KHO:2026:60

Asiassa oli ratkaistavana, oliko hyvinvointialue voinut periä asiakkaalta yhteisölliseen asumispalveluun liittyvän kuukausimaksun lisäksi erilliset tukipalvelumaksut vaatehuoltopalveluista ja siivouspalveluista sekä kodin tarvikkeista ja varusteista.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yhteisöllisen asumispalveluun tuli sisältyä muun ohella asiakkaan hoitoon ja huolenpitoon kuuluva avustaminen kodin tavanomaisessa vaatehuollossa ja siivouksessa. Hyvinvointialue voi periä järjestämästään vaatehuollosta ja siivouksesta tukipalvelumaksun, jos asiakkaan tarvitsema palvelu on tavanomaisen kotikäynnin yhteydessä järjestettävää tukea laajempi ja tukipalvelu sisältyy asiakassuunnitelmaan.

Hyvinvointialueen asiakkaalle järjestämistä vaatehuolto- ja siivouspalveluista saatujen kuvausten perusteella kyse oli sinänsä palveluista, joita hyvinvointialue voi järjestää erillisinä tukipalveluina. Saamansa selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan voinut vakuuttua siitä, että asiakas oli asumispalvelunsa osana saanut sitä tukea, joka tuon palvelun ja siitä perityn maksun tulisi kattaa, eikä siitä, että hän oli ollut tätä laajempien tukipalveluiden tarpeessa. Näissä olosuhteissa hyvinvointialueen oli katsottava täyttäneen asiakkaan hoidon ja huolenpidon tarpeita asumispalveluun kuuluvan tuen sijaan yksinomaan tukipalveluiksi nimeämillään toimilla, eikä palveluista ollut voitu periä erillistä tukipalvelumaksua.

Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että asiakasmaksulaissa ei ollut säädetty asiakkaan palveluista erikseen perittävästä tarvikemaksusta eikä myöskään muusta laista ilmennyt perustetta soveltaa asiakasmaksulakia tarvikkeita koskevan erillismaksun perimiseen. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että hyvinvointialue oli nimittänyt tarvikemaksun perustetta tukipalveluksi. Erikseen peritty tarvikemaksu oli siten lakiin perustumaton.

Sosiaalihuoltolaki 19 § ja 21 b §

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettu laki 10 h § ja 10 e §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 9.6.2025 nro 1287/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin valitus on hylätty. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen yksilöasioiden jaoston ja viranhaltijan päätökset kumotaan.

Asian tausta

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen viranhaltija on 9.2.2024 kolmella erillisellä päätöksellä päättänyt, että muutoksenhakijalle myönnettyyn yhteisölliseen asumispalveluun liittyy 1.1.2024 alkaen

• sosiaalihuoltolain 19 §:n mukainen tukipalvelumaksu siivouspalveluista 90 euroa/kuukausi,
• sosiaalihuoltolain 19 §:n mukainen tukipalvelumaksu vaatehuoltopalvelusta 35 euroa/kuukausi, ja
• sosiaalihuoltolain 19 §:n mukainen maksu kodin tarvikkeista ja varusteista 6 euroa/kuukausi.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen yksilöasioiden jaosto on 18.6.2024 päätöksillään §:t 123, 124 ja 125 hylännyt muutoksenhakijan oikaisuvaatimukset edellä mainituista viranhaltijan päätöksistä.

Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Korolainen ja Meri-Tuuli Heimonen, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden sekä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen yksilöasioiden jaoston ja viranhaltijan tukipalvelumaksuja koskevat päätökset kumotaan.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen yksilöasioiden jaosto on esittänyt valituslupahakemuksen ja joka tapauksessa valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko hyvinvointialue voinut periä yhteisöllisen asumispalvelun asiakkaalta erilliset tukipalvelumaksut vaatehuoltopalveluista ja siivouspalveluista sekä kodin tarvikkeista ja varusteista.

Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt

Sosiaalihuoltolain 19 §:n 1 momentin mukaan tukipalveluilla tarkoitetaan palveluja, joilla luodaan ja ylläpidetään henkilön kodissa sellaisia olosuhteita, että hän voi suoriutua jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista mahdollisimman itsenäisesti, sekä palveluja, joiden avulla henkilö voi saada hyvinvointia tuottavaa sisältöä elämäänsä. Saman pykälän 2 momentin mukaan tukipalveluina järjestetään henkilön yksilöllisen tarpeen mukaan:
1) ateriapalvelua;
2) vaatehuoltopalvelua;
3) siivouspalvelua;
4) asiointipalvelua;
5) osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävää tai tukevaa palvelua.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (asiakasmaksulaki) 10 h §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialue saa periä asiakkaalta kohtuullisen maksun asiakassuunnitelmaan sisältyvistä sosiaalihuoltolain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tukipalveluista.

Sosiaalihuoltolain 21 b §:n 1 momentin mukaan yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. Pykälän 2 momentin mukaan yhteisöllistä asumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä sillä perusteella, että hänen toimintakykynsä on alentunut ja hoidon ja huolenpidon tarpeensa kohonnut korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavaan syyn vuoksi.

Asiakasmaksulain 10 e §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialue saa periä jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta kuukausimaksun, joka määräytyy palvelupäätökseen kirjattujen palvelutuntien määrän, asiakkaan maksukyvyn ja perheen koon mukaan. Maksuun ei sisälly asumiskustannuksia.

Asiakasmaksulain edellä selostetut säännökset on lisätty lakiin 1.7.2021 voimaan tulleilla muutoksilla. Muutoksiin johtaneen hallituksen esityksen (HE 129/2020 vp) säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu, että lain 10 h §:n 1 momentin mukaan kunta saisi periä asiakkaalta kohtuullisen maksun asiakassuunnitelmaan sisältyvistä tukipalveluina järjestettävistä tai asumispalveluun liittyvistä ateria-, vaatehuolto-, peseytymis-, siivous- ja turvapalveluista, osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävistä palveluista sekä muista vastaavista asumista tukevista palveluista. Pykälässä tarkoitetun maksun saisi periä sosiaalihuoltolain 19 §:n 3 momentissa tarkoitetuista kotipalveluun sisältyvistä tukipalveluista, sosiaalihuoltolain 21 §:n 4 momentissa tarkoitetuista asumispalveluun liittyvistä palveluista sekä sellaisista asumista tukevista palveluista, joita voidaan antaa myös sosiaalihuoltolain 14 §:n 1 momentin 14 kohdan nojalla muuna sosiaalipalveluna. Tällaisia palveluja voi liittyä esimerkiksi sosiaalihuoltolain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tuettuun asumiseen.

Tukipalveluista tai asumispalveluun liittyvistä palveluista ei hallituksen esityksen perustelujen mukaan saisi periä erillistä maksua silloin, kun ne sisältyvät kotona annettavan palvelun tai esimerkiksi tavallisen palveluasumisen varsinaiseen hoitoon ja huolenpitoon. Erillistä tukipalvelumaksua ei saisi periä asiakkaan avustamisesta hänen kotonaan tai asumisyksikön tiloissa. Jos asiakasta tuetaan ja avustetaan kotona tai asumisyksikössä esimerkiksi aterioiden valmistamisessa, tästä aiheutuvien kustannusten olisi sisällyttävä varsinaiseen palvelusta perittävään kuukausimaksuun.

Lain 10 e §:n osalta hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että tulosidonnaiseen kuukausimaksuun sisältyisivät hoidon lisäksi sellaiset asiakassuunnitelman mukaiset jatkuvaluonteisesti ja säännöllisesti annettavat palvelut, jotka liittyvät kiinteästi hoitoon ja huolenpitoon. Mainittuja palveluja olisivat esimerkiksi vaatehuolto, joka tapahtuu asiakkaan kotona, sekä asiakkaan avustaminen kotona vaatehuollossa, siivoamisessa, peseytymisessä, saunomisessa ja aterioinnissa. Jos asiakas asuu asumisyksikön yhteydessä, asumisyksikön tiloissa tapahtuva toiminta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut kuuluisivat niin ikään varsinaiseen kuukausimaksuun. Sen sijaan sellaisesta vaatehuollosta, kylvetyksestä, saunotuksesta ja toimintakykyä ylläpitävästä ja edistävästä toiminnasta, joka tapahtuu muualla kuin asiakkaan kotona tai asumisyksikön tiloissa, voitaisiin ehdotetun 10 h §:n mukaan periä erillinen, kohtuullinen maksu.

