Muu päätös 2854/2019

Kansainvälistä suojelua koskeva valituslupahakemus ja valitus (Afganistan)

Antopäivä: 17.6.2019
Taltionumero: 2854
Diaarinumero: 3535/4/18 ja 3374/4/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:T2854

Asia Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja 1. A, Afganistan

2. Maahanmuuttovirasto

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 5.7.2018 nro 18/0747/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 18.8.2016 hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n (jäljempänä myös hakija ja valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen sekä valituksen turvapaikkaa koskevilta osin. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on uskonnoltaan sunnimuslimi ja hän puhuu äidinkielenään daria. Turvapaikkakuulustelussa valittaja on kertonut olevansa kotoisin Faryabin maakunnan Bashtonkodin kylästä Fartepasta. Turvapaikkapuhuttelussa hän on kertonut olevansa kotoisin Faryabin maakunnan Qarteban kylästä, jossa hän on asunut koko ikänsä. Valittajan isä on tapettu, kun valittaja on ollut 8-vuotias. Valittajan äiti ja veli asuvat perheen kotikylässä, mutta valittaja ei ole kuullut heistä mitään Afganistanista lähtönsä jälkeen, eikä hän tiedä ovatko he elossa. Valittajalla ei ole sukulaisia muualla Afganistanissa. Valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua sillä perusteella, että hänen kotialueellaan on jatkuva sota Talebanin ja Afganistanin armeijan välillä. Valittaja pelkää tulevansa tapetuksi, koska hänellä ei ole ketään Afganistanissa, ja joutuvansa taistelemaan Talebanin tai valtion joukoissa.

Valittajan mukaan hänen kotialueensa on talebanien hallussa. Valtio on yrittänyt vallata aluetta takaisin, mutta ei ole onnistunut siinä. Talebaneilla on ollut kylän ulkopuolella tukikohta, josta käsin he ovat tehneet hyökkäyksiä. Valittajan koti on sijainnut tukikohdan lähellä. Talebanit ovat hyökänneet toiselta puolelta ja valtion joukot toiselta. Talebanit ovat hyökänneet valittajan perheen lisäksi myös muiden perheiden taloihin.

Valittaja on ollut 8-vuotias, kun hänen isänsä on tapettu. Valittajan isä on rukoillut kodin pihalla, kun talebanit ovat hyökänneet. Valittajan isään on osunut kaksi luotia, ja myös valittajan jalkaan on osunut luoti. Valittajan äiti on pelastunut, koska hän on ollut saviseinän takana.

Myös valittajan naapurit ovat saaneet surmansa. Kun valittaja on ollut siinä iässä, että hän on pystynyt huolehtimaan itsestään, hänen äitinsä on kehottanut valittajaa pelastamaan itsensä. Valittaja on kertonut olleensa 16,5-vuotias, kun hän on lähtenyt kotikylästään. Turvapaikkatutkinnassa 12.1.2016 valittaja on kertonut lähteneensä Afganistanista Iraniin noin 10 kuukautta aiemmin.

Valittajan mukaan hän olisi saanut surmansa, jos hän olisi mennyt valtion tai Talebanin puolelle. Talebanit ovat hallinneet valittajan kotialuetta varsinkin yöaikaan, ja valtion joukot ovat kulkeneet alueen ohi päivällä. Valittaja on kertonut, että hänen olisi pitänyt kuunnella Talebanin käskyjä, jos hän olisi jäänyt kotialueelleen. Talebanit olisivat tappaneet valittajan, koska hänen perheellään ei ole ollut varaa muuttaa kaupunkiin, vaan heillä on ollut lampaita ja lehmiä ja tästä syystä he ovat joutuneet asumaan kotikylässään.

Valittaja on nähnyt televisiosta, mitä on tapahtunut henkilöille, jotka ovat liittyneet Talebaniin. Valittaja on kertonut, että hänen kotialueellaan talebanit ovat pakottaneet ihmisiä liittymään heihin. Valittaja on kertonut, ettei hän ole suorittanut asepalvelusta ja sen suorittaminen on Afganistanissa vapaaehtoista. Valittajan mukaan henkilöt, joilla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, ovat liittyneet valtion armeijaan, josta on maksettu hyvin vähän palkkaa.

Valittaja on toimittanut hallinto-oikeudelle opiskelutodistuksia. Valittaja on 15.11.2016 päivätyn opiskelutodistuksen mukaan opiskellut Nutukka-koulutuksessa eli nuorten turvapaikanhakijoiden kotoutumisvalmiuksien koulutusohjelmassa Pohjois-Savon opistossa 14.9.2015 alkaen. Nutukka-koulutuksen jälkeen valittaja on jatkanut opiskelua Alpo-koulutuksessa eli alkuvaiheen perusopintojen koulutusohjelmassa, jonne hänet on valittu 142 hakijan joukosta. Valittaja on osoittanut opinnoissaan vahvaa opiskelumotivaatiota ja aktiivisuutta sekä sopeutunut moitteettomasti suomalaiseen yhteiskuntaan. Valittaja on lisäksi toimittanut 9.11.2017 ja 2.6.2017 päivätyt opiskelutodistukset, joiden mukaan valittaja on aloittanut Pohjois-Savon opistossa maahanmuuttajille suunnatussa aikuisten perusopetuksessa 1.9.2016, ja hänen arvioitu valmistumisaikansa on 31.12.2018.

