10.12.2020/4339

Vantaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostassa olleiden kahden nuoren sijaishuolto päättyi heidän täysi-ikäistyttyään, ja he siirtyivät Vantaan lastensuojelun jälkihuollon asiakkaiksi. Sijaishuollon päätyttyä kumpikin nuori asui Helsingissä.

Helsinki järjesti nuorille päihdevierotushoitoa ja toiselle nuorista tukiasunnon, joita se piti tarpeellisina jälkihuollon palveluina. Helsinki haki hallinto-oikeudessa hallintoriitahakemuksella näistä palveluista aiheutuneiden kustannusten korvaamista Vantaalta lastensuojelulain 16 b §:n 1 momentin nojalla. Vantaa kiisti kustannusvastuunsa ja vetosi siihen, ettei nuorten jälkihuollon asiakassuunnitelmiin ollut kirjattu kyseisiä palveluita eikä Helsinki ollut ennen palveluiden järjestämistä pyrkinyt myöskään yhteistyöhön Vantaan kanssa mainitussa säännöksessä edellytetyllä tavalla.

Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen ja velvoitti Vantaan korvaamaan Helsingin järjestämien jälkihuollon palveluiden kustannukset. Hallinto-oikeuden mukaan Vantaan korvausvastuuta ei poistanut yksin se, että jälkihuollon asiakassuunnitelmiin ei ollut kirjattu päihdepalveluita, koska Helsingin järjestämiä palveluita oli pidettävä nuorten tarpeeseen nähden tarpeellisina jälkihuollon palveluina. Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että Vantaa ei voinut vapautua kustannusvastuustaan pelkästään sillä perusteella, että Helsinki ei ollut toiminut yhteistyössä Vantaan kanssa ennen palveluiden järjestämistä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Vantaan valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Lastensuojelulaki 16 a § 3 momentti, 16 b § 1 momentti, 75 § 1 momentti ja 76 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Anne Rautiainen.