KHO:2026:69

Viranhaltija oli peruuttanut hallinto-oikeudelle tehdyn huostaanottohakemuksen, koska lapsen ja perheen kokonaistilanteessa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä ja tarve huostaanotolle oli lakannut.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ratkaistaan myös asian käsittelyn rauetessa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n perusteella. Tällöinkin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa kysymys on kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista.

Asian olosuhteet poikkesivat ennakkopäätöksessä KHO 2024:79 olleesta tilanteesta erityisesti oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vaatineen vanhemman toiminnan osalta.

Ottaen huomioon päätöksestään tarkemmin ilmenevät olosuhteet ja näkökohdat korkein hallinto-oikeus katsoi kuluvastuun kohtuullisuutta kokonaisuutena arvioiden, ettei ollut kohtuutonta, että lapsen isä joutui itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 ja 2 momentti

Ks. ja vrt. KHO 9.4.2013 taltionumero 1222 (lyhyt ratkaisuseloste) ja KHO 2024:79

Äänestys 3–2 ja esittelijän eriävä mielipide

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 17.9.2025 nro 1792/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on velvoittanut Pirkanmaan hyvinvointialueen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallinto-oikeudessa hylätään.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

Pirkanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä on 4.11.2024 vireille saatetussa hakemuksessa hallinto-oikeudelle vaatinut, että A:n ja B:n lapsi otetaan Pirkanmaan hyvinvointialueen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon.

Pirkanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä on 19.8.2025 peruuttanut huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen.

Lapsen isä A on vaatinut, että Pirkanmaan hyvinvointialue velvoitetaan korvaamaan hänelle oikeusavun omavastuun määrä 424,82 euroa viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on todennut, että huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen käsittely raukeaa. Hallinto-oikeus on vaatimuksen enemmälti hyläten velvoittanut Pirkanmaan hyvinvointialueen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluista 212 euroa viivästyskorkoineen.

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Elina Tanskanen Katja Rytilahden esittelystä.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pirkanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hyvinvointialue on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.

A on vaatinut valituksen hylkäämistä sekä hyvinvointialueen velvoittamista korvaamaan hänelle korkeimmassa hallinto-oikeudessa oikeusavun omavastuuosuudesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

1.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, onko lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista vaatinut viranomainen velvollinen korvaamaan asianosaisen oikeudenkäyntikuluja tilanteessa, jossa viranomainen on peruuttanut huostaanottohakemuksen sen vuoksi, että lapsen ja perheen kokonaistilanteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä ja tarvetta huostaanotolle ei enää ole ollut.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet ja oikeuskäytäntö

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (hallintoprosessilaki) 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Korkein hallinto-oikeus on julkaissut kaksi ratkaisua, joissa hallinto-oikeuden hylättyä huostaanottohakemuksen asian hävinnyt viranomainen määrättiin maksamaan osa asianosaisen oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden lyhyt ratkaisuseloste KHO 9.4.2013 taltionumero 1222 koski tuolloin voimassa olleen hallintolainkäyttölain (586/1996) korvausvelvollisuutta koskevan 74 §:n 1 ja 2 momentin soveltamista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei oikeudenkäynti ollut aiheutunut viranomaisen virheestä. Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kuitenkin ollut kohtuutonta, jos vanhemmat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaisuudessaan vahinkonaan. Asiaa arvioitaessa oli otettava huomioon huostaanottoasian merkitys perhe-elämän suojan kannalta sekä asian käsittelyjärjestyksestä johtuva oikeudellisen avustajan tarve. Vanhemmat eivät olleet saaneet asiassa oikeusapulain mukaista oikeusapua valtion varoista. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus muutti hallinto-oikeuden päätöstä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevin osin ja määräsi kaupungin osaksi korvaamaan vanhempien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 3 000 eurolla.

Hallintoprosessilain 95 §:n soveltamista koskeneessa ennakkopäätöksessä KHO 2024:79 on todettu, että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa on kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista, jossa asian lopputulos ei ole korvaamista arvioitaessa ainoa määräävä tekijä. Asiassa oli ollut kyse asianosaisten kannalta erityisen merkittävästä asiasta, joka oli koskenut keskeisesti perhe-elämän suojaa. Huostaanottoasiasta oli päätetty ensi asteessa tuomioistuimessa, minkä voitiin nähdä korostavan oikeudellisen avustajan käyttämisen tarvetta. Nämä seikat yhdessä hallinto-oikeuden hakemuksen hylkäävän ratkaisun kanssa puolsivat hyvinvointialueen korvausvelvollisuutta oikeudenkäyntikuluista.

