KHO 29.1.2026/204

Asia

Valtio-oikeusasiaa koskeva valitus

Muutoksenhakija

A asiakumppaneineen

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Valtioneuvoston yleisistunnon päätös 16.4.2025 nro SM/2025/32

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta.

Asian tausta

(1) Valtioneuvoston yleisistunto on ensin 16.11.2023 päättänyt Suomen ja Venäjän federaation välisten tiettyjen rajanylityspaikkojen sulkemisesta määräajaksi. Rajanylityspaikkojen sulkemisesta on sittemmin tehty useita myöhempiä päätöksiä.

(2) Korkein hallinto-oikeus on 14.3.2024 päätöksellään KHO 2024:27 jättänyt tutkimatta A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitukset valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä, joilla rajanylityspaikkoja oli suljettu määräajaksi.

(3) Korkein hallinto-oikeus on 14.8.2024 päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitukset valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä 4.4.2024, jolla oli suljettu toistaiseksi rajanylityspaikkoja Suomen ja Venäjän federaation välisellä maarajalla sekä vesiliikenteen rajanylityspaikkoja Schengenin rajasäännöstössä tarkoitetuille huvialuksille.

(4) Valtioneuvoston yleisistunto on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään 16.4.2025 nro SM/2025/32 päättänyt muun ohella, että Suomen ja Venäjän federaation välisellä maarajalla suljetaan Imatran, Kuusamon, Niiralan, Nuijamaan, Raja-Joosepin, Sallan, Vaalimaan ja Vartiuksen rajanylityspaikat sekä vesiliikenteessä Haapasaaren, Nuijamaan sataman ja Santion rajanylityspaikat, jotka ovat rajanylityspaikkoja Schengenin rajasäännöstössä tarkoitetuille huvialuksille. Päätöksen mukaan se on voimassa toistaiseksi, kuitenkin enintään niin kauan kuin se on välttämätöntä.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(5) A ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet valtioneuvoston yleisistunnon 16.4.2025 antaman päätöksen kumoamista. Valituskirjelmässä on esitetty muun ohella seuraavaa:

(6) Korkeimman hallinto-oikeuden tulee arvioida uudelleen kysymys muutoksenhakijoiden oikeudesta valittaa Suomen ulkorajan sulkemista koskevasta ja toistaiseksi voimassa olevaksi annetusta valtioneuvoston päätöksestä.

(7) Jo puolitoista vuotta yhtäjaksoisena voimassa ollut rajasulku ja se, että toistaiseksi annettuna yksi rajasulkupäätös saattaa olla voimassa jopa kokonaisen vuoden, osoittavat, että rajasulusta yksilöille ja heidän oikeuksilleen aiheutuvat vaikutukset ovat pitkäaikaisia tai jopa pysyviä.

(8) Muutoksenhakijat ovat venäjänkielisen tai venäläistä alkuperää olevan kansallisen vähemmistön jäseniä Suomessa, ja heillä on tämän vuoksi sekä tarve että oikeus ylläpitää kiinteitä yhteyksiä Suomen ja Venäjän rajan yli muun muassa perhesiteiden, työn, opintojen, kielen, uskonnon, kulttuurielämän tai varallisuusoikeuksien vuoksi. Valituksenalainen päätös estää muutoksenhakijoita nauttimasta useista ihmis- ja perusoikeuksistaan tosiasiallisesti. Se vaikuttaa välittömästi kunkin muutoksenhakijan oikeuksiin, sellaisina kuin ne on turvattu Suomen perustuslaissa ja voimassa olevissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

(9) Korkeimman hallinto-oikeuden aiempien päätösten perustelut ovat ristiriitaiset, kun yhtäältä korkeimman hallinto-oikeuden mukaan rajasulku oli vaikuttanut muutoksenhakijoiden liikkumisvapauden ja eräiden muiden perusoikeuksien käyttämiseen rajoittavasti tai haitallisesti mutta toisaalta korkein hallinto-oikeus on kuitenkin käyttänyt tutkimatta jättämisen perusteena sitä, ettei muutoksenhakijoiden oikeutta lähteä maasta ja palata maahan ollut kokonaan estetty.

