Muu päätös 4955/2018

Lunastuslupaa koskeva valitus (Lapinlahti ja Siilinjärvi)

Antopäivä: 29.10.2018
Taltionumero: 4955
Diaarinumero: 3161/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T4955

Asia Lunastuslupaa koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Valtioneuvosto 24.5.2017 nro TEM/1154/05.03.03/2016

Valtioneuvoston päätös

Valtioneuvosto on yleisistunnossaan 24.5.2017 työvoima- ja elinkeinoministeriön esittelystä myöntänyt Yara Suomi Oy:lle kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (jäljempänä lunastuslaki) 4 §:n nojalla luvan hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti lunastamalla hankkia pysyvän käyttöoikeuden 110 kV sähkönsiirtojohtoa ja tiedonsiirtolaitteita varten tarvittaviin hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Lapinlahden ja Siilinjärven kunnissa. Lunastus alkaa Lapinlahden kunnassa sijaitsevalta kiinteistöltä Alapitkän muuntoasema 402-410-20-3 ja päättyy Siilinjärven kunnassa sijaitsevalle kiinteistölle Siilinjärven kaivos 749-405-33-11. Johdon pituus on noin 16,7 kilometriä. Johtoaukean leveys on 26 metriä. Sen kummallekin puolelle lunastetaan 10 metriä leveät reunavyöhykkeet, joilla kasvavien puiden korkeus on rajoitettu siten, etteivät ne aiheuta vaaraa johdolle.

Päätöksen mukaan rautatieliikennekäytössä olevien rautatiekiinteistöjen alueilla johto rakennetaan siten, että rautatien käyttö turvataan. Sijoitettaessa ja pysytettäessä johtoa rautatiealueen yläpuolelle on noudatettava sähköturvallisuusmääräyksiä ilmajohdoista liikenneväylän läheisyydessä. Johdon rakenteesta ja sijainnista ei saa aiheutua vaaraa rautatieliikenteelle.

Päätöksessä todetaan, että johdon omistajalla on sähkön ja tiedon siirtämiseen tarpeellisten johtojen, pylväiden ja muiden laitteiden rakentamista, käyttöä, tarkastamista, kunnossapitoa, korjaamista ja uusimista varten oikeus:

1) pystyttää ja pitää johtoaukealla sähkönsiirtojohto pylväineen, johtoköysineen ja muine laitteineen sekä tiedonsiirtoon liittyvine laitteineen,

2) suorittaa tarpeellisia mittauksia johtoaukealla ja suorittaa maadoituksia, joista aiheutuvat työnaikaiset vahingot korvataan erikseen maanomistajille,

3) pitää johtoaukea vapaana puista, vesoista ja rautatiealuetta lukuun ottamatta muista esineistä, jotka saattavat vaikuttaa häiritsevästi johdon käyttöön ja kunnossapitoon,

4) poistaa johtoaukealta rautatiealuetta lukuun ottamatta rakennukset ja muut rakenteet, joiden paikoillaan pitämisestä tai sinne pystyttämisestä ei ole erikseen sovittu,

5) sopivalla tavalla merkitä johtoaukean rajat niin, että ne ovat helposti havaittavissa,

6) merkitä reunavyöhykkeellä sekä erityisestä syystä myös johtoalueen ulkopuolella kasvavat puut, jotka korkeutensa takia saattavat olla vaarallisia johdon säilymiselle, ja kaataa tällaiset puut, jollei metsänomistaja itse huolehdi niiden kaatamisesta. Johtoalueen ulkopuolelta tapahtuvasta puiden kaatamisesta aiheutuva vahinko korvataan erikseen maanomistajalle.

7) Johdon omistajan lukuun työskentelevillä henkilöillä on oikeus jalan tai ajoneuvolla liikkua johtoaukeaa pitkin pylväältä toiselle. Hakijalla on oikeus tätä varten tehdä sinne rautatiealuetta lukuun ottamatta väliaikaisia ajoteitä ja rumpuja, tehdä ja kunnossapitää johtoaukealla olevissa aidoissa tarpeellisia veräjiä sekä käyttää hyväkseen johtoaukealle johtavia kiinteistölle kuuluvia teitä ja polkuja sekä tarvittaessa muitakin alueita kulkemiseen jalan tai moottorikäyttöisillä taikka muilla työkoneilla ja ajoneuvoilla.

