KHO 15.6.2026/1623

Asia

Valituslupahakemus ja valitus tulliasiassa

Muutoksenhakija

Tullin tulliasiamies

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 10.4.2024 nro 2192/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää tulliasiamiehelle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tullin päätös ajoneuvon haltuunotosta saatetaan voimaan.

A OÜ:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

Virolaisen A OÜ:n (jäljempänä ”yhtiö”) edustaja on 22.4.2023 vienyt yhtiön omistaman mönkijän henkilöautoon kytketyllä perävaunulla Suomesta Venäjälle. Ajoneuvoyhdistelmän palatessa Niiralan rajanylityspaikan kautta Venäjältä Suomeen Tulli on 8.5.2023 päättänyt ottaa mönkijän haltuun tullilain 11 §:n nojalla. Päätöksen perusteluina on viitattu rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 (EUVL 2014, L 229, s. 1, jäljempänä myös pakoteasetus) 3 i artiklaan.

Tulli on päätöksellään 28.6.2023 hylännyt haltuunottopäätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perustelujen mukaan haltuun otettu mönkijä kuuluu tullinimikkeen 8703 piiriin ja on siten pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitettu mainitun asetuksen liitteessä XXI listattu Venäjälle merkittäviä tuloja tuottava tavara, joiden suora tai välillinen osto, tuonti tai siirto unioniin on kielletty, jos ne ovat peräisin Venäjältä tai jos niitä viedään Venäjältä. Tuontikieltoon säädetyt poikkeukset eivät ole soveltuneet. Tulli on toiminut pakoteasetuksen mukaisesti ja estänyt Venäjää koskevien tuontipakotteiden alaisen tavaran tuonnin Venäjältä unioniin. Mönkijän haltijalle on ilmoitettu tuontikiellosta jo silloin, kun hän oli viemässä mönkijää Venäjälle.

Hallinto-oikeus on kumonnut Tullin päätökset ja määrännyt haltuun otetun ajoneuvon palautettavaksi yhtiölle.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan kyse on ollut sinänsä neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tullinimikkeen 8703 mukaiseen tavararyhmään kuuluvasta ajoneuvosta. Kyse on kuitenkin ollut Virosta ostetusta ja siellä rekisteröidystä sekä Euroopan unionin alueelle sijoittuneen yrityksen omistamasta ajoneuvosta, jonka sen käyttäjäksi rekisteröity unionissa asuva yksityishenkilö on vienyt Venäjälle ainoastaan siellä tapahtuvaa väliaikaista käyttöä varten ja tuonut sieltä takaisin Suomeen. Ottaen huomioon neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 3 i artiklan 1 kohdan sanamuoto ja ne päämäärät, joista on todettu muun ohessa asetuksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa ja joiden mukaan asetuksessa säädettyjen toimien tavoitteena on niiden kustannusten lisääminen, joita Venäjälle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista sekä konfliktin rauhanomaisen ratkaisun edistäminen, hallinto-oikeus on katsonut, että haltuunoton kohteena ollutta ajoneuvoa ei ole pidettävä mainitun asetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tavarana, jonka tuonti tai siirto unioniin kyseisen artiklan nojalla olisi kielletty. Tullin ei siten olisi tullut ottaa ajoneuvoa haltuun tullilain 11 §:n nojalla.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Klaus Järvinen, Annika Tuominen ja Jari Nikmo, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Tulliasiamies on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

A OÜ on vaatinut, että valitus hylätään. Tulli on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on ilmoittanut tulliasiamiehelle ja yhtiölle, että asian käsittely jää odottamaan unionin tuomioistuimen ratkaisua asiassa C619/24 Hauptzollamt Düsseldorf.

