KHO:2026:50

Yhteisö A oli oikeutettu vähintään 25 prosenttiin luxemburgilaisen päärahaston B-rahasto -nimisen alarahaston voitosta. B-rahasto oli rajoittamattomalle piirille suunnattu avoin ja vaihtuvapääomainen yhtiömuotoinen sijoitusrahasto. Rahaston hallinnointi oli paikallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla ulkoistettu Luxemburgissa toimivalle hallinnointiyhtiölle, joka oli ulkoistanut rahaston sijoitustoiminnan toteuttamisen ja toimeenpanemisen edelleen isobritannialaiselle konserniyhtiölleen. Luxemburgissa toimiva hallinnointiyhtiö vastasi rahaston hallinnoinnista, markkinoinnista, aktiivisesta valvonnasta, sijoitustoiminnasta ja muusta neuvonannosta päärahaston hallituksen valvonnassa ja alaisuudessa.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko B-rahastoa pidettävä yhteisö A:n väliyhteisönä. Arvioitavaksi tuli erityisesti, oliko taloudellista toimintaa harjoittavaksi yksiköksi katsottava B-rahasto asettautunut väliyhteisölaissa edellytetyllä tavalla tosiasiallisesti asuinvaltioonsa Luxemburgiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Luxemburgissa toimivan hallinnointiyhtiön vastattavaksi jääneet tehtävät eivät olleet pelkästään varsinaisen liiketoiminnan tukitoimintoja. Osa rahaston toiminnan kannalta keskeisistä tehtävistä, kuten markkinointi ja valvonta, katsottiin toteutettavan rahaston asuinvaltiossa. Siten hallinnointiyhtiön toiminnan osittaisesta edelleen ulkoistamisesta toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle yhtiölle ei vielä seurannut, että rahastoon ei voitaisi soveltaa väliyhteisölaissa tarkoitettua taloudellisen toiminnan poikkeusta. Näin ollen rahaston oli katsottava asettautuneen Luxemburgiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä rahasto tällaisessa tilanteessa ollut yhteisö A:n väliyhteisö. Jos rahaston hallinnointi ulkoistettiin kokonaisuudessaan rahaston asuinvaltioon nähden toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle hallinnointiyhtiölle, rahaston ei ollut katsottava asettautuneen Luxemburgiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tällöin rahasto oli yhteisö A:n väliyhteisö.

Kun otettiin huomioon taloudellisen toiminnan poikkeuksen tarkoitus veron kiertämisen estämistä koskevassa direktiivissä (ATAD) ja unionin tuomioistuimen asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes, antamassa tuomiossa esille tuomat seikat, korkein hallinto-oikeus katsoi, että väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa asetettu edellytys väliyhteisön asettautumisesta asuinvaltioonsa ja taloudellisen toiminnan harjoittamisesta siellä oli ATAD:n asettaman vähimmäissuojatason mukainen ja että rahaston asemaa A:n väliyhteisönä ei ollut arvioitava toisin sijoittautumisvapauden perusteella. Kun lisäksi otettiin huomioon, että väliyhteisölain tarkoituksena oli katsottava olevan soveltua vain omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, ja että mahdolliset muita perusvapauksia rajoittavat vaikutukset olisivat väistämätön seuraus mahdollisesta sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, asiaa ei ollut tutkittava erikseen pääomien vapaan liikkuvuuden mahdollisen rajoittamisen osalta.

Äänestys 4–1.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.

Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta (väliyhteisölaki) 3 § 1 ja 3 momentti

Neuvoston direktiivi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 2016/1164/EU (ATAD) 3 artikla ja 7 artikla 2 kohta a alakohta

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 49 artikla ja 54 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-196/04, Cadbury Schweppes (EU:C:2006:544), ja C-35/11, Test Claimants in the FII Group Litigation (EU:C:2012:707)

Ks. ja vrt. KHO 2025:5 ja KHO 2025:52

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Keskusverolautakunta 27.5.2025 nro 24/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annetun ennakkoratkaisun osalta.

2. A:n vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

3. A:n valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta toiseen ennakkoratkaisukysymykseen annetun ennakkoratkaisun osalta.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle

(1) Yhteisö A on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

(2) B-rahasto (jäljempänä myös rahasto) on luxemburgilainen SICAV-muotoinen yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä 2009/65/EY tarkoitetun yhtiömuotoisen UCITS-sijoitusrahaston (jäljempänä myös päärahasto) alarahasto. Rahasto on osa sateenvarjorahastoa, jossa kunkin alarahaston varat ja velat kohdennetaan kyseisen alarahaston rahasto-osuuksille. Juridisesti ja verotuksellisesti rahasto on osa päärahastoa. Rahaston sijoitusstrategiana on sijoittaa kestävän kehityksen tavoitteita edistäviin kohteisiin kehittyvillä markkinoilla.

(3) Rahasto on avoin ja vaihtuvapääomainen. Rahaston oikeudellisia omistajia ovat sen osuudenomistajat. Rahaston sijoittajien piiriä ei ole rajoitettu millään tavoin. Osuudenomistajien vastuu rajoittuu kunkin sijoittaman pääoman määrään. Käytännössä rahastoon sijoittavat lähinnä institutionaaliset tahot. Rahastolla tai sen hallinnointiyhtiöllä on oikeus hylätä mikä tahansa osuuksien merkintäpyyntö. Osuudenomistajat voivat koska tahansa pyytää rahastoa lunastamaan rahasto-osuutensa kokonaan tai osittain.

(4) Päärahaston ja samalla rahaston tilikausi on 1.4.–31.3. Tilikauden 2024 päättyessä rahaston nettovarallisuus oli 132 miljoonaa euroa ja sillä oli alle 30 osuudenomistajaa. Rahastolla on oletettavasti myös tilikauden 2025 päättyessä alle 30 osuudenomistajaa.

(5) Rahaston päärahasto on erillinen verosubjekti Luxemburgissa, mutta se on SICAV-muotoisena rahastona vapautettu tulo- ja varallisuusverosta. Rahasto on velvollinen maksamaan vuotuisen nettovarallisuuteensa perustuvan merkintäveron (subscription tax).

(6) Rahastoa valvoo Luxemburgin finanssivalvonta, joka valvoo Luxemburgissa yleisesti UCITS- ja AIFM-sijoitusrahastoja. Rahasto ei ole julkisesti noteerattu.

(7) Päärahaston hallitus vastaa rahaston toiminnasta. Hallitus päättää muun muassa rahaston sijoituspolitiikasta ja -tavoitteista sekä päärahaston ja alarahastojen hallinnasta. Hallitus tekee päätökset Luxemburgissa pidettävissä kokouksissa. A:lla ei ole edustusta päärahaston hallituksessa.

(8) Päärahaston hallitus on Luxemburgin sijoitusrahastolainsäädännön edellyttämällä tavalla nimennyt rahaston hallinnointiyhtiöksi C S.A:n, joka on A:han nähden riippumaton taho. Hallinnointiyhtiöllä on Luxemburgissa tavanomaiseen toimistokäyttöön kalustettu toimitila sekä toiminnan edellyttämät varat. Hallinnointiyhtiö vastaa rahaston hallinnoinnista, markkinoinnista, aktiivisesta valvonnasta, sijoitustoiminnasta ja muusta neuvonannosta hallituksen valvonnassa ja alaisuudessa. Hallinnointiyhtiöllä on Luxemburgissa käytettävänään toimintansa harjoittamiseen riittävä ja ammattitaitoinen henkilökunta, joka on työsuhteessa tai vastaavassa palvelussuhteessa hallinnointiyhtiöön. Työntekijöitä on ollut 19. Työntekijöiden toimenkuvaan kuuluu muun muassa rahaston hallinto, riskienhallinta, säännösten noudattamisen varmistaminen sekä talous- ja lakiasiat.

(9) Rahaston varojen säilytys on ulkoistettu Luxemburgin sijoitusrahastolainsäädännön edellyttämällä tavalla D:n sivuliikkeelle.

(10) Lisäksi hallinnointiyhtiö on ulkoistanut tiettyjen toimien toimeenpanon UCITS-direktiivin mahdollistamalla ja toimialalle tyypillisellä tavalla. D:n sivuliike vastaa rahaston käytännön hallinnoinnista, maksuliikenteestä sekä rekisterinpitoon liittyvistä tehtävistä.