(10) Kansallisen vähemmistön jäsenyydestä kuitenkin on seurannut, että perusoikeusrajoitus on erityisellä ja pääväestöstä yleisesti poikkeavalla tavalla kohdistunut muutoksenhakijoihin ja heidän ryhmänsä jäseniin. Vaikutus on ollut luonteeltaan välitön, perustunut kansallisen vähemmistön jäsenyyteen ja muodostunut vaikutuksiltaan syrjiväksi. Itärajan kaikkien rajanylityspaikkojen sulkeminen on muuttanut Suomen ja Venäjän rajan ylittävän liikkumisvapauden käytännöllisestä ja tehokkaasta oikeudesta teoreettiseksi ja kuvitteelliseksi mahdollisuudeksi. Koko itärajan kaikkien rajanylityspaikkojen sulkeminen vaikuttaa välittömästi ja konkreettisesti muutoksenhakijoiden oikeuksiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, mikä on osoitettu kunkin muutoksenhakijan yksilöllisten olosuhteiden kuvauksessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Valituksen kohdistuminen ja kysymyksenasettelu

(11) Valtioneuvoston päätöksellä on päätetty paitsi päätöksessä mainittujen rajanylityspaikkojen sulkemisesta myös kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä päätöksessä mainituille muille rajanylityspaikoille. Koska valituksessa ei ole vaadittu päätöstä kumottavaksi siltä osin kuin sillä on päätetty kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä, valitusasia korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskee päätöstä ainoastaan siltä osin kuin sillä on päätetty rajanylityspaikkojen sulkemisesta.

(12) Asiassa on kysymys siitä, onko muutoksenhakijoilla oikeus valittaa valituksen kohteena olevasta valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä rajaylityspaikkojen sulkemisen osalta.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt

(13) Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

(14) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (HOL) 7 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään.

(15) HOL 81 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta, jos valittajalla ei ole valitusoikeutta.

(16) HOL:n esitöissä (HE 29/2018 vp) esitetysti 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu muutoksenhakuoikeus perustuu asianosaisuuteen. Materiaalinen asianosaisasema voi syntyä sille, jonka etuun, oikeuteen tai velvollisuuteen hallintopäätös välittömästi vaikuttaa, vaikka päätöstä ei olisikaan muodollisesti kohdistettu häneen. Asianosaisen valitusoikeus edellyttää päätöksellä olevan välittömiä vaikutuksia hänen oikeusasemaansa, eikä valitusoikeutta voi johtaa pelkästään päätöksen välillisistä vaikutuksista. Päätöksen vaikutusten välittömyyden arviointi edellyttää kuitenkin aina tapauskohtaista harkintaa asian laadun ja oikeusturvan tarpeen näkökulmasta.

(17) Esitöistä ilmenee edelleen, että asianosaisen valitusoikeutta koskevan säännöksen tavoitteena on turvata jokaiselle oikeus päästä tuomioistuimeen hänen oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan koskevassa asiassa perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(18) Rajavartiolain 16 §:n (698/2022) 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan valtioneuvosto voi päättää rajanylityspaikan sulkemisesta tai rajanylitysliikenteen rajoittamisesta määräajaksi tai toistaiseksi, jos sulkeminen tai rajoittaminen on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Pykälän 4 momentin ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaan rajanylityspaikkoja ei saa sulkea, rajanylitysliikennettä ei saa rajoittaa eikä kansainvälisen suojelun hakemista saa keskittää enempää kuin mikä on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Päätös on kumottava, kun se ei ole enää välttämätön mainitun uhan torjumiseksi. Pykälän 5 momentin mukaan mainitussa pykälässä tarkoitetuilla toimenpiteillä ei saa estää Suomen kansalaiselle kuuluvaa oikeutta saapua maahan tai jokaisen oikeutta lähteä maasta eikä loukata vapaata liikkuvuutta koskevan Euroopan unionin lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia eikä kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

(19) Oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi on osa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja oikeusturvan takeita (ks. esim. suuren jaoston tuomio Grzeda v. Puola, 15.3.2022, kohta 342). Oikeutta saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi tulee tulkita tavalla, joka takaa tämän oikeuden tehokkuuden ja tosiasiallisen käytettävyyden (esim. suuren jaoston tuomio Zubac v. Kroatia, 5.4.2018, kohta 77).

(20) Oikeutta saada asiansa tuomioistuimen tutkittavaksi voidaan rajoittaa erityisesti tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan sääntelyn kautta, jolta osin valtiolla on tiettyä harkintavaltaa (esim. suuren jaoston tuomio Zubac v. Kroatia, kohta 78 ja tuomio Luordo v. Italia, 17.6.2003, kohta 85). Tällaiset rajoitukset eivät kuitenkaan saa tehdä tuomioistuimeen pääsyä koskevaa oikeutta tyhjäksi.

