Korkeimman hallinto-oikeuden katsaus – korona, Haipa ja strategia

Ylituomaripäivät, 25.11.2021, Vaasa

Presidentti Kari Kuusiniemi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ylituomaripäivien osanottajat, ärade deltagare i överdomardagen,

onpa erinomaisen mukavaa päästä tapaamaan teitä tässä tärkeässä kokoontumisessa kasvotusten parin vuoden tauon jälkeen! Parina edellisenä vuotena päivittelin joukon vaihtumista, joskin viime vuonna ennakoin joutuvani keksimään puheelleni uuden aloitustavan. Näin onkin, nyt on hieno joukko kasassa ja uusimpana teistä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ylituomari Tiina Hyvärinen.

Puheenvuorossani käsittelen aluksi oikeuslaitoksen ja erityisesti hallintotuomioistuinkentän ajankohtaisasioita ja välitän sen jälkeen katsauksenomaisesti KHO:n kuulumisia.

Oikeusvaltio

Oikeusvaltiokeskustelu niin Euroopan unionissa kuin Suomessakin käy vilkkaana. Puola on uhmannut unionin tuomioistuimen päätöstä ja sille on asetettu miljoonan euron päiväkohtainen uhkasakko. Vastikään maan perustuslakituomioistuin kieltäytyi tunnustamasta unionioikeuden etusijaa ja katsoi Puolan perustuslain syrjäyttävän sen kanssa ristiriidassa olevat EU-säännökset. Poliittisessa keskustelussa jopa Polexit on esillä, joskaan Puolan hallituskaan ei unionista saatavan taloudellisen edun vuoksi tahtoisi unionista lähteä. Voi olla, että kansa vaihtaisi hallituksen, joka ei voisi ostaa kannatusta runsailla EU-tuilla.

Tällä hetkellä huoli tuomioistuinten riippumattomuudesta Suomessa ei kuulu yhteiskunnan polttavimpiin ongelmiin. Nyt on tärkeintä vahvistaa sisäisesti tuomioistuinten osaamista ja menettelyjä sekä turvata riittävät resurssit, jotta voimme varmistaa oikeusvaltion toimivuuden päivittäisessä toiminnassamme, ratkaisu kerrallaan. Paikallaan on silti seurata kehitystä naapurimaissa samoin kuin kotimaisia merkkejä mahdollisista riippumattomuutta uhkaavista trendeistä. Niihin on reagoitava ajoissa; perustuslain avaaminen ei käy hetkessä.

Tämän vuoksi otin maaliskuussa Hallintotuomioistuinpäivän puheessani esille kysymyksen oikeusvaltion määräaikaishuollon tarpeesta Suomessakin. Viittasin siihen, että esimerkiksi ylimpien tuomioistuinten tuomareiden määrästä ja eläkeiästä ei säädetä perustuslaissa, jolloin vahva hallitus heikon parlamentin tuella voisi teoriassa ajaa läpi tuomioistuinten riippumattomuutta loukkaavia uudistuksia tavallisina lakeina, yksinkertaisella enemmistöllä. Tällainen työhän on Ruotsissa parhaillaan käynnissä, ja Norjassa komitea on viime vuonna tehnyt lukuisia ehdotuksia tuomioistuinten riippumattomuuden vahvistamiseksi. Mitään akuuttia tai edes kaukaisesti mahdollista konkreettista uhkaa en silloin havainnut enkä havaitse nytkään. Tapahtumat ympäröivässä maailmassa kuitenkin ovat osoittaneet, että hyvin yllättäviä tapahtumia on sattunut. Niihin tulee varautua silloin, kun tilanne yhteiskunnassa on rauhallinen. Kriisin häämöttäessä yksituumaisuutta uudistuksille on vaikeampi löytää.

