KHO: Karhujen kannanhoidolliseen metsästykseen voitiin myöntää poikkeuslupa

Riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan pääasiallisena päämääränä oli lieventää karhukannan alueellisista tihentymistä aiheutuvia sosioekonomisia haittoja ja vahvistaa karhun ihmisarkuutta vaikuttamalla hallitusti karhukannan kokoon, kasvuvauhtiin sekä alueellisiin tihentymiin.

Riistakeskuksen esittämän selvityksen perusteella tilanteet, joissa karhu oli tavattu asutuksen pihapiirissä, olivat poikkeuslupapäätöksessä tarkoitetulla alueella yli viisinkertaistuneet kolmessa vuodessa. Vuonna 2024 ensimmäisen puolen vuoden aikana riistakeskus oli tilastoinut tällaisia tilanteita 36 kappaletta ja antanut osassa lopettamis- tai karkottamismääräyksiä. Vuosina 2022-2024 alueella oli ollut yhteensä yhdeksän suurriistavirka-apua vaatinutta SRVA-tehtävää, joissa vaaraa aiheuttaneita karhuja oli karkotettu metsästäjien ja poliisin yhteistyönä.

Korkein hallinto-oikeus piti selvitettynä, että karhujen esiintyminen asuinrakennusten pihapiirissä ja muuten asutuksen läheisyydessä sekä tästä aiheutuva ihmisten ja karhujen välisten kohtaamisten vaara oli poikkeuslupapäätöksessä tarkoitetulla alueella merkittävästi lisääntynyt. Poikkeuslupa-alueella oli siksi osoitettu olevan luontodirektiivissä edellytetty ja sen soveltamista koskevassa komission ohjeasiakirjassa tarkoitettu ongelma, johon tuli puuttua ja jonka ratkaisemiseksi direktiivin 12 artiklassa säädetyistä kielloista oli mahdollista poiketa direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetyin perustein. Tämän ongelman poistamista oli pidettävä sellaisena hyväksyttävänä päämääränä, jonka saavuttaminen kannanhoidollisella metsästyksellä direktiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla oli mahdollista.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että riistakeskuksen poikkeusluvan päämääränä oli vähentää ennakolta ihmisten ja karhujen kohtaamisten todennäköisyyttä harventamalla kasvanutta karhukantaa sekä rajoittamalla kannan kasvua ja tihentymiä poikkeuslupa-alueella. Päämäärän saavuttamiseksi ei myöskään ollut muuta tyydyttävää ratkaisua, koska kohtaamisia ei voitu riittävästi estää poistamalla pelkästään vahinkoa tai turvallisuusuhkaa aiheuttavia yksittäisiä karhuja.

Kun otettiin huomioon karhukannan koosta ja suojelun tasosta saatu parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon perustuva riittävä selvitys ja poikkeusluvassa asetetut määräykset, poikkeuslupa 15 karhun pyyntiin ei myöskään vaarantanut karhun suotuisaa suojelutasoa paikallisesti, alueellisesti tai valtakunnallisesti.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Suomen riistakeskuksen päätös ei ollut lainvastainen. Koska poikkeusluvassa asetettu määräaika karhujen kannanhoidolliselle oli kuitenkin päättynyt, enempi lausuminen asiasta raukesi.

Poikkeusluvan myöntämiseksi oli luontodirektiivin mukaiset perusteet

Luontodirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikki direktiivin liitteen IV (a) kohdassa mainittujen lajien yksilöiden tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa. Näihin lajeihin kuuluvat muun muassa karhu, susi poronhoitoalueen ulkopuolella ja ilves. Kiellosta poikkeaminen vaatii kolmen edellytyksen täyttymistä. Ensinnäkin on oltava tietty, direktiivissä säädetty peruste poikkeuksen myöntämiseen. Toiseksi tuon perusteen täyttämiseksi ei saa olla muuta tyydyttävää ratkaisua, ja kolmanneksi poikkeaminen ei saa vaarantaa lajin kannan suotuisan suojelutason saavuttamista.

Luontodirektiivin mukaiset edellytykset on pantu täytäntöön metsästyslailla, jota on tulkittava direktiivin tulkintaa ohjaavien EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisujen ja tuomioiden mukaisesti. Nämä tulkinnat sitovat kansallisia viranomaisia ja tuomioistuimia.

Edelliset karhupoikkeusluvat

Vuonna 2023 ratkaistuissa tapauksissa (KHO 2023:99 ja KHO 2023:100) karhun metsästykseen myönnettyjen poikkeuslupien perusteena oli esitetty karhunmetsästyskulttuurin ylläpitäminen sekä adaptiivinen karhukannan hallinta kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus tuolloin katsoi, että poikkeusluvat oli myönnetty lainvastaisesti, koska niissä ei ollut kysymys luontodirektiivin mahdollistamasta tiukasti suojellun lajin yksilöiden tappamisesta muun muassa yleistä turvallisuutta koskevista syistä tai merkittävien omaisuusvahinkojen estämiseksi. Pelkästään sillä seikalla, ettei kannanhoidollinen metsästys olisi vaikuttanut haitallisesti lajin suojelun tasoon, ei ollut merkitystä, vaan kaikkien luontodirektiivin mukaisten poikkeusluvan edellytysten tuli täyttyä.

KHO:n aikaisemmin julkaistut kannanhoidollista metsästystä käsittelevät ennakkopäätökset

​KHO 2020:28Avautuu uuteen välilehteen
​KHO 2020:27Avautuu uuteen välilehteen
​KHO 2022:48Avautuu uuteen välilehteen
​KHO 2023:99Avautuu uuteen välilehteen
​KHO 2023:100Avautuu uuteen välilehteen​

​Yhteystiedot:
Jasmin Tag, viestintäasiantuntija, korkein hallinto-oikeus, puh. 050 443 0236, [email protected]​