Lisäksi valittaja on toimittanut hallinto-oikeudelle X:n, Y:n ja Z:n antamat lausunnot. X ja Y ovat majoittaneet valittajan kotiinsa kesäkuusta 2017 lähtien. X ja Y ovat tukeneet valittajan sopeutumista Suomeen ja auttaneet häntä opinnoissa ja työllistymismahdollisuuksien löytämisessä. Z on toiminut valittajan "Suomi-mummina" kahden vuoden ajan. Valittaja on auttanut Z:aa esimerkiksi kauppa-asioinnissa ja kotitöissä. Z on puolestaan auttanut valittajaa kielen oppimisessa ja tutustuttanut häntä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Maatieto

Afganistanin ja Faryabin maakunnan yleinen turvallisuustilanne

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Siviiliuhrien kasvu vuonna 2015 keskittyi maan koillis- ja keskiosiin. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä kasvoi nopeasti myös maan eteläosassa. Siviiliuhrien määrä pysyi alkuvuoden 2017 aikana samalla tasolla kuin vuonna 2016. UNAMA on rekisteröinyt koko vuoden 2017 aikana yhteensä 10 453 siviiliuhria, joista 3 438 kuollutta ja 7 015 loukkaantunutta. Luku on 9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; UNAMA, Afghanistan: Annual Report 2015, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2016; UNAMA, Afghanistan: Protection of Civilians in Armed Conflict - Midyear Report 2017, July 2017 ja EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, December 2017; UNAMA: Afghanistan Protection of Civilians in Armed Conflict Annual Report 2017, February 2018)

Luoteis-Afganistanissa sijaitsevassa noin miljoonan asukkaan Faryabin maakunnassa on 15 piirikuntaa, kun otetaan huomioon alun perin Badghdisin maakuntaan kuulunut Ghormachin piirikunta. Maakunnan pääkaupunki on noin 88 000 asukkaan Maimana. Maakunnan asukkaista enemmistö on etniseltä taustaltaan uzbekkeja. Muita alueella asuvia etnisiä ryhmiä ovat tadzikit, pashtut, hazarat ja mugulit. Taistelujen määrä Faryabin maakunnassa on lisääntynyt viime vuosina. Talibanilla on maakunnassa merkittävä asema ja sillä on ilmoituksensa mukaan harjoitustukikohtia alueella. On raportoitu, että vuoden 2017 aikana Taliban olisi saanut hallintaansa suurimman osan Faryabin piirikunnista. Paikallisten lähteiden mukaan Taliban hallitsee laajoja osia Shirin Tagabin, Khwaja Sabzposhin, Dawlatabadin, Pashtun Kotin, Almarin, Qaysarin, Kohistanin, Gurziwanin ja Bilchiraghin piirikunnista. Hallituksen joukkojen hallinnassa olisivat puolestaan piirikuntien keskukset lähialueineen. Myös ISKP:n on raportoitu olevan läsnä Bilchiraghin piirikunnassa. Andkhoin, Khan Chahr Baghin, Qurghanin ja Qaramqolin piirikunnat ovat pysyneet melko rauhallisina Talibanin toiminnan keskittyessä piirikuntien syrjäisille alueille. Long War Journalin mukaan Pashtun Kotin ja Kohistanin piirikunnat ovat Talibanin hallinnassa. Taliban on vahvasti läsnä ja käy taisteluja hallituksen joukkoja vastaan myös muissa piirikunnissa, lukuun ottamatta maakunnan pohjoisosassa sijaitsevia Qaramqolin, Qurghanin, Khan Chahr Baghin ja Andkhoin piirikuntia. Vuoden 2018 alussa Taliban ja hallituksen joukot ovat käyneet kiivaita taisteluja useiden piirikuntien alueilla, kuten pääkaupunki Maimanan lähellä sijaitsevissa Shirin Tagabin ja Khwaja Sabzposhin piirikunnissa sekä Maimanasta Andkhoihin johtavalla maantiellä. Maimanan kaupunki on ollut yksi Talibanin vuoden 2018 keväthyökkäysten kohteista, ja kaupunki on käytännössä Talibanin saartama. Almarin, Bilchiraghin, Gurziwanin ja Pashtun Kotin piirikunnissa on raportoitu tapahtuneen häirintää, mielivaltaisia pidätyksiä, pakkovärväystä ja sieppauksia. Alueilla on myös paljon räjähtämättä jääneitä maamiinoja. EASO:n tilastoinnin perusteella ajalla 1.9.2016–31.5.2017 Faryabin maakunnassa on tapahtunut yhteensä 1 256 turvallisuusvälikohtausta, joista 876 oli aseellisia yhteenottoja ja ilmaiskuja. Eniten turvallisuusvälikohtauksia on tapahtunut Pashtun Kotin, Qaysarin, Shirin Tagabin, Almarin, Khwaja Sabzposhin ja Dawlatabadin piirikunnissa. UNAMAn tilastoinnin perusteella vuonna 2017 Faryabin maakunnassa aiheutui viidenneksi eniten siviiliuhreja Afganistanin maakunnista. Siviiliuhrien lukumäärä Faryabin maakunnassa oli 639, joista 182 kuollutta ja 457 loukkaantunutta. Määrä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. Siviiliuhrien lukumäärän nousu johtuu erityisesti maataisteluissa aiheutuneista uhreista, joiden määrä kasvoi 27 prosentilla. Hallituksen joukot tekivät vuonna 2017 Faryabin maakunnassa eniten siviiliuhreja aiheuttaneita ilmaiskuja verrattuna muihin maakuntiin. Faryab kuuluu alueisiin, joilla on tapahtunut myös paljon turvallisuusvälikohtauksia, joissa on käytetty epäsuoraa tulta kuten kranaatinheittimiä. Sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä vuonna 2017 oli 39 506 henkilöä. Ajalla 1.1.2018–11.6.2018 sisäisesti siirtymään on joutunut 22 249 henkilöä, mikä on suurin määrä koko Afganistanissa. (Afghanistan Analysts Network: Battle for Faryab: Fighting intensifies on one of Afghanistan’s major frontlines, 12.3.2018; EASO: Country of Origin Report: Afghanistan – Security Situation, December 2017; The Long War Journal, Mapping Taliban Control in Afghanistan, March 2018; Afghanistan Analysts Network: "Still under the IS’ Black Flag: Qari Hekmat’s ISKP island in Jawzjan after his death by drone", 15.5.2018; The Long War Journal, Mapping Taliban Control in Afghanistan, June 2018; Tolo News: "7 Provincial Centers Face ‛Serious Security Threats’", 16.5.2018; OCHA: Afghanistan Hard-to-Reach Assessment -Round One, Northern Region, March 2018; UNAMA: Afghanistan, Protection of Civilians in Armed Conflict Annual Report 2017, February 2018; UN OCHA: Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot (as of 26 June) Actual Displacements between 1 January and 30 December 2017, and between 1 January and 11 June 2018)