(21) Tietyissä tilanteissa myös lainsäädännöllä tai muulla yleisellä toimenpiteellä voi olla sellaisia yksilön oikeusasemaan kohdistuvia välittömiä vaikutuksia, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohta edellyttää mahdollisuutta saattaa yleisen toimenpiteen lainmukaisuus tuomioistuimen arvioitavaksi. Tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta oli kysymys tuomiossa Posti ja Rahko v. Suomi, 24.9.2002. Asia koski asetuksella säädettyjä alueellisia kalastusrajoituksia, joiden vaikutukset kohdistuivat välittömästi kahden kalastajan toimeentuloon rajoittamalla kalastusta heille osoitetuilla valtion omistamilla vesillä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarkoituksena on turvata käytännöllisiä ja tehokkaita oikeuksia teoreettisten ja näennäisten oikeuksien vastakohtana. Tuomioistuin katsoi, että jos asetus, päätös tai muu toimenpide, vaikka sitä ei ole muodollisesti osoitettu millekään yksittäiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, vaikuttaa olennaisesti tällaisen henkilön tai samanlaisessa asemassa olevan henkilöryhmän oikeuksiin tai velvollisuuksiin joko tiettyjen heille ominaisten piirteiden tai heidät kaikista muista henkilöistä erottavan tosiasiallisen tilanteen vuoksi, ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohta saattaa edellyttää, että kyseinen henkilö voi riitauttaa päätöksen tai toimenpiteen sisällön tuomioistuimessa (tuomion kohta 53).

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä

(22) Ennakkopäätös KHO 2024:27 koskee kysymystä valitusoikeudesta haettaessa muutosta valtioneuvoston yleisistunnon päätökseen Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla olevien rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta. KHO jätti valitukset tutkimatta, koska muutoksenhakijoilla ei ollut oikeutta valittaa kysymyksessä olevista valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä.

(23) Päätöksen perustelujen mukaan maarajan rajanylityspaikkojen väliaikainen sulkeminen vaikutti muutoksenhakijoiden liikkumisvapauden ja eräiden muiden perusoikeuksien käyttämiseen rajoittavasti tai haitallisesti. Koska kaikkia Suomessa olevia rajanylityspaikkoja ei ollut suljettu, valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä ei kuitenkaan johtunut, että matkustaminen Suomesta Venäjälle tai Venäjältä Suomeen ei olisi ollut lainkaan mahdollista.

(24) Edelleen perustelujen mukaan päätösten rajoittavat tai haitalliset vaikutukset olivat kohdistuneet ja voimassa olevan päätöksen osalta edelleen kohdistuivat paitsi muutoksenhakijoihin, myös kaikkiin niihin muihin henkilöihin, jotka pyrkivät ylittämään tai joilla oli intressi ylittää Suomen ja Venäjän välinen maaraja suljettujen rajanylityspaikkojen kautta. Asiassa ei ollut käynyt ilmi, että päätökset vaikuttaisivat olennaisesti muutoksenhakijoiden tai heidän kanssaan samanlaisessa asemassa olevan henkilöryhmän oikeuksiin tai velvollisuuksiin tiettyjen heille ominaisten piirteiden tai heidät kaikista muista henkilöistä erottavan tosiasiallisen tilanteen vuoksi. Päätösten ei voitu katsoa vaikuttaneen eikä vaikuttavan muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Valtioneuvoston päätös rajanylityspaikkojen sulkemisesta

(25) Valtioneuvoston yleisistunto on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, päättänyt, että Suomen ja Venäjän federaation välisellä maarajalla suljetaan Imatran, Kuusamon, Niiralan, Nuijamaan, Raja-Joosepin, Sallan, Vaalimaan ja Vartiuksen rajanylityspaikat sekä vesiliikenteessä Haapasaaren, Nuijamaan sataman ja Santion rajanylityspaikat.

(26) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhaun kohteena olevalla valtioneuvoston päätöksellä on jatkettu Suomen ja Venäjän välisellä rajalla sijaitsevien rajanylityspaikkojen sulkemista toistaiseksi. Päätöksen mukaan rajanylittäjien tulee päätöksen voimassaoloaikana käyttää muita kuin päätöksessä yksilöityjä rajanylityspaikkoja.

(27) Valtion päätösvaltaan kuuluu sen ratkaiseminen, miten valtion alueelta voi poistua rajan ylittäen. Tähän päätösvaltaan kuuluu myös päättäminen siitä, mitä raja-asemia voidaan käyttää rajan ylittävään liikenteeseen.

