Ylituomaripäivät Hämeenlinnassa 15.10.2020

Pre­si­dent­ti Kari Kuusi­nie­mi, kor­kein hal­lin­to-oi­keus

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ylituomaripäivien osanottajat, ärade deltagare i överdomardagen,

perinteisen ylituomaripäivän kokoontumispaikan osoite on Possentie. Oivalsin kyllä, ettei nimi tule TV:n viihdeohjelmasta, mutta olin yllättynyt, miksi lähinnä Viipurin pamauksesta muistettava Knut Posse on saanut nimikkokadun Hämeeseen. Tavallisesti luotettavista tietolähteistä (Wikipedia) sainkin havaita, että Tukholmassa valtaneuvokseksi kohonnut Posse sai Suomen alueella useita linnanisännyyksiä paljon ennen Viipuria, muun muassa Hämeen linnan 1474.

Joukko vaihtuu

Viime vuonna aloitin puheeni päivittelemällä ylituomarikunnan vaihtuvuutta. Kolme kokenutta päällikkötuomaria siirtyi reserviin ja kolme uutta oli aloittamassa. Teen sen taas. Edellisen tapaamisemme jälkeen ovat eläköityneet Pirjo Pyhäjärvi Pohjois-Suomesta, Ritva Isomoisio Turusta ja Liisa Heikkilä Helsingistä. Vaihdos on aina haikea ja antaa aiheen kiitollisena muistaa eläköityneiden tärkeää panosta oikeusvaltion palveluksessa. Kaikeksi onneksi virkoihin on riittänyt kokeneita, kyvykkäitä hakijoita, jotka ovat valmiit ottamaan vastuun näiden hallintolainkäytön perusyksiköiden kehittämisestä: Mikko Pikkujämsä lähti KHO:sta Ouluun, Seija Kaijanen hyppäsi Turussa seuraavalle portaalle ja Ann-Mari Pitkäranta siirtyi Hämeenlinnasta Helsinkiin vakivirasta pätkätöihin. Lämpimät onnittelut ja menetystä teille kaikille! Hämeenlinnan ylituomarin virka on parhaillaan täytettävänä, ja haluan kiittää ylituomarin sijaista Anneli Auraa tämän tärkeän tapahtuman järjestämisestä! Nyt ovat verekset voimat ruorissa. Enköhän ensi vuonna joudu keksimään uuden aloitustavan puheelleni.

Puheenvuoroni tarkoitus on välittää KHO:n kuulumisia muihin hallintotuomioistumiin ja tarkastella yleisemminkin oikeuslaitoksen ja erityisesti hallintotuomioistuinkentän ajankohtaisasioita.

Tuomioistuimet korona-aikana

Yksi teema, josta olemme kuulleet runsaat puoli vuotta joka tuutista, on tietenkin korona. Minäkään en voi välttää siitä jotakin sanomasta, varsinkin kun täältä etäyhteyden päästä teitä tervehdin. Viime maaliskuusta lukien yhteiskunta ja sen myötä tuomioistuimet joutuivat ennen kokemattoman haasteen eteen. Valmiuslain mukaiset poikkeusolot julistettiin ensi kertaa pandemian vuoksi, ja valmiuslakiin perustuvat valtioneuvoston asetukset rajoittivat kansalaisten perusoikeuksia. Uusimaa suljettiin. Huolimatta rajuista toimista yhteiskunta oli aluksi varsin yksituumainen, eikä valittua linjaa juuri kyseenalaistettu. Tartuntamäärät pyrittiin rajaamaan minimiin muun muassa terveydenhuollon kapasiteetin varmistamiseksi. Suomi siirtyi etätöihin.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa tämä johti laaja-alaiseen työtapojen muuttamiseen, jonka menestyksekäs organisointi oli kansliapäällikön ja hänen alaisensa organisaation uskomaton taidonnäyte. Innovatiivisin järjestelyin myös kansliatehtäviä kyettiin digitalisaation avulla siirtämään etätyömoodiin, ja lainkäyttöistunnot toimivat etänä yllättävän hyvin. Kun joskus olemme joutuneet moittimaan Valtoria teknisistä ongelmista, nyt on kiitoksen paikka myös siihen suuntaan!

