KHO:2026:63

A oli hakenut pysyvää oleskelulupaa yritystoiminnan harjoittamisen perusteella. Ulkomaalaislain mukaan pysyvä oleskelulupa voitiin myöntää, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettäisiin määräaikainen jatkuva oleskelulupa, olivat olemassa. Määräaikaisen yrittäjän oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä oli, että hakijan toimeentulo oli turvattu. Näin ollen myös A:n pysyvää oleskelulupaa koskevassa lupaharkinnassa tuli varmistua siitä, että hänen toimeentulonsa oli turvattu. Pysyvää oleskelulupaa koskevassa lupaharkinnassa tuli kuitenkin soveltaa ulkomaalaislain 39 §:n mukaista yleistä toimeentuloedellytyssääntelyä eikä määräaikaista yrittäjän oleskelulupaa koskevaa erityissäännöstä turvatusta toimeentulosta. 

Ulkomaalaislaki 33 §, 39 § 1, 2 ja 3 momentti, 56 § 1 momentti (380/2006), 75 §, 79 § (216/2023), 79 a § (216/2023)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 7.10.2025 nro 6276/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Asian tausta

(1) Maahanmuuttovirasto on 17.6.2024 hylännyt A:n (jäljempänä myös asianosainen) pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa Keniaan.

(2) Hallinto-oikeus on asianosaisen valituksesta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(3) Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan asianosaisen yrityksen liiketoiminnan kannattavuutta ja toimintaedellytyksiä ei ole arvioitu ulkomaalaislain 79 a §:n 1 momentissa tarkoitetun kokonaisharkinnan mukaisesti. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ei ilmene, että virasto olisi huomioinut yrittäjyyteen perustuvaa oleskelulupaa koskevassa kokonaisarvioinnissaan sitä, että asianosainen on suorittanut korkeakoulututkinnon ja taksiliikennetutkinnon, hankkinut taksiliikenneluvan ja että asianosaisella tai yrityksellä ei ole ollut lainkaan verovelkaa tai ulosottovelkaa. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään, millä tavoin Maahanmuuttovirasto olisi arvioinut yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa sekä asianosaisen solmimia sopimuksia. Yksinomaan tulostietoja, kirjanpitoa taikka tasetietoja ja yksityisottoja koskevat johtopäätökset eivät osoita, että yritystoimintaa olisi arvioitu kokonaisuutena.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marianne Lastikka ja Terttu Kujala. Esittelijä Pia Haimi.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(4) Maahanmuuttovirasto on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

(5) Asianosainen on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(6) Asianosainen on hakenut pysyvää oleskelulupaa yritystoiminnan perusteella. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse siitä, minkä lainkohdan nojalla arvioidaan pysyvän oleskeluluvan lupaharkinnassa sitä, onko asianosaisen toimeentulo turvattu: sovelletaanko asiassa ulkomaalaislain 39 §:ssä säädettyä yleistä toimeentuloedellytysharkintaa vai ulkomaalaislain 5 luvussa säädettyä erityistä toimeentuloedellytysharkintaa sen jatkuvan oleskeluluvan perusteen mukaisesti, jolla pysyvää oleskelulupaa haetaan.

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

(7) Ulkomaalaislain 56 §:n (380/2006) 1 momentin mukaan pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, joka on jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle ei ole sanotussa laissa mainittuja esteitä.

(8) Lain 39 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei sanotussa laissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

(9) Pykälän 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaaliturvaetuuksia.

(10) Pykälän 3 momentin mukaan jatkolupaa myönnettäessä ulkomaalaisen toimeentulon on oltava turvattu kuten 2 momentissa on säädetty kuitenkin niin, että tilapäinen turvautuminen toimeentulotukeen tai muuhun vastaavaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen ei ole luvan myöntämisen esteenä.

(11) Lain 75 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle, joka on suorittanut Suomessa tutkinnon tai tutkimuksen loppuun ja jonka maassa oleskelun pääasiallinen tarkoitus on työnteko tai elinkeinon harjoittaminen, myönnetään hakemuksesta Suomessa tutkinnon tai tutkimuksen suorittaneen oleskelulupa. Pykälän 2 momentin mukaan oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu 39 §:n mukaisesti oleskeluluvan voimassaolon ajan.

(12) Lain 79 §:n (216/2023) mukaan ulkomaalaiselle, jonka tarkoituksena on johtavassa asemassa harjoittaa yritystoimintaa ja jonka hakemukseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tehnyt myönteisen osapäätöksen, myönnetään hakemuksesta yrittäjän oleskelulupa.

(13) Lain 79 a §:n (216/2023) 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee osapäätöstä tehdessään varmistaa, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu yritystoiminnasta saatavalla tulolla oleskeluluvan voimassaolon ajan.