(11) E Ltd puolestaan toteuttaa ja toimeenpanee rahaston sijoitustoimintaa rahaston hallituksen määrittämän sijoituspolitiikan mukaisesti sekä hallinnointiyhtiön ja hallituksen valvonnassa. Toisin sanoen yhtiö toteuttaa rahaston sijoituspolitiikan mukaisia osto- ja myyntitoimeksiantoja. Yhtiö on nimennyt kolme työntekijäänsä rahaston salkunhoitajiksi. Yhtiö toimittaa säännöllisesti hallinnointiyhtiölle ja hallitukselle raportteja sijoitustoiminnan kehittymisestä sekä tulevaisuuden näkymistä. Yhtiö toimii Isossa-Britanniassa.

(12) Päärahaston hallitus voi lähtökohtaisesti itsenäisesti päättää koska tahansa vaihtaa rahaston hallinnointiyhtiön. Hakijalla ei ole vaikutusvaltaa hallinnointiyhtiön vaihtamista koskeviin päätöksiin. Rahaston hallinnointiyhtiöksi voi tulla myös muualle Euroopan talousalueelle kuin Luxemburgiin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautunut yhtiö.

(13) A teki rahaston syyskuussa 2022 tapahtuneen perustamisen yhteydessä rahastoon 50 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruisen siemensijoituksen, jonka myötä yhtiön oikeus rahaston voittoon tai tuottoon on ollut vähintään 25 prosenttia rahaston tilikauden 2024 päättymishetkellä 31.3.2024. Oletuksena on, että yhtiön oikeus rahaston voittoon tai tuottoon on edelleen vähintään 25 prosenttia tilikauden 2025 päättyessä 31.3.2025. A on sijoittanut alarahastoon sijoitetusta pääomasta 78,65 prosenttia per 31.3.2024 ja 76,91 prosenttia per 31.3.2025.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset

(14) A on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1. Katsotaanko B-sijoitusrahaston täyttävän ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (väliyhteisölaki) 3 §:n 1 momentin edellytykset hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa?

2. Katsotaanko rahaston täyttävän väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin edellytykset hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa, mikäli sitä hallinnoi

a) toiselle Euroopan talousalueen lainkäyttöalueelle kuin Luxemburgiin asettautunut hallinnointiyhtiö tai

b) Euroopan talousalueen ulkopuoliselle lainkäyttöalueelle asettautunut hallinnointiyhtiö?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 27.5.2025 verovuosille 2024 ja 2025

(15) Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1. B-sijoitusrahaston katsotaan täyttävän väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin edellytykset hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa, kun sen Luxemburgiin asettautunut hallinnointiyhtiö on ulkoistanut osan toiminnastaan isobritannialaiselle konserniyhtiölleen.

2. B-sijoitusrahaston ei katsota täyttävän väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin edellytyksiä hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa, mikäli sitä hallinnoi toiselle Euroopan talousalueen lainkäyttöalueelle kuin Luxemburgiin tai Euroopan talousalueen ulkopuoliselle lainkäyttöalueelle asettautunut hallinnointiyhtiö.

(16) Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisun perusteluissa lausunut ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta muun ohella, että rahasto harjoittaa todellista sijoittajilta kerättyjen varojen hallinnointi- ja sijoitustoimintaa, jota on pidettävä väliyhteisölain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna taloudellisena toimintana.

(17) Keskusverolautakunta on todennut, että väliyhteisölain tarkoituksena on hallituksen esityksen HE 74/2008 vp mukaan objektiivisesti havaittavien tunnusmerkkien (tilat, kalusto, varat, henkilökunta) perusteella selvittää, onko yhteisö asettautunut verotuksellisen kotipaikkansa lainkäyttöalueelle ja harjoittaako se siellä taloudellista toimintaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi ennakkopäätöksessä KHO 2025:5, että paikallisesta lainsäädännöstä johtuvaa rahaston hallinnoinnin ulkoistamisesta kokonaan samalle lainkäyttöalueelle väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentin mukaisesti asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle hallinnointiyhtiölle ei seuraa, ettei väliyhteisölaissa tarkoitettua taloudellisen toiminnan poikkeusta voitaisi soveltaa rahastoon. Väliyhteisölain 3 §:n 3 momentissa tarkoitettujen edellytysten täyttymistä arvioitiin suhteessa hallinnointiyhtiöön.

(18) Keskusverolautakunta on todennut lisäksi, että rahasto on Luxemburgin lainsäädännön nojalla ulkoistanut kaiken toimintansa. Luxemburgissa hakijasta riippumattoman hallinnointiyhtiön vastuulla on rahaston hallinto, riskienhallinta, säännösten noudattamisen varmistaminen sekä talous- ja lakiasiat, sekä hakijasta riippumattoman säilytysyhteisön vastuulla varojen säilytys ja eräitä muita tehtäviä. Näitä varten yhtiöillä on katsottava olevan Luxemburgissa käytettävissään tarpeelliset tilat ja kalusto sekä riittävä henkilökunta, joka on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan yksikön liiketoimintaa ja joka tekee itsenäisesti yksikön tätä päivittäistä toimintaa koskevat päätökset. Lisäksi Isossa-Britanniassa hallinnointiyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvan yhtiön vastuulla on rahaston sijoitustoiminnan toteuttaminen ja toimeenpano rahaston sijoituspolitiikan mukaisesti ja hallinnointiyhtiön ja päärahaston hallituksen valvonnassa.

(19) Keskusverolautakunta on katsonut, että rahasto on todellisuudessa asettautunut Luxemburgiin ja tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentin tarkoittamalla tavalla huolimatta siitä, että rahaston sijoitustoimintaa toteutetaan Isossa-Britanniassa.

(20) Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisun perusteluissa lausunut toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta muun ohella, ettei rahaston voida katsoa asettautuneen väliyhteisölaissa tarkoitetulla tavalla taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi Luxemburgiin, jos sen hallinnointi tapahtuu Luxemburgin ulkopuolella eikä rahastolla ole käytettävissä Luxemburgissa sen toiminnan harjoittamisen kannalta tarpeellisia toimitiloja, kalustoa tai henkilökuntaa, joka on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan yksikön liiketoimintaa ja joka tekee itsenäisesti yksikön päivittäistä toimintaa koskevat päätökset. Keskusverolautakunta on katsonut, että päärahaston hallituksen ei voida sen rooli huomioon ottaen katsoa muodostavan väliyhteisölaissa tarkoitettua henkilökuntaa, joka tekee rahaston päivittäistä toimintaa koskevat päätökset.

(21) Keskusverolautakunta on edelleen katsonut, että asiaa ei ole arvioitava toisin hakijan esittämien liiketoiminnallisten syiden vuoksi tai siksi, että kysymyksessä on hakijan sijoitus riippumattoman tahon hallinnoimaan rahastoon, koska väliyhteisölain soveltaminen ei edellytä veronkiertotarkoitusta ja koska lain 3 §:n 3 momentin edellytyksiä sovelletaan ennakkopäätöksen KHO 2025:5 mukaan myös rahastoihin.

(22) Keskusverolautakunta on todennut, että hallituksen esityksen HE 74/2008 vp mukaan väliyhteisölain kriteerit perustuvat unionin tuomioistuimen tuomioon C-196/04 (Cadbury Schweppes). Tuomiossa sijoittautumisvapauden vastaiseksi katsottiin väliyhteisölainsäädäntö sellaisessa tilanteessa, jossa objektiivisten ja ulkopuolisten tarkastettavissa olevien tekijöiden valossa ulkomainen yhteisö on todellisuudessa asettautunut vastaanottajana olevaan jäsenvaltioon ja tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa (verotuksellisten syiden olemassaolosta huolimatta). Tuomion mukaan asian selvittämisessä on nojauduttava objektiivisiin ja ulkopuolisten tarkastettavissa oleviin tekijöihin, jotka liittyvät erityisesti ulkomaisen väliyhteisön fyysisen olemassaolon tasoon toimitilojen, henkilöstön ja kaluston osalta. Keskusverolautakunta on katsonut, että ratkaisua ei siten ole pidettävä sijoittautumisvapauden vastaisena.

(23) Keskusverolautakunta on vielä todennut, että hakijalla ei omistusosuudestaan huolimatta ole ilmeistä vaikutusvaltaa rahastoon, jolloin sovellettavaksi perusvapaudeksi voitaisiin katsoa sijoittautumisvapauden sijaan pääomien vapaa liikkuvuus. Näitä kahta perusvapautta arvioidaan yleensä samoista lähtökohdista. Kun rahaston ei voida katsoa sijoittautuneen Luxemburgiin, väliyhteisölain soveltamista rahaston merkittävimmän sijoittajan (yli 3/4 pääomasta) verotuksessa ei pidetä myöskään pääomien vapaan liikkuvuuden vastaisena.

