Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko Lapin aluehallintovirasto voinut toimivaltansa ja harkintavaltansa puitteissa vahvistaa paliskunnan toimialueeksi kahden aikaisemmin itsenäisen paliskunnan toimialueet tilanteessa, jossa ainoastaan toinen paliskunta eli paliskunta A oli hakenut toimialueiden yhdistämistä ja tehnyt sitä koskevan päätöksen, kun taas toinen paliskunta eli paliskunta B oli samanaikaisesti vastustanut toimialueiden yhdistämistä.

Poronhoitolain 6 §:n 3 momentin mukaan aluehallintovirasto vahvistaa paliskuntien toimialueiden rajat. Korkein hallinto-oikeus totesi, että poronhoitolakiin ei sisältynyt nimenomaisia säännöksiä aluehallintoviraston toimivallasta esillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Myöskään poronhoitolain esitöissä asiaa ei ollut käsitelty. Kun tässä tilanteessa otettiin huomioon paliskunnille poronhoitolain nojalla kuuluva itsehallinto ja se, että paliskunta ei voi tehdä toista paliskuntaa koskevia sitovia päätöksiä eikä hakea toisen paliskunnan puolesta sen rajojen vahvistamista, lähtökohtana edellä mainittua säännöstä sovellettaessa oli pidettävä sitä, että paliskunnan rajojen vahvistamisen tuli tapahtua kaikkien niiden paliskuntien suostumuksella, joita vahvistaminen koski.

Aluehallintoviraston päätöksen lainmukaisuutta oli näin ollen arvioitava hallintolain 6 §:ssä säädettyjen hallinnon oikeusperiaatteiden nojalla. Asiassa oli edellä olevan johdosta erityisesti arvioitava sitä, oliko aluehallintoviraston päätös paliskuntien rajojen muuttamisesta täyttänyt tasapuolisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset.

Aluehallintovirasto oli katsonut, että paliskuntien yhdistämiselle oli poronhoidollisesti niin painavia syitä, että yhdistäminen voitiin vahvistaa toisen paliskunnan vastustuksesta huolimatta. Kun arvioitiin sitä, oliko aluehallintoviraston päätös ollut oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään eli poronhoidon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen nähden, huomiota oli kiinnitettävä paliskunnille poronhoitolaissa säädettyihin tehtäviin. Asiassa saadusta selvityksestä ei ilmennyt, että paliskunta B ei olisi selviytynyt poronhoitolaissa säädetyistä tehtävistään. Paliskuntaan B ei ollut kohdistettu säännösten tai määräysten laiminlyönnin vuoksi uhkasakkoa tai teettämisuhkaa. Paliskunnan B ei myöskään ollut osoitettu olevan kykenemätön tekemään paliskunnan toiminnan kannalta tarpeellisia päätöksiä. Paliskunta B oli myös ilmoittanut olevansa valmis sopimaan yhteistyöstä paliskunnan A kanssa.

Edellä esitettyyn nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, että paliskuntien A ja B yhdistäminen toimialueeltaan yhdeksi paliskunnaksi yksinomaan paliskunta A:n hakemuksen ja päätöksen perusteella ei ollut ollut välttämätöntä poronhoidon harjoittamiselle. Aluehallintoviraston päätös ei siten ollut ollut oikeassa suhteessa vahvistamisen tavoitteen kanssa. Koska aluehallintoviraston päätös ei ollut täyttänyt hallintolaissa edellytettyä oikeasuhtaisuuden vaatimusta ja aluehallintovirasto oli näin paliskunta A:n päätöksen vahvistaessaan ylittänyt harkintavaltansa, aluehallintoviraston päätös oli ollut lainvastainen.

Poronhoitolaki 6 § 3 momentti ja 8 § 1 momentti

Poronhoitoasetus 6 § 2 ja 3 kohta

Hallintolaki 6 §

Ks. ja vrt. KHO 2023:55.

Päätös, jota valitus muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 27.7.2022 nro 979/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää paliskunta B:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ja Lapin aluehallintoviraston päätökset kumotaan.

