Muu päätös 1716/2019

Luonnonsuojelulain mukaista lunastuslupaa koskeva valitus (Liminganlahti, Liminka)

Antopäivä: 26.4.2019
Taltionumero: 1716
Diaarinumero: 2200/1/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:T1716

Asia Luonnonsuojelulain mukaista lunastuslupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Ympäristöministeriö 16.3.2018 nro YM5/5734/2014

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on 2.4.2014 päivätyllä hakemuksellaan esittänyt, että ympäristöministeriö antaisi luonnonsuojelulain (1096/1996) 52 §:n nojalla luvan lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin Limingan kunnassa sijaitseviin, hakemuksen karttaliitteisiin merkittyihin kiinteistöihin. Lunastettavaksi esitetyn alueen pinta-ala on yhteensä noin 24,8 hehtaaria.

Lunastettavat alueet ovat osia Liminganlahden alueesta, joka sisältyy Natura 2000 -verkostoon luonto- ja lintudirektiivin mukaisena alueena numerolla FI1102200. Lisäksi osa lunastettavista alueista kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kohdenumerolla LVO110237. Hakemuksessa on kuvattu Liminganlahden alueen luonnonarvoja sekä esitetty selvitys lunastettavien alueiden luonnonarvoista.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on käynyt lunastettavaksi aiottujen alueiden maanomistajien kanssa neuvotteluja alueiden suojelusta vapaaehtoisin keinoin, mutta asiassa ei ole päästy sopimukseen.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on tehnyt kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977) tarkoitetut valmistelevat toimet. ELY-keskus on varannut alueen omistajille, Limingan kunnalle sekä Pohjois-Pohjanmaan liitolle tilaisuuden lausunnon antamiseen asiassa. Lunastusmenettelyä koskeva kuuleminen on lisäksi kuulutettu Limingan kunnan ilmoitustaululla.

Ympäristöministeriö on varannut 26.1.2017 päivätyillä kirjeillä alueen maanomistajille sekä 16.2.2017 päivätyllä kirjeellä alueen käyttöoikeuden haltijalle uuden mahdollisuuden antaa lausunto asiassa.

A on lausunut kiinteistön Sarvela Rn:o 8:12 metsästysoikeuden haltijana vastustavansa lunastusta. Hänen mukaansa lunastuslupahakemuksen toteamus säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen lisääntymis- ja sulkimispaikkojen sekä muutonaikaisten levähdyspaikkojen suojelun tarpeesta ei pidä paikkansa. Hän on todennut, että lintujen pesimäaikaa kunnioitetaan myös ilman suojelualueen perustamista ja että lintujen sulkiminen tapahtuu vesialueella, eikä nouse näin pitkälle kuivalle maalle. Metsästäjien suorittama vahinkoeläinten pyynti edistää alueen linnuston hyvinvointia enemmän kuin metsästyskielto.

Ympäristöministeriön päätös

Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään antanut luvan lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin päätöksen liitekarttoihin merkityn kokonaispinta-alaltaan noin 24,8 hehtaarin suuruisen alueen, joka käsittää seuraavat Limingan kunnassa sijaitsevat määräalat:

(---)

Noin 5,7 hehtaarin suuruinen määräala tilasta Sarvela (kiinteistötunnus 425-403-8-12), omistaja B.

Ympäristöministeriö on perustellut päätöstään seuraavasti:

Lunastettavat alueet sisältyvät kokonaisuudessaan Natura 2000 -verkoston alueeseen FI1102200 Liminganlahti, joka on verkostossa sekä luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisena erityisten suojelutoimien alueena (SAC), että lintudirektiivin (2009/147/EY) mukaisena erityisenä suojelualueena (SPA). Lunastettavat alueet sisältyvät myös osittain valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman alueeseen LVO110237 Liminganlahti.

Alueet ovat 5.6.2007 lainvoimaistuneessa Oulun seudun yleiskaavassa 2020 osoitettu merkinnällä SL luonnonsuojelulain nojalla perustettavaksi luonnonsuojelualueeksi.

Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla on luonnonsuojelulain 68 §:n mukaan toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu SAC-alueiden osalta viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (SCI), ja SPA-alueiden osalta viipymättä sen jälkeen, kun alue on ilmoitettu komissiolle. Komissio on hyväksynyt nyt kyseessä olevan alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi 13.1.2005 ja SPA-aluetta koskeva ilmoitus on vahvistettu lopulliseksi 5.12.2000 (Ilmoitus Euroopan komissiolle Suomen Natura 2000 -alueiden lainvoimaisuudesta). Valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoa koskevan päätöksen mukaan Liminganlahden suojelu toteutetaan maa-alueilla luonnonsuojelulain mukaisena luonnonsuojelualueena.

Natura 2000 -verkoston osana alueen suojeluperusteena on 11 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä, muun muassa luontotyypit jokisuistot (1130) ja vaihettumissuot ja rantasuot (7140) sekä liitteen I ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät* (9030) ja Itämeren boreaaliset rantaniityt* (1630). Lisäksi alueella kasvaa 6 luontodirektiivin liitteen II kasvilajia. Liminganlahden SPA-alueeksi valinnan perusteena ovat puolestaan olleet 56 lintudirektiivin tarkoittamaa lintulajia, joiden elinympäristöjä on lintudirektiivin 4 artiklan mukaan suojeltava erityistoimin.

Liminganlahden Natura 2000 -alue on Perämeren suurin lahti, erittäin arvokas maankohoamisrannikon luonnon monimuotoinen kokonaisuus ja kansainvälisesti arvokas lintukosteikko. Maankohoamisen vaikutuksesta rannat ovat jatkuvassa muutostilassa. Liminganlahdella rantaviiva on siirtynyt paikoin puolitoista kilometriä vajaassa sadassa vuodessa. Maankohoamisen ohella meren aallot ja virtaukset sekä jäät ja tuulet muokkaavat maisemaa.

Lunastettavat alueet sijaitsevat hajallaan Liminganlahden lounaisosassa, joka on muutoin toteutettu perustamalla yksityisiä luonnonsuojelualueita ja hankkimalla alueita valtion omistukseen. Yksityisten luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräyksillä on tässä osassa Liminganlahtea linnut rauhoitettu metsästykseltä, millä on suuri merkitys alueen linnuston suojelussa.

(---)

Tiloista Routunkari, Sarvela ja Uusitila lunastettavat määräalat sisältyvät sekä Natura 2000 -alueeseen että lintuvesien suojeluohjelmaan. Kaikkia kolmea aluetta ympäröivät laajat laiduntamalla hoidetut merenrantaniityt, joiden merkitys Liminganlahden linnuston suojelussa on keskeinen. Alueilla esiintyy sekä pesintä- että muuttoaikoina monipuolisesti kosteikkojen pensaikkoluhdille ja merenrantaniityille ominaisia lintulajeja.

(---)

Tilasta Sarvela lunastettava alue on noin 150 metrin levyinen ja 360 metrin pituinen erillispalsta. Alue rajautuu pohjoispäästään jokeen ja yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. Muilta sivuiltaan alue rajautuu valtiolle hankittuihin alueisiin. Alue on paikoin pensoittunutta rantaniittyä ja sen pohjoisosassa joen varressa ja länsireunassa on lampia, joita on osin kunnostettu ja suurennettu kaivamalla. Osana Natura 2000 -verkostoa tilan alue edustaa ensisijaisesti suojeltavaa luontotyyppiä Itämeren boreaaliset rantaniityt* (1630) sekä luontotyyppiä jokisuistot (1130). Vaikka alue ei ole täysin luonnontilassa, on se alueen luonnonarvojen turvaamiseksi perusteltua hankkia valtion omistukseen ja ennallistaa.

(---)

Lunastettavat alueet ovat tärkeä osa Liminganlahden lintuvesi- ja kosteikkokokonaisuutta. Ne täyttävät osana laajempaa kokonaisuutta luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin yleiset edellytykset luonnonsuojelualueen perustamiseksi. Alueista maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä oikeuksista päätetään lunastustoimituksessa.

