KHO:2026:86

Aluehallintovirasto oli hylännyt yhtiön hakemuksen poiketa vesilaissa säädetystä lähteen luonnontilan vaarantamisen kiellosta. Hallinto-oikeus kumosi yhtiön valituksesta päätöksen ja myönsi yhtiölle haetun luvan.

Poikkeamisluvan myöntäminen edellytti, etteivät vesiluontotyypin suojelutavoitteet huomattavasti vaarantuneet. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen arvioinnissa on kysymys kokonaisharkinnasta, jossa on otettava huomioon yksittäisen lähteen ohella sen suhde koko vesiluontotyypin suojelun tavoitteisiin. Kokonaisharkintaan vaikuttaa muun ohella se, onko luontotyyppi alueella harvinainen ja siellä olevien esiintymien turvaaminen erityisen tärkeää. Lähdeluontotyypin suojelutavoitteiden saavuttaminen ei siten aina edellytä kaikkien tietyn alueen lähteiden säilyttämistä, jos luontotyypin tavanomaista suurempi alueellinen runsaus puoltaa poikkeuksen myöntämistä.

Vaikka lähde ja lähteikkö olivat menettäneet luonnontilaansa, korkein hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ollut esitetty riittävää selvitystä ominaispiirteiden pysyvästi menettämisestä. Luonnontilaisuuden mahdollista palautumista tuki useampien lähteiden ja lähteikköjen muodostama suurempi kokonaisuus, jolloin niiden ominaispiirteiden palautuminen oli todennäköisempää kuin yksittäisen lähteen kohdalla.

Hakemuksessa esitetyn selvityksen perusteella voitiin arvioida lähdeluontotyypin määrän kehityssuunnan olevan Etelä-Suomessa heikkenevä ja luontotyypin olevan erittäin uhanalainen ja suojelutavoitteiden vaarantuneen erityisesti kysymyksessä olevan kunnan alueella. Tällaisessa tilanteessa poikkeamisen edellytysten arvioinnissa korostui toimenpiteen suorittajan selvittämisvelvollisuus luontotyypin edustavuudesta.

Kun hakemuksessa ei ollut esitetty paikkatietoanalyysiä tarkempaa tietoa alueen muiden lähteiden luonnontilaisuudesta tai edustavuudesta, asiassa ei ollut arvioitavissa, miten poikkeamisluvan myöntäminen olisi vaikuttanut laajemmin luonnontilaisten lähteiden suojelutavoitteiden saavuttamiseen.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan aluehallintoviraston päätöksen hakemuksen hylkäämisestä.

Vesilaki 2 luku 11 §

Vesilaki 11 luku 3 §

Valtioneuvoston asetus vesitalousasioista 2 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 24.4.2025 nro 505/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle asiakumppaneineen sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

Asian tausta

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 6.3.2024 nro 51/2024 hylännyt NCC Industry Oy:n, jäljempänä yhtiö, hakemuksen, jossa on pyydetty oikeutta poiketa lähteen luonnontilan vaarantamista koskevasta kiellosta. Poikkeamisen kohteena ovat Linnanpellon lähde sekä lähteikkö, johon kuuluu 10 lähdettä (lähteet 1–10). Poikkeus on tarpeen, jotta yhtiö voi saada luvan louhia kiviaineksia alueelta, jolla lähteet sijaitsevat.

Hallinto-oikeus on päätöksellään 24.4.2025 nro 505/2024 yhtiön valituksesta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja myöntänyt yhtiölle oikeuden poiketa mainittujen lähteiden (Linnanpellon lähde ja lähteikkö) luonnontilan vaarantamisen kiellosta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa esitetty selvitys lähteiden lajistosta ja hydrologiasta sekä lähteiden esiintymisestä Sipoossa ja Uudellamaalla on riittävä sen arvioimiseksi, ovatko vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetut edellytykset lähteiden luonnontilasta poikkeamiseksi olemassa.

Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että kysymyksessä olevat lähteet eivät ole niiden ympäristön maankäytön vuoksi enää luonnontilaisia, minkä vuoksi asiassa on arvioitava, voiko niiden luonnontila vielä palautua ajan myötä.