Tulliasiamies ja yhtiö ovat antaneet unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa 5.2.2026 antaman tuomion johdosta lausuman.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa saadun selvityksen mukaan virolaisen A OÜ:n edustaja on vienyt perävaunulla kuljettaen yhtiön omistaman ja Viroon rekisteröidyn mönkijän Venäjälle lomamatkan ajaksi käytettäväksi. Ajoneuvoyhdistelmän palatessa Venäjältä Suomeen Tulli on ottanut mönkijän haltuun katsottuaan, että sen tuominen rikkoo EU:n pakotesäännöksiä. Asiassa on ratkaistavana, onko Tulli voinut ottaa mönkijän haltuun tullilain 11 §:n ja rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 3 i artiklan perusteella.

Osapuolten kannat

Tulliasiamiehen mukaan pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa kielletään kaikkien asetuksen liitteessä XXI mainittujen tavaroiden osto, tuonti tai siirto Venäjältä unionin alueelle, ellei nimenomaista poikkeusta ole säädetty. Säännöstä sovellettaessa ei ole tarpeen arvioida, tuottaako tietyn tavaran tuonti Venäjälle merkittäviä tuloja ja mahdollistaako se siten Ukrainan epävakauttavat toimet, koska säännöksen mukaan kaikki asetuksen liitteessä XXI luetellut tavarat täyttävät tämän ehdon. Säännös koskee kaikkea tavaran tuontia Venäjältä unioniin riippumatta siitä, onko tavara peräisin unionista tai onko se viety Venäjälle vain väliaikaisesti. Säännöksen loppuosalla ”jos ne ovat peräisin Venäjältä tai jos niitä viedään Venäjältä” on tarkoitus sulkea pois pakotteiden soveltamisalasta vain tavaran kauttakulku kolmansista maista Venäjän kautta unioniin tilanteessa, jossa tavarat eivät ole venäläistä alkuperää eikä niihin kohdistu Venäjällä myyntiä tai mitään prosessointia. Tuontikieltoon säädetyt poikkeukset eivät sovellu asiassa. Pakotesäännösten tulkinnassa on otettava huomioon niiden valvonnan tarkoituksenmukainen ja tehokas järjestäminen. Komission pakoteasetuksen tulkinnasta antama ohjeasiakirja ”Consolidated FAQs on the implementation of Council Regulation No 833/2014, Council Regulation No 269/2014, Council Regulation (EU) No 692/2014 and Council Regulation (EU) 2022/263” tukee käsitystä siitä, että unionista peräisin olevia tavaroita ei ole rajattu pakotteiden soveltamisalan ulkopuolelle.

Yhtiön mukaan mönkijää ei voida pitää Venäjältä peräisin olevana tai Venäjältä vietynä tavarana, sillä se on virolaisen yrityksen omistama ja Viroon rekisteröity ajoneuvo, joka on viety Venäjälle vain väliaikaisesti yhtiön edustajan lomamatkan ajaksi. Mönkijä ei myöskään tuota Venäjälle tuloja. Näin ollen mönkijä ei kuulu pakoteasetuksessa säädetyn tuontirajoituksen piiriin. Pakoteasetuksen Tullin päätösten tekohetkellä voimassa ollut suomenkielinen sanamuoto ei tue Tullin tulkintaa. Toisaalta mönkijä on ollut osana yhtiön edustajan mukanaan kuljettamia henkilökohtaisia matkatavaroita eikä tuontikielto siten sovellu siihen. Mönkijän haltuunotto rikkoo omaisuuden suojaa sekä legaliteettiperiaatetta ja johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen eritoten, kun otetaan huomioon, että Tullin mukaan yhtiön edustajan olisi ollut mahdollista ajaa mönkijä itse takaisin Suomeen pakoteasetuksen estämättä. Asia eroaa unionin tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-619/24 Hauptzollamt Düsseldorf arvioitavana olleesta tilanteesta sikäli, että siinä kyse on ollut Venäjältä ostetusta ajoneuvosta. Tullin esittämä tulkinta tarkoittaisi, ettei Venäjälle matkustanut unionin jäsenvaltion kansalainen voi tuoda sieltä pois matkalla rikkoutunutta ajoneuvoaan. Tällainen tulkinta on omiaan aiheuttamaan vahinkoa pakotesääntelyn tavoitteiden vastaisesti Venäjän sijaan unionin omille kansalaisille.