Lunastettavien alueiden suojelemisesta on ennen lunastukseen ryhtymistä pyritty neuvottelemaan maanomistajien kanssa siten, kuin luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentissa on edellytetty. Alueiden suojelusta vapaaehtoisin keinoin ei kuitenkaan ole päästy sopimukseen. Liminganlahdella on suojelusyistä tarpeen rajoittaa lintujen metsästystä. Alueiden suojelu ei tämän takia ilman maanomistajan kanssa tehtävää sopimusta ole toteutettavissa muutoin kuin hankkimalla alueet valtion omistukseen. Tästä syystä alueiden suojelu tulee toteuttaa lunastamalla ne valtion omistukseen luonnonsuojelualueen perustamista varten. Lunastusluvan hakemiseen liittyvät valmistelevat toimenpiteet on suoritettu siten, kuin lunastuslaissa säädetään.

Asianosaisille aiheutuvat velvoitteet

Lunastettavalla alueella ei luonnonsuojelulain 56 §:n mukaisesti saa ryhtyä sellaiseen toimenpiteeseen, joka voi vaarantaa lunastuksen tarkoituksen. Kielto on voimassa siitä alkaen, kun tämä päätös on annettu tiedoksi.

Ympäristöministeriön soveltamat oikeusohjeet

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 10 § 2 momentti, 52 § 1 momentti, 68 § 1 momentti ja 77 §

Lunastuslaki (603/1977) 8 § ja 9 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on käyttöoikeuden haltijana tekemässään valituksessa vaatinut, että ympäristöministeriön päätös kumotaan siltä osin kuin se kohdistuu 5,7 hehtaarin määräalaan tilasta Sarvela 425-403-8-12.

Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

A:n vuokraama alue sijaitsee nykyisen metsästysrauhoitusalueen itälaidalla noin kilometrin etäisyydellä rantaviivasta. Maanomistajien vapaaehtoisesti perustama rauhoitusalue on tuhansien hehtaarien suuruinen. A:n käyttöoikeusalue on tuosta aluekokonaisuudesta parin promillen luokkaa, joten kokoonsa ja sijaintiinsa perustuen se ei voi vaarantaa millään tavoin rauhoituksen toteutumista.

Alue on yksityinen metsästysalue, joka on yksinomaan A:n ja hänen perheenjäsentensä käytössä, ei yleisessä metsästyskäytössä. A käy siellä kahden poikansa kanssa elokuun 20. päivän ja lokakuun loppupuolen välisenä ajanjaksona 1-2 iltana viikossa ja viikonloppuisin joskus aamulla. Muut ajat alue on käytännössä rauhoituksessa. Pakkolunastuksen perusteissa oleva kohta "säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen lisääntymis- ja sulkimispaikkojen suojelu sekä muutonaikaisten levähdyspaikkojen suojelu vaatii alueiden suojelemista" on vailla todellisuuspohjaa.

Paikalliset Liminganlahdella liikkuvat ihmiset kunnioittavat lintujen pesimäaikaa. He eivät ole koskaan häirinneet lintujen pesintää, eivät ennen suojelualueiden perustamista, eivätkä sen jälkeen. Lintujen sulkiminen tapahtuu vesialueella. Sulkasadot eivät nouse kilometriä kuivalle maalle. Muutonaikaiset levähdyspaikat ovat vesialueella, jossa on useana syksynä laskettu liki 10 000 vesilinnun kertymiä syysmuuton aikaan, eikä metsästysharrastus ole niitä häirinnyt millään tavalla, kuten jo lintujen valtavista määristä voi päätellä.

Vesilintujen metsästys on Liminganlahden rannoilla syntyneille ja kasvaneille ihmisille enemmän kuin harrastus, joka kulkee verenperintönä sukupolvelta toiselle. Suoritetulla vahinkoeläinten, erityisesti pienpetojen pyynnillä ja elinympäristöjen hoidolla on oleellisesti suurempi merkitys Liminganlahden linnuston hyvinvoinnille, kuin muutaman hehtaarin kokoisen alueen metsästyskiellolla.

