Muu päätös 2605/2018

Asia Patentin kumoamista koskeva valitus

Valittaja Oy Everon Ab

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 20.7.2016 nro 453/16

Asian tausta ja aikaisempi käsittely

Oy Exrei Ab:lle, sittemmin Oy Everon Ab, on yhtiön 31.1.2006 tekemästä, ”Menetelmä ja järjestelmä kutsuviestien välittämiseksi ja hallinnoimiseksi” -nimistä keksintöä koskevasta hakemuksesta 13.4.2007 myönnetty patentti FI 117912.

Patentti- ja rekisterihallitus on 6.5.2008 tekemällään päätöksellä hylännyt Miratel Oy:n edellä mainittua patenttia vastaan tekemän väitteen ja pysyttänyt patentin voimassa.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta on 14.10.2011 antamallaan päätöksellä Miratel Oy:n, sittemmin Ascom Miratel Oy:n, valituksesta kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen 6.5.2008 tekemän päätöksen ja palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Patentti- ja rekisterihallitus on 17.2.2012 tekemällään päätöksellä Miratel Oy:n väitteen johdosta kumonnut patentin FI 117912 kokonaisuudessaan. Päätöstä on perusteltu muun ohella seuraavasti:

Väitepatentin itsenäisissä patenttivaatimuksissa 1, 21 ja 41 on määritelty menetelmä, järjestelmä ja palvelin, joiden yhteydessä

- asiakaspäätteestä lähetetään kutsu palvelimeen,

- palvelimessa valitaan palveluntarjoaja kutsun tietojen ja palvelimen palveluntarjoajista sisältämien lisätietojen perusteella ja

- välitetään kutsu valitulle taholle.

Epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 2‒20, 22‒40, 42 ja 43 on esitetty muun muassa sijaintien, palveluntarpeen, ajankohdan, kuormitustilanteen ja olosuhdetietojen käyttöä palveluntarjoajan valintaperusteena.

Patentin keksintö on väitetty tunnetuksi valituksen kautta perustellen seuraavien kansainvälisen tietoverkon osoitteiden ja patenttijulkaisujen perusteella:

1. Verkko-osoitteesta www.miratel.fi/tuotteet osoitteeseen web.archive.org arkistoitu lainaus vuodelta 2004

2. Verkko-osoitteesta www.pikosystems.fi arkistoitu lainaus vuodelta 2005

3. Verkko-osoitteesta www.teletalo.fi arkistoitu lainaus vuodelta 2003

4. Verkko-osoitteesta www.mobisoft.fi 10.8.2003 arkistoidut sivut kansainvälisessä osoitteessa www.mobisoft.com

5. Verkko-osoitteesta www.faqs.org/rfcs/rfc1297.html 9.3.2001 arkistoitu ja vuonna 1992 päivätty sivu

6. Verkko-osoitteesta vvww.hitachi.com/rev/1998/revoct98/r4_110.pdf 24.3.2004 arkistoitu ja vuonna 1998 päivätty julkaisu

7. WO 95/23391 A1

8. WO 03/036977 A1

9. EP 1316934 A2

10. EP 1205896 A2

11. WO 99/21380 A1

12. WO 96/19908 A1

13. US 6292542 B1

14. WO 03/017694 A1

15. WO 02/09337 A2

16. DE 2158278 A1

17. DE 4101885 A1

18. US 2005/0201529 A1

19. WO 2005/0069848 A2

20. US 2005/0143048 A1

Väitepatentin itsenäiset patenttivaatimukset 1, 21 ja 41 eivät määritä olennaisesti julkaisuista 1, 2, 4, 5, 9‒13, 15 ja 18 eroavia teknisiä ratkaisuja (Patenttilaki 2 § 1 momentti). Epäitsenäiset patenttivaatimukset 2‒13, 15‒20, 22‒33, 35‒40 ja 42 eivät määritä olennaisesti julkaisuista 1‒7, 9‒15 ja 20 yllä esitetysti eroavia teknisiä ratkaisuja (Patenttilaki 2 § 1 momentti). Epäitsenäiset patenttivaatimukset 14 ja 34 määrittävät lokitietojen käyttöä palvelun laskutusta varten, mikä on alan ammattimiehen yleistiedoin yllätyksetöntä eikä täten muodosta olennaista eroa tunnettuun tekniikkaan (Patenttilaki 2 § 1 momentti). Epäitsenäinen patenttivaatimus 43 vain määrittää palvelimen, joka toteuttaa edellä tunnetuiksi osoitettujen menetelmävaatimusten 2‒20 mukaisia menetelmiä, joten se ei eroa olennaisesti tunnetusta tekniikasta (Patenttilaki 2 § 1 momentti).

Edellä esitetyn perusteella valituksen vastaselityksessä ja liitteissä on tuotu esille, väitteentekijän ja patentinhaltijan esittämät asiat huomioon ottaen, riittävät perusteet väitepatentin kumoamiseksi.

Oy Everon Ab on valittanut Patentti- ja rekisterihallituksen 17.2.2012 tekemästä päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan.

Asia on patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain voimaanpanosta annetun lain (1130/2013) 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, hylännyt valituksen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

1 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi verrattuna siihen, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 8 §:n 2 momentin mukaan patenttivaatimuksessa tulee olla täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata.

Patenttilain 13 §:n mukaan patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville patenttihakemuksesta, kun patenttihakemus on tehty.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1a, 1b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty, tai milloin patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

2 Tarkasteltavina olevat patenttivaatimukset

Valittaja on ensisijaisesti vaatinut kysymyksessä olevan patentin pysyttämistä voimassa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä tarkasteltujen patenttivaatimusten (edellä mainitut ensisijaiset patenttivaatimukset) mukaisessa muodossa.

Kyseiset ensisijaiset patenttivaatimukset koostuvat menetelmän käsittävästä itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1, järjestelmän käsittävästä itsenäisestä patenttivaatimuksesta 21 ja palvelimen käsittävästä itsenäisestä patenttivaatimuksesta 41 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–20, 22–40 ja 42–43.

Toissijaisesti valittaja on vaatinut kysymyksessä olevan patentin pysyttämistä voimassa sen 5.3.2015 markkinaoikeudelle toimittaman lausuman yhdessä esittämien patenttivaatimusten (edellä mainitut toissijaiset patenttivaatimukset) mukaisessa muodossa.

Viimeksi mainitut toissijaiset patenttivaatimukset koostuvat ensisijaisten patenttivaatimusten tavoin menetelmän käsittävästä itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1, järjestelmän käsittävästä itsenäisestä patenttivaatimuksesta 17 ja palvelimen käsittävästä itsenäisestä patenttivaatimuksesta 33 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2–16, 18–32 ja 34–35.

3 Tunnettu tekniikka

Valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on viitattu seuraaviin viitejulkaisuihin (alla mainittujen viitejulkaisujen seuraavassa noudatettava numerointi markkinaoikeuden):

D1: www.miratel.fi/tuotteet

D1a: Miracle-asiakaslehti 1/2004

D1b: Miracle-asiakaslehti 1/2003

D1c: Miracle-asiakaslehti 3/2004

D2: www.pikosystems.fi

D3: www.teletalo.fi

D4: www.mobisoft.fi

D4a: Capricode esitys koskien SuoraTaksi-palvelua

D4b: Ote Wikipedia-sivustosta koskien Suorataksi-palvelua

D5: www.faqs.org/rfcs/rfc1297.html

D6: www.hitachi.com/rev/1998/revoct98/r4_110.pdf

D7: WO 95/23391

D8: WO 03/036977

D9: EP 1316934

D10: EP 1205896

D11: WO 99/21380

D12: WO 96/19908

D13: US 6,292,542

D14: WO 03/017694

D15: WO 02/09337

D16: DE 2158278

D17: DE 4101885

D18: US 2005/0201529

D19: WO 2005/0069848

D20: US 2005/0143048

Edellä mainitun viitejulkaisun D1a mukaiseen asiakaslehteen painetuista julkaisutiedoista ilmenee, että kyseisen asiakaslehden julkaisuajankohta on ollut toukokuu 2004. Asiassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella edellä mainittua julkaisuajankohtaa koskevaa tietoa olisi syytä perustellusti epäillä. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, että mainittu viitejulkaisu D1a on tullut julkiseksi ennen kysymyksessä olevan patentin hakemispäivää.

