KHO:2026:56

A Oy oli vuonna 2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla D AB:lle saaden vastikkeena D AB:n osakkeita. Luovutuskirjassa oli sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Korvausvelvollisuuden synnyttyä A Oy oli maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaisi korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A Oy oli kirjannut vuonna 2024 maksettavasta korvauksesta arvionsa perusteella varauksen tilikauden 2023 kirjanpitoon. A Oy oli myynyt pääosan saamistaan D AB:n osakkeista vuonna 2020.

Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko osakkeiden luovutusta koskevan sopimuksen ehtoihin perustuvia korvauksia pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuina A Oy:n verovuoden 2023 vähennyskelpoisina menoina.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tilanne rinnastui siihen, että A Oy olisi hankkinut D AB:n osakkeet omistamiaan B Oy:n osakkeita ja rahaa vastaan. Näin ollen A Oy:n osakevaihdossa suorittaman vastikkeen oikaisueriksi luonnehdittavat korvaukset oli katsottava yhtiön D AB:n osakkeista maksamaksi lisävastikkeeksi, joka oli sinänsä luettava sanottujen osakkeiden hankintamenoon.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että verovuonna 2020 luovutettujen D AB:n osakkeiden hankintamenoon luettava osa korvauksista oli A Oy:n vähennyskelpoinen elinkeinotoiminnan meno, joka yhtiön olisi tullut jaksottaa verovuodelle 2020. Sanottua verovuotta koskevan oikaisuvaatimuksen tekemisen määräaika oli päättynyt. Näin ollen sinänsä vähennyskelpoinen meno olisi jäänyt tältä osin kokonaan vähentämättä, jos yhtiö ei olisi saanut vähentää sitä myöhemmin verovuonna, jona yhtiön korvausvelvollisuus oli realisoitunut. Tällaista lopputulosta ei voitu pitää tuloverotuksessa noudatettavan nettotulon verottamisen periaatteen mukaisena.

Näissä olosuhteissa A Oy sai vähentää vuonna 2020 luovuttamiensa D AB:n osakkeiden hankintamenoon luettavan osan esillä olevista korvauksista verovuoden 2023 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna tulon hankkimisesta aiheutuneena menona. Siltä osin kuin korvaukset oli luettava vielä verovuonna 2023 luovuttamatta olevien D AB:n osakkeiden hankintamenoon, kysymys ei ollut vielä verovuoden 2023 verotuksessa vähennyskelpoisesta menosta.

Ennakkoratkaisu verovuodelle 2023.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § 1 momentti, 8 § 1 momentti 1 ja 2 kohta ja 52 f § 2 momentti

Vrt. KHO 2026:55

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.3.2025 nro 1336/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A Oy:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hyväksytään osittain. Hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että A Oy saa vähentää verovuoden 2023 tuloverotuksessaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna menona yhtiön verovuonna 2020 luovuttamiin D AB:n osakkeisiin kohdistuvan osuuden eli 817 071 / 895 787 -osaa D AB:lle verovuonna 2023 maksetusta korvauksesta ja verovuonna 2024 maksettavasta korvauksesta.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus Verohallinnolle

A Oy on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

A Oy on 13.11.2020 luovuttanut omistamansa B Oy:n osakkeet ruotsalaiselle pörssilistatulle D AB:lle. Luovutus on toteutettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisena osakevaihtona, jossa B Oy:n osakkeenomistajat luovuttivat yhtiön koko osakekannan D AB:lle saaden vastikkeeksi D AB:n osakkeita omistusosuuksiensa suhteessa. A Oy sai vastikkeena 895 787 D AB:n osaketta.

Toteutuneen osakevaihdon jälkeen A Oy on myynyt 817 071 kappaletta osakevaihdossa vastikkeena saamistaan D AB:n osakkeista Tukholman pörssissä verovuonna 2020. Luovutuksesta on muodostunut yhtiölle veronalainen luovutusvoitto.