Kyse on metsästysoikeudesta ja perusteet näinkin äärimmäiselle toimenpiteelle kuin metsästysoikeuden pakkolunastaminen ovat täysin kestämättömät. Pakkolunastus on äärimmäinen toimenpide, mikäli neuvotteluteitse ei edistytä asian ratkaisemisessa. A:han ei ole Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta oltu asian tiimoilta missään yhteydessä. Neuvotteluvaihe on tässä tapauksessa ohitettu.

Vuonna 1998 perustettiin vapaaehtoisesti ensimmäinen iso rauhoitusalue Rantakylän ja Virkkulan jakokuntien vesialueelle siinä toivossa, että metsästysharrastus voisi sovintoratkaisun jälkeen jatkua edes jonkinasteisena. Näin silloin luvattiin ympäristökeskuksen virkamiesten suulla. Suojelualueen laajennuksia on vuosien kuluessa kuitenkin tullut jo lukuisia, eikä loppua ole näkyvissä, ja nyt ollaan jo kilometrin verran mantereen puolella. A:lla tämä on jo kolmas kerta, kun hän joutuisi luopumaan metsästysoikeudesta tiettyyn alueeseen, ja tällä kertaa hän ei aio sitä vapaaehtoisesti tehdä. Byrokraattisilla perusteilla viedään yksityisten maanomistajien ikiaikainen oikeus metsästämiseen ja samalla lakkautetaan innostus arvokkaaseen riistanhoitotyöhön.

Vajaan kuuden hehtaarin alueella tapahtuva harkittu metsästys ei vaaranna Liminganlahden lintukantaa. Mikäli supikoirien, minkkien ja muiden vahinkoeläinten pyynti alueella loppuu, siitä aiheutuu lintukannalle monikymmenkertaiset vahingot verrattuna siihen, paljonko lintukantaa loppukesästä tapahtuvan lyhyen metsästyskauden aikana verotetaan.

Tilan Sarvela alue ei ole pensoittunutta rantaniittyä kuten lunastusperusteluissa väitetään. Alue on ollut jo vuosia lihakarjan laidunmaana eikä laiduntamisen ja metsästyksen yhteensovittamisessa ole ollut mitään ongelmia.

Ympäristöministeriö on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on katsottu, ettei valituksessa ole esitetty mitään sellaisia syitä, joiden perusteella valituksenalainen päätös pitäisi kumota tai sitä olisi tarpeen muuttaa. Lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Ministeriön valituksenalaisella päätöksellä on annettu lupa lunastaa noin 5,7 hehtaarin suuruinen määräala tilasta Sarvela. Määräalaan liittyvistä erityisistä oikeuksista, kuten metsästysoikeudesta, päätetään lunastustoimituksessa.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ei ole ollut tietoa lunastettavaan alueeseen kohdistuvasta metsästysvuokrasopimuksesta ennen lunastuslupahakemuksen lähettämistä ympäristöministeriölle. Metsästysvuokraoikeutta on haettu kirjattavaksi 19.12.2013, ja 2.4.2014, kun ELY-keskus lähetti lunastuslupahakemuksen, rasitustodistuksella erityinen oikeus näkyi vireillä olevana ilman tarkempia tietoja oikeuden luonteesta tai kohdistumisesta tilalla.

