Tervehdyspuheenvuoro Tuomaripäivässä Helsingissä

Presidentti Kari Kuusiniemi, korkein hallinto-oikeus

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, bästa åhörare, joka toinen vuosi järjestettävä Tuomaripäivä kokoaa perinteisesti yhteen suuren joukon eri tuomioistuimissa toimivia juristeja keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Viime kerralla teemana oli tekoäly, nyt ilmasto-oikeudelliset kysymykset. Silti yksi Tuomaripäivän keskeisistä tehtävistä on tarjota mahdollisuus vapaamuotoiseen kanssakäymiseen vanhojen ja uusien ystävien ja kollegojen kesken. Se onnistuu vain läsnä ollen.

Oikeusvaltion rakenteellinen vahvistaminen – entä eroosioriski?

Kun olemme yhteisellä oikeuden asialla, ajattelin aluksi sanoa muutaman sanan oikeusvaltiotilanteesta. Suomessa keskustelu oikeusvaltion turvatakeista alkoi toden teolla noin kahdeksan vuotta sitten. Tuolloin nostettiin esille ennen muuta Puolan ja Unkarin kokemuksiin liittyen se, missä määrin Suomessa perustuslaki turvaa tuomioistuinten riippumattomuutta niin, ettei tuomioistuinten asemaa voida heikentää ainakaan tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Taustalla oli unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jolla oli suitsittu autoritaaristen hallitusten pyrkimyksiä ottaa tuomioistuimet hallituspolitiikan välikappaleiksi tai ainakin estää tuomioistuinten puuttuminen hallituksen päätöksiin kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi. Tuomioistuimiahan oli otettu hallinnon taskuun muun muassa alentamalla tuomareiden eläkeikää, lisäämällä tuomareiden määrää uuden enemmistön luomiseksi, ryhtymällä erinäisiin rakenteellisiin muutoksiin jne.

Finlands grundlag ställer för tillfället inga hinder för att med vanlig lag fastställa domarnas pensionsålder, och begränsar inte makten att stadga om det maximala antalet ledamöter i de högsta domstolarna. Också regleringen gällande utnämningen av domare möjliggör i teorin att politiska makthavare befattar sig med domarutnämningar. För att täppa till dessa luckor har justitieministeriets arbetsgrupp gjort utkast till ändringar av grundlagen så att det inte skulle vara möjligt att retroaktivt sänka domarnas pensionsålder, och att det minsta och högsta antalet ledamöter i de högsta domstolarna skulle fastställas i grundlagen. Enligt utkastet skulle också regleringen gällande utnämningen av domare preciseras för att garantera domstolarnas oavhängighet. Utkastet har utvärderats av Venedigkommissionen och fått ett mestadels positivt svar. Vi kan därför anta att nästa regeringsprogram innehåller skrivelser om att skriva in garantier av den här typen i grundlagen. Motsvarande bestämmelser har varit i kraft i Norge sedan 2020 och i Sverige väntas grundlagsändringarna bli godkända av den riksdag som sammanträder efter parlamentsvalet i september. Hos oss har det tagit längre tid men riktningen är trots allt rätt.

Sitä vastoin meidän on syytä olla tietoisia oikeusvaltiokehityksen eroosioriskistä. Muistutan, että esimerkiksi Puolassa oikeusvaltion luisu käynnistyi pienistä yksittäisistä muutoksista, joilla tuomioistuinkontrollin edellytyksiä vähennettiin. Olen huolestunut yhteiskunnallisesta ilmapiiristä, jossa erityisesti hallinnon tuomioistuinkontrolli nähdään negatiivisena, työllistäviä investointihankkeita hidastavana turhakkeena, kansalaisten toimintaa jarruttavana tai estävänä byrokratiana taikka sarjavalittajien mellastamisen mahdollistajana. Tätä ilmentävät esimerkiksi pyrkimykset sulkea hallintotuomioistuimet pois päätöksentekojatkumosta, jossa päätetään kaavoituksesta, ympäristöön vaikuttavien hankkeiden luvituksesta tai suurpetojen pyynnistä. Vireillä on perinteisen, kuntalaisten harjoittamaa laillisuusvalvontaa palvelevan kunnallisvalitusmahdollisuuden rajoittaminen kaava-asioissa, viranomaisten ja ympäristöjärjestöjen valitusoikeuden kaventaminen ja suurpetojen metsästyksen toteuttaminen asetuksella säädettävien kiintiöiden perusteella yksittäisten pyyntilupien sijasta. Yhdessä nämä – osin jo toteutetutkin – hankkeet heikentäisivät merkittävästi kunnallisen päätöksenteon laillisuuskontrollia ja kaventaisivat varsinkin erilaisten yleisten intressien nauttimaa oikeussuojaa.

