KHO 22.6.2026/1699

Asia

Yksityistieasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija

Kiinteistöyhtiö A

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Turun hallinto-oikeus 4.12.2024 nro H2176/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Kiinteistöyhtiö A:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Porin kaupungin liikenneinsinöörin 20.4.2021 antama päätös sekä Porin kaupungin teknisen lautakunnan päätös 3.10.2023 (§ 214) saatetaan voimaan.

B ja C määrätään korvaamaan Kiinteistöyhtiö A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä 3 496 eurolla.

B:n ja C:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

Porin kaupungin liikenneinsinööri on 20.4.2021 antamallaan viranhaltijapäätöksellä myöntänyt Kiinteistöyhtiö A:lle (jäljempänä myös kiinteistöyhtiö) kaupungin suostumuksen puomien asettamiseen kahdelle yksityistielle, jotka johtavat kiinteistöyhtiön omistamalle kiinteistölle X ja joihin kiinteistöllä on tieoikeus kiinteistön Y alueella. Viimeksi mainitun kiinteistön omistavat B ja C.

Porin kaupungin tekninen lautakunta on päätöksellään 1.6.2021 (§ 157) B:n ja C:n oikaisuvaatimuksesta kumonnut liikenneinsinöörin päätöksen.

Hallinto-oikeus on 19.12.2022 antamallaan päätöksellä nro H2135/2022 kiinteistöyhtiön valituksesta kumonnut teknisen lautakunnan päätöksen, koska päätöstä ei ollut perusteltu, ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Porin kaupungin tekninen lautakunta on päätöksellään 3.10.2023 (§ 214) käsitellyt asian uudelleen ja hylännyt B:n ja C:n oikaisuvaatimuksen.

B ja C ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet kumoamaan lautakunnan päätöksen, koska puomien asettaminen heidän kiinteistölleen haittaa ja loukkaa maanomistajan hallinta- ja käyttöoikeutta, eikä asiassa ole esitetty liikennetarvetta, liikenneturvallisuudesta johtuvaa syytä eikä tiestä aiheutuvaa haittaa, jonka perusteella puomien asettaminen olisi välttämätöntä.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut liikenneinsinöörin ja lautakunnan päätökset sekä hylännyt muutoksenhakijoiden ja kiinteistöyhtiön oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimukset. Hallinto-oikeus on lausunut perusteluinaan pääasiassa muun ohella seuraavaa.

Hallinto-oikeus on todennut, selostettuaan tieliikennelain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan ja viitattuaan tieliikennelain 83 §:ään, että sulkupuomi on tieliikennelaissa tarkoitettu liikenteenohjauslaite. Liikenteenohjauslaitteen asettamisesta säädetään tieliikennelain 71 §:ssä, jonka 1 momentin 3 kohdan mukaan liikenteenohjauslaitteen asettaa yksityistielle tienpitäjä saatuaan siihen kunnan suostumuksen. Tieliikennelain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 180/2017 vp) 71 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan tienpitäjä olisi näissä tilanteissa tieosakas tai kiinteistö, jonka piiriin tie kuuluu, sen omistaja tai haltija. Hallinto-oikeus on todennut, että Kiinteistöyhtiö A on yksityistielaissa tarkoitettu tieosakas, sillä se omistaa kiinteistön, jolle tieoikeudet kuuluvat. Kiinteistöyhtiö on tienpitäjänä voinut hakea kunnalta suostumusta puomin asettamiseen.

Yksityistielain 29 §:n 1 momentin mukaan muun ohella tieosakkaat voivat kieltää kaikilla tai joillakin moottori- tai hevosajoneuvoilla tapahtuvan tien käytön muilta kuin tieosakkailta tai rajoittaa tien käyttöä. Tien käyttämistä ei saa kieltää tai tietä sulkea sinä ajanjaksona, jota valtion tai kunnan myöntämä avustus koskee. Muita edellytyksiä tien käytön rajoittamiselle ei 29 §:n 1 momentissa säädetä. Yksityistielain 25 §:ssä säädetään kuitenkin liikenteenohjauslaitteiden asettamisen edellytyksistä yksityistielle. Pykälän 1 momentin mukaan tielle on asetettava tieosakkaiden liikennetarpeiden, liikenneturvallisuuden ja tiestä aiheutuvien haittojen tarpeellisen ehkäisemisen kannalta välttämättömät liikenteen ohjauslaitteet.

