Muu päätös 4619/2018

Vesitalousasiaa koskeva valitus (Orimattila)

Antopäivä: 11.10.2018
Taltionumero: 4619
Diaarinumero: 539/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T4619

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittaja Orimattilan Vesi Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 4.1.2017 nro 17/0001/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 29.5.2015 nro 109/2015/2 myöntänyt Orimattilan Vesi Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan luvan Viiskivenharjun pohjaveden ottamon rakentamiseen Viiskivenharjun pohjavesialueelle Myrskylän kunnassa sijaitsevalle kiinteistölle Lillgård I (kiinteistötunnus 504-405-2-37) ja luvan pohjaveden ottamiseen lupamääräyksessä 1 sanotun määrän käytettäväksi Orimattilan kaupungin alueella talousvetenä ja muissa yleisissä käyttökohteissa.

Aluehallintovirasto on myöntänyt Orimattilan Vesi Oy:lle oikeuden lunastaa pohjaveden ottamon rakentamista varten tarvittavan 1 248 m2:n suuruisen maa-alueen A:n omistamasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37). Alue käy ilmi aluehallintoviraston päätöksen liitteestä 2.

Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja annettuja lupamääräyksiä 1–10. Lupamääräykset kuuluvat seuraavasti:

1) Pohjavettä saa ottaa Viiskivenharjun ottamosta 1.1.2024 alkaen enintään 1 500 m3/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Veden ottaminen tulee kuitenkin mitoittaa siten, että se ei ylitä alueella luontaisesti muodostuvan pohjaveden määrää. Jos tarkkailun perusteella pohjavesialueella havaitaan pohjaveden ottamisesta aiheutuvaa pohjaveden määrällisen tai kemiallisen tilan huonontumista, tulee pohjaveden ottamisen määrää rajoittaa sellaiselle tasolle, ettei haittoja enää ilmene.

Vedenottamoa on käytettävä siten, ettei kenellekään aiheudu enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä. Veden tuhlausta on vältettävä.

2) Vedenottamo on varustettava luotettavalla vesimäärän mittauslaitteella. Otetuista vuorokautisista vesimääristä (m3/d) on pidettävä kirjaa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

3) Luvan saajan on tarkkailtava veden ottamisen vaikutuksia alueen pohjavesioloihin ja Lähdeojan virtaamiin Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vähintään vuosi ennen vedenottamon käyttöönottoa. Tarkkailu tulee aloittaa vähintään kolme kuukautta ennen vedenottamon käyttöönottoa.

Luvan saajan on tarkkailtava veden ottamisen vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava kalatalousviranomaiselle vähintään vuosi ennen vedenottamon käyttöönottoa ja tarkkailu on aloitettava ennen veden ottamisen aloittamista.

Jos tarkkailutulokset antavat siihen aihetta, voi asianomainen viranomainen tämän päätöksen estämättä myöhemmin muuttaa tarkkailuohjelmaa.

Tarkkailujen tulokset on toimitettava tarkkailuohjelmassa määrätyin ajoin Uudenmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Orimattilan kaupungin ja Myrskylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. Tarkkailutiedot on vaadittaessa annettava myös asianosaisille nähtäviksi.

4) Luvan saajan on maksettava pohjaveden ottamon toimintaa varten tarvittavan alueen lunastamisesta seuraava korvaus, johon sisältyy vesilain 11 luvun 6 §:n mukainen puolitoistakertaisuus:

Kiinteistön nimi, Kiinteistötunnus, Alueen pinta-ala (m2), Korvaus (€), Ilmoitettu omistaja

Lillgård I, 504-405-2-37, 1248, 5616, A

Korvaus on maksettava viimeistään 30 päivän kuluessa aluehallintoviraston päätöksen saatua lainvoiman. Eräpäivän jälkeiseltä ajalta korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista vuotuista viivästyskorkoa, joka on korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

5) Luvan saajan on maksettava kalatalousmaksua 1.1.2024 alkaen 3 000 euroa/vuosi.

6) Luvan saaja on velvollinen korvaamaan pohjaveden ottamisesta mahdollisesti aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset.

Mikäli tarkkailutulosten perusteella havaitaan, että vedensaanti alueen talousvesikaivoista estyy tai huomattavasti vaikeutuu, tulee luvan saajan, jos asianomainen haitan kärsijä sitä vaatii, ryhtyä rahalla korvaamisen sijasta toimenpiteisiin alueen omistajan tai vettä muuten erityisen oikeuden nojalla ottavan oikeuden turvaamiseksi. Toimenpide voi olla esimerkiksi uusi kaivo, kaivon syventäminen tai muu kunnostaminen taikka liittäminen vesijohtoverkkoon.

7) Vedenottamoalue on aidattava eikä sillä saa harjoittaa muuta kuin veden ottamiseen kiinteästi liittyvää toimintaa.

8) Päätöksessä tarkoitettuihin rakennustöihin on ryhdyttävä vesilain (264/1961) 2 luvun 12 §:ssä säädetyn mukaisesti neljän vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja rakennustyöt on tehtävä 1.12.2023 mennessä. Muutoin lupa raukeaa.

9) Luvan saajan on ilmoitettava etukäteen kirjallisesti veden ottamisen aloittamisesta Uudenmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Orimattilan kaupungin ja Myrskylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

10) Rakennustöiden valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti 60 vuorokauden kuluessa aluehallintovirastolle, Uudenmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille sekä Orimattilan kaupungin ja Myrskylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan muun ohella seuraavasti:

Kaupungin vedentarve ja vesilähteet

Veden ottaminen Viiskivenharjun uudesta vedenottamosta on tarpeen Orimattilan kaupungin lisääntyvän vedentarpeen vuoksi ja hyvälaatuisen talousveden toimitusvalmiuden takaamiseksi. Hanke on Orimattilan kaupungin vuoteen 2020 ulottuvan vesihuollon kehittämissuunnitelman mukainen.

Aluehallintovirastossa on ollut samanaikaisesti vireillä Myrskylän Hautomo Oy:n hakemus, joka on koskenut samojen pohjavesivarojen käyttöönottoa kuin Orimattilan Vesi Oy:n hakemus. Vettä ei riitä molemmille osapuolille eikä käytettävissä olevaa vesimäärää voida jakaa osapuolten kesken ilman, että hankkeiden tarkoitukset kärsisivät seuraavista syistä.

Vedenottolupahakemuksen vireille tultua vuonna 2010 vesijohtoverkostoon pumpattu vesimäärä oli keskimäärin noin 2 550 m3/d. Sen jälkeen vesijohtoverkoston vuotovesien määrää on vesijohtoverkkoa kunnostamalla vähennetty merkittävästi. Vuonna 2014 pumpattu vesimäärä oli 780 m3/d vähemmän kuin vuonna 2010, vaikka laskutettu vedenkulutus oli suurempi. Kaupungin vedenkulutuksen ennustetaan nousevan vuonna 2025 jäljempänä esitetyn mukaisesti yhtä suureksi kuin vuonna 2010 ilman uutta Hennan kaupunginosaa.

Vuosi, Ottomäärä

2010, 2 550 m3/d

2014, 1 770 m3/d

-----------------------------

2020, 2 320 m3/d

2025, 2 550 m3/d

Hennan kaupunginosan rakennustyöt käynnistyvät lähiaikoina ja vuonna 2020 sinne pumpattavan vesimäärän suuruudeksi on arvioitu 220 m3/d ja vuonna 2025 640 m3/d. Hennan kaupunginosaan vesi johdetaan aluksi Orimattilasta ja myöhemmin Lahdesta rakennettavalla siirtovesijohdolla. Siten tämän asian kannalta on olennaista, miten käytettävissä olevien ottamoiden vesimäärä riittää kaupungille ilman Hennan kaupunginosaa.

Orimattilan Vesi Oy:n käytössä olevien pohjavesiesiintymien arvioitu kokonaisantoisuus on noin 5 900 m3/d. Veden ottamisluvat mahdollistavat 3 500 m3/d suuruisen veden ottamisen. Osalla ottamoista todellinen antoisuus on kuitenkin selvästi pienempi kuin myönnetty veden ottamislupa ja osalla pohjaveden laatu rajoittaa otettavaa vesimäärää. Viime vuosina ottamoilta otettua vesimäärää, lähes 1 800 m3/d, on vaikea lisätä.

Uuden Viiskivenharjun pohjaveden ottamon rakentaminen on siten tärkeä Orimattilan kaupungin vedenhankinnan toimintavarmuuden lisäämiseksi.

