KHO:2026:59

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt osayleiskaavan, joka mahdollisti yhteensä kuuden kokonaiskorkeudeltaan enintään 300 metriä korkean tuulivoimalan rakentamisen. Osayleiskaava-alue rajoittui itäreunastaan muutoksenhakijan omistamaan tuulivoimapuistoon. Osayleiskaava mahdollisti tuulivoimaloiden rakentamisen alueella vallitsevaan tuulensuuntaan nähden muutoksenhakijan tuulivoimapuiston voimaloiden yläpuolelle lyhyen etäisyyden päähän niistä.

Kun otettiin huomioon nyt kysymyksessä olevan tuulivoimapuiston ja muutoksenhakijan omistaman tuulivoimapuiston toisiaan lähimpien tuulivoimaloiden välinen etäisyys, alueella vallitseva tuulensuunta ja osayleiskaavassa sallittu tuulivoimaloiden koko, korkein hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa saadun selvityksen perusteella voitu poissulkea sitä, että osayleiskaavan mukaisen tuulivoimapuiston toteuttaminen alentaisi tuulivoimaloiden synnyttämän ja tuulennopeuden laskua ja turbulenssin kasvua aiheuttavan jättövanan seurauksena muutoksenhakijan omistaman tuulivoimapuiston sähköntuotantoa niin merkittävästi, että kaavan olisi katsottava aiheuttavan muutoksenhakijalle kohtuutonta haittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osayleiskaava ei ollut muutoksenhakijan omistaman tuulivoimapuiston sähköntuotantoon kohdistuvien vaikutusten osalta perustunut sellaisiin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin, joiden perusteella olisi ollut mahdollista arvioida, täyttikö osayleiskaava yleiskaavalle maankäyttö- ja rakennuslaissa asetetun sisältövaatimuksen siitä, että kaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa. Koska osayleiskaava ei siten ollut perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin, kaupunginvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä oli lainvastaisena kumottava.

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 9 §, 39 § 2, 3 ja 4 momentti ja 77 b §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Turun hallinto-oikeus 8.5.2025 nro 820/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Honkajoen Tuulipuisto Oy:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös ja Kankaanpään kaupunginvaltuuston päätös kumotaan.

Kankaanpään kaupunki velvoitetaan korvaamaan Honkajoen Tuulipuisto Oy:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatimus enemmälti hyläten yhteensä 22 500 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian tausta

Kankaanpään kaupunginvaltuusto on 15.6.2024 (§ 23) hyväksynyt Paholammin tuulivoimapuiston osayleiskaavan.

Hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt Honkajoen Tuulipuisto ky:n valituksen kaupunginvaltuuston päätöksestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeuden päätöstä on perusteltu Honkajoen Tuulipuisto ky:n omistamalle Kirkkokallion tuulivoimapuistolle aiheutuvien haittojen arvioinnin ja jäänheittoriskin osalta keskeisesti seuraavasti:

Tuulivoimaloiden lopullisen sijoittamispaikan valinta edellyttää kokonaisharkintaa, johon vaikuttavat alueen ja sen ympäristön muu maankäyttö, luonnonolosuhteet sekä osaltaan myös alueen tuulisuus. Paholammin tuulivoimapuiston on määrä tuottaa sähköä saman alueen tuulesta kuin jo toiminnassa oleva Kirkkokallion tuulivoimapuisto. Kummankaan tuulivoimapuiston toimijalla ei voida katsoa olevan tuuleen kohdistuvaa muita parempaa oikeutta tai etusijaa sen hyödyntämiseen. Tuulivoimapuistojen keskinäinen vaikutus toisiinsa riippuu tuulensuunnasta ja vaikuttaa vain tietyn tuulensunnan vallitessa. Paholammin tuulivoimaloista ei voida katsoa aiheutuvan välittömiä rajoituksia Kirkkokallion tuulivoimapuiston alueella sijaitsevien tuulivoimaloiden toimintaan.

Valituksen perusteeksi on esitetty tuulivoimapuiston rakentamisen vaikutuksista selvitys, jonka mukaan Kirkkokallion tuulivoimapuistolle aiheutuisi osayleiskaavasta tuulihäviön vuoksi enintään 2,8 prosentin vuotuinen tuotantotappio. Valituksen mukaan yleiskaavassa osoitettujen tuulivoimaloiden 5 ja 6 sijaintipaikkojen muuttaminen valituksessa esitetyllä tavalla vähentäisi vuotuisen tuotantotappion 2,3 prosenttiin.

