KHO:2021:189
Asiassa oli kysymys lentoliikenteen harjoittajan velvollisuudesta yhdenvertaisuuslaissa ja vammaisyleissopimuksessa tarkoitettuihin kohtuullisiin mukautuksiin. Vammainen henkilö, jonka polvi oli leikkauksessa jäykistetty, oli joutunut ostamaan kolme vierekkäistä paikkaa lennolle.
Korkein hallinto-oikeus totesi ensinnäkin, että asiassa oli arvioitavana palveluntarjoajan velvollisuus ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että liikuntavammainen henkilö olisi voinut vammansa vuoksi tarvitsemastaan lisätilasta huolimatta matkustaa yhdenvertaisesti vammattomien henkilöiden kanssa.
Sitä, että Finnair Oyj oli järjestänyt liikuntavammaiselle henkilölle kolme vierekkäistä istuinta, ei voitu pitää riittävänä toimenpiteenä, koska henkilö oli joutunut maksamaan lentomatkastaan lähes kolminkertaisen hinnan verrattuna samassa asemassa olevaan vammattomaan matkustajaan.
Finnair Oyj oli selvittänyt hyväksyttävällä tavalla, että yksittäisen riittävän tilavan istuimen järjestäminen liikuntavammaiselle henkilölle ei ollut ollut lentojen tapahtuma-aikaan mahdollista erityisesti yhtiön sisäisten turvallisuusmääräysten vuoksi. Asiassa oli siten arvioitava, voitiinko Finnair Oyj:lle asettaa kohtuullisia mukautuksia koskevan säännöksen perusteella velvollisuus myöntää lisäpaikkojen hinnasta alennusta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin hallinto-oikeus, että yhdenvertaisuuslain kohtuullisia mukautuksia koskevaa säännöstä ja sen esitöitä ei ollut perusteita tulkita siten, että hinnanalennus tai muu hyödykkeen tai palvelun hintaan kohdistuva toimenpide ei voisi tulla lainkaan kysymykseen kohtuullisten mukautusten toteuttamistapana. Mukautusten oli vastattava vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin, mutta niiden toteuttamistavan valinta kuului lähtökohtaisesti mukautuksiin velvoitetulle. Tähän nähden yksittäisessä tilanteessa tavarasta tai palvelusta myönnettävä hinnanalennus tai muu hintaan tehtävä muutos voi olla osapuolten kannalta perustelluin tai jopa ainoa tapa toteuttaa sellaiset kohtuulliset mukautukset, joilla tavara tai palvelu tuli vammaisen henkilön saataville yhdenvertaisesti. Se, mikä vaikutus kohtuullisina mukautuksina vaadittavalla hinnanalennuksella oli taloudellisille toimijoille sinänsä kuuluvaan hinnoitteluvapauteen, tuli huomioiduksi arvioitaessa vaadittujen mukautusten kohtuullisuutta velvoitetun kannalta.
Kun otettiin huomioon Finnair Oyj:n liiketoiminnan luonne ja laajuus, kyseessä olevan vamman harvinaisuus, se, että liikuntavammainen henkilö oli varannut matkansa hyvissä ajoin ennen haluttua matkustuspäivää, sekä lentolippujen luonteeseen kuuluva hinnoittelun dynaamisuus, lisäpaikkojen hintoihin kohdistuvaa alennusta liikuntavammaisen henkilön yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi ei voitu pitää Finnair Oyj:n kannalta kohtuuttomana alennuksen suoran kustannusvaikutuksen osalta. Finnair Oyj ei ollut myöskään osoittanut, että liikuntavammaiselle henkilölle varatuista lisäpaikoista perittävään hintaan tehtävällä alennuksella olisi ollut sellaisia myönnettävän alennuksen suuruudesta riippumattomia lennon kokonaiskannattavuuteen ulottuvia vaikutuksia, joita olisi voitu pitää Finnair Oyj:n kannalta kohtuuttomina tai joiden olisi voitu katsoa rajoittavan sen hinnoitteluvapautta suhteettomalla tavalla.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen siltä osin kuin lautakunta oli katsonut Finnair Oyj:n laiminlyöneen kohtuullisten mukautusten järjestämisen liikuntavammaiselle henkilölle ja siten syrjineen häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain vastaisesti.