Jos kodin siistiminen on tavanomaista kodin päivittäisestä siisteydestä huolehtimista tavanomaisen kotikäynnin yhteydessä, sen olisi hallituksen esityksen perustelujen mukaan sisällyttävä huolenpitoon ja oltava näin osa kuukausittaista palvelumaksua. Jos taas siivous tapahtuisi erillisenä tavanomaista suurempana siivouksena, siitä voisi periä erillisen 10 h §:n mukaisen kohtuullisen maksun.

Sosiaalihuoltolakia on muun ohella asumispalveluja koskevien säännösten osalta uudistettu 1.1.2023 voimaan tulleilla muutoksilla. Hallituksen esityksen perustelujen (HE 231/2021 vp, osa 4.1, Keskeiset ehdotukset) mukaan uuden yhteisöllisen asumisen käsite muuttuisi nykyiseen palveluasumiseen verrattuna niin, että asuminen ja palvelut eriytettäisiin toisistaan. Yhteisöllinen asuminen sosiaalipalveluna käsittäisi hyvinvointialueen järjestämän asumisen sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa tarjoavassa, turvallisessa ja esteettömässä asumisyksikössä, jossa henkilöllä on käytössään tarpeisiinsa soveltuva asunto. Palvelut järjestettäisiin erikseen tukipalveluina, kotihoitona ja tarvittaessa muina sosiaalipalveluina. Laissa ei edellytettäisi, että kohteessa on oma henkilöstö sen asukkaiden palveluja varten. Yhteisöllistä asumista järjestettäisiin henkilölle, joka tarvitsee tällaista asumismuotoa alentuneen toimintakykynsä ja lisääntyneen hoidon ja huolenpidon tarpeensa perusteella.

Hallituksen esityksessä (osa 4.2.1.5, Vaikutukset kotitalouksien taloudelliseen asemaan) myös todetaan, että ehdotetulla sääntelyllä saatetaan palvelujen sisältöä koskeva laki vastaamaan asiakasmaksulain 1.7.2021 voimaan tulleita säännöksiä. Niiden mukaan pitkäaikaisista ja säännöllisistä kotiin annettavista palveluista voidaan periä maksukyvyn mukaan määräytyvä kuukausimaksu kuitenkin niin, että tukipalveluista voidaan periä erikseen kohtuullinen maksu.

Asiassa saatu selvitys

Muutoksenhakijalle hoivakodissa laaditusta asumispalvelujen hoito- ja palvelusuunnitelmasta 16.12.2023 käy ilmi, että muutoksenhakija sairastaa muun ohella Alzheimerin tautia ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Hoito- ja palvelusuunnitelman mukaan hän tarvitsee tukea päivittäisissä askareissa pärjäämiseen. Suunnitelmaan on muun ohella kirjattu, että ”Pyykit lähtevät kerran viikossa pesulaan pestäviksi, tarvittaessa pestään hoitokodissa. Hoitajat huolehtivat” ja ”Tekstiilit lähtevät pesulaan pestäviksi”. Siivouksesta on tehty merkintä: ”Laitoshuoltaja siivoaa huoneen kerran viikossa”.

Hyvinvointialueen viranhaltija on 19.10.2023 myöntänyt muutoksenhakijalle pitkäaikaista yhteisöllisen asumisen palvelua hoivakodissa keskimäärin 38 tuntia kuukaudessa hoito- ja palvelusuunnitelmaan perustuen 1.11.2023 alkaen. Päätöksen perustelujen mukaan muutoksenhakijan palveluntarve sekä toimintakyky täyttävät yhteisöllisen asumisen myöntämisen perusteet. Muutoksenhakija tarvitsee pitkäaikaista asumispalvelua terveydentilansa ja toimintakykynsä heikentymisen sekä avuntarpeen lisääntymisen vuoksi. Palvelusta perittävästä maksusta tehdään erillinen palvelutuntien määrään sekä muutoksenhakijan tuloihin perustuva päätös.

