KHO:2026:47

Espoon rakennusvalvontaviranomainen oli sakon uhalla velvoittanut toiminnanharjoittajana ja vuokralaisena toimivan yhtiön sekä asunto-osakeyhtiön kiinteistön omistajana lopettamaan kahden asuinkerrostalon käyttämisen vastaanottokeskuksena. Kerrostalot sijaitsivat asemakaavassa osoitetulla asuinkerrostalojen korttelialueella (AK). Kyse oli laitospohjaisesta odotusajan vastaanottokeskuksesta, jonka enimmäisasiakasmäärä oli 300. Toiminnanharjoittaja oli lisäksi sitoutunut hätämajoituksen järjestämiseen vähintään 75 asiakkaalle.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kiinteistöllä harjoitettu vastaanottokeskustoiminta vastasi monelta osin tavanomaista asumista. Asukkaat majoittuivat omissa huoneistoissaan, eikä heille tarjottu ateriapalveluita. Vastaanottokeskuksen asukkaiden vaihtuvuudesta ja asumisajoista ei ollut esitetty yksityiskohtaista selvitystä, mutta majoittuminen odotusajan vastaanottokeskuksissa voi esitetyn selvityksen perusteella olla pitkäaikaista.

Vastaanottokeskuksen toimintaan liittyi toisaalta piirteitä, jotka poikkesivat tavanomaisesta asuinkäytöstä ja voitiin rinnastaa majoitustoimintaan. Asuinkerrostalojen huoneistot olivat kalustettuja, ja asukkaat saivat käyttöönsä vuodevaatteet. Asukkaille tarjottiin vastaanottolaissa määriteltyjä vastaanottopalveluja, ja ainakin ulkoalueisiin kohdistui valvontaa. Vaikka majoittuminen voi olla pitkäaikaista, oli majoittumisen kesto ja asukkaiden vaihtuvuus sidoksissa Maahanmuuttoviraston tekemiin turvapaikkapäätöksiin ja päätöksenteon kestoon.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vastaanottokeskuksen toiminnalle oli tyypillistä sen palveluiden piirissä olevien asukkaiden vaihtuvuus ja nopeat muutokset keskuksen toiminnassa. Kun otettiin erityisesti huomioon toiminnan tilapäinen luonne ja laajuus, oli toiminnan vaikutusten katsottava maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa arvioinnissa vastaavan läheisemmin majoitustoimintaa kuin asemakaavan AK-korttelialueen pääkäyttötarkoituksen mukaista asumista. Ympäristö- ja rakennuslautakunta oli siten voinut velvoittaa sakon uhalla lopettamaan asuinkerrostalojen käyttämisen vastaanottokeskuksena.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 58 § 1 momentti, 125 § 5 momentti, 182 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 4.8.2025 nro 4859/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Luona Oy:lle ja As Oy Espoon Kartanonlehdolle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Luona Oy:n ja As Oy Espoon Kartanonlehdon vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Korkein hallinto-oikeus pidentää velvoitteen noudattamiselle asetetun määräajan päättymään 30.9.2026.

A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä oikeudenkäynnin kokonaiskeston perusteella hylätään.

Asian tausta

A ja B asiakumppaneineen ovat toimenpidepyynnössään 26.9.2023 vaatineet, että osoitteessa Ylämyllyntie 7 sijaitsevan tontin 49-72-75-8 omistaja ja toiminnanharjoittaja velvoitetaan tarvittaessa sakon uhalla lopettamaan asemakaavan ja rakennuslupien vastainen asuinhuoneistojen käyttö vastaanottokeskuksena.

Espoon ympäristö- ja rakennuslautakunta on päätöksessään 16.11.2023 (§ 162) katsonut, että toiminta ei ole asemakaavan AK-merkinnän mukaista rakennuksen käyttötarkoitusta.

Hallinto-oikeus on päätöksellään 10.10.2024 numero 5977/2024 jättänyt valitukset tutkimatta, koska ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksessä ei ole ollut kyse valituskelpoisesta päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätös on lainvoimainen.

