Muu päätös 3049/2015

Virkasuhteen irtisanominen

Antopäivä: 28.10.2015
Taltionumero: 3049
Diaarinumero: 3789/3/13

Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Valittaja A, Helsinki

Päätös, jota valitus koskee

Virkamieslautakunta 25.10.2013 nro 66/2013

Asian aikaisempi käsittely

Suojelupoliisin päällikön sijainen on 14.1.2013 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen.

Virkamieslautakunnan ratkaisu

Virkamieslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n (myöhemmin myös "oikaisuvaatimuksen tekijä") oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta on lisäksi hylännyt hänen pyyntönsä salassapitomääräyksen antamisesta.

Sovellettavat säännökset

Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Tällaisena syynä ei voida pitää ainakaan:

1) virkamiehen sairautta, vikaa tai vammaa, paitsi jos siitä on ollut seurauksena virkamiehen työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen ja virkamiehellä on sen perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen;

- -

Saman lain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Poliisilain 9 c §:n mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.

Esitetty selvitys

Oikaisuvaatimuksen tekijä on käräjäoikeuden 11.12.2012 antamalla lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu sakkorangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska hän oli Suojelupoliisin virkaa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa harjoittamalla ajalla 1.4.–22.12.2010 useaan eri kertaan seksiä virka-ajalla.

Suojelupoliisi on 11.4.2011 kuullut henkilöä, jonka kanssa oikaisuvaatimuksen tekijä oli harrastanut seksiä virka-ajalla. Kuultava on kuulemisessa kertonut tavanneensa oikaisuvaatimuksen tekijää lukuisia kertoja seksin harjoittamisen tarkoituksessa. Kuultava on arvellut, että ehkä viisitoista tapaamisista olisi tapahtunut työaikana. Kuultava on arvioinut tapaamisia olleen autossa kymmenkunta. Varmuudella hän on pystynyt mainitsemaan viisi tapaamiskertaa. Oikaisuvaatimuksen tekijä oli kertonut olevansa poliisi, mutta hän ei ollut kertonut, missä yksikössä hän työskentelee tai mitä hänen työhönsä kuuluu. Kuultava oli tuttavuuden aikana muodostanut käsityksensä oikaisuvaatimuksen tekijän mahdollisesta työpaikasta pohjautuen niihin seikkoihin, että tämä liikkuu työtehtävissä eri kaupunkien alueella yksin autoilla, joissa on tummennetut ikkunat, ja ettei tämä käyttänyt virkapukua. Oikaisuvaatimuksen tekijä oli kertonut, ettei hän voi käyttää virkapukua julkisella paikalla. Kuultava oli suhteen aikana ryhtynyt oikaisuvaatimuksen tekijän varomattoman käytöksen vuoksi epäilemään, että kiinnijäämisen pelko jollain tavoin kiehtoo tätä. Oikaisuvaatimuksen tekijä oli tiennyt kuultavan olevan toimittaja. Kuultavan kertoman mukaan oikaisuvaatimuksen tekijä oli lähettänyt internetissä kolme valokuvaa virkamerkistään. Oikaisuvaatimuksen tekijä oli lähettänyt kaksi näistä kuvista kuultavalle tämän esiintyessä chatissa muuna henkilönä kuin itsenään. Kolmannen kuvan kuultava oli saanut ystävältään, joka oli internetissä käydyssä keskustelussa esiintynyt alaikäisenä tarkoituksenaan koetella oikaisuvaatimuksen tekijän rajoja. Kuultava on kertonut tietävänsä muitakin henkilöitä, joiden kanssa oikaisuvaatimuksen tekijällä oli samanlainen seksisuhde.

Oikaisuvaatimuksen tekijän lähettämissä valokuvissa hänen virkamerkkinsä on ollut osittain peitetty. Valokuvista on kuitenkin ilmennyt hänen virkanimikkeensä olevan etsivä. Kyseinen virkanimike on poliisihallinnossa käytössä vain Suojelupoliisissa.

Seksuaalilääketieteen erityisasiantuntija, erikoislääkäri on 8.2.2013 päivätyssä lausunnossaan todennut, että oikaisuvaatimuksen tekijä sairastaa hyperseksuaalista häiriötä. Häiriön psyykkinen dynamiikka on samanlainen kuin muissakin addiktioissa ja sen hoitomuotona on yksilöterapia. Saavutettujen hoitotulosten perusteella oikaisuvaatimuksen tekijän toipumista sairaudestaan voidaan pitää erittäin todennäköisenä. Asiantuntijana erikoislääkäriä ihmetyttää, ettei oikaisuvaatimuksen tekijän sairauteen ja hänen oma-aloitteiseen hakeutumiseensa hoitoon ole kiinnitetty minkäänlaista huomiota irtisanomismenettelyssä.

