KHO:2026:64

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko uutispalveluja tarjonnut mediayhtiö voitu velvoittaa asettamaan verkkosivustojensa uutissisällön personoituun jakeluun liittyvät evästeet suostumuksenvaraisiksi.

Evästeiden tai muiden palvelun käyttöä kuvaavien tietojen tallentaminen käyttäjän päätelaitteelle ja näiden tietojen käyttö edellyttivät pääsääntöisesti käyttäjän suostumusta ja asianmukaista informointia. Pääsäännöstä poikkeamisen kynnys oli tarkoitettu korkeaksi, eikä poikkeamiselle todettu olleen asiassa perustetta.

Asiaa ei ollut arvioitava toisin sananvapauteen tai median asemaan liittyvien näkökohtien vuoksi. Sananvapaudesta ei sellaisenaan johtunut, että uutispalvelun tarjoajan olisi tullut saada tallentaa ja käyttää verkkosivustojensa käyttäjien yksityiselämän alaan kuuluvia tietoja. Asetetulla velvoitteella ei myöskään puututtu lainsäädännössä turvattuun moniarvoiseen ja riippumattomaan mediapalveluun eikä luotettavan tiedon vapaaseen kulkuun, eikä velvoitteella rajoitettu yhtiön oikeutta päättää siitä, mitä sisältöä se julkaisee ja milloin tämä tehdään. Velvoitteella ei myöskään estetty journalistisen sisällön tarjoamista personoituvalla tavalla käyttäjän suostumuksen ja informoinnin perusteella.

Asiassa oli kysymys myös siitä, oliko käyttäjän suostumusta koskevaa säännöstä sovellettava evästeiden lisäksi eräisiin verkkokutsuihin.

Laki sähköisen viestinnän palveluista 205 § 1 ja 2 momentti ja 330 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 1 artikla 1 kohta ja 5 artikla 3 kohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 9.10.2024 nro 5845/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää Sanoma Media Finland Oy:lle valitusluvan siltä osin kuin kysymys on personointi- ja toimitusevästeiden sekä verkkokutsujen asettamisesta suostumuksenvaraisiksi ja tutkii asian näiltä osin.

Vaatimukset suullisen käsittelyn järjestämisestä ja ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Valituslupahakemus hylätään muilta osin. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna näiltä osin ratkaisua valitukseen.

3. Sanoma Media Finland Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

Liikenne- ja viestintävirasto on päätöksessään 8.6.2023 katsonut, että Sanoma Media Finland Oy (jäljempänä myös Sanoma) on rikkonut sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (viestintäpalvelulaki) 205 §:n 1 momenttia. Päätöstä on perusteltu muun ohella sillä, että yhtiön hallinnoimilla useilla verkkosivustoilla ei pyydetä digitaalisen uutispalvelun sisällön personoituun jakeluun liittyvien evästeiden ja toimitusanalytiikkaevästeiden asettamiselle ja käytölle eikä tietyille verkkokutsuille viestintäpalvelulain 205 §:ssä tarkoitettua käyttäjän suostumusta, vaikka ne eivät ole säännöksessä tarkoitetulla tavalla välttämättömiä.

Liikenne- ja viestintävirasto on viestintäpalvelulain 330 §:n 1 momentin nojalla velvoittanut Sanoman asettamaan verkkosivustoillaan käytössä olevat, päätöksessä tarkoitetut muut kuin välttämättömät evästeet, selaimen paikallista tallennustilaa hyödyntävät tekniikat ja verkkokutsut suostumuksenvaraisiksi.

Hallinto-oikeus on hylännyt Sanoman valituksen.

Hallinto-oikeuden mukaan Sanoman käyttämät personointi- ja toimitusevästeet saattavat parantaa uutisia tarjoavien verkkosivustojen käyttäjäkokemusta. Kyse ei kuitenkaan ole palvelusta, jota käyttäjä olisi nimenomaisesti pyytänyt. Verkkosivustojen toiminnan ja palvelun tarjoamisen välttämättömänä edellytyksenä ei ole se, että sivustoja personoitaisiin käyttäjien aiempien kiinnostuksen kohteiden perusteella tai että käyttäjien toiminnasta kerättäisiin tätä tai muuta tarkoitusta varten tietoa. Pelkästään tietylle verkkosivustolle meneminen ei tarkoita tällaisten evästeiden hyväksymistä ja siten sitä, että käyttäjä olisi nimenomaisesti pyytänyt personoitua ja käyttäjän toimintaa seuraavaa palvelua. Kyseisiä evästeitä ei ole myöskään pidettävä välttämättöminä sen vuoksi, että esimerkiksi Helsingin Sanomien tai Ilta-Sanomien digitaaliset palvelut eivät ilman niitä toimisi Sanoman mukaan toimituksen asettamien tavoitteiden mukaisesti. Evästeiden käyttäminen olisi siten edellyttänyt käyttäjän suostumusta.