Edellä yksityistielain 25 §:stä todetun perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että tieliikennelain 71 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua suostumusta antaessaan kunnan tulee ottaa huomioon, että liikenteenohjauslaite on oikeansisältöinen ja tarkoituksenmukainen tien turvallisen käytön tai tien käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemisen kannalta. Yksityistielain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 147/2017 vp) ilmenee, että kunta ei voi evätä suostumustaan ilman pätevää syytä.

Kiinteistöyhtiö on esittänyt, että B:n ja C:n omistamalle kiinteistölle asetettavien puomien olevan tarpeen estämään ulkopuolisten kulkua kiinteistölleen. Kulku liittymien kautta kiinteistöyhtiön kiinteistölle on kuitenkin estettävissä hakijan kiinteistölle asetettavilla porteilla. Sille, että kulku noin 16 ja 11 metriä pitkille liittymähaaroille tulisi estää liittymähaarojen alkuun asetettavilla puomeilla, ei tässä tilanteessa ole esitetty mitään tien käyttöön tai tien käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen liittyvää tarkoitusta. Lautakunta ei siten tässä tilanteessa ole voinut pitää puomien asettamista välttämättömänä eikä tarkoituksenmukaisena, vaan lautakunnan olisi tullut hyväksyä muutoksenhakijoiden oikaisuvaatimus. Kiinteistörekisteritietojen mukaan Kiinteistöyhtiö A:n omistamalla kiinteistöllä on yksin tieoikeus valituksessa tarkoitettuihin yksityisteihin ja tieliikennelain 71 §:ssä tarkoitettuna tienpitäjänä yhtiö on voinut hakea kunnalta suostumusta puomien asettamiseen. Koska kiinteistöyhtiö ei kuitenkaan ole esittänyt yksityistielain 25 §:ssä tarkoitettua tien käyttöön tai tien käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen liittyvää perustetta sille, että kulku yksityisteillä tulisi estää teiden alkuun asetettavilla puomeilla, lautakunta ei ole voinut pitää puomien asettamista välttämättömänä eikä tarkoituksenmukaisena, vaan lautakunnan olisi tullut hyväksyä valittajien oikaisuvaatimus.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Sami Kouki ja Satu Lehto sekä asessori Jenna Willisi-Malinen (eri mieltä). Willisi-Malinen on myös esitellyt asian. Hallinto-oikeus on julkaissut ratkaisun Finlex-tietokannassa.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kiinteistöyhtiö A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Kiinteistöyhtiö on lisäksi vaatinut, että B ja C määrätään korvaamaan kiinteistöyhtiön oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 1 488 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 008 eurolla.

Porin kaupungin tekninen lautakunta on antanut lausuman.

B ja C ovat vaatineet, että valitus ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään ja että Kiinteistöyhtiö A määrätään korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.

Kiinteistöyhtiö A on antanut vastauksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, onko Kiinteistöyhtiö A:lla ollut oikeus yksityistielain nojalla asettaa puomit kahdelle yksityistielle, joihin kiinteistöyhtiön omistamalla kiinteistöllä on tieoikeus, ja onko kunta voinut antaa puomien asettamiselle tieliikennelaissa säädetyn suostumuksen.

Osapuolten kannat

Kiinteistöyhtiö A on esittänyt, että yksityistielain 29 §:n mukaan tieosakkaat päättävät yksityistien käytön kieltämisestä, eikä kiellon merkitseminen liikenteenohjauslaitteella edellytä lain 25 §:ssä tarkoitettua välttämättömyysharkintaa. Tieliikennelain 71 §:n mukaan ohjauslaitteen asettamiseen tarvitaan ainoastaan kunnan suostumus, ei maanomistajan suostumusta.