Oikeusministeriö järjestikin 11.11.2021 EU:n oikeusvaltioraporttiin liittyen tilaisuuden oikeusvaltion tilasta ja mahdollisista uhkista. Ministeriö on niin ikään vastikään asettanut työryhmän selvittämään hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti tuomioistuinten oikeudenkäytön kehityssuuntia ja nykyisen tuomioistuinrakenteen tarkoituksenmukaisuutta; toimeksiantoon sisältyy myös tuomioistuinten riippumattomuuden takeiden arviointi. Oikeusvaltiorintamalla on muutoinkin aktiivista. Helsingin yliopistossa on vireillä korkeatasoinen tutkimushanke oikeusvaltiokehityksestä EU:ssa. Helsingin yliopistossa on vastikään aloittanut Oikeusvaltiokeskus, jonka toiminta keskittyy enemmänkin oikeusvaltio-osaamisen välittämiseen Euroopan unionin ulkopuolelle, myös kehittyviin maihin. Hanke linkittyy vahvasti ulkoministeriöön.

Hallintotuomioistuimilla on tärkeä rooli oikeusvaltion ylläpitäjänä. Oikeusvaltio Suomessa jaksaa yleisesti ottaen hyvin. Maailman oikeusvaltioindeksissä kuluvana vuonna Suomi on edelleen kolmantena Tanskan ja Norjan perässä, rakasta länsinaapuria edellä. Syyskuun lopussa julkaistussa EU-komission oikeusvaltioraportissa Suomi sai erinomaiset arviot. Oikeuslaitoksen riippumattomuus ja myös kansalaisten luottamus siihen on korkealla tasolla.

Tuomioistuinvirasto lähentää tuomioistuimia, KKO läheinen kumppani

Vuoden 2020 alussa toimintansa aloittanut Tuomioistuinvirasto on jatkanut korona-ajan skype-palavarien järjestämistä joka toinen viikko. Langoilla on lähes 100 tuomioistuinten johtohenkilöä. Nämä tapaamiset edistävät tiedonvaihtoa, keskustelua parhaista käytännöistä sekä lisäävät merkittävästi tuomioistuinten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä on oikea suunta.

Tuomioistuinvirasto toimii tuomioistuimia kohtaan lojaalisti ja pyrkii käytössään olevilla resursseilla täyttämään palvelutehtäväänsä. Ylin päättävä elin on pääasiassa tuomioistuinten edustajista koostuva johtokunta. Tässä ei ole moitteen sijaa. Sitä vastoin näyttää siltä, että keskeisetkään yhteiskunnan toimijat eivät aina miellä tuomioistuinten, varsinkaan perustuslaillisen asemansa vuoksi erityisasemassa olevien korkeimpien oikeuksien, ja Tuomioistuinviraston välisiä suhteita ja tehtävänjakoa. Yksi merkki tästä saatiin tänä syksynä, kun korkeimmille oikeuksille eduskunnan lakivaliokunnasta osoitettu valtion talousarviota koskeva lausuntopyyntö peruutettiin - Tuomioistuinviraston lausunnon katsottiin riittävän. Samoin on viitteitä siitä, että ministeriöissä eräiden lainsäädännön valmisteluhankkeiden yhteydessä ajatellaan Tuomioistuinviraston edustuksen korvaavan tuomioistuinten äänen.

Lainaan tässä katkelman korkeimman oikeuden presidentin Tatu Leppäsen puheesta Oikeusvaltioseminaarissa 11.11.2021: ”Myös muiden toimijoiden on tärkeää havaita, mikä on yhtäältä tuomioistuinten ja toisaalta Tuomioistuinviraston asema ja tehtävä. Tuomioistuinvirasto ei ole tuomioistuin, vaan erityislaatuinen hallintoviranomainen, eikä Tuomioistuinvirastossa ole yhtäkään tuomarin virkaa. Tuomiovaltaa käyttävät tuomioistuimet, ylimmässä asteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus, jotka perustuslain mukaan myös valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Tuomioistuinlaissa säädetään tarkemmin ylimpien tuomioistuinten asemasta ja kuulemisesta myös tuomioistuinten hallintoa koskevissa asioissa. Uskon, että tuomioistuinlaitoksen hallinnollinen asema sekä Tuomioistuinviraston ja tuomioistuinten rooli siinä kirkastuu jatkossa eri toimijoiden välisessä hyvässä yhteistyössä.”