Paliskunta B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1) Paliskunta A on jättänyt Lapin aluehallintovirastolle 23.3.2020 hakemuksen, jossa se on pyytänyt, että aluehallintovirasto tekisi päätöksen paliskuntien B ja A paliskuntien toimialueiden yhdistämisestä.

(2) Paliskunta A on kokouksessaan 5.6.2020 päättänyt osaltaan paliskuntien toimialueiden yhdistämisestä.

(3) Paliskunta B:n hallitus on Lapin aluehallintovirastolle 29.7.2020 antamassaan lausunnossa ilmoittanut, että paliskunta B vastustaa paliskuntien toimialueiden yhdistämistä.

(4) Lapin aluehallintovirasto on päätöksellään 10.12.2020 vahvistanut paliskunta A:n päätöksen paliskunta B:n ja paliskunta A:n yhdistämisestä toimialueeltaan yhdeksi paliskunnaksi. Päätöksen mukaan paliskunnan rajoina ovat poronhoitoalueen raja ja paliskuntien nykyiset rajat muihin paliskuntiin.

(5) Aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan paliskuntien yhdistämiselle on poronhoidollisesti ollut niin painavia syitä, että yhdistäminen on voitu vahvistaa toisen paliskunnan vastustuksesta huolimatta.

(6) Hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt paliskunta B:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

(7) Hallinto-oikeus on perusteluissaan todennut, että poronhoitolaissa ei ole säädetty, miten paliskunnan rajat muodostetaan. Hallinto-oikeuden mukaan sen arvioitavaksi on jäänyt, onko aluehallintovirasto ylittänyt päätöstä tehdessään harkintavallan rajat.

(8) Saadun selvityksen mukaan paliskunta B:llä ja paliskunta A:lla on pitkä yhteistyö ja sen päättymisestä on vähäistä suurempaa haittaa erityisesti paliskunta A:n eteläosan poronhoidolle. Hallinto-oikeus on katsonut, että yhdistämisestä koituvia hyötyjä voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää poronhoidon kannalta suurempina kuin siitä koituvia haittoja.

(9) Hallinto-oikeus on perustelujensa johtopäätöksessä katsonut, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella aluehallintoviraston voitaisiin katsoa käyttäneen sille kuuluvaa harkintavaltaa väärin. Hallinto-oikeuden mukaan aluehallintoviraston päätös ei ole ollut lainvastainen eikä sitä siten tullut kumota.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mikko Pikkujämsä, Anna-Kaisa Marski, Jari Kostilainen ja Minna Manninen, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(10) Paliskunta B on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja aluehallintovirasto velvoitetaan korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

(11) Paliskunta on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

(12) Poronhoitolaista ei ilmene, miten ja millaisissa tilanteissa tai millaisin edellytyksin paliskuntia voidaan yhdistää ja voidaanko yhdistämistä tehdä ilman paliskunnan suostumusta muutoin kuin viranomaisen aloitteesta. Nimenomaisen säännöksen puuttuessa aluehallintovirasto on ylittänyt harkintavaltansa päättäessään yhdistämisestä. Ratkaisu rikkoo paliskunnan osakkaiden perusoikeuksia, kuten yhdistymisen vapautta ja omaisuuden suojaa. Ratkaisu on hyvän hallinnon periaatteiden vastainen ja myös epätarkoituksenmukainen.

(13) Päätöksen yhdistymisestä on tehnyt yksin paliskunta A:n kokous. Toinen paliskunta ei kuitenkaan voi tehdä päätöksiä toisen paliskunnan puolesta. Paliskunnat ovat hallinnollisesti itsenäisiä, ja niillä on oikeus määrätä omista asioistaan. Yhdistäminen ei lain sanamuodon mukaan ole mahdollista ilman molempien paliskuntien suostumusta. Tähän tulkintaan ovat päätyneet myös aluehallintoviraston asiassa kuulemat Paliskuntain yhdistys sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

(14) Aluehallintoviraston päätös loukkaa paliskunta B:n itsemääräämisoikeutta. Paliskunnalla on elinkeinotoimintaa ja omaisuutta sekä poronhoitolain mukainen laidunnusoikeus alueensa laitumiin.