Uudistuspyrkimysten taustalla on sinänsä ymmärrettäviä syitä. Valitusmahdollisuus hidastaa päätösten täytäntöönpanoa. Etenkin kiusantekoluonteinen muutoksenhaku nostattaa syystä tunteita.  Tärkeiden infrastruktuuri- ja teollis-taloudellisten hankkeiden viivästyminen voi aiheuttaa merkittäviäkin taloudellisia menetyksiä ja työllisyysvajetta; kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvät viivästykset puolestaan saattavat vaikeuttaa kansalaisten elämää asuntojen, koulujen ja päiväkotien valmistumisen lykkääntyessä. Oikeusturvan takaava, kontradiktorinen tuomioistuinkäsittely vie aikansa. Aikaa eivät ainakaan lyhennä tuomioistuinten niukat määrärahat, mihin niukkuuteen toki on ymmärrettävä valtiontaloudellinen paine.

En kuitenkaan pidä valituskelpoisuuden ja valitusmahdollisuuksien poistamista tai merkittävää kaventamista oikeusvaltiolliselta kannalta hyväksyttävänä toimintatapana. Kammoksun lähtökohtaa, jossa tuomioistuinkontrollin pois pelaamista pidetään oikeana keinona parantaa hankkeiden toteuttamismahdollisuuksia. Mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimeen on oikeusvaltion peruspilari. Tuomioistuimet tulisi nähdä luottamusta ja laillisuutta ylläpitävänä voimavarana, investointien suojana, ihmis- ja perusoikeuksien turvana. Vaikka kuvaamissani rajoituksissa ei olekaan kysymys asianosaisen tuomioistuimeen pääsyn estämisestä, niillä rajoitetaan esimerkiksi perustuslaissa, EU-oikeudessa ja kansainvälisissä sopimuksissa (kuten Århusin sopimuksessa) turvattujen yleisten tai yhteisten etujen turvaamismahdollisuutta sekä kunnalliseen päätöksentekoon kohdistuvan laillisuusvalvonnan käyttöalaa.

Kunnallisvalitusinstituutio edustaa perinteistä ajatusta siitä, että kuntapäättäjät vastaavat päätösten tarkoituksenmukaisuudesta vaaliuurnilla, mutta kuntayhteisön jäsenillä on oikeus valitusmahdollisuutta käyttäen haastaa lainvastaiset päätökset. Tällä on merkitystä esteellisyyksien ja korruption ennalta ehkäisemisessä. Esimerkiksi äskettäinen pyrkimys lakialoitteella rajoittaa muiden kuin asianosaisten valitusmahdollisuutta kunnan yksityisoikeudellisia sopimuksia koskevissa päätöksissä edustaa pistemäistä paikkausyritystä, jonka taustalla lienee yritys estää yhden sarjavalittajan valitusmahdollisuuksia. Hallintotuomioistuin ei näissä asioissa ole toimivaltainen puuttumaan itse sopimussuhteen sisältöön, vaan ainoastaan siihen, onko kunnallinen päätös tehty laissa ja kunnallisissa säännöissä määriteltyjen menettelytapojen mukaan esteettömässä kokoonpanossa. Kunnallinen päätös on säännön mukaan pantavissa täytäntöön mahdollisesta valituksesta huolimatta. Vaikka asianomainen tekisikin valituksen tällaisesta päätöksestä, johon hänellä ei muutetun lain mukaan olisi valitusoikeutta, hallinto-oikeuden tulisi kuitenkin antaa ratkaisu valitukseen eli käytännössä jättää se tutkimatta valitusoikeuden puuttumisen vuoksi. Näin hallinto-oikeus joutuisi tekemään, vaikka päätöksenteossa olisi rikottu kaikkia mahdollisia menettelysäännöksiä ja päätöksentekijä olisi antanut sukulaiselleen epäoikeutettua etua. Minusta perinteistä kunnallisvalitusjärjestelmän systematiikkaa ei tulisi uhrata tällaisten paikkausyritysten toteuttamiseksi – valitusoikeuden väärinkäyttöön on puututtava muilla keinoin (esimerkiksi panemalla päätökset rohkeasti täytäntöön, jos kerran valitusoikeutta on selvästi käytetty kiusantahtoisessa tarkoituksessa, tarjoamalla tuomioistuimille riittävät resurssit ratkoa asioita ripeästi ja tarkoituksenmukaisessa menettelyssä ja kokoonpanossa, tuomioistuinten rohkealla prosessinjohdolla jne.).