Hallinto-oikeus on todennut viestintäpalvelulain 205 §:n sanamuodon jättävän säännöksen soveltumisen verkkokutsuihin jossain määrin epäselväksi, koska niitä ei tallenneta käyttäjän päätelaitteelle. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut unionin oikeuteen ja säännöksen tarkoitukseen viitaten, ettei säännöksen soveltaminen edellytä tietojen tallentamista nimenomaisesti päätelaitteelle. Muunlainen tulkinta saattaisi mahdollistaa käyttäjätietojen keräämisen ilman käyttäjän suostumusta käyttämällä verkkokutsuja evästeiden sijasta. Nyt kysymyksessä olevia verkkokutsuja ei voida pitää välttämättöminä. Niihin olisi siten tullut pyytää käyttäjän suostumus.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Reinikainen, Esa Hakkola ja Joonas Ahtonen, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Sanoma Media Finland Oy on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Liikenne- ja viestintäviraston päätökset kumotaan muun ohella personointi- ja toimitusevästeitä sekä verkkokutsuja koskevan velvoitteen osalta. Sanoma on lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeus pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta ja järjestää asiassa suullisen käsittelyn. Liikenne- ja viestintävirasto on myös velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Liikenne- ja viestintävirasto on vaatinut, että yhtiön valitus sekä vaatimukset ennakkoratkaisun pyytämisestä, suullisen käsittelyn järjestämisestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Suullisen käsittelyn järjestämistä koskeva vaatimus

Sanoma on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus järjestää suullisen käsittelyn, koska kirjallinen selvitys ei anna riittävää kokonaiskuvaa asiaan liittyvistä yksityiskohtaisista ja monimutkaisista teknisistä seikoista sekä journalismin periaatteista.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi Sanoma on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä, selvitys, jota se on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva vaatimus

Osapuolten keskeiset kannat

Sanoma on esittänyt, että korkein hallinto-oikeus pyytäisi unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan tulkinnasta. Ennakkoratkaisua tulee pyytää muun ohella siitä, soveltuuko kohta verkkokutsuihin. Unionin tuomioistuimen tulkintaa edellyttää myös se, sisältyvätkö säännöksessä tarkoitetun palvelun käsitteeseen myös olennaiset ja erottamattomat palvelun ominaisuudet ja toiminnot, sekä se, tuleeko käyttäjän pyytää nimenomaisesti jokaista tällaista ominaisuutta ja toimintoa. Edelleen ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen sen selvittämiseksi, määrittelevätkö käyttäjän nimenomaiset pyynnöt sen, mitkä ovat palvelun välttämättömiä ominaisuuksia tai toimintoja.

Sanoman mukaan ennakkoratkaisua on lisäksi pyydettävä eurooppalaisen medianvapausasetuksen merkityksestä. Erityisesti kysymys on siitä, tuleeko sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä tulkita medianvapausasetuksen 3 artikla ja 4 artiklan 2 kohta huomioon ottaen siten, että toimituksellisten päätösten ja linjausten toteuttamiseksi tarkoitettu eväste on välttämätön sen mediapalvelun tarjoamiseksi, jota tilaaja tai käyttäjä on erityisesti pyytänyt.

Liikenne- ja viestintäviraston mukaan sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 5 artiklan 3 kohta on teknologianeutraali. Ennakkoratkaisun pyytäminen säännöksen soveltumisesta verkkokutsuihin on tarpeetonta. Muilta osin esitetyt ennakkoratkaisukysymykset ovat hypoteettisia tai epäselviä. Käyttäjän profiloiminen ja hänen toimintansa analysoiminen ovat erotettavissa oleva osa yhtiön palvelua. Kysymys ei ole myöskään toimituksellisten päätösten ja linjausten toteuttamiseksi välttämättömistä evästeistä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Kun otetaan huomioon jäljempänä tässä päätöksessä mainittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä ne perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisen unionin oikeuden tulkinnasta ei ole perusteltua epäilystä. Asiassa ei siten ole todettavissa sellaista unionin oikeutta koskevaa kysymystä, jonka johdosta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi tarpeen.

Pääasian kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ensinnäkin ratkaistavana, onko Sanoma voitu velvoittaa asettamaan verkkosivustojensa uutissisällön jakeluun liittyvät personointi- ja toimitusevästeet suostumuksenvaraisiksi.

Asiassa on tältä osin kysymys erityisesti siitä, onko personointi- ja toimitusevästeiden osalta kyse viestintäpalvelulain 205 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tietojen sellaisesta tallentamisesta tai käytöstä, joka on säännöksessä tarkoitetulla tavalla välttämätöntä ja johon ei tarvita käyttäjän suostumusta. Lisäksi kysymys on erityisesti siitä, mikä merkitys Sanoman viittaamille median asemaan, sananvapauteen ja muihin keskeisiin oikeuksiin liittyville näkökohdille on asiassa annettava.

Toiseksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko viestintäpalvelulain 205 §:ää sovellettava tässä asiassa kysymyksessä oleviin verkkokutsuihin. Mikäli näin on, kysymys on erityisesti siitä, onko verkkokutsuissa kyse pykälän 2 momentissa tarkoitetusta tietojen sellaisesta tallentamisesta tai käytöstä, johon ei tarvita käyttäjän suostumusta.