Tanssipoikaperinne

Afganistanissa tyypillisesti 10–18 vuotiailla pojilla on riski joutua niin kutsutun tanssipoikaperinteen (bacha bazi) uhreiksi. Perinteen mukaan varakkaat tai vaikutusvaltaiset miehet, kuten esimerkiksi militiat ja aseistautuneet joukot, pakottavat nuoria poikia tanssimaan miesyleisöille naisten vaatteissa ja käyttävät heitä seksuaalisesti hyväkseen. Perinteen harjoittamiseksi nuoria poikia on raporttien mukaan kidnapattu. Pojat saattavat joutua kokemaan myös väkivaltaa ja uhkailua sekä joutua raiskauksen uhreiksi tai seksiorjiksi. Poikia saatetaan pitää prostituoituina, ja heitä myydään muille miehille tai vaihdetaan hyväksikäyttäjien kesken. Erään lähteen mukaan tanssipoikaperinteen harjoittamista ilmenee kaikissa maakunnissa. Yleistä sen harjoittaminen on erityisesti maaseutualueilla ja Pohjois-Afganistanissa. Tanssipoikaperinteen uhriksi joutunut voi leimautua yhteisön silmissä ja hän voi kokea sosiaalista hyljeksintää, erityisesti, jos uhri on ollut tunnettu tanssipoikaperinnettä harjoittavissa piireissä. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; EASO Country of origin information reports Afghanistan: Key socio-economic indicators, state protection, and mobility in Kabul City, Mazar-e Sharif, and Herat City, August 2017 ja Individuals targeted under societal and legal norms, December 2017)

Pakkorekrytointi

Hallituksenvastaiset ryhmät käyttävät vaihtelevia keinoja rekrytoidakseen sotilaita alueilla, jotka ovat heidän hallinnassaan. Yksi tapa on pakkorekrytointi. Usein talebanien joukkoihin hakeudutaan kuitenkin vapaaehtoisesti esimerkiksi taloudellisista syistä. Mitä vahvempi talebanien asema on asukkaiden keskuudessa, sitä helpompi talebanien on rekrytoida sotilaita joukkoihinsa. Alueilla, joilla talebaneilla on vähän sotilaita, talebanien rekrytointikeinot voivat olla uhkaavampia, mutta pakkorekrytoinnit ovat sielläkin epätavallisia. Viimeisimmän tiedon mukaan pakkorekrytoinnin määrä ei ole viime vuosina kasvanut. Henkilöt, jotka kieltäytyvät rekrytoinnista, voivat olla vaarassa joutua tapetuksi tai saada rangaistuksen. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; EASO Country of Origin Information Report, Afghanistan Recruitment by armed groups, September 2016 ja Landinfo, Afghanistan: Recruitment to Taliban, 29 June 2017)

Asian arviointi ja johtopäätökset

Maahanmuuttovirasto on pitänyt uskottavana, että talebanit ovat hyökänneet valittajan kotikylään noin 10 vuotta sitten ja tappaneet valittajan isän. Edelleen Maahanmuuttovirasto on pitänyt uskottavana, että valittajan on ollut ikänsä puolesta mahdollista lähteä yksin Afganistanista vasta kertomanaan ajankohtana. Sen sijaan Maahanmuuttovirasto on pitänyt epäuskottavana, että valittaja olisi kotimaassaan vaarassa tulla tapetuksi. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan kotialue on Afganistanin valtion hallinnon alaisuudessa.