Lunastettava alue täyttää osana laajempaa kokonaisuutta luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin yleiset edellytykset luonnonsuojelualueen perustamiseksi. Alueella tehdyillä maankaivu- ynnä muilla töillä on mitä ilmeisimmin heikennetty niitä luontotyyppejä, joiden suojelu on kyseessä olevan Natura 2000 -alueen suojelutavoitteena. Myös lintujen syysmuuton aikaan ajoittuva metsästys on ristiriidassa alueen suojelutavoitteiden kanssa. Alueen luonnonarvojen turvaamiseksi ja heikennettyjen luonnonarvojen ennalleen saattamiseksi on entistä tärkeämpää saada alue hankittua valtiolle suojelualueen perustamista varten.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen ja lausunnon johdosta vastineen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Lunastuksen kohteena oleva noin 5,7 hehtaarin erillispalsta tilasta Sarvela sisältyy kokonaan Natura 2000 -verkoston kohteeseen Liminganlahti FI1102200. Lisäksi se sisältyy kokonaan valtioneuvoston 3.6.1982 hyväksymään valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman alueeseen Liminganlahti LVO110237. Lunastuksen kohteena olevasta alueesta osa on jokisuistot-luontotyyppiä (koodi 1130) ja osa Itämeren boreaaliset rantaniityt-luontotyyppiä (koodi 1630), jotka ovat Liminganlahden Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä. Lunastettavaksi esitetty alue on osa kansainvälisesti arvokkaaksi luokiteltua Liminganlahden lintuvesi- ja lintukosteikkoaluetta. Alueella esiintyy monipuolisesti sekä pesintä- että muuttoaikoina luontotyypeille ominaisia lintulajeja. Alue rajautuu laajaan laiduntamalla hoidettujen merenrantaniittyjen muodostamaan kokonaisuuteen. Alueella sijaitsevien maankohoamisrannikon luontotyyppien suotuisan suojelutason säilyttäminen sekä lintudirektiivin liitteen I ja lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomien säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen lisääntymis- ja sulkimispaikkojen suojelu sekä muutonaikaisten levähdyspaikkojen suojelu vaatii alueen suojelemista. Suojelu- ja luontoarvojensa perusteella lunastettavaksi esitetty alue täyttää luonnonsuojelu-alueen perustamisedellytykset.

Lunastuksen kohteen ympärillä on lintujen metsästyskieltoalue, joka muodostuu muun muassa yksityisistä luonnonsuojelualueista. Itä-, länsi- ja eteläpuoleltaan lunastuksen kohde rajautuu valtion omistamaan suojelukiinteistöön. Hirvaslahden suojelukokonaisuuden merkitys Liminganlahden linnuston suojelussa on erityisen keskeinen.

Luonnonsuojelulain 52 § 3 momentin mukaan ennen lunastukseen ryhtymistä on neuvoteltava asiasta maanomistajan kanssa. Metsästyslain 6 §:n mukaan metsästysoikeus kuuluu lähtökohtaisesti alueen omistajalle. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (aikaisemmin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen) edustajat ovat vuosien 2009−2011 aikana neuvotelleet tai pyrkineet neuvottelemaan maanomistaja A:n kanssa lunastettavaksi esitetyn alueen vapaaehtoisesta suojeluratkaisusta mm. tekemällä vaihtomaatarjouksia. Molempia osapuolia tyydyttävää sopimukseen perustuvaa suojeluratkaisua ei ole saavutettu.

Lunastusta koskeva kuulemiskirje on lähetetty maanomistajalle 3.12.2013, jolloin ei ole ollut tiedossa metsästysvuokrasopimus A:n kanssa. Kuulemiskirje on annettu tiedoksi tilan omistaja A:lle 11.12.2013. Metsästysvuokrasopimuksen kirjausta kiinteistötietojärjestelmään on haettu 19.12.2013. Kuulemiskirjeessä 3.12.2013 varattiin maanomistajille mahdollisuus ottaa yhteyttä ELY-keskukseen vapaaehtoisesta suojeluratkaisusta neuvottelemiseksi (sisältäen suojelun vaatiman lintujen metsästystä koskevan kiellon). Tilan Sarvela omistajalla oli mahdollisuus myös antaa ELY-keskukselle lausunto 20.1.2014 mennessä. Tilan omistaja ei ottanut yhteyttä eikä antanut ELY-keskukselle lausuntoa. Lunastuksen vireillä olosta ja lausunnon antomahdollisuudesta myös kuulutettiin Limingan kunnan ilmoitustaululla lunastuslain 9 §:n mukaisesti.