(24) Keskusverolautakunta on katsonut, että rahasto ei näin ollen täytä väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin edellytyksiä, mikäli sitä hallinnoi toiselle Euroopan talousalueen lainkäyttöalueelle kuin Luxemburgiin tai Euroopan talousalueen ulkopuoliselle lainkäyttöalueelle asettautunut hallinnointiyhtiö.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus

(25) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan kysymyksen 1 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan tältä osin, että rahaston ei katsota täyttävän väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentin edellytyksiä.

(26) A on vaatinut valituksen hylkäämistä.

A:n valitus

(27) A on vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan kysymyksen 2 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan tältä osin, että rahaston katsotaan täyttävän väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin edellytykset, mikäli sitä hallinnoi toiselle Euroopan talousalueen lainkäyttöalueelle kuin Luxemburgiin tai Euroopan talousalueen ulkopuoliselle lainkäyttöalueelle asettautunut hallinnointiyhtiö. A on vaatinut lisäksi, että asiassa on esitettävä ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle, jos valitus muutoin hylättäisiin.

(28) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perustelut

Kysymyksenasettelu ja osapuolten kannanotot

(29) Asiassa ei ole väitetty, että väliyhteisölain 2 §:n 1 momentin etuyhteyttä ja verotuksen alhaista tasoa koskevat edellytykset eivät täyttyisi ja etteikö B-niminen rahasto voisi sinänsä olla A:n sanotussa pykälässä tarkoitettu väliyhteisö. Asiassa on siten ratkaistavana, täyttääkö rahasto väliyhteisölain taloudellista toimintaa ja asuinvaltioon asettautumista koskevissa 3 §:n 1 ja 3 momentissa asetetut edellytykset.

(30) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan substanssin on sijaittava siinä valtiossa, jossa sijoittautumisen edellytyksiä arvioidaan, koska muutoin sijoittautumista tiettyyn valtioon ei ole mahdollista arvioida. Veron kiertämisen estämistä koskevassa direktiivissä (ATAD), vastaavasti kuin unionin tuomioistuimen asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes, antamassa tuomiossa, asiaan liittyvien tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnilla tarkoitetaan objektiivisten ja ulkopuolisten tarkastettavissa olevien tekijöiden arviointia, jotka liittyvät erityisesti ulkomaisen väliyhteisön fyysisen olemassaolon tasoon toimitilojen, henkilöstön ja kaluston osalta. Näitä tekijöitä arvioimalla selvitetään, onko yhteisön sijoittautuminen asuinvaltioon unionin tuomioistuimen tarkoittamalla tavalla puhtaasti keinotekoinen järjestely. Väliyhteisölain soveltumisen arvioinnissa ei siten ole merkitystä sijoittautumisen motiiveilla tai muilla liiketoiminnallisilla syillä, eikä väliyhteisölain soveltaminen edellytä veronkiertotarkoitusta. Tämä ilmenee myös korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksistä KHO 2025:5 ja KHO 2025:52.

(31) Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO 2025:5 tulkinnut väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentin edellytyksiä siten, että sijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön päivittäistä toimintaa koskevalla päätöksenteolla tarkoitetaan sijoitustoimintaa koskevaa päätöksentekoa. Merkitystä ei sen sijaan ole sillä, millä lainkäyttöalueella yksikön ylin päätöksenteko tapahtuu tai missä ulkomaisen yksikön sijoituspolitiikka ja tavoitteet on määritelty. Hallituksen kokouksissa tehtävät päätökset eivät ole luonteeltaan päivittäisiä vaan ennemmin strategisia päätöksiä. Hallituksen esityksessä HE 74/2008 vp painotetaan, että ulkomaisen yksikön päivittäisistä asioista on päätettävä sen kotipaikassa. Sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen ei voida katsoa tosiasiassa asettautuneen asuinvaltioonsa harjoittamaan siellä taloudellista toimintaa, jos sen salkunhoito on ulkoistettu toisella lainkäyttöalueella sijaitsevan yksikön hoidettavaksi.

(32) Rahaston sijoitustoimintaan liittyviä tehtäviä hoitaa isobritannialainen yhtiö, jonka henkilökunta on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan rahaston sijoitustoimintaa sen sijoitusstrategian mukaisesti. Rahaston sijoituspolitiikka ei ohjaa yksittäisten sijoitusten tekemisessä, vaan isobritannialainen yhtiö myös valitsee sijoituskohteet ja tekee sijoituspäätökset. Luxemburgilainen hallinnointiyhtiö vastaa lähinnä rahaston hallinnollisten tehtävien suorittamisesta. Niissä ei ole kysymys väliyhteisölain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetusta päivittäisestä päätöksenteosta, vaan varsinaisen liiketoiminnan tukitoiminnoista. Väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa asetetut edellytykset samalla lainkäyttöalueella toimimisesta eivät siten täyty ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta.

(33) Vaikka rahaston hallinnoinnin ulkoistaminen sinänsä perustuu Luxemburgin lainsäädäntöön, kyseinen lainsäädäntö ei kuitenkaan edellytä sitä, että rahaston hallinnointiyhtiö edelleen ulkoistaa rahaston sijoitustoiminnan harjoittamisen toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle yhtiölle. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu on siten ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta ennakkopäätösten KHO 2025:5 ja KHO 2025:52 vastainen.

(34) Ennakkoratkaisukysymyksen 2 osalta rahaston sijoitustoimintaan liittyvät keskeiset tehtävät tulisi hoitamaan rahastoon nähden toiselle lainkäyttöalueelle sijoittautunut yhtiö, joka olisi toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan rahaston sijoitustoimintaa sen sijoitusstrategian mukaisesti. Myös toiminnan harjoittamisen kannalta tarpeelliset toimitilat ja kalusto tulisivat sijaitsemaan rahastoon nähden eri lainkäyttöalueella. Luxemburgin lainsäädäntö ei edellytä rahaston hallinnoinnin ulkoistamista toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle hallinnointiyhtiölle, vaan kyse on päärahaston omasta valinnasta. Taloudelliseen toimintaan perustuva poikkeus ei voi tulla sovellettavaksi.

(35) Väliyhteisölain taloudellisen toiminnan poikkeusta koskevat säännökset perustuvat veron kiertämisen estämistä koskevaan direktiiviin (ATAD), jossa asetetaan sisämarkkinoille vähimmäissuojataso. Direktiivissä ja siihen perustuvassa kansallisessa lainsäädännössä on huomioitu perusoikeuksien toteutuminen rajaamalla väliyhteisölain soveltamisalaa taloudellisen toiminnan perusteella. Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO 2025:52 katsonut, että taloudellisen toiminnan poikkeusta koskevien säännösten voidaan katsoa olevan direktiivin asettaman vähimmäissuojatason mukaisia, eikä niiden soveltaminen ole sijoittautumisoikeuden vastaista.

(36) A:n mukaan veron kiertämisen estämistä koskevan direktiivin (ATAD) 7 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioita sitovasti, että väliyhteisösääntelyä ei ole sallittua soveltaa toimintaan, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja, jos ulkomaisen väliyhtiön kotipaikka tai sijainti on Euroopan talousalueella. Mainitussa säännöksessä ei edellytetä, että henkilöstön, laitteiden, varojen ja tilojen tulee sijaita samalla lainkäyttöalueella ulkomaisen yksikön kanssa. ATAD:n perusteella ei ole mahdollista, että Euroopan talousalueen valtioissa sijaitseviin yksiköihin sovellettaisiin tiukempaa taloudellisen toiminnan poikkeusta kuin mitä direktiiviin on kirjattu. Väliyhteisölain taloudellista toimintaa koskevan poikkeuksen sanamuoto asettaa ATAD:ia pidemmälle menevän vaatimuksen.

(37) ATAD:n sanamuoto edellyttää lisäksi järjestelyn liiketaloudellisten syiden huomioimista, koska taloudellisen toiminnan poikkeusta sovellettaessa on tarkasteltava asiaan liittyviä tosiseikkoja ja olosuhteita. ATAD:n taloudellisen toiminnan poikkeusta tulee siis tulkita unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetettujen edellytysten mukaisesti. Väliyhteisölakia voidaan siis soveltaa vain, jos hakijan sijoitus rahastoon voidaan perustellusti luonnehtia puhtaasti keinotekoiseksi järjestelyksi, eli, jos järjestelyllä ei ole saavutettu Euroopan unionin perusvapauden (pääomien vapaa liikkuvuus tai sijoittautumisvapaus) tavoitetta ja järjestelyn yhtenä pääasiallisena tarkoituksena on ollut verotuksellisen edun saavuttaminen.