Hyvinvointialueen viranhaltijan 16.1.2024 tekemän maksupäätöksen mukaan yhteisöllisestä asumisesta perittävä tulojen mukainen asiakasmaksu on 464,24 euroa kuukaudessa 1.1.2024 alkaen. Päätökseen on kirjattu, että yhteisöllisen asumisen asiakasmaksu koostuu hoidosta ja huolenpidosta (100 %). Lisäksi asiakas maksaa erillisen ateriamaksun/-laskun, vuokran ja asiakasmaksut käytössään olevista tukipalveluista.

Hyvinvointialueen viranhaltija on muutoksenhaun kohteena olevilla päätöksillä 9.2.2024 päättänyt, että muutoksenhakijalle myönnettyyn yhteisölliseen asumispalveluun liittyvät 1.1.2024 alkaen sosiaalihuoltolain 19 §:n mukaiset erilliset tukipalvelumaksut seuraavasti:

• Siivouspalveluista: Palvelu sisältää asuinhuoneiden ja wc/suihkutilojen sekä yhteisöllisen kodin yhteisten tilojen viikkosiivouksen. Palvelusta peritään asiakasmaksua 90 euroa kuukaudessa.
• Vaatehuoltopalveluista: Palvelu sisältää pesulapalvelut sekä tekstiilien kuljetukset. Palvelusta peritään asiakasmaksua 35 euroa kuukaudessa.
• Kodin tarvikkeista ja varusteista: Palvelu sisältää wc-paperit, käsipyyhkeet sekä muut asuinhuoneen sekä yhteisöllisen kodin tarvikkeet ja varusteet. Palvelusta peritään asiakasmaksua 6 euroa kuukaudessa.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt hyvinvointialuetta lausumaan siitä, minkälaiset palvelut kuuluvat hoitona ja huolenpitona A:lle myönnettyyn yhteisölliseen asumispalveluun. Hyvinvointialueen vastauksen 18.12.2025 mukaan ”A:lle laadittuun hoito- ja palvelusuunnitelmaan on kirjattu hoitoon ja huolenpitoon liittyvinä seuraavat asiat: lääkkeiden jako, lääkkeiden ottamisen valvonta, reseptien uusinta, monipuolisesta ravitsemuksesta huolehtiminen (mm. ruokailussa hoitajat antavat valmiit annokset eteen), suihku/pesut avustetusti kerran viikossa ja kannustaminen omatoimisuuteen peseytymisessä ja 1 x kk vitaalien mittaukset hoitajan toimesta (paino, verenpaine, lämpö, saturaatio).”

Hyvinvointialue on vastauksessaan edelleen todennut, että palvelusuunnitelma sisältää myös merkinnät, joiden mukaan A:n pyykit pestään pesulassa ja laitoshuolto siivoaa kerran viikossa. Tältä osin kyse on hyvinvointialueen mukaan yhteisöllisen asumisen tukipalveluista, joista hyvinvointialueen aluevaltuusto on päättänyt 1.1.2024 lukien periä tukipalvelumaksun. Hyvinvointialueen mukaan maksun perimiselle tukipalveluista yhteisöllisessä asumisessa on sinänsä ollut olemassa aiemminkin säännösperusta, vaikkei hyvinvointialue ennen vuotta 2024 perinyt maksua siivous- ja vaatehuoltopalvelusta ja ylläpitotarvikkeista ja varusteista. Vastauksessa todetaan, että A:n hoito- ja palvelusuunnitelman mukaan hänen pyykkinsä pestään pesulassa ja laitoshuollon ammattilainen siivoaa, mikä ei ole tavanomaista kodin päivittäisestä siisteydestä huolehtimista tavanomaisen kotikäynnin yhteydessä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että yhteisöllisen asumisen kuukausimaksun tulee edellä selostettujen säännösten ja esitöiden perusteella kattaa muun muassa asiakkaan hoitoon ja huolenpitoon kuuluvan avustamisen kodin tavanomaisessa vaatehuollossa ja siivouksessa. Hyvinvointialue saa periä järjestämästään vaatehuollosta ja siivouksesta tukipalvelumaksun, jos asiakkaan tarvitsema palvelu on tavanomaisen kotikäynnin yhteydessä järjestettävää tukea laajempi ja tukipalvelu sisältyy asiakassuunnitelmaan.