Sovellettavat ja muutoin huomioon otettavat keskeiset oikeusohjeet

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (viestintäpalvelulaki) 205 §:n 1 momentin mukaan evästeiden tai muiden palvelun käyttöä kuvaavien tietojen tallentaminen käyttäjän päätelaitteelle ja näiden tietojen käyttö on sallittua palvelun tarjoajalle, jos käyttäjä on antanut siihen suostumuksensa ja palvelun tarjoaja antaa käyttäjälle ymmärrettävät ja kattavat tiedot tallentamisen tai käytön tarkoituksesta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa säädetty ei koske tietojen sellaista tallentamista tai käyttöä, jonka ainoana tarkoituksena on toteuttaa viestin välittämistä viestintäverkoissa tai joka on välttämätöntä palvelun tarjoajalle sellaisen palvelun tarjoamiseksi, jota tilaaja tai palvelun käyttäjä on nimenomaisesti pyytänyt. Pykälän 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitettu tallentaminen ja käyttö on sallittua ainoastaan palvelun vaatimassa laajuudessa ja sillä ei saa rajoittaa yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä.

Viestintäpalvelulain 330 §:n 1 momentin mukaan muun ohella Liikenne- ja viestintävirasto voi kyseisen lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan antaa huomautuksen sille, joka rikkoo mainittua lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä, päätöksiä ja lupaehtoja sekä velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa.

Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY, 1 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivissä säädetään sellaisten kansallisten säännösten yhdenmukaistamisesta, joita tarvitaan samantasoisen perusoikeuksien ja -vapauksien, erityisesti yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta koskevan oikeuden, suojan varmistamiseksi henkilötietojen käsittelyssä sähköisen viestinnän alalla sekä tällaisten tietojen ja sähköisten viestintälaitteiden ja -palvelujen vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi yhteisössä.

Direktiivin muutetun 5 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietojen tallentaminen tai tilaajan tai käyttäjän päätelaitteelle tallennettujen tietojen käyttäminen sallitaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että kyseinen tilaaja tai käyttäjä on antanut suostumuksensa saatuaan selkeät ja kattavat tiedot muun muassa käsittelyn tarkoituksesta direktiivin 95/46/EY mukaisesti. Tämä ei estä teknistä tallentamista tai käyttöä, jonka ainoana tarkoituksena on toteuttaa viestinnän välittäminen sähköisissä viestintäverkoissa tai joka on ehdottoman välttämätöntä tietoyhteiskuntapalvelun tarjoajalle sellaisen palvelun tarjoamiseksi, jota tilaaja tai käyttäjä on erityisesti pyytänyt.

Direktiivin johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa on muun ohella todettu, että direktiiviä 97/66/EY on mukautettava sähköisten viestintäpalveluiden markkinoiden ja tekniikan kehitykseen, jotta yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen käyttäjille turvataan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan yhdenmukainen taso käytetystä tekniikasta riippumatta. Mainittu direktiivi olisi sen vuoksi kumottava ja korvattava sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivillä.

Johdanto-osan 24 perustelukappaleen mukaan sähköisten viestintäverkkojen käyttäjien päätelaitteet ja tällaisille laitteille tallennetut tiedot kuuluvat käyttäjien yksityiselämän alueeseen, mikä edellyttää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaista suojaa. Niin sanotut urkintatekniikat, jäljitteet, salatut tunnisteet ja muut vastaavat menetelmät mahdollistavat pääsyn käyttäjän päätelaitteelle tämän tietämättä tarkoituksena tiedon saanti, salatun tiedon tallentaminen tai käyttäjän toimien jäljittäminen, ja ne saattavat vakavasti loukata näiden käyttäjien yksityisyyttä. Tällaisten menetelmien käyttö olisi sallittava vain laillisiin tarkoituksiin ja siten, että kyseiset käyttäjät tietävät asiasta.

Johdanto-osan 25 perustelukappaleessa on todettu muun ohella, että esimerkiksi evästeiden käyttö saattaa kuitenkin olla oikeutettua ja hyödyllistä esimerkiksi tutkittaessa internetsivuston suunnittelun ja mainonnan tehoa ja tarkistettaessa verkossa tehtäviin liiketoimiin osallistuvien käyttäjien henkilöllisyyttä. Käyttäjillä olisi oltava mahdollisuus hyväksyä tai kieltää evästeen tai vastaavan menetelmän tallentaminen päätelaitteelleen.

Direktiivin 2009/136/EY johdanto-osan 66 perustelukappaleessa on todettu muun ohella, että kolmannet osapuolet voivat haluta tallentaa tietoja käyttäjän välineille tai saada yhteyden jo tallennettuihin tietoihin eri tarkoituksia varten, jotka vaihtelevat laillisista tarkoituksista (kuten erityyppiset evästeet) tarkoituksiin, joihin liittyy luvaton tunkeutuminen yksityiselämän alueelle (kuten vakoiluohjelmat ja virukset). Näin ollen on äärimmäisen tärkeää, että käyttäjille tarjotaan selkeät ja kattavat tiedot heidän ryhtyessään toimiin, jotka voivat johtaa tällaiseen tallennukseen tai käyttämisen sallimiseen. Tapojen, joilla annetaan tietoja ja tarjotaan mahdollisuus kieltäytyä, olisi oltava mahdollisimman käyttäjäystävällisiä. Poikkeus tietojen antamisesta ja kieltäytymismahdollisuuden tarjoamisesta olisi rajattava tilanteisiin, joissa tekninen tallennus tai käyttämisen salliminen on ehdottoman välttämätöntä, jotta voidaan laillisesti mahdollistaa sellaisen yksittäisen palvelun käyttö, jota tilaaja tai käyttäjä on nimenomaisesti pyytänyt.