(38) Ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta on otettava lukuun, että rahaston hallinnointiyhtiö sekä rahaston hallitus tosiasiassa harjoittavat Luxemburgissa rahaston päivittäistä liiketoimintaa tekemällä sitä koskevat ohjaavat ja valvovat päätökset. Nämä päätökset määrittävät ja rajoittavat olennaisella tavalla rahaston toimintaa, mukaan lukien yksittäiset sijoituspäätökset. Yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä rahastotoiminnalle asetetaan laaja joukko erilaisia velvoitteita ja vastuita, mikä osoittaa rahastotoimintaan kuuluvan laajasti muitakin tehtäviä kuin osto- ja myyntitoimeksiantojen toteuttamisen. Lähes kaikki rahaston taloudelliset toiminnot sijaitsevat Luxemburgissa ennakkoratkaisukysymyksen 1 tilanteessa. Oikeudenvalvontayksikkö ei ole edes väittänyt, että kysymys olisi verojen välttelystä, johon väliyhteisöverotusta olisi lain tarkoituksen mukaista soveltaa.

(39) Myös ennakkopäätöksessä KHO 2025:5 on annettu merkitystä sille, että hallinnointiyhtiön henkilökunta oli ollut toimivaltainen harjoittamaan rahaston sijoitustoimintaa sekä tekemään rahaston päivittäistä toimintaa koskevia päätöksiä. Siten mainitusta ennakkopäätöksestäkin ilmenee, että myös muu toiminta kuin sijoitustoiminnan käytännön toteuttaminen on rahaston sellaista päivittäistä toimintaa, jota koskevat päätökset on otettava huomioon arvioitaessa väliyhteisölain 3 §:n 3 momentin soveltamisedellytyksiä.

(40) Väliyhteisölain esitöissä todetaan selkeästi, että toiminnan ulkoistaminen myös muille lainkäyttöalueille on rahastotoiminnalle tyypillistä. Väliyhteisölain tarkoituksena ei ole soveltua yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin mukaiseen rahastotoimintaan sattumanvaraisesti riippuen siitä, missä Euroopan unionin alueella rahaston hallinnointiyhtiö sijaitsee. Lain esitöissä on erikseen todettu, että väliyhteisölain ei ole tarkoitus soveltua tilanteisiin, joissa verovelvollinen tekee ulkomaiseen yhteisöön vain passiivisen sijoituksen. Väliyhteisölaki ei myöskään rajaa sääntelyn soveltamisalaa pelkästään sijoittautumista koskeviin tilanteisiin. Koska hakijan sijoitukselle rahastoon on verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia syitä, rahaston pitäminen hakijan väliyhteisönä kummankaan ennakkoratkaisukysymyksen tilanteessa olisi ristiriidassa Euroopan unionin perusvapauksien kanssa. Tätä ristiriitaa ei voida poistaa pelkästään toteamalla, että sovellettava kansallinen lainsäädäntö perustuu direktiiviin.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

(41) Ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (väliyhteisölaki) 3 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä 2 §:ssä säädetään, ulkomaisena väliyhteisönä ei pidetä ulkomaista yksikköä, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja joka on todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa ja tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.

(42) Saman pykälän 3 momentin mukaan ulkomainen yksikkö on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asettautunut verotuksellisen kotipaikkansa lainkäyttöalueelle ja harjoittaa siellä taloudellista toimintaa, kun yksikön harjoittaman toiminnan luonne huomioon ottaen:

1. yksiköllä on käytettävänään lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, toimintansa harjoittamiseksi tarpeelliset toimitilat ja kalusto sekä varoja;
2. yksiköllä on käytettävänään lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, riittävä henkilökunta, joka on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan yksikön liiketoimintaa; ja
3. yksikön henkilökunta tekee itsenäisesti yksikön päivittäistä toimintaa koskevat päätökset.

(43) Ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 74/2008 vp, jakso 1 Nykytila ja ehdotetut muutokset) mukaan aidosti sijoittautuneella yrityksellä tulisi olla sijaintivaltiossaan myös tarpeellinen ja ammattitaitoinen henkilöstö, joka myös tosiasiallisesti vastaa yrityksen toiminnan harjoittamisesta. Henkilöstöllä on oltava riittävät valtuudet tehdä yrityksen päivittäistä toimintaa koskevia päätöksiä. Myös toiminnan harjoittamisen kannalta riittävää henkilöstöä arvioidaan toiminnan luonteen ja toimialan perusteella. Harjoitettu toiminta kuitenkin aina määrittelee ne tunnusmerkit, joita edellytetään kyseisessä toiminnassa aidon taloudellisen toiminnan harjoittamiselta.

(44) Samassa hallituksen esityksen kohdassa on todettu myös, että lain tarkoituksen vastaista olisi olettaa, että yhteisö hankkisi isompaa toimitilaa ja enempää henkilöstöä tai kalustoa kuin mitä yhtiön tehokas toiminta edellyttää. Lisäksi on todettu, että yhtiön tehokas toiminta voi edellyttää tehtävien ulkoistamista. Tärkeää kuitenkin on, että yhtiön päivittäisistä asioista päätetään yhtiön kotipaikassa.

(45) Samassa hallituksen esityksen kohdassa on lisäksi todettu, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on viimeksi 10 päivänä toukokuuta 2007 asiassa C-492/04 (Lasertec) antamassaan määräyksessä arvioinut, että 25 prosentin omistus yhtiössä antaa pääsääntöisesti mahdollisuuden käyttää selvää vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin ja määrätä yhtiön toiminnasta. Vaikka 25 prosentin osuutta pienempikin omistus yhtiössä voi yksittäistapauksissa antaa mahdollisuuden käyttää selvää vaikutusvaltaa yhtiössä, voisi nykyisen kymmenen prosentin alarajan säilyttäminen johtaa siihen, että väliyhteisölakia sovellettaisiin myös tilanteisiin, joissa verovelvollinen ei käytä sijoittautumisoikeuttaan, vaan sijoittaa ulkomaiseen yhteisöön vain passiivisen sijoituksen. Osakkeen- tai osuudenomistajaa, jonka omistusosuus yhtiössä ei riitä antamaan selvää vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin tai määräämään sen toiminnasta, ei tulisi saattaa vastuuseen yhtiön sijoittautumista ja toimintaa koskevien päätösten vaikutuksista.

(46) Samassa hallituksen esityksen kohdassa on todettu vielä, että lain vaikutukset kohdistuvat pääasiallisesti sijoittautumisvapauteen, koska väliyhteisölain ensisijaisena vaikutuksena on, että Suomessa yleisesti verovelvollisen on vähemmän houkuttelevaa sijoittautua toiseen maahan. Jotta turvataan se, että lailla ei rajoitettaisi liikaa mahdollisuuksia sijoittaa pääomaa yhteisöön, ehdotetaan, että yksittäisen verovelvollisen omistus- ja tuotto-osuuden alaraja nostettaisiin 25 prosenttiin nykyisen kymmenen prosentin sijaan.

(47) Sanottua hallituksen esitystä koskevan valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 12/2008 vp) mukaan ehdotus väliyhteisötulosta verovelvollisen osakkaan omistusosuusvaatimuksen nostamisesta nykyisestä 10 prosentista 25 prosenttiin tukee puolestaan sitä, että lain soveltamista tarkastellaan yksinomaan sijoittautumisvapauden eikä pääomien vapaan liikkuvuuden valossa. Kanta perustuu EY-tuomioistuimen ratkaisukäytäntöön, jossa on katsottu, että ainakin 25 prosentin omistusosuus antaa yleensä mahdollisuuden käyttää päätös- ja vaikutusvaltaa yhtiössä. Kysymys ei olisi siis silloin pelkästä passiivisesta pääoman sijoitustoiminnasta.

(48) Ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 218/2018 vp, Esityksen pääasiallinen sisältö) mukaan esityksessä ehdotetaan, että ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettua lakia muutetaan. Muutokset perustuvat osittain veron kiertämisen estämistä koskevaan direktiiviin. Hallituksen esityksessä (jakso 2.2.1. Veron kiertämisen estämistä koskeva direktiivi) on lisäksi todettu, että Euroopan talousalueella asuvaa ulkomaista yhtiötä ei voida direktiivin 7 artiklan 2 a kohdan (oikeammin 2 kohdan a alakohdan) mukaan käsitellä väliyhtiönä, jos yhtiö harjoittaa taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja.

