KHO 1.7.2026/1830

Asia

Ympäristölupaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija

Rupert Finland Oy

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 3.1.2025 nro 1820/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Rupert Finland Oy:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös sekä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräys 28 kumotaan. Asia palautetaan lupamääräyksen 28 osalta aluehallintoviraston sijaan tulleelle Lupa- ja valvontavirastolle uudelleen käsiteltäväksi yhdessä aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 24a tarkoitetun ja Rupert Finland Oy:n Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa 31.8.2025 vireille paneman hakemusasian kanssa.

Korkein hallinto-oikeus antaa samalla asiassa seuraavan väliaikaisen määräyksen:

Rupert Finland Oy:n on asetettava kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen antamisesta kaivannaisjätteiden jätealueiden jälkihoidon ja toiminnan lopettamisen jälkeisen vesien johtamisen, käsittelyn ja vaikutusten tarkkailun järjestämiseksi ja toteuttamiseksi lisävakuus siten, että lisävakuus ja aiempien päätösten nojalla asetetut vastaavat vakuudet ovat yhteensä 5 584 921 euroa (sisältää arvonlisäveron 25,5 %). Vakuus on asetettava Lupa- ja valvontaviraston eduksi sen hyväksymällä tavalla joko takauksena, vakuutuksena tai pantattuna talletuksena. Vakuuden antajan on oltava luotto-, vakuutus- tai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Määräys on voimassa siihen asti, kunnes Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 24a tarkoitettu hakemusasia on lainvoimaisesti ratkaistu ja mahdollinen uusi vakuus on saatettu voimaan.

Asian tausta

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 14.3.2023 nro 38/2023 hylännyt Rupert Finland Oy:n esityksen Pahtavaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 4.7.2006 nro 68/06/1) kaivoksen sivukivialueita ja rikastushiekka-altaan peittorakennetta koskevien lupamääräysten 21 ja 22 sekä vakuutta koskevan lupamääräyksen 28 muuttamiseksi ja uudeksi lupamääräykseksi 28b. Aluehallintovirasto on omasta aloitteestaan muuttanut lupamääräystä 28 muun ohella siten, että lisävakuus ja aiempien päätösten nojalla asetetut vastaavat vakuudet ovat yhteensä 14,2 miljoonaa euroa. Aluehallintovirasto on käyttänyt vakuuden laskennassa kaivannaisjätealueiden peittorakenteiden kerrospaksuutena 0,8 metriä.

Rupert Finland Oy (jäljempänä myös yhtiö) on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut muuttamaan aluehallintoviraston päätöksen lupamääräystä 28 ensisijaisesti siten, että vakuuden kokonaismäärä on noin 4,3 miljoonaa euroa perustuen ympäristö- ja vesitalousluvan voimassa olevien lupamääräysten 21 ja 22 mukaisiin sivukivialueiden ja rikastushiekka-altaan peittorakenteiden 0,3 metrin paksuuteen. Yhtiö on vaatinut toissijaisesti muuttamaan lupamääräystä 28 siten, että vakuuden kokonaismäärä on noin 7,0 miljoonaa euroa perustuen mainittujen peittorakenteiden 0,8 metrin paksuuteen.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen. Hallinto-oikeus on lausunut perusteluinaan muun ohella, ettei vakuuden määrää voida valituksessa esitetyllä tavalla perustaa toiminnanharjoittajan hakemuksesta muutettavina olleisiin, voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräysten velvoitteisiin, koska näitä velvoitteita ei ole tarkistettu vastaamaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia. Valituksenalaista lupamääräystä 28 ei ole valituksen johdosta syytä pitää lainvastaisena sen vuoksi, että aluehallintovirasto on korottanut sulkemisrakenteiden kerrospaksuutta ja kustannuksia voimassa olevan luvan lupamääräyksistä poiketen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan aluehallintovirasto on arvioinnissaan ottanut huomioon ympäristönsuojelulain mukaisen varovaisuusperiaatteen ja sen, että riittävät selvitykset kaivannaisjätteistä ja niiden pitkäaikaisvaikutuksista sekä jätealueiden sulkemisesta tulevat hakemusasiana uudelleen ratkaistavaksi, missä yhteydessä myös jätevakuuden määrää voidaan arvioida uudelleen. Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksissä 15a ja 24a aluehallintovirasto on velvoittanut luvan saajan toimittamaan hakemusasiana aluehallintovirastoon 31.5.2025 mennessä päivitetyn kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelman sekä päivitetyn sulkemis-, maisemointi- ja jälkihoitosuunnitelman. Asiassa ei ole tässä vaiheessa ilmennyt syytä pitää aluehallintoviraston määräämää vakuutta lainvastaisena. Valitus on näin ollen hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Riitta Riihimäki ja Tanja Fagerhed, joka on myös esitellyt asian, sekä luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari Juha Väisänen.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Rupert Finland Oy on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että korkein hallinto-oikeus muuttaa aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 28 tarkoitetun vakuuden määräksi 5 584 921 euroa (sisältää arvonlisäveron 25,5 %) perustuen voimassa olevien lupamääräysten 21 ja 22 mukaiseen peittorakenteiden 0,3 metrin paksuuteen. Yhtiö on vaatinut toissijaisesti, että vakuuden määräksi muutetaan 10 483 718 euroa (sisältää arvonlisäveron 25,5 %) perustuen aluehallintoviraston päätöksessä käytettyyn peittorakenteiden 0,8 metrin paksuuteen. Yhtiö on vaatinut viimesijaisesti, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut lausuman.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut lausuman.