Mediapalvelujen yhteisestä kehyksestä sisämarkkinoilla ja direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1083 (medianvapausasetus) 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksessa vahvistetaan mediapalvelujen sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa koskevat yhteiset säännöt ja asetuksella perustetaan eurooppalainen mediapalvelulautakunta, samalla kun turvataan mediapalvelujen riippumattomuus ja moniarvoisuus.

Medianvapausasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa on lueteltu seitsemän unionin oikeuden säädöstä, joissa vahvistettuihin sääntöihin asetus ei vaikuta. Luettelossa on mainittu muun ohella yleinen tietosuoja-asetus, mutta ei sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä.

Medianvapausasetuksen 3 artiklassa säädetään mediapalvelujen vastaanottajien oikeuksista. Asetuksen 4 artiklassa puolestaan säädetään mediapalvelujen tarjoajien oikeuksista ja 6 artiklassa mediapalvelujen tarjoajien velvollisuuksista.

Asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa on todettu muun ohella, että luotettavan tiedon vapaa kulku on toimivien mediapalvelujen sisämarkkinoiden kannalta olennaisen tärkeää. Sen vuoksi mediapalvelujen tarjoamiseen ei saisi soveltaa rajoituksia, jotka ovat ristiriidassa kyseisen asetuksen tai muiden unionin oikeuden sääntöjen, kuten direktiivin 2010/13/EU, kanssa. Rajoitukset voivat johtua myös kansallisten viranomaisten unionin oikeuden mukaisesti toteuttamista toimista.

Asetuksen johdanto-osan 77 perustelukappaleen mukaan asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita ja erityisesti sen 7, 8, 11, 16, 47, 50 ja 52 artiklaa. Näin ollen asetusta olisi tulkittava ja sovellettava kyseisiä oikeuksia ja periaatteita asianmukaisesti kunnioittaen.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa on turvattu yksityis- ja perhe-elämän suoja, 8 artiklassa henkilötietojen suoja, 11 artiklassa sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus sekä 16 artiklassa elinkeinovapaus.

Personointi- ja toimitusevästeitä koskeva velvoite

Osapuolten keskeiset kannat

Sanoman mukaan digitaalisen uutispalvelun personointi- ja toimitusevästeet ovat välttämättömiä, jotta yhtiö voi tarjota palvelun, jota tilaajat ja käyttäjät ovat nimenomaisesti pyytäneet. Kyse on viestintäpalvelulain 205 §:n 2 momentissa tarkoitetusta palvelusta, eikä yhtiöllä ole siten velvollisuutta pyytää käyttäjän suostumusta.

Sanoman mukaan digitaalisessa uutispalvelussa on välttämätöntä hyödyntää personointia. Personointievästeitä käytetään sisällön jakelun personointiin toimituksellisten päätösten ja linjausten mukaisesti käyttäjän käyttötottumukset ja kiinnostuksen kohteet huomioiden. Toimitusevästeet liittyvät myös kiinteästi digitaalisen uutispalvelun toimituksellisten päätösten ja vastuun toteuttamiseen. Niiden avulla pystytään ymmärtämään, miten erilaiset käyttäjäryhmät käyttävät sisältöjä ja mistä ne ovat kiinnostuneita. Kysymys on ensimmäisen osapuolen evästeistä, jotka eivät ole käyttäjän yksityisyyden suojan kannalta ongelmallisia. Kyseisiä evästeitä ei käytetä kohdennettuun mainontaan.

Sanoma on todennut, että yhtiön asiakkailleen teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet Helsingin Sanomien lukijoista haluaa saada heitä kiinnostavaan mediasisältöön suosituksia, rajauksia tai räätälöintejä. Vuonna 2023 teetetyn lukijakyselyn mukaan lähes kaikki Helsingin Sanomien lukijat olettivat, että uutispalvelun digitaalinen etusivu on eri asia ja toimii eri tavalla kuin painetun sanomalehden etusivu. Suurin osa lukijoista lisäksi oletti, että uutispalvelun digitaalisella etusivulla lukijoille näytetään sekä toimituksen valitsemia tärkeimpiä uutisia että laajasti kiinnostavia aiheita ja sisältösuosituksia.

Sanoman mukaan personoimaton digitaalinen uutispalvelu ei vastaa käyttäjien odotuksiin tai tarpeisiin eikä ole kilpailukykyinen. Painettu sanomalehti, verkossa tarjottava näköislehti ja muut personoimattomat palvelut ovat kokonaan eri tuotteita. Valitessaan digitaalisen uutispalvelun käyttäjä nimenomaisesti pyytää palvelua, jonka sisältö personoidaan. Personoidun sisällön jakelu on olennainen ja erottamaton osa palvelua, eikä tämä jakelulogiikka ole erikseen pyydettävissä oleva ominaisuus. Evästeiden välttämättömyyttä tulee tarkastella palvelun luonteen näkökulmasta. Lukija ei voi nimenomaisesti pyytää muuta palvelua kuin sitä, jota mediayritys tarjoaa.

Sanoman mukaan yhtiölle asetettu velvoite estää toimituksellisen vapauden ja vastuun toteutumisen sekä muodostaa medianvapausasetuksessa kielletyn rajoituksen. Sisällön personoiminen ja artikkelien esittämisjärjestys ovat toimituksellisen päätösvallan piirissä. Medianvapausasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa ei ole viittausta sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviin. Evästeiden käyttöön liittyvä sääntely ei saa rajoittaa asetuksen soveltamista, eikä viestintäpalvelulain 205 §:n nojalla voida puuttua toimitukselliseen vapauteen ja riippumattomuuteen. Toimituksellinen vapaus ei myöskään voi olla käyttäjien suostumuksen varassa. Personointi mahdollistaa tiedonvälityksen ja sananvapauden toteutumisen.