Lunastuslupahakemus lähetettiin ympäristöministeriöön 2.4.2014 sen jälkeen, kun lausunnon antoajat olivat päättyneet. Tilan Sarvela rasitustodistukselta 1.4.2014 ei ilmennyt A:n kanssa laadittu metsästysvuokrasopimus lunastuskohteeseen. ELY-keskuksella ei ole ollut tietoa A:n kanssa solmitusta metsästysvuokrasopimuksesta eikä luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaan velvollisuutta neuvotella A:n kanssa. Ympäristöministeriö on myöhemmin kirjeellään 16.2.2017 kuullut A:ta lunastuslain 8 §:n mukaisesti.

Tilan Sarvela omistaja ei ole valittanut lunastusluvasta, joten hänen osaltaan lunastustupa on lainvoimainen. Lunastuslain 22 §:n mukaan, kun lunastamalla hankitaan omistusoikeus, lunastuspäätöksessä voidaan pysyttää erityinen oikeus edellyttäen, että tämä voi tapahtua lunastuksen tarkoituksen saavuttamista vaarantamatta. Lunastuslain 55 §:n 1 momentin mukaan, kun lunastus on päättynyt ja, jos lunastamalla on hankittu omistusoikeus, omaisuuden olevan vapaa kaikista sitä rasittaneista oikeuksista lukuun ottamatta niitä, jotka 22 §:n 1 momentin nojalla on lunastuspäätöksessä pysytetty.

Liminganlahden huomattavan merkityksen vuoksi on lintujen metsästyksen kieltäminen tarpeen. Alueella levähtävän linnuston häiriötöntä oleskelua ei voida muuten turvata. Ympäristöministeriön lunastusluvassa olevat lunastuskohteet ovat tärkeitä metsästyskieltoalueen toimivuuden kannalta. Maanomistaja on ympäristöministeriölle antamassaan lausunnossa edellyttänyt, että vesilintujen metsästys alueella tulee sallia. Valituksessaan A on ilmoittanut, ettei luovu metsästysoikeudesta vapaaehtoisesti. Lintuja koskevan metsästyskiellon vuoksi alueen suojelu ilman maanomistajan kanssa tehtävää sopimusta on toteutettavissa ainoastaan lunastamalla alue valtion omistukseen. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan ei ole perusteltua jättää tilan Sarvela erillispalstaa suojelun ja lunastuksen ulkopuolelle, koska tällöin Hirvaslahden suojelukokonaisuuden ja metsästyskieltoalueen sisälle jäisi yhdelle maanomistajalle ja yhdelle metsästysvuokraoikeuden haltijalle lintujen metsästysmahdollisuus.

A on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

ELY-keskuksella on ollut yli neljä vuotta aikaa selvittää erityisen oikeuden eli metsästysvuokrasopimuksen laatu ja käydä neuvotteluja oikeuden haltijan kanssa.

Liminganlahden rauhoitusaluekartasta voidaan todeta, että kyseisellä 5,7 hehtaarin alueella on olematon merkitys levähtävän linnuston häiriöttömään oleskeluun.

Viittaukset alueen luontoarvojen heikentämiseen ovat perusteettomia. Aluetta on jo vuosia hoidettu muun muassa niittämällä, laiduntamalla ja vahinkoeläimiä pyytämällä. Ennen näiden toimenpiteiden aloittamista alue oli vesilinnuille sopimatonta pajukkoa ja ryteikköä. Hoitotoimenpiteillä luontoarvoja on parannettu, ei heikennetty.

Maannouseman vaikutus Liminganlahden alueella on kasvuston vahvistumisen johdosta kiihtymässä. Tulevien vuosien aikana Liminganlahti tulee umpeutumaan kokonaisuudessaan ja vireillä olevat pakkolunastustoimet osoittautuvat perusteettomiksi. Alueella tapahtuva harkittu ja satunnainen metsästys ei voi vaarantaa Liminganlahden asemaa merkittävänä lintujen suoja- ja levähdysalueena.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Lunastuslaki

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77, lunastuslaki) 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Sanotun pykälän 3 momentin mukaan erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Lunastuslain 7 §:n 1 momentin mukaan lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvioida lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä asianmukaiset kartat ja piirustukset, selvitys asianomaisista omistajista ja haltijoista sekä heidän osoitteistaan ja tarvittaessa tiedot alueen kaavoitustilanteesta.