Linnanpellon lähde on hakkuiden ja ojituksen seurauksena menettänyt luonnontilaansa, mutta luonnontilan olisi kunnostustoimenpitein mahdollista parantua, jos alueen hydrologia ja pienilmasto vähitellen palautuisivat. Louhinnan jälkeen se ei enää ole mahdollista.

Lähteikkö (lähteet 1–10) sijaitsee notkelmassa rinteen juurella. Lähteikkö on metsänhakkuun ja siihen liittyneiden maanmuokkaustoimien sekä ojituksen johdosta menettänyt luonnontilansa. Alueelta ei ole havaittu lainkaan luonnontilaisia lähteikköjä indikoivia sammallajeja. Notkelman luonnontila on siinä määrin muuttunut, että vaikka pohjavettä edelleen purkautuu maan pintaan, lähteikön luonnontilalla ei ole mahdollisuutta palautua ainakaan ilman ennallistamistoimenpiteitä.

Sipoossa lähteiden esiintymistiheys on saadun selvityksen mukaan alle puolet verrattuna valtakunnalliseen tai Uudenmaan lähteiden esiintymistiheyteen. Saadun selvityksen mukaan valtaosa Sipoon lähteistä sijoittuu Linnanpellon lähteen läheisyyteen. Selvityksessä ei kuitenkaan ole huomioitu luonnontilansa menettänyttä lähteikköä eikä myöskään hakemuksen ulkopuolelle jäänyttä luonnontilansa säilyttänyttä lähdettä, jota hanke ei uhkaa. Luontotyypin suojelutavoitteet eivät kokonaisuutena tarkastellen huomattavasti vaarannu, vaikka poikkeus luonnontilan vaarantamisesta myönnetään Linnanpellon lähteelle sekä lähteikölle.

Asiassa on esitetty, että myös edellä tarkoitettujen lähteiden eteläpuolella on lähteitä, joita hakemus ei ole koskenut, eikä niitä ole voitu ottaa huomioon valituksenalaisessa päätöksessä. Yhtiö on ilmoittanut, että nämä lähteet sijaitsevat täysin avohakatussa maastossa sekä isolla ojalla kuivatun pienen puustoisen alueen reunalla. Yhtiön ilmoituksen mukaan oletettavasti avohakkuut ja ojitukset ovat tuhonneet sekä mahdolliset lähdesilmäkkeet että lähteisyyttä indikoivan kasvillisuuden. Hallinto-oikeuden mukaan kiinteistötietojärjestelmän kartta-aineistosta saatava selvitys tukee yhtiön ilmoittamaa, minkä vuoksi näiltä osin ei ole aihetta palauttaa asiaa uudelleen käsiteltäväksi tai harkita ratkaisua nyt kysymyksessä olevien lähteiden osalta toisin.

Asian ovat ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeustuomarit Hanna Nieminen-Finne ja Sinikka Kangasmaa sekä luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari Jaakko Tuhkanen. Asian on esitellyt Sinikka Kangasmaa.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on asiakumppaneineen pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asiaa koskeva yhtiön hakemus hylätään.

A on asiakumppaneineen perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Luontotyyppi lähteiköt on Etelä-Suomessa erittäin uhanalainen. Luontotyypin kohteet eivät ole Etelä-Suomessa tyypillisesti luonnontilaisia, vaan yleisemmin luonnontilaisen kaltaisia. Sipoossa sijaitsevia lähteitä ei myöskään ole systemaattisesti kartoitettu. Tämän vuoksi alueellisen esiintymäverkoston luonnontilaisuutta tai edustavuutta ei voida arvioida tarkasti.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon Linnanpellon lähteen etäisyyttä rakennettuihin alueisiin tarkastellessaan lähteen edustavuusarviointia. Linnanpellon lähde sijaitsee kauimpana rakennetusta ympäristöstä verrattuna muihin Sipoossa sijaitseviin lähteisiin. Linnanpellon lähde näyttäytyy erityisen arvokkaana, koska lähdettä uhkaavat maankäyttömuodot ovat poikkeuksellisen kaukana. Lisäksi valtaosa Sipoon lähteistä sijoittuu Linnanpellon lähteen läheisyyteen. Tämä korostaa puolestaan sitä seikkaa, että poikkeamislupahakemuksen kohteet ovat osa alueellisesti merkittävää lähteikköaluetta, joka edistää myös kohteiden luonnontilan palautumista.