Edellä mainitun viitejulkaisun D4 osalta markkinaoikeus sen sijaan toteaa, että siitä ei yksiselitteisesti ilmene, että kyseinen viitejulkaisu D4 olisi tullut julkiseksi ennen kysymyksessä olevan patentin hakemispäivää. Tämän vuoksi markkinaoikeus jättää mainitun viitejulkaisun D4 huomiotta seuraavassa uutuus- ja keksinnöllisyystarkastelussa.

4 Ensisijaiset patenttivaatimukset

4.1 Itsenäiset patenttivaatimukset

Edellä selostetulla tavalla kysymyksessä oleviin ensisijaisiin patenttivaatimuksiin sisältyy kolme itsenäistä patenttivaatimusta, menetelmän käsittävä itsenäinen patenttivaatimus 1, järjestelmän käsittävä itsenäinen patenttivaatimus 21 sekä palvelimen käsittävä itsenäinen patenttivaatimus 41.

Kysymyksessä olevassa ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvattu keksintö koskee menetelmää palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi. Kyseinen itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

”1. Menetelmä palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi, jolloin asiakaspääte lähettää kutsun ja palvelupääte vastaanottaa toimeksiannon, tunnettu siitä, että kutsutieto siirretään asiakaspäätteestä palvelimeen (120), jossa palvelimessa palvelimeen tallennetut tiedot palveluntarjoajista sisältävät tiedot yhteyden muodostamiseksi palveluntarjoajan palvelupäätteeseen sekä palveluntarjoajan lisätietoja, jolloin palvelimeen saapuva kutsu aktivoi palvelimen valitsemaan palveluntarjoajan mainitun kutsun sisältämien tietojen (130) sekä mainittujen lisätietojen perusteella (140) ja lähettämään kutsun sisältämiin tietoihin perustuvan toimeksiannon valitun palveluntarjoajan yhteystiedon mukaiseen palvelupäätteeseen (150).”

Itsenäinen patenttivaatimus 21 käsittää puolestaan järjestelmän palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi, jossa järjestämässä on asiakaspäätteitä kutsun lähettämiseksi ja palvelupäätteitä toimeksiannon vastaanottamiseksi, sekä palvelin, jossa on muisti, ja järjestelmä on järjestetty toteuttamaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä. Kyseinen itsenäinen patenttivaatimus 21 kuuluu seuraavasti:

”21. Järjestelmä palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi, jossa järjestelmässä on asiakaspäätteitä (230, 250) kutsun lähettämiseksi ja palvelupäätteitä (270) toimeksiannon vastaanottamiseksi, tunnettu siitä, että järjestelmä käsittää palvelimen (210), jossa on muisti (214) palveluntarjoajien tietojen tallentamiseksi, jotka tiedot palveluntarjoajista sisältävät tiedot yhteyden muodostamiseksi palveluntarjoajan palvelupäätteeseen (270) sekä palveluntarjoajan lisätietoja, ja järjestelmä käsittää lisäksi välineet (212, 230–250) kutsutiedon siirtämiseksi asiakaspäätteestä (230, 250) palvelimeen (210), jolloin palvelin on järjestetty aktivoitumaan saapuvasta kutsusta valitsemaan palveluntarjoajan mainitun kutsun sisältämien tietojen sekä mainittujen lisätietojen perusteella ja lähettämään kutsun sisältämiin tietoihin perustuvan toimeksiannon valitun palveluntarjoajan yhteystiedon mukaiseen palvelupäätteeseen (270).”

Itsenäinen patenttivaatimus 41 käsittää taas palvelimen palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi, jossa palvelimessa on välineet toteuttamaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä. Kyseinen itsenäinen patenttivaatimus 41 kuuluu seuraavasti:

”41. Palvelin (210) palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi järjestelmässä, jossa on asiakaspäätteitä (230, 250) kutsun lähettämiseksi ja palvelupäätteitä (270) toimeksiannon vastaanottamiseksi, tunnettu siitä, että palvelimessa on muisti (214) palveluntarjoajien tietojen tallentamiseksi, jotka tiedot palveluntarjoajista sisältävät tiedot yhteyden muodostamiseksi palveluntarjoajan palvelupäätteeseen sekä palveluntarjoajan lisätietoja, ja palvelin käsittää lisäksi välineet (212) kutsutiedon vastaanottamiseksi asiakaspäätteestä, jolloin palvelin on järjestetty aktivoitumaan saapuvasta kutsusta valitsemaan palveluntarjoajan mainitun kutsun sisältämien tietojen sekä mainittujen lisätietojen perusteella ja lähettämään (216) kutsun sisältämiin tietoihin perustuvan toimeksiannon valitun palveluntarjoajan yhteystiedon mukaiseen palvelupäätteeseen.”

4.2 Itsenäisten patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen uutuus ja keksinnöllisyys

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1a esitetään CareWin-niminen turvapuheluiden ja hälytysten vastaanottamiseen suunniteltu ohjelmisto. Mainitun viitejulkaisun D1a mukaan CareWin-ohjelmiston avulla on mahdollista vastaanottaa turvapuhelinhälytyksiä ja yhdistää turvapuhelu mihin tahansa numeroon. Edelleen viitejulkaisussa D1a todetaan, kuinka CareWin-ohjelmiston avulla voidaan hälyttäjäkohtaisesti valita puhelujen ohjautuminen halutuille henkilöille, kuten esimerkiksi asiakkaalle tutulle hoitajalle. Viitejulkaisussa D1a on siten katsottava kuvatun menetelmä palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi, jossa asiakaspääte (turvapuhelin) lähettää kutsun, jossa palvelupääte (hoitaja/huollosta vastaava henkilö) vastaanottaa toimeksiannon ja jossa kutsutieto on siirretty asiakaspäätteestä palvelimelle (CareWin-ohjelmisto). Viitejulkaisussa D1a esitetyn mukaan CareWin-ohjelmiston avulla turvapuhelut voidaan ohjata hälyttäjäkohtaisesti halutuille henkilöille. Viimeksi mainitun on katsottava tarkoittavan, että CareWin-ohjelmistoon voidaan tallentaa tietoja ohjelmiston käyttäjistä (kutsutietoja) ja hoitajista (palvelutarjoajan lisätietoja). Hälytyksen tullessa CareWin-ohjelmisto yhdistää kutsutiedon (kuka hälyttää) palvelimeen tallennettuihin hoitajia koskeviin tietoihin ja näiden tietojen perusteella turvapuhelu yhdistetään halutulle hoitajalle.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1a on edelleen kuvattu, kuinka CareWin-ohjelmistoon pohjautuva järjestelmä voi olla miehittämätön. Mainitussa viitejulkaisussa D1a on lisäksi kuvattu, kuinka CareWin-ohjelmistoon pohjautuvaan järjestelmään voidaan myös liittää muuta hälytyslaitteistoa, kuten palovaroitin taikka ovi-, murto-, matto- tai sänkyhälytin.

Edellä esitetty huomioon ottaen CareWin-ohjelmistoon yhdistettyjen turvapuhelinhälytysten tai hälytinlaitteiden lähettämien signaalien, jotka yhdistetään niiden perusteella toimivalle palveluntarjoajalle, on katsottava vastaavan kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän vaihetta, jossa palvelin lähettää toimeksiannon valitun palveluntarjoajan yhteystiedon mukaiseen palvelupäätteeseen.

Edellä esitetyillä perusteilla kaikki ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteet ilmenevät edellä mainitusta viitejulkaisusta D1a. Mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei siten ole uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi mainitun viitejulkaisun D1a perusteella ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää. Näin ollen ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei myöskään eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainitusta viitejulkaisusta D1a.

