KHO:2026:53

Asiassa oli kysymys siitä, oliko poliisilaitos voinut esitutkinnan päätyttyä jättää antamatta muutoksenhakijalle tiedon siitä, kuka oli tehnyt hänestä rikosilmoituksen, kun tieto ilmoittajan henkilöllisyydestä oli kirjattu poliisin tutkintamuistioon.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli sovellettava esitutkintalain säännöksiä asianosaisen tiedonsaantioikeudesta, jolloin tiedon luovuttamisen esteenä ei voinut olla se, että tieto rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä oli kirjattu poliisin tutkintamuistioon. Rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyys on lähtökohtaisesti sellainen tieto, joka asianosaisella on oikeus saada.

Asianosaisen tiedonsaantioikeus rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä ei kuitenkaan ole ehdoton. Esitutkintalain perusteella asianosaisella ei ole oikeutta saada kyseistä tietoa, jos tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi.

Kun asiassa ei ollut ilmennyt sellaista erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua, jonka vuoksi tiedon antamatta jättäminen olisi ollut välttämätöntä, oli poliisilaitoksen tullut antaa muutoksenhakijalle hänen pyytämänsä tieto rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä.

Äänestys 3–2

Esitutkintalaki 2 luku 5 § 1 momentti, 4 luku 15 § ja 9 luku 7 § 1 momentti

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 11 § 2 momentti 7 kohta ja 3 momentti

Ks. ja vrt. KHO 2024:69

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 11.11.2024 nro 1551/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian siltä osin kuin valitus koskee muutoksenhakijan oikeutta saada tieto siitä, kuka oli tehnyt hänestä rikosilmoituksen.

Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjanmaan poliisilaitoksen päätökset kumotaan siltä osin kuin asia koskee tiedon antamista rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä. Asia palautetaan Pohjanmaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi pyydetyn tiedon antamiseksi muutoksenhakijalle.

2. Muilta osin valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen muilta kuin edellä kohdassa 1 tarkoitetulta osin.

3. Pohjanmaan poliisilaitos velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 500 eurolla.

Asian tausta ja hallinto-oikeuden päätös

Muutoksenhakija on 30.1.2024 pyytänyt Pohjanmaan poliisilaitokselta (jäljempänä myös poliisilaitos) tiedon siitä, kuka oli tehnyt hänestä rikosilmoituksen, mikä oli ollut rikosilmoituksen peruste ja milloin ilmoitus oli tehty. Ilmoituksen johdosta suoritettu esitutkinta oli tuolloin päättynyt, ja asia, jota rikosilmoitus koski, oli osin jätetty sikseen ja osin vireillä tuomioistuimessa.

Poliisilaitos on 16.2.2024 tekemällään päätöksellä hylännyt muutoksenhakijan tietopyynnön.

Muutoksenhakija on 21.2.2024 valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien saada tiedon rikosilmoituksen tekijästä ja asianomistajasta.

Hallinto-oikeus on 3.9.2024 antamallaan päätöksellä kumonnut poliisilaitoksen päätöksen ja palauttanut asian poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi puutteellisten perustelujen vuoksi.

Poliisilaitos on 24.9.2024 tekemällään päätöksellä hylännyt muutoksenhakijan tietopyynnön. Ilmoituksen tekijä on poliisilaitoksen tiedossa, ja tätä koskeva tieto on kirjattu kyseessä olevaa rikosilmoitusta koskevaan tutkintamuistioon. Tutkintamuistiota ei luovuteta, koska se vastaa luonteeltaan julkisuuslain 5 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja muistiinpanoja eikä ole viranomaisen asiakirja, joten siihen ei sovelleta julkisuuslakia. Tutkintamuistiota ei voitaisi edes luovuttaa julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella.

Muutoksenhakija on 30.9.2024 valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien päätöksen kumoamista ja tietoa rikosilmoituksen tekijästä ja asianomistajasta. Valittajalle on myös annettava asiasta tehty tutkintamuistio. Poliisilaitos on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Hallinto-oikeus on 11.11.2024 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä jättänyt tutkimatta muutoksenhakijan ensiasteena hallinto-oikeudelle tekemän vaatimuksen saada tieto rikoksen asianomistajasta. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen muilta osin sekä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Perusteluinaan hallinto-oikeus on todennut muun ohella seuraavaa:

Tutkintamuistion on sisältönsä puolesta katsottava olevan julkisuuslain 5 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sisäinen asiakirja, jota ei ole pidettävä julkisuuslain mukaisena viranomaisen asiakirjana. Poliisilaitos on voinut kieltäytyä sen antamisesta muutoksenhakijalle.