Hallinto-oikeus pitää Maahanmuuttoviraston tavoin uskottavana, että talebanit ovat tappaneet valittajan isän valittajan ollessa 8-vuotias. Valittaja on kertomansa mukaan ollut yli 16-vuotias, kun hän on lähtenyt Afganistanista. Valittaja on siten pystynyt asumaan kotialueellaan useita vuosia isänsä kuoleman jälkeen ilman, että häntä olisi henkilökohtaisesti uhattu tai häneen olisi kohdistunut oikeudenloukkauksia. Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan kertomus talebanien hänen kotialueellaan harjoittamasta pakkovärväyksestä on jäänyt puhuttelussa vain maininnan asteelle. Asiassa ei ole ilmennyt, että valittajaa olisi henkilökohtaisesti yritetty rekrytoida Talebaniin tai armeijan joukkoihin. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus arvioi, että valittajan pelko siitä, ettei hänellä olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin liittyä Talebaniin tai armeijan joukkoihin ja että hän tulisi tapetuksi joko Talebanin tai armeijan toimesta, on perustunut hänen omaan olettamukseensa. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan valittajan ei voida katsoa olevan Talebanin tai muunkaan tahon erityisen mielenkiinnon kohteena kotimaahan palatessaan.

Valittaja on valitusvaiheessa vedonnut uutena seikkana siihen, että hän olisi vaarassa joutua kotimaassaan tanssipoikaperinteen uhriksi. Hallinto-oikeus toteaa, ettei asiassa ole ilmennyt, että valittaja olisi kotimaassaan joutunut tai ollut vaarassa joutua kyseisen perinteen uhriksi. Asiasta saatavilla olevan maatiedon mukaan 10–18-vuotiailla pojilla on riski joutua perinteen uhriksi. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan valittajan ei voida katsoa enää täysi-ikäisenä olevan vaarassa joutua tanssipoikaperinteen uhriksi.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon asiaan liittyvä ajantasainen maatietous, hallinto-oikeus arvioi, että valittajalla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei näin ollen voida antaa ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettua turvapaikkaa. Hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ole myöskään ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan kotimaahansa.

Hallinto-oikeus toteaa, että Afganistanin maatiedosta on johdettavissa, että Afganistanin konfliktin vaikutukset erityisesti siviiliväestöön vaihtelevat merkittävästi alueittain ja tiettyinä ajanjaksoina tietyissä paikoissa konfliktin intensiteetti saavuttaa sellaisen tason, että kaikki alueella olevat ovat vaarassa kärsiä mielivaltaisesti väkivallasta johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Tähän nähden hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan toissijaisen suojelun arvioiminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan tilanteissa edellyttää sekä kotialueen tilanteen arvioimista, että sen arvioimista, onko valittajan mahdollista riittävän turvallisesti päästä kotialueelleen. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ei ilmene Faryabin maakunnan osalta tarkempaa maatietoa eikä päätöksessä ole otettu kantaa siihen, onko valittajan mahdollista riittävän turvallisesti päästä kotialueelleen. Edellä mainittuun nähden Maahanmuuttoviraston päätöstä voidaan pitää näiltä osin puutteellisena, kun otetaan erityisesti huomioon hallintolain 45 §:ssä ja ulkomaalaislain 98 §:n 2 momentissa säädetty. Hallinto-oikeus arvioi asian selvitettyyn tilaan nähden, ettei viraston päätös ole kuitenkaan sillä tavalla puutteellinen, että asia tulisi tästä syystä palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

Ajantasaisen maatiedon perusteella Faryabin maakunnan turvallisuustilanne on jo pidemmällä aikavälillä ollut heikko, ja Taleban on vahvasti läsnä suuressa osassa maakuntaa. Myös ISKP:n on raportoitu toimivan maakunnan alueella. Kevään 2018 aikana useamman piirikunnan alueella on taisteltu alueiden hallinnasta Afganistanin turvallisuusjoukkojen ja Talebanin välillä Talebanin muun muassa yrittäessä valloittaa maakunnan keskusta. Raporttien perusteella taisteluita on säännöllisesti. Maataisteluiden ohella käytetään ilmaiskuja ja maastoon jääneet räjähtämättömät ammukset voivat aiheuttaa siviiliuhreja. UNAMA:n tilastoinnin perusteella Faryab oli yksi niistä maakunnista, joissa siviiliuhrien määrä kasvoi vuonna 2017 vuoteen 2016 verrattuna. Raporttien perusteella maakunnassa on myös tuhansia sisäisesti siirtymään joutuneita, ja UN OCHA:n tilastoinnin perusteella alkuvuoden 2018 aikana Faryabissa on ollut Afganistanin maakunnista eniten sisäisesti siirtymään joutuneita. Vaikka maakunnan tietyissä osissa turvallisuustilanne on parempi, hallinto-oikeus katsoo, että maakunnan turvallisuustilannetta on edellä kuvatuissa oloissa arvioitava piirikuntaa laajempana kokonaisuutena. Tähän nähden hallinto-oikeus arvioi saatavilla olevan maatiedon perusteella, että maakunnassa esiintyvä mielivaltainen väkivalta on suuressa osassa maakuntaa, valittajan tarkempi kotialue Maimanan piirikunnassa mukaan lukien, sellaisella tasolla, että sen on katsottava aiheuttavan jokaiselle alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Edellä todetun perusteella asiassa on siten ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja joutuisi kotialueelleen palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella vaaraan ei ole saatavilla tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua. Tähän nähden hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta kuin turvapaikkaa koskevilta osin ja palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetun sisäisen paon edellytysten arvioimiseksi.