Edellä esitetty huomioon ottaen kysymyksessä oleva ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole sanotun johdosta patentoitavissa.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä oleva ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 21 mukainen järjestelmä ja itsenäisen patenttivaatimuksen 41 mukainen palvelin sisältävät samat tekniset piirteet kuin mitkä edellä on esitetty sisältyvän ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäiseen patenttivaatimukseen 1. Sanotun perusteella markkinaoikeus katsoo, että myös ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 21 ja 41 mukaiset keksinnöt ilmenevät edellä mainitusta viitejulkaisusta D1a ja että myöskään mainitut keksinnöt eivät siten ole uusia siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi sanotun viitejulkaisun D1a perusteella ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää. Näin ollen ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 21 ja 41 mukaiset keksinnöt eivät myöskään eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainitusta viitejulkaisusta D1a.

Edellä esitetty huomioon ottaen kysymyksessä olevien ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 21 ja 41 mukaiset keksinnöt eivät ole sanotun johdosta patentoitavissa.

4.3 Johtopäätös

Edellä todetulla tavalla kysymyksessä olevien ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 1, 21 ja 41 mukaiset keksinnöt eivät ole patentoitavissa. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua ensisijaisten patenttivaatimusten epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.

5. Toissijaiset patenttivaatimukset

5.1 Itsenäiset patenttivaatimukset

Edellä selostetulla tavalla kysymyksessä oleviin toissijaisiin patenttivaatimuksiin sisältyy kolme itsenäistä patenttivaatimusta, menetelmän käsittävä itsenäinen patenttivaatimus 1, järjestelmän käsittävä itsenäinen patenttivaatimus 17 sekä palvelimen käsittävä itsenäinen patenttivaatimus 33.

Kysymyksessä olevassa toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kuvattu keksintö koskee menetelmää palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi. Kyseinen itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

(---)

Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 1 sisältää siten kaikki ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet. Tämän lisäksi toissijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 1 sisältää ensinnäkin piirteen, joka määrittelee, että palvelimen sisältämää lisätietoa palvelutarjoajan tarjoamista palveluista käytetään palveluntarjoajan valitsemisessa, sekä lisäksi piirteet, jotka määrittelevät että palvelimen lokimuistiin tallennetaan saapuneita kutsuja ja/tai lähetettyjä toimeksiantoja koskevia tietoja ja näitä tietoja käytetään palvelujen laskutuksessa asiakkaalta. Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritetään vielä, että kuittaustietoja koskien toimeksiannon vastaanotosta ja/tai palvelun tulemisesta suoritetuksi tallennetaan palvelimelle.

Itsenäinen patenttivaatimus 17 käsittää puolestaan järjestelmän palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi, jossa järjestelmässä on asiakaspäätteitä kutsun lähettämiseksi ja palvelupäätteitä toimeksiannon vastaanottamiseksi, sekä palvelin, jossa on muisti, ja järjestelmä on järjestetty toteuttamaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä. Kyseinen itsenäinen patenttivaatimus 17 kuuluu seuraavasti:

(---)

Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 17 sisältää siten samat tekniset piirteet kuin edellä selostettu toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä.

Itsenäinen patenttivaatimus 33 käsittää taas palvelimen palvelukutsujen välittämiseksi ja hallinnoimiseksi, jossa palvelimessa on välineet toteuttamaan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä. Kyseinen itsenäinen patenttivaatimus 33 kuuluu seuraavasti:

(---)

Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 33 sisältää siten samat tekniset piirteet kuin edellä selostettu toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä.

5.2 Perusasiakirjojen mukaisuus

Ascom Miratel Oy on markkinaoikeudessa esittänyt, että valittajan toissijaisille patenttivaatimuksille ei löydy tukea perusasiakirjoista.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan patentin kuviossa 1 ja siihen liittyvässä selityksessä (s. 5 ja 6), kuvataan eräs keksinnön mukainen menetelmä, jossa palvelimella oleva lisätieto palveluntarjoajien tarjoamista palveluista toimii perustana palvelimen tekemälle valinnalle palveluntarjoajasta, jolle toimeksianto lähetetään. Tämä vastaa perusasiakirjojen mukaista epäitsenäistä patenttivaatimusta 4.

Markkinaoikeus toteaa edelleen, että edellä mainitun lisäksi samaisessa sovellusesimerkissä kuvataan, miten lähetetyt kutsu- ja toimeksiantoviestit edullisesti kuitataan vastaanotetuiksi ja edelleen, että palveluntarjoaja edullisesti kuittaa palvelun suoritetuksi, ja miten näin palvelimelle muodostuu loki, jota voidaan käyttää hyväksi palvelujen laskuttamisessa. Nämä viimeksi mainitut piirteet vastaavat perusasiakirjojen mukaisia epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa 13, 14 ja 15 esitettyjä piirteitä.

Edellä esitetty huomioon ottaen toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän muodostaman kokonaisuuden on siten katsottava kuvatun patenttihakemuksen selitysosassa.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei toissijaisten patenttivaatimusten itsenäinen patenttivaatimus 1 käsitä Ascom Miratel Oy:n esittämällä tavalla sellaista, mikä ei ole ilmennyt patenttihakemuksesta sitä tehtäessä.

Kuten edellä on todettu, toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 17 mukainen järjestelmä ja itsenäisen patenttivaatimuksen 33 mukainen palvelin käsittävät samat tekniset piirteet kuin toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä. Sanotun perusteella markkinaoikeus katsoo, etteivät myöskään toissijaisten patenttivaatimusten itsenäiset patenttivaatimukset 17 ja 33 käsitä Ascom Miratel Oy:n esittämällä tavalla sellaista, mikä ei ole ilmennyt patenttihakemuksesta sitä tehtäessä.

5.3 Patenttivaatimusten täsmällisyys

Ascom Miratel Oy on lisäksi esittänyt, että toissijaisia patenttivaatimuksia olisi pidettävä epätäsmällisinä.

Markkinaoikeus toteaa, että toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetään, kuinka palvelimen lokimuistiin tallennetaan tietoja koskien saapuneita kutsuja ja/tai lähetettyjä toimeksiantoja ja kuinka mainittuja lokitietoja käytetään palvelujen laskutuksessa asiakkaalta. Kyseisen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittama menetelmä ei ole kuitenkaan rajattu niin, että laskutuksen tulisi perustua ainoastaan viimeksi mainittuihin lokitietoihin. Alan ammattimiehen on näin katsottava ymmärtävän mainitusta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1, että laskutuksessa tulee käyttää tietoja koskien saapuneita kutsuja ja/tai lähetettyjä toimeksiantoja sekä palvelimelle tallennettuja kuittaustietoja, mutta patenttivaatimus ei sinänsä rajaa, miten näitä tietoja käytetään laskutuksessa eikä myöskään sitä, ettei myös muita tietoja voitaisi käyttää laskutuksessa.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei toissijaisten patenttivaatimusten itsenäistä patenttivaatimusta 1 ole pidettävä Ascom Miratel Oy:n esittämällä tavalla epätäsmällisenä.

Kuten edellä on todettu, toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 17 mukainen järjestelmä ja itsenäisen patenttivaatimuksen 33 mukainen palvelin käsittävät samat tekniset piirteet kuin toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä. Sanotun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisiä patenttivaatimuksia 17 ja 33 ole pidettävä Ascom Miratel Oy:n esittämällä tavalla epätäsmällisinä.

5.4 Itsenäisten patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen uutuus ja keksinnöllisyys

Kuten edellä on todettu, ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena suhteessa edellä mainittuun viitejulkaisuun D1a.

Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 on ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 nähden lisätty ensinnäkin piirre, joka koskee lisätiedon käyttämistä palveluntarjoajan valintaan. Lisätieto on määritelty olevan tieto palveluntarjoajan tarjoamasta palveluista.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1a esitetään, kuinka CareWin-ohjelmistoon pohjautuvan järjestelmän avulla voidaan valita puhelujen ohjautuminen halutuille henkilöille, kuten esimerkiksi kutsujalle tutulle hoitajalle, tai huoltohälytykset voidaan ohjata suoraan huollosta vastaavalle henkilölle. Viitejulkaisusta D1a on näin ollen katsottava käyvän ilmi, että CareWin-ohjelmistoon pohjautuvassa järjestelmässä on oltava ainakin joitain tietoja myös palveluntarjoajien tarjoamista palveluista ja näitä tietoja käytetään hyväksi, kun puheluja/kutsuja ohjataan halutuille henkilöille/palveluntarjoajille. Myös tarkasteltavana olevan lisätiedon käyttämistä koskevan piirteen on siten katsottava olevan tunnettu edellä mainitusta viitejulkaisusta D1a.

Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 on ensisijaisten patenttivaatimusten itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 nähden lisätty toiseksi piirteet kutsu-, toimeksianto- ja kuittaustietojen tallentamisesta palvelimelle sekä lokitietojen käyttämisestä laskutuksessa.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1a esitetään, kuinka seurantajärjestelmä on omiaan muun ohella palveluiden laskutusraportoinnissa. Viitejulkaisussa D1a ei kuitenkaan mainita, mitä järjestelmän tietoja käytetään laskutusraportoinnissa tai ylipäätänsä, mitä tietoja koskien kutsuja ja/tai toimeksiantoja tallennetaan palvelimelle.

Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisessa menetelmässä tallennetaan palvelimelle ainakin kutsuihin ja toimeksiantoihin liittyviä tietoja. Koska edellä mainitusta viitejulkaisusta D1a ei kuitenkaan käy ilmi, että siinä kuvatussa menetelmässä tallennetaan kutsu-, toimeksianto- ja kuittaustietoja, toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä on pidettävä uutena suhteessa mainittuun viitejulkaisuun D1a.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan patentin selitysosasta ei käy ilmi, että siihen, mitä tietoja tallennetaan palvelimelle tai mihin lokitietoihin laskutus perustuu, liittyisi mitään teknistä vaikutusta. Ainoan ongelman, jonka keksinnön mukainen menetelmä patentin selityksen perusteella ratkaisee, liittyy järjestelmän automatisointiin. Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1a esitetty menetelmä on myös automatisoitu.

Markkinaoikeus toteaa edelleen, että edellä mainittuun viitejulkaisuun D1a perehtyvälle alan ammattimiehelle, jonka tehtävänä olisi suunnitella järjestelmän pohjalta asiakkaan laskutusta, on katsottava olevan itsestään selvää, että laskutuksessa voidaan käyttää tallennettuja kutsu- ja/tai toimeksiantotietoja. Toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän vaihe, jossa mainitaan, että laskutuksessa käytetään kutsu- ja/tai toimeksiantotietoja ei siten ole katsottava tekevän kyseisestä menetelmästä keksinnöllistä suhteessa mainitussa viitejulkaisussa D1a esitettyyn menetelmään. Alan ammattimiehen on katsottava myös ymmärtävän, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1a esitettyyn ohjelmistoon voi sisältyä tai siihen on mahdollista lisätä toiminto, jossa tietoja koskien kutsuja, toimeksiantoja ja kuittauksia tallennetaan palvelimelle.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä ei eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainitun viitejulkaisun D1a perusteella ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää.

Edellä esitetty huomioon ottaen kysymyksessä olevan toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole sanotun johdosta patentoitavissa.

Kuten edellä on todettu, toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 17 mukainen järjestelmä ja itsenäisen patenttivaatimuksen 33 mukainen palvelin käsittävät samat tekniset piirteet kuin toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä. Sanotun perusteella markkinaoikeus katsoo, että myöskään toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 17 ja 33 mukaiset keksinnöt eivät eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi edellä mainitun viitejulkaisun D1a perusteella ennen kysymyksessä olevan patenttihakemuksen tekemispäivää.

Edellä esitetty huomioon ottaen kysymyksessä olevien toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 17 ja 33 mukaiset keksinnöt eivät ole sanotun johdosta patentoitavissa.

5.5 Johtopäätös

Edellä todetulla tavalla kysymyksessä olevien toissijaisten patenttivaatimusten itsenäisten patenttivaatimusten 1, 17 ja 33 mukaiset keksinnöt eivät ole patentoitavissa. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua toissijaisten patenttivaatimusten epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.

6. Yhteenveto

Edellä esitetyin tavoin sen paremmin ensisijaisten patenttivaatimusten kuin toissijaisten patenttivaatimusten mukaiset keksinnöt eivät ole patentoitavissa. Valitus on näin ollen hylättävä.

Asian ovat ratkaisset markkinaoikeuden jäsenet Jussi Karttunen, Petri Rinkinen, Krister Karlsson ja Pekka Salomaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Oy Everon Oy on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja patentti pysytetään voimassa ensisijaisten tai toissijaisten patenttivaatimusten mukaisessa muodossa tai valitukseen liitettyjen vaihtoehtoisten ensisijaisten, toissijaisten tai kolmassijaisten patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.

Valittaja on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Markkinaoikeus perustaa päätöksessä esittämänsä kannan lähes yksinomaisesti viitteeseen D1a, joka on väitteentekijän esittämä asiakaslehden numero. Tämä vuoksi valituksessa katsotaan asian olevan ratkaistavissa mainitun julkaisun sisällön perusteella. Muiden julkaisujen kommentoimattomuus osoittaa, että ne eivät kuvaa vaatimuksissa vaadittuja asioita. Valittaja yhtyy julkaisun D4 luonteen osalta markkinaoikeuden kantaan.

Siten valituksessa uudistetaan valittajan muista viitejulkaisuista aikaisemmin esittämä.

Mitä tulee julkaisun D1a kuvaukseen CareWin-tuotteesta, kysymyksessä olevan asiakaslehden mukaan CareWinistä on ollut olemassa kaksi versiota, joista toinen on ollut selvästi miehitetty eikä edes automaattinen keskus. Sen avulla tehtävät soitonsiirrot ovat selvästi vailla vaatimuksen mukaisia määritteitä, niin ensisijaisten, toissijaisten kuin kolmassijaisten patenttivaatimusten piirteitä tarkasteltaessa.

Erityisesti D1a:n kuvauksesta puuttuvat viittaukset väitepatentin itsenäisten patenttivaatimusten tunnusmerkkiosan lisätietoon.

Toinen saman asiakaslehden mainitsema CareWin-versio on lite-versio. Tätä voidaan pitää sinänsä automaattikeskuksena, joka voi toimittaa soitonsiirron. Se mitä CareWinin lite versio sanallisessa kuvauksessaan esittää, on pelkkä tavanomainen ajastettu soitonsiirto, jossa ei mainita mitään itsenäisten patenttivaatimusten mukaisesta lisätiedosta.

Erityisesti kuvaus jättää täysin kuvaamatta käsiteltävänä olevan patentin itsenäisten patenttivaatimusten tunnusmerkkiosassa kuvatun lisätiedon, jonka avulla voidaan toteuttaa pelkästä tavanomaisesta soitonsiirrosta poikkeava toiminnallisuus.

Patentissa kuvatussa tekniikassa tallennetaan palveluntarjoajiin liittyvät lisätiedot ja valinta tehdään muun muassa niiden perusteella. Näin palveluntarjoajilla on myös mahdollisuus päivittää lisätietojaan, mikä vaikuttaa valintoihin (patenttivaatimukset 8 ja 28 ensisijaisissa patenttivaatimuksissa). Sitä vastoin asiakaslehden D1a kuvauksesta ilmi käyvä järjestelmä ohjelmoidaan kytkemään saapuva puhelu tiettyyn numeroon tiettynä kellonaikana. D1a järjestelmä ei tallenna palveluntarjoajaan liittyvää itsenäisten patenttivaatimusten mukaista lisätietoa eikä siten tee valintaa sen perusteella. Jos kohde ei esimerkiksi olekaan paikalla, asiakaslehdessä kuvattu soitonsiirto ei voi estää puheluja kytkeytymästä hänelle, vaan järjestelmän ohjelmointia olisi muutettava operaattorin/asiakkaan toimesta.