Tähän voin kaikin osin yhtyä. Tuomioistuinvirasto on tuomioistuinten riippumatonta toimintaa tukemaan perustettu hallintoviranomainen. Sen ylijohtaja ei tuossa roolissaan ole tuomari (vaikka Riku Jaakkola onkin taustaviraltaan käräjäoikeuden laamanni), eikä Tuomioistuinvirasto rinnastu esimerkiksi Syyttäjälaitokseen, jota valtakunnansyyttäjä valtakunnan ylimpänä syyttäjänä johtaa.

Korkeimpien oikeuksien yhteistyö jatkuu erinomaisena. Epämuodolliset kontaktit presidenttien ja kansliapäälliköiden kesken erinäisissä tuomioistuinten asemaan, budjettiin ja lausuntoasioihin liittyvissä kysymyksissä ovat tiiviit ja lämpimät. Yhteistoimin Rovaniemellä syyskuun alussa järjestetty Pohjoismaiden ylimpien tuomioistuinten presidenttien seminaari oli todellinen menestys. Pohjoismaisten kollegojen tapaaminen kahden vuoden koronatauon jälkeen oli mieliinpainuva kokemus. Suunnitteilla on myös KKO:n ja KHO:n yhteinen seminaari päätösten kirjoittamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Korona

Olemme nyt eläneet korona-aikaa runsaat puolitoista vuotta. Korona on muuttanut syvällisesti työtapoja hallintotuomioistuimissa. Esimerkiksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa siirryttiin keväällä 2020 laajaan etätyömoodiin, mukaan lukien (sisäiset) istunnot. Tämä oli mahdollista vain kansliapäällikön ja hänen tiiminsä ennennäkemättömän uutteralla ja kekseliäällä työllä. Toisaalta: ilman siirtymistä samanaikaisesti laajalti sähköiseen asianhallinta- ja toiminnanohjausjärjestelmään eli Haipaan tämä ei mitenkään olisi ollut mahdollista. Eri tehtävissä toimivalta henkilöstöltä tämä muutos on vaatinut paljon uuden opettelua. Toiset ovat osanneet opastaa Haipan käytössä, jotkut ovat joutuneet opettelemaan käyttämään tietokonettaan täysin aiemmasta poikkeavalla tavalla. Tästä on suoriuduttu kokonaisuutena arvioituna uskomattoman hyvin!

Ongelmiakin on ollut. Työkaverikontakteja kaivattiin, etäpalaverit ovat läsnäoloa kuormittavampia, työpäivät venyvät, työolosuhteet kotona eivät välttämättä ole optimaaliset, joskus yhteydetkin pätkivät. Toisille etäily on antanut vapautta järjestää työpäivänsä joustavasti, mahdollisuuksia käyttää työmatkoilta säästynyttä aikaa perheasioihin, harrastuksiin tms. KHOlaiset tuntien, aika usein myös työskentelyyn, mikä on yksikön johtamisen kannalta todella iso haaste. Itsensä johtamisen tulisi johtaa siihen, että työpäivällä on alku ja loppu. Johto voi lähinnä vain tähän kannustaa.

Vielä 2.9.2021 KHO:n vuosipäiväkahvit jouduttiin järjestämään virtuaalisesti. Virkistyspäivä sentään kyettiin pitämään, tosin neljässä ryhmässä ja ulkoilupanotteisesti. Tutustuimme muun muassa väistötilojemme ympäristössä arkkitehtonisesti mielenkiintoiseen rakennuskantaan asiantuntijan opastuksella.