Liikenne- ja viestintävirasto on viitannut päätöksessään esitettyihin perusteluihin. Viraston mukaan evästeen välttämättömyyttä tulee arvioida ensisijaisesti käyttäjän näkökulmasta. Pyynnön nimenomaisuuden kriteeri edellyttää, että käyttäjä on pyytänyt personoitua palvelua. Käyttäjän ei voida katsoa tässä asiassa nimenomaisesti pyytävän käyttäytymisensä profilointia ja analysointia yksinomaan vierailemalla uutissivustolla. Artikkelien ja muun sisällön esittäminen toimituksen valitsemassa järjestyksessä ja sisällöstä päättäminen on mahdollista ilman käyttäjän profiloimista ja hänen toimintaansa koskevien tietojen keräämistä toimituksen käytettäväksi. Palvelujen laadun parantaminen evästeiden avulla ei ole laissa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä.

Liikenne- ja viestintäviraston mukaan Sanomalle asetettu velvoite ei estä toimituksellisten valintojen tai päätösten toteuttamista. Sisällön personointi on edelleen sallittua, mikäli se tapahtuu käyttäjän suostumuksella tai tämän pyynnöstä. Sähköisen viestinnän tietosuojasääntelyn noudattamisen valvominen ei merkitse medianvapausasetuksessa tarkoitettua kiellettyä puuttumista toimituksellisiin käytäntöihin tai päätöksiin. Mediapalvelun tarjoajan toiminnan taloudellisen perustan varmistaminen ei oikeuta poikkeamaan käyttäjän suostumusta koskevasta vaatimuksesta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Viestintäpalvelulain 205 §:n 1 momentin pääsäännön perusteella evästeiden tai muiden palvelun käyttöä kuvaavien tietojen tallentaminen käyttäjän päätelaitteelle ja näiden tietojen käyttö edellyttävät käyttäjän suostumusta ja asianmukaista informointia. Pykälän 2 momentissa säädetään tähän liittyvistä poikkeuksista.

Pykälän 2 momentin perusteella käyttäjän suostumusta ja informointia koskeva edellytys ei koske muun ohella tietojen sellaista tallentamista tai käyttöä, joka on välttämätöntä palvelun tarjoajalle sellaisen palvelun tarjoamiseksi, jota tilaaja tai palvelun käyttäjä on nimenomaisesti pyytänyt. Pykälällä on pantu täytäntöön sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 5 artiklan 3 kohta. Sen mukaan kyseinen poikkeus koskee tallentamista tai käyttöä, joka on ehdottoman välttämätöntä tietoyhteiskuntapalvelun tarjoajalle sellaisen palvelun tarjoamiseksi, jota tilaaja tai käyttäjä on erityisesti pyytänyt.

Viestintäpalvelulain ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin sanamuodot osoittavat, että poikkeuksen soveltamisen kynnys on tarkoitettu varsin korkeaksi. Tätä voidaan pitää perusteltuna myös siihen nähden, että poikkeus soveltuessaan mahdollistaa tietojen tallentamisen ja käytön ilman, että käyttäjä tulee tästä edes tosiasiassa tietoiseksi, ja jo siinä vaiheessa, kun hän vasta saapuu tietylle verkkosivustolle.

Poikkeussäännöksenä viestintäpalvelulain 205 §:n 2 momenttia on myös tulkittava lähtökohtaisesti suppeasti. Säännöksen soveltamisessa yleisenä lähtökohtana voidaan lisäksi pitää sitä, että poikkeukseen vetoavan tahon asiana on esittää riittävä selvitys poikkeuksen soveltumiselle säädettyjen edellytysten täyttymisestä.

Asiassa sovellettavan sääntelyn keskeisenä tarkoituksena on yksityisyyden ja luottamuksellisuuden suojan varmistaminen sähköisen viestinnän alalla. Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin johdanto-osasta ilmenevin tavoin käyttäjien päätelaitteet ja tällaisille laitteille tallennetut tiedot kuuluvat käyttäjien yksityiselämän alaan. Myös unionin tuomioistuin on asiassa C-673/17, Planet49, todennut, että direktiivin 5 artiklan 3 kohdan säännöksellä pyritään suojelemaan käyttäjää hänen yksityisyytensä loukkaamiselta riippumatta siitä, koskeeko loukkaus henkilötietoja vai muita tietoja (69 kohta).

Käyttäjän yksityisyyteen ulottuvien vaikutusten kannalta on sinänsä merkitystä sillä Sanoman viittaamalla seikalla, että nyt on kysymys niin sanotuista ensimmäisen osapuolen evästeistä. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä mainitut säännökset ja niiden tarkoitus, pelkästään tästä seikasta ei kuitenkaan johdu, että käyttäjän yksityiselämän alaan kuuluviksi katsottavien tietojen käsittely ja hyödyntäminen Sanoman esillä olevien palvelujen tarjoamisessa olisi viestintäpalvelulain 205 §:n poikkeussäännöksen perusteella sallittua.

