Alumnipuhe Helsingin yliopiston oikeustieteellisentiedekunnan valmistujaisjuhlassa

Kari Kuusi­nie­mi, pre­si­dent­ti, kor­kein hal­lin­to-oi­keus

Arvoisat tutkinnon suorittaneet ja siitä tänään todistuksensa saavat: lämpimät onnittelut suorituksestanne!

On ilo tulla juhlistamaan suurta päiväänne ja samalla tietenkin kaihoisasti muistelemaan oman valmistumiseni aikaa. Tähän liittyen rohkenen mainita erään myöhemmän sattumuksen tästä samasta salista. Korkein hallinto-oikeus järjesti täällä perinteisen hallintotuomioistuinpäivän, jossa puheenvuoron piti oikeusministeri Leena Meri. Hänen ja hänen avustajansa kanssa keskustelu kääntyi valmistujaistilaisuuksiin ja kun kerroin, että omani oli toukokuussa 1982, arvoisa ministeri totesi suorasukaiseen tapaansa: kuinka vanha oikeastaan olet!? Todettuani, etten kuitenkaan ole vielä eläköitymässä huumorintajuinen ministeri sanoi, että saisimme näyttävät oikeusvaltio-otsikot mediaan, kun uutisoitaisiin ministerin kysyvän, eikö KHO:n presidentin olisi aika jäädä eläkkeelle.

Muistikuvani omasta publiikistani ovat jotenkin aika hatarat, mutta tilaisuus ei suinkaan ollut tässä upeassa suuressa juhlasalissa vaan muistaakseni Porthanian viidennen kerroksen arkisessa tiedekuntahuoneessa. Sen muistan, että tumma puku piti olla päällä ja että meille puheen piti silloin Heikki Halila, nyt jo emeritusprofessori ja kaiken yliopistotoimintaan liittyvän osaaja, jonka erittäin nopea, selkeästi jäsennelty ja takeltelematon puhe teki minuun suuren vaikutuksen. Kuinka joku voi hallita asiat noin suvereenisti, ajattelin! Myöhemmin, opittuani tuntemaan Heikki Halilan, ihmetys ja kunnioitus on vain lisääntynyt.

Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastatteluissa on jo jonkin aikaa ollut vakiokysymyksenä, mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi. Monet vastaukset ovat kekseliäitä, riemastuttaviakin. Yksi suosikeistani on: en mitään, ei se kuitenkaan kuuntelisi! Aika monessa annetaan toivoa: usko, että elämä kantaa, ole vain itsesi, älä stressaa, nauti elämästä ja vastaavia hyvää tarkoittavia kehotuksia. Tiedostan, että ette ole enää kaksikymppisiä, mutta monet silti nuoria. Elämä edessä, uravalinnat mietityttävät, maailmantilanne huolestuttaa.

Mitä haluaisin teille sanoa? Luotan edelleen vahvasti siihen, että juristin tutkinto on hyvä yleistutkinto, joka on yksi parhaista väylistä mielenkiintoisiin ja monipuolisiin työmahdollisuuksiin. Monelle, mukaan lukien lähimmille opiskelukavereilleni ja itselleni, pyrkiminen oikeustieteelliseen oli keino lykätä lopullista ammatinvalintaa. Niinpä osa meistä sijoittui kauas perinteisistä juristintehtävistä. Nyt tuomioistuinlaitosta yli 20 vuotta palvelleena voin tunnustaa, ettei tuomarin työ koskaan opiskeluaikana eikä paljon sen jälkeenkään ollut suunnitelmissani. Akateeminen ura oli minulle ainoa vaihtoehto – niin luulin. Mutta sitten asiat vain tapahtuivat ja tänne päädyin unelmatehtävääni. Ajattelen, ettei elämää ja työuraa kannata yrittääkään suunnitella liiaksi. Liian tiukat suunnitelmat voivat johtaa pettymyksiin toiveiden jäädessä toteutumatta, mutta yhtä lailla ne voivat rajata useat kiinnostavat vaihtoehdot perusteetta urasuunnittelun ulkopuolelle.