Nyt parisen kuukautta olemme toimineet hybridimallilla, lähi- ja etätyötä lomittaen. Myös kansliatehtävissä on edelleen mahdollisuus myös etätyöhön, toisin kuin ennen koronaa. Ainakin isompien kokoonpanojen istuntoja on pidetty enimmäkseen läsnä ollen. Juuri tällä viikolla suunta taas kääntyi. Joustavalla mallilla pyritään turvaamaan kunkin työtehtävän tarpeista ja asianomaisen työntekijän toiveista lähtevä mahdollisimman hyvä lopputulos. Lainkäyttöhenkilöstöstä osa tekee työnsä valtaosin toimistolla, osa tekee luku- ja kirjoittamisurakkaansa myös kotioloissa. Tärkeää on kuitenkin erilaisin järjestelyin varmistaa, että ihmiset kohtaavat toisiaan eikä kukaan erakoidu omiin oloihinsa. Lähikontaktit kahviporukoissa ja lounaspöydissä vahventavat yhteen kuuluvuutta ja parantavat työilmapiiriä sekä varmistavat myös tiedon välittymisen – usein virallisia kanavia tehokkaammin.

Haipa sähköisti lainkäytön

Toiminnan siirtäminen etätyöpainotteiseksi ei mitenkään olisi ollut mahdollista ilman Haipaa. Teimme välttämättömyydestä hyveen: oli pakko opetella uuden järjestelmän käyttöä samalla kun muutoinkin totuttelimme skype-istuntoihin ja -kokouksiin. Valinnanvaraa ei ollut. Kokonaisuutena tämä sujui loistavasti. Olen varma, että kukaan ei helmikuussa 2020 olisi uskonut, jos hänelle olisi kerrottu, kuinka työskentely kahden kuukauden päästä sujuu.

Rehellisyyden nimissä on tietenkin tunnustettava, että sähköisten menettelyjen lisääntyminen yhdistettynä Haipan käyttöönottoon ei ole sujunut vailla ongelmia. KHO:n näkökulmasta Haipa on vahvimmillaan valituslupa-asioissa. Kun juttu on istunnossa perusteellisesti pureksittu ja päädytty hylkäämään valituslupahakemus, päätös voidaan yleensä sähköisesti allekirjoittaa istunnossa. Siitä se rivakasti siirtyy annettavien päätösten työjonoon ja lähtee vastaanottajille joskus jopa samana päivänä. Tämä on selkeä parannus aikaisempaan. Sitä vastoin monimutkaisempia asioita varten, joissa tehdään pitkiä päätöksiä, Haipan kehitystyötä on jatkettava. Hakutoimintoja ja raportointivälineitä on parannettava. Joskus myös järjestelmän hitaus on puuduttavaa.

Digitaaliseen maailman siirtymistä on vaikeuttanut lähikontaktien välttäminen korona-aikana. Juuri alkuvaiheissa olisi ollut tärkeää opetella yhdessä, konkreettisiin tilanteisiin liittyen sähköisen menettelyn niksejä. Muutoinkin tottuminen uusiin työtapoihin on joillekuille helpompaa kuin toisille. Tuomareiden työhön keskeisesti kuuluva valtavien tekstimassojen lukeminen, omaksuminen ja analysointi tietokoneen näytöltä voi tuntua ylivoimaiselta kaikkien muiden muutospaineiden rinnalla. Kun laadukkaan työn ja oikeusturvan antamisen eetos on juuri niin vahva kuin sen pitää ollakin, meidän pitää varmistaa, että kaikki saavat tehdä työtään luottaen siihen, että heillä on mahdollisuus tehdä se laadukkaasti.

Työtilanteesta

Vuoteen 2021 valmistauduttaessa tavoitteena oli rekrytoida siirtyviä määrärahojakin hyödyntäen runsaasti määräaikaista henkilöstöä. Tavoitteena oli painaa vireillä oleva asiamäärä – balanssi – mahdollisimman alas, jotta pääsisimme käynnistämään seuraavan vuoden ikään kuin puhtaalta pöydältä. Tässä on onnistuttu ennakoituakin paremmin. Tätä kirjoittaessani balanssi on alle 2 400, kun vuodesta 2005 lähtien katsomani tilastot osoittavat, että alhaisin seuraavalle vuodelle siirtyneiden juttujen määrä on ollut 2 866 (vuonna 2006). Tämä on huikea tulos, josta koko henkilökunta ansaitsee sydämellisen kiitoksen! Ja vielä vuotena, jolloin kimpussamme on korona, olemme siirtyneet väistötiloihin ja Haipa on edelleen kehitys- ja opetteluvaiheessa. Uskomatonta tulosta toki on vauhdittanut sisään tulleiden asioiden määrän väheneminen.