Lunastuslain 8 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle on, jollei hakija näytä heidän kirjallisesti suostuneen lunastukseen, ennen lunastusluvan antamista varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta.

Lunastuslain 10 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvassa on mainittava, mitä omaisuutta lunastus koskee.

Lunastuslain 21 §:n 1 momentin mukaan lunastustoimituksessa on vahvistettava lunastuksen kohde lunastusluvan mukaisesti. Lunastusluvasta voidaan vähäisessä määrin poiketa, jos siihen on erityinen syy.

Lunastuslain 22 §:n 1 momentin mukaan, kun lunastamalla hankitaan omistusoikeus, lunastuspäätöksessä voidaan pysyttää erityinen oikeus edellyttäen, että tämä voi tapahtua lunastuksen tarkoituksen saavuttamista ja kiinteistörekisterijärjestelmän selvyyttä vaarantamatta.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua lunastusta toimeenpantaessa lunastuspäätöksessä on mainittava, mitä oikeuksia lunastamalla perustetaan, rajoitetaan tai lakkautetaan.

Luonnonsuojelulaki ja sen nojalla annetut säädökset

Luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvostolla on oikeus luonnonsuojelualueen perustamista varten tai muutoin tässä laissa tarkoitetun suojelun toteuttamiseksi lunastaa kiinteää omaisuutta ja erityisiä oikeuksia siinä järjestyksessä kuin lunastuslaissa säädetään.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan lunastusluvasta voi kuitenkin 1 momentin säännöksiä noudattaen päättää ympäristöministeriö, jos kysymys on alueesta, joka sisältyy lainvoimaiseen luonnonsuojeluohjelmaan taikka sisältyy tai lainvoimaisen valtioneuvoston ehdotuksen mukaan kuuluu Natura 2000 -verkostoon luonnonsuojelulain nojalla toteutettavaksi tarkoitettuna kohteena, tai tällaisen alueen käyttöoikeudesta.

Sanotun pykälän 3 momentin mukaan ennen 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun lunastukseen ryhtymistä on, jos se on mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia, neuvoteltava asiasta maanomistajan kanssa.

Luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelualueen perustamisen yleisenä edellytyksenä on, että:

1) alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi;

2) alueella on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja;

3) alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma;

4) alue on erityisen luonnonkaunis;

5) alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi;

6) luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii; tai

7) alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi.

Luonnonsuojelulain 77 §:n mukaan mitä 52 §:n 2 momentissa säädetään luonnonsuojeluohjelmasta, sovelletaan myös muun muassa lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Natura 2000 -verkoston toteuttamista koskevan luonnonsuojelulain 68 §:n mukaan Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Mainitun lain 64 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla linnustonsuojelualueilla suojelu on kuitenkin toteutettava viipymättä sen jälkeen, kun alueesta on tehty ilmoitus komissiolle.

Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (354/2015) 1 §:n mukaan luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesti muodostettuja erityisten suojelutoimien alueita ovat asetuksen liitteenä olevassa luettelossa SAC-merkinnällä osoitetut alueet.

Sanotun asetuksen 2 §:n mukaan luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY mukaisesti luokiteltuja erityisiä suojelualueita ovat asetuksen liitteenä olevassa luettelossa SPA-merkinnällä osoitetut alueet.

Sanotun asetuksen liitteenä olevassa luettelossa on SAC ja SPA-merkinnällä osoitettu muun muassa alue Liminganlahti FI1102200.

Hallintolainkäyttölaki

Hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentin mukaan ministeriön päätöksestä saa tehdä valituksen sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Lunastusluvan myöntämisen edellytykset

Ympäristöministeriön valituksenalaisella päätöksellä on annettu lupa lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin muun ohella noin 5,7 hehtaarin suuruinen määräala tilasta Sarvela 425-403-8-12. Kyseiseen määräalaan kohdistuu 1.8.2013 tehdyn maanvuokrasopimuksen nojalla A:n metsästysoikeus, joka on kirjattu 19.12.2013 vireille tulleen hakemuksen perusteella maakaaren 14 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna erityisenä oikeutena lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.