Vaikka tautitilanne nyt osoittaa taas pahentumisen merkkejä, ehdimme alkusyksystä KHO:ssa maltillisesti lisätä sulun aikana arvoon arvaamattomaan kohonneen lähityön osuutta istunnoissa ja myös kansliatehtävissä. Työtovereiden kohtaamisen tärkeyden koko laajuudessaan havaitsee vasta, kun se jää arjesta pois. Lähityön turvalliseen toteuttamiseen KHO:ssa antavat mahdollisuuden useat yhden hengen työpisteet ja väljät istuntosalitilat. Työmatkoja varten on jaettu maskeja niitä tarvitseville.

Laaja etätyö asettaa merkittävän haasteen johtamiselle. Ongelmana ei esimerkiksi KHO:n kaltaisessa työyhteisössä, jossa on vahvasti työhönsä sitoutunutta, äärimmäisen motivoitunutta henkilökuntaa, ole työtuntien vähäisyys. Ongelmana on sen varmistaminen, että ihmiset etätöissä muistavat pitää taukoja ja säännöstellä työkuormaansa työtovereiden sosiaalisen kontrollin ulottumattomissa. Kun yhteinen kahvi- tai lounashetki puuttuu, työn imu saattaa johtaa työn tekemiseen vuorotta. Tästä olen yrittänyt muistuttaa yhteisillä virtuaalikahveillamme. Samoin jaostoilla ja tiimeissä on pidetty etäpalavereja kontaktien varmistamiseksi. Jaostokohtaisilla virkistyspäivillä on tilanteen mahdollistamin rajauksin luotu yhteishenkeä. Mainitsen tässä yhteydessä myös ylivirastomestari Kari Joutsenlahden läksiäiskahvit, jotka toteutettiin neljässä ryhmässä kahvit ja kakut pöytiin tarjoiltuna KHO:n suuressa istuntosalissa 31.8. Kun Kari palveli korkeinta hallinto-oikeutta ansiokkaasti hitusen vaille 50 vuotta, ei koronakaan meitä voinut estää. Haastankin kaikki miettimään ja jakamaan keskenänne keinoja, joilla voidaan tuoda iloa ja virkistystä hallintotuomioistuinten väelle!

Tuomioistuinvirasto lähentää tuomioistuimia

Korona-aikana on meidän kaikkien tietoisuuteen noussut vuoden alusta tapahtunut merkittävä organisaatiomuutos oikeushallinnossa. Tuomioistuinvirasto, joka muuten on ehdokkaana vuoden nimeksi, aloitti toimintansa vuoden 2020 alussa. Keväällä joka viikko järjestetty kaikkien suomalaisten tuomioistuinten päälliköiden skype-palaveri keräsi liki 100 osanottajaa. Yhdessä ongelmia pohtien ja niihin ratkaisuja etsien edistimme merkittävästi tuomioistuinten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä on oikea suunta.

Toki eri tuomioistuimissa muun muassa koronan haasteet ovat erilaiset. Käräjäoikeuksissa ja varsinkin rikosasioissa oikeudenkäyntejä jouduttiin peruuttamaan ja aiheutettiin massiivisia viivästymiä, kun taas hallintotuomioistuimissa tilanne oli ja on huomattavasti helpompi – toki ulkomaalais- ja lastensuojeluasioissa jouduttiin siirtämään koko joukko suullisia käsittelyitä. Tämä tuomioistuinten ero taas ei mediassa oikein lyönyt läpi, mutta jatketaan valistustyötä eri suuntiin. Meillä oli juuri äsken ilo isännöidä ylijohtaja Riku Jaakkolaa ja Tuomioistuinviraston kehitysosaston väkeä.

Korkeimpien oikeuksien yhteistyö

Hyvästä yhteistyöstä eri tuomioistuinlinjojen kesken haluan lisäksi erikseen mainita korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppäsen kanssa keväällä yhdessä julkaisemamme kannanoton oikeusvaltion ylläpitämisen tärkeydestä ja kyvystämme varmistaa se poikkeusoloissakin.