Sattasniemen paliskunta on antanut lausuman.

Rupert Finland Oy on antanut vastauksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on Rupert Finland Oy:n valituksesta ratkaistavana, onko aluehallintovirasto voinut esittämillään perusteilla korottaa yhtiön voimassa olevassa ympäristö- ja vesitalousluvassa määrätyn vakuuden määrää yhtiön haettua ympäristöluvan lupamääräysten muuttamista.

Osapuolten kannat

Rupert Finland Oy on katsonut, että aluehallintoviraston päätöksen mukaan Pahtavaaran kaivokselle määrätyllä vakuudella katettaisiin sellaisista sivukivialueiden ja rikastushiekka-altaan peittorakenteista aiheutuvia kustannuksia, jotka eivät perustu lainsäädäntöön eivätkä toimintaa koskeviin lupamääräyksiin. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei aluehallintovirastolla ole ollut riittäviä tietoja sulkemistoimista määräämiseksi. Hallinto-oikeus on kuitenkin hyväksynyt aluehallintoviraston muuttaman lupamääräyksen vakuuden määrän korottamisesta. Vakuuden määrä perustuu oletuksiin tulevista sulkemistoimista sekä mahdollisiin tulevaisuudessa annettaviin lupamääräyksiin.

Yhtiön mukaan hallinto-oikeus on lisäksi perustellut päätöstään kaivannaisjätteiden jätealueita koskevilla BAT-päätelmillä ottamatta huomioon, että päätelmien soveltaminen edellyttää tapauskohtaista arviointia, jossa otetaan huomioon kohteen erityispiirteet. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään myös varovaisuusperiaatteella perustelematta, miten tämä periaate on ohjannut päätöksentekoa. Hallinto-oikeus ja aluehallintovirasto eivät myöskään ole perustelleet vakuuslaskelman perusteena olevia moreenin hankinnan yksikkökustannuksia.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on katsonut, että Pahtavaarassa sulkemisrakenteen paksuudeksi vaaditaan 0,8 metrin kerros moreenia, josta osa on tiivistettynä. Tämä vastaa kaivannaisjätteiden MWEI BREF -vertailuasiakirjan BAT 38e -päätelmää. Vakuus kattaa jätealueiden sulkemisten lisäksi toiminnan lopettamisen jälkeisen vesien johtamisen, mahdollisen käsittelyn, vaikutusten pitkäkestoisen tarkkailun, maaperän kunnostamisen ja alueen biologisen monimuotoisuuden palauttamisen.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on katsonut, ettei valituksen perusteella voida olla varmoja, onko suunnitelluilla moreeninottoalueilla riittävästi MWEI BREF -vertailuasiakirjan raja-arvojen ja ohjeistuksen mukaista moreenia suunniteltuihin sulkemis- ja peittorakenteisiin.