Ennakkopäätöksessä on todettu, että viranomaisella on lastensuojelulain 40 §:n määrittelemissä olosuhteissa velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huostaan ottamiseksi. Asiassa saadun selvityksen valossa ja lapsen etu huomioon ottaen viranomainen oli huostaanottohakemusta tehtäessä vallinneen tilanteen tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen voinut perustellusti arvioida, että asiassa oli aihetta saattaa huostaanottoa koskeva kysymys hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Hakemuksen hylkäämiseen olivat keskeisesti vaikuttaneet hakemuksen tekemisen ja hallinto-oikeuden päätöksentekohetken välissä tapahtuneet muutokset. Nämä olivat liittyneet lapsen neuropsykiatristen haasteiden lieventymiseen oikean lääkityksen ja tarkentuneiden diagnoosien ansiosta sekä lapsen vanhempien tämän myötä kohentuneeseen kykyyn ymmärtää ja tukea lastaan. Asian laatu ja hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, että olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakijat joutuisivat pitämään 7 164,80 euron suuruiset oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian tulkinnanvaraisuus ja viranomaisen toiminta huomioon ottaen viranomaista ei kuitenkaan tullut määrätä korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikuluja kokonaisuudessaan, vaan 3 672,40 eurolla.

1.3 Hallinto-oikeuden ratkaisu ja osapuolten kannat

Hallinto-oikeus on todennut, että huostaanottohakemuksen käsittely on rauennut hyvinvointialueen peruutettua hakemuksensa sen johdosta, ettei huostaanotolle ollut enää tarvetta hakemuksen tekemiseen johtaneissa perusteissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Keskeinen syy muutokseen on ollut lapsen isän osalta hänen oman suhtautumisensa muuttuminen.

Hallinto-oikeus on katsonut, että vaikka viranomaisella on lastensuojelulain 40 §:n määrittelemissä olosuhteissa velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huostaan ottamiseksi, olisi edellä kuvatuissa olosuhteissa oikeuskäytännön perusteella kohtuutonta, että lapsen isä joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.

Hyvinvointialueen mukaan huostaanottohakemukselle on ollut lainmukaiset perusteet, jotka ovat sittemmin poistuneet hakemuksen ollessa vireillä muun muassa siksi, että lapsen isä oli 2.10.2024 aloittanut päihdehoidon ja sitoutunut korvaushoitoon. Myös muut huostaanottohakemuksessa esitetyt huostaanoton perusteet olivat poistuneet hakemuksen vireillä ollessa. Lapsi oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolella avohuollon tukitoimena 3.1.2024 lukien. Ennen huostaanottohakemuksen vireyttämistä lapsen isällä oli ollut pitkä aika osoittaa päihteettömyyttään. On kohtuutonta, että hyvinvointialue joutuu korvaamaan lapsen vanhemman oikeudenkäyntikuluja, kun hakemuksen vireillepano ja myöhempi peruuttaminen on johtunut vanhemman omasta toiminnasta.

Lapsen isän mukaan on kohtuutonta, jos hän joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan, koska oikeudenkäynti ja asiamiehen tarve ovat johtuneet hyvinvointialueen toimista. Jos asian käsittelyä olisi jatkettu, huostaanottohakemus olisi tullut hylätä. Hyvinvointialue on vedonnut olosuhteisiin hakemuksen vireilletulon hetkellä, mutta samalla perustellut hakemuksen peruuttamista sillä, että lapsen isä oli noin kuukausi ennen huostaanottohakemuksen vireilletuloa aloittanut päihdehoidon ja sitoutunut korvaushoitoon.

1.4 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että viranomaisella on lastensuojelulain 40 §:n määrittelemissä olosuhteissa velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huostaanottamiseksi, ja että lapsen huoltajan vastustaessa huostaanottoa, asian ratkaisee hallinto-oikeus viranomaisen hakemuksesta.