Sovellettavat ja muut asian kannalta merkitykselliset oikeusohjeet

Tullilain 10 §:n 1 momentin mukaan Tullilla on oikeus pidättää tavara muun ohella tavaraa koskevan tuonnin, viennin, siirron tai kauttakuljetuksen edellytysten täyttymisen valvomiseksi tai selvittämiseksi.

Saman lain 11 §:n 1 momentin mukaan, jos Tulli toteaa muun ohella, että 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun tavaran tuontia, vientiä, siirtoa tai kauttakuljetusta koskevat edellytykset eivät täyty, se tekee päätöksen tavaran haltuunotosta.

Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta 31.7.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 (pakoteasetus) johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan katsotaan aiheelliseksi soveltaa uusia rajoittavia toimenpiteitä niiden kustannusten lisäämiseksi, joita Venäjälle Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista aiheutuu, sekä konfliktin rauhanomaisen ratkaisun edistämiseksi. Näitä toimenpiteitä tarkastellaan uudelleen ja ne voidaan keskeyttää tai peruuttaa taikka korvata uusilla rajoittavilla toimenpiteillä kentällä tapahtuvan kehityksen mukaan.

Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta 8.4.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/576 (jäljempänä muutosasetus) johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan neuvosto hyväksyi 8 päivänä huhtikuuta 2022 päätöksen (YUTP) 2022/578 päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta. Siinä laajennetaan luetteloa valvonnanalaisista tavaroista, jotka voisivat edistää Venäjän sotilaallista ja teknologista kehittämistä tai sen puolustus- ja turvallisuusalan kehittämistä. Siinä otetaan käyttöön uusia rajoituksia, jotka koskevat tiettyjen tavaroiden, erityisesti hiilen ja muiden kiinteiden fossiilisten polttoaineiden, tuontia Venäjältä. Siinä otetaan myös käyttöön uusia Venäjää koskevia vientirajoituksia, jotka koskevat erityisesti lentopetrolia ja muita tavaroita.

Muutosasetuksen johdanto-osan yhdennentoista perustelukappaleen mukaan pakoteasetus olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

Muutosasetuksella pakoteasetukseen on lisätty 3 i artikla, jonka 1 kohdan, sellaisena kuin se on 8.11.2024 julkaistun oikaisun mukaisessa versiossaan (EUVL L 2024/90713, s. 1), mukaan kielletään Venäjälle merkittäviä tuloja tuottavien ja siten sen Ukrainan tilannetta epävakauttavia toimia mahdollistavien tavaroiden, sellaisina kuin ne on lueteltu liitteessä XXI, suora tai välillinen osto, tuonti tai siirto unioniin, jos ne ovat peräisin Venäjältä tai jos niitä viedään Venäjältä.

Muutosasetuksella pakoteasetukseen on lisätty liite XXI, jossa on luettelo 3 i artiklassa tarkoitetuista tuotteista ja teknologioista. Luetteloon sisältyy CNkoodi 8703 ”Autot ja muut moottoriajoneuvot, pääasiallisesti alle 10 henkilön kuljettamiseen suunnitellut, myös farmariautot ja kilpa-autot (paitsi nimikkeen 8702 moottoriajoneuvot)”.

Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta 6.10.2022 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2022/1904 pakoteasetuksen 3 i artiklaan on lisätty 3 a kohta, jonka mukaan edellä 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta sellaisiin ostoihin Venäjällä, jotka ovat tarpeen muun ohella jäsenvaltioiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä henkilökohtaista käyttöä varten.