Lähteitä koskevien selvitysten mukaan lähdelajiston esiintyvyyteen sekä mahdollisuuksiin levitä vaikuttavat lähteen sisäiset fysikaaliset ja kemialliset kasvupaikkatekijät sekä lähteiden määrän ja sijainnin muutokset. Selvitysten mukaan lähdelajien runsauteen ja yleisyyteen vaikuttavat lähteiden määrä tietyllä alueella, niiden koko ja niiden välinen sijainti. Kun nämä seikat otetaan huomioon, laajan lähteikköalueen lähteikkökohteet muodostavat erityisen arvokkaan kokonaisuuden. Kokonaisuus vaikuttaa myös lähialueen muiden lähteikköjen eliölajistoon.

Linnanpellon lähdettä koskevassa Swecon tutkimuksissa on todettu, ettei lähteikön luonnontila ole tuhoutunut täysin ja pitkäaikaisen luonnollisen kehityksen tai ennallistamistoimenpiteiden kautta luonnontilan ainakin osittainen palautuminen on mahdollista. Tutkimusten mukaan lähteikköjä on vaikea kokonaan hävittää niin kauan, kun pohjaveden muodostuminen ja purkautuminen jatkuu.

Nyt kyseessä olevien lähteen ja lähteikön luonnontilaisuutta ei ole menetetty siten, että luontotyypille olennaiset ominaispiirteet olisi pysyvästi menetetty. Koska lähteen ja lähteikköjen muodostama kokonaisuus on Sipoossa erityisen merkittävä, lähteikköjen muodostamaa kokonaisuutta luonnontilaltaan heikentyneenäkin on pidettävä erityisen arvokkaana. Poikkeusluvan myöntäminen vaarantaisi huomattavasti lähdeluontotyypin suojelutavoitteet.

Alueen lähdeluontotyyppiä on heikennetty ennen poikkeusluvan hakemista voimaperäisin metsätaloustoimin metsälain ja vesilain vastaisesti, mahdollisesti vesilain mukaisten poikkeamislupahakemuksen menestymisedellytysten parantamiseksi. Luvanhakija on olennaisesti hyötynyt lainvastaisista metsätaloustoimista. Tämä luo kannustimen vastaavanlaiseen tarkoitukselliseen toimintaan muualla.

Lähteiden ja niiden biodiversiteetin suojelu perustuu kansallisen sektorisääntelyn (erityisesti metsälain ja vesilain) ohella luontodirektiiviin, jonka liitteen I luontotyyppeihin lähteet kuuluvat. Lähteen vaarantamiskiellosta poikkeaminen, ja erityisesti sellainen poikkeaminen, jonka myötä todennäköisesti kohteen ennallistamismahdollisuudetkin menetetään, ei tue luontodirektiivin tavoitteiston eikä biodiversiteettisopimuksen ja EU:n biodiversiteettistrategian täytäntöönpanoa Suomessa. Pohjaveden purkauman palauttaminen ei ole jälkikäteen mahdollista, kun taas pienilmasto kyllä palautuu puuston palautuessa ja jopa lähdeympäristöön kohdistuvat maanmuokkaustoimetkin ovat aktiivisin toimin ennallistettavissa.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja hakemus Linnanpellon lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseksi tulee hylätä ja saattaa voimaan aluehallintoviraston antama päätös.

Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, hakijan olisi pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita olisivat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien lähteiden lukumäärä alueellisesti. Lisäksi selvitystiedon nojalla olisi pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien lähdeluontotyyppien määrän ja laadun kehitys, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin.

Suomen ympäristökeskuksen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa on todettu, että lähteiköt ovat vastustuskykyisiä muutoksille niin kauan kuin pohjaveden muodostumiseen ja purkautumiseen ei tule häiriöitä. Arvioinnin mukaan lähteikköjä on vaikea kokonaan hävittää, ja ajan kuluessa ne kykenevät ennallistumaan jossakin määrin itsestään esimerkiksi ojituksen kaltaisesta häiriöstä. Sipoon Linnanpellon lähteen edustavuusarvioinnin mukaan Uudenmaan lähteet tunnetaan huonosti, eikä Sipoon lähteitä ole systemaattisesti tutkittu taikka kartoitettu niin, että alueellisen esiintymäverkoston luonnontilaisuutta tai edustavuutta voitaisiin arvioida tarkasti.