Asiakaslehti D1a ei kuvaa minkään vaihtoehtoisen vaatimusasetelman itsenäisten patenttivaatimusten mukaista menetelmää, järjestelmää tai palvelinta. Itsenäiset patenttivaatimukset eroavat selvästi D1a:n kuvauksesta. Markkinaoikeuden päätöksessä esitetty toteamus siitä, että kaikki itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteet kävisivät ilmi viitejulkaisusta D1a ei pidä paikkaansa. Siten myös toteamukseen perustuvat päätelmät ovat perusteettomia.

Tavanomaisen soitonsiirtokuvauksen mukainen järjestelmä ei kykene adaptoitumaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Patenttivaatimuksissa esitetty menetelmä ja järjestelmä kykenee ottamaan muuttuneet olosuhteet huomioon ja myös käsittelemään ne laskutuksessa tilanteen mukaisesti.

Koska asiakaslehden sisällöksi on katsottu sellaista, mitä siinä ei ole esitetty edes vihjaamalla, on asian käsittelyssä tapahtunut virhe. Itsenäiset patenttivaatimukset on aiheettomasti katsottu kelvottomiksi patentoida ex post facto -menettelyn perusteella.

Valittaja muuttaa vaihtoehtoisissa patenttivaatimuksissa tunnusmerkkiosaa niin, että lisätiedon aiheuttamat tekniset seikat korostuvat paremmin, siirtämällä termiä ”tunnettu siitä, että” vaatimuksen sisältämiä piirteitä sinänsä muuttamatta. Samalla esitetään myös toissijainen vaihtoehtoinen vaatimusasetelma, jossa itsenäisiä patenttivaatimuksia on täsmennetty aikaisemman vaatimuksen 8 tai 28 vastaavilla piirteillä, joiden mukaan palveluntarjoajalla on mahdollisuus päivittää lisätietoja siten kuin patenttivaatimuksista käy ilmi.

Edellä esitetyn mukaisesti julkaisu D1a ei esitä kaikkia itsenäisen patenttivaatimusten mukaisia tunnusmerkkiosan piirreyhdistelmän piirteitä.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, että sen paremmin ensisijaisten patenttivaatimusten, toissijaisten patenttivaatimusten kuin kolmassijaisten patenttivaatimusten mukaiset keksinnöt eivät ole patentoitavissa, sekä perustellut kantaansa muun ohella seuraavasti:

Patentti- ja rekisterihallitus voi ottaa kantaa patentin uutuuteen, keksinnöllisyyteen tai teolliseen käyttökelpoisuuteen paitsi viitejulkaisun D1a myös muiden relevantiksi kokemiensa viitejulkaisujen D1‒D20 suhteen.

Viitejulkaisun D1a esimerkki tallennetuista kellonajoista, jotka määräävät, mihin aikaan puhellut yhdistetään mihinkin puhelinnumeroon, voidaan ymmärtää palveluntarjoajan lisätietona.

Patenttivaatimuksissa ei sanota mitään lisätiedon muuttamisesta. Näin ollen viitejulkaisun D1 a (staattinen) lisätieto kellonajoista käy hyvin esteestä.

Patentti- ja rekisterihallitus ei, toisin kuin markkinaoikeus, näe syytä olla hyväksymättä viitejulkaisua D4 estejulkaisuksi, varsinkin kun se kuvaa läheisesti väitepatentin keksintöä ja on tullut julkiseksi ennen väitepatentin tekemispäivää.

Viitejulkaisu D4 on kuvaus suomen kielellä MobitaxiPlus nimisestä palvelusta, jossa järjestelmä tallentaa tietoa siitä, missä (taksi) autot liikkuvat ja lähettää tilauksen asiakasta lähimpään ja kauimmin vapaana olleeseen taksiin. Viitejulkaisuna D4 käytetään Waybackmachine:n 30.7.2001 arkistoimaa kopiota nettisivusta <http://www.mobisoft.fi/fin/taxiplus.html>, joka on ollut julkinen ennen väitepatentin tekemispäivää.

Markkinaoikeudelle toimitetut ensisijaiset ja toissijaiset patenttivaatimukset vastaavat korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettuja ensisijaisia ja kolmassijaisia vaatimuksia (pois lukien johdannon ja tunnusmerkkiosan jaon muutosta), joita lausunnossa kommentoidaan.

Uutuus

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitetut ensisijaiset patenttivaatimukset sisältävät kolme itsenäistä patenttivaatimusta, patenttivaatimukset 1, 21 ja 41.

Koska valittaja ei ole tehnyt ensisijaisen patenttivaatimuksen 1 asiasisältöön muutoksia ja Patentti- ja rekisterihallitus yhtyy markkinaoikeuden kantaan julkaisun D1 a uutuudesta, todetaan, ettei vaatimus 1 ole uusi.

Patenttivaatimus 1 ei ole myöskään uusi viitejulkaisuun D4 nähden, koska siitä käy ilmi kaikki patenttivaatimuksen 1 piirteet. Julkaisussa D4 ei selkeästi sanota, miten asiakkaan kutsutieto toimitetaan palvelimelle, mutta on implisiittisesti selvää, että kutsutieto välitetään palvelimeen jollain tapaa, esimerkiksi puhelimella. Voidaan siten katsoa, että kutsutieto siirretään asiakaspäätteestä palvelimeen. Palveluntarjoajan yhteystietojen osalta julkaisusta D4 käy ilmi, että ajovälitystietokoneeseen on tallennettu tiedot osoite-, alue- ja autorekisteristä. On implisiittisesti selvää, että autorekisteriin voi liittyä tiedot esimerkiksi kuljettajan puhelinnumerosta, johon tilaukset toimitetaan. Voidaan ajatella, että esimerkiksi auton koko on palveluntarjoajan lisätietoa. Viitejulkaisusta D4 käy ilmi, että palveluntarjoajan valinta voi perustua muun muassa auton kokoon, esimerkiksi asiakkaan toivomukseen isosta autosta. Mitä toimeksiannon lähettämiseen tulee, julkaisun D4 mukaan Mobitaxi lähettää kyytitarjouksen kuljettajan GSM-puhelimeen esimerkiksi tekstiviestinä.

Koska itsenäiset patenttivaatimukset 21 ja 41 vastaavat itsenäistä patenttivaatimusta 1, ja koska patenttivaatimus 1 ei ole uusi viitejulkaisujen D1a tai D4 suhteen, eivät patenttivaatimukset 21 ja 41 ole myöskään uusia.

Julkaisun D4 mukaan palveluntarjoajalla on pääsy järjestelmään tallettamaan ja muuttamaan kyseistä palveluntarjoajaa koskevia tietoja palvelimessa. Näin ollen, toissijaisten patenttivaatimusten vaatimuksen 1 ensisijaisten patenttivaatimusten vaatimuksesta 1 erottava piirre käy ilmi viitejulkaisusta D4. Koska patenttivaatimuksen muut piirteet katsottiin jo ensisijaisten patenttivaatimusten kohdalla ei-uusiksi viitejulkaisun D4 suhteen, ei näin ollen toissijaisten patenttivaatimusten vaatimus 1 ole myöskään uusi.

Koska itsenäiset patenttivaatimukset 20 ja 39 vastaavat patenttivaatimusta 1, ja koska patenttivaatimus 1 ei ole uusi, eivät myöskään patenttivaatimukset 20 ja 39 ole uusia.

Viitejulkaisusta D1a käy ilmi asiakaspäätteen lähettämä kutsu ja palvelupäätteen vastaanottama toimeksianto, palvelimelle tallennetut tiedot yhteyden muodostamiseksi palveluntarjoajan palvelupäätteeseen, palveluntarjoajan valinta kutsun sisältämien tietojen sekä lisätietojen perusteella ja toimeksiannon lähettäminen valitun palveluntarjoajan palvelupäätteeseen. Viitejulkaisusta D1a ei käy ilmi patenttivaatimuksen viimeistä piirrettä, jossa palveluntarjoajalla on pääsy järjestelmään tallentamaan ja muuttamaan kyseistä palveluntarjoajaa koskevia tietoja.