Pohjaveden riittävyys

Myrskylän Hautomo Oy:llä on ollut lupa ottaa vettä enintään 1 700 m3/d Palonpään lähteestä. Yhtiön kalankasvatusta koskevan lupahakemuksen mukaan tuotanto vaatii vettä vähintään 10 l/s eli noin 900 m3/d, mutta sen ylittävä vesimäärä helpottaa toimintaa. Yhtiö on oman lupahakemuksensa käsittelyn yhteydessä todennut, että saimaannieriöiden kasvattaminen kaupallisessa mielessä ei onnistu yli 15-asteisessa vedessä. Kiertovesiviljelyä tehostamalla ei tämän vuoksi kyetä merkittävästi vaikuttamaan vedentarpeeseen, koska veden pitäminen riittävän kylmänä ei ole taloudellisesti mahdollista ilman haettua vesimäärää. Yhtiön mukaan otettavan veden määrä voi tilapäisesti laskea haetusta määrästä, mutta jatkuvasti alle 18 l/s vesimäärällä (1 550 m3/d) saimaannieriöiden kasvatus on lähes mahdotonta.

Lähteestä purkautuva virtaama on Myrskylän Hautomo Oy:n hakemuksen mukaan vaihdellut vuosina 2003–2009 välillä 1 039–2 386 m3/d ollen keskimäärin 1 642 m3/d. Koska tarkkailujakso on ollut suhteellisen lyhyt, on mahdollista, että alivirtaamat ovat vielä pienempiä. Orimattilan Vesi Oy:n ja Myrskylän Hautomo Oy:n hakemusten mukaiset vesimäärät ovat yhteensä 3 200 m3/d. Hautomon vähimmäisvesimäärän (900 m3/d) ja vesiyhtiön hakemuksen mukaisen vedenoton (1 500 m3/d) yhteismääräkin 2 400 m3/d ylittää lähdevirtaaman ja myös pohjavesialueen antoisuuden. Vesiyhtiö on ehdottanut, että aluksi yhtiön ottama vesimäärä voisi olla puolet haetusta eli 750 m3/d. Tällöinkin vedenottomäärä kalankasvatuslaitokselle johdettavan minimivesimäärän kanssa olisi yhteensä lähteen keskivirtaaman suuruinen eli noin 1 650 m3/d. Tietyn suuruista vähimmäisvirtaamaa jatkuvasti edellyttävälle kalankasvatukselle vesimäärä ei riittäisi kaikissa olosuhteissa.

Aluehallintovirasto on katsonut, että vettä ei riitä samanaikaisesti molemmille hakijoille.

Etuoikeusjärjestys

Vesilain (264/1961) 9 luvun 9 §:n mukaan milloin useat hakevat lupaa tietyn pohjavesiesiintymän hyväksikäyttöä tarkoittavaan toimenpiteeseen eikä vettä hakemuksissa tarkoitetussa määrässä riitä kaikille, lupaa myönnettäessä on etusija annettava talousveden yleisen tarpeen tyydyttämistä asianomaisessa kunnassa tarkoittavalle hankkeelle. Seuraavana etusijajärjestyksessä on muu yhdyskunnan vedenhankinnan turvaamista tarkoittava hanke ja sen jälkeen sellaisen hakijan hanke, jolle pohjaveden saanti on erityisen tarpeellista ja jonka toiminta on katsottava yleiseltä kannalta tärkeäksi.

Orimattilan Vesi Oy:n hakemus on edellä mainittu muu yhdyskunnan vedenhankinnan turvaamista tarkoittava hanke. Orimattilan kaupungin vedentarve edellyttää lisäveden ottamista.

Myrskylän Hautomo Oy:n kalankasvatuslaitoksen lupahakemuksen tarkoittamalle hankkeelle pohjaveden saanti on erityisen tarpeellista. Kalankasvatuslaitoksella on merkitystä yleisen kalatalousedun näkökulmasta uhanalaisen saimaannieriän kannan ylläpitäjänä. Saimaannieriän istukkaita kasvatetaan kuitenkin myös muissa laitoksissa, eikä sen kanta ole Myrskylän Hautomo Oy:n kalankasvatuslaitoksen varassa.

Aluehallintovirasto on katsonut, että etusija on edellä mainitun lainkohdan perusteella annettava Orimattilan Vesi Oy:n hankkeelle. Koska kaupungin vedentarpeen kasvu on ollut arvioitua hitaampaa ja koska Myrskylän Hautomo Oy tarvitsee aikaa toimintansa sopeuttamiseen aluehallintoviraston päätöksen mukaiseksi, on veden ottamisen aloitusajankohdaksi lupamääräyksessä 1) määrätty 1.1.2024. Myrskylän Hautomo Oy saa siten ottaa nykyisen suuruisen vesimäärän vuoden 2023 loppuun saakka ja siirtymäaikaa toiminnan lopettamiseen. Määräys on hankkeen 10 vuoden toteuttamisajan mahdollistavan vesilain (264/1961) 2 luvun 12 §:n mukainen.

Vaikutukset ja haittojen kompensointi

Pohjaveden ottaminen ei ennalta arvioiden vaikuta vedensaantiin kaivoista. Mikäli veden ottamisen seurauksena vedensaanti jostakin kaivosta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, hakija on vesilain (264/1961) 11 luvun 12 §:ssä olevien säännösten mukaan vastuussa vedensaannin turvaamisesta lupamääräyksessä 6 esitetyllä tavalla.

Kalastolle aiheutuvat haitat voidaan estää kalatalousmaksulla suoritettavilla toimenpiteillä.

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muita haittoja.

Lupaharkinta

Pohjaveden ottamon rakentamisesta ja veden ottamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Toimenpiteestä ei aiheudu asutus tai elinkeino-oloja huonontavaa veden saannin estymistä tai vaikeutumista laajalla alueella eikä muutakaan vesilain (264/1961) 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattavaa seurausta ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa, jonka vaikutuksia ei voitaisi toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin estää, eikä muutakaan vesilain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettua seurausta.

Rakentaminen on yleisen tarpeen vaatima, joten luvan saajalle on voitu vesilain (264/1961) 2 luvun 8 §:n mukaan myöntää tarvittava oikeus toiselle kuuluvan alueen omaksi lunastamiseen, vaikka saman luvun 7 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset puuttuvat.

Lunastus

Luvan saaja tarvitsee pohjaveden ottamoa varten toisen maa-aluetta. Vesilain (264/1961) 11 luvun 6 §:n mukaan milloin kyseisen lain nojalla myönnetään oikeus lunastaa, ottaa pysyvään käyttöön tai muuttaa vesialueeksi toiselle kuuluva maa-alue, on maapohjaan kohdistuva vahinko korvattava puolitoistakertaisena. Maanmittauslaitoksen vuoden 2014 kauppahintatilaston mukaan yksinomaan metsämaata sisältävien 2–5 ha:n kiinteistöjen kauppahinnan keskiarvo oli 5 880 €/ha eli 0,58 €/m2. Määrätty korvaus on perustunut yksikköhintaan 3,0 €/m2. Korvaus on edellä esitetyn perusteella määrätty puolitoistakertaisena eli tässä tapauksessa yksikköhinta on 4,5 €/m2.

– – –

Lausuntoihin, muistutuksiin ja vaatimuksiin aluehallintovirasto on vastannut seuraavalla tavalla:

Vaatimuksiin koskien vedenhankinnan vaihtoehtojen selvittämistä ja veden ottamisen järjestämistä muulla tavoin kuin hakemuksessa esitetyllä tavalla aluehallintovirasto on todennut, että saadun selvityksen perusteella muilla vedenhankinnan vaihtoehdoilla ei ole saatavissa hakijan tarpeisiin riittävää määrää hyvälaatuista vettä.

Myrskylän Hautomo Oy:n korvauksia koskevien vaatimusten osalta aluehallintovirasto on todennut, että yhtiö ei ole oikeutettu saamaan korvauksia kalankasvatuslaitoksen toiminnan päättymisestä vuoden 2023 lopussa aiheutuvista kustannuksista, koska Myrskylän Hautomo Oy:llä on ollut määräaikainen vesilain mukainen lupa veden ottamiseen ja ympäristölupa kalojen kasvattamiseen. Yhtiöllä ei ole oikeutta veden ottamiseen tai kalojen kasvattamiseen määräaikaisten lupien päättyessä, joten hakijalle määrättäville velvoitteille turvata veden ottaminen tai maksaa korvauksia ei ole perusteita.

Aluehallintoviraston päätöksessä sovelletut oikeusohjeet

Vesilaki (264/1961) 2 luku 22 §, 9 luku 8 § sekä 11 luku 14 ja 14 a §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n sekä Myrskylän Hautomo Oy:n (nykyisin Taimen Oy) valituksista kumonnut Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt Orimattilan Vesi Oy:n hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Vesilain (587/2011) 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

Vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 8 §:n mukaan, jos rakentaminen on yleisen tarpeen vaatima, voidaan hakijalle myöntää tarvittava oikeus toiselle kuuluvaan alueeseen tai sen omaksi lunastamiseen siinäkin tapauksessa, että tämän luvun 7 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset puuttuvat.

Vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n (553/1994) 1 momentin (1391/2009) mukaan rakentamista koskevassa lupapäätöksessä on määrättävä aika, enintään kymmenen vuotta, jonka kuluessa rakennustyö on tehtävä. Tätä aikaa voidaan, jos erityistä syytä siihen on, ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta kohtuullisesti pidentää. Pidentämistä koskevassa päätöksessä voidaan tarvittaessa tarkistaa tai täydentää lupapäätöksen määräyksiä. Jollei työtä olennaisilta osiltaan ole suoritettu ennen lupapäätöksessä määrätyn tai pidennetyn ajan päättymistä, on lupa ja siinä tarkoitettua toimenpidettä varten toisen omaisuuteen myönnetyt käyttöoikeudet katsottava rauenneiksi. Sama koskee myös toiselle kuuluvaa omaisuutta, jollei omistusoikeus ole jo siirtynyt luvan saajalle. Luvan raukeamisesta luvanhaltijan hakemuksesta säädetään 11 luvun 21 §:ssä.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan päätöksessä tarkoitettuun rakennustyöhön on ryhdyttävä aluehallintoviraston määräämässä, enintään neljän vuoden ajassa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi. Aluehallintovirasto voi erityisestä syystä ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta pidentää määräaikaa enintään kolmella vuodella.

Vanhan vesilain 9 luvun 4 §:n (1391/2009) 2 momentin mukaan, milloin kunnan tai suurehkon kuluttajajoukon tarvetta palvelevan, pääasiallisesti talousveden saantia tarkoittavan yrityksen, taikka muun yleiseen tarpeeseen tapahtuvan vedenhankinnan järjestäminen teknillisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttää toisen alueelta saatavan pohjaveden käyttöön ottamista, aluehallintovirasto voi siitä riippumatta, mitä 1 momentissa sanotaan, hakemuksesta myöntää siihen ja sitä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin luvan. Tällaista lupaa älköön kuitenkaan myönnettäkö veden johtamiseksi paikkakunnan ulkopuolelle, mikäli vastaavanlaista tarvetta asianomaisella paikkakunnalla ei kohtuullisessa määrin voida tyydyttää.

Vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n (88/2000) 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä tämän luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Vanhan vesilain 9 luvun 9 §:n (1347/1995) mukaan, milloin useat hakevat lupaa tietyn pohjavesiesiintymän hyväksikäyttöä tarkoittavaan toimenpiteeseen eikä vettä hakemuksissa tarkoitetussa määrässä riitä kaikille, lupaa myönnettäessä on etusija annettava talousveden yleisen tarpeen tyydyttämistä asianomaisessa kunnassa tarkoittavalle hankkeelle. Seuraavana etusijajärjestyksessä on muu yhdyskunnan vedenhankinnan turvaamista tarkoittava hanke ja sen jälkeen sellaisen hakijan hanke, jolle pohjaveden saanti on erityisen tarpeellista ja jonka toiminta on katsottava yleiseltä kannalta tärkeäksi. Jos useat hakevat lupaa samanarvoisiksi katsottaviin hankkeisiin, on vastaavasti noudatettava, mitä tämän luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään.

Vanhan vesilain 9 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan edellä 9 luvussa tarkoitetun luvan hakemisesta, lupapäätökseen otettavista määräyksistä ja päätöksen voimassaoloajasta sekä myöhemmin ilmenevän vahingon korvaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vastaavissa vesistöön rakentamista koskevissa säännöksissä on sanottu.

Vanhan vesilain 16 luvun 6 §:n (88/2000) mukaan, jollei katselmustoimitusta pidetä, on hakemuksesta, jos tämän luvun 9 §:stä ei muuta johdu, annettava tieto niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuuden varaamiseksi muistutusten ja vaatimusten tekemiseen hakemuksen johdosta.

Vanhan vesilain 16 luvun 7 §:n 1 momentin (1391/2009) mukaan, jollei luvun 9 §:stä muuta johdu, hakemus on annettava tiedoksi kuulutuksella, jossa on ilmoitettava, mitä luvun 6 §:n mukaisesti on noudatettava muistutuksia ja vaatimuksia tehtäessä. Kuulutus on pantava aluehallintoviraston ilmoitustaululla yleisesti nähtäväksi ja saatettava niissä kunnissa, joiden alueelle hakemuksessa tarkoitetun yrityksen vaikutukset ulottuvat tai joiden vesioloja asia muutoin koskee, tiedoksi sillä tavoin kuin julkisista kuulutuksista säädetään. Kuulutus on pidettävä nähtävänä 30 päivän ajan aluehallintoviraston määräämästä päivästä, jollei aluehallintovirasto asian laadun perusteella ole määrännyt tätä pitempää, enintään 45 päivän määräaikaa. Kappale hakemusta ja sen liitteitä on sanotussa tarkoituksessa toimitettava asianomaiseen kuntaan pidettäväksi nähtävänä kuulutuksessa mainitussa paikassa.

Vanhan vesiasetuksen (282/1962) 69 §:n mukaan vesilain 9 luvun 4 ja 7 §:ssä tarkoitettuun, pohjaveden ottamista koskevaan suunnitelmaan on tarpeen mukaan otettava: 1) selostus pohjavesioloista ja veden saannin mahdollisuuksista sillä paikkakunnalla, jonne pohjavettä on suunniteltu johdettavaksi; 2) selostus pohjaveden ottamisen tarkoituksesta ja tarvittavan pohjaveden määrästä; 3) selostus niistä vedenottamoista, joiden veden saantiin suunniteltu pohjaveden ottaminen saattaa vaikuttaa; 4) yrityksen oikeudellisia edellytyksiä selvittävät tiedot; sekä 5) muu tarpeellinen selvitys asian vaatimassa laajuudessa soveltuvin osin noudattaen, mitä 68 §:ssä on sanottu.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

A:n valitus

Asiakirjoista ilmenee, että luvan hakija Orimattilan Vesi Oy on esittänyt pohjavedenottamoaluetta koskevan lunastusvaatimuksen koskien A:n omistamaa kiinteistöä Lillgård I vasta hakemusta täydennettäessä 19.12.2014 eli lupahakemuksen kuuluttamisen jälkeen. Asiakirjojen perusteella lunastettavaksi esitetyn maa-alueen omistajalle eli A:lle ei ole vesilain ja hallintolain säännösten mukaisesti varattu tilaisuutta tulla kuulluksi aluehallintovirastossa esitetyn hänen kiinteistöään koskevan lunastusvaatimuksen johdosta. Aluehallintovirasto on päätöksessään oikeuttanut luvan hakijan lunastamaan A:n omistaman maa-alueen tietyn suuruista korvausta vastaan. Tieto alueen lunastuksesta on tullut A:n tietoon vasta aluehallinnon päätöksellä eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta lausua asiasta viranomaisessa.

Hallinto-oikeus toteaa, että asian käsittelyssä aluehallintovirastossa on tapahtunut ilmeinen kuulemisvirhe ja että käsittelyn virheellisyyttä eivät poista tai vähennä ne asiassa esitetyt seikat, että luvan hakija on lupahakemuksen vireillä ollessa neuvotellut maa-alueen omistajan kanssa alueen mahdollisesta ostamisesta ja neuvotteluiden yhteydessä viime vaiheessa ilmoittanut maanomistajalle hakevansa aluehallintovirastolta oikeutta alueen lunastamiseen. Kun viranomaisella on ollut lupaharkinnan yhteydessä ratkaistavana pakkotoimioikeuden perustaminen luvan hakijan vaatimuksesta, tuollaista vaatimusta ei voi ratkaista ilman sen tahon kuulemista jota asia koskee. A:lla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin valittaa aluehallintoviraston päätöksestä voidakseen lausua käsityksensä asiassa. Tähän nähden aluehallintoviraston päätös tulee kumottavaksi jo kuulemisvirheen perusteella.

Myrskylän Hautomo Oy:n valitus

Orimattilan Vesi Oy on 4.12.2009 hakenut lupaa pohjaveden ottamon rakentamiseen ja pohjaveden ottamiseen Viiskivenharjun pohjavesialueella. Samanaikaisesti aluehallintovirastossa on ollut vireillä Myrskylän Hautomo Oy:n 23.4.2009 vireille tullut hakemus kalojen kasvattamiseen ja pohjaveden ottoon samasta Viiskivenharjun pohjavesiesiintymästä. Myrskylän Hautomo Oy:llä on ollut vuonna 1986 myönnetty ensimmäinen määräaikainen lupa ottaa vettä Palopään lähteestä. Myrskylän Hautomo Oy on hakenut edelleen lupaa ottaa vettä 1 700 m­/d Palopään lähteestä.

Orimattilan Vesi Oy on hakemuksessaan 4.12.2009 esittänyt veden ottomääräksi 1 700 m­/d, hakemuksen täydennyksessä 9.9.2014 määräksi on esitetty 1 500 m­/d. Hakemuksensa täydennyksessä 19.12.2014 hakija on esittänyt, että lupa myönnetään aluksi vedenottomäärälle 750 m­/d ja kahdeksan vuoden kuluttua lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta määrälle 1 500 m­/d Myrskylän Hautomo Oy:lle kohdistuvien vaikutusten vuoksi.

