Muu päätös 5980/2018

Virkasuhteeseen ottamista koskeva kunnallisvalitus, samasta päätöksestä myös lyhyt ratkaisuseloste

Antopäivä: 19.12.2018
Taltionumero: 5980
Diaarinumero: 3059/3/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T5980

Asia Virkasuhteeseen ottamista koskeva kunnallisvalitus

Valittaja OAJ:n Harjavallan opettajien paikallisyhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 25.8.2015 nro 15/0194/1

Asian aikaisempi käsittely

Harjavallan keskustan yläkoulun rehtori on päätöksellään 8.8.2014 ottanut A:n määräaikaiseen erityisluokan opettajan virkasuhteeseen ajalle 1.8.2014–30.5.2015.

OAJ:n Harjavallan opettajien paikallisyhdistys ry on oikaisuvaatimuksessaan muun ohella vaatinut, että rehtorin päätös kumotaan ja toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan määräys ottaa A virkasuhteeseen koko vuoden kestäväksi määräajaksi 1.8.2014–31.7.2015.

Harjavallan sivistyslautakunta on päätöksellään 18.11.2014 hylännyt oikaisuvaatimuksen.

OAJ:n Harjavallan opettajien paikallisyhdistys ry on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että sivistyslautakunnan päätös kumotaan, koska se syrjii määräaikaisia opettajia ja on siten lainvastainen. Harjavallan kaupunki on velvoitettava maksamaan muun ohella A:lle palkkaa ajalta 31.5–31.7.2015 sekä korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen 1 000 eurolla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys,

1. jättänyt tutkimatta palkan maksamista koskevan vaatimuksen;

2. hylännyt valituksen sekä

3. hylännyt yhdistyksen ja kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Yhdistys on vaatinut, että kaupunki velvoitetaan maksamaan A:lle palkkaa valituskirjelmästä tarkemmin ilmenevällä tavalla.

Viranhaltijalain mukaan viranhaltijan on tehtävä palkkavaatimus kunnalle. Kunnan kielteisestä päätöksestä viranhaltijalla on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen. Yhdistyksen omissa nimissään ja suoraan hallinto-oikeuteen tekemä palkkavaatimus on jätettävä tutkimatta.

2.

Säännökset ja lain esityöt

Kunnallisen viranhaltijan syrjimättömyyskiellosta on säädetty kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 12 §:ssä.

Pykälän 2 momentin mukaan määräaikaisissa tai osa-aikaisissa virkasuhteissa ei saa pelkästään virkasuhteen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia palvelussuhteen ehtoja kuin muissa virkasuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.

Pykälän 3 momentin, sellaisena kuin se oli voimassa päätöksen tekohetkellä, mukaan työnantajan on muutoinkin kohdeltava viranhaltijoita tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole viranhaltijoiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Viranhaltijalakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 196/2002 vp) on määräaikaisuuden perusteita koskevan säännöksen osalta todettu, että ehdotetussa säännöksessä ei määriteltäisi määräajan pituutta, joksi viranhaltija otetaan. Määräajan pituus määräytyisi kussakin tapauksessa sen mukaan, miksi ajaksi määräaikaista viranhaltijaa tarvitaan. Säännös perustuu osa-aikatyötä ja määräaikaista työtä koskeviin direktiiveihin (1997/81/EY ja 1999/70/EY).

Päätöksen perusteeksi esitetty selvitys

Oikaisupäätöksen perustelujen mukaan kaikissa kysymyksessä olevissa määräaikaisissa virkasuhteissa on kysymys avoimen viran hoidosta. Lähtökohtaisesti määräajan pituus määräytyy työn teettämisen tarpeen perusteella. Mikään lainsäädäntö ei edellytä, että määräajan olisi tällaisissa tapauksissa vastattava koko lukuvuotta eli elokuun alusta seuraavan vuoden heinäkuun loppuun. Valtakunnallinen käytäntö kunnissa ei ole yhtenäinen eikä vakiintunut eikä tiettävästi myöskään oikeuskäytäntö. Työn teettämisen tarpeen arvioi työnantaja, eikä määräaikaisen opettajan ottaminen tällaisissa tapauksissa koko lukuvuodeksi ole opetusta ajatellen yleensä välttämätöntä. Nyt puheena olevissa tapauksissa työn teettämiseen on arvioitu olevan tarvetta seuraavan vuoden toukokuun loppuun. Käytännössä aika vastaa lähinnä koulutyön aikaa.

