KHO:2025:84

Pohjavedenotto oli perustunut kiinteistön omistajan ja vesiosuuskunnan välillä vanhan vesilain (264/1961) voimassa ollessa tehtyyn vuokrasopimukseen. Vuokrakauden päättyessä vanha vesilaki oli kumottu ja vesilaki (587/2011) oli tullut voimaan. Kiinteistönomistajan ja vesiosuuskunnan välillä ei ollut tehty uutta sopimusta. Aluehallintovirasto oli tämän jälkeen myöntänyt vesiosuuskunnalle vanhan vesilain nojalla toistaiseksi voimassa olevan oikeuden pohjaveden ottamiseen kiinteistöllä sijaitsevasta vedenottamosta sekä pysyvän käyttöoikeuden vedenottamoa ja sen rakenteita ja laitteita varten tarvittavaan alueeseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vedenottamon alueen käytön oikeudellisen perusteen muututtua asiassa ei ollut enää kysymys samasta vanhan vesilain aikaan laillisesti aloitetusta vesitaloushankkeesta. Vesiosuuskunnan hakemukseen oli tämän vuoksi ja vesilain siirtymäsäännös huomioon ottaen sovellettava voimassa olevaa vesilakia.

Vesilaki 19 luku 1 § 1 momentti ja 4 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 22.1.2025 nro 37/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n valituslupahakemusta siltä osin kuin A on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus määrää Kuolion Seudun Vesiosuuskunnan maksamaan hänelle vuokraa valituksessa tarkoitetusta maa-alueesta.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan siltä osin kuin asiassa on kysymys siitä, onko asiassa tullut soveltaa voimassa olevaa vesilakia (587/2011) vai ennen mainittua lakia voimassa ollutta vesilakia (264/1961) ja tutkii asian tältä osin.

Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

3. Muilta osin valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen muilta osin.

Asian tausta

(1) Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 1.11.2022 (nro 134/2022) myöntänyt Kuolion Seudun Vesiosuuskunnalle toistaiseksi voimassa olevan oikeuden pohjaveden ottamiseen vedenottamosta ja vedenottorakenteiden ja laitteiden pysyttämiseen A:n omistamalla kiinteistöllä 305-413-9-40 Kuusamon kaupungissa hakemuksen mukaisesti. Aluehallintovirasto on soveltanut päätöksessään aikaisemmin voimassa ollutta vesilakia (264/1961).

(2) Aluehallintovirasto on myöntänyt Kuolion Seudun Vesiosuuskunnalle pysyvän käyttöoikeuden vedenottamoa ja sen rakenteita ja laitteita varten tarvittavaan 1 000 neliömetrin suuruiseen alueeseen kiinteistöllä 305-413-9-40 ja määrännyt vesiosuuskunnan maksamaan käyttöoikeudesta kiinteistön omistajalle päätöksestä ilmenevän korvauksen.

(3) Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen. Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on katsonut, että asiassa sovelletaan aikaisemmin voimassa olleen vesilain (264/1961) säännöksiä, koska vedenottamon toiminta on laillisesti aloitettu ennen 1.1.2012. Käyttöoikeus vedenottamon alueeseen on tarpeen vedenottamon toimintaa varten.

Asian ovat ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeustuomarit Pertti Piippo (eri mieltä) ja Patrick Sahlström, joka on myös esitellyt asian, sekä tekniikan alan hallinto-oikeustuomari Lasse Känsälä.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(4) A on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(5) Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut lausuman.

(6) Kuolion Seudun Vesiosuuskunta on vaatinut, että tehdyt päätökset jäävät voimaan.

(7) A on antanut vastauksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

(8) A on valituslupahakemuksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus määrää Kuolion Seudun Vesiosuuskunnan maksamaan hänelle vuokraa valituksessa tarkoitetusta maa-alueesta 2.6.2018 alkaen siihen saakka, kunnes asia on ratkaistu.

(9) Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan korkein hallinto-oikeus käsittelee lainkäyttöasioina ne muutoksenhakua ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevat asiat, jotka sen mukaan kuin siitä muualla laissa säädetään kuuluvat korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

(10) Vaatimuksessa on kysymys riita-asian luontoisesta yksityisoikeudellisesta korvausvaatimuksesta, jonka käsittely ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Korkein hallinto-oikeus ei tämän vuoksi tutki vaatimusta.

2. Pääasiaratkaisu

Kysymyksenasettelu

(11) Asiassa on kysymys siitä, onko vedenottamon rakenteiden ja laitteiden vaatimaan alueeseen voitu perustaa A:n omistamaan kiinteistöön kohdistuva oikeus tai käyttöoikeus. Voimassa olevan vesilain (587/2011) säännökset käyttöoikeuden perustamisesta ovat muuttuneet aiemmin voimassa olleeseen vesilakiin verrattuna lailla 611/2017, minkä vuoksi asiassa on ensin ratkaistava, onko Kuolion Seudun Vesiosuuskunnan vesitalousasiassa tekemään hakemukseen tullut soveltaa voimassa olevaa vesilakia (587/2011) muutoksineen vai ennen mainittua lakia voimassa ollutta vesilakia (264/1961. jäljempänä vanha vesilaki).

(12) Asiassa on tämän jälkeen tarvittaessa ratkaistava, onko aluehallintovirasto voinut myöntää vesiosuuskunnalle oikeuden pohjaveden ottamiseen vedenottamosta sekä vedenottorakenteiden ja laitteiden pysyttämiseen A:n kiinteistöllä.