Ympäristö- ja rakennuslautakunta on päättänyt 16.1.2025 (§ 10) velvoittaa Luona Oy:n toiminnanharjoittajana ja kiinteistön huoneenvuokralaisena sekä As Oy Espoon Kartanonlehdon kiinteistön omistajana lopettamaan kiinteistöllä 49-72-75-8 osoitteessa Ylämyllyntie 7 B ja C olevien asuinkerrostalojen käyttämisen vastaanottokeskuksena 30.4.2025 mennessä. Päävelvoitteen tehosteeksi lautakunta on asettanut kummallekin erikseen juoksevan uhkasakon, jonka kiinteä peruserä on 50 000 euroa ja lisäerä 20 000 euroa jokaisen alkavan yhden kuukauden ajanjaksolta, jolloin kyseistä velvoitetta ei ole noudatettu. Päätöksen perustelujen mukaan vastaanottokeskus on alueen asemakaavan AK-korttelialueen käyttötarkoituksen vastainen.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään tutkinut A:n ja B:n tekemänä valituksen, jossa on vaadittu ensisijaisesti vastaanottokeskuksen toiminnan keskeyttämistä sakon uhalla ja toissijaisesti päävelvoitteen tehosteeksi asetetun uhkasakon määrän korottamista. Vaatimus keskeyttämisuhan määräämisestä on jätetty tutkimatta. Hallinto-oikeus on hylännyt A ja B:n sekä Luona Oy:n ja As Oy Espoon Kartanonlehdon valitukset ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus on pidentänyt velvoitteen noudattamiselle asetetun määräajan päättymään 30.11.2025.

Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on katsonut, että asuinkerrostaloissa harjoitettu vastaanottokeskustoiminta ei asiassa saadun selvityksen perusteella sen laatu ja laajuus huomioon ottaen vastaa asemakaavan AK-korttelialueen pääkäyttötarkoituksen mukaista asumista, vaan se on luonteeltaan majoitustoimintaa, jota ei voida pitää asuinalueelle tyypillisenä ja joka ei asukkaiden vaihtuvuuden vuoksi myöskään vaikutuksiltaan vastaa tavanomaista asumista asuinkerrostalossa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Pääkkönen, Joonas Ahtonen ja Annika Lumikari. Esittelijä Alexander Degerman.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatineet ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden sekä ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan. Toissijaisesti on vaadittu, että uhkasakon määrää pienennetään ja toiminnan lopettamiselle asetettua määräaikaa jatketaan. Lisäksi on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään ja että Espoon kaupunki velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Muutoksenhakijat ovat esittäneet vaatimustensa perusteena, että Miilukorven keskus toimii niin sanottuna odotusajan vastaanottokeskuksena. Asuminen vastaanottokeskuksessa vastaa vaikutuksiltaan tavanomaista asumista. Palveluun ei sisälly siivous-, lakanoidenvaihto- tai ateriapalveluita. Asukkaat vastaavat itse asuntojen siivouksesta ja ruoanlaitosta. Kiinteistöllä ei asioi henkilöitä, jotka eivät asu kyseisellä kiinteistöllä. Luona Oy on järjestänyt asuntoihin valaisimen, sängyn, tuolin ja pöydän. Asukkaat saavat asumisjakson alussa lisäksi patjan, tyynyn, peiton ja lakanan. Asuminen keskuksessa on pitkäaikaista, koska henkilöt asuvat siellä koko sen ajan, jonka he ovat oikeutettuja vastaanottopalveluihin. Huoltovarmuuteen, valmiuteen ja vastaanottotoiminnan järjestämisestä syntyviin kustannuksiin liittyvät näkökohdat puoltavat keskusten sijoittamista asumiseen varatuille tonteille ja alueille.

A ja B ovat korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuneessa kirjelmässä vaatineet hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 10 000 euroa.

Ympäristö- ja rakennuslautakunta on vaatinut, että valitus hylätään.

A ja B ovat vaatineet, että valitus hylätään, ja uudistaneet oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksensa.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastauksen.