Hallinto-oikeus katsoo, että valittajan esittämä tuulihäviövaikutus naapuripuistolle jää joka tapauksessa siinä määrin vähäiseksi, ettei valittajalle voida tällä perusteella katsoa aiheutuvan yleiskaavasta kohtuutonta haittaa. Tällaista haittaa ei voi katsoa aiheutuvan myöskään naapurituulipuistosta johtuvista tuuliolosuhteiden muutoksista aiheutuvasta tuulivoimaloiden rakenteiden kulumisesta. Tällaisten välillisten vaikutusten määrää ei ole mahdollista arvioida. Osayleiskaava ei ole lainvastainen myöskään sillä perusteella, ettei näitä vaikutuksia ole kaavan laatijan toimesta selvitetty.

Saadun selvityksen mukaan Paholammin tuulivoimalat 5 ja 6 sijoittuvat yleiskaavan perusteella lähimmilläänkin 450 metrin etäisyydelle lähimmistä Kirkkokallion tuulivoimaloista. Tuulivoimalan lavoista irtoava jää putoaa pääsääntöisesti roottorin halkaisijan sisäpuolelle. Hallinto-oikeus toteaa, että tuulivoimaloiden huolto ei edellytä jatkuvaa tai edes usein toistuvaa läsnäoloa alueella. Toimijoilla on myös mahdollisuus informoida huoltotoimien edellyttämistä käynneistä alueella etukäteen. Kun edellä todetun lisäksi otetaan huomioon, että alue on maakuntakaavassa varattu tuulivoimatuotantoon ja alueella on muitakin tuulivoimaloita, valittajalle ei voida katsoa aiheutuvan kohtuutonta haittaa myöskään jäänheittoriskin vuoksi.

Asian ovat ratkaisseet Satu Lehto, Teemu Hirvonen ja Satu Sundberg, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Honkajoen Tuulipuisto Oy on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan ensisijaisesti kokonaan ja toissijaisesti siltä osin kuin ne koskevat osayleiskaavassa osoitettuja tuulivoimaloiden numero 5 ja 6 alueita. Kankaanpään kaupunki on velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan asianosais- ja oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Muutoksenhakija on perustellut vaatimuksiaan keskeisesti seuraavasti: Muutoksenhakija omistaa osayleiskaava-alueen koillispuolelle sijoittuvan tuulivoimapuiston. Osayleiskaavan mahdollistamien tuulivoimaloiden aiheuttama tuulennopeuden lasku heikentää merkittävästi muutoksenhakijan tuulivoimapuiston sähköntuotantoa ja kannattavuutta. Lisäksi tuulivoimaloista aiheutuva tuulen turbulenssin kasvu lisää muutoksenhakijan tuulivoimaloihin kohdistuvaa mekaanista rasitusta, mikä lyhentää huomattavasti niiden käyttöikää ja lisää elinkaarikustannuksia. Osayleiskaavan mukaisista tuulivoimaloista aiheutuu lisäksi jäänheittoriski, joka heikentää muutoksenhakijan tuulivoimapuiston alueella työskentelevien henkilöiden työturvallisuutta. Edellä mainittuja vaikutuksia ei ole kaavaa laadittaessa lainkaan selvitetty. Osayleiskaava ei siten perustu riittäviin selvityksiin. Kaava ei myöskään täytä yleiskaavan sisältövaatimuksia. Kaava aiheuttaa muutoksenhakijalle kohtuutonta haittaa.

Kankaanpään kaupunginhallitus on vaatinut valituslupahakemuksen, valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä.

Muutoksenhakija on antanut vastauksen ja toimittanut oikeudenkäyntikuluerittelyn määrältään 241 517,50 euroa.

Kankaanpään kaupunki on oikeudenkäyntikuluja koskevassa lausumassaan kiistänyt vaatimuksen perusteeltaan ja paljoksunut sitä määrältään. Lausuma on lähetetty tiedoksi muutoksenhakijalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, perustuuko kaupunginvaltuuston päätöksellä hyväksytty osayleiskaava muutoksenhakijan tuulivoimapuistoon kohdistuvien vaikutusten osalta riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin.