Lunastettava käyttöoikeus rajoittaa omaisuuden luovuttajan oikeuksia seuraavasti:

1) Johtopylväiden rakenteiden väliin ja kolmea (3) metriä lähemmäksi niiden ulkopuolelle ei saa pystyttää minkäänlaisia rakenteita tai laitteita, tavallisia aitoja ja rautatien käytölle tarpeellisia laitteita lukuun ottamatta.

2) Aitoja ei saa kiinnittää pylväisiin eikä tukirakenteisiin.

3) Ojia tai muita kaivauksia ei saa tehdä eikä tieoikeutta perustaa kolmea (3) metriä lähemmäksi pylväsrakenteita. Etäisyys luetaan ojan tai kaivauksen luhistumattomasta reunasta.

4) Johtoaukealla ei saa ilman erityistä lupaa kasvattaa puita eikä rautatiealuetta lukuun ottamatta pitää rakennuksia tai kahta (2) metriä korkeampia muitakaan rakenteita tai laitteita, tavallisia aitoja lukuun ottamatta. Rakennuksia ei saa rautatiealuetta lukuun ottamatta rakentaa 23 metriä lähemmäksi johtoaukean keskilinjaa.

5) Reunavyöhykkeillä kasvavat puut saavat johtoaukean reunassa olla enintään 10 metriä korkeita ja muulla osalla reunavyöhykettä niin paljon sanottua mittaa korkeampia kuin puiden etäisyys on johtoaukean reunasta.

6) Johtoaukealla ja sen läheisyydessä ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, josta saattaa aiheutua vaaraa johdon käytölle ja kunnossa pysymiselle.

Lunastuksen kohde on jätetty lunastuslain 10 §:n nojalla lunastustoimituksessa tarkemmin määrättäväksi.

Koska hakija on ennakkohaltuunottolupaa pyytäessään esittänyt, että johdon on tarkoitus valmistua marraskuussa 2018, valtioneuvosto on harkinnut oikeaksi lunastuslain 58 §:n nojalla myöntää hakijalle oikeuden ottaa haltuunsa lunastettavan omaisuuden ennen lunastuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa (ennakkohaltuunottolupa).

Valtioneuvoston päätöksessä on lisäksi todettu Yara Suomi Oy:n hakemuksesta muun ohella seuraavaa:

Hakijan tarkoituksena on rakentaa uusi 110 kV voimajohto Lapinlahdelta Fingrid Oyj:n Alapitkän sähköasemalta omistamalleen tuotantolaitokselle Siilinjärvelle. Alapitkän sähköaseman kautta uusi voimajohto liittyy Suomen kantaverkkoon, mikä parantaa huomattavasti sen käyttövarmuutta ja sähkönsiirron luotettavuutta.

Siilinjärven tuotantolaitoksen merkitys on kasvanut merkittävästi viime vuosina, sillä se on läntisen Euroopan ainoa fosfaattikaivos ja -rikastamo. Siilinjärvellä on myös Suomen ainoa fosforihappotehdas, josta toimitetaan apatiittia ja fösforihappoa hakijan muille toimipaikoille. Siilinjärven toimipaikan työllistävä vaikutus (suora, välillinen ja tulovaikutus) on noin 2 370 henkilötyövuotta. Siilinjärven toimipaikan kaikki tuotantolaitokset on luokiteltu huoltovarmuuskriittisiksi tuotantoyksiköiksi.