Oikaisupäätöksen perusteluissa on edelleen todettu, että eräinä viime vuosina tällaiset avoimen viran hoitajat on Harjavallassa otettu koko lukuvuodeksi. Nyt käytetty lyhyempi määräaika ei kuitenkaan merkitse syrjintää, koska olosuhteet ovat muuttuneet aiempiin vuosiin verrattuna oleellisesti siltä osin, että kaupungin taloudelliset mahdollisuudet työvoiman palkkaamiseen ovat ratkaisevasti heikentyneet. Kun peruskoulussa suurin osa menoista muodostuu palkoista, on selvää, että menojen vähennykset on kohdistettava myös niihin. Tällaisessa tilanteessa on erittäin perusteltua, että esimerkiksi määräaikaiset opettajat otetaan vain siksi ajaksi kuin heitä tarvitaan.

Sivistyslautakunta on lausunnossaan lisäksi todennut, että vakinaisella viranhaltijalla on yleensä oikeus tavanomaisiin koulutyön keskeytyksiin palkallisena ja että määräaikaisilla tällainen oikeus on vain, jos keskeytykset sisältyvät viran määräaikaan. Toisaalta määräaikaiselle viranhaltijalle, joka on ollut palvelussuhteessa lukuvuoden koko työajan, maksetaan hänen palvelussuhteensa päättyessä lomapäiväkorvausta virkaehtosopimuksessa lähemmin määrätyllä tavalla. Määrä riippuu määräaikaisen palvelussuhteen pituudesta ja sitä vähentävät palvelussuhteeseen sisältyvät kesäkeskeytyspäivät (ma-su). Vakinaisilla viranhaltijoilla ei tällaista oikeutta ole.

Oikeudellinen arviointi

Viranhaltijalain esitöihin viitaten hallinto-oikeus katsoo, että kunnalla työnantajana on lähtökohtaisesti oikeus harkintansa mukaan päättää, kuinka pitkäksi aikaa se tarvitsee henkilöä hoitamaan avoinna olevaa virkaa. Tässä asiassa on kuitenkin harkittava, rajoittaako viranhaltijalaissa säädetty määräaikaisten viranhaltijoiden syrjintäkielto tai valituksessa mainitut suhteellisuusperiaate ja tarkoitussidonnaisuuden periaate tätä harkintavaltaa niin, ettei avoinna olevaan opettajan virkaan voida ottaa sijaista määräajaksi, joka käsittää lukuvuoden koko työskentelyajan mutta ei kesäkeskeytysaikaa.

Sivistyslautakunta on perustellut päätöstään toisaalta sillä, ettei määräaikaisia opettajia tarvita kesäaikana, ja toisaalta kunnan kiristyneellä taloustilanteella. Nämä perusteet ovat hyväksyttäviä tarkoitussidonnaisuuden periaatteen kannalta arvioituina. Työvoiman palkkaaminen vain sellaiseksi ajaksi, jona sitä tarvitaan, on myös oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Opettajien virkaehtosopimuksin sovittuun palkkaukseen sisältyy koulun loma-ajoista johtuvia erityispiirteitä, joiden johdosta lukuvuoden koko työskentelyajaksi otetulle opettajalle olisi sivistyslautakunnan lausunnossa mainitusta lomapäiväkorvauksesta huolimatta edullisempaa tulla otetuksi myös kesäkeskeytyksen ajaksi, jolloin hän saisi palkan myös sen ajalta kuten vakinainen opettaja. Syrjintäväitettä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon määräaikaisen virkasuhteen olennainen ero verrattuna toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen: määräaikainen virkasuhde päättyy määräajan kuluttua samoin kuin siihen liittyvä työntekovelvollisuus ja vastaavasti oikeus palkanmaksuun. Tämä ero on otettu huomioon myös virkaehtosopimuksessa. Hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että 30.5. päättyväksi määräajaksi otetut opettajat eivät ole tulleet syrjityiksi suhteessa vakinaisiin opettajiin.

3. Viranhaltijalain mukaan, sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Edellä 1 momentista poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi silloin, kun päätös koskee virkaan ottamista tai jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Yhdistyksen valitus on hylätty. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että se joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Koska asia on ollut oikeudellisesti epäselvä, ei ole kohtuutonta, että kaupunki joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

1. Hallinto-oikeuslaki 3 §

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 55 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

2. Laki kunnallisesta viranhaltijasta 12 § 2 ja 3 momentti (304/2003)

Hallintolaki 6 §

3. Laki kunnallisesta viranhaltijasta 53 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

OAJ:n Harjavallan opettajien paikallisyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Harjavallan kaupunki velvoitetaan maksamaan A:lle viranmukainen palkka ajalta 31.5.–31.7.2015. Lisäksi kaupunki on velvoitettava korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen hallinto-oikeudessa 1 000 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 400 eurolla.

