KHO:2026:85

Hallinto-oikeus oli jättänyt vahvistamatta sille alistetun sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin tekemän hoidon jatkamista koskevan päätöksen, koska ulkopuolisen lääkärin lausunnon antaneen erikoislääkärin ei voitu katsoa olleen mielenterveyslain 12 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sairaalan ulkopuolinen ja riippumaton lääkäri. Vaikka HUS-yhtymällä oli ulkopuolisten lääkäreiden järjestämisvastuu, sillä ei katsottu olevan viranomaisena valvottavanaan sellaista hallintoprosessilain 109 §:n 3 momentissa tarkoitettua yleistä etua, jonka perusteella se olisi saanut hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeuden päätökseen.

Mielenterveyslaki 3 § 1 momentti, 11 § 2 momentti, 12 § 1 momentti ja 12 a § 2 ja 3 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (hallintoprosessilaki) 109 § 2 ja 3 momentti

Ks. KHO 2015:109

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 8.4.2026 nro 2265/2026

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus ei tutki HUS-yhtymän valituslupahakemusta.

Asian tausta

HUS Psykiatrian Jorvin sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri on 6.2.2026 tekemällään päätöksellä määrännyt mielenterveyslain 8 ja 12 §:n nojalla, että viimeksi 7.11.2025 hoitoon määrätyn potilaan tahdosta riippumatonta psykiatrista sairaalahoitoa jatketaan. Mielenterveyslain 12 a §:n 1 momentin mukaisen sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvion ja lausunnon on antanut HUS Psykiatrian Geropsykiatrian poliklinikan erikoislääkäri. Hoitoonmääräämispäätös on mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin nojalla alistettu Helsingin hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt sille alistetun päätöksen vahvistamatta.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina, että saadun selvityksen mukaan potilasta on hoidettu HUS Psykiatrian Jorvin sairaalan psykoosiosastolla, joka kuuluu organisatorisesti HUS:n Psykoosisairauksien ja oikeuspsykiatrian linjaan. Ulkopuolisen lääkärin arvion ja lausunnon antanut erikoislääkäri työskentelee HUS:n Keskitettyjen palvelujen linjaan kuuluvalla geropsykiatrian poliklinikalla Jorvin sairaalan vastaanotossa.

Psykoosiosasto ja Jorvin sairaalan geropsykiatrian poliklinikan vastaanotto toimivat samassa sairaalassa. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei ulkopuolisen lääkärin lausunnon antaneen erikoislääkärin voida katsoa olleen mielenterveyslain 12 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sairaalan ulkopuolinen ja riippumaton lääkäri arviota antaessaan, vaikka hoitoonmääräämispäätöksen tehnyt ylilääkäri ja erikoislääkäri ovat työskennelleet hallinnollisesti toisistaan riippumattomilla ja eri rakennuksissa sijaitsevilla HUS Psykiatrian eri linjoilla. Näin ollen potilaan hoitoon määrääminen on toteutunut virheellisessä järjestyksessä, ja tehty hoitoonmääräämispäätös on jätettävä vahvistamatta.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut päätöksellään kantaa siihen, ovatko hoitoon määräämisen edellytykset muutoin olleet olemassa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden lainoppinut jäsen Susanna Aspelund ja asiantuntijajäsen Ari Ronkainen. Esittelijä Maarit Hinkkanen.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

HUS-yhtymä on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle sille alistetun hoitoonmääräämispäätöksen vahvistamista varten.

HUS-yhtymä on katsonut, että sillä on asiassa valitusoikeus sen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi. Hallinto-oikeuden ratkaisun pysyttäminen tarkoittaisi merkittäviä toiminnallisia uudelleenjärjestelyjä tilanteessa, jossa psykiatrian erikoislääkäreiden saatavuudessa on jo nykyisin merkittäviä haasteita valtakunnallisesti. Psykiatrinen sairaala toimii yleisen turvallisuuden ja terveyden toteuttajana. Ulkopuolisen lääkärin arvion tekeminen viivästyisi huomattavasti, mikäli organisatorisesti erillisesti toimivat lääkärit eivät voisi toimia ulkopuolisena arvioijana, vaikka lääkärit ovat riippumattomia ja käyttävät itsenäistä päätäntävaltaa hoidollisissa asioissa. Mielenterveyspotilaiden oikeudet hoitoon, potilasturvallisuus ja yleinen turvallisuus vaarantuvat käsittelyn viivästyessä.