Aluehallintovirasto on valituksenalaisella päätöksellään 29.5.2015 myöntänyt Orimattilan Vesi Oy:lle luvan vedenottamon rakentamiseen ja vedenottoon. Päätöksen lupamääräyksen 1 mukaan vedenotto 1 500 m­/d on sallittu aikaisintaan 1.1.2024 lukien. Päätöksessä tarkoitettuihin rakennustöihin on lupamääräyksen 8 mukaisesti ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaistumisesta ja rakennustyöt on tehtävä 31.12.2023 mennessä.

Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluista ilmenevästi Orimattilan kaupungin vedentarvetta arvioidessaan ottanut huomioon, miten kaupungin käytettävissä olevien ottamoiden vesimäärä riittää kaupungille ilman hakemuksessa esitettyä, suunniteltua Hennan kaupunginosaa. Hakemuksessa on esitetty tietoja kaupungin vedenkulutuksen kehityksestä. Niiden mukaan kaupungin vedenkulutus kasvaa vuoden 2014 1 770 m­/d vedenkulutuksesta 780 m­/d vuoteen 2025 mennessä, eli kulutus olisi 2 550 m­/d. Orimattilan Vesi Oy:n käytössä olevien pohjavesiesiintymien arvioitu kokonaisantoisuus on noin 5 900 m­/d. Veden ottamisluvat mahdollistavat 3 500 m­/d suuruisen vesimäärän ottamisen. Osalla ottamoista todellinen antoisuus on selvästi pienempi kuin myönnetty veden ottamislupa ja osalla pohjaveden laatu rajoittaa otettavaa vesimäärää. Aluehallintovirasto on siten katsonut, että Viiskivenharjun pohjavedenottamon rakentaminen on tärkeä kaupungin vedenhankinnan toimintavarmuuden lisäämiseksi. Aluehallintovirasto on sen perusteluista tarkemmin ilmenevästi katsonut, että vettä ei riitä molemmille hakijoille. Orimattilan Vesi Oy:n ehdottama otettavan vesimäärän puolitus ei johda siihen, että kalankasvatuslaitoksella olisi käytettävissä riittävä vesimäärä kaikissa olosuhteissa hautomon vähimmäisvesimäärän ollessa 900 m­/d. Vesilain 9 luvun 9 §:ssä säädetyn etuoikeusjärjestyksen nojalla etusija on annettu Orimattilan Vesi Oy:lle. Kuitenkin aluehallintovirasto on arvioinut, että kaupungin vedenottotarve on ollut ennakoitua hitaampaa ja lisäksi se on todennut, että koska Myrskylän Hautomo Oy tarvitsee aikaa toimintansa sopeuttamiseen, Orimattilan Vesi Oy:lle annettu lupa vedenottoon on voimassa vasta 1.1.2024 lähtien.

Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on tosiasiassa hylännyt Orimattilan Vesi Oy:n hakemuksen veden oton aloittamisesta yhtiön hakemalla tavalla porrastetusti. Orimattilan Vesi Oy ei ole hakenut muutosta aluehallintoviraston päätökseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että vaikka aluehallintovirasto on lupaharkinnassaan ensin arvioinut hankkeen olevan tarpeen kaupungin vedenhankinnan toimintavarmuuden lisäämiseksi, se on päätöksessään tosiasiassa katsonut, että lupaedellytykset veden ottamiseksi täyttyvät vasta yli kahdeksan vuoden kuluttua lupapäätöksen antamisesta eli vuodesta 2024 lukien. Kuten muutoksenhakija Myrskylän Hautomo Oy on valituksessaan esittänyt, yhdyskunnan vedenottotarvetta ei ole arvioitu olevan ennen vuotta 2024. Lupaedellytysten täyttymisen harkinta vesilain nojalla on tehtävä lähtökohtaisesti luvanmyöntämishetken tilanteen mukaisesti. Lupaharkinnan ajantasaisuuden varmistamiseksi asiassa sovellettavaan vanhaan vesilakiin on 1.8.1994 voimaan tulleella lainmuutoksella (553/1994) lisätty 2 luvun 12 §:n 2 momenttiin säännös rakennustyön aloittamisesta määräajassa.

Edellä mainitun lainmuutoksen hallituksen esityksen (HE 17/1994 vp) yleisperusteluissa on tältä osin todettu muun muassa seuraavaa: "Rakentamista koskevassa lupapäätöksessä on 2 luvun 12 §:n mukaan määrättävä enintään 10 vuoden aika, jonka kuluessa työ on tehtävä. Ajan kuluttua umpeen lupa raukeaa. Aikaa voidaan erityisestä syystä pidentää. Tällöin lupa saattaa olla voimassa vuosikausia ilman, että rakentamistoimenpiteitä edes aloitetaan. Tieto tulevasta hankkeesta saattaa kuitenkin merkittävästi rajoittaa vahingonkärsijöiden toimintamahdollisuuksia hankkeen vaikutusalueella. Vesilaissa on eräitä säännöksiä velvollisuuksista tehdä ilmoituksia rakennustyöstä ja sen valmistumisesta (12 luvun 16 §, 16 luvun 30 §:n 1 momentti). Lupapäätöksissä on tavallisesti annettu viimeksi mainitun lainkohdan perusteella määräykset siitä, milloin ja kenelle yrityksen valmistumisesta on tehtävä ilmoitus. Selostetut säännökset eivät muodosta kattavaa, kaikkiin hankkeisiin ulottuvaa järjestelmää, jossa säänneltäisiin, milloin luvalla sallittuun yritykseen viimeistään on ryhdyttävä, milloin hanke on viimeistään saatettava loppuun ja minkälaisia ilmoituksia töiden aloittamisesta ja loppuun saattamisesta on tehtävä. Laista puuttuvat säännökset siitä, milloin rakennustyöhön tai muuhun toimenpiteeseen on viimeistään ryhdyttävä. Lain 16 luvun 30 §:n 1 momentissa vain edellytetään valmistumisilmoituksen olemassaoloa, mutta selkeä yleinen säännös velvollisuudesta tehdä tällainen ilmoitus puuttuu rakentajan velvollisuuksia sääntelevästä lain 2 luvusta. Asialla on merkitystä muun ohella vahingonkärsijöiden oikeussuojan kannalta." Lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa on lisäksi todettu, että säännös on tarpeen edunmenettäjien aseman selkeyttämiseksi ja myös yleiseltä kannalta. Olosuhteet ovat paikalla saattaneet muuttua luvan myöntämisestä siten, että vuosikausia luvan myöntämisen jälkeen aloitettava hanke ei enää olisikaan sallittavissa.

Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisessa aluehallintoviraston päätöksessä on määrätty vedenottamon rakentamisesta ja sen valmiiksi saattamisesta määräajassa sekä siihen liittyvästä luvan raukeamisen uhasta. Päätöksessä ei ole annettu määräystä siitä, mihin mennessä vedenottoon on viimeistään ryhdyttävä eikä tähän liittyvää uhkaa luvan raukeamisesta. Vaikka yhdyskuntien vesihuoltoon on sinällään varauduttava pitkäjänteisesti, vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n 2 momentin säännöksen rakennustöiden aloittamisesta ei sen lainvalmistelutöistä ilmenevä tarkoitus ja vesitalousluvan hakemisen peruste huomioon ottaen ole katsottava koskevan vain ottamon rakentamista tietyssä määräajassa. Lainvalmisteluaineiston mukaan säännös on tarkoitettu ulottumaan kaikkiin hankkeisiin. Voimassa olevan vesilain vastaavia säännöksiä koskevassa lainvalmisteluaineistossa (HE 277/2009 vp) on lisäksi nimenomaan todettu, että vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n säännöksillä hankkeeseen ryhtymisestä määräajasta on tarkoitettu estää lupien hakeminen ennakkoon.

Edellä lausuttujen seikkojen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että vaikka aluehallintoviraston sallimalla vedenoton aloittamisajankohdalla on osaltaan pyritty yhteensovittamaan Orimattilan Vesi Oy:n sekä Myrskylän Hautomo Oy:n ottamistarpeita samasta pohjavesiesiintymästä ja antamaan hautomon toiminnalle siirtymäaikaa toimintansa sopeuttamiseen, näistä syistä ei voida poiketa hakemukseen sovellettavan vanhan vesilain rakentamisen määräaikaa koskevista säännöksistä, joita on edeltä ilmenevästi sovellettava myös pohjaveden ottamista tarkoittavan hankkeen toteuttamiseen. Tästä syystä aluehallintoviraston päätös on kumottava ja Orimattilan Vesi Oy:n hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pertti Piippo, Kirsi Stark ja Juha Väisänen (eri mieltä). Esittelijä Laura Portin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Orimattilan Vesi Oy on valituksessaan vaatinut, ettäVaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan tai toissijaisesti asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin päätös on perustunut puutteelliseen selvitykseen.