Suullisen käsittelyn toimittaminen on asian ratkaisuun nähden hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Henna Paterno. Esittelijä Maarit Tiihonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen ja hänelle myönnetään turvapaikka.

A on viitannut valituksensa perusteluina asiassa aiemmin esittämäänsä.

2. Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sen tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että hakijaan ei kohdistuisi kotimaassaan vainon vaaraa eikä hän siksi ole turvapaikan tarpeessa. Myös hallinto-oikeus on todennut, että hakijalla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan eikä hänelle siksi voida antaa turvapaikkaa. Hallinto-oikeus on katsonut myös, ettei hakija ole esittänyt merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että hakija on vakavan haitan vaarassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohta edellyttää, että kansainväliseen tai maan sisäiseen aseelliseen selkkaukseen liittyvä mielivaltainen väkivalta aiheuttaa kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle hänen kotimaassaan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Ko. lainkohdalla on saatettu kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (ns. määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohta. Määritelmädirektiivin 35 perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Yhteisöjen tuomioistuin on määrittänyt em. säännöksen sisältöä mm. asiassa C-465/07 (ns. Elgafaji-tapaus) antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin totesi määritelmädirektiivin perusteluihin vedoten, että pelkkä tietyn maan yleiseen tilanteeseen liittyvän vaaran objektiivinen toteaminen ei lähtökohtaisesti riitä osoittamaan toteen, että toissijaisen suojelun edellytykset täyttyvät tietyn henkilön osalta. Vakavan haitan vaara voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan.

Toissijaisen suojelun myöntämiseen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella ei siis riitä se, että jollakin alueella turvallisuustilanne on huono tai että siellä vallitsee aseellinen selkkaus, vaan aseelliseen selkkaukseen tulee liittyä mielivaltaista väkivaltaa, joka aiheuttaa henkilölle vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Elgafaji-ratkaisun perusteella tällainen vaara voi vain poikkeuksellisissa tilanteissa koskea henkilöä pelkästään sen vuoksi, että hän oleskelee tietyllä alueella. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi samassa ratkaisussa myös, että mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Päätöksessä KHO 2017:71 korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa mm. siihen, millä täsmällisyyden tasolla hakijan kotialueen turvallisuustilannetta tulee arvioida. KHO on tapauksessa tarkastellut Afganistanissa sijaitsevan Khas Uruzganin piirikunnasta kotoisin olevan yksilapsisen perheen vaaraa joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi kotialueellaan. KHO totesi, että aseellisen selkkauksen laatu ja luonne huomioon ottaen koko Uruzganin maakunnassa ei ollut sellainen väkivallan aste, että hakijoille tulisi myöntää toissijaista suojelua heidän henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä oli siten arvioitava hakijoiden henkilökohtaisten olosuhteiden kannalta. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös on Maahanmuuttoviraston käsityksen mukaan ristiriitainen suhteessa KHO:n päätöksessä todettuun, koska Itä-Suomen hallinto-oikeus on nimenomaisesti todennut, että maakunnan turvallisuustilannetta olisi arvioitava kokonaisuutena, siitä huolimatta, että sen voidaan maatiedon mukaan todeta vaihtelevan maakunnan eri alueilla. Hallinto-oikeus ei myöskään ole arvioinut hakijan henkilökohtaisia olosuhteita, vaan perustanut arvionsa yksinomaan maatietoon ja maakunnassa kokonaisuutena vallitsevaan turvallisuustilanteeseen.

Hakija on kertonut olevansa kotoisin Afganistanin Faryabin maakunnassa sijaitsevasta Qartaban (Ghar Tapa) kylästä, joka sijaitsee Shirin Tagabin ja Pashtun Kotin piirikuntien rajalla. Maahanmuuttovirasto on arvioinut hakijan kotialueen vallitsevan mielivaltaisen väkivallan astetta suhteessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohtaan ja sitä koskevaan Elgafaji-oikeuskäytäntöön.