Vaatimusten tueksi valittaja on viitannut asian aikaisemmissa vaiheissa lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Harjavallan kaupunki on aikaisempina vuosina palkannut määräaikaiset opettajat koko lukuvuodeksi (1.8–31.7.), koska he tekevät täsmälleen saman työmäärän lukuvuoden aikana kuin kaupungin vakinaisissa viroissa olevat opettajat. Nyt kaupunki on antanut virkamääräykset vain oppilaiden työpäivien (opetustyöajan) ajaksi. Tämä menettely syrjii määräaikaisia opettajia suhteessa toistaiseksi virassa oleviin opettajiin, koska määräaikaiseen virkasuhteeseen otetuilta opettajilta jää saamatta palkka jo tehdystä työstä yli kahden kuukauden ajalta.

Opetusalan palkkausjärjestelmä perustuu siihen, että opettajan tehtävästä maksetaan palkkaa kahdentoista kuukauden ajalta. Niin vakinaisen kuin määräaikaisenkin opettajan osalta opettajan työ tehdään pääsääntöisesti oppilastyöpäivien aikana. Myöskään vakituisilla opettajilla ei ole virkaehtosopimuksen mukaan työvelvoitetta kesäkeskeytysaikana. Henkilöstömenojen säästö kohdistuu tässä tilanteessa vain määräaikaisiin opettajiin, jotka ovat kuitenkin tehneet lukuvuoden aikana saman työmäärän kuin vakituiset opettajat.

Määräaikaisenkin opettajan virkasuhteen tulee kestää koko lukuvuoden ajan, jollei kyse ole siitä, että määräaikainen opettaja toimii sijaisena ja vakituisella opettajalla on oikeus palata hoitamaan virkaansa kesäkeskeytyksen ajaksi lain tai virkaehtosopimuksen perusteella. Kyse on pysyvästä ja jatkuvasta opettajan tehtävästä.

Harjavallan kaupunginhallitus on antanut selityksen, jossa on vaadittu valittajan velvoittamista korvamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut asiassa korkeimman hallinto-oikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä laillisine viivästyskorkoineen. Selityksessä on viitattu asian aikaisemmissa vaiheissa lausuttuun sekä esitetty muun ohella seuraavaa:

Opetuksen tarve on olemassa nimenomaan opetustyöaikana, joka perusopetuslainsäädännön mukaan on erilainen kuin laissa mainittu lukuvuoden aika. Työn teettämisen tarve kohdistuu vain opetustyöaikaan. Taloudellisella tilanteella on luonnollisesti myös merkitystä. Kysymys ei ole eriarvoisuudesta vaan erilaisuudesta, joka seuraa suoraan toistaiseksi voimassa olevien ja määräaikaisten virkasuhteiden erilaisesta luonteesta. Kyse ei ole saamatta jääneestä palkasta, koska kesäkeskeytyksen ajalta vakinaisille opettajille maksettu palkka ei ole korvausta tehdystä työstä, vaan se korvaa opettajien vuosiloman, johon opettajilla ei ole oikeutta. Opettajilla ei ole kesäkeskeytysaikana sellaisia työvelvoitteita tai välttämätöntä, omaehtoista työtä, jonka perusteella määräaikaiset palvelussuhteet tulisi ulottaa keskeytysajalle.

OAJ:n Harjavallan opettajien paikallisyhdistys ry on antanut vastaselityksen. Yhdistys on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 500 euroa.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on viran puolesta ottanut harkittavaksi ennakkoratkaisupyynnön tekemisen Euroopan unionin tuomioistuimelle ja on tässä tarkoituksessa kuullut osapuolia luonnoksesta ennakkoratkaisupyynnöksi.

OAJ:n Harjavallan opettajien paikallisyhdistys ry ja Harjavallan kaupunginhallitus ovat lausuneet luonnoksesta ennakkoratkaisupyynnöksi. Yhdistys on antanut vastaselityksen kaupunginhallituksen lausumasta.