Vaatimuksensa tueksi yhtiö on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja viitannut aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin sekä Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen äänestyslausunnossa esitettyihin perusteluihin. Lisäksi yhtiö on lausunut seuraavaa:

A:n kuuleminen luvanhakijan esittämän vedenottamon alueen lunastusvaatimuksen johdosta on olosuhteet huomioon ottaen ollut ilmeisen tarpeetonta. A:n kirjelmistä hallinto-oikeudelle ilmenee, että hän on ollut tietoinen lunastusvaatimuksesta ja että neuvottelut vedenottamoa varten varattavasta alueesta ovat vaihtoehto lunastukselle. A on täsmällisesti tiennyt, millaisen määräalan vedenottamon siiviläputkikaivojen ja muiden vedenottamorakenteiden rakentaminen vaatii. Viranomaisella on ollut vesilain erityissäännöksen nojalla oikeus ratkaista asia ilman asianosaisen muodollista lisäkuulemista.

A ei ole hakemuksesta kuultaessa lausunut metsän käytöstä, vaikka hän oli tietoinen vedenottamon rakentamiseksi tarvittavan maa-alueen rajoista. Korvaus omaisuuden lunastamisesta tai käyttöoikeuden antamisesta on määrättävä luvan myöntämisen yhteydessä, mutta lisäkorvaukselle ei ollut perusteita. Kulku kiinteistölle Lillgård I ei esty ja metsänhoitoa voidaan jatkaa lohkomisen jälkeen kantakiinteistöllä vedenotosta ja luvassa päätetystä vedenottamoalueen laajuudesta riippumatta kiinteistön kaakkoisrajalla rajan suuntaisesti kulkevan metsätien kautta taikka liittymäluvalla Orimattilantieltä kiinteistön Lillgård I lounaiskulmassa. Muita edunmenetyksiä ei aiheudu.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sekoitettu vedenottamon rakentaminen ja vedenotto keskenään. Aluehallintoviraston päätöksessä on määrätty rakennustöiden aloittamisesta ja loppuun saattamisesta.

Vedenottohankkeissa kyse ei ole lupien hakemisesta ennakkoon vaan niiden luonteeseen kuuluu myös varautuminen. Vedenottotarpeen kehittymistä ja muutoksia seurataan pitkällä aikavälillä. Jos vedenottamon rakentaminen ja vedenotto sekoitetaan toisiinsa, esimerkiksi eräiden vesihuoltolaitosten varavedenottamoiden rakentaminen saa uuden merkityksen. Vettä otetaan muutenkin tarpeen mukaan ja vedenottomäärät voivat vaihdella kuukausittain. Esimerkiksi enimmäismäärää ei välttämättä ole tarpeen käyttää joka kuukausi.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 1 on määrätty oikeus aloittaa 1 500 m3/d vedenotto aikaisintaan 1.1.2024. Hakija tai kukaan muukaan ei ole valittanut aluehallintoviraston päätöksen vedenottomäärän porrastamisesta. Jos aluehallintoviraston päätöksessä olisi virhe, päätös olisi tältä osin moitteenvaraisesti pätemätön, ei mitätön. Tuomioistuin ratkaisee asian tehdyistä valituksista, ei omasta aloitteestaan, vaikka kyse on hallintovalituksesta.

Päinvastoin kuin hallinto-oikeus on perusteluissaan katsonut, aluehallintovirasto ei ole hylännyt hakemusta veden oton aloittamisesta yhtiön hakemalla tavalla porrastetusti. Aluehallintovirasto ei aina myönnä vedenotto-oikeutta hakemuksen mukaisesti, vaan voi muuttaa tai rajoittaa vedenotto-oikeutta jollain tavalla. Kun rajoituksesta ei ole valitettu, määräys on pätevä, eikä hallinto-oikeuden olisi tullut sitä tutkia viran puolesta. Porrastus ei myöskään ole heikentänyt Myrskylän Hautomo Oy:n intressiä, mikä ilmenee myös sen valituskirjelmästä.

Asia voidaan palauttaa uudelleen valmisteltavaksi, jos päätös on perustunut puutteellisiin tai virheellisiin selvityksiin. Hakemuksen hylkäämiselle ei ole vesilain (264/1961) mukaisia perusteita. Jos selvitys katsotaan puutteelliseksi, asia pitäisi palauttaa käsiteltäväksi vanhan vesilain (264/1961) mukaisesti. Toisenlainen ratkaisu olisi hakijalle kohtuuton ottaen huomioon hakijan vedenottotarve, joka on todettu pohjavesialueen luokituksessa, Myrskylän Hautomo Oy:n vesiluvissa ja nyt kysymyksessä olevassa aluehallintoviraston päätöksessä. Hallinto-oikeuskaan ei ole kiistänyt aluehallintoviraston päätöksen porrastuksen mukaista vedenottotarvetta.

Orimattilan Vesi Oy on 5.4.2017 valituksensa täydennyksenä toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle tiedoksi 21.3.2017 tehdyn esisopimuksen ottamoalueeksi suunnitellun noin 1 900 m2:n suuruisen määräalan myymisestä vedenottoalueeksi Orimattilan Vesi Oy:lle Myrskylän kunnassa sijaitsevasta, A:n omistamasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37).

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Aluehallintovirasto on 9.3.2017 käynyt paikan päällä kiinteistöllä Lillgård I (504-405-2-37) tarkistamassa Orimattilan Vesi Oy:n ja suunnitellun vedenottoalueen omistajan A:n välisen erimielisyyden syyt. Tarkastuksen pöytäkirja on lausunnon liitteenä.

Orimattilan Vesi Oy ja A ovat 21.3.2017 tehneet esisopimuksen ottamoalueeksi suunnitellun noin 1 900 m2:n suuruisen määräalan myymisestä vedenottoalueeksi Orimattilan Vesi Oy:lle Myrskylän kunnassa sijaitsevasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37). Sopimuksen jäljennös on lausunnon liitteenä.

Aluehallintovirasto on esittänyt harkittavaksi, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumottaisiin ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös nro 109/2015/2 saatettaisiin voimaan kuitenkin siten muutettuna, että ottamoaluetta koskevan esisopimuksen myötä tarpeettomiksi käyneet aluehallintoviraston päätöksen kohdat poistetaan.

Aluehallintovirasto on esittänyt perusteluinaan muun ohella seuraavaa:

Aluehallintovirastolla on vesilain (264/1961) 2 luvun 12 §:n tulkinnasta erilainen näkemys kuin hallinto-oikeudella. Vanhan vesilain 9 luvun 5 §:n mukaan pohjaveden ottamolla tarkoitetaan kaivoa tai muuta laitosta, josta pohjavettä juoksutetaan, pumputaan tai muulla tavalla otetaan talouteen, teollisuuteen tai muuhun tarkoitukseen. Siten yhdyskunnan käyttöön rakennettava pohjaveden ottamo ei määritelmän perusteella ole valmis ennen kuin se on yhdistetty vesijohtoverkkoon ja siitä otetaan pohjavettä. Vanhassa vesilaissa mainitut rakentamista koskevat säännökset sisältävät myös pohjaveden ottamisen. Tätä tukee myös pohjaveden ottamista koskevien vanhan vesilain mukaisten ympäristölupavirastojen ja vesioikeuksien ratkaisukäytäntö. Lupamääräyksissä ei ole ollut mainintaa erikseen veden ottamisen aloittamisajankohdasta.

Määräajan puuttuminen ei aluehallintoviraston lausunnossa esitettyjen syiden vuoksi ole peruste aluehallintoviraston päätöksen kumoamiselle. Uudessa vesilaissa säännös on erilainen. Asiaa ratkaistaessa on sovellettu vanhaa vesilakia ja noudatettu vallinnutta ratkaisukäytäntöä. Mikäli korkein hallinto-oikeus ei pidä esitettyä vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n tulkintaa oikeana, ei ole esteitä lisätä määräykseen 8 veden oton aloittamiselle määräaikaa seuraavasti:

8) Päätöksessä tarkoitettuihin rakennustöihin on ryhdyttävä vesilain (264/1961) 2 luvun 12 §:ssä säädetyn mukaisesti neljän vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja rakennustyöt on tehtävä 31.12.2023 mennessä sekä vedenotto aloitettava 1.1.2024. Muutoin lupa raukeaa.

Koska pohjavettä ei olisi riittänyt molemmille hakijoille Myrskylän Hautomo Oy:lle ja Orimattilan Vesi Oy:lle, aluehallintovirasto on päätöksessään pitänyt tärkeänä, että Myrskylän Hautomo Oy:lle jää riittävä aika varautua toiminnan lopettamiseen ja että lopettamisaika ilmoitetaan täsmällisesti. Tämän vuoksi luvan määräajat on lupamääräyksissä mitoitettu siten, että vedenottamon rakentamisen aloittamiselle varattiin neljän vuoden määräaika päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja että vedenottamon tuli valmistua viimeistään 31.12.2023 eli noin 8,5 vuoden kuluessa päätöksen antamisesta. Kun otetaan huomioon kuitenkin asian käsittelyn valitustuomioistuimissa vaatima aika, aluehallintoviraston päätöksen määräys tarkoittaa käytännössä sitä, että rakentamistyöt tulee aloittaa neljän vuoden kuluessa ja saattaa loppuun noin kuuden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lupamääräyksessä asetetut määräajat täyttävät vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n vaatimukset.