Välipäätös

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.11.2025 taltionumero 2683/2025 kieltänyt hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Pääasia

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, onko rakennusvalvontaviranomainen voinut sakon uhalla velvoittaa toiminnanharjoittajan ja kiinteistön omistajan lopettamaan kiinteistöllä olevien asuinkerrostalojen käyttämisen vastaanottokeskuksena. Arvioitavana on erityisesti se, onko vastaanottokeskustoiminta alueen asemakaavan AK-korttelialueen käyttötarkoituksen vastaista.

Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentin mukaan rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa (rakentamisrajoitus). Muiden ympäristön muutostoimenpiteiden kohdalla asemakaava on otettava huomioon siten kuin jäljempänä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan asemakaava-alueelle ei saa sijoittaa toimintoja, jotka aiheuttavat haittaa kaavassa osoitetulle muiden alueiden käytölle. Asemakaava-alueelle ei saa myöskään sijoittaa toimintoja, jotka ovat haitallisten tai häiriöitä aiheuttavien ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista koskevien asemakaavamääräysten vastaisia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 5 momentin mukaan rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakennuslupa. Luvanvaraisuutta harkittaessa otetaan huomioon käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus kaavan toteuttamiseen ja muuhun maankäyttöön sekä rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. Lupaa edellyttävänä käyttötarkoituksen muutoksena pidetään muun ohella loma-asunnon käytön muuttamista pysyvään asumiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain esitöissä (HE 101/1998 vp) todetaan edellä mainittua lainkohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

”Rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennainen muuttaminen vaatisi rakennusluvan. Käyttötarkoituksen muutosta verrattaisiin, kuten nykyisinkin, myönnettyyn rakennuslupaan tai rakennuksen aikaisempaan käyttöön. Lisäksi säädettäisiin, että luvanvaraisuutta harkittaessa otetaan huomioon käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus kaavoituksen toteuttamiseen ja muuhun maankäyttöön sekä rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. Rakennuslupaan verrattavasti siten käsiteltäisiin sellaiset muutokset, joilla vaikutetaan ympäristön maankäyttöön tai lisätään rakennuksen käytön riskillisyyttä. Esimerkkeinä ovat liiketilan muutos myyntitilasta ravintolaksi tai teollisuustilan muutos palovaarallisuusluokaltaan vaativammaksi.”

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 1 momentin mukaan, jos joku ryhtyy toimiin mainitun lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin niihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen, kunnan määräämä monijäseninen toimielin 13 a luvun mukaisissa asioissa tai Turvallisuus- ja kemikaalivirasto markkinavalvontaviranomaisena voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen antamaa kieltoa tai määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Pykälän 3 momentin mukaan uhkasakkoa ja teettämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Uhkasakkolain 6 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Kunkin päävelvoitteen tehosteeksi on asetettava eri uhkasakko. Pykälän 2 momentin mukaan uhkasakko asetetaan markkamäärältään kiinteänä tai siten, että sen suuruus määräytyy ajan kulumisen mukaan (juokseva uhkasakko). Pykälän 3 momentin mukaan asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu ja milloin, mihin mennessä tai mistä lähtien päävelvoitetta on noudatettava. Määräajan pituutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Maankäyttö- ja rakennuslain nimike on muutettu alueidenkäyttölaiksi 1.1.2025 voimaan tulleella lailla 752/2023. Uusi nimike ei ole ollut vielä voimassa, kun ympäristö- ja rakennuslautakunta on tehnyt vastaanottokeskustoiminnan lopettamista koskevan päätöksensä.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan majoitustoiminnalla ammattimaisesti tapahtuvaa kalustettujen huoneiden tai muiden majoitustilojen tarjoamista tilapäistä majoitusta tarvitseville asiakkaille.

Asiassa saatu selvitys

Kysymyksessä olevat kerrostalot, joiden käyttämisen vastaanottokeskuksena ympäristö- ja rakennuslautakunta on velvoittanut lopettamaan, sijaitsevat Espoon Miilukorvessa olevalla As Oy Espoon Kartanonlehdon omistamalla ja Luona Oy:n hallitsemalla tontilla 49-72-75-8. Tontti sijaitsee vuonna 2018 hyväksytyssä ja vuonna 2019 lainvoiman saaneessa Ylämyllynaukion asemakaavan muutoksessa osoitetulla asuinkerrostalojen korttelialueella (AK). Rakennusluvan mukaan kerrostalot ovat asuinkerrostaloja ja asuntoja rakennetaan yhteensä 80 kappaletta.