Sattasniemen paliskunta on katsonut, että tarvittava moreeni tulee ottaa Pahtavaaran kaivospiirin alueelta, jotta haitat poronhoidolle voidaan minimoida.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 59 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajan on asetettava vakuus asianmukaisen jätehuollon, seurannan, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi.

Ympäristönsuojelulain 60 §:n 1 momentin mukaan vakuuden on oltava riittävä 59 §:ssä tarkoitettujen toimien hoitamiseksi ottaen huomioon toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat määräykset. Kaatopaikan vakuuden on katettava myös kaatopaikan sulkemisen jälkeisestä seurannasta ja tarkkailusta sekä suotovesien ja -kaasujen käsittelystä ja muusta jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta, jollei toiminnanharjoittaja osoita muuta riittäväksi. Kaivannaisjätteen jätealueen vakuuden on katettava myös kustannukset, jotka aiheutuvat jätealueen vaikutusalueella olevan, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa tarkemmin määritetyn maa-alueen kunnostamisesta tyydyttävään tilaan.

Ympäristönsuojelulain 89 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittaja voi hakea ympäristöluvan muuttamista. Luvan muuttamista koskevaan toiminnanharjoittajan hakemukseen sovelletaan, mitä 39 §:ssä säädetään lupahakemuksesta.

Saman pykälän 2 momentin (490/2022) mukaan lupaviranomaisen on lisäksi valvontaviranomaisen, asianomaisen yleistä etua valvovan viranomaisen tai haitankärsijän taikka 186 §:ssä tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen tai säätiön aloitteesta muutettava lupaa, jos: 1) toiminnasta aiheutuva pilaantuminen tai sen vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta; 2) toiminnasta voi aiheutua tässä laissa kielletty seuraus; 3) parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen vuoksi päästöjä voidaan olennaisesti vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia; 4) toiminnan ulkopuoliset olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet ja luvan muuttaminen on tämän vuoksi tarpeen; 5) luvan muuttaminen on tarpeen luvan myöntämisen jälkeen laissa, valtioneuvoston asetuksessa tai Euroopan unionin säädöksessä annetun sitovan ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan yksilöidyn vaatimuksen täyttämiseksi.

Saman pykälän 3 momentin (490/2022) mukaan lupaviranomaisen on lisäksi valvontaviranomaisen tai asianomaisen yleistä etua valvovan viranomaisen aloitteesta muutettava luvan vakuutta koskevia lupamääräyksiä, jos lupaviranomainen arvioi, että jätteen käsittelytoiminnalle luvassa määrätyn vakuuden määrä ei ole riittävä 59 §:ssä tarkoitettujen toimien hoitamiseksi tai vakuus ei muutoin täytä 59–61 §:n mukaisia vaatimuksia.

Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että ympäristönsuojelulain 89 §:n 3 momenttia on muutettu 1.1.2026 voimaan tulleella lailla 817/2025. Vuoden 2026 alusta voimaan tulleen 89 §:n 3 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on lisäksi omasta aloitteestaan tai asianomaisen yleistä etua valvovan viranomaisen aloitteesta muutettava luvan vakuutta koskevia lupamääräyksiä, jos lupaviranomainen arvioi, että jätteen käsittelytoiminnalle luvassa määrätyn vakuuden määrä ei ole riittävä 59 §:ssä tarkoitettujen toimien hoitamiseksi tai vakuus ei muutoin täytä 59–61 §:n mukaisia vaatimuksia. Laissa 817/2025 ei ole tätä asiaa koskevaa siirtymäsäännöstä.

Kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n mukaan kaivannaisjätteen jätealuetta koskevan vakuuden määrän arvioinnissa on sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 60 §:ssä säädetään, otettava huomioon jätealueen luokitus, sijoitetun jätteen ominaisuudet, maa-alueen tuleva käyttö ja muut liitteessä 5 mainitut seikat. Lisäksi on otettava huomioon, että vakuudella katettavat toimet arvioi tai tekee muu kuin toiminnanharjoittaja tai viranomainen.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuin voi valituksen ollessa vireillä kieltää päätöksen täytäntöönpanon, määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi tai antaa päätöksen täytäntöönpanoa koskevan muun määräyksen. Täytäntöönpanomääräys voidaan kohdistaa myös osaan päätöksestä.

Saatu selvitys

Pahtavaaran kaivoksen voimassa olevan ympäristö- ja vesitalousluvan (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 4.7.2006 nro 68/06/1) lupamääräyksen 21 mukaan kaivoksen sivukivialueiden päälle on levitettävä 0,3 metrin vahvuinen kasvukerros, jonka alaosa koostuu tiiviimmästä moreenimaasta ja pinta turpeen ja/tai humuksen sekaisesta maasta. Voimassa olevan lupamääräyksen 22 mukaan kaivoksen rikastushiekka-allas on toiminnan lopettamisen yhteydessä peitettävä vähintään 0,3 metrin vahvuisella pintarakenteella, jonka alaosa koostuu tiiviistä hienoainesmoreenista ja pinta turpeen ja/tai humuksen sekaisesta maasta. Voimassa olevan lupamääräyksen 28 mukaan luvan saajan on asetettava 640 000 euron suuruinen vakuus kai-vannaisjätteiden jätealueiden jälkihoidon ja toiminnan lopettamisen jälkeisen vesien johtamisen, käsittelyn ja vaikutusten tarkkailun järjestämiseksi ja toteuttamiseksi.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on Rupert Finland Oy:lle 10.4.2019 antamassaan lausunnossa todennut, että yhtiön oli haettava ympäristönsuojelulain 89 §:n mukaista Pahtavaaran kaivoksen ympäristöluvan muuttamista Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Koska Pahtavaaran kaivoksen toiminta oli ollut keskeytyneenä vuodesta 2014 alkaen ja koska yhtiöllä ei ollut riittäviä suunnitelmia kaivoksen ympäristöluvan muuttamiseksi uuden toiminnan mukaiseksi, ELY-keskus on hyväksynyt yhtiön esityksen toimittaa aluehallintovirastolle 29.2.2020 mennessä kaivannaisjätealueiden vakuuden päivittämiseen liittyvä lupahakemus. Yhtiö on 28.2.2020 toimittanut aluehallintovirastolle lupahakemuksen kaivoksen sulkemista koskevien lupamääräysten sekä sulkemista koskevan vakuuden muuttamiseksi.

Yhtiö on hakenut kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten 21 ja 22 muuttamista muun ohella siten, että sivukivialueiden 1 ja 2 peittorakenteen paksuus olisi 0,15 metriä ja että rikastushiekka-allas suljettaisiin toiminnan lopettamisen yhteydessä kasvipeitolla luonnonmukaisessa sulkemissuunnitelmassa kuvatulla tavalla. Yhtiö on hakenut vakuutta koskevan lupamääräyksen 28 muuttamista siten, että vakuuden suuruudeksi määrättäisiin 1 967 914 euroa (sisältää arvonlisäveron 24 %), mikä yhtiön mukaan vastaisi sen hakemuksessa esitettyjä muutoksia lupamääräysten 21 ja 22 mukaisiin peittorakenteisiin. Yhtiö on hakenut myös uutta lupamääräystä 28b.

Aluehallintovirasto on hylännyt yhtiön hakemuksen. Aluehallintoviraston mukaan lupamääräysten 21 ja 22 muuttaminen tulee ajankohtaiseksi, kun aluehallintoviraston antaman uuden lupamääräyksen 24a mukainen hakemusasia on aluehallintovirastossa ratkaistavana. Aluehallintovirasto on siten myös hylännyt yhtiön hakemuksen vakuutta koskevan lupamääräyksen 28 muuttamiseksi.