Orimattilan Vesi Oy:n nykyiset veden ottamisluvat mahdollistavat 3 500 m3/d suuruisen veden ottamisen. Osalla ottamoista todellinen antoisuus on kuitenkin selvästi pienempi kuin veden ottamislupa ja osalla pohjaveden laatu rajoittaa otettavaa vesimäärää. Viime vuosina ottamoilta otettua vesimäärää – lähes 1 800 m3/d – on vaikea lisätä. Kaupungin vedenkulutus kuitenkin kasvaa koko ajan, minkä vuoksi uuden Viiskivenharjun pohjaveden ottamon rakentaminen on erityisen tärkeää Orimattilan kaupungin vedenhankinnan toimintavarmuuden lisäämiseksi. Uusi 15 000 asukkaan suuruinen Hennan kaupunginosa on jo rakenteilla oikoradan, maantien 140 ja tien E75 (Vt4) varteen. Hennan juna-asema rakennetaan loppukesään 2017 mennessä ja junaliikenne käynnistyy viimeistään tammikuussa 2018. Kaupungin vedenottotilanne ei kestä vedenottamoiden väliaikaisia sulkemisia esimerkiksi ympäristövahinkojen tai muiden vastaavien syiden vuoksi. Viiskivenharjun vedenottamoon liittyvät vedenotto- ja vedensiirtojärjestelyjen rakennuskustannuksiksi on arvioitu 2,5 miljoonaa euroa.

Orimattilan Vesi Oy:n vedenoton aloittamisajan siirtämisessä vuoden 2024 alkuun ei ole kyse hakemuksen hylkäämisestä vaan molempien hakijoiden etujen sovittelusta aluehallintoviraston oikeudenmukaiseksi katsomalla tavalla. On ollut kohtuullista, että Myrskylän Hautomo Oy saa riittävän ajan varautua toiminnan lopettamiseen.

Koepumppaus tehtiin A:n kiinteistöllä Lillgård I (504-405-2-37) ja A:lle on lähetetty hakemusta koskeva kuulutus. A ei ole vastustanut hanketta, mutta hänellä ja Orimattilan Vesi Oy:llä on ollut erilainen näkemys siitä, miten vedenottamoalue rajataan.

A ja Orimattilan Vesi Oy ovat sittemmin tehneet esisopimuksen ottamoalueeksi suunnitellun noin 1 900 m2:n suuruisen määräalan ostamisesta Myrskylän kunnassa sijaitsevasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37). Sopimuksen mukaan myyjä ja ostaja vakuuttavat, että kaikki keskinäiset erimielisyydet vedenottamoalueesta ovat esisopimuksen allekirjoituksella ratkaistu. Sopimuksen voimassaoloaika ja muut ehdot käyvät ilmi aluehallintoviraston lausunnon liitteenä olevasta esisopimuksesta.

Esisopimuksen myötä hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu kuulemisvirhettä koskeva peruste päätöksen kumoamiseksi on poistunut.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut Orimattilan Vesi Oy:n valituksen johdosta lausunnon. Myrskylän Hautomo Oy:n Vaasan hallinto-oikeudessa esittämälle vedenottoluvan kumoamisvaatimukselle ei ole ollut perusteita. Aluehallintoviraston päätös perusteluineen on asianmukainen. Vedenotto voi alkaa 1.1.2024 ja päätöksessä tarkoitetut rakennustyöt on tehtävä 31.12.2023 mennessä.

Orimattilan ympäristölautakunta on antanut Orimattilan Vesi Oy:n valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Päijät-Hämeen vesihuollon yleissuunnitelman (2005) mukaan Orimattilan kaupunki turvaa yhdyskuntansa vesihuollon tarpeet vuonna 2009 Viiskivenharjusta vapautuvalla vesikapasiteetilla (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, 2005), koska muita yhdyskunnan kannalta järkeviä vaihtoehtoja ei ole. Päijät-Hämeen maakunta on sittemmin päivittänyt aikaisempaa vesihuollon yleissuunnitelmaa (AIRIX Ympäristö Oy, 2012) ja todennut, että Viiskivenharjun vesivaranto on edelleen tarpeen valjastaa yhteiskunnan käyttöön Orimattilan vesihuollon toimintavarmuuden parantamiseksi ja vedenhankinnan turvaamiseksi häiriötilanteissa.

Näin ollen Orimattilan vesihuollon pitkäjänteinen vesihuoltolain edellyttämä varautuminen toimintavarmuuden parantamiseen ja vedenhankinnan turvaamiseen häiriötilanteissa perustuu Orimattilan kaupungin todelliseen, suunnitelmalliseen vedentarpeeseen.

Taimen Oy, johonMyrskylän Hautomo Oy on 1.2.2017 sulautunut, on antanut Orimattilan Vesi Oy:n valituksen sekä annettujen lausuntojen ja vastineen johdosta vastineen. Taimen Oy on uudistanut asiassa aikaisemmin esitetyn ja esittänyt Orimattilan Vesi Oy:n valituksen hylkäämistä.

Taimen Oy on muun ohella lausunut, että uuden vesilain (587/2011) hallituksen esityksessä on todettu, että vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n säännöksillä hankkeeseen ryhtymisestä määräajasta on tarkoitettu estää lupien hakeminen ennakkoon. Orimattilan Vesi Oy:llä hakemuksessa on ollut kyse juuri tuollaisesta luvan ennakkoon hakemisesta, jonka lainsäätäjä on halunnut lainmuutoksella estää. Mitään hyväksyttävää selvitystä ei ole myöskään esitetty siitä, että Orimattilan Vesi Oy:llä olisi todellinen vedenottotarve Viiskivenharjun alueelta edes 1.1.2024 jälkeen.

Lainsäätäjän tahto tulee selvästi esiin 1.8.1994 voimaan tulleessa vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n 2 momentin säännöksessä rakennustyön aloittamisesta määräajassa ja säännöksen esitöissä. Lainvalmisteluaineiston mukaan vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n 2 momentti on tarkoitettu ulottumaan kaikkiin hankkeisiin ja koskee hallinto-oikeuden katsomin tavoin myös nyt kyseessä olevaa asiaa. Jos Orimattilan Vesi Oy todella tarvitsee vettä 1.1.2024 jälkeen, se voi hakea uudelleen lupaa heti, kun pystyy esittämään riittävät perusteet ja selvitykset vedentarpeelleen.

A on antanut Orimattilan Vesi Oy:n valituksen sekä annettujen lausuntojen ja vastineen johdosta vastineen. Aon esittänyt, että hän on solminut 21.3.2017 Orimattilan Vesi Oy:n kanssa esisopimuksen pohjavedenottamoalueeksi tarvittavan noin 1 900 m2:n suuruisen alueen myymisestä omistamastaan kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37) Orimattilan Vesi Oy:lle. Mainittu esisopimus on aluehallintoviraston lausunnon 29.3.2017 liitteenä. Uudella alueen sijainnilla on saatu metsänhoidon tarpeet kiinteistön luoteiskulmasta toimiviksi.

A on katsonut, että lunastusta koskevat aluehallintoviraston päätöksen kohdat voidaan poistaa aluehallintoviraston lausunnossa ehdotetulla tavalla. Vaihtoehtoisesti voidaan jättää voimaan hallinto-oikeuden lunastuksen kumoava päätös, joka on koskenut 1 248 m2:n suuruisen maa-alueen lunastusta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37) .

Orimattilan Vesi Oy on antanut vastaselityksen. Yhtiö on muun ohella esittänyt, että se on tehnyt tutkimuksensa, vedenottosuunnitelmansa ja -hakemuksensa jo paljon ennen vesilain voimaantuloa 1.1.2012. Sama koskee vesihuollon kehittämissuunnitelmia. Vedenottotarve on todettu vesihuoltosuunnitelmissa. Kunnan muu aluekehitys edellyttää, että vesihuollolla on riittävä toimintavarmuus. Koko pohjavesialue on varattu yhteiskunnan vedenhankintatarvetta varten.

Myrskylän Hautomo Oy:n (Taimen Oy) vesiluvat on myönnetty määrä- ja väliaikaisina, eikä sillä olisi hakijan vedenottoluvan kanssa päällekkäisiä ristiriitaisia oikeuksia. Yritys on jatkuvasti ollut tietoinen siitä, että pohjavesialuetta käytetään yhdyskunnan vedenhankintaan ja ettei se voi toimia alueella kuin vesilaitoksen vedenoton aloittamiseen saakka.