Pakoteasetuksen 3 i artiklaan on lisätty 18.12.2023 annetulla ja 19.12.2023 voimaan tulleella neuvoston asetuksella (EU) 2023/2878 3 aa kohta, jonka mukaan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia sellaisten tavaroiden tuonnin, jotka on tarkoitettu ainoastaan unioniin matkustavien luonnollisten henkilöiden tai heidän perheenjäsentensä henkilökohtaiseen käyttöön, rajoittuen heidän omistuksessaan oleviin henkilökohtaisiin tavaroihin, joita ei selvästikään ole tarkoitettu myyntiin.

Samalla neuvoston asetuksella pakoteasetuksen 3 i artiklaan on lisätty 3 ab kohta, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat myös tarkoituksenmukaisiksi katsominsa ehdoin antaa luvan unioniin tuloon CNkoodiin 8703 kuuluvalle ajoneuvolle, jota ei ole tarkoitettu myyntiin ja jonka omistaa Venäjällä asuva jäsenvaltion kansalainen tai hänen perheenjäsenensä, joka ajaa ajoneuvon unioniin ainoastaan henkilökohtaista käyttöä varten.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Unionin tuomioistuimen asiassa C-619/24, Hauptzollamt Düsseldorf (Véhicule originaire de Russie), 5.2.2026 antaman tuomion mukaan pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä säädettyä kieltoa ostaa, tuoda tai siirtää Euroopan unioniin sovelletaan kaikkiin kyseisen asetuksen liitteessä XXI mainittuihin yhdistetyn nimikkeistön koodeihin kuuluviin tavaroihin ilman, että on tarpeen tarkistaa kunkin liiketoimen osalta erikseen, tuottaako asianomainen osto, tuonti tai siirto merkittäviä tuloja Venäjän federaatiolle.

Tuomion perustelujen mukaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdessä kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikilla unionin kielillä laaditut kieliversiot. Unionin oikeuden tekstin erikielisten toisintojen poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on siten tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tarkoituksen mukaan, jonka osa säännös on (kohta 22 oikeuskäytäntöviittauksineen).

Pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa ei kielletä tavaroiden ostoa, tuontia tai siirtoa unioniin ainoastaan silloin, kun tällainen liiketoimi erikseen tarkasteltuna tuottaa merkittäviä tuloja Venäjän federaatiolle. Kyseisessä säännöksessä kielletään kaikki pakoteasetuksen liitteessä XXI lueteltuja tavaroita koskevat liiketoimet (25 kohta).

Kyseistä tulkintaa tukevat pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa säädettyä kieltoa koskevat 3 a kohdassa sekä 3 aa ja 3 ab kohdassa säädetyt poikkeukset (26 kohta). Jos pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa säädettyä kieltoa sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun asianomainen osto, tuonti tai siirto erikseen tarkasteltuna olisi omiaan tuottamaan sen erityispiirteet huomioon ottaen merkittäviä tuloja Venäjän federaatiolle, ei olisi tarpeen säätää kyseisistä poikkeuksista. Kyseiset poikkeukset nimittäin koskevat yhtäältä Venäjällä ostettuja tavaroita, jotka ovat tarpeen asianomaisten luonnollisten henkilöiden henkilökohtaista käyttöä varten. Kyseisellä vaatimuksella korostetaan, että kyse on tavaroista, joita pidetään tältä osin välttämättöminä, ja sillä suljetaan pois kaikki ylellisyystavarat tai keskimääräistä arvokkaammat tavarat, jotka voivat tästä syystä tuottaa tällaisia tuloja. Toisaalta kyseisissä poikkeuksissa tarkoitettujen tavaroiden on kuuluttava asianomaisille luonnollisille henkilöille ja niiden tuonti rajoittuu heidän henkilökohtaisiin tavaroihinsa ja tavaroihin, joita ei selvästikään ole tarkoitettu myyntiin. Tästä seuraa, että kyseiset poikkeukset koskevat liiketoimia, jotka eivät ole luonteensa perusteella omiaan tuottamaan tällaisia tuloja (27 kohta).