Kyseisen korttelialueen ympärillä on voimassa vuonna 1994 hyväksytty ja lainvoiman saanut Miilukorven asemakaava, jossa vastaanottokeskuksen lähialueille on osoitettu asuinrakennusten korttelialueita (A), asuinpientalojen korttelialueita, joille saa sijoittaa myös sellaisia liike-, palvelu- ja työtiloja, jotka eivät aiheuta häiriötä asumiselle (APT), liike- ja toimistorakennusten korttelialue, jolle saa sijoittaa myös ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomia teollisuus- ja varastotiloja (KTY-1) sekä liikerakennusten korttelialue, jolle saa sijoittaa näyttely- ja ravitsemustiloja sekä tiloja julkista lähipalvelua varten (K). Vastaanottokeskuksen viereisellä liikerakennusten korttelialueella (K) sijaitsee asemakaavassa suojeltu rakennustaiteellisesti arvokas rakennus Villa Solkulla.

Luona Oy on tehnyt Maahanmuuttoviraston kanssa heinäkuussa 2023 sopimuksen vastaanottokeskustoiminnan järjestämisestä aikuisille ja perheille osoitteessa Ylämyllyntie 7 sijaitsevalla kiinteistöllä. Sopimuksen mukaan keskusmuotona on laitospohjainen vastaanottokeskus, jonka enimmäisasiakasmäärä on 300. Lisäksi Luona Oy on sitoutunut hätämajoituksen järjestämiseen 24 tunnin sisällä tarpeen muodostumisesta vähintään 75 asiakkaalle.

Sopimuksen liitteenä olevan vastaanottokeskustoiminnan yleiskuvauksen mukaan laitospohjaisen vastaanottokeskuksen majoituskäytössä olevat asunnot/huoneet ovat kiinteistössä, jossa ei asu (yksityisasuminen) muita henkilöitä kuin asiakkaita. Laitospohjaisen vastaanottokeskuksen henkilökunnan työskentelytilat ja sosiaalitilat sijaitsevat tyypillisesti näissä kiinteistöissä. Erillisten kiinteistöjen tulee sijaita samassa pihapiirissä tai muuten lähietäisyydellä toisistaan. Laitospohjaisessa vastaanottokeskuksessa vastaanottokeskustoiminta tapahtuu kaikkina viikonpäivinä. Sosiaalityöntekijä/sosiaaliohjaaja ja terveydenhoitaja/sairaanhoitaja ja etuuskäsittelijä ovat paikalla keskeisesti arkisin päiväsaikaan (8.00–16.00). Keskuksessa ohjaajat tekevät työtään vuorotyömallissa, päivä- ja ilta-aikaan. Laitospohjaisessa vastaanottokeskuksessa on järjestettynä toimintaan sopiva ja tarkoituksenmukainen yövalvonta. Vastaanottokeskuksen pitää pystyä majoittamaan uusi asiakas arkisin ja viikonloppuisin ympäri vuorokauden.

Vastaanottokeskustoiminnan yleiskuvauksen mukaan kiinteistöihin liittyviin vaatimuksiin kuuluu muun ohella, että laitospohjaisessa keskuksessa tulee olla riittävä ulkoalueiden valvonta ja se tulee mahdollistaa teknisesti (muun muassa riittävä kameravalvonta, näköesteettömyys, valaistus, kulkureittien ohjaus). Pääsisäänkäyntien ulkopuolelle on oltava vähintään näköyhteys ilman, että ulko-ovea pitää avata, kuten ovisilmä tai valvontakamera. Vastaanottokeskuksessa tulee olla ”respa”/päivystys- ja vastaanottotoimisto. Sosiaalityöntekijällä tai -ohjaajalla, terveyden- tai sairaanhoitajalla sekä ohjaajilla on lukittavat, riittävällä äänieristyksellä varustetut tilat (työhuoneet) asiakkaiden vastaanottoa varten.