Tästä voimmekin siirtyä sujuvasti korkeimpien oikeuksien yhteistyön kehityssuuntiin. Korkein hallinto-oikeus antoi äskettäin lausuntonsa työryhmän mietinnöstä, joka sisältää selvityksen korkeimpien oikeuksien yhteistyön kehittämistarpeista ja mahdollisista yhteistyömuodoista. Tasapainoisesti laadittu mietintö sisältää erinomaisen kattavan selvityksen korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisutoiminnan liittymäkohdista. Korkeimpien oikeuksien väliseen toimivallanjakoon liittyvät epäselvyydet sekä niiden ratkaisujen välillä havaittavat ristiriidat ovat jääneet vähäisiksi. Jaettu ylin tuomiovalta ei ole käytännössä johtanut oikeusvarmuutta vaarantaviin tilanteisiin. Myös korkeimpien oikeuksien yhteistyömuotoja on mietinnössä kartoitettu perusteellisesti. Kevyemmät, lainmuutoksia edellyttämättömät kehittämistoimenpiteet ovat KHO:n näkökulmasta kaikki kannatettavia. KHO:n mielestä tuomiovaltaa koskevien toimivaltakysymysten lisääntymistä on ensisijaisesti ehkäistävä ennalta kehittämällä toimivaltasääntelyä ja pitämällä huolta lainvalmistelun laadusta. Mikäli selvitystyö etenee lainmuutosta edellyttävien toimenpiteiden arviointiin, voitaisiin harkittavaksi nostaa menettely korkeimpien oikeuksien yhteisen lausunnon hankkimiseksi tuomioistuinlinjojen toimivaltaa koskevissa sääntelykysymyksissä.

Työryhmän toimeksiantoon sisältyi nimenomaisesti sen arvioiminen, onko korkeimpien oikeuksien yhteiselle ratkaisukokoonpanolle tarvetta. Tarve yhteiskokoonpanolle olisi vähäinen, mutta periaatteellisen merkityksensä vuoksi yhteiskokoonpanon perustamista ei kuitenkaan ole syytä arvioida pelkästään vähäisen välittömän tarpeen perusteella. Selvää on, että muutos edellyttäisi perustavanlaatuista valmistelua ja vahvaa valmistelukokoonpanoa. Muun muassa yhteiskokoonpanon toimivallan määrittelytapa on syytä harkita huolella ja eri vaihtoehdot huomioon ottaen. KHO ei kuitenkaan katso voivansa olla aloitteellinen Suomen perustuslain muuttamisessa, mitä yhteiskokoonpanon perustaminen todennäköisesti edellyttäisi.

Kohti sähköisiä menettelyjä

Sähköisten menettelyjen lisääntyminen yhdistettynä Haipan laajaan käyttöönottoon ei toki ole sujunut vailla ongelmia. Tottuminen uusiin työtapoihin on joillekuille helpompaa kuin toisille. Tuomareiden työhön keskeisesti kuuluva valtavien tekstimassojen lukeminen, omaksuminen ja analysointi tietokoneen näytöltä voi tuntua ylivoimaiselta kaikkien muiden muutospaineiden rinnalla. Kun laadukkaan työn ja oikeusturvan antamisen eetos on juuri niin vahva kuin sen pitää ollakin, meidän pitää varmistaa, että kaikki saavat tehdä työtään luottaen siihen, että heillä on mahdollisuus tehdä se laadukkaasti. Osin siirtymää kohti digitaalisuutta on selvästi vaikeuttanut lähikontaktien välttäminen keväällä, jolloin olisi ollut etsikkoaika myös opetella vierihoidossa niitä erilaisia niksejä, joita sähköiseen menettelyyn liittyy. Haipa ja siihen liittyvä päätösten versiointi on kuitenkin lähtenyt lupaavasti käyntiin. Annetaan itsellemme aikaa opetella ja antaa kehityssysäyksiä järjestelmän parantamiseksi! KHO:ssa myös ulkomaalaisdiaarin juttujen migrointi Haipaan on edennyt upeasti ulkomaalaiskanslian taitavissa käsissä.

Asiaryhmämuutoksia

Korona-pandemian vaikutuksista vireille tulleisiin asioihin ei ole helppoa saada kokonaiskuvaa. Juuri nyt kuvaa hämärtää se, että KHO:ssa asioita on kahdessa notes-tietokannassa ja Haipassa. Vaikka ensimmäiset kansainvälisen suojelun hakemukset ovat koronastakin johtuen Migrissä käyneet suorastaan harvinaisiksi, KHO:ssa tähän asiaryhmään kuuluvia juttuja on tullut vireille hämmästyttävän runsaasti (uusintahakemukset, palautetut asiat). Varsinaisia koronaan liittyviä juttuja on tullut vireille sangen vähän. Muutamia testipalloja on muun muassa lähettänyt eräs oikeustieteen tutkija, mutta näyttää siltä, että suurin paine on kohdistunut ylimpiin lainvalvojiin eikä niinkään tuomioistuimiin. Tartuntatautilain mukaisia asioita on meille tullut vain kourallinen. Taloudellisen toiminnan edellytysten heikkeneminen ei vielä ole näkynyt KHO:een vireille tulevien asioiden määrässä – sen paremmin talouselämän kannalta tärkeissä ympäristö-, hankinta-, vero- ym. asioissa kuin toisaalta yksilöiden aseman kannalta keskeisissä sosiaaliasioissa. Lausuntotoimintaan pandemialla on selvästi ollut vaikutusta: määrä on kasvanut ja kiire lisääntynyt.