Hakijalla on omaa sähköntuotantoa noin 23 MW. Siitä huolimatta toiminta on erittäin riippuvaista ulkoa tuotavasta sähköstä. Tuotantolaitoksen energiantarve kasvaa koko ajan, vaikka prosessien energiatehokkuutta kehitetään jatkuvasti. Lyhytkin häiriö sähkönsaannissa aiheuttaa aina turvallisuusriskin. Turvallisuusriski aiheutuu sähkönsaannin äkillisen katkeamisen aiheuttamasta prosessien hallitsemattomasta alasajosta. Pidentyneet häiriöt sähkönsaannissa aiheuttaisivat merkittäviä lisäriskejä tuotannolle ja sen turvallisuudelle. Sähkönsaanti on todettu toiminnan turvallisuuden ja luotettavuuden kannalta yhdeksi suurimmista riskitekijöistä.

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi hakija on aloittanut sähköhuoltonsa uudelleenjärjestelyt, johon yhtenä osa-alueena kuuluu uuden häiriöttömämmän sähkönsiirtoyhteyden toteutus. Nykyinen 110 kV johtoyhteys kantaverkkoon on rakennettu vuonna 1967 ja sen siirtokapasiteetti on jo nyt ylärajalla. Olemassa oleva sähkönsiirtoyhteys on tarkoitus jättää varayhteydeksi, jolla turvataan mahdolliset huoltokatkot tulevaisuudessa. Uudella sähkönsiirtoyhteydellä riskit häiriöiden suhteen minimoituvat.

Uusi voimajohto sijoittuu Alapitkän sähköasemalta lähdettäessä olemassa olevien 110 kV johtojen rinnalle noin 7,6 kilometrin matkalla. Tämän jälkeen johto kääntyy omalle reitilleen uuteen johtokäytävään hakijan tuotantolaitokselle saakka. Johtohankkeessa käytettävä pylväs tyyppi on pääosin harustettu puupylväs. Johdon vaatima maa-aluetarve on 26 metriä leveä johtoaukea sekä tämän molemmin puolin 10 metriä leveät reunavyöhykkeet. Uuden johdon sijoittuessa olemassa olevien rinnalle nykyinen johtoalue levenee noin 17 metriä.

Energiamarkkinavirasto on myöntänyt johdolle rakentamistavan 21.11.2013.

Hankkeesta on tehty ympäristöselvitys. Selvityksen perusteella hankkeella ei ole merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Valtioneuvoston päätöksessä on todettu maanomistajien lunastuslupahakemuksen johdosta esittämistä kannanotoista ja hakijan vastineesta niihin muun ohella seuraavaa:

Hanke kohdistuu 55 kiinteistön alueeseen. Kyseisten kiinteistöjen omistajille ja käyttöoikeuden haltijoille on varattu tilaisuus antaa lausuntonsa hakemuksesta siten kuin lunastuslain 9 §:n 4 momentissa säädetään.

A tilan Mattila 749-409-6-27 omistajana ja B tilan Peltoniemi 749-409-6-26 omistajana ovat vaatineet selvitystä vähemmän haittaa aiheuttavista linjausvaihtoehdoista hyödyntäen yhtiön omistuksessa olevia maa-alueita tai muita soveltuvia vaihtoehtoja. Mikäli kuitenkin päädyttäisiin siihen, että linjaus tehdään Kolmisopen kylän halki, on otettava huomioon se, että suunnitellun linjauksen viereltä tulee poistumaan 20 kV linja. Tällöin uusi 110 kV linja tulisi rakentaa keskelle maanomistajien rajaa, eikä 20 kV linjan viereen.

(---)

Hakija on todennut A:n ja B:n lausunnosta antamassaan vastineessa, että maanomistajien vaatimuksia siirtää voimajohto hakijan omistamille maa-alueille on käsitelty jo tutkimuslupaa haettaessa. Tällöin todettiin, että voimajohdon sijoittaminen sivukivi- ja rikastehiekka-altaiden välittömään läheisyyteen ei ole käytännössä mahdollista. Näin toimittaessa mitä ilmeisimmin tuhottaisiin suoja-alueilla oleva puusto, jolloin niiden suojavaikutus menetettäisiin. Riittävän etäisyyden pitäminen edellä mainittuihin alueisiin voimajohdon sijoittamisessa aiheuttaisi kohtuutonta rasitusta lähialueiden kiinteistöille ja niiden omistajille. Käytännössä mikään ei ole muuttunut asian suhteen. Kaivosalueen reunapuustoa tarvitaan edelleen estämään läjitysalueelta mahdollisesti leviävää pölyä. Viranomaisneuvotteluissa valittu reittivaihtoehto on todettu parhaimmaksi.