Merkitään, että Euroopan unionin tuomioistuin on 21.11.2018 antanut tuomion asiassa Viejobueno Ibánez ja de la Vara González (C-245/17, ECLI:EU:C:2018:934).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian pyytämättä ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Neuvoston direktiivi 1999/70/EY

Neuvoston direktiivillä 1999/70/EY on pantu täytäntöön Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus. Puitesopimuksen 3 lausekkeen mukaan:

1. Tässä sopimuksessa "määräaikaisella työntekijällä" tarkoitetaan henkilöä, jolla on suoraan työnantajan ja työntekijän välillä tehty työsopimus tai solmittu työsuhde, jonka päättyminen määräytyy perustelluin syin, esimerkiksi tietyn päivämäärän umpeutumisen, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman ilmaantumisen perusteella.

2. Tässä sopimuksessa "vastaavalla vakituisella työntekijällä" tarkoitetaan työntekijää, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai työsuhde ja joka työskentelee samassa työpaikassa ja samassa tai samanlaisessa työssä tai tehtävässä, ottaen huomioon pätevyys ja ammattitaito.

Milloin samassa työpaikassa ei ole vastaavaa vakituista työntekijää, vertailu on tehtävä suhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen tai jos sellaista ei ole, vertailu tehdään kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytännön mukaisesti.

Saman puitesopimuksen 4 lausekkeen mukaan:

Syrjimättömyyden periaate

1. Määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.

2. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis -periaatetta.

3. Jäsenvaltiot kuultuaan työmarkkinaosapuolia ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät tämän lausekkeen soveltamistavat ottaen huomioon yhteisön lainsäädännön sekä kansallisen lainsäädännön, työehtosopimukset ja käytännön.

4. Erityisiin työehtoihin liittyvien palvelusaikaa koskevien vaatimusten on oltava määräaikaisille samat kuin vakituisille työntekijöille, ellei eri pituisen palvelusajan vaatimiselle ole asiallisia syitä.

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-245/17

Euroopan unionin tuomioistuimelle esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä oli kysymys tilanteesta, jossa henkilöt oli otettu väliaikaisiksi virkamiehiksi avoinna olleiden vakinaisina virkamiehinä toimivien opettajien virkojen hoitamiseksi lukuvuodeksi 2011-2012. Molemmat palvelussuhteet päätettiin opetuksen antamisen päättymispäivänä 29.6.2012 kyseisestä päivämäärästä lukien siten, että perusteena oli toisen opettajan osalta "väliaikaisen virkamiehen palvelussuhteen päättäminen työnantajan aloitteesta" ja toisen osalta "palvelussuhteen lopullinen päättäminen hallinnon tilanteen muutoksen johdosta". Asiassa oli kysymys siitä, muodostiko opetuksen antamisjakson päättyminen objektiivisen syyn, joka oikeutti opettajien erilaisen kohtelun sen mukaan, olivatko he väliaikaisia vai vakinaisia virkamiehiä.

Unionin tuomioistuin lausui tuomiossaan, että Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ollut esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan työnantajan päättävän opetuksen antamisen päättymispäivänä väliaikaisina virkamiehinä lukuvuodeksi palvelukseen otettujen opettajien määräaikaisen palvelussuhteen sillä perusteella, että tarvetta ja kiireellisyyttä koskevat edellytykset, jotka olivat heidän palvelukseen ottamisensa ehtona, eivät enää täyty kyseisenä päivänä, kun taas vakinaisina virkamiehinä toimivien opettajien toistaiseksi voimassa oleva palvelussuhde jatkuu. Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 2 kohtaa oli tulkittava siten, että se ei ollut esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan väliaikaisina virkamiehinä lukuvuodeksi palvelukseen otettujen opettajien määräaikaisen palvelussuhteen päättäminen opetuksen antamisen päättymispäivänä, vaikka tällä evätään näiltä opettajilta kyseiseen lukuvuoteen liittyvät kesän palkalliset vuosilomapäivät, kunhan mainitut opettajat saavat tästä rahallisen korvauksen.

Tuomion perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa:

(---)

41. On kuitenkin tärkeää korostaa, että toisin kuin tämän tuomion 38 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön johtaneessa asiassa, pääasiassa esiin tuotu erilainen kohtelu johtuu yksinomaan siitä seikasta, että asianomaisten palvelussuhde päättyi tiettynä päivänä, kun taas vakinaisina virkamiehinä toimivien opettajien palvelussuhde jatkui myös kyseisen päivän jälkeen.

42. Tällainen olosuhde muodostaa olennaisen ominaispiirteen, joka erottaa määräaikaisen työsuhteen toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta.