(15) Aluehallintoviraston päätös ei ole oikeassa suhteessa tavoitelluksi ilmoitettuun päämäärään eli alueen poronhoidon järjestämiseen nähden. Paliskunta B on täyttänyt kaikki poronhoitolakiin perustuvat velvollisuutensa. Laidunalueet ovat hyvässä kunnossa, ja paliskunta B kykenee resurssiensa puolesta selviytymään itsenäisenä paliskuntana ja huolehtimaan poronhoitotöistä sekä hallinnosta alueellaan.

(16) Poronhoidon järjestäminen paliskunta B:n ja paliskunta A:n alueilla ei siten edellytä poronhoitolakia ja perusoikeuksia loukkaavaa pakkoliitosta, vaan järjestämiseen on huomattavasti lievempiäkin keinoja. Paliskuntien väliset raja-alueet voidaan aidata poroesteaidoin. Porot voidaan pitää erillään myös oikeaoppisella ruokinnalla ja ruokintapaikkojen perustamisella.

(17) Yhteinen historia ei ole myöskään lainmukainen peruste pakkoliitokselle. Toiminta paliskunta B:ssä ja paliskunta A:ssa on viimeisen viidentoista vuoden aikana muuttunut. Poronhoitoon liittyvät toimintatavat ja mallit ovat eriytyneet. Poronhoitotyö ei edellytä sellaista kiinteää yhdessä toimimista, jota paliskunnat aikaisemmin ovat harjoittaneet. Pakkoliitos ei siten ole perusteltavissa paliskuntien yhteisellä historiallakaan.

(18) Poronhoitolaki ei edellytä paliskunnilta vapaaehtoista sopimista eikä anna paliskunnille toimivaltaa toimia toistensa alueella. Paliskunta B ja paliskunta A ovat kyenneet myös sopimuksettomassa tilassa järjestämään poronhoitotyöt rajoillaan yhteisesti, kun siihen on ollut tarvetta.

(19) Paliskuntain yhdistys on esittänyt lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

(20) Paliskuntien eriasteinen yhteistyö on verraten yleistä etenkin eteläisellä poronhoitoalueella, jossa paliskuntien välillä ei pääsääntöisesti ole porojen kulkua estäviä aitoja. Kun luonnollisia tai keinotekoisia esteitä ei ole, laidunkierto voi osittain ulottua naapuripaliskunnan alueelle. Paliskuntien raja-alueilla poronhoitotöitä tehdään usein sovitun mukaisesti yhteistyössä. Sopimukset ovat pääsääntöisesti suullisia ja perustuvat pitkälti vastavuoroisuuteen: kummankin paliskunnan poronhoitajia osallistuu poronhoitotöihin, ja kumpikin paliskunta hyötyy yhteistyöstä. Laidunkierron osittainen päällekkäisyys ei edellytä paliskuntarajojen muuttamista, kun porot ja poronhoitotyöt saadaan hoidettua.

(21) Aiemmin toteutetuissa paliskuntien yhdistämisissä asianosaiset paliskunnat ovat olleet yhdistämisen kannalla. Paliskuntien rajoja tai hallintoa muutettaessa tulee muutoksella lähtökohtaisesti olla kaikkien asianosaisten paliskuntien tuki.

(22) Yhdistymisten ja jakamisten kohdalla tulee ottaa huomioon sekä paliskunnan hallinnolliset tarpeet ja linjaukset että alueen porolaidunten tarkoituksenmukainen käyttö ja laidunkierron toteutuminen. Paliskuntien rajoja muutettaessa tulee aina ensisijaisesti ottaa huomion poronhoidon edellytykset ja niiden turvaaminen.