A on valituksessaan vaatinut ympäristöministeriön päätöksen kumoamista siltä osin kuin se kohdistuu määräalaan kiinteistöstä Sarvela. Hän on valituksessaan muun ohella katsonut, että metsästysoikeuden pakkolunastus on äärimmäinen toimenpide, jota ennen hänen kanssaan olisi tullut neuvotella.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ympäristöministeriön päätöksen mukaan lunastuksen kohteena on omistusoikeus noin 5,7 hehtaarin suuruiseen määräalaan kiinteistöstä Sarvela. Päätöksen mukaan alueisiin liittyvistä oikeuksista päätetään lunastustoimituksessa. Myös luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukainen neuvotteluvelvollisuus koskee nimenomaan lunastettavan alueen maanomistajien kanssa käytäviä neuvotteluja. Säännöksen perusteella ELY-keskuksella ei ole ollut velvollisuutta neuvotella lunastettavan alueen metsästysoikeuden haltijan kanssa, vaan neuvotteluja on tullut käydä kiinteistön Sarvela omistajan kanssa. Ympäristöministeriö on ennen lunastusluvan antamista varannut A:lle metsästysoikeuden haltijana tilaisuuden antaa lausuntonsa asiassa siten kuin lunastuslain 8 §:n 1 momentissa säädetään.

Lunastamisen edellytykset määräytyvät luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentin nojalla. Luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentti on lunastuslain 4 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityinen lunastusperuste. Kysymyksessä olevassa erityiseen lunastusperusteeseen perustuvassa lunastuslupa-asiassa sovelletaan luonnonsuojelulain säännösten ohella lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmeneviä yleisiä lunastusoikeudellisia periaatteita.

Kiinteistöstä Sarvela lunastettava alue kuuluu kokonaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon ja lintuvesien suojeluohjelmaan. Kohteen sisältyminen Natura 2000 -verkostoon tai suojeluohjelmaan ei sellaisenaan oikeuta siihen kuuluvan alueen lunastamiseen, vaan luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentissa säädettyjen lunastamisen edellytysten on oltava käsillä kussakin yksittäistapauksessa. Luonnonarvot, joiden perusteella alue on valittu osaksi Natura 2000 -verkostoa ja suojeluohjelmaa, voivat kuitenkin olla lunastamisenkin perusteena. Asiassa voi tämän vuoksi tulla arvioitavaksi myös, ovatko alueen luonnonarvot heikentyneet sillä tavoin, ettei Natura 2000 -verkoston ja lintuvesien suojeluohjelman toteuttamiseen perustamalla alue luonnonsuojelualueeksi ole tältä osin enää edellytyksiä. Lunastuksen edellytyksiä arvioitaessa on myös otettava huomioon, että yksittäisellä osa-alueella voi siitä huolimatta olla merkitystä koko kohteen ja sen yhtenäisyyden kannalta.

Kiinteistöstä Sarvela lunastettavaa, erillispalstasta muodostuvaa määräalaa ympäröivät laajat laiduntamalla hoidetut merenrantaniityt, jotka sisältyvät osin yksityiseen luonnonsuojelualueeseen ja osin valtiolle jo hankittuihin alueisiin. Määräalan alue edustaa ensisijaisesti suojeltavaa luontotyyppiä Itämeren boreaaliset rantaniityt sekä luontotyyppiä jokisuistot. Alue ei ole muun muassa siellä tehtyjen maankaivutöiden johdosta enää täysin luonnontilassa, mutta tehdyt muutokset on mahdollista ennallistaa. Kiinteistöstä Sarvela lunastettavalla määräalalla on sen sijainti ja kysymyksessä oleva luontotyyppi huomioon ottaen merkitystä suojelukohteen yhtenäisyyden ja sen luonnonarvojen säilymisen kannalta.

Lunastusluvan myöntämisen luonnonsuojelulain 52 §:ssä säädetyt edellytykset ovat olleet olemassa eikä ympäristöministeriön päätös lunastusluvan myöntämisestä ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentti, valitus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 26.4.2019