Vastineessa todetaan edelleen, että voimajohdon sijoittaminen olemassa oleviin maastokäytäviin (20 kV johtojen alueet) on viranomaisten ohjeiden mukaista. Mikäli 20 kV johtoja puretaan ennen 110 kV voimajohdon rakentamista, hakija on varautunut suunnitelmissaan siihen, että voimajohdon sijoitusta voidaan muuttaa mahdollisuuksien mukaan puretun johdon paikalle. Toisaalta voimajohdon sijoittaminen purettavan 20 kV johdon palkalle tuo voimajohdon lähemmäksi asutusta ja pylväsrakenteen peltoalueelle. Asutuksen kohdalla hakija pitää parempana vaihtoehtona suunnitelman mukaista johtoreittiä. Metsäisellä osuudella siirron mahdollisuutta tarkastellaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että valtioneuvoston päätös kumotaan ja Yara Suomi Oy velvoitetaan selvittämään vaihtoehtoiset voimalinjan reitit hyödyntäen omia maa-alueitaan ennen kuin lunastuslupa voidaan myöntää.

Muutoksenhakijat ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Yhtiö omistaa laajoja maa-alueita, jotka maantieteellisesti katsottuna olisivat vähintäänkin ympäristöselvitystä vaativia mahdollisia voimajohdon osittaisia linjausreittejä. Tämän yhtiö kertoo selvittäneensä, mutta on maanomistajien lausumiin 30.4.2014 antamassaan vastineessa sivuuttanut asian lyhyesti: "Voimajohdon sijoittaminen sivukivi- ja rikastehiekka-alueiden välittömään läheisyyteen ei ole käytännössä mahdollista. Näin toimittaessa mitä ilmeisimmin tuhottaisiin suoja-alueilla oleva puusto, jolloin niiden suojavaikutus menetettäisiin. Riittävän etäisyyden pitäminen edellä mainittuihin alueisiin voimajohdon sijoittamisessa aiheuttaisi kohtuutonta rasitusta lähialueiden kiinteistöille ja niiden omistajille."

Koska lupaviranomaiset tekevät päätökset yhtiön antamien tietojen perusteella, edellä mainitut perustelut eivät ole riittäviä myöntää lunastuslupa kulkemaan yksityisten omistamien maa-alueiden läpi. Näin on, kun otetaan erityisesti huomioon yhtiön omistamien maa-alueiden koko ja maantieteellinen sijainti suhteessa linjan alku- ja loppupäähän. Jos asiaa on selvitetty, pitäisi selvityksen olla mukana ympäristöselvityksessä, jotta se olisi sieltä kaikkien osapuolten luettavissa ja arvioitavissa.

Lunastuslain 4 §:n mukaan lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla. Lunastuslupapäätös on ristiriidassa lain pykälän ja hengen kanssa. Nyt valittu reittilinjaus on valikoitunut sillä perusteella, että se on suorin ja lyhin mahdollinen ja siten yhtiölle kustannuksiltaan alhaisin.

Valtioneuvoston päätöksessä todetaan, että maanomistajien vaatimuksia siirtää voimajohto hakijan omistamille maa-alueille olisi käsitelty jo tutkimuslupaa haettaessa. Tämä on virheellinen tieto, koska asiaa ei ole käsitelty, vaan se on ohitettu.

Valtioneuvoston päätöksessä todetaan myös, että viranomaisneuvotteluissa valittu reittivaihtoehto on todettu parhaimmaksi. Koska yhtiön omien maa-alueiden käytön soveltuvuudesta ei ole mitään virallista selvitystä saatavilla, viranomaisneuvotteluissakaan ei ole ollut aidosti tutkimukseen perustuvaa, puolueetonta tietoa yhtiön omien maiden hyödyntämismahdollisuuksista tai niiden käytön esteistä.

