voidaan mainitun säännöksen perusteella hyväksyä myös Suomessa tai muussa kuin ammattipätevyyden tunnustaneessa jäsenvaltiossa saatu työkokemus.

Myös Suomessa saatu työkokemus voitaisiin siten ottaa huomioon arvioitaessa mahdollisuutta tunnustaa ammattipätevyys toisen jäsenvaltion aiemman tunnustamisen perusteella. A:lla on pitkä työkokemus suomalaisista musiikkiopistoista. Koska tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, että hänellä olisi työkokemusta peruskoulun tai lukion aineenopettajan, ammatillisen koulutuksen opettajan tai vapaan sivistystyön opettajan tehtävistä, edellytyksiä ammattipätevyyden tunnustamiseen ammattipätevyyslain 1 §:n 3 momentin nojalla ei ole.

3.4 Lopputulos

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Hanna Lehtinen.