(49) Saman hallituksen esityksen (jakso 2.1.1. Nykyinen kansallinen sääntely) mukaan taloudellisen toiminnan poikkeuksen edellytysten täyttymistä arvioitaessa otetaan huomioon toimialan erityispiirteet ja yhteisön toiminnan luonne. Hallituksen esityksessä (väliyhteisölain 3 §:ää koskevat yksityiskohtaiset perustelut) on todettu edelleen, että pykälän 3 momentti sisältäisi nykyisen 2 a §:n 2 momentissa olevan säännöksen, joka koskee pykälässä tarkoitetun taloudellisen toiminnan määritelmää. Nykyisessä säännöksessä käytetyn asuinvaltion käsitteen sijaan käytettäisiin verotuksellisen kotipaikan ja lainkäyttöalueen käsitteitä, joilla tarkoitettaisiin samaa kuin nykyisen lain asuinvaltion käsitteellä.

(50) Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lisäksi, että säännöksen soveltumista tarkastellaan asiaan liittyvien tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella. Soveltamisalan rajaus taloudellisen toiminnan perusteella johtuu direktiivin johdantokappaleen 12 mukaan unionin perusvapauksia koskevasta sääntelystä. Perusvapauksia koskevan tulkinnan mukaan väliyhtiösääntely on unionin sisällä rajattava tapauksiin, joissa ulkomainen väliyhtiö ei harjoita taloudellista toimintaa. Väliyhtiösääntelyn soveltamista unionin sisäisiin tilanteisiin on käsitelty erityisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksessä C-196/04 (Cadbury Schweppes), joka koski Ison-Britannian väliyhtiölainsäädäntöä. Asiassa annetun ratkaisun mukaan perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta koskevan säännöksen vastaista on se, että jäsenvaltio estää omaa kansalaistaan tai oman lainsäädäntönsä mukaisesti perustettua yhtiötä sijoittautumasta toiseen jäsenvaltioon. Ratkaisun perusteella on nykyisessä kansallisessa sääntelyssä säädetty, ettei väliyhteisölakia voida soveltaa Euroopan talousalueella, jos väliyhtiön harjoittama toiminta täyttää aidon ja tosiasiallisen taloudellisen toiminnan tunnusmerkit. Kansallisen väliyhteisölain soveltamisalan ulkopuolelle on katsottu tarpeelliseksi rajata kaikki sellaiset Euroopan talousalueelle sijoittautuneet ulkomaiset yhtiöt, jotka harjoittavat aitoa ja aktiivista liiketoimintaa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sijaitsevasta toimipaikasta käsin.

(51) Samassa hallituksen esityksessä (jakso 3.3.2. Määräysvalta) on todettu, että kansallisen sääntelyn mukaan määräysvalta perustuu omistukseen ulkomaisen yksikön pääomasta tai sen osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä tai osuuteen yksikön varallisuuden tuotosta. Varallisuuden tuoton perusteella syntyvällä määräysvallalla on tarkoitettu erityisesti tapauksia, joissa ulkomainen yksikkö on muodostettu trustin tai muun vastaavan erityisen varallisuusmassan muotoon, jossa muodollinen omistusoikeus ja edunsaajataho voi olla eriytetty yksikön perustamisasiakirjasta tai muusta sellaisesta asiakirjasta ilmenevällä tavalla toisistaan. Direktiivissä säädetään osuudesta pääomaan tai äänioikeuksiin sekä voittoon, mutta siinä ei säädetä varallisuuden tuotosta, kuten kansallisessa sääntelyssä. Direktiivin minimiluonne huomioon ottaen kansalliseen sääntelyyn olisi tarpeen lisätä osuus voitosta määräysvallan syntymisen perusteeksi. Nykyinen kansallinen säännös on direktiiviä laajempi, jolloin myös varallisuuden tuotto olisi mahdollista säilyttää määräysvallan perusteissa.

(52) Samassa hallituksen esityksessä (jakso 3.3.2. Määräysvalta) on lisäksi todettu, että määräysvaltaa koskevalla säännöksellä on nykyisessä sääntelyssä yhteys rajaukseen, jonka mukaan väliyhteisötuloa ei veroteta, jos osakkaan tai sen kanssa etuyhteydessä olevien osuus väliyhteisöstä on alle 25 prosenttia. Rajauksella väliyhteisölain vaikutukset on kohdistettu pääasiallisesti tilanteisiin, jotka kuuluvat sijoittautumisvapauden piiriin sekä vältetään tilanne, jossa esimerkiksi kansainväliseen sijoitusrahastoon sijoittanut verovelvollinen velvoitettaisiin verotusta varten hankkimaan ulkomaista yksikköä koskevia tietoja, joita piensijoittajan ei ehkä ole mahdollista saada. (—) Nykyiseen lakiin sisältyvä 25 prosentin raja on asetettu sillä perusteella, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu 25 prosentin omistuksen yhtiössä antavan pääsääntöisesti mahdollisuuden käyttää selvää vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin ja määrätä yhtiön toiminnasta.

(53) Sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisestaannetun neuvoston direktiivin 2016/1164/EU (ATAD) johdanto-osan 12 perustelukappaleen mukaan laajemman suojan varmistamiseksi jäsenvaltiot voisivat alentaa määräysvaltakynnystä tai soveltaa korkeampaa kynnysarvoa verrattaessa tosiasiallisesti maksettua yhteisöveroa siihen yhteisöveroon, joka olisi kannettu verovelvollisen jäsenvaltiossa. Saattaessaan ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltiot voisivat soveltaa riittävän korkeaa suhteellista verokannan kynnysarvoa. Samassa perustelukappaleessa on lisäksi todettu, että suotavaa on tarkastella tilanteita sekä kolmansissa maissa että unionin sisällä. Jotta perusvapauksia kunnioitettaisiin, tulolajeihin olisi yhdistettävä sisältöön perustuva poikkeus, jonka tarkoituksena on rajata sääntöjen vaikutus unionin sisällä tapauksiin, joissa ulkomainen väliyhtiö ei harjoita merkittävää taloudellista toimintaa. Verohallintojen ja verovelvollisten on tärkeää tehdä yhteistyötä merkityksellisten tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämiseksi sen ratkaisemiseksi, onko poikkeussääntöä sovellettava.

(54) Direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan on välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille vähimmäissuojataso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

(55) Direktiivin vähimmäissuojaa koskevan 3 artiklan mukaan direktiivi ei estä soveltamasta kansallisia tai sopimusperusteisia määräyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa laajempi suoja kotimaiselle yhteisöveropohjalle.

(56) Direktiivin ulkomaisia väliyhtiöitä koskevan 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan, kun yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa käsitellään ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisen jäsenvaltion on sisällytettävä veropohjaan yksikön jakamattomat tulot tai kiinteän toimipaikan tulot, jotka kertyvät seuraavista luokista:

i) korot tai muut rahoitusvaroista saatavat tulot;

ii) rojaltit tai muut teollis- ja tekijänoikeuksista saatavat tulot;

iii) osingot ja osakkeiden luovutuksesta saatavat tulot;

iv) rahoitusleasingistä saatavat tulot;

v) vakuutuksista, pankkitoiminnasta ja muusta rahoitustoiminnasta saatavat tulot;

vi) tulot laskutusyrityksiltä, jotka saavat myynti- ja palvelutuloja tavaroista ja palveluista, jotka on hankittu etuyhteydessä olevilta yrityksiltä tai myyty niille ja jotka eivät tuota taloudellista lisäarvoa tai joiden tuottama taloudellinen lisäarvo on vähäinen.

Tätä alakohtaa ei sovelleta, jos asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista käy ilmi, että ulkomainen väliyhtiö harjoittaa merkittävää taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja.

(57) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49 artiklassa on kielletty kaikki rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle.

(58) Saman sopimuksen 54 artiklan mukaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustetut yhtiöt, joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on unionin alueella, rinnastetaan tämän luvun määräyksiä sovellettaessa luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia.

(59) Saman sopimuksen 63 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.

(60) Saman sopimuksen 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan, mitä 63 artiklassa määrätään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella.

(61) Saman artiklan 3 kohdan nojalla edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja menettelyt eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus

(62) Päärahasto on luxemburgilainen SICAV-muotoinen yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä tarkoitettu UCITS-sijoitusrahasto. B-sijoitusrahasto on sanotun rahaston alarahasto ja juridisesti osa päärahastoa. B-sijoitusrahasto on rajoittamattomalle piirille suunnattu avoin ja vaihtuvapääomainen yhtiömuotoinen sijoitusrahasto, jolla on vähemmän kuin 30 osuudenomistajaa. Rahaston oikeudellisia omistajia ovat sen osuudenomistajat. Rahaston harjoittama varsinainen sijoitustoiminta vastaa pitkälti kotimaisen sijoitusrahaston toimintaa. Rahasto on vapautettu tulo- ja varallisuusverosta Luxemburgissa.