Noin miljoonan asukkaan Faryab koostuu 14 piirikunnasta. Faryabin pääkaupunki on noin 90 000 asukkaan Maimana. Osa lähteistä katsoo Ghormachin piirikunnan kuuluvan Faryabin maakuntaan, mutta tässä katsauksessa piirikunta on käsitelty Badghisin yhteydessä. Faryabissa aiheutui Afganistanin alueista viidenneksi eniten siviiliuhreja vuonna 2017. Maakunnassa kuoli 182 siviiliä ja haavoittui 457, mikä oli seitsemän prosenttia enemmän kuin samalla ajanjaksolla edellisenä vuonna. Suurin siviiliuhrien aiheuttaja olivat maataistelut, minkä jälkeen yleisimpiä aiheuttajia olivat räjähdeiskut ja kohdistetut murhat. Siviiliuhrien kokonaismäärän nousuun vaikutti etenkin maataisteluiden aiheuttamien siviiliuhrien määrän (84 kuollutta ja 309 haavoittunutta) kasvu 27 prosentilla. Faryab nousi vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä alueeksi, jossa kertyi Afganistanin maakunnista neljänneksi eniten siviiliuhreja. Faryab kuului UN OCHA:n mukaan vuonna 2017 niiden maakuntien joukkoon, joissa tapahtui keskimääräistä enemmän turvallisuusselkkauksia (250—400 selkkausta vuodessa). EASO tilastoi uzbekkienemmistöisessä maakunnassa 1256 turvallisuusvälikohtausta aikavälillä 1.9.2016—31.5.2017. Väkivaltaisuudet koostuivat pääasiassa sotatoimista (876), yksityishenkilöitä vastaan kohdistetusta väkivallasta (106) ja räjähdeiskuista (102). Huomattava määrä turvallisuusongelmia oli Pashtun Kotissa (207), Qaisarissa (200), Shirin Tagabissa (191), Amarissa (174), Khwaja Sabzpushissa (1 13) ja Dawlatabadissa (1 11). Sen sijaan Qorghanissa (4), Khan Charbaghissa (5) ja Andkhoissa (9) välikohtausten määrä oli alhainen. Khwaja Sabzpush, Pashtun Kot ja Qaisar kuuluivat UN OCHA:n mukaan vuonna 2017 Afganistanissa niiden alueiden joukkoon, joissa konfliktin intensiteetti oli kaikkein korkein. Väkivalta oli keskimääräistä korkeammalla tasolla muuallakin maakunnassa paitsi Afganistanin keskitasolla olevassa Kuhistanissa, keskimääräistä rauhallisemmassa Qaramqolissa ja maan kaikkein rauhallisimpiin alueisiin kuuluvissa Andkhoissa, Khan Charbaghissa ja Qorghanissa.

USA:n 31.1.2018 luokituksen mukaan Taliban toimi aktiivisesti Almarissa, Kuhistanissa ja Qaisarissa. Bilchiragh, Gorziwan, Khwaja Sabzpush, Pashtun Kot ja Shirin Tagab olivat kiisteltyjä alueita osapuolten välillä, mutta loput Faryabin alueet kuuluivat Afganistanin hallituksen vaikutusvallan piiriin. BBC:n 31.1.2018 julkaiseman arvion mukaan Taliban ei hallinnut mitään piirikuntaa Faryabissa, mutta teki keskimäärin useammin kuin kerran viikossa hyökkäyksiä Almariin sekä lähes viikottaisia hyökkäyksiä Bilchiraghiin, Dawlatabadiin ja Qaisariin. Talibanin hyökkäyksiä esiintyi keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa Gorziwanin, Khwaja Sabzpushin, Kuhistaniin, Pashtun Kotin, Qaramqolin, Qorghanin ja Shirin Tagabin piirikunnissa. BBC:n mukaan Talibanin lisäksi myös ISIS-taistelijoilla oli läsnäolo Almarin piirikunnassa. Andkhoi, Khan Charbagh ja Maimana ovat pysyneet valtiollisten turvallisuusjoukkojen hallinnassa. Long War Journalin jatkuvasti päivittyvän arvion mukaan Taliban on vaikutusvaltainen kaikkialla Faryabin maakunnassa lukuun ottamatta kaikkein pohjoisimpia Qaramqolia, Qorghania, Khan Charbaghia ja Andkhoita. Liike hallitsee Kuhistania ja Pashtun Kotia ja taistelee hallituksen kanssa vallasta kaikissa muissa Faryabin piirikunnissa neljää pohjoisinta lukuun ottamatta. Kuhistanin piirikunta on useaan otteeseen vaihtanut hallintaa Afganistanin hallituksen ja Talibanin välillä.

Faryabissa käytiin pääkaupunki Maimanan ympärillä Talibanin ja hallituksen joukkojen välisiä intensiivisiä taisteluita maaliskuussa 2018. AAN:n analyysin mukaan Taliban on saanut vuoden 2017 aikana hallintaansa valtaosan Faryabin piirikunnista: liike hallitsee suurinta osaa Shirin Tagabin, Khwaja Sabzpushin, Dawlatabadin, Pashtun Kotin, Almarin, Qaisarin, Bilchiraghin, Kuhistanin ja Gorziwanin piirikunnista. Näistä Talibanin vaikutusvalta on kaikkein suurin Pashtun Kotissa. Maimanan kaupungin kuvaillaan olevan käytännössä Talibanin saartama. Taliban on myös vahvasti läsnä Heratista Mazar-i-Sharifiin maakunnan läpi johtavan valtatien varrella. Taisteluita käytiin alkuvuodesta Maimanaa ympäröivissä Shirin Tagabin, Khwaja Sabzpushin ja Qaisarin piirikunnissa. Andkhoin, Khan Charbaghin, Qorghanin ja Qaramqolin piirikunnat ovat pysyneet rauhallisempina ja Talibanin toiminta on ollut näissä piirikunnissa rajoittunutta. Maimana on yksi niistä kaupungeista, joihin Talibanin kevään 2018 hyökkäyskampanja on erityisesti kohdistunut. UN OCHA:n mukaan yli 9000 ihmistä joutui pakenemaan kiivaita taisteluita hallitusta vastustavien kapinallisten ja hallituksen puolella toimivien epävirallisten aseryhmien välillä Almarin piirikunnassa toukokuun alussa 2018. Talibanin uutisoitiin vallanneen Bilchiraghin piirikunnan keskuksen 9.5.2018. Toukokuun lopulla UN OCHA:n alustavan arvion mukaan noin 5500 ihmistä pakeni konfliktia Dawlatabadista, Qaramqolista ja Khwaja Sabzpushista. Afganistanin valtion puolella taistelevien, uzbekkijohtaja Abdul Rashid Dostumin alaisten epävirallisten asejoukkojen raportoitiin toukokuun lopulla jääneen Taliban-taistelijoiden saartamiksi Khwaja Sabzpushin ja Shirintagabin piirikunnissa, joiden pelättiin kaatuvan 27 Talibanille. Talibanin-vastaiseen operaatioon uutisoitiin 26.5.2018 lähetetyn tukijoukkoja Shirin Tagabiin ja Khwaja Sabzpushiin.