Kolmassijaisten patenttivaatimusten vaatimukseen 1 nähden julkaisussa D4 on ainakin kahden tyyppistä lisätietoa. Asiakas voi ensinnä esittää erikoistoivomuksia esimerkiksi auton koosta ja varustuksesta, ja implisiittisesti on selvää, että tämä autoon liittyvä lisätieto on tallennettu palvelimelle. Toiseksi Mobitaxi-palvelu lähettää kyytitarjouksen noutokohdetta lähinnä olevalle autolle, ja on jälleen implisiittisesti selvää, että järjestelmä tallentaa taksien paikkatietoa palvelimelle. Kummatkin näistä tiedoista sisältävät lisätietoa palveluntarjoajan tarjoamista palveluista. Kumpaakin tietoa voidaan käyttää, kun tehdään valinta siitä, mille taksille kyseinen kutsu välitetään.

Julkaisusta D4 ei käy selvästi ilmi, miten asiakaspääte lähettää kutsun palvelimelle, mutta kutsu tai tilaus välitetään jotenkin Mobitaxi Plus -palvelimelle. Koska patenttivaatimuksessa 1 ei ole tarkemmin spesifioitu, miten kutsutieto siirretään asiakaspäätteestä palvelimeen, voidaan olettaa, että viitejulkaisusta D4 implisiittisesti käy ilmi kutsun välittäminen asiakaspäätteestä palvelimelle.

Patenttivaatimuksessa 1 käytetään palveluntarjoajan valinnassa kutsun sisältämää tietoa palvelutarpeesta ja mainittua lisätietoa palveluntarjoajan tarjoamista palveluista. Viitejulkaisusta D4 voidaan olettaa, että tilaukseen liittyvät erikoistoivomukset ja asiakkaan sijainti otetaan huomioon, kun ajovälitystietokone valitsee sopivan taksin autoon liittyvän lisätiedon perusteella. Julkaisusta D4 ei käy eksplisiittisesti ilmi, että asiakas paikannettaisiin jotain sopivaa teknologiaa käyttäen. Voidaan siis olettaa, että tilatessa asiakas esimerkiksi sanoo puhelimessa tai tekstiviestissä sijaintinsa. Patenttivaatimus 1 ei puolestaan erittele, että kutsutieto tuotettaisiin tai välitettäisiin asiakaspäätteeltä palvelimelle jotain tiettyä tekniikkaa käyttäen. Näin ollen piirre käy ilmi julkaisusta D4.

Mitä patenttivaatimuksen 1 viimeisiin kolmeen piirteeseen tulee, voidaan todeta, että viitejulkaisun D4 viidennestä kappaleesta käy ilmi lokitietojen käyttö laskutuksessa. Mutta koska julkaisusta D4 ei käy ilmi kuittaustiedon käyttö toimeksiannon vastaanotosta ja/tai kuittaustieto palvelun tulemisesta suoritetuksi, on vaatimus uusi.

Koska itsenäiset patenttivaatimukset 17 ja 33 vastaavat patenttivaatimusta 1, ja koska patenttivaatimus 1 on uusi, ovat myös patenttivaatimukset 17 ja 33 uusia.

Patenttivaatimukset 1, 17 ja 33 ovat myös uusia viitejulkaisun D1a nähden. Viitejulkaisusta D1a käy ilmi asiakaspäätteen lähettämä kutsu ja palvelupäätteen vastaanottama toimeksianto, palvelimelle tallennetut tiedot yhteyden muodostamiseksi palveluntarjoajan palvelupäätteeseen, palveluntarjoajan valinta kutsun sisältämien tietojen sekä lisätietojen perusteella ja toimeksiannon lähettäminen valitun palveluntarjoajan palvelupäätteeseen. Viitejulkaisusta D1a ei kuitenkaan käy ilmi, että lisätieto sisältäisi tiedon palveluntarjoajan tarjoamista palveluista ja että tätä tietoa käytettäisiin palveluntarjoajan valinnassa. Viitejulkaisusta D1a ei myöskään käy seikkaperäisesti ilmi, mitä palveluita laskutetaan ja miten laskutusinformaatiota kerätään.

Olennainen ero – keksinnöllisyys

Koska ensisijaiset itsenäiset patenttivaatimukset 1, 21 ja 41 eivät ole uusia viitejulkaisujen D1 a tai D4 suhteen, eivät ne myöskään ole keksinnöllisiä.

Koska toissijaiset itsenäiset patenttivaatimukset 1, 20 ja 39 eivät ole uusia viitejulkaisun D4 suhteen, eivät ne myöskään ole keksinnöllisiä.

Viitejulkaisusta D1a käy ilmi kaikki muut patenttivaatimuksen 1 piirteet paitsi viimeinen piirre, jossa palveluntarjoajalla on pääsy järjestelmään tallentamaan ja muuttamaan kyseistä palveluntarjoajaa koskevia tietoja. Koska kyseisellä piirteellä ja muilla patenttivaatimuksen 1 piirteillä ei ole synergiaa, ratkaisu on alan ammattimiehelle ilmeinen. Näin ollen vaatimukset 1, 20 ja 39 eivät ole keksinnöllisiä myöskään viitejulkaisun D1a suhteen.

Kolmassijaisten patenttivaatimusten osalta käytetään ongelma–ratkaisu -menetelmää patenttivaatimuksen 1 keksinnöllisyyden arvioimiseksi. Valitaan lähimmäksi tekniikantasoksi viitejulkaisu D4, jossa ei mainita, että toimeksiannon palvelupäätteeseen lähettämisen jälkeen palvelimelle tallennetaan kuittaustieto toimeksiannon vastaanotosta palveluntarjoajalle ja/tai kuittaustieto palvelun tulemisesta suoritetuksi. Objektiivinen ongelma on ratkaista, miten varmistetaan, että palveluntarjoaja on halukas tai kykenevä toimittamaan siltä tilatun palvelun. Alan ammattimiehelle puolestaan on ilmeistä varmistaa palveluntarjoajan halukkuus tai kykenevyys kuittauksella palvelupäätteellään. Piirre on alan ammattimiehelle ilmeinen eikä patenttivaatimus 1 ole keksinnöllinen.

Koska itsenäinen patenttivaatimus 1 ei ole keksinnöllinen, ja koska itsenäiset patenttivaatimukset 17 ja 33 vastaavat patenttivaatimusta 1, eivät patenttivaatimukset 17 ja 33 ole myöskään keksinnöllisiä.

Viitejulkaisusta D1a ei ilmene suoraan, että palveluntarjoajan lisätieto sisältäisi tiedon palveluntarjoajan tarjoamista palveluista ja että tätä tietoa käytettäisiin palveluntarjoajan valinnassa. On kuitenkin alan ammattimiehelle ilmeistä ohjelmoida viitejulkaisun D1a palvelin siten, että yhdelle palveluntarjoajalle on useita aikavälejä, jolloin annetusta puhelinnumerosta tuleva puhelu ohjautuu sille. Voidaan siis ajatella, että lisätieto sisältää tiedon palveluntarjoajan tarjoamista palveluista. Mitä kutsujen ja toimeksiantojen tallentamiseen, kuittausten käyttöön ja asiakkaan laskutukseen tulee, viitejulkaisusta D1a ilmenee palveluiden laskutusraportoinnin käyttö. Siinä ei tosin spesifioida tarkalleen mitä palveluita laskutetaan tai miten laskutetaan. On kuitenkin alan ammattimiehelle ilmeistä, että laskutusraportoinnilla voidaan tarkoittaa CareWin-järjestelmällä välitettyjä palveluita. Tässä yhteydessä alan ammattimiehelle on ilmeistä, että palvelupyynnöt kuitataan joko vastaanotetuiksi tai suoritetuiksi, ja kertyneitä lokitietoja välitetyistä palveluista käytetään laskutuksessa. Näin ollen, patenttivaatimus 1 sekä vastaavat patenttivaatimukset 17 ja 33 eivät ole keksinnöllisiä myöskään viitejulkaisun D1a suhteen.