B Oy:n osakekannan luovutuksen yhteydessä kauppakirjan muotoon laadittuun luovutuskirjaan on kirjattu ehto koskien luovuttajien korvausvelvollisuutta C Oy:öön liittyen. Kauppakirjan ehto on merkinnyt sitä, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Kyse on ollut luovutuksen ehtoihin lukeutuvasta ehdollisesta sopimusperusteisesta korvausvastuusta, jonka potentiaalinen realisoituminen maksettavaksi on kaupantekohetkellä jäänyt epävarmaksi. Mahdollinen korvausvastuu ja sen määrä on jäänyt määritettäväksi sen mukaisesti, mitkä C-kiinteistöön ja vuokrasopimukseen liittyvät todelliset tuotot ja kustannukset vuosina 2020–2023 tulevat olemaan.

Vuonna 2023 on selvinnyt, että C-kiinteistöön ja vuokrasopimukseen liittyvät kustannukset ovat ylittäneet sopimuksessa määritellyllä tavalla kohteen tuotot vuosina 2020–2022. Korvausvelvollisuuden olemassaolo on myönnetty oikeaksi vuonna 2023. Tämä on realisoinut B Oy:n entisille osakkeenomistajille luovutuskirjan ehtojen mukaisen vahingonkorvausvastuun D AB:ia kohtaan.

A Oy on maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023. Myös vuoden 2023 osalta mahdollisen korvausvastuun suoritusvelvollisuus on realisoitunut vuonna 2023, kun korvauksen maksuperusteet on myönnetty oikeiksi. Vuodelta 2023 maksettavan korvauksen määrän tulisi täsmentyä vuoden 2024 aikana. Yhtiö maksaa siten potentiaalisen korvausvastuun realisoituessa vastaavin perustein korvausta D AB:lle myös verovuoden 2024 aikana. Yhtiö on kirjannut vuoden 2023 korvauksesta arvionsa perusteella 200 000 euron varauksen. Korvaukset on käsitelty vuoden 2023 kirjanpidossa liiketoiminnan muina kuluina.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset

Yhtiö on pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1. Voiko A Oy hakemuksessa kuvatut olosuhteet huomioiden vähentää verovuoden 2023 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna tulonhankkimisesta aiheutuneena menona D AB:lle verovuonna 2023 maksetun sopimusperusteisen korvauksen, yhteensä 341 045,32 euroa?

2. Voiko yhtiö vastaavalla tavalla vähentää verovuoden 2023 tuloverotuksessaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna tulonhankkimisesta aiheutuneena menona D AB:lle verovuonna 2024 maksettavan sopimusperusteisen korvauksen, jonka suorittamisvelvollisuus on vahvistunut vuonna 2023, mutta jonka lopullinen määrä täsmentyy vasta verovuoden 2024 aikana?

Verohallinnon ennakkoratkaisu 10.4.2024 verovuodelle 2023

Verohallinto on lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1.–2. A Oy ei voi hakemuksessa kuvatut olosuhteet huomioiden vähentää verovuoden 2023 tuloverotuksessaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna menona D AB:lle verovuonna 2023 maksettua sopimusperusteista korvausta, yhteensä 341 045,32 euroa ja verovuonna 2024 D AB:lle maksettavaa sopimusperusteista korvausta, jonka suorittamisvelvollisuus on vahvistunut vuonna 2023, mutta jonka lopullinen määrä täsmentyy vasta verovuoden 2024 aikana.

Verohallinto on ennakkoratkaisunsa perusteluissa lausunut muun ohella, että B Oy:n osakekannan luovutuksen yhteydessä luovutuskirjaan oli kirjattu ehto koskien luovuttajien korvausvelvollisuutta D AB:lle liittyen C Oy:öön. Kun otetaan huomioon, että osakevaihdossa B Oy:n osakkeiden luovutus on ollut A Oy:lle elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 2 momentin, oikeastaan 52 f §:n 2 momentin, perusteella verovapaata tuloa, Verohallinto on katsonut, että maksettu korvaus on ollut luonteeltaan saman lain 16 §:n 2 kohdan mukainen verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtunut meno eikä siten tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtunut meno.