Oikeutta julkiseen tai asianosaisjulkiseen tietoon ei kuitenkaan voida kiertää sisällyttämällä julkista tietoa muutoin salaiseen tai lain soveltamisalan ulkopuolelle sijoittuvaan asiakirjaan kuten tutkintamuistioon. Mikäli yleisöjulkisuus tai asianosaisjulkisuus ja asianosaisen oikeusturva edellyttävät tiedonsaantia, on tieto annettava.

Julkisuuslaissa tai muuallakaan lainsäädännössä ei ole säädetty, että rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyys olisi lähtökohtaisesti salassa pidettävä tieto. Myös julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 7 kohtaa koskevissa lain esitöissä on mainittu, ettei rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyyttä voitaisi kokonaan salata.

Tietoa rikosilmoituksen tekijästä ei kuitenkaan voida pitää julkisuuslain 3 §:stä ilmenevä julkisuuslain tarkoitus huomioon ottaen yleisöjulkisuuden kannalta sillä tavoin merkityksellisenä, että tämä edellyttäisi kyseisen tiedon antamista muutoin julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä asiakirjasta. Myöskään julkisuuslain 11 §:n 1 momentti, joka tässä ei tule suoraan sovellettavaksi, ei luo tiedonsaantioikeutta kuin viranomaisessa jo vireillä oleviin tai olleisiin asioihin.

Kun muutoksenhakijaa koskeva esitutkinta on poliisilaitoksen päätöksellä jo päätetty eikä ilmoituksen tekijän henkilöllisyydellä voida katsoa olleen merkitystä muutoksenhakijan asian käsittelyyn, ei valittajan oikeusturva asianosaisena puolla tiedon antamista. Tietoa ei ole asianosaisen oikeusturvan kannalta perusteltua antaa pelkästään mahdollisten myöhemmin vireille saatettavien asioiden perusteella.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Forma ja Jani Ruotsalainen sekä asessori Sini Lindfors, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja muutoksenhakijalle luovutetaan tieto rikosilmoituksen tekijästä, tutkintamuistiosta sekä asianomistajasta. Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut, että poliisilaitos velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muutoksenhakija on perustellut vaatimustaan muun ohessa sillä, että hänen oikeusturvansa edellyttää tiedon saamista rikosilmoituksen tekijästä. Tiedon antamatta jättäminen on estänyt häntä käyttämästä oikeuksiaan asian jatkokäsittelyssä, koska hän ei ole voinut arvioida, onko ilmoitus tehty vilpittömässä mielessä vai haitantekotarkoituksessa.

Poliisilaitos on vaatinut, että valitus hylätään. Tutkintamuistioon kirjattua ilmoittajan henkilötietoa ei voida pitää siltä osin merkityksellisenä asian esitutkinnan eikä muutoksenhakijan oikeusturvan kannalta, että se olisi ollut perusteltua kirjata rikosilmoituksen tutkintailmoitukseen.

Muutoksenhakija on vedonnut asiassa esitutkintalain 4 luvun 15 §:n mukaiseen asianosaisen tiedonsaantioikeuteen.

Poliisilaitos on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä esittänyt käsityksensä muutoksenhakijan vetoamasta esitutkintalaissa tarkoitetusta asianosaisen tiedonsaantioikeudesta. Muutoksenhakijan tulisi ensisijaisesti itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan. Joka tapauksessa oikeudenkäyntikuluvaatimus on kohtuuton.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Tiedon antaminen rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä

Kysymyksenasettelu

Asiassa on arvioitavana, onko poliisilaitos voinut esitutkinnan päätyttyä jättää antamatta muutoksenhakijalle tiedon siitä, kuka oli tehnyt hänestä rikosilmoituksen. Tieto ilmoittajan henkilöllisyydestä oli kirjattu poliisin tutkintamuistioon, mutta ei rikosilmoituksen tutkintailmoitukseen eikä esitutkintapöytäkirjaan, jotka muutoksenhakijalle oli luovutettu.