(63) Edellä selostetun väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin perusteella rahastoa ei ole pidettävä väliyhteisönä, jos se on todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa ja tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa. Asiassa on ensin arvioitava, harjoittaako rahasto taloudellista toimintaa.

(64) Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksissään KHO 2025:5 ja KHO 2025:52 katsonut, että rahasto voi harjoittaa todellista sijoittajilta kerättyjen varojen hallinnointi- ja sijoitustoimintaa ja että tällaista toimintaa voidaan pitää väliyhteisölain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna taloudellisena toimintana.

(65) B-sijoitusrahasto sijoittaa yleisöltä keräämänsä varat kestävän kehityksen tavoitteita edistäviin kohteisiin kehittyvillä markkinoilla. Rahaston nettovarallisuus on 31.3.2024 ollut 132 miljoonaa euroa.

(66) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että rahasto harjoittaa väliyhteisölain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua taloudellista toimintaa.

(67) Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko rahastolla Luxemburgissa käytettävänään sijoitustoimintansa harjoittamiseksi väliyhteisölain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeelliset toimitilat, kalusto ja varoja sekä riittävä henkilökunta, joka on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan rahaston liiketoimintaa, ja tekeekö rahaston henkilökunta itsenäisesti rahaston päivittäistä toimintaa koskevat päätökset.

(68) Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO 2025:5 katsonut, että paikallisen sijoitusrahastoihin sovellettavan lain edellyttämästä rahaston hallinnoinnin ulkoistamisesta kokonaan samalle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle hallinnointiyhtiölle ei seurannut, ettei väliyhteisölaissa tarkoitettua taloudellisen toiminnan poikkeusta voitaisi soveltaa rahastoon.

(69) Päärahaston hallitus on Luxemburgin sijoitusrahastolainsäädännön edellyttämällä tavalla nimittänyt luxemburgilaisen C S.A:n rahaston hallinnointiyhtiöksi. Luxemburgissa toimiva hallinnointiyhtiö vastaa rahaston hallinnoinnista, markkinoinnista, aktiivisesta valvonnasta, sijoitustoiminnasta ja muusta neuvonannosta hallituksen valvonnassa ja alaisuudessa.

(70) Hallinnointiyhtiö on ulkoistanut tiettyjen toimien toimeenpanon edelleen. Isossa-Britanniassa toimiva E Ltd toteuttaa ja toimeenpanee rahaston sijoitustoimintaa rahaston hallituksen määrittämän sijoituspolitiikan mukaisesti sekä hallinnointiyhtiön ja hallituksen valvonnassa. Yhtiö on nimennyt kolme työntekijäänsä rahaston salkunhoitajiksi.

(71) Korkein hallinto-oikeus katsoo, etteivät edellä mainitut rahaston Luxemburgissa toimivan hallinnointiyhtiön vastattavaksi jäävät tehtävät ole pelkästään varsinaisen liiketoiminnan tukitoimintoja. Osa rahaston toiminnan kannalta keskeisistä tehtävistä, kuten markkinointi ja valvonta, on katsottava toteutettavan edelleen rahaston asuinvaltiossa. Siten hallinnointiyhtiön toiminnan ennakkoratkaisuhakemuksessa selostetusta osittaisesta ulkoistamisesta toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle yhtiölle ei vielä seuraa, että rahastoon ei voitaisi soveltaa väliyhteisölaissa tarkoitettua taloudellisen toiminnan poikkeusta.

(72) Näin ollen rahasto on asettautunut Luxemburgiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Siten rahasto ei ole A:n väliyhteisö ennakkoratkaisukysymyksessä 1 tarkoitetussa tilanteessa.

(73) Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta.

2. A:n vaatimus ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä unionin tuomioistuimelle

(74) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.

(75) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

(76) Kun otetaan huomioon jäljempänä tarkemmin ilmenevät perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus ratkaisee A:n valituksen, ja erityisesti unionin tuomioistuimen asioissa C-196/04, Cadbury Schweppes, ja C-35/11, Test Claimants in the FII Group Litigation, antamat tuomiot, asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi tarpeen.

3. A:n valitus

(77) Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan päärahaston hallitus voi päättää koska tahansa vaihtaa rahaston hallinnointiyhtiön muualle Euroopan talousalueelle kuin Luxemburgiin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneeseen yhtiöön.

(78) Kun otetaan huomioon se, että rahaston hallinnointi on ennakkoratkaisukysymyksessä 2 tarkoitetussa tilanteessa ulkoistettu kokonaisuudessaan rahaston asuinvaltioon nähden toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle hallinnointiyhtiölle, ja kun otetaan huomioon edellä ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta selostettu oikeudellinen arvio, rahaston ei ole katsottava ennakkoratkaisukysymyksessä 2 tarkoitetussa tilanteessa asettautuneen Luxemburgiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Siten rahasto on ennakkoratkaisukysymyksessä 2 tarkoitetussa tilanteessa väliyhteisölain säännösten perusteella A:n väliyhteisö.

(79) Asiassa on kuitenkin vielä ratkaistava, onko rahaston asemaa A:n väliyhteisönä arvioitava toisin ATAD:n säännösten tai Euroopan unionin perusvapauksien perusteella.

(80) Edellä selostetulla tavalla väliyhteisölain taloudellisen toiminnan poikkeusta koskevat säännökset perustuvat ATAD:iin, jossa asetetaan sisämarkkinoille vähimmäissuojataso. Kysymys on yhtenäistämistoimenpiteestä, joilla ATAD:n johdanto-osan 1 perustelukappaleen mukaan pyritään palauttamaan luottamus verojärjestelmien oikeudenmukaisuuteen ja antamaan valtioille mahdollisuus käyttää tosiasiallisesti verotuksellista itsemääräämisoikeuttaan. ATAD:n johdanto-osan 12 perustelukappaleen mukaan taloudellisen toiminnan poikkeuksen tarkoituksena on varmistaa perusvapauksien kunnioittaminen.

(81) ATAD 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan taloudellisen toiminnan poikkeuksessa on kysymys ulkomaisen yksikön asuinvaltioonsa asettautumisen todellisuuden arvioinnista. Alakohdan mukainen arviointi perustuu unionin tuomioistuimen asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes, antamassa tuomiossa todettuihin edellytyksiin. Mainitussa tuomiossa on katsottu, että sijoittautumisvapautta koskevissa perustamissopimuksen määräyksissä tarkoitettu sijoittautumisen käsite merkitsee pysyväisluonteista taloudellisen toiminnan tosiasiallista harjoittamista tässä jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin. Se edellyttää näin ollen kyseessä olevan yhtiön todellista asettautumista vastaanottajana olevaan jäsenvaltioon ja taloudellisen toiminnan tosiasiallista harjoittamista siellä (tuomion 54 kohta).

(82) Unionin tuomioistuin on mainitussa tuomiossa todennut edelleen, että ulkomaisen väliyhteisön perustamisen on oltava todellista asettautumista, jonka tavoitteena on taloudellisen toiminnan tosiasiallinen harjoittaminen vastaanottajana olevassa jäsenvaltiossa. Tämän seikan selvittämisessä on nojauduttava objektiivisiin ja ulkopuolisten tarkastettavissa oleviin tekijöihin, jotka liittyvät erityisesti ulkomaisen väliyhteisön olemassaolon tasoon toimitilojen, henkilöstön ja kaluston osalta. Jos näiden tekijöiden tutkiminen johtaa siihen toteamukseen, että ulkomainen väliyhteisö on asettautunut vastaanottajana olevaan jäsenvaltioon fiktiivisesti harjoittamatta tosiasiallisesti lainkaan taloudellista toimintaa sen alueella, tämän ulkomaisen väliyhteisön perustaminen on katsottava puhtaasti keinotekoiseksi järjestelyksi. Asia voisi olla näin erityisesti ”postilaatikkona” tai ”bulvaanina” toimivan tytäryhtiön osalta (tuomion 66–68 kohta).

(83) Edellä selostetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa lausutun perusteella asettautumisen todellisuutta on arvioitava suhteessa ulkomaisen yksikön asuinvaltioon. Siten taloudellisen toiminnan poikkeuksen soveltumisen kannalta riittävää ei vielä ole, että ulkomainen yksikkö ei ole asettautunut verovelvollisen asuinvaltioon. Näin ollen väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa asetetun edellytyksen väliyhteisön asettautumisesta asuinvaltioonsa ja taloudellisen toiminnan siellä harjoittamisesta on katsottava olevan ATAD:n asettaman vähimmäissuojatason mukainen.

