KHO:2026:96

Lastensuojelu – Lapsen etu – Perhe-elämän suoja – Yhteydenpidon rajoittaminen – Sovellettavat säännökset – Välttämättömyysvaatimus – Vastasyntynyt lapsi

KHO:2026:96

20.11.2026

3308

861/2025, 874/2025

ECLI:FI:KHO:2026:96

Asiassa oli ratkaistavana, oliko viranhaltija voinut rajoittaa vastasyntyneen lapsen yhteydenpitoa äitiinsä siten, että lapsi sai tavata äitiään vastaanottoperhehoidon tapaamispaikassa kerran viikossa enintään kaksi tuntia kerrallaan.

Yhteydenpidon rajoittamista koskevassa päätöksessä oli mainittu sovellettuna oikeusohjeena muun ohella lastensuojelulain 61 a §. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevistä syistä mainitun pykälän 1 momentti, jossa säädetään rajoitusten käytön yleisistä edellytyksistä, ei tullut yhteydenpidon rajoittamista koskevassa asiassa sovellettavaksi. Asiassa oli yhteydenpidon rajoittamisen edellytyksiä arvioitaessa sovellettava lain 62 §:ää.

Lapsi oli sijoitettu kiireellisesti neljän päivän ikäisenä. Yhteydenpidon rajoittaminen merkitsi huomattavaa puuttumista eritoten äidin ja lapsen välisen suhteen muodostumiseen. Se, että yhteydenpidon järjestäminen aiheutti äidin sairauden vuoksi haasteita ja edellytti erityisjärjestelyjä, ei ollut peruste rajoittaa yhteydenpitoa enempää kuin oli välttämätöntä. Lapsi oli sijoitettuna vastaanottoperheeseen, jossa lapsi asuu tyypillisesti lyhyehkön ajan. Asiassa ei ollut ilmennyt, millä tavoin lapsen ja äidin tiiviimpi tapaaminen olisi vaarantanut lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja millä tavoin yhteydenpidon rajoittaminen päätöksessä mainitulla tavalla olisi ollut lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä. Vastasyntyneen lapsen ja äidin yhteydenpidon rajoittaminen yhteen kahden tunnin viikoittaiseen tapaamiseen oli ylittänyt sen, mikä oli ollut päätöksentekohetkellä välttämätöntä. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja viranhaltijan päätökset.

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Lastensuojelulaki 54 §, 61 a § sekä 62 § 1 ja 4 momentti (417/2007)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 14.3.2025 nro 1718/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valituslupahakemusta lapsen kiireellistä sijoitusta ja kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevilta osin.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan yhteydenpidon rajoittamista ajalla 7.6.–2.7.2024 koskevilta osin ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös ja Helsingin kaupungin lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän päätös kumotaan edellä mainituin osin.

– – –

Asian tausta ja hallinto-oikeuden päätös

Helsingin kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä (jäljempänä myös viranhaltija) on 3.6.2024 päättänyt sijoittaa A:n lapsen, 30.5.2024 syntyneen C:n kiireellisesti päätöksestä ilmenevään vastaanottoperheeseen ajalla 3.6.–2.7.2024. Viranhaltija on 2.7.2024 päättänyt jatkaa lapsen kiireellistä sijoitusta ajalla 3.7.–1.8.2024.

Viranhaltija on päätöksellään 7.6.2024 rajoittanut C:n oikeutta yhteydenpitoon äitiinsä ja isoäitiinsä ajalla 7.6.–2.7.2024. Viranhaltija on päätöksellään 2.7.2024 jatkanut yhteydenpidon rajoittamista ajalla 3.7.–1.8.2024.

Muutoksenhakija on valittanut päätöksistä hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen kiireellisestä sijoituksesta ja sen jatkamisesta sekä yhteydenpidon rajoittamisesta ajalla 7.6.–2.7.2024. Hallinto-oikeus on hyväksynyt muutoksenhakijan valituksen ja kumonnut viranhaltijan päätöksen yhteydenpidon rajoittamisesta ajalla 3.7.–1.8.2024.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen ja Joonas Ahtonen sekä asiantuntijajäsen Miia Pitkänen. Esittelijä Ellinoora Sappinen.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hänen valituksensa on hylätty ja että Helsingin kaupungin lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän päätökset kumotaan.
– – –

Helsingin kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä on vaatinut valituksen hylkäämistä. – – –

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Lapsen kiireellinen sijoitus ajalla 3.6.–2.7.2024 ja kiireellisen sijoituksen jatkaminen ajalla 3.7.–1.8.2024

Muutoksenhakija on hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen myös siltä osin kuin se koskee lapsen kiireellistä sijoitusta ja kiireellisen sijoituksen jatkamista. Kun otetaan huomioon lastensuojelulain 92 §:n 1 ja 4 momentti ja hallinto-oikeuden päätöksestäkin ilmenevä valituskielto, valituslupahakemus on mainituilta osin jätettävä tutkimatta.