Edustavuusarvio perustuu paikkatietoanalyysiin, jossa on vertailtu tiedossa olevia Sipoon lähteitä kolmen muuttujan osalta: etäisyys lähimpään ojaan, etäisyys lähimpään rakennukseen sekä puuston ikä lähteikköjen lähialueella. Hallinto-oikeus on sivuuttanut arvioinnissaan kokonaan Linnanpellon lähteen etäisyyden lähimpään rakennukseen. Tämä muuttuja lisää Linnanpellon lähteen suhteellista edustavuutta, koska se sijaitsee selvästi keskimääräistä kauempana rakennuksista.

Sipoon Linnanpellon maa-ainesottoalueen luontoselvityksen mukaan lähde ei ole kasvillisuudeltaan kovin edustava, mutta kyseessä on selvästi pohjavesimuodostuma, eikä itse vesimuodostelma ole avohakkuusta huolimatta muuttunut ja edustaa luonnontilaista lähdettä. Luontoselvityksessä on jäänyt tunnistamatta useita alueella esiintyviä lähdeluontotyyppiä ilmentäviä putkilokasvilajeja, kuten rentukka, purolitukka, lähdetähtimö ja useita saralajeja. Koska lähteikköalue on sekä edustavampi että suurempi kuin hakemuksessa on esitetty, sen tuhoaminen vaarantaisi vastaavan lähdeluontotyypin suojelutavoitteita selvästi hakemuksessa esitettyä huomattavammin.

Aluehallintovirasto on todennut, että Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin valituslupahakemukseen ja valitukseen liitetty raportti lähteellä tehdystä maastokatselmuksesta vahvistaa aluehallintoviraston päätöksen perusteluja lähteen luonnontilasta ja kyvystä palautua luonnontilaa heikentäneistä hakkuista. Kyseessä on suurempi Staverkärrin lähteiden ja tihkupintojen muodostama kokonaisuus, jonka luonnonarvo on alueen laajuuden vuoksi merkittävä. Aluehallintovirasto myös yhtyy valituslupahakemuksissa ja valituksissa esitettyihin perusteluihin Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisten lähteikköjen uhanalaisuuskehityksestä ja epäsuotuisasta suojelutasosta. Sipoossa lähteitä on vielä vähemmän kuin Uudellamaalla tai Suomessa keskimäärin.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattu mahdollisuus antaa lausuma valituslupahakemusten ja valitusten johdosta.

Yhtiö on antamassaan vastauksessa esittänyt, että korkein hallinto-oikeus hylkäisi vaatimukset hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta. Yhtiö on vastauksessaan todennut muun ohella seuraavaa:

Yhtiöllä ei ole mitään yhteyttä kiinteistön omistajan toimesta alueella tehtyihin metsälain mukaisiin metsän hakkuisiin.

Linnanpellon lähteen edustavuusarvioinnissa todetaan, että pääosa Sipoon lähteistä sijoittuu pohjoiseteläsuunnassa Nikkilän tasalle ja sen pohjoispuolelle. Linnanpellon lähteen ja lähteikön oletettu luonnontilan palautumisen potentiaali ei kytkeydy Sipoon lähteiden alueelliseen esiintymäverkostoon. Staverkärrin aluetta ei voida pitää alueellisesti merkittävänä ja monipuolisena lähdekokonaisuutena.

Laadittujen selvitysten perustella lähteikkö on menettänyt luonnontilansa, koska sen ominaispiirteiden on todettu merkittävästi heikentyneen ja luontotyyppinä se on täysin tai lähes täysin romahtanut. Lähteiköllä ei selvitysten perustella myöskään ole ollut havaittavissa selviä lähteitä tai tihkupintoja. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, että lähteikköalueella ei ole sellaisia lähteitä, joiden luonnontilan vaarantamiseen olisi tarve hakea poikkeuslupaa.