Tuomioistuinten taloudesta – ja jalkapallosta

Statens ekonomi är utsatt för hårda sparkrav. Stödet till Ukraina och förstärkningen av försvaret skattar oss – bokstavligen. Social- och hälsovårdstjänster för en åldrande befolkning förutsätter stora insatser oberoende av all effektivisering. I finansieringen av framtidens välfärd är utbildning och stödet för teknologi och innovationer viktiga. Det är nödvändigt att bevara välfärdsstaten för att upprätthålla försvarsviljan och resiliensen. Hur går det för rättsstaten i skuldbromsens och inbesparingarnas värld?

Valtion budjettivarojen jakamisesta päättäminen on politiikkaa. Meidän on kyettävä yhdessä tuomaan esille perustellut menotarpeet ja myös se, että viimeisellä rannalla määrärahojen riittävyys on myös oikeusvaltiokysymys. Tämän on unionin tuomioistuinkin lausunut julki. Toisaalta me tuomioistuimissa tiedämme, mitkä olisivat keinoja nopeuttaa asioiden ratkaisemistahtia. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että lisärahalla saadaan automaattisesti nopeampia prosesseja ja parempia päätöksiä. Mutta toimintaa voidaan joskus oikeusturvaa vaarantamatta tehostaa vaikkapa menettely- ja kokoonpanosäännöksiä uudistamalla. Juuri nyt on eduskuntakäsittelyssä hallintotuomioistuinten kokoonpanosäännösten tarkistamispaketti, jonka lähtölaukaus oli KHO:n lainsäädäntöaloite vuodelta 2021. Myös tuomioistuinten johtamiseen on oltava riittävät välineet. Rahoituksen jatkuvuus, joka mahdollistaa pysyvät rekrytoinnit, on avainasemassa.

On selvää, että tuomioistuimissa tulee elää säästäväisesti. Käytetään niukat varat mahdollisimman tehokkaasti. Tuomioistuinlaitos ei voi kilpailla yksityisen sektorin kanssa palkoilla, mutta työn sisältö ja mielekkyys ja osin joustavuuskin voivat olla kilpailuetujamme. Koronan jälkeen räjähdysmäisesti laajentuneen etätyön myötä yhteisöllisyyttä tulisi vaalia ja kehittää. Tuomioistuimissa luontaisedut ovat kovin vaatimattomia. Jos tulevaisuudessa joudumme jopa pohtimaan väen vähentämistä, on tietenkin selvää, että mieluummin vähennetään kaikki ylimääräinen kuin mennään irtisanomisiin. Toisaalta täytyy kysyä sitäkin, mikä on sellaisen tuomioistuinlaitoksen veto- ja pitovoima, jossa tarjolla on vain kovaa työtä ilman yhteisiä vapaamuotoisia kokoontumisia rankan työn ja säästöpaineiden keskellä. Esimerkiksi äskettäin Turussa kolmen tuomioistuimen yhteisvoimin järjestämä hieno jalkapalloturnaus päätöspäivällisineen keräsi 21 joukkuetta kannustajineen Veritas Stadionille. Yhteishenki ja peli-ilo oli käsin kosketeltavissa. Kiitos vielä järjestäjille ja kiitos myös yrityksestä pitää perinne hengissä jatkossakin!

Ilmasto

Ilmasto-oikeudelliset kysymykset on valittu tämän Tuomaripäivän teemaksi. Vaikka nämä asiat eivät meidän jokaisen työpöydällä tavan takaa näykään, aiheen valintaa puoltaa sen yleismaailmallinen tärkeys. Viittaan vielä Tuomioistuinlaitoksen jalkapalloturnaukseen. Avajaissanoissaan 28.8.2026 presidentti Sauli Niinistö käsitteli urheilun ohella vakavampia teemoja, kuten rajojen sulkemisen problematiikkaa ja turvallisuustilannetta, mutta kuitenkin hän nimesi vakavimmaksi ongelmaksemme, ihmiskunnan kohtalonkysymykseksi, juuri ilmastonmuutoksen. Ilmastokriisin hillitseminen ja muutoksiin sopeutuminen edellyttää voimallisia toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Avainasemassa ovat tietenkin poliittiset päättäjät YK:ssa, EU:ssa ja Suomessa.