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun ohella alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen ja elinkeinoelämän toimivan kilpailun kehittymiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1. yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;
2. olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;
3. asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;
4. mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;
5. mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;
6. kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;
7. ympäristöhaittojen vähentäminen;
8. rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
9. virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Saman pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaan laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että:

1. yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella;
2. suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön;
3. tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Maankäyttö- ja rakennuslain nimike on muutettu alueidenkäyttölaiksi 1.1.2025 voimaan tulleella lailla 752/2023. Uusi nimike ei ole ollut vielä voimassa, kun kaupunginvaltuusto on hyväksynyt osayleiskaavan.

Asiassa saatu selvitys

Kankaanpään kaupunginvaltuusto on 15.6.2024 hyväksynyt Paholammin tuulivoimapuiston osayleiskaavan. Yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n tarkoittamana oikeusvaikutteisena yleiskaavana, jota voidaan käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla.

Osayleiskaava-alue on pinta-alaltaan noin 715 hehtaaria ja se sijaitsee noin 1,5 kilometrin etäisyydellä Honkajoen taajamasta sen eteläpuolella. Osayleiskaava mahdollistaa enintään kuuden tuulivoimalan rakentamisen osayleiskaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille (tv-1). Kullekin tv-alueelle on osoitettu yksittäisen tuulivoimalaitoksen ohjeellinen sijainti ja numero.

Osayleiskaavan yleismääräysten mukaan yksittäisen tuulivoimalan enimmäiskorkeus saa olla enintään 300 metriä maanpinnasta. Kaavan perusteena olevat melu- ja varjostusmallinnukset on laadittu käyttäen lähtötietona tuulivoimalaa, jonka roottorin halkaisija on 172 metriä.

Satakunnan 1. vaihemaakuntakaavassa suurin osa osayleiskaava-alueesta on osoitettu tuulivoimaloiden alueeksi.

Paholammin tuulivoimapuiston osayleiskaava-alue rajoittuu itäreunastaan muutoksenhakijan omistamaan Kirkkokallion tuulivoimapuistoon, jonka osayleiskaava on hyväksytty vuonna 2011. Kirkkokallion tuulivoimapuisto koostuu yhdeksästä kokonaiskorkeudeltaan 178,5 metriä korkeasta tuulivoimalasta, joiden roottorin halkaisija on 117 metriä.

Paholammin osayleiskaavan kaavaselostuksessa kaavan suhdetta yleis- ja asemakaavoihin on kuvattu toteamalla, että kaava-alue rajautuu idässä Kirkkokallion tuulivoimaosayleiskaavan alueeseen ja että alueella sijaitsee olemassa oleva tuulivoimapuisto, jonka toimintaan Paholammin tuulivoimaosayleiskaava ei vaikuta.

Tuulivoimala muodostaa tuulensuunnassa alapuolelleen jättövanan. Muutoksenhakijan viittaamassa julkaisussa Merituulivoiman edistäminen (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:4) jättövanasta todetaan muun ohella seuraavaa: ”Tässä osiossa käsitellään, miten tuulivoimapuistojen keskinäinen sijoittelu vaikuttaa tuulivoimapuistojen sähkön tuotantoon. Tärkein vaikutusten arvioinnissa käytettävä mittari on jättövana. Jättövanaa käytetään arvioimaan tuulivoimapuiston yksittäisten turbiinien vaikutusta toisiinsa, sekä tuulivoimapuistoa ympäröivien muiden puistojen vaikutusta puiston tuotantoon. – – Jättövana (englanniksi wake effect) tarkoittaa tuulivoiman kontekstissa tuulivoimalan tuuleen aiheuttamaa tuulennopeuden laskua ja turbulenssin kasvua (González-Longatt, 2012). Tuotantomäärät laskevat tuulivoimaloilla, joihin vaikuttaa yhden tai useamman tuulivoimalan jättövana.”

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan tuulivoimalan roottorin halkaisijanmitta vaikuttaa olennaisesti siihen, kuinka suuri voimalan vaikutus tuulennopeuteen ja turbulenssiin on.

Asiassa saadun selvityksen mukaan nyt kysymyksessä olevalla alueella vallitseva tuulensuunta on lounaistuuli.