B ja C ovat katsoneet, ettei puomien asettamiseksi ole esitetty muuta perustetta kuin kulkemisen estäminen kiinteistöyhtiön kiinteistölle, joten yhtiön tulee asettaa puomit oman kiinteistönsä rajalle. B ja C ovat lisäksi vedonneet Varsinais-Suomen käräjäoikeuden maaoikeutena joulukuussa 2020 antamaan tuomioon, joka koskee Kiinteistöyhtiö A:n hakemuksesta vireille pantua yksityistietoimitusta. Lisäksi B ja C ovat vedonneet kahteen muuhun tuomioon.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

Yksityistielain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan yksityistiellä sellaista ensisijaisesti yksityistä liikennetarvetta palvelevaa tieliikenteen väylää, johon rasitteena kohdistuu vähintään yhden kiinteistön hyväksi tieoikeus.

Yksityistielain 29 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan tiekunta tai, jos sellaista ei ole perustettu, tieosakkaat voivat kieltää kaikilla tai joillakin moottori- tai hevosajoneuvoilla tapahtuvan tien käytön muilta kuin tieosakkailta tai rajoittaa tien käyttöä.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto tai rajoitus on annettava tiedoksi asettamalla tien varteen asianmukainen liikennemerkki tai muu liikenteen ohjauslaite.

Tieliikennelain 71 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään liikenteenohjauslaitteen asettamisesta maantielle ja 2 kohdassa kadulle ja muulle kunnan hallinnoimalle alueelle. Momentin 3 kohdan mukaan muulle kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulle tielle liikenteenohjauslaitteen asettaa tienpitäjä saatuaan siihen kunnan suostumuksen.

Yksityistielakia koskevan hallituksen esityksen (HE 147/2017 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan yksityistielain 29 §:n kohdalla muun ohella seuraavaa:

”Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tien käyttöä koskevan kiellon tai rajoituksen antamisesta tiedoksi. Sääntely vastaisi voimassa olevan lain 100 §:ssä olevaa sääntelyä. Tiedoksi antamisen olisi tapahduttava tien varteen asetetulla asianmukaisella liikennemerkillä tai muulla liikenteenohjauslaitteella, kuten puomilla.”

Tieliikennelakia koskevan hallituksen esityksen (HE 180/2017 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 71 §:n 1 momentin 3 kohdan osalta seuraavaa:

”Pykälän 1 momentin mukaan liikenteenohjauslaitteen asettaisi: (…)

Muulle kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulle tielle tienpitäjä saatuaan siihen kunnan suostumuksen: Tienpitäjä olisi näissä tilanteissa tieosakas tai kiinteistö, jonka piiriin tie kuuluu, sen omistaja tai haltija. Liikenteen ohjauslaitteen asettaminen on perustuslain 124 §:ssä säädettyä julkisen vallan käyttämistä. Ohjauslaite velvoittaa, määrää tai ohjaa tienkäyttäjää tekemään tiellä jotakin. Liikenteenohjauslaite on säännöshierarkiassa lain 2 luvussa säädettyjä liikennesääntöjä velvoittavampi ja määräävämpi. Velvoittavan tai määräävän ohjauslaitteen noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä esitettävästä laista tai rikoslaista ilmenevä rangaistus. Siksi yksityisen tienpitäjän olisi edelleen hankittava kunnalta suostumus liikenteenohjauslaitteen asettamiseen. Suostumusasia tulee kunnassa vireille hakemuksesta. Suostumuksen antamiseen sovelletaan hallintolakia.”