(28) Valtioneuvoston päätöksellä on sinänsä rajoitettu yleisesti liikkumista päätöksessä yksilöityjen rajanylityspaikkojen kautta Suomesta Venäjälle tai päinvastoin. Päätös ei tee eroa rajaa ylittävien eri henkilötahojen välillä, vaan toimenpiteen vaikutukset kohdistuvat tässä mielessä yksilöimättömästi kaikkiin niihin tahoihin, jotka haluaisivat ylittää Suomen ja Venäjän välisen rajan päätöksellä suljettujen rajanylityspaikkojen kautta.

(29) Rajanylityspaikkojen sulkemisella ei ole muulla tavoin rajoitettu matkustamista Suomen ja Venäjän välillä eikä estetty niitä henkilöitä poistumasta maasta, jotka haluavat matkustaa Suomesta Venäjälle muuta kautta. Päätös ei myöskään täysin estä maa- ja vesirajan ylittämistä, koska rajavartiolaki mahdollistaa yksilöllisesti painavan syyn huomioon ottamisen harkittaessa luvan myöntämistä rajanylitykseen muutoin kuin auki olevasta rajanylityspaikasta.

(30) Myöskään rajanylityspaikkojen sulkemisesta aiheutuvat tosiasialliset haitalliset vaikutukset eivät kohdistu yksinomaan venäjänkieliseen tai venäläistä alkuperää olevaan ryhmään vaan vastaavat vaikutukset kohdistuvat kaikkiin niihin henkilöihin, jotka pyrkivät ylittämään tai joilla on intressi ylittää Suomen ja Venäjän välinen raja päätöksellä suljettujen rajanylityspaikkojen kautta. Kiistatta osalla venäjänkielisen tai venäläistä alkuperää olevan ryhmän jäsenillä saattaa olla keskimääräistä muuta väestöä useammin intressi ylittää Suomen ja Venäjän välinen maaraja.

(31) Vaikka Suomessa oleskelevat henkilöt ovat voineet aikaisemmin käyttää Suomen ja Venäjän välisen maarajan ylittämisessä tiettyjä raja-asemia, niin tämän mahdollisuuden säännönmukainenkaan hyödyntäminen ei voi sellaisenaan luoda yksilölle erityistä oikeutta ylittää raja haluamastaan paikasta tai muutenkaan tietystä paikasta.

Muutoksenhaku valtioneuvoston päätökseen

(32) Valtioneuvoston yleisistunnon päätös rajanylityspaikkojen sulkemisesta toistaiseksi on tehty soveltaen rajavartiolain 16 §:ää (698/2022). Rajavartiolaissa ei ole säännöksiä, jotka koskisivat muutoksenhakua lain 16 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin. Muutoksenhakuun sovelletaan siten HOL 7 §:n 1 momentin yleissäännöstä.

(33) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijoiden valitusoikeutta arvioitaessa on siten huomioitava paitsi perustuslain 21 §:n mukaiset vaatimukset myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvat tuomioistuimeen pääsyä koskevat vaatimukset, sellaisena kuin EIT on niitä oikeuskäytännössään tulkinnut.

(34) Arvioitavana on yleiseen toimenpiteeseen kohdistuva muutoksenhaku. EIT:n oikeuskäytäntö huomioon otettuna valitusoikeuden syntyminen edellyttää sitä, että rajanylityspaikkojen sulkeminen vaikuttaa olennaisesti muutoksenhakijoiden oikeuksiin heidän ominaisten piirteidensä tai muista henkilöistä erottavan tilanteensa vuoksi.

(35) Valituksen kohteena oleva valtioneuvoston yleisistunnon päätös rajanylityspaikkojen sulkemisesta ei kohdistu kehenkään muutoksenhakijoista. Muutoksenhakijoilla on siten oikeus hakea päätökseen muutosta vain sillä edellytyksellä, että rajanylityspaikkojen sulkeminen välittömästi vaikuttaa heidän oikeuteensa, velvollisuuteensa tai etuunsa HOL 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

(36) Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessä KHO 2024:27 katsonut rajanylityspaikkojen väliaikaisen sulkemisen osalta, ettei asiassa ollut käynyt ilmi, että päätökset vaikuttaisivat olennaisesti muutoksenhakijoiden tai heidän kanssaan samanlaisessa asemassa olevan henkilöryhmän oikeuksiin tai velvollisuuksiin tiettyjen heille ominaisten piirteiden tai heidät kaikista muista henkilöistä erottavan tosiasiallisen tilanteen vuoksi. Päätösten ei voitu katsoa vaikuttaneen muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun HOL 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi.