Maahanmuuttoviraston Luona Oy:n tietopyyntöön antamien vastausten mukaan vuosina 2015–2024 vastaanottokeskusjärjestelmään saapuneet ovat majoittuneet keskusmajoituksessa keskimäärin 382 vuorokautta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asemakaava-alueella alueen pääasiallinen käyttötarkoitus ilmenee asemakaavan aluevarauksesta. Rakentamisen sijainnin ohjauksella ja asemakaavan käyttötarkoitusmääräysten avulla osoitetaan yhteiskunnan eri toiminnoille sopivat alueet.

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 5 momenttia sovellettaessa on arvioitava tapauskohtaisesti sitä, vastaavatko käytön tyypilliset vaikutukset paitsi myönnettyä rakennuslupaa myös alueelle kaavassa osoitetun käyttötarkoituksen yleistä luonnetta sekä siihen liittyviä ennakoitavissa olevia ja oikeutettuja odotuksia. Olennaista on arvioida, millaisia konkreettisia vaikutuksia toiminnalla kussakin yksittäistapauksessa on. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen, onko toiminta vastannut tyypillisiltä vaikutuksiltaan asemakaavan pääkäyttötarkoitusta ja rakennusluvan mukaista asumista. Toiminnan maankäytölliset vaikutukset puolestaan riippuvat keskeisesti kyseisen alueen yleisestä luonteesta. Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksissään KHO 2021:76 ja KHO 2021:77 arvioinut, oliko asuinhuoneistojen käyttötarkoitusta muutettu vuokraustoiminnan johdosta rakennuslupaa edellyttävällä tavalla olennaisesti.

Nyt kyseessä olevalla kiinteistöllä sijaitsee kaksi asuinkerrostaloa, jotka ovat esitetyn selvityksen perusteella kokonaisuudessaan 300-paikkaisen vastaanottokeskuksen asiakkaiden käytössä.

Korkein hallinto-oikeus viittaa edellä selostettuun majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain säännökseen ja toteaa, että muutoin lainsäädännössä ei ole määritelty sitä, milloin asuinhuoneistojen vuokraustoiminnassa on katsottava olevan tosiasiassa kysymys majoitustoiminnasta. Vastaanottokeskuksen toiminnan lähtökohdat määritellään vastaanottolaissa sekä toiminnanharjoittajan ja Maahanmuuttoviraston välillä tehdyssä sopimuksessa. Vastaanottokeskustoiminta on aiemmassa oikeuskäytännössä rinnastettu majoitustoimintaan toiminnan maankäytöllisten vaikutusten osalta (ks. ennakkopäätös KHO 2017:184 ja päätös KHO 13.3.2015 taltionumero 720). Oikeuskäytännössä ei ole kuitenkaan otettu nimenomaisesti kantaa siihen, voidaanko vastaanottokeskustoiminta katsoa asemakaavassa osoitetusta ja rakennusluvassa määrätystä asumiskäytöstä poikkeavaksi toiminnaksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kiinteistöllä harjoitettu vastaanottokeskustoiminta vastaa monelta osin tavanomaista asumista. Asukkaat majoittuvat omissa huoneistoissaan, eikä heille tarjota ateriapalveluita. Miilukorven vastaanottokeskuksen asukkaiden vaihtuvuudesta ja asumisajoista ei ole esitetty yksityiskohtaista selvitystä, mutta majoittuminen odotusajan vastaanottokeskuksissa voi esitetyn selvityksen perusteella olla pitkäaikaista.

Vastaanottokeskuksen toimintaan liittyy toisaalta piirteitä, jotka poikkeavat tavanomaisesta asuinkäytöstä ja voidaan rinnastaa majoitustoimintaan. Asuinkerrostalojen huoneistot ovat kalustettuja, ja asukkaat saavat käyttöönsä vuodevaatteet. Asukkaille tarjotaan vastaanottolaissa määriteltyjä vastaanottopalveluja, ja ainakin ulkoalueisiin kohdistuu valvontaa. Vaikka majoittuminen voi olla pitkäaikaista, on majoittumisen kesto ja asukkaiden vaihtuvuus sidoksissa Maahanmuuttoviraston tekemiin turvapaikkapäätöksiin ja päätöksenteon kestoon. Vastaanottokeskuksen toiminnalle on tyypillistä sen palveluiden piirissä olevien asukkaiden vaihtuvuus ja nopeat muutokset keskuksen toiminnassa. Asukkaiden vaihtuvuus on lähtökohtaisesti suurempaa kuin tavanomaisessa asuinkerrostalossa.