Saatu selvitys

Kiinteistörekisterin mukaan Kiinteistöyhtiö A:n omistamalla Porin kaupungissa sijaitsevalla kiinteistöllä X on tieoikeudet T2 sekä T3 B:n ja C:n omistaman kiinteistön Y alueella. Tieoikeudet koskevat kahta kuuden metrin levyistä tieuraa (jäljempänä liittymätie), jotka johtavat yksityistieltä T1 kiinteistöyhtiön omistaman kiinteistön rajalle. Kiinteistöyhtiön kiinteistöllä on tieoikeus myös viimeksi mainittuun yksityistiehen.

Kiinteistöyhtiö on asettanut puomin kummallekin liittymätielle kohtaan, jossa liittymätie erkanee yksityistiestä T1.

Kiinteistöyhtiö on hakenut Porin kaupungilta tieliikennelain 71 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua suostumusta puomien asettamiseen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Hallinto-oikeus on soveltanut asiassa yksityistielain 25 §:ää, jonka 1 momentin mukaan tielle on asetettava tieosakkaiden liikennetarpeiden, liikenneturvallisuuden ja tiestä aiheutuvien haittojen tarpeellisen ehkäisemisen kannalta välttämättömät liikenteen ohjauslaitteet.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että yksityistielain 25 § koskee tieosakkaiden tai tiekunnan velvollisuutta asettaa yksityistielle liikenteenohjauslaite säännöksessä tarkoitettujen edellytysten täyttyessä. Tiekunnan tai, jos sellaista ei ole perustettu, tieosakkaiden oikeudesta kieltää tien käyttö muilta kuin tieosakkailta tai rajoittaa tien käyttöä säädetään yksityistielain 29 §:n 1 momentissa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin hallinto-oikeus, ettei asiassa tule sovellettavaksi yksityistielain 25 §, vaan Kiinteistöyhtiö A:n oikeutta asettaa puomit liittymäteille tulee arvioida yksityistielain 29 §:n 1 momentin perusteella.

Kiinteistöyhtiö A:n omistamalla kiinteistöllä on yksin tieoikeus kahteen kysymyksessä olevaan liittymätiehen. Tästä seuraa, että yhtiöllä on tieoikeuden haltijana yksityistielain 29 §:n 1 momentin perusteella oikeus kieltää liittymäteiden käyttö tai rajoittaa sitä. Yksityistielain 29 §:ssä ei säädetä tietystä tarkoituksesta tai muistakaan edellytyksistä yksityistien käytön kieltämiseksi tai rajoittamiseksi.

Tieliikennelain 71 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan liikenteenohjauslaitteen asettaa muulle kuin momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulle tielle tienpitäjä saatuaan siihen kunnan suostumuksen. Kiinteistöyhtiön hallinnassa olevat liittymätiet ovat mainitun momentin 3 kohdassa tarkoitettuja teitä, ja kiinteistöyhtiö toimii näiden teiden 3 kohdassa tarkoitettuna tienpitäjänä.

Tieliikennelaissa ei säädetä, millä edellytyksillä kunta voi antaa lain 71 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun suostumuksen liikenteenohjauslaitteen asettamiseen. Suostumuksen antamiseen sovelletaan yleisesti hallintolakia ja muun ohella lain 6 §:ssä säädettyjä hallinnon oikeusperiaatteita. Asiassa ei ole tuotu esiin eikä muutenkaan ilmennyt, että Porin kaupungin liikenneinsinööri tai kaupungin tekninen lautakunta olisivat kunnan suostumuksesta päättäessään menetelleet lainvastaisesti.

B ja C ovat vaatimustensa tueksi vedonneet muun ohella tuomioihin, jotka maaoikeus, hovioikeus ja käräjäoikeus ovat antaneet heidän ja Kiinteistöyhtiö A:n välisissä muissa oikeusriidoissa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei mainituilla tuomioilla ole tässä asiassa merkitystä.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Porin kaupungin liikenneinsinöörin ja Porin kaupungin teknisen lautakunnan päätökset on saatettava voimaan.

Oikeudenkäyntikulut

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Kiinteistöyhtiö A joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi B ja C on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava korvaamaan Kiinteistöyhtiö A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, B:lle ja C:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.