Linnanpellon lähdettä ei voida pitää erityisen edustavana tai palautumispotentiaaliltaan parempana sen perustella, että se sijaitsee kauempana rakennetusta ympäristöstä kuin muut Sipoon lähteet. Edustavuusarvioinnin jälkeen lähialueen maankäytön tilanne on osin muuttunut. Lähialueella maanrakennustöitä toteutetaan Anttilan voimalaitosalueella Fingrid Oyj:n laajentaessa Anttilan 400/110 kV sähköasemaa. Fingridillä on myös suunnitteluvaiheessa oleva hanke, Hausjärvi-Anttilan 400 kV voimajohto, jonka maastotöitä tullaan tekemään pääosin vuoden 2026 aikana. Linnanpellon lähteen etäisyys voimalinjan suunnittelualueen rajaan on 200 metriä. Yhtiön hankekiinteistön läheisyyteen on suunnitteilla myös laaja uusiutuvan energian hanke rajanaapuri- ja lähialueen kiinteistöille.

Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin maastokäynnin tuloksia ei voida arvioida puolueettomana selvityksenä.

A asiakumppaneineen ovat antaneet vastaselityksen.

Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Esikysymyksenä asiassa on aluksi ratkaistava, ovatko Linnanpellon lähde ja lähteikkö vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu luonnontilainen lähde.

Jos näin on, asiassa on tämän jälkeen muutoksenhakijoiden valituksista vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukaisesti tutkittava, onko asiassa esitetty riittävä selvitys siitä, etteivät lähdeluontotyypin suojelutavoitteet tapauksessa huomattavasti vaarannu poikkeamisen myöntämisen johdosta.

Mikäli esitetty selvitys on katsottava riittäväksi, on vielä ratkaistava, onko hallinto-oikeus voinut katsoa, että vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset lähteen luonnontilan vaarantamista koskevasta kiellosta poikkeamiselle ovat olemassa, ja myöntää luvan.

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan luonnontilaisen lähteen luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.

Vesilain 11 luvun 3 §:ssä säädetään lupahakemuksen sisällöstä.

Hallituksen esityksessä vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 277/2009 vp) lain 2 luvun 11 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa: ”Ensisijaisesti kysymys on luontotyypeistä, joiden olennaiset ominaispiirteet eivät ole muuttuneet muokkauksen seurauksena. Käsitettä ei kuitenkaan ole tulkittava ahtaasti niin, että se kattaisi vain täysin ihmistoiminnan vaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet. Ensinnäkin vähäiset olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Toisaalta luonnontila on saattanut palautua muutosten jälkeen pitkäaikaisen luonnollisen kehityksen tai ennallistamistoimenpiteiden seurauksena. Säännös ei sen sijaan koske tilanteita, joissa luontotyypille olennaiset ominaispiirteet on pysyvästi menetetty.” Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa 2 momentin osalta todetaan seuraavaa: ”Poikkeamisen edellytyksenä olisi edelleen se, etteivät kysymyksessä olevan luontotyypin suojelutavoitteet sen vuoksi vaarannu. Suojelutavoitteiden vaarantumista tulkittaisiin samalla tavoin kuin luonnonsuojelulain 31 §:ssä. Lupa-asian yhteydessä kysymys poikkeuksen myöntämisestä tutkittaisiin jatkossakin viran puolesta.”

Vesitalousasioista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 2 momentin 4 ja 10 kohdan mukaan hakemuksessa on tarpeen mukaan esitettävä selvitys vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetuista vesiluontotyypeistä ja arvio hankkeen vaikutuksista niihin sekä muut hankkeen oikeudellisia edellytyksiä selvittävät tiedot.

Saatu selvitys, oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan luonnontilaisen lähteen luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lain esitöiden valossa kysymys ei ole yksistään siitä, onko lähde jäänyt ihmisvaikutuksen ulkopuolelle, vaan myös siitä, voiko lähteen luonnontila tällaisesta vaikutuksesta huolimatta vielä palautua ennalleen. Tässä asiassa on siten arvioitava, voivatko kyseisten lähteiden olennaiset ominaispiirteet palautua ajan myötä vai onko kyseiselle luontotyypille olennaiset ominaispiirteet pysyvästi menetetty.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Linnanpellon lähde ja lähteikkö ovat menettäneet luonnontilaansa metsänhakkuiden ja niihin liittyvien maanmuokkaustoimenpiteiden sekä ojituksen seurauksena.