Sovellettavat ja asiaan liittyvät oikeusohjeet

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 11 §:n 3 momentin mukaan esitutkinnan asianosaisen oikeuteen saada tieto esitutkinnassa esitetystä tai laaditusta asiakirjasta sovelletaan, mitä esitutkintalain 4 luvun 15 §:ssä säädetään.

Esitutkintalain 9 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa. Asianosaisjulkisuuden osalta sovelletaan, mitä esitutkintalain 4 luvun 15 §:ssä säädetään.

Esitutkintalain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rikoksesta epäilty on esitutkinnassa asianosainen.

Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on esitutkinnan aloittamisen jälkeen oikeus saada tieto esitutkintaan johtaneista ja esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista sekä esitutkinta-aineistosta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Pykälän 3 momentin mukaan asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta, jos tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi. Asianosaisella ei ole oikeutta saada tietoa julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 a, 7 tai 7 a kohdassa tarkoitetuista tiedoista.

Pykälän 4 momentin mukaan, kun harkitaan asianosaisen oikeutta saada tietoja tai sen rajoittamista, arvioinnissa on otettava huomioon asianosaisen oikeus puolustautua asianmukaisesti tai muuten asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä.

Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 6 momentin mukaan asianosaisen oikeuteen saada tieto esitutkinta-aineistosta sovelletaan muutoin, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan asianosaisella ei ole tiedonsaantioikeutta rikosilmoituksen [–] tekijän salassa pidettäviin osoite-, puhelin- ja muihin vastaaviin yhteystietoihin, jos tiedon antaminen vaarantaisi todistajan, asianomistajan tai asianosaisen tai ilmoituksen tekijän turvallisuutta, etuja tai oikeuksia.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Sovellettava lainsäädäntö

Poliisilaitos ja hallinto-oikeus ovat päätöksissään arvioineet muutoksenhakijan oikeutta saada tieto rikosilmoituksen tekijästä julkisuuslain nojalla.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että julkisuuslain 11 §:n 3 momentin mukaan esitutkinnan asianosaisen oikeuteen saada tieto esitutkinnassa esitetystä tai laaditusta asiakirjasta sovelletaan, mitä esitutkintalain 4 luvun 15 §:ssä säädetään. Lainkohdan perusteluissa (HE 71/2014 vp, s. 31) on tältä osin todettu, että esitutkinnan asianosaisen tiedonsaantioikeuden laajuus määräytyisi siten esitutkintalain 4 luvun 15 §:n nojalla. Muutoin esitutkinnan asianosaisen tiedonsaantioikeuteen esitutkinta-aineistosta sovellettaisiin jatkossakin julkisuuslain säännöksiä.

Lisäksi esitutkintalain 9 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan esitutkinta-asiakirjojen asianosaisjulkisuuden osalta sovelletaan, mitä esitutkintalain 4 luvun 15 §:ssä säädetään. Tämän lainkohdan perusteluissa (HE 71/2014 vp, s. 28) on todettu, että esitutkintalain 4 luvun 15 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että esitutkinnan asianosaisen oikeus tiedonsaantiin määräytyisi jatkossa asiakirjojenkin osalta mainitun pykälän nojalla. Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin esitutkinta-asiakirjoista ei siten enää määräytyisi julkisuuslain 11 §:n nojalla.

Muutoksenhakija on ollut epäillyn asemassa kyseessä olevassa esitutkintakokonaisuudessa. Hän on näin ollen ollut esitutkinnassa esitutkintalain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettu asianosainen. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiaan on siten sovellettava, mitä esitutkintalain 4 luvun 15 §:ssä säädetään asianosaisjulkisuuden laajuudesta esitutkinnassa. Sillä, että esitutkinta on tietopyyntöä esitettäessä jo päättynyt, ei ole merkitystä muutoksenhakijan asianosaisaseman kannalta, koska esitutkintalain 4 luvun 15 § kattaa myös esitutkinnan päättymisen jälkeisen ajan. Kyseisen pykälän 6 momentin mukaan asianosaisen oikeuteen saada tieto esitutkinta-aineistosta sovelletaan muutoin, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Tiedonsaantioikeuden arviointi

Muutoksenhakijan poliisilaitokselle osoittama tietopyyntö on kohdistunut tutkintamuistioon sisällytettyyn tietoon rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä. Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että kysymys on täällä ainoastaan tämän yksittäisen tiedon asianosaisjulkisuudesta. Arvioitavana ei siten ole tutkintamuistion tai sen sisältämien muiden tietojen asianosaisjulkisuus.

Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on esitutkinnan aloittamisen jälkeen oikeus saada tieto esitutkintaan johtaneista ja esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista sekä esitutkinta-aineistosta, joka on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Tämän lainkohdan perusteluissa (HE 71/2014 vp, s. 23) on todettu, että esitutkinnan asianosaisen tiedonsaantioikeuden laajuus ei olisi sidottu julkisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun viranomaisen asiakirjan määritelmään. Asianosaisen tiedonsaantioikeus kattaisi myös sellaisen esitutkinnassa kertyneen aineiston, jota ei ole liitetty esitutkintapöytäkirjaan.

Esitutkintalain mukainen asianosaisen tiedonsaantioikeuden laajuus on edellä mainitun perusteella joiltain osin julkisuuslaissa säädettyä laajempi ja oikeus voi koskea sellaistakin tietoa, joka ei sisälly julkisuuslaissa tarkoitettuun viranomaisen asiakirjaan. Asiassa ei näin ole ratkaisevaa se, onko tieto ilmoittajan henkilöllisyydestä kirjattu julkisuuslaissa tarkoitettuun viranomaisen asiakirjaan vai muualle. Näin ollen yksinomaan se seikka, että tieto rikosilmoituksen tekijästä on kirjattu tutkintamuistioon, jota ei hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen mukaan ole pidettävä julkisuuslain mukaisena viranomaisen asiakirjana, ei muodosta estettä kyseisen tiedon luovuttamiselle asianosaiselle.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 71/2014 vp, s. 24) on edelleen todettu, että asianosaisen tiedonsaantioikeus edellyttäisi, että aineisto voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Asianosaisen tiedonsaantioikeuden laajuutta harkittaessa arvioinnissa olisi otettava huomioon asianosaisen oikeus puolustautua asianmukaisesti tai muuten asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä. Esitutkinnan osalta asian käsittelyyn vaikuttavana olisi pidettävä aineistoa, jolla on tai voi olla vaikutusta rikosprosessin lopputulokseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että rikosilmoituksen tekeminen mukaan lukien ilmoituksen tekijän henkilöllisyys on lähtökohtaisesti sellainen esitutkintaan johtanut seikka, joka on vaikuttanut tai ainakin voinut vaikuttaa asian käsittelyyn. Merkitystä ei tältä osin ole sillä, että esitutkinta on tietoa pyydettäessä jo päättynyt.

Tietoa rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä ei ole esitutkintalaissa tai muuallakaan lainsäädännössä säädetty salassa pidettäväksi. Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 3 momentin toisen virkkeen perusteella asianosaisella sen sijaan ei ole oikeutta saada tietoa julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetuista tiedoista. Kyseisen julkisuuslain säännöksen mukaan asianosaisella ei ole tiedonsaantioikeutta rikosilmoituksen tekijän salassa pidettäviin osoite-, puhelin- ja muihin vastaaviin yhteystietoihin, jos tiedon antaminen vaarantaisi ilmoituksen tekijän turvallisuutta, etuja tai oikeuksia. Lainkohtaa koskevien perustelujen (HE 30/1998 vp, s. 68) mukaan todistajan tai ilmoituksen tekijän henkilöllisyyttä ei kuitenkaan voitaisi kokonaan salata. Rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyyttä on tämänkin perusteella pidettävä lähtökohtaisesti sellaisena tietona, joka asianosaisella on oikeus saada.