Osapuolten kannat

(13) A on todennut, että Kuolion Seudun Vesiosuuskunnan vedenotto hänen kiinteistöllään on perustunut 1.6.2018 päättyneeseen vuokrasopimukseen. Aluehallintovirasto ei ole ottanut tätä päätöksessään huomioon, vaan virasto on myöntänyt käyttöoikeuden virheellisesti vesilain (264/1961) mukaan ja riittämättömin perustein. Asia on ratkaistava voimassa olevan lain perusteella, jolloin vesiosuuskunta tarvitsee veden ottamiseen luvan.

(14) Kuolion Seudun Vesiosuuskunta on todennut, että vedenottamoalueen alkuperäinen vuokrasopimus on 1.6.1988 tehty kiinteistön silloisen omistajan kanssa 30 vuodeksi. A on hankkinut kiinteistön jälkeenpäin omistukseensa ja on tuolloin ollut tietoinen kiinteistölle aiheutuvasta rasitteesta. Vuokrasopimuksen päätyttyä vesiosuuskunta ja A eivät ole päässeet sopimukseen sopimuksen uusimisesta.

Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

(15) Vesilain 19 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan mainittu laki on tullut voimaan 1.1.2012.

(16) Vesilain 19 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuun hankkeeseen tai toimenpiteeseen, jonka täytäntöönpano on laillisesti aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä ja määräyksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

(17) Hallituksen esityksessä vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 277/2009 vp) lain 19 luvun 4 §:n kohdalla todetaan muun ohella seuraavaa:

”Pääsääntönä olisi, että ennen lain voimaantuloa aloitettuihin hankkeisiin samoin kuin ennen lain voimaantuloa annettuun lupaan perustuvaan hankkeeseen sovellettaisiin aikaisempia säännöksiä ja määräyksiä. Aikaisemmilla säännöksillä ja määräyksillä tarkoitettaisiin paitsi vuoden 1961 vesilakia, myös kaikkia sitä edeltäneitä säännöksiä sekä näiden nojalla annettuja päätöksiä ja niihin sisältyviä määräyksiä. Sovellettavaksi tulisivat siten hankkeen tai toimenpiteen toteuttamisajankohdan lainsäädäntö sekä mahdollisesti myöhemmät säännökset siltä osin kuin niillä poikkeuksellisesti saattaisi olla taannehtivaa vaikutusta. (…) Pykälän 1 momentti koskisi hankkeita ja toimenpiteitä, joiden täytäntöönpano on laillisesti aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa. Pykälän 1 momentin mukaan aikaisempia säännöksiä sovellettaisiin, jollei 19 luvun säännöksistä muuta johtuisi. Tällainen säännös olisi esimerkiksi 5 §, jonka mukaan uuden lain säännöksiä sovellettaisiin aiemman lain mukaisessa luvassa määrättyyn lupamääräysten tarkistamiseen.”

Asiassa saatu selvitys

(18) Kuolion Seudun Vesiosuuskunta sekä kiinteistön 305-413-9-40 tuolloinen omistaja ovat 14.5.1988 tehneet vuokrasopimuksen 1 000 neliömetrin suuruisen alueen vuokraamisesta kiinteistöstä vesiosuuskunnalle vedenottamon sekä kiinteistön kautta kulkevan vesijohtolinjan paikaksi 1.6.1988 alkaen 30 vuodeksi. Vuokrasopimus on siten päättynyt 1.6.2018.

(19) Vedenoton ei ole katsottu sopimuksen voimassa ollessa edellyttäneen aiemmin voimassa olleen tai voimassa olevan vesilain mukaista lupaa, eikä tällaista lupaa vedenottoon ole myöskään myönnetty.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(20) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että sopimus kiinteistön 305-413-9-40 käyttämisestä vesiosuuskunnan vedenottoon 1.6.1988 alkaen on tehty vesilain (264/1961) voimassa ollessa. Koska sopimukseen perustuva vesiosuuskunnan vedenottohanke oli siten laillisesti aloitettu ennen nykyisen vesilain voimaantuloa 1.1.2012, vedenottoon on voimassa olevan vesilain 19 luvun 14 §:n 1 momentin perusteella tullut sopimuksen voimassaolon ajan soveltaa vanhaa vesilakia.

(21) Vesiosuuskunnan vedenoton perusteena ollut sopimus on päättynyt vuokrakauden umpeuduttua, eikä vedenotosta ja sitä varten tarvittavien rakenteiden sijoittamisesta kiinteistön alueelle ole tämän jälkeen asianosaisten välillä sovittu. Vesiosuuskunnan oikeudellinen peruste käyttää A:n kiinteistöä vedenottoon on tämän vuoksi ollut tarkoitus perustaa lupaviranomaisen päätöksellä myönnettävänä oikeutena. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vuokrasopimuksen päätyttyä ja vedenottamon alueen käytön oikeudellisen perusteen muututtua vesiosuuskunnan vedenotossa ei ole enää kysymys samasta vanhan vesilain aikana laillisesti aloitetusta vesitaloushankkeesta. Vesiosuuskunnan hakemukseen on tämän vuoksi ja vesilain 19 luvun 14 §:n 1 momentti huomioon ottaen sovellettava voimassa olevaa vesilakia.

(22) Edellä esitetyin perustein ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiaa uudelleen käsiteltäessä tulee arvioida, onko oikeus vedenottamoon ja sen rakenteisiin myönnettävissä voimassa olevan vesilain 4 luvun perusteella vai onko vedenottoon haettu lupaa vesilain 3 luvun säännösten perusteella, jolloin käyttöoikeuden myöntäminen vedenottamon rakenteiden ja laitteiden vaatimiin alueisiin on arvioitava vesilain 2 luvun 13 ja 13 a §:n perusteella.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Anne Nenonen, Jaakko Autio ja Tero Leskinen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Juha Järvelä. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.