Viime vuonna saatujen pysyvien virkojen myötä KHO:ssa on 107 vakinaista virkaa, joista 22 on oikeusneuvoksia. Kun vireillä olevien asioiden määrä on kehittynyt näin suotuisasti, lähdemme ensi vuoteen enää vain yhdellä määräaikaisella tuomarilla. Periaatteellisista riippumattomuusnäkökohdista lähtien tämä on oikea suunta. Haikeaa on silti luopuminen osasta erinomaisen päteviä kollegoja, jotka ovat olleet tekemässä tätä tulosta.

Strategia ja sen kärkihankkeet

Aloitettuani nykyisessä virassani käynnistin strategiatyön syksyllä 2018. Kesällä 2021 strategia hyväksyttiin. Valmisteluprosessi oli ennakoitua pitempi, sillä korona esti tärkeitä lähikokoontumisia, mutta lopulta pitempi tuumausaika saattoi olla eduksikin. Strategiatyön keskeisimmät periaatteet olivat, että työ tehdään pääosin itse eikä suinkaan ulkopuolisten konsulttien voimin ja että koko henkilöstö mukana prosessissa. Visuaalisesti kauniin strategiajulkaisun ulkoasun suunnittelussa käytimme asiantuntija-apua ja yhdessä virtuaalitapaamisessa konsultti vauhditti asioiden käsittelyä.

Strategiatyön aluksi eri henkilöstöryhmien edustajista kokoonpantu valmisteluryhmä teki askelmerkit itse strategiatyölle, minkä jälkeen niin ikään kaikkien henkilöryhmien edustajista koostunut strategian projektiryhmä teki varsinaisen strategian. Ryhmä tietenkin järjesti useita keskustelu- ja vuorovaikutustilaisuuksia koko henkilöstön aktivoimiseksi. Projektiryhmä viesti sisäisesti työn etenemisestä säännöllisesti.

Tämän KHO:n ensimmäisen strategian tarkoituksena on sitouttaa koko henkilöstö, lisätä tietoisuutta KHO:n tehtävästä ja sen suorittamisesta sekä pyrkiä tiettyihin muutoksiin (valituslupa-asioiden haltuunoton tehostaminen, päätösten vaikuttavuuden lisääminen). Strategialla ei tietenkään ole tarkoitus vaikuttaa konkreettisesti asioiden ratkaisemiseen ja päätösten lopputuloksiin.

Korkeimman hallinto-oikeuden perustehtävänä ylimpänä hallintotuomioistuimena on ylläpitää osaltaan oikeusvaltion toimintaa takaamalla oikeusturva, varmistamalla hallinnon lainalaisuutta ja ohjaamalla oikeuskäytännön yhdenmukaisuutta. Tätä tehtävää toteutetaan oikeudenmukaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä ja osana eurooppalaista tuomioistuinjärjestelmää.

KHO:n toimintaa ohjaavat arvot sisällytettiin strategiaan koko henkilökunnalle suunnatun äänestyksen pohjalta. Arvoiksi kirjattiin oikeudenmukaisuus, riippumattomuus, luotettavuus, ja asiantuntevuus.

Keskeiset päämäärät määriteltiin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, toimintaprosessien ja henkilöstön kannalta seuraavasti: KHO tunnetaan luotettavana ylimmän tuomiovallan käyttäjänä hallintoasioissa. Päätökset ovat korkealaatuisia ja oikea-aikaisia, ja niistä viestitään aktiivisesti. Toimintaprosessit ja sähköiset työvälineet palvelevat laadukasta ja tehokasta päätöksentekoa ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. KHO on tunnettu ja kiinnostava työnantaja, jonka tärkein voimavara on sitoutunut ja osaava henkilöstö.