Paholammin tuulivoimapuiston osayleiskaavassa osoitetuista tuulivoimaloista voimalat numero 5 ja 6 sijaitsevat lähimpänä Kirkkokallion tuulivoimapuiston voimaloita. Osayleiskaavan sallimat lyhyimmät mahdolliset etäisyydet eri puistojen voimaloiden välillä ovat noin 450 ja 520 metriä. Lyhyin etäisyys kaavan mukaisesta voimalan ohjeellisesta sijainnista Kirkkokallion voimalaan on kaavan mukaisen voimalan numero 5 ja sen koillispuolella sijaitsevan Kirkkokallion voimalan välinen noin 600 metrin etäisyys.

Muutoksenhakija on liittänyt osayleiskaavan hyväksymispäätöksestä hallinto-oikeudelle tekemäänsä valitukseen itse tilaamansa laskelman Paholammin tuulipuiston tulevaisuudessa aiheuttaman tuulihäviön vaikutuksesta Kirkkokallion tuulivoimapuistoon (DNV Finland Oy, 17.7.2024). Laskelma on laadittu kahdelle mahdolliselle skenaariolle, joista skenaariossa 1 on käytetty suunniteltujen tuulivoimaloiden tarkkoja koordinaatteja [osayleiskaavan mukaiset tuulivoimaloiden ohjeelliset sijainnit] ja skenaariossa 2 on esitetty ”paras mahdollinen” -skenaario, jossa voimalat 5 ja 6 on sijoitettu mahdollisimman kauas länteen. Laskelman mukaan Paholammin tuulipuiston suunnitellut voimalat tulevat vaikuttamaan Kirkkokallion tuulipuiston nettoenergiantuottoon. Skenaariossa 1 suunnitellut voimalat aiheuttavat 2,8 %:n lisähäviön. Skenaariossa 2 suunnitellut voimalat aiheuttavat 2,3 %:n lisähäviön.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeus, ettei osayleiskaavan hyväksymispäätös ole ollut lainvastainen tuulivoimaloiden jäänheittoriskiin liittyvillä perusteilla.

Muilta osin korkein hallinto-oikeus toteaa, että osayleiskaavaa laadittaessa tulee selvittää suunnitellun maankäytön merkittävät vaikutukset sillä tavoin ja siinä laajuudessa kuin se yleiskaavan suunnittelutarkkuus huomioon ottaen on tarpeen ja mahdollista. Kysymys on tuulivoimaosayleiskaavasta, jota voidaan käyttää tuulivoimaloiden rakentamislupien perusteena. Kaava asettaa siten erityisiä vaatimuksia selvitysten riittävyydelle ja niiden tarkkuustasolle.

Laadittujen selvitysten perusteella on voitava varmistua yleiskaavalle maankäyttö- ja rakennuslaissa asetettujen sisältövaatimusten täyttymisestä, muun ohella siis siitä, ettei yleiskaava aiheuta maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin mukaisen kohtuuttoman haitan arvioimisessa tulee ottaa huomioon yleiskaavan aluevarausten ja kaavamääräysten muodostama kokonaisuus. Haitan arvioinnissa otetaan muun ohella huomioon maankäyttötarpeiden painavuus ja muiden maanomistajien kohtelu kaavoituksessa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tuulivoimayleiskaavahankkeissa on lähtökohtaisesti kyse taloudellisesti merkittävistä päätöksistä. Kaupunginvaltuusto joutuu kaavaa hyväksyessään punnitsemaan yleiskaavalle asetettuja erisuuntaisia sisältövaatimuksia.

Osayleiskaavan tarkoituksena on eri maankäyttömuotojen yhteensovittaminen. Tämä voi edellyttää myös keskenään kilpailevien yksityisten maankäyttötarpeiden yhteensovittamista. Tuulivoimayleiskaavoja laadittaessa keskenään ristiriitaisia maankäyttötarpeita sovitetaan yhteen muun ohella harkitsemalla sitä, miten yksittäisten tuulivoimaloiden alueet sijoitetaan kaava-alueelle. Tässä harkinnassa otetaan huomioon myös tuulivoimaloiden sijainti suhteessa saman tuulivoimapuiston muihin voimaloihin ja kyseisen tuulivoimapuiston ulkopuolella mahdollisesti sijaitseviin muihin voimaloihin. Kaavan hyväksymisestä päättävällä kaupunginvaltuustolla tulee olla käytettävissään riittävä selvitys tämän harkinnan suorittamiseksi.