Hakija on esittänyt lukuisia selvityksiä ja laskelmia vedenottotarpeesta, joka on olemassa. Kaikki valituksesta lausuneet viranomaiset totesivat, että vedenottotarve on olemassa. Suunniteltu Viiskivenharjun (1 500 m3/d) vedenottamo on erittäin tärkeä Orimattilan vedenhankinnan toimintavarmuuden kannalta. Hakijalla on välitön tarve vedenottamon rakentamiselle ja käytölle vedenottoon kohdistuvien riskien toteutuessa. Kyse ei ole ollut ennakkohakemuksesta vaan riski voi koska tahansa realisoitua.

Lisäksi hakijalla on myös tuleva, vähintään myönnetyn luvan mukainen porrastettu tarve jatkuvalle vedenotolle. Viiskivenharjua tarvitaan muun muassa uusien asemakaava-alueiden vedentarpeen tyydyttämiseksi. Vedenottoluvan epääminen aiheuttaisi vaaran kaavan mukaiselle aluekehitykselle ja kaavan toteuttamiselle, koska vedenottotarvetta ei voitaisi tyydyttää. Vedenottolupia ei voi hakea jälkikäteen vaan ne on vesilain (264/1961) 2 luvun 12 § huomioon ottaen ollut haettava hyvissä ajoin nähtävissä olevaan lähitulevaisuuteen. Maankäytön suunnittelun perusteella tehtävät kaavan toteuttamisratkaisut edellyttävät myös vesihuollon verkostojen rakentamista. Vedenottoluvan perusratkaisua ei voi viivyttää tulevaisuuteen. Niin sanotuissa ennakkohakemuksissa on kyse siitä, ettei tulevaa vedenhankintatarvetta tiedetä. Hakija ja kaikki viranomaiset tietävät ja tunnustavat vedenottotarpeen.

Viiskivenharjulla on tärkeä merkitys Orimattilan kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa (13.11.2012) ja Päijät-Hämeen maakunnan vesihuollon yleissuunnitelmassa (1.12.2011). Viiskivenharjun pohjavesialue on luokiteltu tärkeäksi (I luokka) nimenomaan Orimattilan kaupungin vesihuoltoa silmälläpitäen. Sekä välittömästä varavedenottotarpeesta että tulevasta jatkuvasta vedenottotarpeesta on esitetty runsaasti objektiivista ja riittävää selvitystä. Hakijan vesihuoltovelvollisuuksien täyttämiseksi välttämättömien vedenottotarveselvityksien laatimiseen osallistuvat hakijan lisäksi niin asiantuntijat kuin viranomaisetkin.

Alueen lunastusta ottamoalueeksi kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37) koskevat aluehallintoviraston päätöksen määräykset ovat käyneet tarpeettomiksi. Päätöstä tulee näiltä osin muuttaa. Hallinto-oikeuden päätöstä ei kuitenkaan ole tarpeen pysyttää.

Yhtiön vastaselitys on lähetetty tiedoksi Taimen Oy:lle ja A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Orimattilan Vesi Oy:n valitus hyväksytään. Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Myrskylän Hautomo Oy:n (nykyisin Taimen Oy) ja A:n valitukset aluehallintoviraston päätöksestä hylätään.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös kumotaan siltä osin kuin aluehallintovirasto on myöntänyt Orimattilan Vesi Oy:lle oikeuden lunastaa pohjaveden ottamon rakentamista varten tarvittavan 1 248 m2:n suuruisen maa-alueen A:n omistamasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37). Lisäksi kumotaan lupamääräys 4, joka koskee pohjaveden ottamon toimintaa varten tarvittavan alueen lunastamisesta maksettavaa korvausta sekä aluehallintoviraston päätöksen kohta Ilmoitukset, joka koskee vesilain (264/1961) 12 luvun 2 §:ssä säädettyä merkinnän tekemistä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin koskien päätöstä ja myönnettyä oikeutta lunastaa alue.

Muilta osin Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös, jolla Orimattilan Vesi Oy:lle on myönnetty toistaiseksi voimassa oleva lupa Viiskivenharjun pohjaveden ottamon rakentamiseen Viiskivenharjun pohjavesialueelle Myrskylän kunnassa sijaitsevalle kiinteistölle Lillgård I (kiinteistötunnus 504-405-2-37) ja lupa pohjaveden ottamiseen lupamääräyksessä 1 sanottuun määrään käytettäväksi Orimattilan kaupungin alueella talousvetenä ja muissa yleisissä käyttökohteissa, saatetaan osittain muutettuna voimaan.

Aluehallintoviraston päätökseen lisätään näin kuuluva uusi lupamääräys 8 a:

8 a. Lupapäätöksessä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ei saa kuitenkaan ryhtyä ennen kuin luvanhaltija on saanut Orimattilan Vesi Oy:n ja A:n välisessä, 21.3.2017 päivätyssä esisopimuksessa tarkoitetun ottamoalueeksi tarkoitetun noin 1 900 m2:n suuruisen määräalan Myrskylän kunnassa sijaitsevasta A:n omistamasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37) omistukseensa.

Perustelut

Myrskylän Hautomo Oy:n vedenotto

Myrskylän Hautomo Oy on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle vaatinut ensisijaisesti aluehallintoviraston päätöksen kumoamista ja Orimattilan Vesi Oy:n lupahakemuksen hylkäämistä sekä toissijaisesti lupapäätöksen muuttamista siten, että luvan hakija velvoitetaan turvaamaan Myrskylän Hautomo Oy:n vedensaanti siten, että hakija velvoitetaan omalla kustannuksellaan ja vastaavalla tavoin kuin koepumppauksen aikana pumppaamaan Palokankaan lähteeseen vettä niin, että Myrskylän Hautomo Oy pystyy ottamaan vettä lähteestä 1 000 m3/d. Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella sillä, että Orimattilan Vesi Oy:llä ei ole tarvetta veden otolle ainakaan ennen vuotta 2024, koska lupa on myönnetty vasta tuosta ajankohdasta lukien. Veden oton tarve vuodesta 2024 lukien on perustunut vain arvioihin. Lisäksi yhtiö on esittänyt, että mikäli Orimattilan Vesi Oy:lle myönnetään aluehallintoviraston päätöksen mukainen lupa eikä turvata hautomon vedensaantia noin 1 000 m3/d 1.1.2024–31.12.2028, Myrskylän Hautomo Oy:n toiminta loppuu.

Aluehallintovirasto on päätöksellään 29.5.2015 myöntänyt Orimattilan Vesi Oy:lle luvan vedenottamon rakentamiseen ja vedenottoon. Päätöksen lupamääräyksen 1 mukaan vedenotto 1 500 m­/d on sallittu aikaisintaan 1.1.2024 lukien. Päätöksessä tarkoitettuihin rakennustöihin on lupamääräyksen 8 mukaisesti ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja rakennustyöt on tehtävä 31.12.2023 mennessä.

Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluista ilmenevästi Orimattilan kaupungin vedentarvetta arvioidessaan ottanut huomioon, miten kaupungin käytettävissä olevien ottamoiden vesimäärä riittää kaupungille ilman hakemuksessa esitettyä suunniteltua Hennan kaupunginosaa. Hakemuksen mukaan kaupungin vedenkulutus kasvaa vuoden 2014 määrästä 1 770 m­/d 780 kuutiometriä vuorokaudessa vuoteen 2025 mennessä, eli kulutus olisi tuolloin 2 550 m­/d. Orimattilan Vesi Oy:n käytössä olevien pohjavesiesiintymien arvioitu kokonaisantoisuus on noin 5 900 m­/d. Lupien nojalla vettä saadaan ottaa 3 500 m­ vuorokaudessa. Osalla ottamoista todellinen antoisuus on selvästi pienempi kuin myönnetty veden ottamislupa ja osalla pohjaveden laatu rajoittaa otettavaa vesimäärää. Viime vuosina Orimattilan Vesi Oy:n vedenottamoilta otettua vesimäärää (lähes 1 800 m3/d) on nykyisin käytössä olevilta alueilta vaikea lisätä.

Kuten aluehallintovirasto on päätöksessään katsonut, Viiskivenharjun pohjavedenottamon rakentaminen on tärkeää kaupungin vedenhankinnan toimintavarmuuden lisäämiseksi. Aluehallintovirasto on päätöksestä tarkemmin ilmenevin perustein katsonut, että vettä ei riitä molemmille hakijoille. Orimattilan Vesi Oy:n ehdottama otettavan vesimäärän puolitus ei johda siihen, että kalankasvatuslaitokselle olisi riittävä vesimäärä kaikissa olosuhteissa hautomon vähimmäisvesimäärän ollessa 900 m­/d. Vesilain (264/1961) 9 luvun 9 §:n säännös etuoikeusjärjestyksestä huomioon ottaen etusija on annettu Orimattilan Vesi Oy:lle. Aluehallintovirasto on arvioinut, että kaupungin vedenottotarve on ollut ennakoitua hitaampaa. Lisäksi päätöksessä on todettu, että koska Myrskylän Hautomo Oy tarvitsee aikaa toimintansa sopeuttamiseen, Orimattilan Vesi Oy:lle annettu lupa vedenottoon on voimassa vasta 1.1.2024 lähtien. Orimattilan Vesi Oy on tyytynyt aluehallintoviraston päätökseen.