Asiassa saatu selvitys

(14) Asianosaiselle on 16.8.2019 myönnetty ensimmäinen jatkuva oleskelulupa Suomessa tutkinnon suorittaneen työnteon perusteella ajalle 28.7.2019–28.7.2023. Hän on hakenut pysyvää oleskelulupaa ja ilmoittanut yritystoiminnan siksi jatkuvan oleskeluluvan perusteeksi, jolla hän hakee oleskelulupaa. Hänen tarkoituksenaan on harjoittaa yritystoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana.

(15) Asianosainen on toimittanut hakemuksensa liitteeksi muun ohella todistuksen Suomessa suoritetusta ammattikorkeakoulututkinnosta, todistuksen suoritetusta taksiliikenteen yrittäjäkoulutuksesta, solmimiaan kuljetuspalvelusopimuksia, verotustietoja ja tuloslaskelmia.

(16) Maahanmuuttovirasto on pyytänyt asiassa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus) lausunnon asianosaisen yritystoiminnasta ja toimeentulosta. ELY-keskus on antamassaan lausunnossa esittänyt, että yrityksen kirjanpitoon on liittynyt epäuskottavuustekijöitä eikä yrityksen tasetietoja ole toimitettu pyynnöistä huolimatta.

(17) Maahanmuuttovirasto on varannut asianosaiselle mahdollisuuden lausua ELY-keskuksen lausunnosta sekä pyytänyt toimittamaan muun ohella yrityksen tasetiedot. Asianosainen on toimittanut vastauksena muun ohella pankkitiliotteita ja tuloslaskelman vuodelta 2023, jonka mukaan yrityksen liikevaihto on ollut 30 233,90 euroa ja tulos 5 953,11 euroa. Yksityisottojen osalta asianosainen on selvittänyt, että hän käyttää samaa pankkitiliä henkilökohtaiseen ja yrityksen rahaliikenteeseen, eikä yksityisottoja siten ole eritelty mitenkään. Asianosainen ei ole toimittanut taselaskelmia.

(18) Maahanmuuttovirasto ei ole myöntänyt asianosaiselle pysyvää oleskelulupaa, koska hänen yrityksensä kannattavuudesta ja toimintaedellytyksistä ei ole voitu riittävällä tavalla varmistua eikä hänen toimeentulonsa voitu siten katsoa olevan turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Osapuolten kannanotot

(19) Maahanmuuttovirasto on esittänyt, että pysyvän oleskeluluvan myöntäminen edellyttää ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin mukaan, että edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa. Pysyvää oleskelulupaa koskevissa hakemuksissa on kuitenkin kyse omista erityisistä oleskelulupatyypeistään. Muodollisesti kyse ei siten ole esimerkiksi työhön perustuvasta oleskelulupahakemuksesta, vaikka työsuhde olisi ilmoitettu hakemuksen perusteeksi. Pysyvän oleskeluluvan myöntäminen yrittäjänä toimivalle ulkomaalaiselle edellyttää, että yritystoiminta on kannattavaa siten, että hän voi turvata toimeentulonsa pääsääntöisesti yritystoiminnallaan. Kyseessä ei ole kuitenkaan ulkomaalaislain 79 §:n mukainen yrittäjän oleskelulupa. Toimeentuloedellytyksen arviointiin tulee soveltaa ulkomaalaislain 39 §:ää eikä 79 a §:ää.

(20) Hallinto-oikeuden päätöksessä on jäänyt lisäksi huomioimatta, että asianosaisen kohdalla kyse on erityisestä hakijaryhmästä eli Suomessa tutkinnon tai tutkimuksen suorittaneista ulkomaalaisista, joiden määräaikaisista oleskeluluvista ja toimeentuloharkinnan perustumisesta ulkomaalaislain 39 §:ään on säädetty ulkomaalaislain 75 §:ssä. Asiassa ei näin ollen voida tämänkään vuoksi soveltaa ulkomaalaislain 79 ja 79 a §:iä.

(21) Asianosainen on esittänyt, että toimeentulon selvittäminen pysyvää oleskelulupaa myönnettäessä riippuu siitä perusteesta, jolla pysyvää oleskelulupaa haetaan. Kun pysyvää oleskelulupaa haetaan yritystoiminnan perusteella, on toimeentuloedellytyksen arvioinnissa siten otettava huomioon yrittäjyyteen liittyvät seikat. Ulkomaalaislain 79 a §:ssä on säädetty nimenomaisesti yritystoiminnan kannattavuutta ja toimintaedellytyksiä koskevasta kokonaisharkinnasta. Pysyvää oleskelulupaa koskevassa asiassa toimeentuloa ei voida arvioida pelkästään ulkomaalaislain 39 §:n yleisluonteisten kriteerien perusteella.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(22) Ulkomaalaislain 33 §:ssä eritellään eri oleskelulupalajit seuraavasti: määräaikainen oleskelulupa, pysyvä oleskelulupa sekä jälkimmäiseen voimassaoloajaltaan rinnastettava pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa. Määräaikainen oleskelulupa myönnetään tilapäisluonteista (tilapäinen oleskelulupa) tai jatkuvaluonteista (jatkuva oleskelulupa) maassa oleskelua varten. Oleskelulupalajien oikeusvaikutukset eroavat toisistaan. Toisin kuin määräaikainen oleskelulupa, pysyvä oleskelulupa on voimassa toistaiseksi, sen haltijalla on korotettu suoja maasta poistamista vastaan, eikä lupaedellytysten olemassaoloa tarkisteta sen jälkeen, kun lupa on kerran myönnetty.