Erityistason seksuaaliterapeutti on 19.11.2012 antamassaan lausunnossa todennut oikaisuvaatimuksen tekijän käyneen hänen vastaanotollaan 14.12.2011 alkaen pakonomaisen addiktiivisen seksuaalisen käyttäytymisen ja sen aiheuttamien henkilökohtaisten ja parisuhdeongelmien vuoksi. Terapiassa oikaisuvaatimuksen tekijän seksuaalisessa käyttäytymisessä havaittiin joitain piirteitä haitallisesta seksuaalisesta riippuvuudesta. Oikaisuvaatimuksen tekijä on ollut koko asiakkuuden ajan hyvin motivoitunut ja sitoutunut seksuaaliterapiaan. Tapahtunut edistys on ollut nopeaa ja merkittävää. Lausunnon mukaan oikaisuvaatimuksen tekijä on kertonut, ettei ongelma ole terapian aikana enää haitannut hänen työtehtäviensä hoitoa.

Oikeudellinen arviointi

A on tuonut useaan otteeseen seksin harjoittamisen tarkoituksessa satunnaisen seuranhakupalvelusta tavatun henkilön Suojelupoliisin kenttävalvontatehtävissä käytettäviin ajoneuvoihin ja harjoittanut niissä useasti ja useamman kuukauden aikana seksiä työaikana.

Oikaisuvaatimuksen tekijä on toiminut Suojelupoliisissa kenttävalvontatehtävissä. Kyseisien tehtävien luonteen vuoksi tehtäviin liittyvät yksityiskohdat, mukaan lukien tehtävien suorituspaikat ja valvonnan kohteet, sekä tehtävissä käytettävien virka-autojen käyttö poliisitehtävissä ja niiden varustelu pyritään pitämään salassa yleisöltä ja Suojelupoliisin valvonnan kohteilta. Oikaisuvaatimuksen tekijän satunnaiset seksikumppanit ovat tämän kertomien seikkojen ja toimista tekemiensä havaintojen perusteella voineet päätellä tämän toimivan Suojelupoliisin tehtävissä. Seuranhakupalvelusta tavattujen henkilöiden ottaminen Suojelupoliisin kenttävalvontatehtävissä käytettäviin ajoneuvoihin virka-ajalla on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa Suojelupoliisin kiinnostuksen kohteiden ja kenttävalvontatehtävissä käytettävien ajoneuvojen paljastumisesta valvonnan kohteille ja muille ulkopuolisille.

Oikaisuvaatimuksen tekijä on vedonnut siihen, että Suojelupoliisin virka-autoilla ajavat virkamiehet ajavat usein virka-autolla työvuoron päätteeksi kotiin, jolloin kenttävalvontatehtävissä työskentelevien poliisimiesten perheenjäsenet ja ystävät voivat saada selville virka-autojen rekisteritunnukset ja ulkonäön. Tämä on kuitenkin olennaisesti eri asia kuin se, että ulkopuolisille henkilöille tarjoutuu Suojelupoliisin virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaisen toiminnan johdosta mahdollisuus saada tietoja käynnissä olevan salaisen kenttävalvontatehtävän suorituspaikasta, tehtävässä käytettävästä ajoneuvosta, seurannan kohteesta ja muista salaisen valvontatehtävän yksityiskohdista.

Suojelupoliisin päätöksessä on huomautettu, että Suojelupoliisi on tehtävistään johtuen eräiden ulkomaisten tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden tiedustelutoiminnan kohteena. Tällaisessa tiedustelutoiminnassa saatetaan pyrkiä luomaan yhteys Suojelupoliisin virkamieheen käyttämällä seksuaalista viehätysvoimaa tai tunteisiin vetoamista tietynlaisen parisuhteen luomiseksi. Myöhemmin tällaista suhdetta saatetaan käyttää kiristys- ja painostustarkoituksessa. Suojelupoliisin päätöksen mukaan tällaisista riskeistä kerrotaan Suojelupoliisin virkamiehille muun muassa tulokaskoulutuksessa. Oikaisuvaatimuksen tekijän on täytynyt olla tietoinen tällaisista riskeistä, mutta hän on siitä huolimatta toistuvasti tuonut seksin harjoittamisen tarkoituksessa satunnaisen seuranhakupalvelusta tavatun henkilön Suojelupoliisin ajoneuvoihin ja paljastanut seksiseuraa hakiessaan itsestään seikkoja, joista on voitu päätellä hänen työskentelevän Suojelupoliisissa.