Kyseistä pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdan tulkintaa tukee myös sillä säännöstöllä, jonka osa kyseinen säännös on, tavoiteltu päämäärä (28 kohta). Pakoteasetuksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että kyseisen asetuksen tarkoituksena on soveltaa uusia rajoittavia toimenpiteitä ”niiden kustannusten lisäämiseksi, joita Venäjälle Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista aiheutuu, sekä konfliktin rauhanomaisen ratkaisun edistämiseksi” (29 kohta). Pakoteasetuksen tavoitteena on päätöksen 2014/512/YUTP täytäntöön panemiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen. Tältä osin on todettava, että päätöksen 2022/578, jolla on muutettu kyseistä päätöstä 2014/512, johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaan tilanteen vakavuuden vuoksi ja vastauksena Venäjän federaation Ukrainaan kohdistamaan sotilaalliseen hyökkäykseen on aiheellista toteuttaa uusia rajoittavia toimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa ”uusi[en] tuontirajoituks[ien], jotka koskevat tiettyjä tavaroita, – – jos niitä viedään Venäjältä tai jos ne ovat peräisin Venäjältä”, käyttöönottamista (30 kohta). Pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa säädetyn kiellon soveltaminen kaikkiin kyseisen asetuksen liitteessä XXI mainittuihin CN-koodeihin kuuluviin tavaroihin mahdollistaa tehokkaasti tällaisten päämäärien saavuttamisen, kun taas kyseisten päämäärien saavuttaminen sitä vastoin vaarantuisi, jos tämän soveltamisen edellytyksenä olisi sen toteaminen, että asianomainen tavara erikseen tarkasteltuna tuottaa merkittäviä tuloja Venäjän federaatiolle (31 kohta).

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Unionin tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Hauptzollamt Düsseldorf antamassaan tuomiossa vahvistanut, että pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuontikieltoa sovelletaan kaikkiin kyseisen asetuksen liitteessä XXI mainittuihin yhdistetyn nimikkeistön koodeihin kuuluviin tavaroihin ilman, että on tarpeen tarkistaa yksittäisessä tapauksessa erikseen, tuottaako asianomainen tavara merkittäviä tuloja Venäjän federaatiolle.

Asiassa on riidatonta, että yhtiön mönkijä on pakoteasetuksen liitteessä XXI mainittuun CN-koodiin 8703 kuuluva tavara.

Mönkijää on siten pidettävä pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tavarana, joka tuottaa Venäjälle merkittäviä tuloja. Unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Hauptzollamt Düsseldorf antaman tuomion kohdassa 22 todettuun nähden kysymystä arvioitaessa merkitystä ei ole annettava pakoteasetuksen suomenkielisen ja englanninkielisen kieliversion mahdollisille eroavaisuuksille.

Näin ollen asiassa on arvioitavana, voidaanko mönkijän katsoa olevan pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla Venäjältä viety.

Unionin pakotesääntelyä tulkinneessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tavara on katsottu viedyksi jostain maasta, jos se on tuotu unioniin suoraan kyseisestä maasta (tuomio asiassa C-67/23 W. GmbH, 75 kohta). Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että pakoteasetuksen sanamuodossa ei Venäjältä vietyjen tavaroiden osalta erikseen edellytetä, että kyseiset tavarat olisivat venäläistä alkuperää. Näin ollen tavaran on katsottava kuuluvan pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitetun osto-, tuonti- ja siirtokiellon piiriin, mikäli sen lähtöpaikka on Venäjällä ilman, että on tarpeen arvioida sen alkuperää.

Kun mönkijän lähtöpaikka on sitä Suomeen tuotaessa ollut Venäjä, sitä on näin ollen pidettävä pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna Venäjältä vietynä tavarana. Arvioinnin kannalta merkityksellistä ei ole se, että mönkijä on viety Venäjälle vain väliaikaisesti.