43. Se seikka, että virkamiehinä toimivien opettajien palvelussuhdetta ei päätetä opetuksen antamisen päättymispäivä tai että kyseistä palvelussuhdetta ei keskeytetä, on erottamaton osa itse näiden työntekijöiden palvelussuhteen luonnetta. Heidän tarkoituksenaan on nimittäin toimia pysyvässä palvelussuhteessa nimenomaan sen vuoksi, että heidät on otettu palvelukseen toistaiseksi voimassa olevaan palvelussuhteeseen.

44. Kuten puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdasta ilmenee, asianomaisilla henkilöillä olevien määräaikaisten palvelussuhteiden kaltaisille työsuhteille sen sijaan on ominaista se, että työnantaja ja työntekijä ovat jo kyseisen työsuhteen solmimisesta lähtien sopineet, että työsuhde päättyy objektiivisesti määritettyjen edellytysten täyttyessä, kuten tietyn tehtävän loppuun saattamisen, tietyn tapahtuman ilmaantumisen tai tietyn päivämäärän umpeutumisen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2018 Grupo Norte Facility, C-574/16, EU:C:2018:390, 57 kohta ja tuomio 5.6.2018, Montero Mateos, C-677/16, EU:C:2018:393, 60 kohta).

(---)

49. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee lisäksi, että Viejobueno Ibáñez ja de la Vara González väittävät pääpiirteissään, että heidän määräaikaisten palvelussuhteidensa ei olisi pitänyt päättyä 29.6.2012, jolloin opetuksen antamisjakso päättyi, vaan 14.9.2012, eli noin kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin, kuten 10.3.1994 tehdyssä sopimuksessa määrättiin.

50. Tästä on huomautettava, että asianomaiset henkilöt eivät vaadi, että heitä tosiasiallisesti kohdellaan heidän palvelussuhteensa keston osalta samalla tavoin kuin heidän vakinaisina virkamiehinä toimivia työtovereitaan, koska viimeksi mainittujen tarkoituksena on hoitaa tehtäviään vielä 14.9.2012 jälkeenkin. Asianomaisten pyynnöillä vaaditaan itse asiassa, että heitä kohdellaan samoin kuin väliaikaisina virkamiehinä toimivia opettajia, jotka on otettu palvelukseen edellisinä lukuvuosina 14.9. saakka.

51. Koska syrjintäkiellon periaate on pantu täytäntöön ja konkretisoitu puitesopimuksella yksinomaan toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevien määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden erilaisen kohtelun osalta (tuomio 5.6.2018, Montero Mateos, C-677/16, EU:C:2018:393, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tiettyjen määräaikaisten henkilöstöryhmien välinen erilainen kohtelu ei kuulu mainitussa puitesopimuksessa vahvistetun syrjintäkiellon periaatteen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 14.9.2016, de Diego Porras, C-596/14, EU:C:2016:683, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52. Näissä olosuhteissa asianomaisten väittämä erilainen kohtelu ei voi missään tapauksessa kuulua puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan soveltamisalaan.

53. Siitä, että asianomaisilla ei ole ollut mahdollisuutta käyttää tosiasiallisesti vuosilomapäiviään, että he eivät ole saaneet palkkaa heinä-, elo- ja syyskuulta 2012 ja ettei heille ole kertynyt palvelusaikaa näiltä kuukausilta uralla etenemiseksi, on lopuksi todettava, että tämä seikka on vain heidän palvelussuhteensa päättymisen välitön seuraus, joka ei muodosta puitesopimuksella kiellettyä erilaista kohtelua.

Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hallinto-oikeuden edellä selostetuissa perusteluissa lausuttuun viitaten korkein hallinto-oikeus toteaa, että A:n määräaikaisen virkasuhteen päättämiselle opetuksen kesäkeskeytyksen alkaessa on ollut neuvoston direktiivillä täytäntöönpannun määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 1999/70/EY 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu perusteltu syy. Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen edellä viitattu tuomio, korkein hallinto-oikeus pitää selvänä, että mainitusta määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen mukaisesta syrjimättömyyden periaatteesta ei ole johtunut estettä A:n ottamiselle kesäkeskeytykseen päättyväksi määrättyyn määräaikaiseen virkasuhteeseen. Koska edellä selostetun tuomion perusteella on selvää, miten unionin oikeutta on asiassa sovellettava, tarvetta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön esittämiselle ei ole.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, OAJ:n Harjavallan opettajien paikallisyhdistys ry:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentti huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus hylkää myös Harjavallan kunnanhallituksen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Taina Pyysaari ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Emil Waris.

 
Julkaistu 19.12.2018