(23) Paliskunta A on antanut selityksen, jossa se on vaatinut, että paliskunta B:lle ei myönnetä valituslupaa. Paliskunta A on esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(24) Poronhoitolain mukaan toimivalta rajojen vahvistamiseen on Lapin aluehallintovirastolla. Laki ei edellytä molempien paliskuntien suostumusta.

(25) Paliskunta B:n ja paliskunta A:n poronhoidon järjestäminen edellyttää kiinteää yhteistyötä, koska paliskuntien hallinnollisen rajan ja alueiden muodon takia paliskunnat eivät voi laiduntaa porojaan vain omilla alueillaan. Paliskuntien alueet ovat yhdessä muodostaneet poronhoidon kannalta järkevän ja tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Yhteistyön tarve ei ole vähentynyt, vaan muu maankäyttö, kuten metsätalous ja tuulivoimalat, ja pedot ja liikenne päinvastoin lisäävät sitä.

(26) Päätös paliskuntien yhdistämisestä on oikeasuhtainen. Raja-aidat eivät ole yleisiä eteläisellä poronhoitoalueella. Rakennus- ja ylläpitokustannukset olisivat kohtuuttomia pienille paliskunnille, ja työmäärä niissä lisääntyisi huomattavasti. Ruokintapaikat eivät yksittäisenä keinona ole toimiva ratkaisu porojen oman paliskunnan alueella pitämiseen.

(27) Yhdistyminen ei lisäisi poromääriä paliskunta B:n alueella. Tavoitteena on laidunkiertojen turvaaminen. Paliskunta A on taloudellisesti vakavarainen. Paliskuntien yhteinen päätöksenteko on onnistunut kymmenien vuosien ajan. Ei ole syytä olettaa, ettei yhteistyö toimisi myös perustettavassa paliskunnassa.

(28) Paliskunta A on toimittanut lisäselvitystä. Lisäselvitys on lähetetty tiedoksi paliskunta B:lle.

(29) Paliskunta B on antanut vastaselityksen.

(30) Paliskunta A on antanut paliskunta B:n vastaselityksen johdosta selityksen.

(31) Selitys on toimitettu tiedoksi paliskunta B:lle.

(32) Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on esittänyt lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

(33) Paliskunta B ja paliskunta A ovat itsenäisiä ja hallinnollisesti erillisiä paliskuntia. Niiden kirjanpito on aiemmin ollut poikkeuksellisesti yhteinen. Paliskunta B on aloittanut oman talouden- ja kirjanpidon 1.6.2019. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan paliskuntien yhdistämisen tulisi perustua paliskuntien yhteiseen tahtotilaan. Yhteistoiminta on kuitenkin välttämätöntä. Yhteistoiminnasta voidaan tehdä erillinen sopimus.

(34) Maa- ja metsätalousministeriön Suurimmat sallitut poroluvut -työryhmä ja Porotalouden tulevaisuus -työryhmä ovat tehneet esityksen porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmista. Esitys sisältää viisi valinnaista toimenpidettä, joista yksi on paliskuntien yhdistäminen.

(35) Lapin aluehallintovirasto on viitannut asiassa antamaansa päätökseen ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin KHO 1969 II 164 ja KHO 2023:55. Aluehallintovirasto on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

(36) Aluehallintovirasto on ratkaissut asian harkintavaltansa puitteissa sen mukaan, miten poronhoito alueella on tarkoituksenmukaisinta järjestää. Paliskunta B:n nykyinen alue on kapea ja poronhoidon kannalta epätarkoituksenmukainen. Esteaitojen rakentaminen ei paliskunnan koon ja sijainnin vuoksi ole tarkoituksenmukaista. Paliskunta B:n valituksessa ei ole tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi syytä arvioida toisin. Lausunnonantajien esittämä tavoite yksimielisyydestä ei ole sitonut aluehallintovirastoa.

(37) Omaisuuden jaosta päätetään paliskuntaa perustettaessa. Aluehallintoviraston päätös ei siten loukkaa osakkaiden omaisuudensuojaa.