2. Yhteydenpidon rajoittaminen ajalla 7.6.–2.7.2024

2.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, onko viranhaltija voinut rajoittaa vastasyntyneen lapsen yhteydenpitoa äitiinsä siten, että lapsi voi tavata äitiään vastaanottoperheiden tapaamispaikassa kerran viikossa enintään kaksi tuntia kerrallaan. Tätä ennen on otettava kantaa siihen, tulevatko lastensuojelulain 61 a §:n mukaiset rajoitusten käytön yleiset edellytykset sovellettavaksi arvioitaessa yhteydenpidon rajoittamista lastensuojelulain 62 §:n perusteella.

2.2 Lastensuojelulain säännökset yhteydenpidon rajoittamisesta ja rajoituksista sijaishuollossa

Lastensuojelulain 45 §:n 2 momentin mukaan lain 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija tai saman pykälän 1 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä taikka laitoksen johtaja päättää huostaanotetun lapsen ja tämän vanhempien sekä muiden lapselle läheisten henkilöiden välisestä yhteydenpidon rajoittamisesta siten kuin 62 ja 63 §:ssä säädetään.

Lastensuojelulain 54 §:n 1 momentin mukaan sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin.

Lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa, ja jos: 1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai 2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai 3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka 4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota. Pykälän 4 momentin (417/2007) mukaan edellä 1–3 momentissa tarkoitettua yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä.

Lastensuojelulain 61 a §:n mukaan 11 luvun mukaisia rajoituksia saadaan käyttää vain, jos: 1) rajoitus on lapsen edun mukainen sekä oikeassa suhteessa lapsen ikään ja kehitystasoon nähden; 2) rajoitus on lapsen hoidon ja huolenpidon tai sijaishuoltoon johtaneen päätöksen tarkoituksen toteuttamisen kannalta perusteltu ja tarkoitukseen sopiva; 3) rajoituksen käyttäminen on välttämätöntä lapsen oman taikka muiden henkilöiden terveyden vakavan vaarantumisen vuoksi, ruumiillisen koskemattomuuden turvaamiseksi taikka merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi; 4) rajoitus on oikeassa suhteessa suojeltavaan etuun nähden; 5) lapsen mielipide rajoituksesta on selvitetty 20 §:n mukaisesti, ellei se ole ilmeisen mahdotonta; ja 6) muut, lievemmät keinot eivät ole tilanteeseen soveltuvia. Pykälän 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään, yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, jos lapsi vastustaa yhteydenpitoa.

2.3 Yhteydenpidon rajoitus ja osapuolten kannanotot

Viranhaltija on rajoittanut lapsen oikeutta pitää yhteyttä äitiinsä ja isoäitiinsä ajalla 7.6.2024–2.7.2024 seuraavasti:

Lapsen äiti A ja isoäiti B eivät voi tavata lasta päivittäin. Lapsen oikeus yhteydenpitoon turvataan siten, että hän voi tavata äitiään ja isoäitiään vastaanottoperhehoidon tapaamispaikassa kerran viikossa enintään kaksi tuntia kerrallaan. Lisäksi lapsen äiti ja isoäiti voivat osallistua lapsen terveydenhuollon käynneille, kuten neuvola- ja erikoissairaanhoidon käynneille, yhdessä vastaanottoperhehoitajan kanssa. Lisäksi vastaanottoperhehoitaja lähettää äidille päivittäin viestillä lapsen kuulumiset.

Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että lapsen äiti on lievästi kehitysvammainen ja hänellä on runsas avun tarve itsestään huolehtimisessa ja kodinhoidossa. Äidin kädet ovat hyvin ataktiset, minkä takia vauvan käsittely ei onnistu äidiltä kuin hyvin vahvasti tuettuna ja vauvan pudottamisriski on suuri. Äiti ei pysty itsenäisesti vastaamaan vauvan hoidosta, vaan hän tarvitsisi ympärivuorokautista apua vauvan hoitoon. Tapaamisten järjestäminen äidin toiveen mukaisesti päivittäin ei ole vastasyntyneen lapsen arjen vakiinnuttamisen ja vastaanottoperheeseen asettumisen näkökulmasta mahdollista. Lapsen päivärytmi on vielä vakiintumaton, ja hän tarvitsee alkuvaiheessa paljon kiireetöntä aikaa muodostaakseen turvallisen suhteen hänestä huolta pitävään henkilöön. Päivittäiset tapaamiset rikkoisivat tätä arkea. Vauvan sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen sekä hoidon ja kasvatuksen kannalta on välttämätöntä ja lapsen edun mukaista, että hänen yhteydenpitoaan äitiin ja isoäitiin rajataan.