Aluehallintoviraston sallimalla vedenoton aloittamisajankohdalla on pyritty sovittamaan yhteen Orimattilan Vesi Oy:n sekä Myrskylän Hautomo Oy:n tarpeet ottaa vettä samasta pohjavesiesiintymästä ja antamaan hautomon toiminnalle riittävä siirtymäaika toimintansa sopeuttamiseen.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 29.5.2015 n:o 109/2015/2 myöntänyt Myrskylän Hautomo Oy:n (nykyisin Taimen Oy) kalankasvatuslaitokselle vesilain (264/1961) mukaisen luvan Palonpään lähteestä purkautuvan veden ottamiseen ja ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen luvan kalojen kasvattamiseen. Myrskylän Hautomo Oy oli tuossa asiassa hakemuksessaan pyytänyt lupaa ottaa Palonpään lähteestä vettä enintään 1 700 m3/d . Lupapäätöksen mukaan kalankasvatuslaitokselle saa johtaa vettä Palonpään lähteen ylivuodosta 1 700 m3/d vuoden 2023 loppuun saakka. Lupa on voimassa 31.12.2023 saakka. Yhtiöllä on myös aikaisempien lupapäätösten mukaan ollut lupa ottaa vettä enintään 1 700 m3/d Palokan lähteestä. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 4.1.2017 n:o 17/0003/2 hylännyt Myrskylän Hautomo Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä siltä osin kuin Myrskylän Hautomo Oy oli valituksessaan vaatinut aluehallintoviraston päätöksen muuttamista siten, että lupa on voimassa toistaiseksi tai ainakin vuoden 2028 loppuun saakka. Hallinto-oikeuden päätöksestä ei ole valitettu korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Vanhan vesilain 2 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan rakentamista koskevassa lupapäätöksessä on määrättävä aika, enintään kymmenen vuotta, jonka kuluessa rakennustyö on tehtävä. Vanhan vesilain säännökset eivät ole edellyttäneet, että pohjaveden ottamisen aloittamisesta olisi määrättävä lupapäätöksessä erikseen. Myrskylän Hautomo Oy (Taimen Oy) ei valituksenalaisessa asiassa ole myöskään valituksessaan hallinto-oikeudelle valittanut sillä perusteella, että aluehallintoviraston päätöksessä ei ole annettu määräystä siitä, mihin mennessä tuossa päätöksessä tarkoitettuun lupamääräyksessä 1 sallittuun vedenottoon on viimeistään ryhdyttävä eikä tähän liittyvää uhkaa luvan raukeamisesta. Kun lisäksi Taimen Oy:n vedenotto kalankasvatustoimintaan on mainitulla aluehallintoviraston päätöksellä turvattu vuoden 2023 loppuun asti ja aluehallintoviraston 29.5.2015 antaman päätöksen n:o 109/2015/2 mukaan Taimen Oy:n kalankasvatustoiminta näin ollen päättyy vuoden 2023 loppuun mennessä, näissä oloissa ei ole ollut perusteita Myrskylän Hautomo Oy:n valituksesta kumota aluehallintoviraston päätöstä hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla ja hylätä Orimattilan Vesi Oy:n lupahakemusta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on Orimattilan Vesi Oy:n valituksen johdosta tältä osin kumottava.

A:n alueen lunastaminen vedenottotarkoituksiin

Asiakirjoista ilmenee, että luvanhakija Orimattilan Vesi Oy on aluehallintovirastossa esittänyt pohjavedenottamoaluetta koskevan lunastusvaatimuksen koskien A:n omistamaa kiinteistöä Lillgård I vasta hakemusta täydennettäessä 19.12.2014 eli lupahakemuksen kuuluttamisen jälkeen. Asiakirjojen perusteella lunastettavaksi esitetyn maa-alueen omistajalle A:lle ei ollut vesilain ja hallintolain säännösten mukaisesti varattu tilaisuutta tulla kuulluksi aluehallintovirastossa esitetyn hänen kiinteistöään koskeneen lunastusvaatimuksen johdosta. Aluehallintovirasto on päätöksessään oikeuttanut luvan hakijan lunastamaan A:n omistaman maa-alueen tietyn suuruista korvausta vastaan. Kuten hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, asian käsittelyssä aluehallintovirastossa on tapahtunut kuulemisvirhe, kun asiakirjojen perusteella A:lla ei ole aluehallintovirastossa ollut mahdollisuutta lausua Orimattilan Vesi Oy:n A:n kiinteistöön Lillgård I kohdistuneen lunastusvaatimuksen johdosta.

Saadun selvityksen mukaan Orimattilan Vesi Oy ja A ovat hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen antamisen jälkeen kuitenkin tehneet 21.3.2017 päivätyn osapuolten allekirjoittaman esisopimuksen ottamoalueeksi suunnitellun uuden, noin 1 900 m2:n suuruisen määräalan myymisestä Orimattilan Vesi Oy:lle Myrskylän kunnassa sijaitsevasta A:n omistamasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37). Mainitulla sopimuksella A sitoutuu myymään sopimuksen kohteena olevan määräalan Orimattilan Vesi Oy:lle kysymyksessä olevan vedenottamoalueen maapohjaksi ja Orimattilan Vesi Oy:llä on halutessaan oikeus ostaa se kauppakirjaluonnoksen ehdoilla. Esisopimuksessa on todettu, että se tulee voimaan, kun molemmat osapuolet ovat sen allekirjoittaneet. Esisopimuksen voimassaolo päättyy allekirjoitettaessa kauppakirja kohdealueesta, ostajan kirjallisesti ilmoittaessa myyjälle osto-oikeuden käyttämättä jättämisestä tai kuitenkin viimeistään 31.12.2020.

Orimattilan Vesi Oy ja A ovat solmittuun esisopimukseen viitaten ilmoittaneet korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että aluehallintoviraston päätöksen mukaisen vedenottamoalueen (1 248 m2) lunastusta A:n omistamasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37) koskevat kohdat voidaan poistaa aluehallintoviraston päätöksestä, mikäli hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Asian näin muuttuneeseen tilaan nähden ja molempien osapuolten edellä ilmenevä yhtenevä käsitys asiasta huomioon ottaen aluehallintoviraston päätöstä ei esisopimuksen tekemisen jälkeen ole perusteita kumota kuulemisvirheen vuoksi. Hallinto-oikeuden päätös, jolla aluehallintoviraston päätös on A:n valituksen johdosta kuulemisvirheen perusteella kumottu, on Orimattilan Vesi Oy:n valituksen johdosta kumottava, sekä poistettava aluehallintoviraston päätöksestä tämän päätöksen ratkaisuosasta ilmenevät kohdat.

Uutta lupamääräystä 8 a koskevat perustelut

Mikäli Orimattilan Vesi Oy:n ja A:n välisessä edellä mainitussa esisopimuksessa 21.3.2017 tarkoitetun noin 1 900 m2:n suuruisen määräalan kauppa Orimattilan Vesi Oy:lle Myrskylän kunnassa sijaitsevasta A:n nykyisin omistamasta kiinteistöstä Lillgård I (504-405-2-37) ottamoalueeksi ei toteudu, eikä luvanhaltija saa mainittua ottamoaluetta hallintaansa, kysymyksessä olevan vedenottohankkeen toteuttamiselle ei ole vesilaissa tarkoitettuja edellytyksiä. Mainitusta esisopimuksesta ilmenevä menettely on molempien osapuolten tahdon mukainen. Tämän vuoksi lupapäätökseen on tarpeen lisätä uusi edellä ratkaisuosasta ilmenevä lupamääräys 8 a.

Asian lopputulos

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessä lausutut perustelut sekä päätöksessä sovellettujen säännösten lisäksi vesilain (264/1961) 2 luvun 12 §:n 1 ja 2 momentti, 9 luvun 4 ja 6 § sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös, jolla Orimattilan Vesi Oy:lle on myönnetty toistaiseksi voimassa oleva lupa Viiskivenharjun pohjaveden ottamon rakentamiseen Viiskivenharjun pohjavesialueelle Myrskylän kunnassa sijaitsevalle kiinteistölle Lillgård I (kiinteistötunnus 504-405-2-37) ja lupa pohjaveden ottamiseen lupamääräyksessä 1 sanotun määrän käytettäväksi Orimattilan kaupungin alueella talousvetenä ja muissa yleisissä käyttökohteissa, on saatettava edellä ilmenevällä tavalla muutettuna voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi, oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 11.10.2018