Asianosaisen tiedonsaantioikeus rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä ei kuitenkaan ole ehdoton. Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta, jos tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi. Kyseistä lainkohtaa koskevien perustelujen mukaan ehdotetussa momentissa ei enää pelkästään viitattaisi muussa lainsäädännössä oleviin tiedonsaantioikeuden rajoituksiin, vaan momentissa olisi perussäännös siitä, millä edellytyksillä asianosaisjulkisuutta esitutkinnassa voitaisiin rajoittaa. Perusteluissa on lisäksi nimenomaisesti todettu, että momentissa säädetyillä edellytyksillä tiedonsaantioikeutta voitaisiin rajoittaa myös tutkinnan lopettamisen jälkeen (HE 71/2014 vp, s. 24).

Asiassa on siten seuraavaksi arvioitava, onko muutoksenhakijan tiedonsaantioikeuden rajoittaminen ollut välttämätöntä kyseisessä esitutkintalain säännöksessä tarkoitetuilla perusteilla. Säännös vastaa sisällöllisesti pitkälti julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohtaa, jonka nojalla asianosaisen tiedonsaantioikeutta voidaan rajoittaa erittäin tärkeän yleisen edun taikka lapsen edun tai muun erittäin tärkeän yksityisen edun vuoksi (HE 71/2014 vp, s. 24). Tiedonsaantioikeuden rajoittaminen erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun perusteella edellyttää tapauskohtaista intressivertailua.

Poliisilaitos on vedonnut päätöksessään siihen, että käytäntö, jossa säännönmukaisesti luovutettaisiin rikoksista ilmoittavien henkilöiden tiedot, korottaisi kynnystä ilmoittaa rikoksista poliisille. Tällaisessa tilanteessa yhdistyvät poliisilaitoksen mukaan siten erittäin tärkeä yleinen etu sekä tietyissä olosuhteissa ilmoittajan erittäin tärkeä yksityinen etu. Poliisilaitos on korkeimmassa hallinto-oikeudessa tuonut esiin, että esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 3 momentin mukainen erityisen painava seikka voisi olla ilmoittajan tai muun asianosaisen henkilöllisyyden salaaminen, jos vaihtoehtona olisi se, että rikos jätetään ilmoittamatta. Tässä asiassa suoritetun tapauskohtaisen intressivertailun tuloksena tiedon antamatta jättäminen on poliisilaitoksen mukaan ollut perusteltua.

Kuten edellä on todettu, esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 3 momentin säännös erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamisesta vastaa lain esitöiden mukaan pitkälti julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohtaa. Korkein hallinto-oikeus on julkisuuslain kyseistä säännöstä soveltaessaan ennakkopäätöksessään KHO 2024:69 poliisille tehtyjen ajoterveyttä koskevien ilmoitusten osalta todennut, että ilmoituksen tekijän henkilöllisyyden paljastaminen ilmoituksen kohteelle voi tilanteesta riippuen heikentää halukkuutta tehdä vastaavia ilmoituksia poliisille. Kyseisessä yhteydessä korkein hallinto-oikeus totesi, että poliisin harjoittamaa ajoterveyden valvontaa voidaan pitää sellaisena erittäin tärkeänä yleisenä etuna, jonka perusteella asianosaisjulkisuutta on mahdollista rajoittaa. Ilmoituksen tekijän henkilöllisyyttä koskevan tiedon antamisen voitiin siten lähtökohtaisesti katsoa olleen vastoin julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua erittäin tärkeää yleistä etua. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseistä erittäin tärkeää yleistä etua oli käsiteltävänä olleessa asiassa pidettävä muutoksenhakijan tiedonsaantioikeutta painavampana.

Myös rikoksista ilmoittamista on pidettävä yleisen edun kannalta tärkeänä intressinä. Esitutkintalain mukaista asianosaisjulkisuuden kategorista rajoittamista pelkästään sillä hyvin yleisellä perusteella, että rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyyden paljastuminen asianosaiselle korottaisi kynnystä ilmoittaa rikoksista poliisille, ei kuitenkaan ole pidettävä sellaisena erittäin tärkeänä yleisenä etuna, jonka vuoksi tiedon antamatta jättämistä voitaisiin pitää välttämättömänä. Asianosaisen pyyntöä saada tieto rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä ei siten ole voitu tällä perusteella hylätä.