Lisäksi vastaanottokeskuksen toiminta on laajaa sen tarjotessa yhteensä 300 asiakaspaikkaa, joiden lisäksi sillä on velvollisuus mahdollisen hätämajoituksen järjestämiseen 75 henkilölle. Kun otetaan erityisesti huomioon toiminnan tilapäinen luonne ja laajuus kahdessa kerrostalossa, on toiminnan vaikutusten katsottava maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa arvioinnissa vastaavan läheisemmin majoitustoimintaa kuin asemakaavan AK-korttelialueen pääkäyttötarkoituksen mukaista asumista. Ympäristö- ja rakennuslautakunta on siten voinut velvoittaa sakon uhalla lopettamaan asuinkerrostalojen käyttämisen vastaanottokeskuksena.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa kuluneen ajan vuoksi korkein hallinto-oikeus pidentää velvoitteen noudattamiselle asetetun määräajan päättymään edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, muutoksenhakijoille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittäminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti: 1) asian laatu ja laajuus; 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä; 3) asian merkitys asianosaiselle. Pykälän 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.

Hyvityslain 6 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

A ja B ovat vaatineet valtiolta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä oikeudenkäynnin kokonaiskeston perusteella.

Nyt kyseessä olevaa rakennusvalvonta-asiaa on käsitelty hallinto-oikeudessa kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 2023 vireille tulleella valituksella ja toisen kerran vuonna 2025. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on käsitelty samaan asiakokonaisuuteen liittyviä muodollisesti erillisiä prosesseja kokonaisuutena Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen kannalta (esim. Kukkola v. Suomi 15.11.2005 ja Saarenpään Loma Ky v. Suomi 13.2.2007). Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan on siten hyvityslain 5 §:n 2 momentin mukaisesti katsottava alkaneen, kun asia on tullut hallinto-oikeudessa vireille ensimmäisen kerran eli 27.12.2023. Oikeudenkäynti on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antohetkellä kestänyt kokonaisuudessaan noin kaksi ja puoli vuotta.

Asianosaisella on oikeus saada asiansa ratkaistuksi tuomioistuimessa kohtuullisen ajan kuluessa. Kohtuullisuuden arviointi on tapauskohtaista. Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi ratkaisussa KHO 2017:82 katsonut, että julkisuuslain mukaista asiakirjapyyntöä koskevan valituksen noin neljän vuoden käsittelyaika ei ollut kohtuuton, kun julkisuutta ja salassapitoa koskeva kysymys oli tulkinnanvarainen ja asian oikeudellista arviointia tuomioistuimissa oli vaikeuttanut se, että viranomainen ei päätöstä tehdessään ollut arvioinut kysymystä asiakirjakohtaisesti. Asiaa oli myös jouduttu käsittelemään kahdesti hallinto-oikeudessa.

Nyt käsiteltävänä oleva rakennusvalvonta-asia ei ole ollut asiaryhmässään erityisen laaja, mutta toisaalta asialla on periaatteellista merkitystä. Asiaryhmän käsittelyä ei ole säädetty kiireelliseksi. Asian kahden ja puolen vuoden kokonaiskäsittelyaikaa ei voida pitää kohtuuttoman pitkänä. Mikään yksittäinen käsittelyvaihe viranomaisessa tai hallintotuomioistuimessa ei ole myöskään kestänyt tavanomaista kauemmin.

Oikeudenkäynti ei ole viivästynyt siten, että hakijoilla olisi hyvityslain 3 §:n 1 momentti, 4 § ja 5 §:n 2 momentti huomioon otettuna oikeus hyvityslain mukaiseen hyvitykseen. Vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä on siten hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Anne Nenonen, Jaakko Autio, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Anna Soininen.