Verohallinto on katsonut lisäksi, että yhtiön D AB:lle maksaman korvauksen ei voida katsoa vaikuttaneen tai liittyneen osakevaihdon jälkeen tapahtuneesta osakeluovutuksesta kertyneen veronalaisen luovutushinnan määrään. Korvausta ei siten voida katsoa suoritetun pörssissä tapahtuneesta osakeluovutuksesta saadun tulon hankkimis- tai säilyttämistarkoituksessa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön valituksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut muun ohella, että kauppakirjan ehdon mukaista myyjien myöhemmin selviävää mahdollista maksuvelvollisuutta on pidettävä asian olosuhteissa kauppahinnan oikaisueränä, kun otetaan huomioon ehdon sisältyminen B Oy:n osakekannan luovutusta koskevaan sopimuskokonaisuuteen, ja että ehdon ainoa tarkoitus on ennalta määriteltyjä laskentaperusteita soveltaen hyvittää tietyn toiminnon mahdollinen negatiivinen kannattavuus ostajataholle. Ehdolle ei ole sopimuskokonaisuudesta irrallista perustetta, eikä siitä olisi sovittu osapuolten kesken muuten kuin osana osakekannan kauppasopimusta.

Hallinto-oikeus on todennut, että B Oy:n osakkeenomistajat ovat saaneet osakevaihdossa osakkeistaan vastikkeeksi D AB:n osakkeita omistusosuuksiensa suhteessa. Vastikkeena saatujen D AB:n osakkeiden kokonaismäärän ja sitä kautta arvon on katsottava myöhemmin osoittautuneen liian suureksi kauppakirjaan sisältyneen luovutetun toiminnon kannattavuutta koskeneen ehdon toteuduttua. Tämän johdosta D AB:lle maksetut korvaukset eli kauppahinnan oikaisuerät pienentävät A Oy:n verovapaan luovutusvoiton määrää. Korvausten osalta kyse ei ole A Oy:n liiketoimintaan liittyneistä tulonhankkimismenoista.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tero Särkikangas, Anu Punavaara ja Pasi Mäkelä, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että yhtiön D AB:lle maksamissa sopimusperusteisissa korvauksissa on kyse elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetusta tulonhankkimisesta aiheutuneista menoista, jotka ovat vähennyskelpoisia yhtiön tuloverotuksessa verovuonna 2023, jolloin korvausten suorittamisvelvollisuus on vahvistunut.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu ja osapuolten kannanotot

Asiassa on ratkaistavana, voidaanko esillä olevia osakkeiden luovutusta koskevan sopimuksen ehtoihin perustuvia korvauksia pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuina A Oy:n verovuoden 2023 vähennyskelpoisina menoina.

A Oy:n mukaan C-kiinteistöön liittyvää korvausta koskevassa sopimuslausekkeessa on ollut kyse itsenäisestä korvausvelvollisuudesta, jonka realisoituminen on sidottu erikseen määritettyihin seikkoihin ja joka on riippumaton järjestelyn muista ehdoista. Korvauslausekkeen sisältyminen samaan sopimuskokonaisuuteen, jossa on sovittu osakevaihdon muodossa toteutetusta osakekaupasta, ei tee korvauksesta kauppahinnan oikaisuerää. Maksettu korvaus on luonteeltaan siviilioikeudelliseen sopimukseen perustuva korvaus, jolla on vahingonkorvauksen ja sopimussakon piirteitä. Osapuolten tarkoituksena ei ole ollut sopia kauppahinnan oikaisusta.

Toissijaisesti, kun osakevaihtoa voidaan arvioida B Oy:n osakkeenomistajien D AB:iin tekemänä pääomansijoituksena, yhtiön maksamia sopimuskorvauksia voidaan pitää sen D AB:iin tekeminä vastikkeettomina lisäsijoituksina.