Erittäin tärkeän yksityisen edun osalta poliisilaitos on viitannut asiassa erityisesti rikosilmoituksen tekijän etuun. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että esitutkintalaissa tarkoitettuna erityisen tärkeänä yksityisenä etuna voidaan rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyyden kannalta pitää lähinnä tämän turvallisuuden varmistamiseen tai yksityiselämän suojaamiseen liittyvää painavaa perustetta. Käsillä olevassa asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella tiedon antaminen rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä vaarantaisi mainituin tavoin hänen yksityistä etuaan. Tällaista ei ole pääteltävissä myöskään asian olosuhteista. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei tietopyyntöä ole voitu hylätä myöskään sillä perusteella, että tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä erittäin tärkeän yksityisen edun turvaamiseksi.

Johtopäätös

Edellä todettuun nähden hallinto-oikeuden ja Pohjanmaan poliisilaitoksen päätökset on kumottava ja asia on palautettava poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi tiedon antamiseksi rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä.

2. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:

1. lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2. asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3. valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta muilta kuin edellä kohdassa 1 tarkoitetuin osin.

3. Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Saman lain 97 §:n 2 momentin mukaan korvausta voidaan suorittaa myös oikeudenkäynnin osapuolelle oikeudenkäynnistä aiheutuneesta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakija joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi Pohjanmaan poliisilaitos on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan kohtuullisiksi harkitut oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Petri Helander, Toni Kaarresalo, Robert Utter (eri mieltä), Päivi Pietarinen (eri mieltä) ja Antti Belinskij. Asian esittelijä Oona Fromholdt-Nyman.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Päivi Pietarisen äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Robert Utter yhtyi:

”Valitusluvan myöntämisen ja myöntämättä jättämisen osalta ratkaisen asian kuten enemmistö.

Kumoan hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset siltä osin kuin asia koskee tiedon antamista rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä. Palautan asian tältä osin Pohjanmaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Velvoitettuna lausumaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta enemmistön pääasiaratkaisun perusteella olen siitä samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelen ratkaisuani seuraavasti.

Viittaan asian taustan, hallinto-oikeuden päätöksen, osapuolten vaatimusten ja selvitysten sekä perusteluitteni lähtökohtien osalta enemmistön ratkaisun kohtiin 1–41.

Oikeudellisen arvioni ja johtopäätökseni osalta totean tämän jälkeen seuraavaa.

Poliisilaitos on päätöksessään katsonut, ettei tietoa rikosilmoituksen tekijän henkilöllisyydestä voida julkisuuslain nojalla luovuttaa. Myös hallinto-oikeus on ratkaissut asian julkisuuslain säännösten nojalla.

Poliisilaitos on päätöksessään viitannut julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyyn asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoittamiseen yleisen tai yksityisen edun perustella. Poliisilaitos on vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 3 momenttiin viitaten todennut, että tässä asiassa suoritettavassa tapauskohtaisessa intressivertailussa tiedon antamatta jättäminen on perusteltua esitutkinnan lopputulos huomioiden.

Koska asiassa on tullut sovellettavaksi esitutkintalain säännökset asianosaisen tiedonsaantioikeudesta ja tiedonsaantioikeuden laajuudesta, katson, ettei poliisilaitos ole tosiasiassa tehnyt tässä asiassa riittävää esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 4 momentin mukaista punnintaa toisaalta lainkohdan 1 momentissa säädetyn tiedonsaantioikeuden ja toisaalta 3 momentissa säädetyn tiedonsaantioikeutta rajoittavan yleisen tai yksityisen edun välillä. Tätä punnintaa ei ole asianosaisten tästä kysymyksestä esittämien niukkien lausumien pohjalta aiheellista suorittaa ensiasteena korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset tulisi kumota ja asia palauttaa poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi sen arvioimiseksi, onko asiassa sellaista esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 3 momentissa tarkoitettua yleistä etua tai rikosilmoituksen tekijän yksityistä etua vaarantavaa seikkaa, jonka vuoksi tietoa hänen henkilöllisyydestään ei muutoksenhakijalle voitaisi luovuttaa.

Valituslupahakemuksen osittaista hylkäämistä ja oikeudenkäyntikuluja koskevien ratkaisujen osalta viittaan enemmistön perusteluihin.”