Tältä pohjalta asetin syksyllä 2021 kolme kärkihanketta strategian täytäntöön panemiseksi. Ensinnäkin perustettiin päätösten uutta kirjoittamistapaa pohtiva työryhmä. Ennakkopäätösten kirjoittamisessa tulee jatkossa pyrkiä tiiviimpään ilmaisuun ja siihen, että korkeimman hallinto-oikeuden päätökset koostuvat lähinnä KHO:n omasta viestistä eivätkä alempien asteiden ratkaisujen sekä osapuolten esittämien näkökohtien selostamisesta. Tällä pyritään ratkaisujen selkeyttämiseen siten, että niiden ohjausvaikutus hallintotuomioistuimiin ja viranomaisiin voisi toteutua mahdollisimman tehokkaasti. Toiseksi kullakin kolmella jaostolla tulee pohtia asioiden haltuunoton tehostamista niin, että sisään tuleviin asioihin päästään heti kiinni ja kullekin asialle valikoituu oikeanlainen jatkokäsittelytapa. Tällä pyritään nopeuttamaan asioiden kiertoa ja vähentämään tilanteita, joissa pitkään vireillä ollut asia joudutaan lähettämään välitoimille taikka jopa pyytämään siinä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu tai järjestämään suullinen käsittely. Kolmas kärkihanke liittyy henkilöstön työhyvinvointiin. Henkilöstö ei ole tärkein voimavaramme vain juhlapuheissa, se on ainoa voimavaramme. Tämänkin vuoden mainio tulos on saavutettu kaikkien henkilöstöryhmien yhteistoiminnalla ja sitoutuneella, uhrautuvalla panoksella. Kääntöpuolena on, että huoleni kaikkien jaksamisesta on suuri.

Kaikki kärkihankkeet liittyvät toisiinsa ja samalla edellä mainitsemaani tavoitteeseen alentaa balanssia. Kun vireillä olevien asioiden määrä vastaa noin puolen vuoden ratkaisukapasiteettia, voimme hengittää vapaammin ja lieventää työn pakkotahtisuutta. Valituslupa-asioiden jaottelu eri ryhmiin haltuunoton tehostamiseksi tarjoaa mahdollisuuden lyhentää keskimääräistä käsittelyaikaa sekä antaa tilaa keskittyä kiperimpien tapausten ratkaisemiseen ja niissä annettavien päätösten huolelliseen perustelemiseen. Tämä kaikki on omiaan parantamaan työhyvinvointia. Vaikka KHO ei jatkossakaan ole vain ennakkopäätöstuomioistuin, uuden hallintoprosessilain tavoitteena on ollut vahventaa päätöstemme ohjaavaa roolia. Me liikumme tietenkin lainsäätäjän viitoittamaan suuntaan.

KHO:n toiminnan tulos näkyy siinä, että kykenemme ratkaisemaan käsiteltäväksemme saatetut asiat ripeästi ja perustelemaan asiaratkaisut selkeästi ja uskottavasti. Vaikka tämä korostaa lainkäyttöhenkilöstön roolia, jokaisen työpanos tämän tuloksen saavuttamiseksi on tärkeä. Päätösten tekemistä istunnossa edeltävät useat tärkeät vaiheet kirjaamisesta lähtien. Asioiden esivalmistelussa jaostotoimistojen henkilöstöllä on keskeinen rooli. Edelleenkin asiakirjoja on jonkin verran kopioina ja posti kulkee. Tietopalvelu tukee toimintaa niin sähköisesti kuin paperimuodossa. Asian ratkaisemisen jälkeen päätökset tulee kyetä expedioimaan luotettavasti ja ripeästi sekä toimittamaan jakelu täsmällisesti. Maksut on perittävä, palkat on maksettava, lomat hyväksyttävä. Päätöksistä on tiedotettava osaavasti, ja sisäinen viestintä on ratkaisevan tärkeää. Haipa-järjestelmässä tekninen tuki niin tietoliikenneyhteyksissä kuin itse järjestelmän käyttämisessä on korvaamatonta. Sen huomaa varsinkin silloin, kun järjestelmät eivät toimi. Vaikka päätöksen alla on vain esittelijän ja tuomareiden nimet, päätös on ryhmätyön tulos. Jos jokin lenkki pettää, homma ei toimi. Päätösten laadun kehittäminen ja käsittelyaikojen lyhentäminen onnistuu vain hyvinvoivassa työyhteisössä, jossa kaikki antavat arvon toisten työlle.