Mikäli asianmukaisten selvitysten jälkeen voimalinja tulisi nyt esitetylle paikalleen, tulisi varmistaa, että yhtiö ottaa huomioon pois purettavan 20 kV voimalinjan vapauttaman tilan. Yhtiö tulisi velvoittaa tekemään riittävää yhteistyötä 20 kV voimalinjaa purkavan tahon kanssa, jotta varmistutaan siitä, että maanomistajille aiheutuvien vahinkojen määrä siten voidaan minimoida.

Valtioneuvoston päätökseen sisältyvä ennakkohaltuunottolupa tulee ehdottomasti poistaa. Mikäli ennakkohaltuunottolupa tarkoittaa töiden käynnistämisen sallimista, siinä voidaan tuhota muun muassa puustoa ennen koko haltuunottoluvan lainvoimaisuutta.

Työvoima- ja elinkeinoministeriö on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on katsonut, että myönnetty lunastuslupa ei ole lainvastainen. Voimajohdon linjausta Yara Suomi Oy:n omistaminen maiden kautta on selvitetty ja todettu, ettei se ole mahdollista kaivosalueen suojapuuston takia. Valittu reittivaihtoehto on todettu parhaimmaksi myös viranomaisneuvotteluissa. Valituksessa ei ole esitetty uusia asiaan vaikuttavia seikkoja.

Yara Suomi Oy on antanut valituksen ja lausunnon johdosta selityksen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Yhtiö on viitannut asian aikaisemmissa vaiheissa esittämäänsä ja todennut muun ohella seuraavaa:

Yhtiön toiseen hankkeeseen liittyen laaditussa YVA- eli ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa "Yara Suomi Oy:n Siilinjärven kaivoksen sivukivialueiden laajennus" on maininta tehdyistä pölypäästöjen mittauksista vuodelta 2012. Niiden yhteydessä päästöjen on todettu olleen selvästi matalampia kuin vuoden 2006 mittauksissa. Todennäköisenä syynä päästöjen alenemiseen pidetään patopenkereille istutetun kasvillisuuden ja puuston pölypäästöjen pidätyskyvyn parantumista kasvun myötä. Toisaalta myös YVA-yhteysviranomaisen eli Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa on todettu, että toimijan on etsittävä keinoja haitallisten vaikutusten vähentämiseksi niin edellä mainitussa YVA:ssa kuin toiminnassaankin. Kyseiset toimet ovat Yara Suomi Oy:n toiminnassa arkipäivää ja seurantaa päästöjen suhteen tehdään määräajoin. Edellä kuvattua YVA-selostuksen ja yhteysviranomaisen tekstiä on käytetty voimajohtohankkeen eri vaiheissa, vaikka suorat sitaatit ympäristöselvityksestä puuttuvat.

YVA-selostuksessa on sivuttu myös tätä 110 kV voimajohtohanketta yhteisvaikutusten osalta. Raportissa todetaan, että mahdollisia vaikutuksia voi olla lähinnä maisemavaikutusten osalta.

Vaikka Yara Suomi Oy:llä on käytössään laajat maa-alueet, on niiden hyödyntäminen voimajohtoreittinä mahdotonta, koska alueet ovat koko ajan läjitystoimintaan tai kaivostoimintaan liittyvässä käytössä. Voimajohdon sijoittaminen koko ajan muuttuvaan ympäristöön aiheuttaisi tilanteita, joissa jouduttaisiin pohtimaan voimajohdon sijoittamisen muuttamista toiseen paikkaan muun muassa sähköturvallisuuden vaarantumisen vuoksi. Koska kyseessä on kaivostoiminnalle erittäin kriittinen sähkönsyöttöyhteys, ei tämän tyyppistä voimajohdon sijoitusta voida edes harkita. Toisaalta voimajohdon sijoittaminen kyseiselle alueelle voisi johtaa tarpeisiin laajentaa kaivosaluetta entuudestaan. Nämä pohdinnat on käyty jo hanketta valmisteltaessa niin sanottuina strategisina pohdintoina, eivätkä siten ole enää olleet mukana 110 kV voimajohdon ympäristöselvitystä laadittaessa.