KHO:n sisäisistä asioista asiaryhmien siirrot jaostojen välillä näkyvät myös hallintotuomioistuimissa. Nimet päätösten alla vaihtuvat. Nykyinen jaosto- ja asiaryhmäjako on ollut käytössä vuoden 2019 alusta lukien ja se on toiminut hyvin. Asiamäärien suhteet ovat kuitenkin kehittyneet siten, että vuoden 2021 alusta on aika tehdä yksi suurempi ja siihen liittyen muutama pienempi muutos. Ulkomaalaisasioista oleskelulupa-asiat, joiden määrä on jatkuvasti kasvanut, ovat kuormittaneet eri syistä aliresursoinnista kärsinyttä toista jaostoa kohtuuttomasti. Niinpä toisen jaoston asiamäärä suhteessa voimavaroihin on kovasta työtahdista huolimatta kasvanut jaostoista selvästi suurimmaksi. Kolmas jaosto, jolla lisäksi ennestään on osaamista ulkomaalaisoikeuden alalta, on nyt asiamääriltään pienin ja alkaa kohta – tahdonvaltaisia huostaanottoja lukuun ottamatta – olla täysiverinen valituslupajaosto. Näin ollen oleskelulupia käsittelee jatkossa kolmas jaosto, ja kansalaisuusasiat siirtyvät päinvastaiseen suuntaan.

Strategia: valituslupatuomioistuimena kehittyminen

Hallintotuomioistuimiin heijastuu toivottavasti mahdollisimman pian myös KHO:n strategiatyö. Työ on koronan myötä kärsinyt lähikohtaamisten estymisestä johtuvista viivästyksistä, mutta ei suinkaan ole pysähtynyt. Koska strategiatyön keskeinen voima on koko henkilöstön mukaan saaminen ja kaikkien ideoiden hyödyntäminen, en osaa enkä halua yrittääkään tarkemmin ennakoida, minkälaisia tuloksia tämä hanke tuottaa. Sen uskallan kuitenkin sanoa aikaisemmista linjauksista, että KHO tekee nyt vahvasti työtä sen eteen, että roolimme valituslupatuomioistuimena kirkastuu. Se edellyttää sitä, että voimme pikaisesti jakaa sisään tulevat asiat eri koreihin esiarvion perusteella: suoraan välitoimille laitettavat sekä istuntoon ei valituslupaa tai välitoimille -esityksin menevät. Vaikka KHO ei jatkossakaan ole vain ennakkopäätöstuomioistuin, roolimme nimenomaan oikeus- ja hallintokäytäntöä ohjaavana ja sen yhdenmukaisuudesta huolehtivana tuomioistuimena on uuden hallintoprosessilain myötä korostunut. Tämä edellyttää päätösten laadun kehittämistä ja niiden kirjoitustavan selkeyttämistä. Näin saamme samoilla resursseilla ratkaistua asioita nykyistä ripeämmin ja samalla paremmin perusteltuina.

Kun meillä toivottavasti jatkossa on tätä hetkeä useammin mahdollisuuksia näihin fyysisiin kohtaamisiin, teidän on tärkeää tietää, mistä meidät jatkossa löytää. Korkeimman hallinto-oikeuden nykyiset toimitilat remontoidaan kokonaan ja siirrymme väistötiloihin. Tällä hetkellä paras arvaus siirron tapahtumisesta sijoittuu tammi-helmikuun 2021 vaihteeseen. Väistötiloissa Hakaniemessä vierähtää ennakkoon arvioiden noin kaksi ja puoli vuotta, minkä jälkeen palaamme täysin uudistettuihin tiloihin Kasarmintorin varrelle.

Poimintoja KHO:n ratkaisutoiminnasta

Ajattelin lisäksi nostaa esille joitakin eri tavoin huomiota herättäneitä KHO:n ratkaisuja, jotka on tehty viime ylituomaripäivän jälkeen. Varmaan tunnettekin nämä eikä tässä ole tarpeen niitä tarkemmin ruotia, mutta mainitsen ne muistin virkistämiseksi ja ehkä käytäväkeskustelun virittämiseksi.