Poimintoja KHO:n ratkaisutoiminnasta

Ajattelin lopuksi lyhyesti kertoa kuluneen vuoden ratkaisutoiminnasta. Heti kuluvan vuoden ensimmäinen vuosikirjaratkaisu oli periaatteellisesti merkittävä. Kunnan vammaispalvelupäällikön asumisyksiköihin koronaepidemian vuoksi määräämä vierailukielto katsottiin valituskelpoiseksi hallintopäätökseksi (KHO 2021:1). Kuten äskettäin edesmennyt oikeusneuvos Matti Pellonpää kirjoittaa Lakimieslehdessä 6/2021 (s. 940), KHO:n ratkaisu merkitsi sellaista perusoikeuskontrollia, joka on hyvin rinnastettavissa esimerkiksi Itävallan perustuslakituomioistuimen lukuisiin päätöksiin.

Toinen vahvasti perustuslakiin kytkeytyvä ratkaisu koski ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä (KHO 2021:140). Opiskelijan valitus hylättiin: enemmistö katsoi, ettei pakkojäsenyyttä koskeva säännös ollut perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain (negatiivinen yhdistymisvapaus) kanssa, kun taas vähemmistö eli kaksi jäsentä eivät katsoneet ristiriitaa olevan lainkaan.

Mediahuomiota keräsi asiakirjajulkisuutta koskenut ratkaisu KHO 2021:152 (osin ehkä siksikin, että asiassa valittajana hallinto-oikeudessa oli toimittaja). Kysymys oli siitä, että oikeuskanslerinvirasto oli julkisuuslain 5 §:n 4 momenttiin viitaten kieltäytynyt luovuttamasta viestejä, jotka koskivat oikeuskanslerin neuvoja ministerille koskien tämän suunniteltua jäsenyyttä pankin hallituksessa. Hallinto-oikeus oli katsonut, että kysymys ei ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitetuista sisäisistä valmisteluasiakirjoista. Korkein hallinto-oikeus päätyi samaan lopputulokseen, mutta katsoi myös, ettei kysymys ollut saman viranomaisen sisäisistä asiakirjoista. Vaikka hallintotuomioistuimet eivät näin ollen ottaneet kantaa siihen, olisivatko asiakirjat joltain osin salassa pidettäviä (ne ratkaisivat vain sen, että asiakirjat eivät jääneet julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle), lehtitietojen mukaan oikeuskanslerinvirasto luovutti mainitut tiedot KHO:n päätöksen jälkeen.

Kuluvana vuonna KHO:een on saapunut ainakin pari sataa liikennevirhemaksuja koskevaa menetetyn määräajan palauttamista koskevaa hakemusta. Useissa tapauksissa hakemuksiin on suostuttu, kun päätösten lähettäminen ja niiden postittaminen on takkuillut. Asiaan liittyy aitoja oikeusturvaongelmia, kun esimerkiksi auto- ja kuljetusliikkeiden käyttövastaavat ovat voineet saada automaattisen liikennevalvonnan seurauksena liikennevirhemaksuja, joita koskevat päätökset eivät koskaan ole tulleet perille. Seurauksena saattaa olla ajokielto.

Ennakkoratkaisupyyntöjä on tehty useita. Tuoreimpina autovero (2021:153) ja kuvaohjelma (2021:151), mutta myös aseiden deaktivointiin liittyvä 2021:51. Laskujeni mukaan unionin tuomioistuimessa on vireillä ainakin seitsemän KHO:sta lähetettyä asiaa ja ainakin neljässä on jääty odottamaan unionin tuomioistuimen ratkaisua.