Voimajohdon sijoittaminen olemassa oleviin maastokäytäviin (20 kV johtojen alueet) on viranomaisten ohjeiden mukaista. Yhtiö on edelleenkin varautunut suunnitelmissaan, että mikäli kyseisiä johtoja puretaan ennen 110 kV voimajohdon rakentamista, voimajohdon sijoitusta voidaan muuttaa mahdollisuuksien mukaan puretun johdon paikalle. Voimajohtohankkeen lunastustoimituksen alkukokous oli 26.9.2017 Siilinjärvellä ja tällöin tehdyn katselmuksen perusteella 20 kV johtoa ei ole vielä purettu pois. Mikäli purkaminen tapahtuu lähiaikoina, yhtiö on varannut siirron suunnittelulle resurssit ja muutos on siten mahdollinen.

Voimajohdon sijoittaminen purettavan 20 kV johdon paikalle toisi voimajohdon lähemmäksi olemassa olevaa asutusta ja pylväsrakennekin sijoittuisi peltoalueelle. Mahdollisesti tehtävässä muutossuunnittelussa voimajohto ollaan siirtämässä puretun 20 kV ilmajohdon paikalle, mutta muutos tehdään vain voimajohdon pylväiden numerot 44–47 välillä. Pylväs numero 48 pidetään paikallaan, jolloin etäisyys olemassa olevaan asutukseen säilyy lähes ennallaan.

A:n ja B:n vaatimus maastokatselmuksella 26.9.2017 oli siirtää uusi 110 kV voimajohto kokonaan purettavan 20 kV ilmajohdon paikalle. Yhtiö vetoaa edellä mainittuun mahdolliseen siirtoon, jolla turvataan linjan länsipuolella olemassa olevien asuinkiinteistöjen ja voimajohdon välissä olevan puuston jääminen näkösuojaksi tonttien suuntaan.

Ennakkohaltuunottomenettely on perusteltu, koska hanke on jo viivästynyt merkittävästi eri lupavaiheissa tehtyjen valitusten vuoksi. Yara Suomi Oy:n Siilinjärven tehtaan investoinnit ovat erittäin vahvasti riippuvaisia sähköntoimitusvarmuudesta, minkä vuoksi tähän hankkeeseen on ryhdytty.

A ja B ovat antaneet lausunnon ja selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Yara Suomi Oy on selityksessään nostanut esiin toisen ympäristövaikutusten arviointiselvityksen, johon ei ole aikaisemmin viitattu. Kyseinen selvitys ei liity nyt kyseessä olevaan voimajohtohankkeeseen eikä siinä ole selvitetty voimajohdon reittivaihtoehtoja tai niiden vaikutuksia. Vaihtoehtoista ratkaisua, jossa hyödynnettäisiin yhtiön omia maa-alueita, ei voimajohtohankkeessa ole selvitetty. Hankkeen suojapuustoon kohdistuvia vaikutuksia ei ole tutkittu. Asiassa on usein viitattu viranomaisneuvotteluihin, joista maanomistajilla ei ole kuitenkaan ollut mahdollista saada tietoa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977, jäljempänä lunastuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksessa on, jollei muussa laissa toisin ole säädetty, noudatettava lunastuslakia.

Lunastuslain 3 §:n mukaan lunastamalla voidaan: 1) hankkia kiinteää omaisuutta taikka pysyvä tai määräaikainen erityinen oikeus; 2) rajoittaa pysyvästi tai määräajaksi oikeutta käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta taikka erityistä oikeutta; sekä 3) lakkauttaa erityinen oikeus.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Pykälän 2 momentin mukaan lunastuksen hakija voi olla myös yksityisoikeudellinen yhteisö, joka osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta ja esittää luotettavan selvityksen siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen.