(38) Paliskunta A on ELY-keskuksen ja aluehallintoviraston lausuntojen johdosta antanut selityksen

(39) Paliskunta B on ELY-keskuksen ja aluehallintoviraston lausuntojen johdosta antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Pääasia

1.1 Kysymyksenasettelu

(40) Asiassa on ratkaistava, onko aluehallintovirasto voinut toimivaltansa ja harkintavaltansa puitteissa vahvistaa paliskunnan toimialueeksi kahden aikaisemmin itsenäisen paliskunnan toimialueet tilanteessa, jossa ainoastaan toinen paliskunta on hakenut toimialueiden yhdistämistä ja tehnyt sitä koskevan päätöksen, kun taas toinen paliskunta on samanaikaisesti vastustanut toimialueiden yhdistämistä.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

1.2.1 Poronhoitolaki

(41) Poronhoitolain 6 §:n 1 momentin mukaan poronhoitoalueella asuvat poronomistajat, joiden poroja 9 §:n 1 ja 2 momentin mukaan hoidetaan paliskunnan alueella (osakkaat), muodostavat paliskunnan. Poronomistaja voi olla vain yhden paliskunnan osakas.

(42) Poronhoitolain 6 §:n 2 momentin mukaan paliskunta voi kantaa ja vastata toimialueensa poronhoitoa koskevissa asioissa ja saada nimiinsä oikeuksia sekä tehdä sitoumuksia tässä laissa tarkoitettujen tehtäviensä suorittamiseksi. Paliskunnan osakas ei vastaa henkilökohtaisesti paliskunnan velvoitteista.

(43) Poronhoitolain 6 §:n 3 momentin mukaan paliskuntien toimialueiden rajat vahvistaa Lapin aluehallintovirasto. Paliskuntien välinen esteaita katsotaan kuitenkin paliskuntien rajaksi.

(44) Poronhoitolain 7 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että paliskunnan osakkaiden porot hoidetaan paliskunnan alueella ja että paliskunnan osakkaiden harjoittamaan poronhoitoon kuuluvat työt tulevat tehdyiksi, sekä estää paliskunnan osakkaiden poroja tekemästä vahinkoa ja menemästä toisten paliskuntien alueelle samoin kuin suorittaa muutkin sille tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä annetut tehtävät.

(45) Poronhoitolain 8 §:n 1 momentin mukaan paliskunta perustetaan kokouksessa, joka pidetään Lapin aluehallintoviraston määräämänä aikana paliskunnan toimialueen rajojen tultua vahvistetuiksi. Kaikilla niillä poronomistajilla, joiden poroja paliskunnan alueella hoidetaan, on oikeus osallistua kokoukseen. Kokoukseen sovelletaan muutoin, mitä 13–15 §:ssä säädetään. Kokouksen kutsuu kuitenkin koolle Lapin aluehallintoviraston määräämä henkilö.

(46) Poronhoitolain 8 §:n 2 momentin mukaan, milloin paliskunta perustetaan yhdistämällä kaksi tai useampia paliskuntia, siirtyy lakkaavien paliskuntien omaisuus perustettavalle paliskunnalle siltä osin kuin sitä ei jaeta lakkaavien paliskuntien osakkaille. Jos lakkaavista paliskunnista siirtyvien omaisuuserien arvot niistä tulevia lukuporoja kohden laskettuina ovat erisuuruiset, on paliskunnan, jonka omaisuuden näin laskettu arvo jää pienemmäksi kuin paliskunnan, jonka omaisuuden arvo on suurin, suoritettava perustettavalle paliskunnalle omaisuusarvojen erotusta vastaava määrä, jollei kokouksessa toisin sovita.

(47) Poronhoitolain 13 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan kokous päättää paliskunnan asioista, jollei jokin asia tämän lain mukaan kuulu paliskunnan hallituksen tai poroisännän päätettäväksi.