Yritysjärjestelytilanteissa ei ole tarkoitettu, että järjestelyt olisivat lopullisesti verovapaita. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n esitöistä käy ilmi, ettei osakevaihdon vero-oikeudellista luonnetta tai verokohtelua ole ollut tarkoitus muuttaa pykälän sanamuodon muuttamisesta huolimatta. Osakevaihdosta ei siis aiheudu osakkeenomistajille veronalaista, mutta ei myöskään verovapaata tuloa. Kyse on käytännössä jaksotusedusta, jossa järjestelyssä realisoituneen tulon verotus lykkääntyy myöhempään ajankohtaan. Lykkääntymisetu on perusteltu yritysjärjestelydirektiivin tavoitteet huomioiden. D AB:n osakkeiden luovutuksissa on ollut kyse veronalaisista luovutuksista A Oy:n verotuksessa. Maksettu korvaus liittyy siten osakevaihdossa vastikkeeksi saatujen osakkeiden luovutuksen yhteydessä realisoituvan veronalaisen luovutusvoiton hankintaan.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan kauppakirjan ehtoja kokonaisuutena arvioiden A Oy:n suorittamissa sopimuskorvauksissa on kysymys kauppahinnan oikaisuerästä. Tämä on verotuksessa käsiteltävä ensisijaisesti siten, että se pienentää luovutuksesta muodostuvaa verovapaan luovutusvoiton määrää. Erä rinnastuu negatiiviseen lisäkauppahintaan, sillä kyse on ollut myyjälle asetetusta ehdollisesta korvausvastuusta, jonka suorittamisvelvollisuus on kaupantekohetkellä ollut epävarmaa ja joka on riippunut tiettyjen ennalta määrättyjen ehtojen täyttymisestä tulevaisuudessa. Ehdollisesta korvausvastuusta on myös sovittu siinä tarkoituksessa, että ostaja on voinut suojata B Oy:n osakkeiden kauppahinnan asettumisen siihen euromäärään, jonka ostaja on ollut enintään valmis maksamaan. Oikea verovuosi kauppahinnan oikaisulle on osakevaihdon toteuttamisvuosi 2020, johon ei ole enää mahdollista hakea muutosta. Kun luovutus on ollut yhtiölle joka tapauksessa verovapaa, tällä ei ole käytännössä merkitystä.

Mikään kauppakirjan ehdoissa ei viittaa siihen, että osapuolten tarkoituksena olisi ollut pitää sopimuskorvauksia yhtiön D AB:iin tekemänä vastikkeettomana lisäsijoituksena. Vaikka näin katsottaisiin, tässäkin tilanteessa oikaisu tulee tehdä osakkeiden hankintamenon osalta verovuoteen 2020.

Toissijaisesti lain sanamuodon on katsottava mahdollistavan tulkinnan, jonka mukaan sopimuskorvauksissa on kysymys elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista verovapaan tulon hankkimisesta johtuvista vähennyskelvottomista menoista. Osakevaihdossa on kysymys verovapaasta luovutuksesta, johon sopimuskorvaukset kiinteästi liittyvät. Vastikeosakkeiden jatkoluovutus ei ole nyt arvioinnin kohteena, eikä sen verokohtelulla ole merkitystä ratkaistaessa puheena olevaa asiaa. Sopimuskorvausten suorittamisvelvollisuutta ei ole kytketty mahdolliseen vastikeosakkeiden jatkoluovutukseen.

Sovellettavat oikeusohjeet

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

Saman lain 8 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:

1) rahoitusomaisuuden, vaihto-omaisuuden, sijoitusomaisuuden ja muun omaisuuden hankintamenot 8 a ja 42 a §:ssä säädetyin poikkeuksin;

2) käyttöomaisuuden hankintamenot 6 b §:ssä säädetyin poikkeuksin; jos verovelvollinen on saanut hyödykkeen hankkimiseen avustusta julkiselta yhdyskunnalta tai jos joku muu on elinkeinotoiminnassaan osallistunut hankintamenon suorittamiseen, vähennyskelpoiseen hankintamenoon ei kuitenkaan lueta avustusta tai toisen osuutta vastaavaa osaa hankintamenosta.