Hallinto-oikeus on nyt kysymyksessä olevan ajanjakson osalta hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Päätöksen perustelujen mukaan äidin toivomat päivittäiset tapaamiset olisivat vaarantaneet sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen erityisesti, kun otetaan huomioon, että kyse on ollut vastasyntyneestä lapsesta, joka nukkuu vielä suurimman osan vuorokaudesta ja tarvitsee paljon rauhallista aikaa arjessaan kuormituksen välttämiseksi. Tapaamisten rajoittaminen on ollut lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta, ja sitä on ollut pidettävä lapsen edun mukaisena. Hallinto-oikeus on katsonut, että yhteydenpitoa ei ole rajoitettu enempää kuin mikä on päätöksentekohetkellä käytettävissä olevin tiedoin ollut välttämätöntä.

Muutoksenhakija on esittänyt, että puuttuminen perhe-elämän suojaan on ollut lainvastaista. Käytetyt rajoitustoimet ovat olleet tarpeettoman ankaria. Vähemmällä puuttumisella yhteisymmärryksessä osapuolten kanssa olisi saavutettu kohtuullisempi ja ihmisoikeusmyönteisempi lopputulos.

Viranhaltija on esittänyt, että tapaamisten järjestäminen lapsen äidin toiveen mukaisesti päivittäin sekä yhdessä lapsen isoäidin kanssa ei ole ollut vastasyntyneen lapsen edun mukaista. Sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan lapsen äiti ei ole nähnyt realistisesti omia valmiuksiaan huolehtia vastasyntyneestä. Hänen ataksiansa vuoksi vauvan pudottamisriskin on arvioitu olevan suuri. Tämä on aiheuttanut yhteydenpidon järjestämiseen erityisiä haasteita. Vastasyntyneen turvallisen kehityksen kannalta on tuossa vaiheessa ollut ensisijaista vakiinnuttaa hänen arkensa vastaanottoperheessä ja tukea suhteen muodostumista huolta pitävään henkilöön.

2.4 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

2.4.1 Lastensuojelulain 61 a §:n soveltuminen

Viranhaltijan päätöksessä on todettu sovellettuna oikeusohjeena muun ohella lastensuojelulain 61 a §. Tämän vuoksi asiassa on ensin otettava kantaa siihen, tulevatko mainitun pykälän mukaiset rajoitusten käytön yleiset edellytykset sovellettavaksi arvioitaessa yhteydenpidon rajoittamista.

Lastensuojelulain 11 luvussa säädetään rajoituksista sijaishuollossa. Luvun säännösten soveltamisalasta säädetään lain 61 §:ssä. Viranhaltijan tekemän päätöksen ajankohtana voimassa olleen pykälän 1 momentin (88/2010) mukaan 62 ja 63 §:ssä tarkoitettuja rajoituksia voidaan käyttää 49 §:ssä tarkoitettujen sijoitusten aikana ja 64–74 §:ssä tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää ainoastaan laitoshuoltona järjestettävässä sijaishuollossa.

Lastensuojelulain 61 a §:ssä säädetään 11 luvussa olevien rajoitusten käytön yleisistä edellytyksistä. Pykälän 1 momentti on muotoiltu siten, että kaikkien siinä mainittujen edellytysten on täytyttävä, jotta rajoitusta saadaan käyttää. Näihin sisältyy muun ohella vaatimus siitä, että rajoituksen käyttäminen on välttämätöntä lapsen oman taikka muiden henkilöiden terveyden vakavan vaarantumisen vuoksi, ruumiillisen koskemattomuuden turvaamiseksi taikka merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi. Tämä edellytys, samoin kuin muut 1 momenttiin sisältyvät edellytykset, määrittelevät niiden 11 luvun 64–74 §:ssä (88/2010) säädettyjen laitoshoidossa käytettävissä olevien rajoitusten käyttöä, joita erotuksena yhteydenpidon rajoittamisesta kutsutaan rajoitustoimenpiteiksi (ks. HE 237/2018 vp, s. 53–54).

Yhteydenpidon rajoittaminen poikkeaa kyseisistä rajoitustoimenpiteistä siten, että sitä voidaan käyttää sekä perhehoidossa että laitoshoidossa, eikä kysymys yleensä ole rajoitustoimenpiteelle ominaisella tavalla lapsen käyttäytymiseen laitoshoidossa liittyvästä toimenpiteestä. Tältä osin on pidettävä selvänä, että lain 61 a §:n 1 momentissa säädettyjä rajoitustoimenpiteiden edellytyksiä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi yhteydenpidon rajoittamisen yhteydessä huolimatta siitä, että yhteydenpidon rajoittamista koskeva sääntely sisältyy lastensuojelulain 11 lukuun.