Arvioitaessa sitä, onko personointi- ja toimitusevästeisiin liittyvä tietojen tallentaminen ja käyttö viestintäpalvelulain poikkeussäännöksessä tarkoitetulla tavalla välttämätöntä, ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa myöskään yhtiön valinnoille palvelun toteuttamisessa. Ei ole ajateltavissa, että palvelun tarjoaja voisi tarjota haluamassaan laajuudessa käyttäjän päätelaitteen tietojen käsittelyyn perustuvaa sivustoa, ja sen jälkeen esittää, että sivustolle saapuva käyttäjä ei edes voisi pyytää siltä muuta kuin tosiasiassa tarjottua palvelua.

Asian arvioinnissa erityistä merkitystä on sen sijaan sillä, mitä palvelua verkkosivuston käyttäjien on katsottava nimenomaisesti pyytäneen. Tämän arvioinnissa merkitystä voi olla muun ohella selvityksellä käyttäjien perustelluista odotuksista sekä siitä, mistä palvelusta on kyse ja millä tavalla se on toteutettavissa.

Sanoman verkkosivustoilla julkaistaan jatkuvasti päivittyvää uutis- ja muuta journalistista sisältöä. Digitaalista uutispalvelua tarjoavan sivuston käyttäjän keskeisenä tarkoituksena voidaan arvioida olevan tiedon saaminen ajankohtaisista aiheista. Ilmeistä on, että digitaalinen uutispalvelu eroaa muun ohella sisällön monipuolisuuden, ajantasaisuuden ja saatavuuden osalta esimerkiksi yhtiön viittaamasta painetusta sanomalehdestä. Tätä myös käyttäjät epäilemättä odottavat.

Edellä todetusta ei kuitenkaan voida päätellä käyttäjien perustellusti odottavan saati nimenomaisesti pyytävän, että verkkosivustolle saapumisen perusteella käyttäjille aletaan tarjota heidän toimintansa seurantaan ja analysointiin perustuvaa personoitua sisältöä. Tällaista johtopäätöstä ei ole luotettavasti tehtävissä myöskään Sanoman käyttäjätutkimusten tai muun selvityksen perusteella. Personoinnin mahdollistavien tietojen tallentamista ja käyttöä vain verkkosivustolle saapumisen perusteella voidaan pikemmin pitää viestintäpalvelulain 205 §:stä ilmenevään pääsääntöön nähden yllättävänä.

Asiassa on sinänsä uskottavasti esitetty, että digitaalisessa uutispalvelussa tarjottavan sisällön personointi on palvelun tarjoajan kannalta varteenotettava keino tehdä palvelusta kaupallisesti houkuttelevampi. Saadun selvityksen perusteella ei kuitenkaan ole todettavissa, että palvelu olisi taloudellisesti tai muutoin toteuttavissa ainoastaan tavalla, jossa käyttäjien toimintaa nyt kyseessä olevalla tavalla seurataan ja analysoidaan ilman suostumusta.

Asiassa ei ole muullakaan perusteella todettavissa, että nyt kysymyksessä oleviin personointi- ja toimitusevästeisiin liittyvä tietojen tallentaminen ja käyttö olisi viestintäpalvelulain 205 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä. Muutakaan perustetta poiketa pykälän 1 momentin mukaisesta pääsäännöstä ei ole ilmennyt.

Asiassa on kuitenkin vielä ratkaistava, mikä merkitys Sanoman viittaamille median asemaan, sananvapauteen ja muihin keskeisiin oikeuksiin liittyville näkökohdille on annettava Liikenne- ja viestintäviraston päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa.

Sananvapaus tai tiedonvälityksen vapaus ei ole riippumaton muista perusoikeuksista tai -vapauksista, kuten yksityiselämän ja henkilötietojen suojasta. Sananvapaudesta ei sellaisenaan johdu, että digitaalisen uutispalvelun tarjoajan tulisi saada tallentaa ja käyttää sivustonsa käyttäjien yksityiselämän alaan kuuluvia tietoja. Sananvapaus ei myöskään ole yksipuolisesti tiedon levittämistä suojaava oikeus. Sananvapauteen kuuluu myös oikeus vastaanottaa tietoja, miltä kannalta merkityksetöntä ei ole se, että Sanomalle asetettu velvoite antaa käyttäjälle mahdollisuuden vaikuttaa hänelle tarjottavaa uutissisältöä rajaavien tai kohdentavien menetelmien käyttämiseen.

Medianvapausasetuksesta ei myöskään ilmene, että asetuksella olisi tarkoitettu säätää olennaisia poikkeuksia evästeitä koskevaan sääntelyyn tai kaventaa muutoin käyttäjien oikeuksia sähköisen viestinnän alalla. Asetuksen johdanto-osassa päinvastoin korostetaan yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kunnioittamista asetusta sovellettaessa. Tätä lähtökohtaa ei kyseenalaista se, että asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa ei ole erikseen mainittu sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä.