Edellä kohdista 31–32 ilmenevää tulkintaa tukee pakoteasetuksen tarkoitus. Unionin tuomioistuin on todennut, että pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdan tarkoituksena on Venäjälle Ukrainan sodasta aiheutuvien kustannusten lisäämiseksi säätää uusista tuontirajoituksista, jotka koskevat tiettyjä tavaroita muun ohella, jos niitä viedään Venäjältä (em. asia Hauptzollamt Düsseldorf, 29–30 kohta). Tämän päämäärän tehokkaan saavuttamisen olisi omiaan vaarantamaan vaatimus siitä, että pakotteiden soveltamista valvovat viranomaiset joutuisivat toteamaan tavaroiden erikseen tarkasteltuna tuottavan merkittäviä tuloja Venäjälle (em. asia Hauptzollamt Düsseldorf, 31 kohta). Samalla on hyväksytty, että pakotesäännökset kattavat myös sellaisia liiketoimia, jotka eivät ole luonteensa perusteella omiaan tuottamaan tällaisia tuloja (em. asia Hauptzollamt Düsseldorf, 27 kohta).

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vastaavat näkökohdat on otettava huomioon myös tulkittaessa pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdan edellytystä siitä, että tavara on viety Venäjältä. Vaatimus Venäjältä viedyn tavaran alkuperän selvittämisestä olisi omiaan vaarantamaan pakoteasetuksen päämäärien tehokkaan saavuttamisen.

Pelkästään se seikka, että edellä kohdista 31–32 ilmenevällä pakoteasetuksen tulkinnalla on laajamittaisia kielteisiä vaikutuksia yhtiön omaisuudensuojaan, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on nimittäin todettu, että rajoittavilla toimenpiteillä on lähtökohtaisesti vaikutuksia omaisuudensuojaan ja niillä aiheutetaan siten vahinkoa henkilöille, joita kyseiset toimenpiteet koskevat. Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämistä koskeva laajempi tavoite, johon pakotesääntelyllä pyritään, voi oikeuttaa huomattavatkin kielteiset seuraukset rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleville henkilöille (tuomio asiassa C-465/24 SBK Art, 50 ja 51 kohta).

Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin liioin pakoteasetuksen 3 i artiklan 3 a kohta, jonka mukaan tuontikieltoa ei sovelleta muun muassa sellaisiin ostoihin Venäjällä, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä henkilökohtaista käyttöä varten. Koska asiassa ei ole kyse Venäjältä ostetusta tavarasta, mainittu poikkeus ei ole tullut asiassa sovellettavaksi. Korkein hallinto-oikeus selvyyden vuoksi toteaa, että asetuksen 3 i artiklaan lisätyt 3 aa ja 3 ab kohta eivät ole olleet voimassa Tullin haltuunottopäätöksen ajankohtana, eikä mönkijää voida joka tapauksessa pitää niissä tarkoitettuna tavarana. Näin ollen pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdan mukaiseen tuontikieltoon säädetyt poikkeukset eivät ole tulleet asiassa sovellettaviksi.

Edellä todetusta seuraa, että Tulli voinut ottaa mönkijän haltuun tullilain 11 §:n ja pakoteasetuksen 3 i artiklan perusteella. Hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Tullin ajoneuvon haltuunotosta tekemä päätös saatettava voimaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä (eri mieltä), Vesa-Pekka Nuotio (eri mieltä) ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Mirka Kuisma.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Mikko Pikkujämsä yhtyi:

”Hylkään Tullin tulliasiamiehen valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Erimielisyyteni kohdistuu kysymykseen siitä, voidaanko mönkijän katsoa olevan pakoteasetuksen 3 i artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla Venäjältä viety.