Teollinen käyttötarkoitus

Kaikki ensi-, tois- ja kolmassijaiset itsenäiset patenttivaatimukset täyttävät teollisen käyttökelpoisuuden edellytykset.

Epäteknisyys

Vaihtoehtoisten patenttivaatimusten kolmassijainen patenttivaatimus 1 voidaan tulkita pitkälti epätekniseksi. Sen mukaan hallinnolliset (epätekniset) toimenpiteet toteutetaan teknisin välinein.

Patenttivaatimuksen keksinnöllisyyttä tarkasteltaessa ideana on, että alan ammattimies osaa ratkaista vain teknisiä ongelmia ja epätekniset piirteet pitää täten ottaa huomioon osana objektiivista teknistä ongelmaa. Tässä tapauksessa alan ammattimiehen tulisi ratkaista, miten automatisoida kyseinen hallinnollinen menetelmä.

Alan ammattimiehelle on ilmeistä käyttää patenttivaatimuksessa 1 kuvattua palvelinta ja päätelaitteita automatisoidessaan kysymyksessä olevan hallinnollisen menetelmän. Koska patenttihakemuksen tekemishetkellä palvelimen ja päätelaitteiden välinen kommunikaatio on ollut yleisesti tunnettua, ei eksplisiittistä julkaisuviitettä tarvita tämän todistamiseen. Toisaalta palvelin ja päätelaitteita löytyy monesta julkaisusta D1‒D20, jolloin jokainen nämä komponentit sisältävä julkaisu on keksinnöllisyyden este kyseiselle sekä ensi- ja toissijaisille patenttivaatimukselle.

Ascom Miratel Oy on selityksessään vaatinut, että korkein hallinto-oikeus pysyttää markkinaoikeuden päätöksen voimassa. Yhtiö on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valittajan väite markkinaoikeuden päätöksen keskittymisestä julkaisuun D1a on virheellinen. Koska kysymys on hallintolainkäyttölain mukaisesta prosessista, asiassa tulee pyrkiä ulkoprosessuaalista asiaintilaa vastaavaan lopputulokseen. Virallisperiaatteen mukainen pyrkimys aineellisesti oikeaan lopputulokseen edellyttää ottamaan huomioon kaiken aineiston näyttönä asiassa.

Korkein hallinto-oikeus ei ole sidottu markkinaoikeuden päätökseen tai sen tekemään näytön arviointiin. Yhtiö yhtyy Patentti- ja rekisterihallituksen lausuntoon viitejulkaisusta D4.

Wikipedian mukaan Internet Archive on yleishyödyllinen yhteisö ja verkkokirjasto, joka on omistautunut multimedian säilyttämiseen. Arkistossa on kopioita World Wide Webistä useilta eri ajan hetkiltä. Wayback Machine on Internet Archiven käyttöliittymä, joka näyttää syötetyn URL:n perusteella kaikki tietokantaan eri ajanhetkillä kyseisestä sivusta tallennetut versiot.

Viitejulkaisun D4 tueksi yhtiö on toimittanut julkaisut D4a ja D4b, joissa on kuvattu julkaisun D4 järjestelmää. Internet Archive-palvelun luotettavuutta ei ole asiassa kyseenalaistettu, kun siinä esitettyjen sivujen sisältämä tieto voidaan myös vahvistaa epäsuorasti muiden julkaisujen perusteella, julkaisu D4 tulisi ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa.

Yhtiö on valituksen kohteena olevan keksinnön uutuuden osalta viitannut CareWin-tuotettaan esittämiin Miracle-lehden numeroihin 1/2003 (D1b) ja 1/2004 (D1a) sekä erityisesti ensin mainitun julkaisun artikkeliin ”Lieksan vanhustenhuollossa tekniikka on valjastettu tuomaan asiakkaille turvaa”.

Yhtiö katsoo toisin kuin Patentti- ja rekisterihallitus, että toissijaisten patenttivaatimusten viimeisen piirteen ja kolmassijaisten patenttivaatimusten osalta julkaisuista D1a ja D1b käy ilmi palveluntarjoajan pääsy järjestelmään tallentamaan ja muuttamaan palveluntarjoajan tietoja, kuittauspalvelun käytöstä, lisätietojen käyttämisestä sekä palveluiden laskuttamisesta. Julkaisussa D1a on mainittu, että asukkaan luota voidaan matkapuhelimella raportoida tehdyt tehtävät ja tätä tietoa voidaan käyttää muun muassa palveluiden laskutusraportoinnissa. Tietojen tallentaminen järjestelmän lokimuistiin on kuvattu julkaisussa D1b.

Yhtiö yhtyy muiden uutuuden esteiden sekä keksinnöllisyyden ja teollisen käyttökelpoisuuden osalta markkinaoikeuden ja Patentti- ja rekisterihallituksen lausumaan.

Valittaja on vastaselityksessään uudistanut vaatimuksensa ja kirjelmässä tarkemmin esittämillään perusteilla esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Markkinaoikeus on päätöksessään virheellisesti todennut, että kaikki itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän piirteet kävisivät ilmi viitejulkaisusta D1a. Markkinaoikeus ei ensisijaisten patenttivaatimusten uutuutta ja keksinnöllisyyttä yhdessä teknisen tason kanssa arvioidessaan edes mainitse lisätietoa, jolla on väitepatentin tekniikan kannalta keskeinen merkitys. Näin ollen tähän toteamukseen perustuvat päätelmät ovat myös perusteettomina paikkaansa pitämättömiä.

Tarkasteltaessa lähemmin julkaisua D4, jonka Patentti- ja rekisterihallitus on ottanut arviossaan huomioon, ilmenee, että vaikka D4 olisikin ollut ajankohtansa puolesta huomioon otettava, ei sen sisältö esitä kaikkia itsenäisten patenttivaatimusten tunnusmerkkiosienkaan mukaisia piirteitä, kuten lisätietoja. Patentti- ja rekisterihallituksen analyysi julkaisusta D4 perustuu olettamuksiin ja jälkikäteispäättelyyn. Lausunnossa esitetyt päätelmät ovat perusteettomina ja paikkansa pitämättömiä.

Kumpikaan julkaisuista D1a ja D4 ei esitä sellaista lisätietoa, joka väitepatentissa aikaansaa sen toiminnallisen edun tunnettuun tekniikkaan nähden. Sellainen ajastettu soitonsiirto kuin viitejulkaisussa D1a on esitetty ei tarjoa mahdollisuutta muuttaa asiakkaan omia tietoja, vaan tähän tarvitaan ulkopuolinen ohjelmoija. Viitejulkaisusta D4 ei käy ilmi, miten siinä sinänsä kuvattu ajonvälitysjärjestelmätietokone saa tietonsa. Väitepatentissa ei ole inhimillistä toimijaa siirtämässä asiakkaan kutsua palvelimelle. Väitepatentin kantava ajatus on minimoida henkilöresurssien käyttö ja siten saavuttaa säästöjä hoivakotiliiketoiminnassa. Patentti- ja rekisterihallituksen viitejulkaisujen D1a ja D4 yhteydessä kuvaamat implisiittiset piirteet tarkoittavat kuvauksen puutetta eli eroa patenttivaatimuksista. Patentin itsenäisillä patenttivaatimuksilla on uutuus suhteessa viitejulkaisuihin D1a ja D4. Ero niihin on oleellinen, koska pienellä muutoksella tekniikan tasosta on aikaansaatu suuri muutos tekniikan toiminnallisuudessa, mikä vastaa Patentti- ja rekisterihallituksen patenttikäsikirjan kuvausta patentoitavasta keksinnöstä.

Teollisesta käyttökelpoisuudesta ei tiettävästi ole ollut kiistaa, mutta todettakoon, että väitepatentin patenttivaatimukset ovat myös teollisesti käyttökelpoisia, siinä merkityksessä kuin patenttilaissa tarkoitetaan.