Potilas on antanut vastineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensin ratkaistava, onko HUS-yhtymällä valitusoikeus hallinto-oikeuden päätöksestä.

Sovellettavat oikeusohjeet

Mielenterveyslain 3 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen tulee huolehtia alueellaan tämän lain mukaisen tahdosta riippumattoman hoidon järjestämisestä osana erikoissairaanhoitoa.

Mielenterveyslain 11 §:n 2 momentin mukaan päätöksen tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai, jos hän on esteellinen tai estynyt, muu tehtävään määrätty ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri. Hoitoon määräämisestä päättävän lääkärin on saman lain 23 a §:n mukaan oltava virkasuhteessa valtioon tai hyvinvointialueeseen.

Mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin mukaan hoitoon määrättyä saadaan 11 §:ssä tarkoitetun päätöksen nojalla pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kolme kuukautta. Jos ennen tämän ajan päättymistä näyttää ilmeiseltä, että hoidon jatkaminen on välttämätöntä sen jälkeenkin, mutta siitä ei päästä potilaan kanssa yhteisymmärrykseen, potilaasta on annettava uusi tarkkailulausunto sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Hoidon jatkaminen tai lopettaminen on ratkaistava 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin kirjallisella päätöksellä ennen kuin hoitoa on kestänyt kolme kuukautta. Päätös, jolla hoitoa jatketaan, on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

Mielenterveyslain 12 a §:n 1 momentin mukaan sairaalan on järjestettävä tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalle potilaalle tämän pyynnöstä mahdollisuus saada hoitavan sairaalan ulkopuolisen, riippumattoman lääkärin arvio ja lausunto hoidon tarpeesta ennen kuin hoidon jatkamisesta tehdään päätös. Sairaalan on annettava potilaalle tieto hänen mahdollisuudestaan saada sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvio. Ulkopuolisen lääkärin on oltava virkasuhteessa oleva psykiatrian erikoislääkäri tai muu virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri, joka on perehtynyt psykiatriaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan sairaala kutsuu ulkopuolisen lääkärin tutkimaan potilaan ja antamaan lausuntonsa siitä, ovatko tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset edelleen olemassa. Lausunnon antamista varten sairaalan ulkopuolisella lääkärillä on oikeus tutustua tutkittavaa koskeviin potilasasiakirjoihin.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (hallintoprosessilaki) 109 §:n 2 momentin mukaan alkuperäisen hallintopäätöksen tehneellä viranomaisella on oikeus hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimen päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on kumonnut viranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä. Saman pykälän 3 momentin mukaan viranomainen saa hakea muutosta valittamalla myös, jos valittaminen on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

HUS-yhtymä rinnastuu lain mukaan hyvinvointialueeseen silloin, kun se järjestää sen vastuulle kuuluvaa terveydenhuoltoa. Potilaan hoitoonmääräämispäätöksen on 6.2.2026 tehnyt HUS Psykiatrian Jorvin sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri, jolle asianomainen toimivalta on mielenterveyslaissa osoitettu. Muutoksenhakijana korkeimmassa hallinto-oikeudessa oleva HUS-yhtymä ei ole sellainen alkuperäisen hallintopäätöksen, tässä tapauksessa hoitoonmääräämispäätöksen, tehnyt viranomainen, jolla on hallintoprosessilain 109 §:n 2 momentin nojalla oikeus hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimen päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on kumonnut viranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä.

HUS-yhtymä on esittänyt, että sillä on hallintoprosessilain 109 §:n 3 momentin nojalla valitusoikeus sen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi.

Hallintoprosessilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 29/2018 vp) 109 §:n 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että valvontaviranomaisen valitusoikeudesta on aiemmin säädetty hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa. Ehdotuksella ei ollut tarkoitus muuttaa silloista käytäntöä, mutta säännöksen sanamuotoa tarkistettaisiin. Pelkkä viranomaisen yleinen valvontatehtävä ei sellaisenaan riitä valitusoikeuden perustaksi, vaan valvontatehtävän on liityttävä laissa säädetyn erityisen yleisen edun toteuttamiseen ja valituksen kohteena olevalla päätöksellä on oltava merkitystä säädetyn valvontatehtävän kannalta.

Mainituissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu myös, että säännös vastaisi samaan lakiesitykseen sisältynyttä hallintoprosessilain 7 §:n säännöstä viranomaisen valitusoikeudesta. Viimeksi mainittua säännöstä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on puolestaan todettu, että viranomaisen valvottavana voi toisinaan olla myös sellaisten yksityisten henkilöiden etu, jotka eivät voi puolustaa etuaan. Yleissäännöksessä tarkoitettu viranomaisen valitusoikeus liittyy vain tilanteisiin, joissa viranomaiselle on laissa nimenomaan säädetty erityinen valvontatehtävä ja valitusoikeus on yleisen edun vuoksi tarpeen tämän valvontatehtävän hoitamiseksi. Viranomaiselle yleisesti kuuluva velvollisuus valvoa esimerkiksi alaisensa hallinnon toimintaa ei perusta sille valitusoikeutta alemman hallintoviranomaisen päätöksistä. Myöskään pelkästään julkisyhteisön taloudellisen edun valvominen ei perusta valitusoikeutta.

Mielenterveysasiaa koskevassa ennakkopäätöksessä KHO 2015:109 on katsottu, ettei Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastolla tai sairaalalla ollut oikeutta valittaa päätöksestä, jolla hallinto-oikeus oli jättänyt vahvistamatta sille mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin nojalla alistetun apulaisylilääkärin hoitoonmääräämispäätöksen. Ratkaisu on perustunut tuolloin voimassa olleeseen hallintolainkäyttölakiin. Se on ratkaistu vahvennetussa kokoonpanossa, ja siihen on viitattu hallintoprosessilakia koskeneen edellä mainitun hallituksen esityksen 109 §:n 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa nyt, että toisin kuin hallintolainkäyttölain aikana päätöksen tehneellä viranomaisella eli tässä tapauksessa sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavalla ylilääkärillä, on tuon lain sijaan tulleen hallintoprosessilain nojalla oikeus hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimen päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on kumonnut viranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä. Tämän vuoksi hallintoprosessilain 109 §:n 3 momenttia ei ole syytä tulkita ainakaan laajemmin kuin hallintolainkäyttölain vastaavaa säännöstä.

Mielenterveyslain 12 a §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 199/2014 vp) on todettu, että sairaalan tulisi sopia ulkopuolisen lääkärin käytöstä tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevassa menettelyssä esimerkiksi terveyskeskuksen tai toisen sairaalan kanssa. Sopimus tehtäisiin toimintayksikköä ylläpitävien julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden kesken. Näin ulkopuoliselle lääkärille itselleen ei syntyisi toimeksiantoon liittyvän henkilökohtaisen intressin perusteella sellaista sidonnaisuutta potilasta hoitavaan sairaalaan, joka vaarantaisi hänen riippumattomuutensa lausunnon antajana. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tällaista järjestämisvastuuta, joka HUS-yhtymällä sairaalan ylläpitäjänä on, ei voida pitää hallintoprosessilain 109 §:n 3 momentissa tarkoitettuna yleisen edun valvomisena. Valitusoikeutta päätöksestä, jolla hoitoonmääräämispäätös on jätetty vahvistamatta, ei voida perustella myöskään pyrkimyksellä potilaan oikeusturvan valvomiseen.

Asiassa ei ole osoitettavissa muuta tahoa kuin asianomaisen sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri, jonka tulee valvoa sitä yleistä etua, joka liittyy tahdonvastaisen hoidon toteuttamiseen. HUS-yhtymällä ei näin ollen voida katsoa olevan valvottavanaan sellaista hallintoprosessilain 109 §:n 3 momentissa tarkoitettua yleistä etua, jonka perusteella yhtymä saisi hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla ylilääkärin tekemä hoitoonmääräämispäätös on jätetty vahvistamatta.

Edellä esitetyillä perusteilla HUS-yhtymän valituslupahakemus on jätettävä tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä, Anne Nenonen, Jaakko Autio ja Antti Belinskij. Asian esittelijä Marita Eeva.