Arvioni mukaan eri asiaryhmien juttuja on aikaisempia vuosia enemmän ratkaistu myös jaostoplenumeissa. Näitä laajan kokoonpanon käsittelyjä on ollut muun muassa ulkomaalaisasioissa, vammaispalveluasioissa, rakennussuojeluasioissa ja kunnallisasioissa. Tuorein esimerkki koko jaoston istunnossa ratkaistusta asiasta on KHO 2021:160, jossa KHO totesi, että arvioitaessa unionin kansalaisen käännyttämistä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumisen perusteella on otettava huomioon, että kysymyksessä on poikkeus unionin kansalaisen vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaista poikkeusta on tulkittava suppeasti. Asianomaisen syyksi luetuista rikoksista oli asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä kulunut jo noin kolme vuotta, eikä hänen ollut esitetty syyllistyneen tuona aikana uusiin rikoksiin. Hän oli esittänyt selvitystä työllistymisestään ja hänen elämäntilanteensa Suomessa vaikutti vakiintuneen. Tämän vuoksi ja kun otettiin huomioon rikosten laatu sekä unionin oikeuden tulkintavaikutus, muutoksenhakijan käyttäytymisen ei asiaa kokonaisuutena arvioiden voitu katsoa muodostavan ulkomaalaislain 156 §:ssä tarkoitettua yhteiskunnan olennaiseen etuun vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa.

Katselmuksia on toimitettu ympäristö- ja maankäyttöasioissa. Näin tehtiin esimerkiksi Soklin kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa-asiassa elo-syyskuun vaihteessa. Kuluvana vuonna on järjestetty kaksi suullista käsittelyä (yhdenvertaisuuslain mukaisia kohtuullisia mukautuksia koskevassa lentomatkustajaa koskevassa asiassa ja ulkomaalaisasiassa). Käsittelyt pidettiin väistötilojen takia KKO:ssa, mistä välitän tässäkin kiitoksen!

Luottavaisina tulevaisuuteen

Kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen erityisesti kriisien aikana on keskeisesti tuomioistuinten vastuulla. Vaikeina aikoina hallintotuomioistuinten ydintehtäviin kuuluu sen varmistaminen, että myös kaikkein huono-osaisimmat saavat heille lain mukaan kuuluvat sosiaalipalvelut ja ettei kansalaisten oikeuksia rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta. Onnistuminen siinä lisää kansalaisten luottamusta paitsi tuomioistuimiin myös yhteiskunnan toimintaan, millä puolestaan on merkittävä vakautta ja yhteiskuntarauhaa edistävä ulottuvuus. Mutta pandemian hallintaan saamisen jälkeen on aika saada talous toimimaan, investoinnit käyntiin ja vienti vetämään. Tämä on poliittisten päättäjien, elinkeinoelämän ja eri sidosryhmien vastuulla.

Hallintotuomioistuinten rooli tässä kokonaisuudessa on merkittävä. Meidän on kyettävä ratkaisemaan esimerkiksi ympäristöön ja maankäyttöön, julkisiin hankintoihin ja verotukseen liittyvät muutoksenhaut ripeästi, asiantuntevasti ja ennustettavasti, tietenkään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksista tinkimättä. Tämä edellyttää resurssien tehokasta käyttöä ja myös jonkinasteista priorisointia. Tuomioistuinten perusrahoituksen krooniseen vajaukseen on pyritty vaikuttamaan hyvässä yhteistyössä korkeimman oikeuden ja Tuomioistuinviraston kanssa, ja eduskunnan lakivaliokunta on osoittanut asiallemme ymmärtämystä. Tuomioistuinmenot ovat oikeusvaltion ylläpitämisen hinta. Samalla nämä valtion talousarviossa pienet menot tuovat suuret kerrannaisvaikutukset yhteiskuntaan ja talouteen.

Kuten viime vuoden puheessani ennakoin, korkein hallinto-oikeus on siirtynyt helmikuun alussa väistötiloihin Hakaniemeen. Perinteiset toimitilat remontoidaan kokonaan ja remontin pitäisi valmistua loppuvuonna 2023, jolloin toiminta täyssaneeratuissa tiloissa Kasarmitorin varrella alkaisi vuoden 2024 alussa.

Toivotan teille kaikille voimia ja kiitän erinomaisesta yhteistyöstä! Jag önskar er alla krafter och tackar för utmärkt samarbete!

Julkaistu 25.11.2021