(84) Edellä esitetyn lisäksi asiassa on otettava huomioon, että unionin tuomioistuimen asiassa C-524/23, Komissio vs. Belgia, antaman tuomion mukaan tuomioistuimen verotusvallan syrjivällä tavalla käyttämistä koskevaa oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa silloin, kun ei ole toteutettu sellaisia yhtenäistämis- tai yhdenmukaistamistoimenpiteitä, joilla rajoitettaisiin jäsenvaltioiden toimivaltaa määrittää sopimuksin tai yksipuolisesti verotusvaltansa jakoperusteet muun muassa kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi (tuomion 100 kohta). ATAD 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan taloudellisen toiminnan poikkeus on tällainen yhtenäistämistoimi. Näin ollen rahaston asemaa A:n väliyhteisönä ei ole arvioitava toisin SEUT 49 artiklassa tarkoitetun sijoittautumisvapauden perusteella.

(85) Unionin tuomioistuin on asiassa C-35/11, Test Claimants in the FII Group Litigation, antamassaan tuomiossa todennut, että sen määrittämisestä, kuuluuko kansallinen lainsäädäntö jommankumman liikkumisvapauden soveltamisalaan, tähän mennessä hyvin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että huomioon on otettava kyseisen lainsäädännön tarkoitus. Sijoittautumisvapautta koskevan SEUT 49 artiklan soveltamisalaan kuuluu kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan vain omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta. Sen sijaan kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan omistusosuuksiin, joiden hankkimisen ainoana tarkoituksena on taloudellisen sijoituksen tekeminen ilman aikomusta vaikuttaa yhtiön liikkeenjohtoon tai määräysvallan käyttöön siinä, on tutkittava pelkästään pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta. Siltä osin kuin kansallisen lainsäädännön tarkoituksen perusteella ei voida määrittää, kuuluuko se lähinnä SEUT 49 artiklan vai SEUT 63 artiklan piiriin, unionin tuomioistuin ottaa huomioon tapauksen tosiseikat määrittääkseen, kumman määräyksen soveltamisalaan pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva tilanne kuuluu (tuomion 90–94 kohta).

(86) Edellä selostettujen väliyhteisölain esitöiden mukaan lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan määräysvaltaa koskeva raja on asetettu 25 prosenttiin, koska unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tällaisen osuuden on katsottu antavan pääsääntöisesti mahdollisuuden käyttää selvää vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin ja määrätä yhtiön toiminnasta. Lain esitöissä on lisäksi todettu, että tarkoituksena on tarkastella lain soveltamista yksinomaan sijoittautumisvapauden eikä pääomien vapaan liikkuvuuden valossa.

(87) Väliyhteisölain tarkoituksena on siten katsottava olevan soveltua vain omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta. Siten sen on katsottava kuuluvan sijoittautumisvapautta koskevan SEUT 49 artiklan soveltamisalaan.

(88) Unionin tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes, antamassaan tuomiossa todennut, että kun ulkomaisia väliyhteisöjä koskeva lainsäädäntö koskee sitä, miten tietyin edellytyksin verotetaan Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolelle sijoittautuneiden sellaisten tytäryhtiöiden voittoja, joista kotimainen yhtiö omistaa osuuden, jonka perusteella se voi käyttää määräysvaltaa näissä tytäryhtiöissä, sitä on tutkittava ottamalla huomioon EY 43 ja EY 48 (nykyisin SEUT 49 ja 54) artikla. Vaikka kyseisellä lainsäädännöllä olisikin rajoittavia vaikutuksia palvelujen tarjoamisen vapauteen ja pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, tällaiset vaikutukset olisivat väistämätön seuraus mahdollisesta sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, eivätkä ne missään tapauksessa olisi peruste sille, että kyseistä lainsäädäntöä tutkittaisiin erikseen EY 49 ja EY 56 (nykyisin SEUT 56 ja 63) artiklan kannalta (tuomion kohta 32 ja 33).

(89) Edellä todettuun nähden esillä olevaa asiaa ei ole tutkittava erikseen suhteessa pääomien vapaaseen liikkuvuuteen.

(90) Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita ennakkoratkaisukysymyksen 2 osalta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mikko Pikkujämsä (eri mieltä), Vesa-Pekka Nuotio, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto:

”Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen ja A:n ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan vaatimuksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

A:n valituksen johdosta muutan keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta toiseen ennakkoratkaisukysymykseen annetun ennakkoratkaisun osalta ja lausun tältä osin uutena ennakkoratkaisuna, että B-sijoitusrahaston katsotaan täyttävän väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin edellytykset hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa, jos sitä hallinnoi muulle Euroopan talousalueeseen kuuluvalle lainkäyttöalueelle kuin Luxemburgiin asettautunut hallinnointiyhtiö, edellyttäen kuitenkin, ettei hallinnointiyhtiö ole asettautunut Suomeen.

Perustelut

Ennakkoratkaisuhakemuksessa on esitetty, että hallinnointiyhtiön sijaintivaltion vaihtuminen ETA:n ulkopuolelle ei vaikuta rahaston verotukselliseen kotipaikkaan. Totean, että kysymys ei ole sellaisesta tosiseikasta, joka olisi suoraan sellaisenaan asetettava ratkaisun perusteeksi, vaan oikeudellista arviointia edellyttävästä kysymyksestä. Tämän vuoksi arvioin seuraavassa ensin sitä mahdollisuutta, että hallinnointiyhtiön sijaintivaltion vaihtuminen johtaa rahaston verotuksellisen kotipaikan vaihtumiseen siitä huolimatta, että rahasto on edelleen rekisteröity Luxemburgiin.

Väliyhteisölain 3 §:n mukaisen niin kutsutun taloudellisen toiminnan poikkeuksen soveltaminen ulkomaiseen yksikköön edellyttää pykälän 1 momentin sanamuodon mukaan sitä, että tuon yksikön kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja että se on todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa ja tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.

Tätä vastaava säännös on otettu lakiin sen jälkeen, kun silloinen Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli antanut tuomionsa asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes, ja kun tuomion johdosta oli ilmennyt, että väliyhteisölainsäädännön soveltaminen on sijoittautumisvapauden vastaista, jos väliyhteisön harjoittama toiminta täyttää aidon ja tosiasiallisen taloudellisen toiminnan tunnusmerkit. Alkuperäistä säännöstä koskevissa esitöissä (HE 74/2008 vp) on todettu, että sijoittautumisvapaus on ainoastaan Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen kansalaisten ja alueella asuvien yritysten oikeus. Se ei näin ollen ulotu kolmansiin maihin perustettuihin yhteisöihin. Samassa hallituksen esityksessä on myös todettu, että yhteisön harjoittaman taloudellisen toiminnan tosiasiallisuutta ja todellista asettautumista asuinvaltioon arvioitaisiin kokonaisuudessaan toiminnan objektiivisesti havaittavien tunnusmerkkien perusteella, jolloin merkitystä annetaan toimialan erityispiirteille ja toiminnan luonteelle. Olosuhteiden arvioinnin tarkoituksena on selvittää, onko yhteisön sijoittautuminen asuinvaltioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tarkoittamalla tavalla puhtaasti keinotekoinen järjestely.

Lain esitöissä ei ole muutoin avattu lainkohdassa tarkoitettujen ”kotipaikan” tai ”asuinvaltion” käsitteitä. Katson, että lakia on sen tarkoituksen toteuttamiseksi ja perusvapauksien suojaamiseksi luontevaa tulkita niin, että lainkohdassa viitataan kansainvälisessä vero-oikeudessa tunnettuun asuinvaltion käsitteeseen ja että asuinvaltion muodostuminen tiettyyn valtioon on ratkaistava kyseisen valtion lainsäädännön nojalla. Tulkinta estää pitämästä yksikköä Suomessa väliyhteisönä silloin, kun jokin muu Euroopan talousalueeseen kuuluva valtio katsoo yksikön siellä yleisesti verovelvolliseksi ja yksikön sijoittautumista tuohon valtioon on pidettävä aitona. Tällaisessa tilanteessa Suomen oikeus tuon yksikön tulon verottamiseen ei voi perustua Suomen väliyhteisölainsäädäntöön, vaan verotusvalta asuinvaltion ja Suomen välillä on ratkaistava asianomaista verosopimusta soveltaen.

OECD:n malliverosopimuksen 4 artiklan 1. kappaleen mukaan ”sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä” tarkoitetaan henkilöä, joka on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan verovelvollinen siellä kotipaikan, asumisen, johtopaikan tai muun vastaavan perusteen nojalla. Tuloverolain 9 §:n 1 kohdasta ilmenevän Suomessa omaksutun lainsäädäntöratkaisun mukaan täällä pidetään yleisesti verovelvollisena tänne rekisteröidyn kotimaisen yhteisön lisäksi myös ulkomailla perustettua tai rekisteröityä yhteisöä, jonka tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa. Vastaavat lainsäädäntöratkaisut ovat tavallisia muuallakin.