Vaikka taustalla väitettäisiin olevan hallinnollinen menetelmä, koskevat laitekategorian patenttivaatimukset laitetta, jolla on tietty toimintojen joukkoa koskeva toiminnallisuus. Patentin myöntämisen esteenä ei voida pitää tekniikkaa, jossa on osallisena inhimillinen operaattori, tai jossa inhimillinen operaattori on korvattu pelkällä soitonsiirrolla tai ajastuksella kasaantumisongelmineen.

Koska kussakin patenttivaatimusasetelmassa, niin ensisijaisessa, toissijaisessa kuin kolmassijaisessakin patenttivaatimusasetelmassa niiden kunkin mukaisessa muodossa sen itsenäiset patenttivaatimukset ovat piirteiltään vaatimusasetelmassa yhtenevät keskenään, varsinkin lisätiedon käytön kannalta, muiden kategorioiden mukaisia itsenäisiä patenttivaatimuksia ei ole tarpeen käsitellä erikseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Markkinaoikeus on päätöksessään vertaillut valituksen kohteena olevan patentin FI 117912 mukaisia sekä markkinaoikeudelle esitettyjä toissijaisia patenttivaatimuksia viitteeseen D1a ja katsonut, että keksintö on patenttijulkaisun itsenäisten vaatimusten mukaisena vailla patentin pysyttämisen edellyttämää uutuutta ja toissijaisen asetelman itsenäisten patenttivaatimusten mukaisena vailla keksinnöllisyyttä. Valituksen johdosta on ratkaistava, onko markkinaoikeus arvioinut asiaa tältä osin oikein, ja onko patentti siinä tapauksessa kuitenkin pysytettävissä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjen vaihtoehtoisten ensisijaisten, toissijaisten tai kolmassijaisten patenttivaatimusten mukaisena.

Asiassa tulee Patentti- ja rekisterihallituksen korkeimmalle hallinto-oikeudella antaman lausunnon ja Ascom Miratel Oy:n selityksen mukaan ottaa huomioon myös viitejulkaisu D4, joka Internet Archiven Wayback Machinesta löytyvän kuvakaappauksen mukaan on julkaistu vuonna 2003. Se on tämän tiedon mukaan ollut julkinen ennen valituksen kohteena olevan patentin hakemuspäivää. Vaikka valittaja onkin pitänyt julkaisuajankohtaa koskevia tietoja epätäsmällisinä, ei asiassa esitetyn perusteella ole ilmennyt syytä epäillä viitejulkaisun D4 julkaisuajankohtaa virheelliseksi. Kun otetaan huomioon, että korkeinta hallinto-oikeutta eivät patentin myöntämisen edellytysten arvioinnissa sido markkinaoikeuden päätelmät tässä arvioinnissa huomioon otettavista viitejulkaisuista, asiassa ei ole estettä ottaa myös viitejulkaisua D4 huomioon keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valituksen kohteena olevaa keksintöä on kuvattu patenttivaatimuksissa varsin ylimalkaisesti keskittyen lähinnä patentin mukaisen ratkaisun tarkoitukseen. Palvelinratkaisuja koskevan yksityiskohtaisen asiakirjaselvityksen niukkuudesta huolimatta on pidettävä selvänä, että se on ollut valittajan patenttihakemusta tehtäessä yleisesti tunnettu. Kun keksinnöllisyyttä arvioidaan fiktiivisen alan ammattilaisen näkökulmasta, lähtökohtana on lisäksi pidettävä, että tämä toiminnassaan noudattaa muun muassa kustannustehokkuuteen tähtääviä suunnittelukäytäntöjä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo markkinaoikeuden päätöksessä esitetyillä perusteilla, että patenttijulkaisun mukaiset itsenäiset patenttivaatimukset, jotka on esitetty täälläkin ensisijaisina, eivät sisällä uusia tunnusmerkkejä verrattuna viitteeseen D1a. Keksintö ei ole näiden patenttivaatimusten mukaisena uusi myöskään viitteeseen D4 nähden, jolloin keksinnöllisyyttä ei ole näiden patenttivaatimusten osalta tarpeen arvioida.

Markkinaoikeudelle ja myös täällä toissijaisina esitettyjen patenttivaatimusten osalta korkein hallinto-oikeus katsoo niin ikään markkinaoikeuden päätöksessä esitetyillä perusteilla, että ne täyttävät uutuusvaatimuksen verrattuna viitteeseen D1a. Keksintö eroaa niiden mukaisena viitteestä D4 kuittaustietoa koskevan piirteen osalta. Keksintöä on näiden patenttivaatimusten mukaisena kuitenkin pidettävä alan ammattilaiselle ilmeisenä sekä viitteeseen D1a että viitteeseen D4 nähden siten, ettei patentin edellytyksenä oleva keksinnöllisyysvaatimus täyty.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyn vaihtoehtoisen ensisijaisen asetelman mukaiset itsenäiset patenttivaatimukset sisältävät samat piirteet kuin vastaavat ensisijaisina esitetyt patenttivaatimukset, kuitenkin niin, että tunnusmerkkiosassa olleita piirteitä on siirretty niissä johdanto-osaan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei mainitulla muutoksella ole vaikutusta keksinnön uutuuden tai keksinnöllisyyden arvioinnin kannalta. Keksintö ei ole näiden patenttivaatimusten mukaisena uusi eikä voi siten olla myöskään keksinnöllinen.

Täällä esitetyn vaihtoehtoisen toissijaisen asetelman mukaisiin itsenäisiin patenttivaatimuksiin on vaihtoehtoisen ensisijaisen asetelman vastaaviin patenttivaatimuksiin tehdyn muutoksen lisäksi lisätty tunnusmerkki, jonka mukaan palveluntarjoaja pääsee järjestelmään tallentamaan ja muuttamaan itseään koskevia tietoja palvelimessa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vastaava piirre ei ilmene viitteestä D1a, jolloin keksintöä on pidettävä näiden patenttivaatimusten mukaisena siihen nähden uutena. Mainittua ominaisuutta on kuitenkin pidettävä alan ammattilaiselle ilmeisenä siten, että keksinnöllisyysvaatimus ei sen lisäämisestä huolimatta täyty. Mainittu piirre ilmenee viitteestä D4, jolloin keksintö ei ole näiden patenttivaatimusten mukaisena siihen nähden uusi eikä keksinnöllinen.

Vaihtoehtoisen kolmassijaisen asetelman mukaiset itsenäiset patenttivaatimukset vastaavat vaihtoehtoisen ensisijaisen asetelman vastaaviin patenttivaatimuksiin tehtyä, tässä yhteydessä merkityksetöntä muutosta lukuun ottamatta edellä käsiteltyjä markkinaoikeudessa ja täällä toissijaisina esitettyjä patenttivaatimuksia. Kuten näiden osalta on edellä todettu, keksintö on niiden mukaisena uusi mutta ei keksinnöllinen.

Patentti- ja rekisterihallitus on lausunnossaan tuonut esille, että keksinnön piirteet ovat pitkälti epäteknisiä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei keksintö ole tästä huolimatta kokonaisuutena arvioiden luonteensa puolesta sellainen, että sen suojaaminen patentilla ei olisi patenttilain 1 §:n säännösten perusteella mahdollinen. Epätekniset piirteet eivät kuitenkaan muodosta riittävää perustetta keksinnön pitämiseksi edellä mainittujen viitteiden mukaiset ratkaisut huomioon ottaen uutena ja keksinnöllisenä siten, että patentti olisi pysytettävissä alkuperäisten, markkinaoikeudessa esitettyjen toissijaisten tai täällä esitettyjen vaihtoehtoisten patenttivaatimusten mukaisena.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Timo Räbinä, Pekka Aalto ja Maarit Lindroos sekä yli-insinöörineuvokset Raimo Sepponen ja Jukka Seppälä. Asian esittelijä Kristina Björkvall.