1.2.2 Poronhoitoasetus

(48) Poronhoitoasetuksen 4 §:ssä säädetään paliskunnan varsinaisessa kevätkokouksessa päätettävistä asioista ja 5 §:ssä paliskunnan perustavassa kokouksessa päätettävistä asioista.

(49) Poronhoitoasetuksen 6 §:n mukaan lisäksi 4–5 §:ssä tarkoitetuissa kokouksissa tai paliskunnan ylimääräisissä kokouksissa voidaan päättää muun ohella paliskunnan yhdistämiseen tai jakamiseen liittyvistä toimenpiteistä
(2 kohta); paliskunnan rajoista ja niiden muuttamisesta sekä päätöksen toimittamisesta lääninhallitukselle vahvistettavaksi (3 kohta).

1.2.3 Hallintolaki

(50) Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

1.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(51) Poronhoitolain 6 §:n 3 momentin mukaan Lapin aluehallintovirasto vahvistaa paliskuntien toimialueiden rajat. Poronhoitoasetuksen 6 §:n mukaan paliskunnan kokouksessa voidaan päättää paliskunnan rajojen muuttamista koskevan päätöksen toimittamisesta aluehallintovirastolle vahvistettavaksi. Poronhoitolakiin ja -asetukseen ei sisälly muita paliskuntien toimialueiden rajojen vahvistamiseen liittyviä säännöksiä.

(52) Poronhoitolain 8 §:n 1 momentista puolestaan ilmenee, että paliskunnan perustaminen tapahtuu kokouksessa, joka pidetään sen jälkeen, kun aluehallintovirasto on vahvistanut paliskunnan toimialueen rajat. Mainitun pykälän 2 momentissa säädetään siitä, miten paliskuntia yhdistettäessä lakkaavien paliskuntien omaisuuden suhteen menetellään.

(53) Kysymyksessä olevat paliskunta A ja paliskunta B sijaitsevat poronhoitoalueen eteläosassa. Paliskuntien alueet rajautuvat toisiinsa. Paliskuntien alueiden välillä ei ole luonnollista rajaa eikä esteaitaa. Asiassa saadun selvityksen mukaan paliskuntien välinen pitkäaikainen tiivis yhteistyö on jatkunut entisellään poronhoitovuoteen 2018–2019 asti, jolloin paliskunta B on päättänyt, että se tulee järjestämään poronhoidon paliskunta A:han nähden poronhoitolain mukaisesti ja samalla tavalla kuin muihinkin paliskuntiin nähden.

(54) Paliskunta A on 5.6.2020 tehnyt päätöksen paliskunta A:n ja paliskunta B:n rajojen muuttamisesta siten, että paliskuntien alueet yhdistetään toimialueeltaan yhdeksi paliskunnaksi. Paliskunta A on toimittanut päätöksensä aluehallintovirastolle vahvistettavaksi. Paliskunta B ei ole tehnyt vastaavaa päätöstä paliskuntien toimialueiden yhdistämisestä. Paliskunta B on paliskunta A:n hakemusta aluehallintovirastossa käsiteltäessä lisäksi nimenomaisesti vastustanut paliskunta A:n päätöksen vahvistamista.

(55) Aluehallintoviraston päätöksessä 10.12.2020 on ollut kysymys kahden paliskunnan eli paliskunta A:n ja paliskunta B:n rajojen muuttamisesta. Aluehallintovirasto on tehnyt päätöksensä tilanteessa, jossa mainittu paliskuntien rajojen muuttamista koskeva asia on ollut aluehallintovirastossa vireillä vain paliskunta A:n hakemuksesta.

(56) Asiassa on siten otettava kantaa siihen, onko aluehallintovirasto voinut toimivaltansa ja harkintavaltansa nojalla vahvistaa puheena olevan paliskunta A:n päätöksen, joka on koskenut myös paliskunta B:n rajojen muuttamista.