Viennin käsite mainitussa säännöksessä on ymmärrettävä laajasti. Se ei ole sidoksissa tullimenettelyyn siten, että esimerkiksi kaikki tavarat, jotka palautuvat samassa tilassa takaisin Euroopan unionin tullialueelle ja joihin sovelletaan jälleentuonnin tullimenettelyä, jäisivät poikkeuksetta pakoteasetuksessa tarkoitetun käsitteen ”Venäjältä viety” ulkopuolelle. Katson kuitenkin, että viennin käsitteen tulkinta äärimmilleen vietynä voi johtaa mielivaltaan. Pakoteasetuksen liite XXI sisältää hyvin kattavan luettelon erityyppisistä tavaroista, ja asetuksen järkevä soveltaminen edellyttää välttämättä sitä, että sellaiset luettelossa sinänsä mainittuihin luokkiin kuuluvat tavarat, joilta tyystin puuttuu kaupallinen luonne, on suljettava pois asetuksen soveltamisen piiristä.

Kuten enemmistö on todennut, asetuksen 3 i artiklaan lisätyt 3 aa ja 3 ab kohta eivät ole olleet sinänsä muodollisesti voimassa vielä Tullin haltuunottopäätöksen ajankohtana. Äärimmäisen tulkinnan mukaan tämä tarkoittaisi, että unioniin takaisin matkustavien luonnollisten henkilöiden henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita, jopa yllä olevia arvokkaita vaatteita, voitaisiin pitää ”Venäjältä vietyinä” silloinkin, kun nämä tavarat olisivat olleet henkilöiden mukana jo heidän Venäjälle matkustaessaan. Tällainen tulkinta on torjuttava.

Äärimmäinen tulkinta tarkoittaisi myös, että mainitun asetuksen muutoksen jälkeenkin toimivaltaiset viranomaiset voisivat antaa luvan unioniin tuloon vain sellaiselle CN-koodiin 8703 kuuluvalle ajoneuvolle, jota ei ole tarkoitettu myyntiin ja jonka omistaa Venäjällä asuva jäsenvaltion kansalainen tai hänen perheenjäsenensä, joka ajaa ajoneuvon unioniin ainoastaan henkilökohtaista käyttöä varten. Tulkinta tarkoittaisi, että sellainen ajoneuvo, jonka Euroopan unionin alueella asuva jäsenvaltion kansalainen omistaa ja ajaa takaisin unioniin Venäjältä palatessaan, tulisi käsitteen ”Venäjältä viety” piiriin ja siten pakotteen alaiseksi. Pidän kuitenkin selvänä, ettei tällainen tulkinta vastaa unionin lainsäätäjän tarkoitusta ja pakoteasetuksen oikeaa soveltamista.

Kuten hallinto-oikeus on todennut, nyt on kysymys Virosta ostetusta ja siellä rekisteröidystä sekä Euroopan unionin alueelle sijoittuneen yrityksen omistamasta ajoneuvosta, jonka sen käyttäjäksi rekisteröity unionissa asuva yksityishenkilö on vienyt Venäjälle ainoastaan siellä tapahtuvaa väliaikaista käyttöä varten ja tuonut sieltä takaisin Suomeen. Ei ole perusteita katsoa, että tällainen ajoneuvo olisi ”Venäjältä viety”. Tähän päätyminen ei ole edellyttänyt sellaisia erityisiä toimia ajoneuvon alkuperän selvittämiseksi, jotka tarpeettomasti vaikeuttaisivat pakoteasetuksen tehokasta soveltamista.

Tullin on tullut pakoteasetusta soveltaessaan ottaa huomioon myös hallintolain 6 §, jossa muun ohella säädetään, että viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja että viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Tulliviranomainen ei ole voinut edellyttää, että mönkijään jätettäisiin soveltamatta pakoteasetusta vain, jos yhtiön edustaja olisi itse ajanut sen rajan yli Suomeen sen sijaan, että se tuotiin tänne henkilöautoon kytketyllä perävaunulla.

Velvollisena lausumaan oikeudenkäyntikuluja koskevasta vaatimuksesta enemmistön pääasiaratkaisun pohjalta olen tältä osin samalla kannalla kuin enemmistö.”