Saadun selvityksen perusteella sekä Linnanpellon lähteeseen että lähteikön lähteisiin kuitenkin muodostuu ja niissä purkautuu pohjavettä. Vaikka Linnanpellon lähde ja lähteikkö ovat menettäneet luonnontilaansa, korkein hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä ominaispiirteiden pysyvästi menettämisestä. Lähteiden luonnontilaisuuden mahdollista palautumista tukee useampien lähteiden ja lähteikköjen muodostama suurempi kokonaisuus, jolloin niiden ominaispiirteiden palautuminen on todennäköisempää kuin yksittäisen lähteen kohdalla. Asiaa ei ole arvioitava toisin, vaikka alueella on tehty metsänkäsittelytoimenpiteitä, jotka ovat vaikuttaneet lähdeluontotyypillä tyypillisesti esiintyvään kasvillisuuteen.

Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaan lupa luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseen voidaan yksittäistapauksessa myöntää, jos kyseessä olevan vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.

Hakemusasiakirjoihin sisältyy selvitystä kysymyksessä olevien lähteiden lajistosta ja hydrologiasta sekä lähteiden esiintymisestä sekä Uudellamaalla että Sipoossa. Esitetyn selvityksen mukaan Uudellamaalla lähteitä on vähemmän kuin muualla Suomessa, ja lähdeluontotyypin kehityssuunta Etelä-Suomessa on heikkenevä. Selvityksen perusteella on myös arvioitavissa, että Sipoossa on lähteitä huomattavasti vähemmän (4,5 lähdettä/100 km²) kuin Uudellamaalla keskimäärin (11,86 lähdettä/100 km²). Lähdeluontotyyppi voidaan siten arvioida Sipoon alueella yleisesti erittäin uhanalaiseksi ja suojelutavoitteet vaarantuneiksi.

Hakemuksessa esitetyn perusteella lähteiden alueellisen esiintymäverkoston luonnontilaisuutta tai edustavuutta ei voida kuitenkaan arvioida tarkasti, koska Sipoon lähteitä ei ole systemaattisesti kartoitettu. Hakemukseen sisältyvän paikkatietoanalyysin tulosten perusteella Linnanpellon lähde ei ole erityisen edustava tai luonnontilainen verrattuna Sipoon muihin lähdekohteisiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen arvioinnissa on kysymys kokonaisharkinnasta, jossa on otettava huomioon yksittäisen lähteen ohella sen suhde koko vesiluontotyypin suojelun tavoitteisiin. Kokonaisharkintaan vaikuttaa muun ohella se, onko luontotyyppi alueella harvinainen ja siellä olevien esiintymien turvaaminen siten erityisen tärkeää. Toisaalta luontotyypin tavanomaista suurempi alueellinen runsaus voi puoltaa poikkeuksen myöntämistä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lähdeluontotyypin suojelutavoitteiden saavuttaminen ei sellaisenaan välttämättä edellytä kaikkien tietyn alueen lähteiden säilyttämistä. Selvitysten perusteella voidaan kuitenkin arvioida lähdeluontotyypin olevan erittäin uhanalainen Uudellamaalla ja erityisesti Sipoon alueella.

Kun lähdeluontotyyppiin kohdistuu tällaisella alueella toimenpiteitä, vesilain mukaisen poikkeuslupamenettelyn edellytysten täyttymisen arvioinnissa korostuu toimenpiteen suorittajan selvittämisvelvollisuus luontotyypin edustavuudesta. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa tietoa alueen muiden lähteiden luonnontilaisuudesta tai edustavuudesta. Pelkän paikkatietoanalyysin perusteella ei myöskään voida riittävällä varmuudella arvioida, ovatko lähteet alueella sillä tavoin harvinaisia, että niiden turvaaminen olisi erityisen tärkeää, vai puoltaako lähteiden alueellinen runsaus poikkeuksen myöntämistä.

Näin ollen asiassa ei ole esitetyn selvityksen perusteella arvioitavissa, miten poikkeamisluvan myöntäminen vaikuttaisi tässä tapauksessa luonnontilaisten lähteiden suojelutavoitteiden saavuttamiseen.

Edellä esitetyn vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja aluehallintoviraston päätös hakemuksen hylkäämisestä on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Seija Kultti ja Juha Järvelä. Asian esittelijä Juha Maaperä.