(57) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poronhoitolakiin ei sisälly nimenomaisia säännöksiä aluehallintoviraston toimivallasta nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Myöskään poronhoitolain esitöissä (HE 244/1989 vp) asiaa ei ole käsitelty. Kun tässä tilanteessa otetaan huomioon paliskunnille poronhoitolain nojalla kuuluva itsehallinto ja se, että paliskunta ei voi tehdä toista paliskuntaa koskevia sitovia päätöksiä eikä hakea toisen paliskunnan puolesta sen rajojen vahvistamista, lähtökohtana poronhoitolain 6 §:n 3 momenttia sovellettaessa on pidettävä sitä, että paliskunnan rajojen vahvistamisen tulee tapahtua kaikkien niiden paliskuntien suostumuksella, joita vahvistaminen koskee.

(58) Nyt esillä olevassa tilanteessa toinen paliskunta on vastustanut toimialueiden yhdistämistä. Aluehallintoviraston päätöksen lainmukaisuutta on näin ollen arvioitava hallintolain 6 §:ssä säädettyjen hallinnon oikeusperiaatteiden nojalla. Asiassa on edellä olevan johdosta erityisesti arvioitava sitä, onko aluehallintoviraston päätös paliskuntien rajojen muuttamisesta täyttänyt tässä tilanteessa tasapuolisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset.

(59) Aluehallintovirasto on katsonut, että paliskunta B:n ja paliskunta A:n yhdistämiselle on poronhoidollisesti niin painavia syitä, että yhdistäminen voidaan vahvistaa toisen paliskunnan vastustuksesta huolimatta. Kun nyt esillä olevassa tilanteessa arvioidaan sitä, onko aluehallintoviraston päätös ollut oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään eli poronhoidon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen nähden, huomiota on kiinnitettävä paliskunnille poronhoitolain 7 §:n 1 momentissa säädettyihin tehtäviin. Mainitun momentin mukaan paliskunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että paliskunnan osakkaiden porot hoidetaan paliskunnan alueella, paliskunnan osakkaiden harjoittamaan poronhoitoon kuuluvat työt tulevat tehdyiksi sekä estetään paliskunnan osakkaiden poroja tekemästä vahinkoa ja menemästä toisten paliskuntien alueelle.

(60) Paliskunta B:n toimialue sijaitsee poronhoitoalueen etelärajalla ja se on suhteellisen pieni. Paliskunta B:ssä on 30 poronomistajaa. Asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että paliskunta ei pienestä koostaan huolimatta olisi selviytynyt poronhoitolaissa säädetyistä tehtävistään. Se seikka, että paliskunnan poroja on saatettu ottaa kiinni poronhoitoalueen ulkopuolelta ja yksityisiltä tonteilta, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Korkein hallinto-oikeus lisäksi toteaa, että saadun selvityksen mukaan paliskunta B:hen ei ole kohdistettu säännösten tai määräysten laiminlyönnin vuoksi uhkasakkoa tai teettämisuhkaa poronhoitolain 52 §:n 2 momentin perusteella. Asiassa ei ole myöskään esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi, ettei paliskunta B ylipäänsä pystyisi tekemään paliskunnan toiminnan kannalta tarpeellisia päätöksiä. Paliskunta B on myös ilmoittanut olevansa valmis sopimaan yhteistyöstä paliskunta A:n kanssa.

(61) Edellä esitettyyn nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että paliskunta A:n ja paliskunta B:n yhdistäminen toimialueeltaan yhdeksi paliskunnaksi yksinomaan paliskunta A:n hakemuksen ja päätöksen perusteella ei ole ollut välttämätöntä poronhoidon harjoittamiselle. Aluehallintoviraston päätös ei ole siten ollut oikeassa suhteessa vahvistamisen tavoitteen kanssa. Koska aluehallintoviraston päätös ei ole täyttänyt hallintolaissa edellytettyä oikeasuhtaisuuden vaatimusta ja aluehallintovirasto on näin paliskunta A:n päätöksen vahvistaessaan ylittänyt harkintavaltansa, aluehallintoviraston päätös on ollut lainvastainen.

(62) Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset on kumottava.

2. Oikeudenkäyntikulut

(63) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, paliskunta B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Petri Leinonen.