Oikaisuvaatimuksen tekijä on käynyt 15-vuotiaaksi esittäytyneen, mutta todellisuudessa täysi-ikäisen henkilön kanssa seksisuhteen aloittamista koskevan keskustelun internetissä ja keskustelun päätteeksi lähettänyt keskustelukumppanilleen valokuvan virkamerkistään pyrkien näin käyttämään hyväkseen poliisia kohtaan tunnettua luottamusta. Hän on väittänyt tienneensä keskustelukumppaninsa olevan tosiasiassa täysi-ikäinen, mutta hänen ei käytännössä ole keskustelun aikana ollut mahdollista varmistua asiasta. Oikaisuvaatimuksen tekijän on tullut ymmärtää, että Suojelupoliisin tehtävistä johtuen tällaisia keskusteluja voidaan käyttää kiristämiseen ja painostamiseen. Oikaisuvaatimuksen tekijä ei ole tiennyt, kenen kanssa hän keskustelee, eikä hän ole voinut luottaa siihen, että viestit jäävät vain keskustelun osapuolten tietoon. Oikaisuvaatimuksen tekijän menettelyä arvioitaessa on tämän vuoksi kiinnitettävä huomiota myös siihen, miltä hänen edellä kerrottu toimintansa näyttää ulkopuolisen silmin. Ulkopuoliselle hänen käyttäytymisensä on ollut omiaan antamaan vaikutelman, että hän yrittäisi aloittaa seksisuhteen alaikäisen kanssa ja käyttäisi tässä yrityksessään hyväksi poliisia kohtaan tunnettavaa luottamusta, mikä on erittäin moitittavaa käyttäytymistä. Oikaisuvaatimuksen tekijän puheena oleva käyttäytyminen on näistä syistä ollut omiaan vaarantamaan olennaisella tavalla luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon, ja se on tämän vuoksi ollut poliisin käyttäytymisvelvollisuuden vastaista.

Oikaisuvaatimuksen tekijän väittämällä työnantajan laiminlyönnillä ohjata hänet hoitoon ei ole merkitystä arvioitaessa irtisanomisperusteen lainmukaisuutta. Kuten edellä on käynyt ilmi, Suojelupoliisin vetoamissa irtisanomisperusteissa ei ole pelkästään eikä edes pääasiassa kyse seksin harrastamisesta virka-ajalla. Lisäksi tuokin menettely on ollut virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä. Seksin harrastaminen virka-ajallakin on ollut virkavelvollisuuksien vastaista toimintaa, ja hänet on tuomittu sen johdosta sakkorangaistukseen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Näistä syistä ei voida katsoa, että oikaisuvaatimuksen tekijän irtisanomisen syynä olisi ollut hänen sairastamansa seksuaaliaddiktio, vaan hänen virkasuhteensa on irtisanottu virkavelvollisuuksien rikkomisen vuoksi.

Oikaisuvaatimuksen tekijä on toistuvasti menetellyt tavalla, joka on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa Suojelupoliisin salaisia kenttävalvontatehtäviä koskevien tietojen paljastumisesta ja hänen joutumisestaan kiristyksen ja laittoman tiedonhankinnan kohteeksi. Toteutuessaan tällainen vaara olisi voinut aiheuttaa vakavaa haittaa Suojelupoliisin toiminnalle ja sitä kautta valtion turvallisuudelle. Oikaisuvaatimuksen tekijän toiminta on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta poliisin tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Hänen on täytynyt ymmärtää toimintaansa liittyvät riskit, mutta hän on siitä huolimatta jatkanut virkavelvollisuuksien vastaista toimintaansa kuukausien ajan. Menettelyn moitittavuutta on korostanut se, että hän on toiminut kenttävalvontatehtävissä ryhmän varajohtajana, joka vastaa myös alaistensa työturvallisuudesta. Virkasuhteen irtisanomisen syynä olevaa oikaisuvaatimuksen tekijän toimintaa on kokonaisuutena arvioituna pidettävä niin moitittavana, ettei Suojelupoliisilta ole hänen muutoin moitteettomasta virkaurastaan huolimatta voitu edellyttää irtisanomista lievempien toimenpiteiden, kuten kirjallisen varoituksen, käyttämistä. Suojelupoliisilla on ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde, eikä päätös virkasuhteen irtisanomisesta loukkaa hänen yhdenvertaisuuttaan.

Suojelupoliisin päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Salassapitomääräystä koskeva pyyntö

Viranomaisten toiminnan julkisuudessa annetussa laissa ei ole säädetty mahdollisuudesta määrätä hallintoasian käsittelyaineistoa salassa pidettäväksi. Mainitun lain mukaan kysymys viranomaisen asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta ratkaistaan kunkin asiakirjoja koskevan tietopyynnön käsittelyn yhteydessä erikseen.