A:lle järjestetyistä vaatehuolto- ja siivouspalveluista saatujen kuvausten perusteella kyse on sinänsä palveluista, joita hyvinvointialue voi järjestää erillisinä tukipalveluina. Hyvinvointialueen antamasta selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, että A:lle kuuluisi osana hänen yhteisöllistä asumispalveluaan lainkaan tavanomaista vaatehuollon ja siivouksen tukea. Hyvinvointialue on lausumansa mukaan järjestänyt A:lle vaatehuoltoa ja siivousta erillisinä tukipalveluina jo ennen kuin niistä on alettu periä maksua.

Sitä, että yhteisöllisen asumispalvelun asiakkaalle olisi hänen hoito- ja huolenpitotarpeidensa kattamiseksi tarjolla yksinomaan erillismaksulliset tukipalvelut, ei voida pitää sosiaalihuolto- ja asiakasmaksulainsäädännön mukaisena. Hoito- ja palvelusuunnitelmasta, johon vaatehuolto ja siivous on merkitty, tai muustakaan selvityksestä ei ilmene, että A:n tarpeet vaatehuollon ja siivouksen osalta olisi arvioitu asumispalveluun sisältyvää tavanomaista tukea laajemmiksi. Suunnitelmasta ei ilmene nimenomaisesti tarkoitusta hyödyntää erillismaksullisia tukipalveluita, ja asiakkaita on saadun selvityksen mukaan tiedotettu tukipalvelujen maksullisuudesta vasta suunnitelman laatimisen jälkeen.

Edellä todetun perusteella korkein hallinto-oikeus ei voi saamansa selvityksen perusteella vakuuttua siitä, että A on asumispalvelunsa osana saanut sitä tukea, joka tuon palvelun ja siitä perityn maksun tulisi kattaa, eikä siitä, että hän on ollut tätä laajempien tukipalveluiden tarpeessa. Näissä olosuhteissa hyvinvointialueen on katsottava täyttäneen edellä mainittuja A:n hoidon ja huolenpidon tarpeita asumispalveluun kuuluvan tuen sijaan yksinomaan tukipalveluiksi nimeämillään toimilla. Kun muuta vaatehuoltoa ja siivousta ei saadun selvityksen perusteella ole järjestetty tai ollut tarjolla, ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa myöskään sille, missä määrin A:lle järjestetyt palvelut ovat olleet asumispalveluun kuuluvaa hoitoa ja huolenpitoa laajempia.

Asiassa saadun selvityksen perusteella ei myöskään ole arvioitavissa, miten siivouspalvelun maksu siihen sisältyvän yhteisten tilojen siivouksen osalta suhteutuu A:n asumisestaan maksamaan vuokraan.

Edellä todetuin perustein hyvinvointialue ei ole voinut periä A:lle järjestämästään vaatehuollosta ja siivouksesta erillistä tukipalvelumaksua.

Hyvinvointialue on lisäksi perinyt muutoksenhakijalta tukipalvelumaksun kodin tarvikkeista ja varusteista. Viranhaltijan päätöksen mukaan palvelu sisältää wc-paperit, käsipyyhkeet sekä muut asuinhuoneen sekä yhteisöllisen kodin tarvikkeet ja varusteet. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiakasmaksulaissa ei ole säädetty asiakkaan palveluista erikseen perittävästä tarvikemaksusta eikä myöskään muusta laista ilmene perustetta soveltaa asiakasmaksulakia tarvikkeita koskevan erillismaksun perimiseen. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että hyvinvointialue on nimittänyt tarvikemaksun perustetta tukipalveluksi. Erikseen peritty tarvikemaksu on siten lakiin perustumaton.

Edellä mainituilla perusteilla viranhaltijan ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen yksilöasioiden jaoston sekä Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätökset, joilla tukipalvelumaksut vaatehuoltopalvelusta, siivouspalvelusta sekä kodin tarvikkeista ja varusteista on määrätty ja pysytetty voimassa, on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Petri Helander, Toni Kaarresalo, Robert Utter, Emil Waris ja Antti Belinskij. Asian esittelijä Anne Rautiainen.