Lunastuslain 5 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Pykälän 4 momentin mukaan, jos lunastuslupahakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (252/2017) tarkoitettua hanketta, hakemusasiakirjoihin on liitettävä mainitun lain 19 §:n mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä. Siltä osin kuin arviointiselostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan.

Lunastuslain 7 §:n 1 momentin mukaan lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvostella lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo.

Lunastuslain 10 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvassa on mainittava, mitä omaisuutta lunastus koskee. Lunastuksen kohde voidaan kuitenkin vähemmän tärkeiltä osiltaan jättää lunastustoimituksessa määrättäväksi, kun lunastamalla hankitaan oikeus 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten tarvittaviin alueisiin ja lunastuksen kohteen yleispiirteistä osoittamista voidaan pitää lunastuslupaa annettaessa riittävänä.

Lunastuslain 57 §:n 1 momentin mukaan hakija saa ottaa lunastettavan omaisuuden haltuunsa sen jälkeen, kun lunastuspäätös on julistettu ja hakija on suorittanut siinä määrätyn kertakaikkisen korvauksen sekä asettanut 45 §:n 2 momentissa tarkoitetun vakuuden. Lunastuslain 58 §:n mukaan hakija voi saada oikeuden ottaa haltuunsa lunastettavan omaisuuden tai sen osan ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa, kun töiden kiireellinen aloittaminen tai muut tärkeät syyt sitä vaativat. Lunastuslain 59 §:n 1 momentin mukaan luvan ennakkohaltuunottoon myöntää hakemuksesta lunastusluvan antava viranomainen.

Lunastuslain 87 §:n (908/2013) mukaan valtioneuvoston ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea valittamalla muutosta.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) 3 §:n 1 momentin mukaan lakia ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavat hankkeet ja niiden muutokset luetellaan liitteessä 1. Liitteen 1 hankeluettelon 8 c kohdan mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan vähintään 220 kilovoltin maanpäällisiin voimajohtoihin, joiden pituus on yli 15 kilometriä.

Hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa pykälän 2 momentin mukaan tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Asiassa saatu selvitys

Yara Suomi Oy:n tarkoituksena on rakentaa 110 kV sähkönsiirtojohto Lapinlahdelta Fingrid Oyj:n Alapitkän sähköasemalta omistamalleen tuotantolaitokselle Siilinjärvellä. Voimajohdon pituus on noin 16,7 kilometriä. Johtoaukean leveys on 26 metriä ja sen kummallakin puolella on 10 metriä leveät reunavyöhykkeet. Uusi voimajohto sijoittuu olemassa olevien 110 kV johtojen rinnalle noin 7,6 kilometrin matkalla. Uuden johdon sijoittuessa olemassa olevien rinnalle nykyinen johtoalue levenee noin 17 metriä.

Voimajohtohanketta suunniteltaessa tarkasteltiin aluksi kolmea eri reittivaihtoehtoa, joita koskeva ympäristöselvitys valmistui 10.9.2012. Reittivaihtoehdoista ja ympäristöselvityksestä pyydettiin lausuntoja useilta viranomaisilta. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 2.10.2012 antamassaan lausunnossa katsonut, että vaihtoehto 1 a on ympäristövaikutusten näkökulmasta paras ratkaisu.

Maanmittauslaitos on 16.5.2014 myöntänyt Yara Suomi Oy:lle lunastuslain 84 §:n mukaisen tutkimusluvan maastotutkimusten suorittamiseen yhtiön hakemuksessa määritellyllä alueella Lapinlahden ja Siilinjärven kunnissa. Tutkimusluvan kohteena ollut alue vastasi edellä mainittua reittivaihtoehtoa 1 a. Itä-Suomen hallinto-oikeus on päätöksellään 11.12.2015 hylännyt A:n ja B:n valituksen Maanmittauslaitoksen päätöksestä, ja korkein hallinto-oikeus on 11.4.2017 hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin viitaten hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä.