REACH on kartoittanut maaliskuussa 2018 julkaistussa tutkimuksessaan asukkaiden elinoloja humanitaarisille toimijoille vaikeapääsyisissä Almarin, Bilchiraghin, Gorziwanin ja Pashtun Kotin piirikunnissa. Kartoituksen mukaan pääsy peruspalveluiden, koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin oli alueilla suhteellisen turvattu, mutta piirikunnissa esiintyi ilmaiskuja, pakkovärväystä, sieppauksia, ahdistelua ja rikollisuutta, ja maastossa oli räjähtämättä jääneitä miinoja. UN OCHA on rekisteröinyt Faryabissa 20.5.2018 mennessä jopa 20 772 konfliktin takia maan sisäisesti siirtymään joutunutta, mikä on suurempi määrä kuin missään muussa maakunnassa. Suurin osa sisäisesti siirtyneistä on päätynyt Maimanan kaupunkiin.

EASO on tuoreessa Afganistania koskevassa julkaisussaan (Country Guidance: Afganistan Guidance Note and Common Analysis, June 2018) todennut Faryabin maakunnassa vallitsevan aseellisen selkkauksen ja väkivallan tason siellä olevan korkealla siten, että henkilökohtaisten olosuhteiden merkitys on enää vähäinen, mutta kuitenkin edellytys. EASO toteaa samassa julkaisussaan edelleen, että hakemusten yksilöllisen arvioinnin toteutumiseksi on huomioitava, että eri piirikuntien ja alueiden turvallisuustilanteissa on vaihtelua.

Edellä sekä Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyn maatietouden perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että vaikka Faryabin maakunnan turvallisuustilanne on sinänsä vaikea ja siellä voidaan katsoa vallitsevan aseellinen selkkaus, kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen Elgafaji-ratkaisussa tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne, jossa kuka tahansa olisi vaarassa yksinomaan alueella oleskelemisen vuoksi. Näin ollen toissijaisen suojelun myöntäminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella edellyttää hakijan näyttävän toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään esittänyt, mitä edellä tarkoitetun kaltaisia seikkoja se katsoo hakijan tapauksessa olevan, vaan se on vedonnut lähinnä yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyviin seikkoihin. Maahanmuuttovirasto katsoo kaikki asiassa esitetty selvitys huomioiden, että hakija ei ole kyennyt esittämään sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella hänen voitaisiin katsoa olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa.

A on antanut selityksen, joka on annettu tiedoksi Maahanmuuttovirastolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan kokonaisuudessaan voimaan.

Perustelut

1. A:n valituslupahakemus

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Maahanmuuttoviraston valitus

2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan "henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua", kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja --- joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavaa:

(– –)

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Direktiivin 35. perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

1) valtio;

2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

2.2 A:n henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys

A on sunnimuslimi ja hän puhuu äidinkielenään daria. Hän on kertonut olevansa kotoisin Faryabin maakunnan Qarteban kylästä, jossa hän on asunut koko ikänsä. Talebanit ovat tappaneet A:n isän, kun A on ollut 8-vuotias. A:n äiti ja veli asuvat perheen kotikylässä, mutta hän ei ole ollut yhteydessä heihin Afganistanista lähtönsä jälkeen, eikä hän tiedä missä he tällä hetkellä oleskelevat. A:lla ei ole sukulaisia muualla Afganistanissa. A on hakenut kansainvälistä suojelua sillä perusteella, että hänen kotialueellaan on jatkuva sota Talibanin ja Afganistanin armeijan välillä. A pelkää tulevansa tapetuksi, koska hänellä ei ole ketään Afganistanissa. Hän pelkää myös joutuvansa taistelemaan Talibanin tai valtion joukoissa.

A on hallinto-oikeudessa vedonnut olevansa myös Afganistanissa vallalla olevan bacha bazi -perinteen vuoksi suuressa vaarassa joutua ikänsä vuoksi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

2.3 Oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että ajantasaisen maatiedon perusteella Faryabin maakunnan turvallisuustilanne on jo pidemmällä aikavälillä ollut heikko ja Taliban on vahvasti läsnä suuressa osassa maakuntaa. Myös ISKP:n (Isisin Afganistan-haara) on raportoitu toimivan maakunnan alueella. Hallinto-oikeus on katsonut, että vaikka maakunnan tietyissä osissa turvallisuustilanne on parempi, on maakunnan turvallisuustilannetta arvioitava piirikuntaa laajempana kokonaisuutena. Tähän nähden hallinto-oikeus on saatavilla olevan maatiedon perusteella arvioinut, että maakunnassa esiintyvä mielivaltainen väkivalta on suuressa osassa maakuntaa, A:n tarkempi kotialue Maimanan piirikunnassa mukaan lukien, sellaisella tasolla, että sen on katsottava aiheuttavan jokaiselle alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Hallinto-oikeus on katsonut, että asiassa on siten ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että A joutuisi kotialueelleen palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella vaaraan ei ole saatavilla tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta kuin turvapaikkaa koskevilta osin ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetun sisäisen paon edellytysten arvioimiseksi.