Saman lain 14 §:n 1 momentin mukaan vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden välittömien menojen määrä. Hankintamenoon luetaan lisäksi kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla hyödykkeen hankintamenoon kirjanpidossa luetut välilliset menot ja korkomenot.

Saman lain 22 §:n 1 momentin mukaan meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt, jollei jäljempänä muuta säädetä. Vähäiset menoerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden kuluksi, jona niiden maksu on tapahtunut.

Saman lain 28 §:n 1 momentin mukaan vaihto-omaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona vaihto-omaisuus on luovutettu, kulutettu tai menetetty. Verovelvollisella verovuoden päättyessä olevan vaihto-omaisuuden hankintamenosta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan vaihto-omaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan taikka kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitetuissa kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa tarkoitetun nettorealisointiarvon.

Saman lain 42 §:n 2 momentin mukaan maa-alueen, arvopaperin ja muun kulumattoman käyttöomaisuuden veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja hankintameno tai sen vähennyskelpoinen osa poistetaan 6 b ja 43 §:ssä säädetyin poikkeuksin sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut. Edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön omistamien muiden kuin lain 6 b §:n 1 momentissa tarkoitettujen verovapaasti luovutettavien osakkeiden hankintameno on 6 b §:n 4–6 momentin luovutustappiota koskevien säännösten mukaisesti vähennyskelpoinen, kun osakkeet on luovutettu tai lopullisesti menetetty.

Saman lain 42 a §:n mukaan muun omaisuuden hankintamenon jaksottamisessa noudatetaan, mitä 30–33, 33 a ja 34–41 §:ssä säädetään käyttöomaisuudesta. Maa-alueen, arvopaperin ja muun kulumattoman omaisuuden veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja hankintameno tai sen vähennyskelpoinen osa poistetaan 8 a §:ssä säädetyin poikkeuksin sinä verovuonna, jona omaisuus on luovutettu, tuhoutunut, vahingoittunut tai lopullisesti menetetty.

Saman lain 52 f §:n 2 momentin mukaan osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan D AB on 13.11.2020 hankkinut B Oy:n osakekannan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla A Oy:ltä ja yhtiön muilta osakkailta antaen vastikkeena omia osakkeitaan. Luovutuskirjassa on sovittu muun ohella, että mikäli C-kiinteistöön ja siihen liittyvään vuokrasopimukseen liittyvät kulut ylittävät kohteesta saatavat tuotot sopimuksessa määritellyllä tavalla laskettuna vuosina 2020–2023, B Oy:n osakkaat korvaavat erotuksen D AB:lle euro eurosta. Mainitun korvausvelvollisuuden synnyttyä A Oy on maksanut korvauksen vuosilta 2020–2022 D AB:lle vuonna 2023 ja maksaa korvauksen vuodelta 2023 vuoden 2024 aikana. A Oy on kirjannut vuonna 2024 maksettavasta korvauksesta arvionsa perusteella varauksen tilikauden 2023 kirjanpitoon.

Esillä olevat korvaukset perustuvat luovutuskirjan ehtoon, joka on velvoittanut B Oy:n entiset osakkeenomistajat korvaamaan luovutuskirjassa määritellyllä tavalla C-kiinteistön mahdollisen tappiollisen tuloksen yhtiön osakkeet hankkineelle D AB:lle. A Oy:n korvausvelvollisuuden on katsottava perustuvan siihen, että yhtiön osakevaihdossa luovuttamien B Oy:n osakkeiden arvo on myöhemmin osoittautunut luovutuskirjan perustana ollutta arvoa alemmaksi.