Esillä olevan asian asiakirjaselvityksestä ilmenee, että viranomainen oli tammikuusta 2024 alkaen selvittänyt lapsen vanhempien kokonaistilannetta päihteidenkäytön, terveydenhuollon ja poliisirekisteritietojen osalta. Tätä edeltävästi lapsi oli siirtynyt isovanhemmilleen poliisipartion ja sosiaali- ja kriisipäivystyksen kotikäynnin yhteydessä 25.12.2023. Avohuollon sijoitus isovanhemmilla alkoi tammikuun alussa 2024. Vanhemmat ilmoittivat tuolloin suostuvansa siihen, että heidät ohjataan päihdeseuloihin. Lapsen isälle tammikuussa 2024 tehdyn huumausaineseulan tulos oli buprenorfiinin osalta positiivinen. Isän myöhemmin tammikuussa 2024 sekä huhtikuussa 2024 antamista virtsaseuloista ei saatu luotettavia tuloksia, koska seulat olivat liian laimeita. Heinäkuussa 2024 päihdepalveluiden lääkärin tekemä päädiagnoosi oli ”F11.24 Opioidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä, tällä hetkellä käyttää ainetta (aktiivinen riippuvuus)”. Isän korvaushoito aloitettiin 2.10.2024. Hyvinvointialueen viranhaltija saattoi huostaanottohakemuksen vireille hallinto-oikeudessa 4.11.2024.

Sittemmin viranhaltija on 19.8.2025 peruuttanut huostaanottohakemuksen sen vuoksi, että lapsen ja perheen kokonaistilanteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä ja muun ohella lapsen isän epäillylle päihteidenkäytölle perustunut tarve huostaanotolle on lakannut. Lapsi on ollut kodin ulkopuolelle sijoitettuna 15.8.2025 asti.

Hallintoprosessilaissa ei ole erikseen säädetty oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden määräytymisestä asian käsittelyn rauetessa hakemuksen peruutuksen johdosta. Sääntely poikkeaa oikeudenkäymiskaaresta, jonka 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan, jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin. Hallintolainkäytössä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ratkaistaan myös asian käsittelyn rauetessa hallintoprosessilain 95 §:n perusteella.

Toisin kuin edellä selostetuissa julkaistuissa ratkaisuissa hallinto-oikeus ei esillä olevassa asiassa ole tutkinut huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen edellytyksiä. Tämän vuoksi viranomaisen korvausvelvollisuutta ei voida suoraan perustaa hallintoprosessilain 95 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 29/2018 vp, s. 167) mainittuun perusteeseen, että viranomainen olisi hävinnyt asian.

Kuten ennakkopäätöksestä KHO 2024:79 käy ilmi, asian lopputulos ei ole oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta arvioitaessa ainoa määräävä tekijä. Hallintoprosessilain 95 §:n 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Kysymys on säännöksen yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 29/2018 vp) mukaan kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista.

Esillä olevassa asiassa on ollut kyse asianosaisten kannalta erityisen merkittävästä asiasta ja asiaa on käsitelty tuomioistuimessa ensiasteena. Nämä seikat sinänsä puoltavat viranomaisen korvausvelvollisuutta oikeudenkäyntikuluista.

Arvioitaessa tässä asiassa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kannalta relevantteja vallinneita olosuhteita ja osapuolten toimintaa, korkein hallinto-oikeus kiinnittää huomiota myös viranomaisen lakiin perustuvaan velvollisuuteen ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huostaanottamiseksi sekä huostaanottohakemuksen vireille panemista edeltäviin tapahtumiin.

Asiassa viranomainen on saattanut huostaanottohakemuksen vireille tilanteessa, jossa lapsi oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolella alkuvuodesta 2024 lukien. Viranomainen oli sijoituksen kestäessä yrittänyt selvittää lapsen isän tilannetta päihteidenkäytön osalta ja ohjata häntä hoitoon.

Kun otetaan huomioon lapsen kodin ulkopuolisen sijoituksen kesto, isän korvaushoidon aloittamisen ajankohta ja viranomaisen käytettävissä ollut selvitys isän tilanteesta, viranomainen on tuossa tilanteessa voinut perustellusti arvioida aiheelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin lapsen ottamiseksi hyvinvointialueen huostaan.