Aluehallintovirasto on päätöksellään omasta aloitteestaan muuttanut lupamääräystä 28 korottamalla vakuuden määrän 640 000 eurosta 14 200 000 euroon. Aluehallintoviraston mukaan korotus perustuu yhtiön hakemuksessa esitettyihin tietoihin sekä aluehallintoviraston arvioon tarvittavista kaivannaisjätteiden jätealueiden parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisista sulkemisrakenteista ja sulkemiskustannuksista. Aluehallintovirasto on vakuuden määrää laskiessaan arvioinut, että riittävä moreenipeiton paksuus sivukivialueilla 1 ja 2 sekä rikastushiekka-alueella, oikeastaan rikastushiekka-altaalla, oleville ei-pysyville mutta tämänhetkisten tutkimusten perusteella ei-happoa tuottaville kaivannaisjätteille on noin 0,8 metriä, josta osa on tiivistettynä huonosti läpäiseväksi kerrokseksi.

Aluehallintovirasto on lisäksi muuttanut kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräystä 15a sekä antanut uuden lupamääräyksen 24a, jonka mukaan luvan saajan on toimitettava päivitetty kaivoksen sulkemis-, maisemointi- ja jälkihoitosuunnitelma sekä lupamääräyksen 15a mukainen kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma hakemusasiana aluehallintovirastoon 31.5.2025 mennessä.

Lupa- ja valvontavirastosta saadun tiedon mukaan Rupert Finland Oy on 31.8.2025 pannut Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa vireille aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 24a tarkoitetun hakemusasian.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Yhtiön hakemus

Rupert Finland Oy on Lapin ELY-keskuksen kehotuksesta pannut aluehallintovirastossa vireille hakemuksen Pahtavaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamiseksi. ELY-keskus ei ole valvontaviranomaisena tehnyt aluehallintovirastolle ympäristönsuojelulain 89 §:n 3 momentissa tarkoitettua aloitetta asiassa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että käsittelyn oikeudellisena perusteena aluehallintovirastossa on siten ollut ympäristönsuojelulain 89 §:n 1 momentissa tarkoitettu toiminnanharjoittajan vireille panema hakemus. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston on tämän vuoksi tullut käsitellä ympäristöluvan muuttamista koskeva asia lähtökohtaisesti siinä laajuudessa kuin yhtiö toiminnanharjoittajana on hakemuksessaan esittänyt.

Yhtiö on hakenut aluehallintovirastolta lupamääräysten 21 ja 22 sekä niihin liittyvän lupamääräyksen 28 muuttamista. Aluehallintovirasto on hylännyt yhtiön hakemuksen kaikilta osin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintovirasto ole voinut asian ratkaisuajankohtana ympäristönsuojelulain 89 §:n perusteella omasta aloitteestaan ja esittämällään tavalla yhtiön hakemuksesta poiketen muuttaa lupaa lupamääräyksen 28 osalta.

Aluehallintoviraston määräämä vakuus

Aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan Pahtavaaran kaivoksen ei-pysyvän kaivannaisjätteen jätealueen sulkeminen parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisesti edellyttää yhtiön hakemuksessa esitettyyn verrattuna selvästi suurempaa moreenin peittopaksuutta tai keinotekoista eristettä. Aluehallintovirasto on vakuuden määrää laskiessaan arvioinut, että riittävä moreenipeiton paksuus sivukivialueilla 1 ja 2 sekä rikastushiekka-alueella oleville kaivannaisjätteille on noin 0,8 metriä, josta osa on tiivistettynä huonosti läpäiseväksi kerrokseksi. Aluehallintoviraston mukaan vakuuden määrä kattaa kaivannaisjätteiden jätealueiden sulkemisten lisäksi toiminnan lopettamisen jälkeisen vesien johtamisen, mahdollisen käsittelyn ja vaikutusten tarkkailun järjestämisen ja toteuttamisen sekä maaperän kunnostamisen ja alueen biologisen monimuotoisuuden palauttamisen.