(37) Tämä asia eroaa ennakkopäätöksessä käsitellystä tapauksesta siinä, että rajanylityspaikkojen sulkeminen on tapahtunut toistaiseksi, minkä vuoksi sulkemisen vaikutukset ovat pidempiaikaisia kuin aikaisemmin. Tämän vuoksi on arvioitava, onko valitusoikeuden tueksi nyt esitetty sellaisia seikkoja, jotka osoittavat, että rajanylityspaikkojen jatketulla sulkemisella on välitön vaikutus muutoksenhakijoiden oikeudelliseen asemaan.

Muutoksenhakijoiden valitusoikeus tässä asiassa

(38) Nyt puheena olevassa asiassa muutoksenhakijat ovat edellä kohdissa 5–10 tarkemmin esitetysti esittäneet, että Suomen itärajan kaikkien rajanylityspaikkojen sulkeminen vaikuttaa välittömästi ja konkreettisesti heidän oikeuksiinsa. Muutoksenhakijoiden valituskirjelmästä on tulkittavissa, että he katsovat valtioneuvoston päätöksen vaikutusten kohdistuvan heihin ensinnäkin ryhmänä muista poikkeavalla ja erityisellä tavalla sen vuoksi, että he ovat osa venäjänkielistä tai venäläistä alkuperää olevaa vähemmistöä Suomessa, minkä lisäksi päätöksellä on ollut myös muutoksenhakijoihin yksilöinä kohdistuvia välittömiä vaikutuksia.

(39) Valituskirjelmässä on kuvattu lyhyesti kunkin muutoksenhakijan erityisiä olosuhteita. Näistä kuvauksista käy ilmi muutoksenhakijoilla olevan erilaisia syitä matkustaa säännöllisesti Venäjälle esimerkiksi perhe-elämään, työskentelyyn, terveydenhoitoon, uskonnon harjoittamiseen tai kulttuurielämään osallistumiseen liittyvillä perusteilla.

(40) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijat ovat sinänsä tuoneet esille seikkoja, joiden perusteella on todettavissa heillä tai heidän lähiomaisillaan olleen tapana tai he ovat muutoin halunneet matkustaa säännöllisesti Suomesta Venäjälle tai Venäjältä Suomeen. Tavanomaisten rajanylityspaikkojen sulkeminen on omiaan tosiasiallisesti vaikeuttamaan muutoksenhakijoiden matkustamista maiden välillä.

(41) Rajanylityspaikkojen sulkeminen ei itsessään vaikuta niihin olosuhteisiin ja oikeudellisesti suojattuihin etuihin, joihin asiassa on vedottu. Muutoksenhakijat voivat poistua Suomesta muiden rajanylityspaikkojen kautta ja matkustaa Venäjälle. Rajanylityspaikkojen sulkemisen vaikutukset muutoksenhakijoiden kannalta ovat yhteydessä siihen, että matkustaminen Venäjälle muiden rajanylityspaikkojen kautta on hankalammin toteutettavissa. Sulkemisen vaikutukset muutoksenhakijoiden henkilökohtaiseen asemaan ovat siten selkeästi välillisiä (ks. KHO 2023:9). Rajanylityspaikkojen sulkemisen jatkuminen toistaiseksi valituksenalaisella valtioneuvoston päätöksellä ei anna aihetta arvioida sulkemisen vaikutuksia toisin.

(42) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijoiden toimittamista selvityksistä ei ilmene mitään sellaista Suomen ja Venäjän maarajan ylityspaikkojen sulkemisesta aiheutuvaa yksilöityä ja konkreettista muutosta kenenkään muutoksenhakijan yksilölliseen oikeudelliseen asemaan, jonka perusteella rajanylityspaikkojen sulkemisen voitaisiin todeta vaikuttavan olennaisesti tämän oikeuksiin venäjänkielisen tai venäläistä alkuperää olevan ryhmän ominaisten piirteiden tai muista henkilöistä erottavien tosiasiallisten olosuhteiden vuoksi.

(43) Muutoksenhakijoilla ei näin ollen ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin perusteella oikeutta valittaa nyt kysymyksessä olevasta valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon sanotun lain 81 §:n 2 momentin 4 kohta valitukset on jätettävä tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Robert Utter ja Emil Waris. Esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.