Tilanne rinnastuu siihen, että A Oy olisi hankkinut D AB:n osakkeet omistamiaan B Oy:n osakkeita ja rahaa vastaan. Näin ollen A Oy:n osakevaihdossa suorittaman vastikkeen oikaisueriksi luonnehdittavat korvaukset on katsottava yhtiön D AB:n osakkeista maksamaksi lisävastikkeeksi, joka on sinänsä luettava sanottujen osakkeiden hankintamenoon.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan nojalla omaisuuden hankintameno on lain 7 §:ssä tarkoitettu vähennyskelpoinen meno tietyin poikkeuksin. Asiassa ei ole esitetty A Oy:n omistamien D AB:n osakkeiden omaisuuslajista muuta selvitystä kuin se, että osakkeiden luovutuksesta on muodostunut veronalainen luovutusvoitto. Ennakkoratkaisua ei siten ole haettu tilanteeseen, jossa olisi kysymys edellä mainittujen poikkeusten piiriin kuuluvasta tilanteesta. Siten asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitaessa lähtökohtana on, että D AB:n osakkeiden hankintameno on A Oy:n verotuksessa vähennyskelpoinen meno.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain edellä selostettujen säännösten perusteella osakkeiden hankintameno jaksotetaan vähennettäväksi verovuotena, jona osakkeet on luovutettu. A Oy on verovuonna 2020 luovuttanut 817 071 osakevaihdossa vastikkeena saamaansa D AB:n osaketta. Siltä osin kuin A Oy:n vuosilta 2023 ja 2024 maksettavaksi tulevat korvaukset on luettava sanottujen D AB:n osakkeiden hankintamenoon, korvaus olisi jaksotettava verovuodelle 2020.

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamassaan ennakkopäätöksessä KHO 2026:55 todennut, että tuloverolain mukaan toimitettavassa verotuksessa luovutusvoitot lasketaan erikseen. Tuloverolain 46 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden hankintamenon poistamatta oleva osa vähennetään omaisuuden luovutushinnasta luovutusvoiton määrää laskettaessa. Omaisuuden hankintamenoa ei siten vähennetä erikseen tuloverolain 54 §:n 1 momentin tarkoittamana pääomatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena menona. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei luonnollinen henkilö voinut vähentää esillä olevaan järjestelyyn liittyviä osakkeiden hankintamenoon luettavia korvauksia maksuvuosien tulonhankkimismenoina.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännökset eivät perustu omaisuuden luovutuskohtaisesti laskettujen luovutusvoittojen verottamiseen, vaan veronalaiset luovutushinnat ja vähennyskelpoiset hankintamenot luetaan osaksi elinkeinotoiminnan tuloja ja menoja. Hankintameno-olettaman käyttäminen ei ole mahdollista. Siten nyt esillä olevaa tilannetta voidaan arvioida toisin kuin ennakkopäätöksessä KHO 2026:55 esillä ollutta tuloverolain soveltamista koskevaa tilannetta.

Edellä esitetyn perusteella verovuonna 2020 luovutettujen D AB:n osakkeiden hankintamenoon luettava osa korvauksista on A Oy:n vähennyskelpoinen elinkeinotoiminnan meno, joka yhtiön olisi tullut jaksottaa verovuodelle 2020. Sanottua verovuotta koskevan oikaisuvaatimuksen tekemisen määräaika on päättynyt. Näin ollen sinänsä vähennyskelpoinen meno jää tältä osin kokonaan vähentämättä, jos yhtiö ei saa vähentää sitä myöhemmin verovuonna, jona yhtiön korvausvelvollisuus on realisoitunut. Tällaista lopputulosta ei voida pitää tuloverotuksessa noudatettavan nettotulon verottamisen periaatteen mukaisena.

Edellä esitettyyn nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että A Oy saa näissä olosuhteissa vähentää vuonna 2020 luovuttamiensa 817 071 D AB:n osakkeen hankintamenoon luettavan osan esillä olevista korvauksista verovuonna 2023 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna tulon hankkimisesta aiheutuneena menona.

Siltä osin kuin korvaukset on luettava vielä verovuonna 2023 luovuttamatta olevien 78 716 D AB:n osakkeen hankintamenoon, kysymys ei ole vielä verovuoden 2023 verotuksessa vähennyskelpoisesta menosta.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio, Jaakko Autio ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.