Korkein hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston päätöksen edellä mainittuihin perusteluihin ja toteaa, että valtaosa aluehallintoviraston määräämästä 14 200 000 euron (sisältää arvonlisäveron 24 %) vakuudesta perustuu arvioon Pahtavaaran kaivoksen sivukivialueiden ja rikastushiekka-altaan peittorakenteiden toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista edellyttäen, että rakenteisiin tarvittavan moreenikerroksen paksuudeksi asetetaan 0,8 metriä. Kaivoksen voimassa olevan ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten 21 ja 22 mukaan yhtiöllä on velvollisuus toteuttaa mainitut peittorakenteet 0,3 metrin paksuisella osittain moreenista koostuvalla maa-aineskerroksella. Aluehallintovirasto on siten määrännyt yhtiön asettamaan vakuuden pääasiassa sellaisista toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, joita yhtiö ei ole voimassa olevien lupamääräysten mukaan velvollinen toteuttamaan.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 24a mukaan yhtiön oli päätöksen antamisen jälkeen 31.5.2025 mennessä toimitettava aluehallintovirastolle päivitetty kaivoksen sulkemis-, maisemointi- ja jälkihoitosuunnitelma sekä lupamääräyksen 15a mukainen kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma hakemusasiana käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston vakuusarvion perusteena esitetyistä muista toimenpiteistä, joita ovat toiminnan lopettamisen jälkeinen vesien johtaminen, mahdollinen käsittely ja vaikutusten tarkkailu sekä maaperän kunnostaminen ja alueen biologisen monimuotoisuuden palauttaminen, voidaan päättää ja niistä aiheutuvat kustannukset voidaan arvioida vasta mainittua hakemusasiaa varten toimitettavien selvitysten perusteella. Aluehallintoviraston arvio tarvittavan vakuuden määrästä on siten mainituilta osin perustunut puutteellisiin tietoihin kaivoksen sulkemiseen vaadittavista toimenpiteistä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitetyin perustein, että aluehallintoviraston päätöksen lupamääräys 28 on lainvastainen ja että aluehallintoviraston päätös on siksi tämän lupamääräyksen osalta kumottava.

Yhtiön muut valitusperusteet

Koska yhtiön valituksen kohteena oleva aluehallintoviraston päätöksen lupamääräys 28 on edellä esitetyin perustein kumottu, yhtiön esittämistä muista valitusperusteista ei ole tarpeen lausua.

Väliaikainen vakuusmääräys

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 19.1.2010 nro 108/10/1 muuttanut Pahtavaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 4.7.2006 nro 68/06/1) lupamääräystä 28 ja määrännyt Rupert Finland Oy:n asettamaan 640 000 euron suuruisen vakuuden kaivannaisjätteiden jätealueiden jälkihoidon ja toiminnan lopettamisen jälkeisen vesien johtamisen, käsittelyn ja vaikutusten tarkkailun järjestämiseksi ja toteuttamiseksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirasto, että jätealueiden jälkihoitoa ja sulkemista koskeva paras käyttökelpoinen tekniikka sekä parhaat käytännöt ovat kehittyneet kaivoksen toiminnan aikana ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 19.1.2010 nro 108/10/1 antamisen jälkeen. Voimassa olevan ympäristöluvan määräyksen mukaista 640 000 euron suuruista vakuutta ei tämän vuoksi voida nykyhetkellä pitää riittävänä kattamaan lupamääräyksissä 21 ja 22 määrätyistä toimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia sinä aikana, kunnes yhtiön 31.8.2025 aluehallintovirastossa vireille panemassa lupamääräyksen 24a mukaisessa hakemusasiassa annettava päätös on saanut lainvoiman. Yhtiö on myös katsonut omassa hakemuksessaan aluehallintovirastolle, että vakuuden määrää on voitu korottaa ilman, että jätealueiden peittopaksuutta olisi lisätty.

Yhtiö on nyt valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt, että voimassa olevien lupamääräysten 21 ja 22 perusteella arvioitavan vakuuden suuruudeksi tulisi määrätä 5 584 921 euroa (sisältää arvonlisäveron 25,5 %).

Korkein hallinto-oikeus on edellä esitetyin perustein antanut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 §:n nojalla vakuutta koskevan väliaikaisen määräyksen ratkaisuosasta tarkemmin ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Seppo Hellstén ja Seija Kultti. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.