Yhteydenpidon rajoittamista koskevista edellytyksistä säädetään sen sijaan erikseen lastensuojelulain 62 §:ssä. Pykälän 1 momentti sisältää ne edellytykset, joista jonkin täyttyessä lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa, jos sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpidosta ei muutoin ole voitu sopia.

Edellä mainitusta seuraa, että asiassa on yhteydenpidon rajoittamisen edellytyksiä arvioitaessa sovellettava lastensuojelulain 62 §:ää. Lain 61 a §:n 1 momentti ei tule asiassa sovellettavaksi.

2.4.2 Yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset

Lapsen oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä esimerkiksi vastaanottamalla vieraita sijaishuoltopaikassa on turvattu nimenomaisesti lastensuojelulain 45 §:n 2 momentissa ja 54 §:ssä. Tämä oikeus kuuluu osaltaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisen yksityis- ja perhe-elämän suojan piiriin. Yhteydenpidon rajoittaminen merkitsee puuttumista paitsi lapsen myös hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä perusoikeuksiin. Tämän vuoksi yhteydenpidon rajoittaminen on mahdollista vain lastensuojelulain 62 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Arvioitaessa lastensuojelulain 62 §:n edellytysten täyttymistä ratkaistavana olevassa asiassa korkein hallinto-oikeus toteaa, että lapsi oli sijoitettu kiireellisesti vastaanottoperheeseen neljän päivän ikäisenä. Kyseisen päätöksen tehnyt viranhaltija oli arvioinut, ettei äiti kykene vastaamaan vastasyntyneen lapsen hoidosta ja huolenpidosta, että lapsen kasvuolosuhteet äidin luona vakavasti vaarantaisivat lapsen terveyttä ja kehitystä ja etteivät avohuollon tukitoimet ole riittäviä turvaamaan lapsen tervettä kasvua ja kehitystä.

Lapsen äiti on halunnut tavata vastasyntynyttä kiireellisesti sijoitettua lastaan päivittäin. Äidin toimintakyvyn vaikeuksien vuoksi hän olisi tavannut lasta yhdessä oman äitinsä kanssa.

Lapsen oikeutta yhteydenpitoon äitinsä ja isoäitinsä kanssa on viranhaltijan päätöksellä rajoitettu siten, että äiti ja isoäiti ovat voineet tavata lasta vain yhden kerran viikossa enintään kahden tunnin ajan. Päätöstä on perusteltu edellä kohdasta 15 ilmenevällä tavalla.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei asiassa ole missään vaiheessa esitetty eikä ollut huolta siitä, että lähipiiri pyrkisi vahingoittamaan lasta. Toisaalta lastensuojelun huolta siitä, että lapsen äiti tahtomattaan saattaisi vahingoittaa lasta sairauteensa liittyvän pudottamisriskin vuoksi, ei ole ilmennyt syytä kyseenalaistaa. Lastensuojeluviranomaisella ja sijaishuoltopaikalla on näissä olosuhteissa ollut lastensuojelulain 54 §:n mukaisesti velvollisuus tukea ja edistää lapsen ja hänen äitinsä yhteydenpitoa. Näin ollen pelkästään sitä, että yhteydenpidon järjestäminen aiheuttaa tällaisessa tilanteessa haasteita ja edellyttää erityisjärjestelyjä, ei voida pitää perusteena rajoittaa yhteydenpitoa enempää kuin on välttämätöntä.

Viranhaltija on perustellut yhteydenpidon rajoittamista myös sillä, että lapsi tarvitsee rauhallista aikaa muodostaakseen turvallisen suhteen hänestä huolta pitävään henkilöön. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kysymyksessä on ollut vastasyntynyt lapsi. Yhteydenpidon rajoittaminen on merkinnyt huomattavaa puuttumista eritoten äidin ja lapsen välisen suhteen muodostumiseen. Lapsi on ollut sijoitettuna vastaanottoperheeseen, jossa lapsi asuu tyypillisesti joitain kuukausia eli lyhyehkön ajan. Asiassa ei ole ilmennyt, millä tavoin lapsen ja äidin tiiviimpi tapaaminen olisi vaarantanut lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja millä tavoin yhteydenpidon rajoittaminen päätöksessä mainitulla tavalla olisi ollut lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa vastasyntyneen lapsen ja tämän äidin yhteydenpidon rajoittaminen yhteen kahden tunnin viikoittaiseen tapaamiseen on ylittänyt sen, mikä on ollut päätöksentekohetkellä välttämätöntä. Hallinto-oikeuden päätös ja Helsingin kaupungin lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän päätös on siten lainvastaisina kumottava.

– – –

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Petri Helander, Monica Gullans, Toni Kaarresalo, Päivi Pietarinen ja Antti Belinskij. Asian esittelijä Jenni Eerola.