Usein kysyttyä

Korkein hallinto-oikeus ei voi ottaa etukäteen kantaa valitusajan päättymiseen. Hallinto-oikeuden päätöksen liitteenä olevassa ohjeessa eli valitusosoituksessa on kerrottu määräaika, mihin mennessä muutosta tulee hakea.

Sinun tulee aina lukea tarkasti saamasi päätöksen liitteenä oleva valitusosoitus ja toimia siinä annettujen ohjeiden mukaisesti. Korkeimman hallinto-oikeuden verkkosivuilla on selostettu muutoksenhakua pääpiirteissään.

Valituslupahakemus ja valitus tulee toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen samanaikaisesti muutoksenhakuohjeessa eli valitusosoituksessa ilmoitettuun määräaikaan mennessä.

Sinun ei tarvitse käyttää asiamiestä tai avustajaa voidaksesi asioida korkeimmassa hallinto-oikeudessa, vaan voit itse laatia valituslupahakemuksen ja valituksen. Sen sijaan lainvoimaisen päätöksen purkua koskevassa asiassa sinun on käytettävä asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettua luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Määräajasta ei ole mahdollista poiketa.

Asiat, joissa ei myönnetä valituslupaa, käsitellään korkeimmassa hallinto-oikeudessa keskimäärin alle kuudessa kuukaudessa. Asioissa, joissa valituslupa myönnetään, käsittelyaika on keskimäärin noin vuoden. Käytännössä osassa asioita käsittely kestää pidemmän aikaa, osassa lyhyemmän aikaa.

Useassa laissa on säädetty asioiden kiireellisestä käsittelystä muutoksenhakutuomioistuimessa. Korkein hallinto-oikeus ottaa huomioon lainsäädäntöön perustuvat kiireellisyysvaatimukset asioiden käsittelyssä. Asioiden käsittelyä ei sinällään voida kiirehtiä oikeudenkäynnin osapuolten pyynnöstä. 

Asian käsittelyaikaan vaikuttaa ratkaisevasti se, käynnistetäänkö asiassa valituslupahakemuksen perusteella osapuolten kuulemismenettely ja myönnetäänkö asiassa valituslupa. Asian käsittelyaikaan voivat vaikuttaa lisäksi muun ohella asian laatu kuten oikeudellinen vaativuus ja laajuus, suuri asianosaisten määrä kuulemismenettelyn yhteydessä, mahdolliset yhteydet muihin vireillä oleviin muutoksenhakuasioihin, kysymyksessä olevan asiaryhmän ja korkeimman hallinto-oikeuden yleinen työtilanne sekä se, onko kysymys lain mukaan kiireellisenä käsiteltävästä asiasta. Tämän vuoksi tarkkaa käsittelyaikaa ei ole mahdollista antaa.

Tuomioistuimelle ei ole säädetty velvoitetta tiedottaa päätöstensä antamisajankohdasta. Edes oikeudenkäynnin osapuolella ei ole lainsäädännön nojalla oikeutta saada omaa asiaansa koskevan päätöksen antopäivää etukäteen tiedokseen. Hallintolainkäytössä vireillä olevaan asiaan voidaan toimittaa lisäselvitystä koko vireilläoloajan. Lisäselvitysten huomioon ottaminen saattaa edellyttää lisätoimenpiteitä, jonka vuoksi päätöksen antamisen tarkkaa ajankohtaa ei ole mahdollista antaa etukäteen.

Oikeudenkäynti ja kuuleminen tapahtuvat korkeimmassa hallinto-oikeudessa kirjallisesti. Tuomioistuimen ja tuomareiden riippumattomuus edellyttää sitä, että osapuolet eivät voi tavata heitä erikseen. Tämän vuoksi lainkäyttöhenkilöstöä ei ole mahdollista tavata henkilökohtaisesti.

Hallintotuomioistuimen neuvottelu eli oikeuden istunto toimitetaan asianosaisten ja yleisön läsnä olematta. Neuvottelulla tarkoitetaan tuomioistuimen istunnossa käytyä neuvottelua ja muuta mahdollista päätösharkintaan liittyvää keskustelua ennen istuntoa tai sen jälkeen.
Neuvottelun sisältö on pidettävä salassa. Salassapitoaika on 80 vuotta asian vireilletulosta tuomioistuimessa.

Oikeudenkäyntimaksu peritään korvauksena asian käsittelystä ja suoritetuista toimenpiteistä tuomioistuimessa. Oikeudenkäyntimaksu peritään myös silloin, kun korkein hallinto-oikeus ei myönnä muutoksenhakijalle valituslupaa. Oikeudenkäyntimaksu on samansuuruinen riippumatta siitä, onko kyse valituslupa-asiasta, valituksesta vai ylimääräisestä muutoksenhausta.