Virkamieslautakunnan soveltamat lainkohdat

Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti, 25 § 1 ja 2 momentti sekä 53 § 2 momentti (288/2009)

Valtion virkamieslain muuttamisesta annetun lain (177/2013) voimaantulosäännös

Poliisilaki (493/1995) 9 c §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että virkamieslautakunnan ja Suojelupoliisin päätökset kumotaan. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Muutoksenhakija on valituksensa perusteluissa esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa.

Virkamieslautakunnan päätöksen mukaan muutoksenhakijan virkasuhteen irtisanomisen syynä ei ole ollut hänen sairastamansa seksuaaliaddiktio, vaan virkavelvollisuuksien rikkominen.

Se virkavelvollisuuksien laiminlyönti, mihin muutoksenhakija on syyllistynyt, on kuitenkin tapahtunut nimenomaan sairauden seurauksena aiheutuvasta pakonomaisesta käyttäytymisestä eli seksin harrastamisesta. Seksuaaliaddiktio on sairaus, jossa henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä on tullut päivittäistä, elämää hallitsevaa pakonomaista käytöstä. Hän ei ole kyennyt harkitsemaan tekojensa seurauksia loppuun saakka.

Sairaus ei oikeuta velvollisuuksien laiminlyöntiin, mutta se tulee ottaa huomioon arvioitaessa irtisanomisperusteen täyttymistä. Asiassa tulee ottaa huomioon myös se, että toiminta ei ole jatkunut kovin pitkään eikä laiminlyönneistä ole aiheutunut konkreettista vahinkoa Suojelupoliisille. Muutoksenhakijaa ei myöskään ole huomautettu tai varoitettu toiminnan tultua hänen esimiestensä tietoon.

Muutoksenhakija kiistää, että hänen menettelynsä olisi vaarantanut Suojelupoliisin kenttävalvontatehtävien menestyksellistä suorittamista tai aiheuttanut vaaraa valittajan joutumisesta kiristyksen ja laittoman tiedonhankinnan kohteeksi.

Muutoksenhakijan kumppani ei ole saanut tietoonsa mitään muuta kuin muutoksenhakijan käyttämän ajoneuvon ulkonäön. Hänen ei ole mitenkään ollut mahdollista saada tietoja käynnissä olevan salaisen tehtävän suorituspaikasta, seurannan kohteesta tai muista salaisen valvontatehtävän yksityiskohdista.

Tapaamiset eivät ole aina toteutuneet alueilla, joilla valvontaoperaatio on ollut käynnissä, vaan ylipäänsä siellä, missä muutoksenhakija on työpäivänsä aikana päässyt helposti liikkumaan. Usein seksinharrastuskerrat ovat tapahtuneet silloin, kun muutoksenhakija on liikkunut paikasta toiseen tai kun hän on etsinyt valvonnan kohteita ympäri pääkaupunkiseutua.

Vaikka muutoksenhakija ei tapahtuneen johdosta soveltuisi kenttävalvontatehtäviin, ei ole mitään estettä sille, että hän jatkaisi työskentelyä Suojelupoliisin lausuntotoimistossa, jonne hänet siirrettiin tapauksen tultua ilmi. Hän ehti olla työssä lausuntotoimistossa tapauksen ilmitulon jälkeen aina virasta pidättämiseen saakka eli noin vuoden ajan. Suojelupoliisi ei ole edes väittänyt, että hänen viranhoidossaan olisi tuona aikana ollut mitään moitittavaa. Hän on hoitanut tehtävänsä lausuntotoimistossakin hyvin, ja hänen tietojensa mukaan lausuntotoimistossa on pula pätevistä työntekijöistä. Hänen siirtämisensä työhön lausuntotoimistoon osoittaa, ettei Suojelupoliisi itsekään ole pitänyt häntä yleisen turvallisuuden kannalta vaarallisena henkilönä.

Suojelupoliisi on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa uudistetaan asiassa aiemmin esitetty ja todetaan muun ohella, että muutoksenhakijan valitsemat menettelyt seksiseuran hakemisessa ovat vaarantaneet luottamuksen poliisien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Muutoksenhakija olisi seksiseuraa hakiessaan ja seksiä harrastaessaan voinut toimia myös tavalla, joka ei olisi vaarantanut tehtävien asianmukaista hoitoa.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät virkamieslautakunnan päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valitus virkamieslautakunnan pää­töksestä on hylättävä.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, muutoksenhakijalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

 
Julkaistu 28.10.2015