Liikenne- ja viestintäviraston päätös on perustunut yhtiötä velvoittavaan sääntelyyn, jonka tarkoituksena on muun ohella varmistaa käyttäjien yksityiselämän suoja sähköisen viestinnän alalla. Sanomalle asetetulla velvoitteella ei ole puututtu medianvapausasetuksessa turvattuun moniarvoiseen ja riippumattomaan mediapalveluun eikä luotettavan tiedon vapaaseen kulkuun. Velvoite ei ole rajoittanut yhtiön oikeutta päättää siitä, mitä sisältöä se julkaisee ja milloin tämä tehdään. Se ei ole myöskään estänyt journalistisen sisällön tarjoamista personoituvalla tavalla käyttäjän suostumuksen ja informoinnin perusteella. Velvoite on rajoittanut personoinnin toteuttamista tavalla, joka perustuu verkkosivuston käyttäjien toiminnan seurantaan ja analysoimiseen ilman heidän suostumustaan.

Edellä todetun perusteella medianvapausasetuksen ei voida katsoa olevan esteenä Liikenne- ja viestintäviraston päätöksessä asetetulle velvoitteelle. Päätöksellä ei myöskään ole perusteettomasti puututtu sananvapauteen tai tiedonvälityksen vapauteen eikä myöskään yhtiön elinkeinovapauteen tai muihin oikeuksiin.

Liikenne- ja viestintävirasto on edellä todetun perusteella voinut viestintäpalvelulain 330 §:n nojalla velvoittaa Sanoman asettamaan nyt kysymyksessä olevat personointi- ja toimitusevästeet suostumuksenvaraisiksi. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältä osin perusteita.

Verkkokutsuja koskeva velvoite

Osapuolten keskeiset kannat

Sanoman mukaan verkkokutsut ovat osa normaalia HTTP-protokollan toimintaa, jolla mahdollistetaan kommunikointi palvelimen ja päätelaitteen välillä. Verkkokutsujen yhteydessä päätelaitteesta välittyvät aina tietyt tiedot. Verkkokutsut eivät ole evästeisiin rinnastuva tai niille vaihtoehtoinen seurantateknologia.

Sanoman mukaan viestintäpalvelulain 205 §:n sanamuoto on yksiselitteinen ja selkeä, eivätkä verkkokutsut kuulu sen soveltamisalaan. Säännös soveltuu vain evästeiden tai muiden palvelun käyttöä kuvaavien tietojen tallentamiseen käyttäjän päätelaitteelle ja näiden tietojen käyttöön. Verkkokutsuja ei tallenneta käyttäjän päätelaitteelle, eivätkä verkkokutsut myöskään tallenna tietoja käyttäjän päätelaitteelle tai sisällä käyttäjän laitteelle tallentamaa tietoa. Unionin oikeuden tulkintavaikutus ei voi johtaa kansallisen oikeuden sanamuodon vastaiseen tulkintaan. Direktiivillä ei voida sellaisenaan luoda velvoitteita yksityiselle eikä siihen voida vedota yksityistä vastaan tämän vahingoksi. Yksiselitteistä ei ole sekään, kuuluvatko verkkokutsut myöskään sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin soveltamisalaan. Säännösten sanamuodosta poikkeavaa tulkintaa ei voida perustella tulkintaohjeilla.

Sanoma on esittänyt, että verkkokutsut ovat joka tapauksessa välttämättömiä tekniikoita käyttäjän tai tilaajan pyytämän palvelun tarjoamiseksi. Ne liittyvät internetin perustoimintaan ja teknologiaan, jolla mahdollistetaan verkkosivujen sisällön käyttäminen käyttäjän päätelaitteen kautta. Niiden käytössä on kyse viestien välittämisestä viestintäverkoissa. Lisäksi digitaalisen uutispalvelun verkkosivustoa ei ole myöskään mahdollista esittää ilman verkkokutsuja, eli ne ovat myös välttämättömiä palvelun tarjoamiseksi. Sanomalla on digipalvelusäädöksen nojalla velvollisuus mitata sivustojensa käyttäjämäärää, mikä ei ole teknisesti mahdollista ilman anonymisoituja verkkokutsuja.

Liikenne- ja viestintävirasto on viitannut päätöksessään esitettyihin perusteluihin. Viraston mukaan viestintäpalvelulain 205 §:ää tulkittaessa on otettava huomioon sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin tulkintavaikutus. Säännös soveltuu käyttäjän päätelaitteen tietojen käyttöön myös siinä tapauksessa, että kyseessä eivät ole palvelun tarjoajan käyttäjän päätelaitteelle tallentamat tiedot. Muunlainen tulkinta johtaisi direktiivin ja yksityisyyden suojan kannalta kestämättömään tulokseen.

Liikenne- ja viestintäviraston mukaan Sanoma ei ole pyynnöstä huolimatta toimittanut virastolle tietoa käyttämistään verkkokutsuista ja niiden käyttötarkoituksista. Digipalvelusäädös ei rajoita sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin soveltamista. Direktiivin soveltuminen tässä tapauksessa kyseessä oleviin verkkokutsuihin on nyttemmin selvää tietosuojaneuvoston antamien, direktiivin 5 artiklan 3 kohdan teknistä soveltamisalaa koskevien ohjeiden perusteella.

Oikeudellinen arviointi

Viestintäpalvelulain 205 §:n 1 momentissa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä evästeiden tai muiden palvelun käyttöä kuvaavien tietojen tallentaminen käyttäjän päätelaitteelle ja näiden tietojen käyttö on sallittua palvelun tarjoajalle. Pykälällä on pantu täytäntöön sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 5 artiklan 3 kohta siihen tehtyine muutoksineen.