Siinä ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa tapauksessa, jossa uusi hallinnointiyhtiö on asettautunut Luxemburgin sijaan muualle, on mahdollista, että sille päärahastolle, jonka alarahastosta nyt on kysymys, muodostuu sinne tosiasiallinen johtopaikka ja että sitä pidetään kyseisen valtion lainsäädännön mukaan verotuksen kannalta siellä asuvana. Vaikka päärahasto on tällöin edelleen rekisteröity Luxemburgiin, väliyhteisölain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rahaston asuinvaltiona ja kotipaikkana pidetään tällöin Luxemburgin sijasta tuota toista valtiota.

Mikäli tuo valtio sijaitsee Euroopan talousalueen ulkopuolella, säännöksen soveltamisedellytykset eivät täyty. Siltä osin kuin A:n valitus koskee tällaiseksi muodostuvaa tilannetta, valitusta ei voida hyväksyä.

Toisaalta, mikäli tuo toinen valtio kuuluu Euroopan talousalueeseen ja mikäli rahastolla on uuden hallinnointiyhtiön välityksin siellä käytettävänään sellaiset riittävät resurssit, joiden turvin rahaston voidaan katsoa todellisuudessa asettautuneen sinne ja tosiasiallisesti harjoittavan taloudellista toimintaa siellä, väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin soveltaminen on tällöin ongelmattomasti mahdollista. Säännöksessä tarkoitetuksi rahaston verotukselliseksi kotipaikaksi ja asuinvaltioksi muodostuu tällöin Luxemburgin sijasta tuo valtio.

Tämän jälkeen on arvioitava sitä toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä ensisijaisesti esillä pidettyä mahdollisuutta, että rahaston verotuksellinen kotipaikka säilyy hallinnointiyhtiön sijaintivaltion vaihtumisesta huolimatta edelleen Luxemburgissa.

Tällöin ne väliyhteisölain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetut resurssit, joita pykälän 1 momentin soveltamisedellytyksiä arvioitaessa on tarkasteltava, sijaitsevat eri lainkäyttöalueilla, osin Luxemburgissa ja osin uuden hallinnointiyhtiön sijoittautumispaikassa. Koska pykälän 3 momentin mukaan puheena olevien resurssien tulee olla yksikön käytettävänä sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, säännöksen sanamuodon mukainen tulkinta johtaisi siihen, ettei pykälän mukainen taloudellisen toiminnan poikkeus soveltuisi. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon myös sijoittautumisvapaudesta ja ATAD:sta johtuvat vaatimukset, ja viime kädessä säännös on unionin oikeuden välittömän oikeusvaikutuksen vuoksi syrjäytettävä.

ATAD:n 12. johdantokappaleen mukaan kunkin valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt voivat koskea koko kevyesti verotettua tytäryhtiötä, tiettyjä tulolajeja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattua tuloa. Sen varmistamiseksi, että ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt ovat oikeassa suhteessa veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista aiheutuviin ongelmiin, on erityisen tärkeää, että jäsenvaltiot, jotka rajaavat ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat sääntönsä tytäryhtiölle keinotekoisesti ohjattuun tuloon, tähtäävät tarkasti tilanteisiin, joissa suurin osa määräysvallassa olevan tytäryhtiön tuloja koskevasta päätöksenteosta tapahtuu verovelvollisen jäsenvaltiossa.

Suomen väliyhteisölaki perustuu kevyesti verotetun ulkomaisen etuyhteysyksikön koko tulon verottamiseen Suomessa ja lähinnä ATAD:n 7 artiklan 2 kohdan a alakohtaan. Tuon alakohdan toisen alakohdan mukaan tuota alakohtaa ei sovelleta, jos asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista käy ilmi, että ulkomainen väliyhtiö harjoittaa merkittävää taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja. ATAD ei siten sisällä vaatimusta, jonka mukaan mainittujen resurssien tulisi sijaita samalla lainkäyttöalueella. Kun otetaan huomioon ATAD:n 12. johdantokappaleessa lausuttu, vaikka se koskeekin nimenomaisesti ATAD:n 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaista puuttumista ainoastaan epäaitoihin järjestelyihin, mitä lainsäädäntövaihtoehtoa Suomessa ei ole toteutettu, unionin lainsäätäjän ilmeisenä tarkoituksena on ollut sisällyttää ylipäänsä väliyhtiösääntelyn piiriin vain sellaiset verovelvolliseen etuyhteydessä olevat ulkomaiset yksiköt, joissa määräysvaltaa käytetään verovelvollisen omasta jäsenvaltiosta käsin tai joiden resurssit sijaitsevat tuossa valtiossa, tässä tapauksessa siis Suomessa.

Koska ATAD ei sen 3 artiklan mukaan kuitenkaan estä soveltamasta kansallisia määräyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa laajempi suoja kotimaiselle yhteisöveropohjalle, väliyhteisölain 3 §:n hyväksyttävyyttä on viime kädessä arvioitava ja sen soveltaminen ratkaistava ATAD:n tulkintavaikutuksen sijasta suoraan sijoittautumisvapauteen ja muihin perusvapauksiin nojautuen. Tapauksen C-196/04, Cadbury Schweppes, perusteella on selvää, kuten todettu, että väliyhteisölainsäädännön soveltaminen on sijoittautumisvapauden vastaista, jos väliyhteisön harjoittama toiminta täyttää aidon ja tosiasiallisen taloudellisen toiminnan tunnusmerkit. Katson, että tästä johtopäätöksestä ei ole aihetta poiketa sellaisessakaan tilanteessa, jossa yksikkö tukeutuu muualla kuin omalla lainkäyttöalueellaan sijaitseviin resursseihin, kunhan resurssit joka tapauksessa sijaitsevat Euroopan talousalueella ja asianomaisen verovelvollisen kotivaltion, tässä tapauksessa siis Suomen, ulkopuolella. Tällöin on kysymys siitä, että ulkomainen yksikkö, tässä tapauksessa Luxemburgiin sijoittautunut rahasto, hankkii palveluita muualle Euroopan talousalueelle sijoittautuneelta hallinnointiyhtiöltä, ja tällaisen yksikön asettaminen eri asemaan rikkoisi SEUT 56 artiklassa taattua palvelujen vapaata liikkuvuutta. Yksikön lukemisessa väliyhteisöksi olisi edelleen kysymys Luxemburgiin sijoittautuneen rahaston välillisestä syrjinnästä, koska palvelujen hankkiminen Luxemburgin ulkopuolelta olisi siihen sijoittavan suomalaisen tahon kannalta verotuksellisesti epäedullista ja siten heikentäisi rahaston houkuttelevuutta tällaisen sijoittajan kannalta.

Mainitusta johtopäätöksestä ei ole aihetta poiketa myöskään sen johdosta, että asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes, annetussa tuomiossa on edellytetty yhtiön todellista asettautumista vastaanottajana olevaan jäsenvaltioon ja taloudellisen toiminnan tosiasiallista harjoittamista juuri siellä (tuomion 54 kohta). Tuon tapauksen asiayhteydessä ei ole ollut esillä tilannetta, jossa vastaanottajana olevaan jäsenvaltion sijoittautunut toimija hyödyntää myös jossain muussa jäsenvaltiossa olevia resursseja, vaan näkökulma on ollut yksinomaan siinä, sijaitsevatko resurssit aidosti vastaanottavassa jäsenvaltiossa vai jäävätkö ne olennaisilta osin lähettävään valtioon. Tuomion perusteluita ei tule tulkita ikään kuin niissä olisi otettu kantaa myös nyt esillä olevaan tilanteeseen.

Vaikka Luxemburgiin sijoittautunut rahasto hallinnointiyhtiön sijaintivaltion vaihtumisen myötä hyödyntää muualla kuin Luxemburgissa sijaitsevia toimitiloja, henkilöstöä ja kalustoa, sen väliyhteisöaseman ratkaiseminen on edelleen perustettavissa objektiivisiin ja ulkopuolisten tarkastettavissa oleviin tekijöihin. Muualle kuin Luxemburgiin sijoittautuneen hallinnointiyhtiön resurssien hyödyntäminen ei oikeuta päättelemään, että rahaston sijoittautuminen Suomen ulkopuolelle olisi sellainen mainitussa tuomiossa tarkoitettu keinotekoinen järjestely, joka olisi verrattavissa toimimiseen postilaatikkona tai bulvaanina.”