Också juridiken och domstolarna spelar en viktig roll. I Finland har vi haft endast ett fåtal klimaträttegångar men globalt finns tusentals exempel. Från Finland kan två prejudikat av HFD nämnas. Båda handlade om besvär som organisationer riktade mot den klimatårsberättelse som statsrådet avger till riksdagen. Dessa behandlas närmare under eftermiddagens anföranden och i panelen, men redan i detta skede kan man konstatera att högsta förvaltningsdomstolen i sina beslut tillämpade internationella fördrag, särskilt den europeiska människorättskonventionen och den dom av Europadomstolens stora sammansättning i det schweiziska målet KlimaSeniorinnen som är ett linjedragande avgörande för skyddet av privatlivet enligt konventionen. Det handlar i sista hand om det rättsstatliga skyddet av grund- och mänskliga rättigheter, samtidigt som en noggrann avvägning av maktfördelningen mellan politiska beslutsfattare och domstolarna måste göras.

Akatemiatutkija Timo Miettinen pohti oivaltavasti esseessään ”Demokratia lupaa uusia mahdollisuuksia – ilmasto ei niitä anna” Helsingin Sanomissa 6.9.2026 ilmastokriisin, demokratian ja politiikan suhdetta. Jos ja kun ilmastokriisin seurauksena keikahduspisteitä ylitetään ja on jo ylitetty, poliittisessa päätöksenteossa ja seuraavassa budjettiriihessä ei voida palauttaa menetettyjä koralliriuttoja ja muita luonnonihmeitä. En ole esittämässä, että tuomioistuimet tässä ottaisivat roolin ohi demokraattisen päätöksenteon, mutta jo 1990-luvulla ruotsalainen ympäristöoikeusprofessori Staffan Westerlund saarnasi, että kestävän kehityksen kolmesta ulottuvuudesta ekologinen kestävyys on perustavin: ekologisen perustan romahtaminen ja planeetan elinkelpoisuuden menettäminen tekee kestävyyden muut dimensiot merkityksettömiksi. Esimerkiksi Saksassa puolestaan perustuslakituomioistuin tunnetussa Neubauer-tuomiossaan – johon Miettinenkin viittaa – kumosi liittovaltion ilmastolain, jossa oli Saksan perustuslain ympäristöartiklan vastaisesti jätetty liian suuri osa päästövähennyksistä tulevien sukupolvien kannettaviksi.

Oikeusvaltion arvopohja

Euroopan unionin perustamissopimuksen 2 artiklan mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina.

Kysymys on siis liberaalin demokraattisen oikeusvaltion arvopohjan eksplikoinnista. Mutta kysymys ei ole vain kauniista tavoitteista ja periaatteista vaan sitovasta normistosta. Tämä tuli selkeästi ja perustellusti esiin 21.4.2026 asiassa C-769/22 annetussa unionin tuomioistuimen täysistuntoratkaisussa, jossa komission kanne Unkaria vastaan hyväksyttiin kaikkien kanneperusteiden osalta. Unkarin tulkittiin rikkoneen unionin oikeutta hyväksymällä lain, joka leimaa ja syrjii hlbti+-henkilöitä.

EU ei siis ole vain talousyhteisö vaan mitä suurimmassa määrin arvoyhteisö, jossa perusoikeuksia kunnioitetaan, vähemmistöjä suojellaan ja oikeusvaltio toimii. Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että Suomessa on vahva kunnioitus EU-oikeuden etusijaan ja unionin tuomioistuimen ratkaisujen noudattamiseen. Tästä on syytä pitää kiinni jatkossakin. Oikeus asettaa politiikalle rajansa. Ehkä tässä voisi olla myös osavastaus ilmastokriisin ratkaisemiseen.

Lopuksi miete oikeudesta, periaatteista ja tuomareista. Sain ulkomaisilta vierailta lahjaksi bambusta tehdyn juomakupin retkikäyttöön. Esineen mukana tuli kaunis ajatelma bambun ominaisuuksista sovellettuna oikeusvaltioon ja tuomioistuimiin:

”Law, like bamboo, steadfast in justice; principles, like bamboo, flexible and resilient in fair.

Rule of law, like bamboo leaves, supports openness; judiciary, like bamboo nodes, maintains integrity.

The judiciary be like bamboo, while holding a soft yet resolute heart, upright and unwavering.”

Toivotan kaikille antoisaa Tuomaripäivää! Jag önskar er alla en givande Domardag!