(23) Määräaikainen oleskelulupa voidaan myöntää erilaisin perustein, minkä vuoksi ulkomaalaislaissa on erikseen säännöksiä erityisistä oleskelulupatyypeistä kuten esimerkiksi työntekijän ja yrittäjän oleskeluluvista, joista säädetään ulkomaalaislain 5 luvussa. Sen sijaan pysyvä oleskelulupa ei ole sidottu erityisiin perusteisiin, vaan se myönnetään samanlaisena riippumatta maassa oleskelun tarkoituksesta. Pysyvää oleskelulupaa haettaessa ei siten ole muodollisesti kyse esimerkiksi ulkomaalaislain 79 §:ssä tarkoitetusta yrittäjän oleskelulupaa koskevasta hakemuksesta, vaikka yritystoiminta olisi se jatkuvan oleskeluluvan peruste, jolla hakija hakee pysyvää oleskelulupaa.

(24) Ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin mukaan pysyvän oleskeluluvan myöntäminen edellyttää kuitenkin, että edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa. Tästä seuraa, että jos jatkuvan oleskeluluvan myöntäminen kyseessä olevalla perusteella edellyttäisi turvattua toimeentuloa, on turvattu toimeentulo myös pysyvän oleskeluluvan edellytys.

(25) Edellä kuvatun määräaikaisia ja pysyviä oleskelulupia koskevan periaatteellisen eron lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan siinä säädettyä toimeentuloedellytystä sovelletaan yleisesti oleskeluluvan lupaharkinnassa. Koska pysyvän oleskeluluvan osalta ei ole säädetty toisin, lainkohdassa säädettyä toimeentuloedellytystä sovelletaan myös pysyvän oleskeluluvan harkinnassa.

(26) Ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentissa olevaa viittausta jatkuvan oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiin on tulkittava niin, ettei tällä tarkoiteta sitä, että pysyvää oleskelulupaa koskevassa lupaharkinnassa tulisi soveltaa ulkomaalaislain 79 a §:ssä säädettyä toimeentuloedellytysharkintaa. Ulkomaalaislain 79 a §:n 3 momentin ja 75 §:n 2 momentin mukaan toimeentuloedellytyksen on täytyttävä oleskeluluvan voimassaolon ajan, mikä viittaa siihen, että viimeksi mainittuja pykäliä on tarkoitettu sovellettavan sellaisinaan vain määräaikaisen oleskeluluvan lupaharkinnassa.

(27) Tässä tapauksessa asianosaisen hakemuksessa yritystoiminta on ollut se jatkuvan oleskeluluvan peruste, jolla asianosainen on hakenut pysyvää oleskelulupaa. Yritystoiminnan perusteella myönnettävän jatkuvan oleskeluluvan edellytyksenä on, että hakijan toimeentulo on turvattu. Näin ollen myös pysyvää oleskelulupaa koskevassa harkinnassa on tullut varmistua siitä, että asianosaisen toimeentulo on turvattu. Tästä ja edellä selostetusta johtuen ulkomaalaislain 39 §:n mukaista toimeentuloedellytystä on tullut soveltaa asianosaisen pysyvää oleskelulupahakemusta koskevassa lupaharkinnassa. Maahanmuuttoviraston päätös on tältä osin lainmukainen.

(28) Asiassa on siten vielä arvioitava, onko Maahanmuuttoviraston päätös lainmukainen myös sikäli, että asianosaisen toimeentulon ei ole katsottu olevan turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä edellytetyllä tavalla.

(29) Asianosaisen yrityksen kirjanpitoon on liittynyt epäuskottavuustekijöitä, eikä yrityksen tasetietoja ole toimitettu pyynnöistä huolimatta. Lisäksi asianosainen on selvittänyt käyttävänsä samaa pankkitiliä henkilökohtaiseen ja yrityksen rahaliikenteeseen, eikä yksityisottoja ole eritelty mitenkään.

(30) Korkein hallinto-oikeus katsoo Maahanmuuttoviraston tavoin, ettei asianosaisen yrityksen kannattavuudesta ja toimintaedellytyksistä ole voitu riittävällä tavalla varmistua, eikä asianosaisen toimeentulon ole voitu katsoa olevan turvattu ulkomaalaislain 39 §:ssä edellytetyllä tavalla.

(31) Edellä mainituin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei Maahanmuuttoviraston päätös ole lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Maahanmuuttoviraston päätös, jolla asianosaisen pysyvää oleskelulupaa koskeva hakemus on hylätty, on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Robert Utter, Päivi Pietarinen ja Antti Belinskij. Asian esittelijä Marja Huilla.