Asian olosuhteet poikkeavat ennakkopäätöksessä KHO 2024:79 esillä olleesta tilanteesta erityisesti oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vaatineen vanhemman toiminnan osalta viranomaisen selvittäessä huostaanoton tarvetta. Edellä mainitut seikat puhuvat viranomaisen kuluvastuuta vastaan.

Ottaen huomioon edellä todetut olosuhteet ja näkökohdat korkein hallinto-oikeus katsoo kuluvastuun kohtuullisuutta kokonaisuutena arvioiden, ettei ole kohtuutonta, että lapsen isä A joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hallinto-oikeuden päätös on näin ollen kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus on velvoittanut hyvinvointialueen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.

2. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta (eri mieltä), Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans, Toni Kaarresalo (eri mieltä) ja Robert Utter. Asian esittelijä Vilma Vanhamäki (eriävä mielipide).

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Toni Kaarresalon äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Outi Suviranta yhtyi:

”Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Enemmistön pääasiaratkaisuun nähden olen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen tehnyt viranomainen velvollinen korvaamaan lapsen vanhemman oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa, kun hakemus on sen tekemisen jälkeisten olosuhteiden muutosten vuoksi peruutettu.

Ennakkopäätöksessä KHO 2024:79 on käsitelty viranomaisen kuluvastuuta tilanteessa, jossa huostaanottohakemus oli hylätty keskeisesti hakemuksen tekemisen jälkeisten olosuhteiden muutosten vuoksi. Kyseisessä asiassa viranomaisen todettiin voineen perustellusti arvioida, että huostaanottoa koskeva kysymys oli aihetta saattaa hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Kun kuitenkin otettiin muun ohella huomioon, että kyse oli asianosaisten kannalta erityisen merkittävästä perhe-elämän suojaa koskeneesta ja ensi asteessa tuomioistuimessa ratkaistavasta asiasta, katsottiin olevan kohtuutonta, jos vanhemmat olisivat joutuneet pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Asian olosuhteissa viranomainen määrättiin korvaamaan puolet vaadituista kuluista.

Katson, että viranomaisen kuluvastuuta ei ole esillä olevassa asiassa perusteltua arvioida ennakkopäätöksestä KHO 2024:79 poikkeavin perustein.

Viranomaisen kuluvastuuta puoltavat samat asian laatuun ja merkitykseen liittyvät näkökohdat, joihin myös ennakkopäätöksessä on viitattu. Niin ikään viranomainen on voinut tässä asiassa perustellusti arvioida, että huostaanottoa koskeva kysymys on ollut aihetta saattaa hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Toisin kuin ennakkopäätöksessä KHO 2024:79, hakemusta ei ole hylätty sen tekemisen jälkeisten olosuhteiden muutosten vuoksi, vaan hakemus on samoista syistä peruutettu ja asian käsittely on hallinto-oikeudessa rauennut. Peruutus on tehty asianosaisten kuulemisen jälkeen, noin 10 kuukautta hakemuksen vireilletulosta. En katso, että viranomaisen kuluvastuuta olisi arvioitava ennakkopäätöksestä poiketen vain asioiden muodollisesti erilaisten lopputulosten vuoksi.

Enemmistö on perustellut ratkaisuaan viittaamalla erityisesti vanhemman toimintaan ja asian olosuhteisiin liittyviin yksilöllisiin seikkoihin. Katson, että tällaisilla seikoilla voi ennakkopäätöksestä KHO 2024:79 ilmenevällä tavalla olla merkitystä erityisesti arvioitaessa sitä, onko viranomaisella ollut perusteltu aihe saattaa huostaanottoa koskeva kysymys hallinto-oikeuden arvioitavaksi. En sen sijaan pidä perusteltuna katsoa, että näiden seikkojen vuoksi olisi nyt päädyttävä ennakkopäätöksestä olennaisesti poikkeavaan lopputulokseen. Kuluvastuuta koskevan ratkaisun perustaminen vanhemman toimintaan tai muihin yksilöllisiin seikkoihin on tässä asiassa erityisen ongelmallista, kun hakemuksen peruutuksen vuoksi näihin seikkoihin ei ole tuomioistuimessa otettu lainkaan kantaa.

Asian oloissa ei ole kohtuutonta, että viranomainen on velvoitettu korvaamaan osa vanhemman oikeudenkäyntikuluista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.”

Asian esittelijän oikeussihteeri Vilma Vanhamäen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Toni Kaarresalon äänestyslausunto.