Asiassa saadusta selvityksestä ilmenee, että tuulivoimala aiheuttaa tuulensuunnassa alapuolelleen tuulennopeuden laskua ja turbulenssin kasvua, jotka vaikuttavat liian lähellä sijaitseviin muihin tuulivoimaloihin.

Paholammin osayleiskaava mahdollistaa tuulivoimaloiden rakentamisen alueella vallitsevaan tuulensuuntaan nähden Kirkkokallion tuulivoimapuiston voimaloiden yläpuolelle lyhyen etäisyyden päähän niistä.

Kaavaa laadittaessa on selvitettävä kaavan merkittävät vaikutukset. Muutoksenhakija on esittänyt, että osayleiskaavan mukaisista tuulivoimaloista aiheutuva turbulenssin kasvu aiheuttaa sellaista muutoksenhakijan voimaloihin kohdistuvaa mekaanista rasitusta, joka lyhentää voimaloiden käyttöikää ja lisää niiden elinkaarikustannuksia ja täten aiheuttaa muutoksenhakijalle taloudellisia menetyksiä. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että mainittu vaikutus on pitkällä aikavälillä ilmenevä ja osin vaikeasti ennakoitavissa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tältä osin ei voida arvioida olevan kysymys sellaisista kaavan merkittävistä vaikutuksista, joiden selvittämättä jättäminen olisi peruste kumota osayleiskaavan hyväksymispäätös.

Tuulivoimaloiden vaikutus tuulensuunnassa alapuolella sijaitsevien tuulivoimaloiden sähköntuotantoon on välitön. Tuotantotappio seuraa suoraan tuulensuunnassa yläpuolelle sijoittuvien voimaloiden rakentamisesta. Kun otetaan huomioon Paholammin ja Kirkkokallion tuulivoimapuistojen toisiaan lähimpien tuulivoimaloiden välinen etäisyys, alueella vallitseva tuulensuunta ja nyt kysymyksessä olevassa osayleiskaavassa sallittu tuulivoimaloiden koko, korkein hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa saadun selvityksen perusteella voida poissulkea sitä, että Paholammin tuulivoimapuiston toteuttaminen alentaisi Kirkkokallion tuulivoimapuiston sähköntuotantoa niin merkittävästi, että kaavan olisi katsottava aiheuttavan muutoksenhakijalle kohtuutonta haittaa. Muutoksenhakijan hallinto-oikeudessa esittämään tuulihäviölaskelmaan liittyvistä epävarmuuksista huolimatta sanottu laskelma tukee osaltaan edellä mainittua johtopäätöstä.

Edellä lausutusta huolimatta kaavan vaikutusta Kirkkokallion tuulivoimapuiston sähköntuotantoon ei ole osayleiskaavaa laadittaessa lainkaan selvitetty tai arvioitu. Nyt kysymyksessä olevan osayleiskaavan kaavaselostukseen sisältyvää toteamusta siitä, että Paholammin tuulivoimaosayleiskaava ei vaikuta Kirkkokallion tuulivoimapuiston toimintaan, ei ole tuettu selvitysaineistolla, minkä lisäksi toteamus on asiassa esitetyn selvityksen perusteella myös sisällöltään virheellinen.

Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että osayleiskaava ei Kirkkokallion tuulivoimapuiston sähköntuotantoon kohdistuvien vaikutusten osalta perustu sellaisiin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin, joiden perusteella olisi mahdollista arvioida, täyttääkö osayleiskaava yleiskaavalle maankäyttö- ja rakennuslaissa asetetun sisältövaatimuksen siitä, että kaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa. Koska osayleiskaava ei siten tältä osin perustu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin, kaupunginvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä on lainvastainen. Tämän vuoksi kaupunginvaltuuston päätös ja hallinto-oikeuden päätös, jolla muutoksenhakijan valitus on hylätty, on kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

(45) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Honkajoen Tuulipuisto Oy joutuisi kokonaisuudessaan itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi Kankaanpään kaupunki on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n ja 100 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan Honkajoen Tuulipuisto Oy:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Anne Nenonen, Jaakko Autio, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Hanna-Maria Schiestl.