Yksi varmaankin eniten julkista keskustelua herättäneistä ratkaisusta kautta aikain oli Finnpulpin ympäristölupa-asia (KHO 2019:166), jossa alempien asteiden päätökset kumottiin ja yhtiön hakemus hylättiin. Kysymys oli paljolti unionin tuomioistuimen niin sanotun Weser-tapauksen vaikutusten soveltamisesta ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa.

Toinen erittäin laajaa julkista huomiota saanut ratkaisu oli KHO 2020:97, joka tunnetaan sateenkaaripappiasiana. Siinä KHO päätyi hallinto-oikeuden päätöksen kumoten katsomaan, että tuomiokapitulin antama varoitus samaa sukupuolta olleen parin vihkineelle papille ei ollut lainvastainen. Mediakeskustelussa ymmärrettiin kohtalaisen hyvin, että KHO:n ratkaisu lähti nimenomaan kirkon sisäisen menettelyn lainmukaisuuden arvioimisesta kirkon oman avioliittokäsityksen pohjalta.

Joskin verran mediakiinnostusta kohdistui myös pienpanimojen verotusta koskevaan asiaan KHO 2020:55, jossa tehtiin ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun perusteella ratkaistut suden kannanhoidollista metsästystä koskevat asiat (KHO 2020:27-28) herättivät laajaa julkista keskustelua. Kittilän kunnan luottamushenkilöiden luottamustoimesta pidättämisen lopettaminen virkarikossyytteitä koskevan rikosprosessin siirryttyä käräjäoikeuden syytteet hylkäävän päätöksen jälkeen hovioikeuteen (KHO 2020:44) synnytti myös otsikoita.

Arvioni mukaan eri asiaryhmien juttuja on aikaisempia vuosia enemmän ratkaistu myös jaostoplenumeissa. Näitä laajan kokoonpanon käsittelyjä on ollut muun muassa ulkomaalaisasioissa, kansalaisuusasioissa ja lastensuojelukustannuksia koskevissa asioissa. Tarkoituksena on ollut vahvasti linjata tiettyjä toistuvia kysymyksiä, joihin lainsäädäntö ei anna riittävän selkeää vastausta.

Katselmuksia on toimitettu ympäristö- ja maankäyttöasioissa. Näin tehtiin esimerkiksi mainitussa Finnpulpin asiassa, koneellista kullankaivua saamelaisalueella koskevassa ympäristölupa-asiassa ja Kokemäenjoen kulttuurimaisemaan sijoittuvien mansikanviljelyn kausihuoneiden rakennusasiassa. Korona-aikana KHO:ssa toimitettiin suullinen käsittely muun ohella suojelupoliisin edustajan kuulemiseksi asiassa, jossa Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaista ei ollut hyväksytty Poliisiammattikorkeakouluun opiskelemaan (KHO 2020:86).

Katse eteenpäin

Korona on taas syksyn edetessä nostanut päätään. Olemme osin kiihtymis-, osin jo leviämisvaiheessa. Toivottavasti kestäviä ratkaisuja pandemiaa vastaan on löydetty viimeistään ensi vuoden ylituomaripäiviin mennessä. Tässä vaiheessa on tärkeintä varautua ja suojautua sekä pitää hallintotuomioistuinten toimintavalmius jatkuvasti korkealla tasolla. Testaaminen, jäljittäminen, eristäminen ja hoitaminen omaksutun hybridistrategian mukaisesti aiheuttaa valtavia valtiontaloudellisia kustannuksia. Välttämättömät suojatoimet lamauttavat taloutta aiheuttaen työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Valtion velka kasvaa. Luvassa on taloudellisesti kovia vuosia.

Kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen erityisesti kriisien aikana on keskeisesti tuomioistuinten vastuulla. Vaikeina aikoina hallintotuomioistuinten ydintehtäviin kuuluu sen varmistaminen, että myös kaikkein huono-osaisimmat saavat heille lain mukaan kuuluvat sosiaalipalvelut ja ettei kansalaisten oikeuksia rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta. Onnistuminen siinä lisää kansalaisten luottamusta paitsi tuomioistuimiin myös yhteiskunnan toimintaan, millä puolestaan on merkittävä vakautta ja yhteiskuntarauhaa edistävä ulottuvuus. Mutta pandemian hallintaan saamisen jälkeen on aika saada talous toimimaan, investoinnit käyntiin ja vienti vetämään. Tämä on poliittisten päättäjien, elinkeinoelämän ja eri sidosryhmien vastuulla.