Mitä työelämä odottaa juristeilta? Riippuu työtehtävistä, mutta rohkenen arvioida, että työyhteisötaidot, kielitaito ja riittävä teknisten apuvälineiden hallinta korostuvat nippelijuridiikan ohitse. Toki vahva juridisen metodin hallinta ja yleiskäsitys oikeusjärjestyksestä ja sen toiminnasta luovat kaiken juristityön perustan. Tekoälystä puhutaan nyt alati ja kaikkialla. Monet ovat huolestuneita – jos nyt eivät dystooppisesta koneiden vallankumouksesta – ainakin siitä, miten se vaikuttaa minun työhöni. Korvaako kone tuomarin, asianajajan, asiantuntijan? Tekoäly on täällä ja kehittyy valtavin harppauksin, emme voi rajata sitä elämämme ulkopuolelle. Uskon, että tekoäly on jatkossakin luovassa juristityössä hyvä työkalu, tukiäly, niin kuin Tuomioistuinvirastossa on kekseliäästi muotoiltu. Se ei korvaa tietoista, älyllistä, tilannesidonnaista, empaattista arviointia, juridiikkaa hyvän ja kohtuullisen taiteena, kuten jo muinaiset roomalaiset riimittelivät. Optimistisesti ajatellen se tehostaa merkittävästi asiantuntijatyötä jättäen tylsät, kaavamaiset tiedon etsintä- ja koostamisvaiheet vähemmälle ja vapauttaa aikaa luovalle toiminnalle. Toisaalta tekoälyn sääntely tuo taatusti paljon lisää juristityöpaikkoja.

Työelämän kysymysten lisäksi haluaisin jakaa ajatuksiani paikastamme tässä yhä epävakaammaksi käyvässä maailmassamme. Viimeiset viisi vuotta olemme eläneet kovia aikoja. COVID19-pandemia erityisesti nuoriin kohdistuneine rajoituksineen oli raju muistutus globalisoituvan maailman todellisuudesta. Jo vuodesta 2014 jatkunut Venäjän aggressio Ukrainaan eskaloitui täysimittaiseksi, laittomaksi hyökkäyssodaksi helmikuussa 2022. Ilmastonmuutoksen eteneminen äärimmäisine sääilmiöineen ja jatkuvasti ylittyvine lämpöennätyksineen saa miettimään tulevia sukupolvia.

Tahdon olla edistämässä tulevaisuudenuskon säilyttämistä epävarmuutta ja uhkia, pelkojakin, sisältävässä ajassamme. Kannustan teitä laaja-alaisesti osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtajana olen saattanut havaita, että Suomen kokonaismaanpuolustuksen ja varautumisen konsepti on kansainvälistä kärkeä. Riippumatta Yhdysvaltain nykyisen presidentin kaoottisen oloisesta diilipolitiikasta NATO ei Suomen keskeisenä turvallisuusratkaisuna ole häviämässä minnekään, joskin lisäpanostus turvallisuuteen tiukkoinakin taloudellisina aikoina on välttämätöntä. Ilmasto- ja ympäristöasioissa uskoa luo yritysten edelläkävijyys. Vaikka valtiot eivät aina olisikaan etulinjassa päästöjen hallitsemiseksi ja luonnon turvaamiseksi, varsinkin kansainvälisillä markkinoilla kilpailevilla yrityksillä on viime aikoina usein ollut suunnannäyttäjän rooli ympäristötietoisten ratkaisujen tekijöinä. Tähän tietenkin vaikuttaa keskeisesti kuluttajien ja kansalaisten toiminta. Yritysvastuun ohella tekniikan edistysaskeleet antavat uskoa tulevaisuuteen.

Suomi on vakaa demokratia ja oikeusvaltio. Yhteiskuntamme perustuu vahvaan luottamukseen: luottamukseen viran omaisiin ja instituutioihin mutta myös kanssaihmisiin. Olen vakuuttunut, että Suomen päätyminen kahdeksatta kertaa perätysten maailman onnellisemmaksi maaksi perustuu paljolti luottamukseen. Tämä luottamus syntyy siitä, että moniin muihin maihin verrattuna meillä on suhteellisen tasainen tulonjako ja kohtalainen hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkko. Luottamus perustuu myös siihen, että meillä voidaan lähteä siitä, että viranomaiset noudattavat lakia, korruption määrä on vähäinen ja riippumattomista tuomioistumista saa oikeutta.

Toivon, että teistä mahdollisimman moni haluaa työurallaan olla rakentamassa ja kehittämässä suomalaista oikeusvaltiota ja siten vahvistamassa yhteiskunnallista vakautta ja luottamusta. Oikeusvaltion palveleminen eri juristitehtävissä on taatusti työtä, jolla on tarkoitus.

Vielä kerran lämpimät onnittelut ja menestyksen toivotukset!