Yara Suomi Oy:n nyt kyseessä oleva valtioneuvoston lunastuslupaa koskeva hakemus on tullut vireille valtioneuvostossa 8.6.2016 ja valtioneuvoston päätös on tehty 24.5.2017. Yara Suomi Oy on hakemusasiakirjoissaan valtioneuvostolle esittänyt, että sen Siilinjärven tuotantolaitoksen merkitys on kasvanut merkittävästi viime vuosina, sillä se on läntisen Euroopan ainoa fosfaattikaivos ja -rikastamo. Yhtiöllä on omaa sähköntuotantoa noin 23 MW, mistä huolimatta toiminta on erittäin riippuvainen ulkoa tuotavasta sähköstä. Sähkönsaanti on todettu toiminnan turvallisuuden ja luotettavuuden kannalta yhdeksi suurimmista riskitekijöistä.

Yara Suomi Oy on toimittanut lisätarkennuksia lunastuslupahakemukseen. Hakemuksen täydennyksen mukaan Siilinjärven toimipaikan työllistävä vaikutus on suoraan 390 henkilötyövuotta ja välillisesti 1 590 henkilötyövuotta. Lisäksi Siilinjärven toimipaikan tulovaikutuksesta johtuvan työllisyysvaikutuksen on arvioitu olevan 390 henkilötyövuotta. Siilinjärven toimipaikan työllistävä vaikutus on yhteensä 2 370 henkilötyövuotta. Edelleen täydennyksen mukaan Siilinjärven toimipaikan kaikki tuotantolaitokset on luokiteltu huoltovarmuuskriittisiksi tuotantoyksiköiksi.

Valtioneuvosto on myöntänyt Yara Suomi Oy:lle lunastusluvan valituksenalaisella päätöksellä ja katsonut, että hanke on yleisen tarpeen vaatima ja että omaisuuden lunastus on tarpeen hankkeen toteuttamisessa sekä että johtosuunta on tarkoituksenmukainen.

Oikeudellinen arviointi

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Yara Suomi Oy:n voimajohdon rakentamisessa ei ole kysymys sellaisesta hankkeesta, johon ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaan tulisi soveltaa laissa tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Yara Suomi Oy:n ei ole siten ollut tarpeen liittää lunastuslupahakemukseen lunastuslain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointiselostusta.

Muutoksenhakijat ovat katsoneet, että voimajohtolinjan vaihtoehtoisia linjauksia erityisesti yhtiön omien maa-alueiden läpi ei ole riittävästi selvitetty. Linjauksen valinta on perustunut siihen, että valittu linjaus on suorin ja lyhin mahdollinen ja siten yhtiölle kustannuksiltaan alhaisin. Työvoima- ja elinkeinoministeriön lausunnossa ja Yara Suomi Oy:n selityksessä on puolestaan tuotu esiin, että voimajohdon linjaus yhtiön omistamien maiden kautta olisi ongelmallinen kaivosalueen suojapuustoon ja sähköturvallisuuteen liittyvien näkökohtien vuoksi.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin niin sanottujen vaihtoehtoedellytyksen ja intressivertailuedellytyksen mukaan lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Valituksessa esitettyjen vaatimusten voidaan katsoa liittyvän ensisijaisesti lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun vaihtoehtoedellytyksen arviointiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon myös muut asiassa esitetyt seikat, ettei asiassa ole tullut ilmi sellaista vaihtoehtoa, jolla lunastuksen tarkoitus olisi saavutettavissa yhtä sopivasti kuin valtioneuvoston päätöksen mukaisella tavalla. Hankkeen tarkoitus huomioon ottaen asiaan vaikuttavana selvityksenä on voitu ottaa huomioon muun ohella Yara Suomi Oy:n Siilinjärven tuotantolaitoksen ympäristövaikutusten arviointia koskevat selvitykset.

Valtioneuvoston päätös lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan myöntämisestä ei valituksissa esitetyillä perusteilla ole lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentti, valitukset on hylättävä.

Täytäntöönpanokieltoa koskevat vaatimukset

Koska asia on tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ratkaistu, lausuminen täytäntöönpanokieltoa koskevista vaatimuksista raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Petri Helander, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 29.10.2018