Hallintotuomioistuinten rooli tässä kokonaisuudessa voi kuitenkin olla merkittävä. Meidän on kyettävä ratkaisemaan esimerkiksi ympäristöön ja maankäyttöön, julkisiin hankintoihin ja verotukseen liittyvät muutoksenhaut ripeästi, asiantuntevasti ja ennustettavasti, tietenkään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksista tinkimättä. Tämä edellyttää resurssien tehokasta käyttöä ja myös jonkinasteista priorisointia. Hallintotuomioistuimille on luvassa valtion ensi vuoden tulo- ja menoarviossa varsin kohtuullisesti määrärahoja, Vaasan hallinto-oikeudelle jopa merkittäviä ympäristöpuolelle kohdistuvia panostuksia. Käytetään yhteisiä varoja viisaasti niin, että valtion talousarviossa pienet tuomioistuinmenot tuovat mahdollisimman suuret kerrannaisvaikutukset yhteiskuntaan ja talouteen.

Hallintotuomioistuimilla on edellä sanotun mukaisesti keskeinen rooli oikeusvaltion ylläpitäjänä. Oikeusvaltio Suomessa jaksaa yleisesti ottaen hyvin. Maailman oikeusvaltioindeksissä kuluvana vuonna Suomi on edelleen kolmantena Tanskan ja Norjan perässä, rakasta länsinaapuria edellä. Syyskuun lopussa julkaistussa EU-komission ensimmäisessä oikeusvaltioraportissa Suomi saa erinomaiset arviot. Oikeuslaitoksen riippumattomuus ja myös kansalaisten luottamus siihen on korkealla tasolla. Mainittakoon, että hallintotuomioistuinten toiminnan tehostuminen saa maakohtaisessa tarkastelussa kiitosta.

EU-tason keskustelussa huomio on kiinnittynyt varsinkin itäisen Euroopan valtioiden huolestuttavaan kehitykseen, jossa hallitusvalta pyrkii eri keinoin nakertamaan tuomioistuinten riippumattomuutta ja estämään riippumattoman median toiminnan. Meillä mitään tällaiseen viittaavaa ei ole näköpiirissä. Silti on aihetta kiinnittää huomiota siihen, että tuomioistuinten riippumattomuuden osatekijöiden perustuslailliset takeet eivät kaikilta osin ole aukottomat. Niinpä vastaavassa tilanteessa olevassa Ruotsissa on käynnistetty selvitystyö riippumattomuuden lisäämiseksi. Esillä ovat olleet muun muassa tuomareiden pakollisesta eroamisiästä ja korkeimpien oikeuksien tuomareiden vähimmäis- ja enimmäismäärästä säätäminen; samoin Norjassa tuoreessa mietinnössä esitetään korkeimman oikeuden tuomareiden enimmäismäärää koskevan säännöksen lisäämistä perustuslakiin eräissä maissa toteutetun tuomioistuimen haltuunoton (court packing, hostile takeover) estämiseksi. Pohjoismaatkaan eivät ole immuuneja vieraille vaikuttimille: Islantiin perustetun uuden ylioikeuden tuomareiden nimitysmenettelyssä oikeusministeri poimi asiantuntijalautakunnan ehdotuksessa rannalle jätetyistä ehdokkaista neljä vähemmän ansioituneeksi arvioitua nimitysehdotukseensa, jonka parlamentti hyväksyi.

Tällä hetkellä huoli tuomioistuinten riippumattomuudesta Suomessa ei kuulu yhteiskunnan polttavimpiin ongelmiin. Nyt on tärkeintä vahvistaa sisäisesti tuomioistuinten osaamista ja menettelyjä sekä turvata jatkossakin riittävät resurssit, jotta voimme varmistaa oikeusvaltion toimivuuden päivittäisessä toiminnassamme, ratkaisu kerrallaan. Paikallaan on silti seurata kehitystä naapurimaissa samoin kuin kotimaisia merkkejä mahdollisista riippumattomuutta uhkaavista trendeistä. Niihin on reagoitava ajoissa; perustuslain avaaminen ei käy hetkessä. Vakuutusta ei myönnetä vahinkotapahtuman jälkeen.

Toivotan teille kaikille voimia ja menestyksekästä syksyä! Jag önskar er alla krafter och en framgångsrik höst!