Direktiivin 5 artiklan 3 kohta koskee tietojen tallentamista tai päätelaitteelle tallennettujen tietojen käyttämistä. Kun otetaan huomioon säännöksen sanamuoto ja tämän päätöksen 46 kohdassa todettu direktiivin tarkoitus, säännöksen on katsottava koskevan myös sellaista päätelaitteelle tallennettujen tietojen käyttämistä, johon ei liity tietojen tallentamista tai joka kohdistuu muihin kuin palvelun tarjoajan itsensä tallentamiin tietoihin.

Viestintäpalvelulain 205 §:n 1 momentin sanamuoto eroaa tältä osin jossain määrin direktiivin 5 artiklan 3 kohdan sanamuodosta. Lain sanamuoto kuitenkin mahdollistaa sen tulkitsemisen direktiivin kanssa yhdenmukaisella tavalla. Lain 205 §:n 1 momentin on siten katsottava direktiivin tavoin koskevan myös sellaista säännöksessä tarkoitettujen päätelaitteelle tallennettujen tietojen käyttöä, johon ei liity tietojen tallentamista tai joka kohdistuu muihin kuin palvelun tarjoajan itsensä tallentamiin tietoihin.

Asiassa sovellettavan sääntelyn tarkoituksena on direktiivin johdanto-osasta ilmenevin tavoin turvata henkilötietojen ja yksityisyyden suojan yhdenmukainen taso käytetystä tekniikasta riippumatta. Verkkokutsujen ei siten voida katsoa jäävän sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle vain siksi, että ne poikkeavat teknisiltä toimintaperiaatteiltaan evästeistä. Olennaista on sen arvioiminen, merkitsevätkö verkkokutsut säännöksissä tarkoitettua tietojen käyttöä.

Liikenne- ja viestintäviraston päätöksen perusteella verkkokutsun vastaanottaja saa esimerkiksi käyttäjän IP-osoitteen, käyttöjärjestelmän tiedot, selaintiedot, selaimen versiotiedot, kieliasetukset ja mahdolliset evästetiedot. Päätöksessä on todettu, että verkkokutsun mukana kulkevista tiedoista on myös Sanoman oman selvityksen perusteella mahdollista muodostaa tunniste käyttäjästä. Myös Sanoman asiassa esittämän mukaan verkkokutsujen yhteydessä välittyy päätelaitteesta tietoja, joista yhtiö on hallinto-oikeudessa maininnut esimerkkinä tiedot käyttäjän selaimen tai laitteen ominaisuuksista.

Esitetyn selvityksen perusteella verkkokutsut merkitsevät siten viestintäpalvelulain 205 §:n 1 momentissa tarkoitettua päätelaitteelle tallennettujen tietojen käyttöä. Säännöstä on siten sovellettava nyt kysymyksessä oleviin verkkokutsuihin.

Viestintäpalvelulain 205 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan säännöksessä tarkoitettujen tietojen käyttö edellyttää käyttäjän suostumusta. Pykälän 2 momentissa säädetään tähän liittyvistä poikkeuksista.

Liikenne- ja viestintäviraston päätöksen perusteella Sanoma ei ole toimittanut virastolle sen pyytämiä tietoja verkkokutsuista. Virasto on tästä huolimatta katsonut, että viestintäpalvelulain 205 §:n 2 momentin mukaista poikkeusta voidaan soveltaa osaan verkkokutsuista, eikä ole tältä osin velvoittanut yhtiötä korjaamaan menettelyään. Sen sijaan eräiden verkkokutsujen osalta poikkeuksen soveltamiselle ei ole katsottu olleen edellytyksiä. Yhtiölle asetetussa velvoitteessa on kyse näistä verkkokutsuista.

Edellä todetuin tavoin viestintäpalvelulain 205 §:n 2 momenttia on poikkeussäännöksenä tulkittava lähtökohtaisesti suppeasti. Säännöksen soveltamisessa yleisenä lähtökohtana voidaan lisäksi pitää sitä, että poikkeukseen vetoavan tahon asiana on esittää riittävä selvitys poikkeuksen soveltumiselle säädettyjen edellytysten täyttymisestä.

Kun otetaan huomioon Sanoman verkkokutsujen osalta toimittamat puutteelliset tiedot, virasto on voinut katsoa jääneen selvittämättä, että poikkeussäännöksen soveltamisen edellytykset ovat käsillä. Asiaa ei ole arvioitava toisin oikeudenkäynnin aikana esitetyn selvityksen perusteella. Sikäli kuin Sanoma on tarkoittanut myös verkkokutsujen osalta vedota median asemaan, sananvapauteen tai muita perusoikeuksia tai -vapauksia koskeviin näkökohtiin, korkein hallinto-oikeus viittaa edellä tässä päätöksessä lausuttuun.

Liikenne- ja viestintävirasto on edellä todetun perusteella voinut viestintäpalvelulain 330 §:n nojalla velvoittaa Sanoman asettamaan nyt kyseessä olevat verkkokutsut suostumuksenvaraisiksi. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältäkään osin perusteita.

Valituslupahakemuksen hylkääminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos: 1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi; 2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai 3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta muilta kuin edellä tarkoitetuilta osin.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, Sanoma Media Finland Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta, Taina Pyysaari, Monica Gullans, Toni Kaarresalo ja Päivi Pietarinen. Asian esittelijä Elina Ranz.