Valituslupahakemuksen hylkäämistä ei voi rinnastaa valituksen hylkäämiseen. Jos korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa eli hylkää valituslupahakemuksen, asian arviointi ei ylipäätään etene valituksen tutkimiseen. Tällaisissa tapauksissa korkein hallinto-oikeus ei anna ratkaisua itse valitukseen, vaan ainoastaan ratkaisun siihen, onko asiassa ollut perusteita valitusluvan myöntämiselle. Jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, se tutkii valituksen ja antaa siihen ratkaisun. Päätöksessään korkein hallinto-oikeus voi silloin joko hyväksyä tai hylätä valituksen. Alemman tuomioistuimen tai viranomaisen päätös voidaan jättää voimaan, muuttaa kokonaan tai osittain, tai kumota.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, että valitusluvan hylkäämistä koskeva päätös voidaan perustella esittämällä pelkästään sovelletut lainkohdat, jollei asian luonne edellytä muita perusteluja. Mahdollisuus jättää laajat perustelut kirjoittamatta mahdollistaa asioiden ripeän käsittelyn. Asia kuitenkin arvioidaan huolellisesti esittelijän muistion pohjalta tuomioistuimen istuntokäsittelyssä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys valitusluvan myöntämisestä ratkaistaan lähes poikkeuksetta samalla päätöksellä kuin itse pääasiakin. Tämä johtuu muun ohella hallintolainkäytön rakenteesta: tuomioistuinasteita on kaksi (hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus), kun taas yleisissä tuomioistuimissa niitä on kolme. Myös valitusluvan myöntämisperusteet oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa eroavat oikeudenkäymiskaaren vastaavista säännöksistä.

Kun asia tulee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, valitusluvan myöntämisen edellytysten arvioiminen voi edellyttää osapuolten kuulemista ja tosiseikkojen selvittämistä. Asian tultua vireille sitä käsitellään ensin kokoonpanossa, jossa on kolme jäsentä ja esittelijä. Jos arvioidaan, että valitusluvan myöntämiselle saattaa olla perusteita, osapuolia kuullaan, minkä jälkeen asia siirtyy viiden jäsenen ja esittelijän kokoonpanoon ratkaistavaksi. Tällöin päätetään samassa yhteydessä sekä valitusluvasta että asiasta lopullisesti.

Korkein hallinto-oikeus ei, kuten eivät muutkaan tuomioistuimet, jälkikäteen selitä päätöksiään tai esitä niille täydentäviä perusteluja. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät kaikki ne perusteet, joilla asia on ratkaistu.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on lopullinen eikä siitä voi valittaa.

Korkein hallinto-oikeus ratkaisee vuosittain noin 4 000 asiaa. Suurin osa ratkaisuista koskee valituslupahakemuksen hylkäämistä (noin 80 %). Kaikkia päätöksiä ei ole mahdollista julkaista verkkosivuilla, vaikka ne lähtökohtaisesti olisivatkin julkisia. Päätöksen julkaisemisesta päättää ratkaisukokoonpano. Yksittäisen päätöksen julkaisemiseen vaikuttaa arvioidun yhteiskunnallisen tai muun kiinnostavuuden (muu päätös) ohella ennen kaikkea päätöksen oikeudellinen merkitys (ennakkopäätös). Vuosittain korkein hallinto-oikeus julkaisee verkkosivuillaan noin 150 päätöstä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ei ole mahdollista valittaa Euroopan unionin tuomioistuimeen eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Euroopan unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin eivät voi muuttaa tai kumota kansallisten tuomioistuinten päätöksiä, sillä ne eivät ole kansallisten tuomioistuinten muutoksenhakutuomioistuimia.

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) ratkaisee yksittäistapauksissa, miten EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenmaissa. Yksityishenkilö tai yritys voi nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa vain EU:n toimielinten toimista, jotka koskevat suoraan ja erikseen kyseistä henkilöä tai yritystä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) ratkaisee yksittäistapauksissa, onko Euroopan ihmisoikeussopimusta noudatettu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen voivat valittaa yksityiset henkilöt, ryhmät tai kansalaisjärjestöt, jotka katsovat ihmisoikeussopimuksen mukaisia oikeuksiaan loukatun. EIT:ssa osapuolina ovat aina valtio ja valittaja.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on lainvoimainen päätöksen antopäivästä lähtien.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) käsittelee viranomaisten hallintoasioissa antamista hallintopäätöksistä tehtyjä muutoksenhakuja. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeudenkäynnistä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Korkein oikeus (KKO) käsittelee rikos- ja riita-asioita. Korkeimman oikeuden oikeudenkäynnistä säädetään oikeudenkäymiskaaressa.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevia tai jo ratkaistuja asioita tulee tiedustella korkeimman hallinto-oikeuden kirjaamosta.

Tuomioistuimet ovat itsenäisiä lainkäyttöä koskevissa asioissa. Ylimmät laillisuusvalvojat (eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri) valvovat, että tuomioistuimet noudattavat toiminnassaan lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Laillisuusvalvojat eivät voi tässä tehtävässään kuitenkaan puuttua riippumattomalle tuomioistuimelle lain mukaan kuuluvan tuomiovallan käyttöön.

Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa valvoa päätöstensä toimeenpanoa. Tämä perustuu vallan kolmijakoon, jossa eduskunta säätää lait (lainsäädäntövalta), valtioneuvosto toimeenpanee ne (toimeenpanovalta) ja riippumattomat tuomioistuimet ratkaisevat yksittäistapauksissa, onko asiassa toimittu lainmukaisesti (tuomiovalta).

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia, ellei niitä ole laissa säädetty salassa pidettäviksi.

Asiakirjoja voi tilata korkeimman hallinto-oikeuden kirjaamosta.

Korkein hallinto-oikeus käsittelee henkilötietoja voimassa olevan lainsäädännön asettamien vaatimusten mukaisesti. Tarkemmat tiedot löytyvät Tietosuoja-sivulta.