Asiassa on hallinto-oikeuden päätöksen johdosta ratkaistavana, onko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos A palautetaan kotimaahansa, hän joutuisi kotialueellaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Tältä osin asiassa on ensinnäkin arvioitavana, vallitseeko A kotialueella Faryabin maakunnassa sellainen aseellinen selkkaus, että mielivaltaisen väkivallan laatu ja luonne huomioon ottaen hänelle tulisi myöntää toissijaista suojelua hänen henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Mikäli mielivaltaisen väkivallan Faryabin maakunnassa ei katsota yltävän edellä mainitulle tasolle, on vielä arvioitava, onko alueen turvallisuustilanteen lisäksi A esittänyt sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella hänen olisi kuitenkin katsottava olevan vakavan henkilökohtaisen haitan vaarassa kotialueelle palatessaan.

Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2017:71, KHO 2016:193, KHO 2016:194 ja KHO 2016:220 lausunut toissijaista suojelua koskevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisesta unionin tuomioistuimen asioissa Elgafaji (C-465/07) ja Diakité (C-285/12) antamista tuomioista ilmenevät tulkintaohjeet huomioon ottaen. Toissijaisen suojelun edellytysten voidaan katsoa lainkohdan nojalla täyttyvän, jos tarkasteltavalla alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että hakija sinne palautettuna siviilihenkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun todelliseen vaaraan.

Väkivallan astetta Afganistanin tietyllä alueella arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, alueelta sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä alueella asuvien päivittäisen elämän olosuhteet.

Afganistania koskevasta maatiedosta voidaan yleisellä tasolla päätellä, että konfliktissa esiintyy huomattavaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Paikallisten aseellisten selkkausten taso voidaan arvioida saavuttavan intensiivisimmillään tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella niin korkean asteen, että mielivaltaisen väkivallan on katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

A:n kotialueen turvallisuustilanne on hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston esittämässä maatiedossa kerrotulla tavalla edelleen heikko. Vuoden 2018 alkupuoliskolla kirjattujen turvallisuusvälikohtausten määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna. Maan pohjoisista maakunnista Faryab on kärsinyt konfliktista eniten. Taliban-liike kontrolloi yhä laajemmalti maakunnan alueita. Vuoden 2018 tammi-elokuun välisenä aikana kirjattiin alueella 1 033 siviiliuhria. Vain Kabulissa, Helmandissa ja Nangarharissa kirjattiin vastaavana aikana enemmän siviiliuhreja. Faryabissa kirjattiin viidenneksi eniten turvallisuusvälikohtauksia ja 34 600 uutta sisäisesti siirtymään joutunutta henkilöä. (mm. United Nations Assistance Mission in Afghanistan (UNAMA), Quarterly Report on the Protection of Civilians in Armed Conflict: 1 January to 30 September 2018, 10.10.2018)

Faryabin maakunnan turvallisuustilannetta on pidettävä vaikeana ja siitä johtuvaa mielivaltaisen väkivallan astetta korkeana. Korkein hallinto-oikeus katsoo kuitenkin toisin kuin hallinto-oikeus, ettei ajankohtaisen maatiedon valossa aseellisen selkkauksen kuitenkaan voida arvioida saavuttaneen niin korkeaa astetta, että siitä johtuvan mielivaltaisen väkivallan olisi katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Tähän nähden toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä on arvioitava ottamalla turvallisuustilanteen lisäksi huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Kun otetaan huomioon Faryabin maakunnan, mukaan lukien A:n täsmällisempi kotialue Maimanan piirikunnassa, vaikea ja epävakaa turvallisuustilanne, henkilökohtaisille olosuhteille annettava merkitys on kuitenkin vähäinen.

A:een ei ole henkilökohtaisesti kohdistunut uhkauksia tai oikeudenloukkauksia. Hän on 21-vuotias terve ja työkykyinen naimaton mies. Hän on asunut koko elämänsä Faryabin maakunnassa. Hän kuuluu uskontonsa ja äidinkielensä osalta maakunnan valtaväestöön. A:lla on kotialueellaan ainakin äiti ja veli, joskin hän on ilmoittanut, ettei hän ole saanut heihin yhteyttä kotimaasta poistumisensa jälkeen.

Kun otetaan huomioon A:n kotialuetta koskeva ajantasainen maatieto ja hänen henkilökohtaiset olosuhteensa, asiassa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän olisi Afganistaniin palautettuna kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa tarkoitetussa todellisessa vaarassa kärsiä 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Edellä todettuun nähden A:lla on myös katsottava olevan mahdollisuus kertaluonteisesti matkustaa Kabulista kotialueelleen ilman, että hän joutuisi kotialueelleen matkustaessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa tarkoitettuun todelliseen vaaraan kärsiä 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja saattaa Maahanmuuttoviraston päätöksen kokonaisuudessaan voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.

 
Julkaistu 17.6.2019