YK:n vammaisyleissopimus 1 ja 2 artikla, 5 artikla 3 kohta sekä 18 artikla
Yhdenvertaisuuslaki 1 §, 2 § 1 momentti, 4 § 4 momentti, 8 § 2 momentti sekä 15 ja 28 §
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006 ja sitä koskeva Euroopan komission tulkintaohje Brussels 11.6.2012 SWD(2012) 171 final
Päätös, jota valitus koskee
Helsingin hallinto-oikeus 20.12.2019 nro 19/0928/2
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta oli päätöksellään 20.4.2017 (dnro 102/2016) yhdenvertaisuusvaltuutetun 4.3.2016 tekemän hakemuksen johdosta katsonut, että Finnair Oyj (jäljempänä myös Finnair) oli laiminlyönyt lentoliikennepalveluja tarjotessaan kohtuullisten mukautusten järjestämisen asiaan osalliselle, joka erityislaatuisen liikuntavammansa vuoksi tarvitsi matkustamiseen useamman penkin, ja siten syrjinyt häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain vastaisesti. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta oli kieltänyt Finnair Oyj:tä uusimasta tai jatkamasta asiaan osalliseen tai muihin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää lentoliikennepalveluissa.
Lautakunta oli lausunut asian arviointinaan muun ohella seuraavaa:
Olettama kohtuullisten mukautusten epäämisestä
Finnair Oyj on lentoliikennepalveluja ammattimaisesti yleisön saataville tarjoava Suomeen rekisteröity yritys, jota on näin ollen pidettävä yhdenvertaisuuslain tarkoittamana palveluntarjoajana. Hakija on selvittänyt, että lentoliikennepalveluja käyttävä asiaan osallinen on liikuntavammastaan johtuen maksanut lentomatkastaan muihin matkustajiin nähden kolminkertaisen hinnan.
Hakija on esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella syrjintäolettama on syntynyt ja todistustaakka kääntyy. Vastaajan on olettaman kumotakseen näytettävä, ettei se ole laiminlyönyt kohtuullisten mukautusten järjestämistä asiaan osalliselle ja siten syrjineen häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaisen syrjintäkiellon vastaisesti.
Vastaajan menettelyn arviointi
Yhdenvertaisuuslain soveltamisala
Sekä hakija että vastaaja ovat kirjelmissään viitanneet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (No 1107/2006) vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä sekä asetuksen tulkintaohjeeseen (Brussels 11.6.2012, SWD(2012) 171 final). Asetuksesta ja sen tulkintaohjeesta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta toteaa, että asetuksessa ei oteta kantaa maksuttomien lisäistuimien tarjoamiseen ja että tulkintasuosituksessa puolestaan yleisesti todetaan ilman viittausta tiettyihin tulkintatilanteisiin asiasta vallitsevan lentoyhtiöiden välillä erilaisia käytäntöjä. Asetuksen merkityksestä käsillä olevan asian oikeudellisen arvion kannalta yhdenvertaisuus- ja tasa- arvolautakunta toteaa, että Euroopan unioni on vuonna 2011 ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen. Kysymyksessä olevan asetuksen sääntelyä ei siten voida katsoa tarkoitetun tulkittavaksi ainakaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja siten myös yhdenvertaisuuslain säännösten vastaisesti siten, että tulkinta olisi vammaisille henkilöille epäsuotuisa.
Vastaajan kohtuullisina mukautuksina esittämät toimenpiteet
Tapauksessa liikuntavammaisen henkilön on tullut ostaa itselleen kolme vierekkäistä istumapaikkaa, joista kaikista hän on joutunut maksamaan basic-lipun hinnan.
Yhdenvertaisuuslain tarkoittamissa kohtuullisissa mukautuksissa on yleisestä esteettömyydestä erotettuna kysymys luonteeltaan tapauskohtaisista, yksittäisessä konkreettisessa tilanteessa vammaisen ihmisen tarpeisiin vastaavista toimenpiteistä, joiden keskeisenä tarkoituksena on varmistaa vammaisen henkilön mahdollisuus nauttia tai käyttää avoimia palveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Erilaisia alennuksia ja niiden henkilöryhmille tuottamia etuja ei voida pitää yhdenvertaisuuslain tarkoittamina kohtuullisina mukautuksina.
Yrityksen hinnoitteluvapaus ja mukautusten taloudelliset vaikutukset
Yhdenvertaisuuslain tarkoittamat kohtuulliset mukautukset ovat tapauskohtaisia ja yhdenvertaisuuslakia sovelletaan nimenomaisesti myös tavaroiden ja palveluiden tarjoajiin, joten yhtiön toiminnan liiketaloudellinen perusta ja vapaus hinnoitella tuotteensa eivät voi sellaisenaan vapauttaa tavaroiden ja palvelujen tarjoajaa yhdenvertaisuuslain mukaisesta velvollisuudesta tehdä kohtuullisia mukautuksia.
Finnair Oyj on pörssiin listautunut liikevaihdoltaan merkittävä valtionyhtiö, jonka harjoittama liiketoiminta on jo itsessään taloudellisilta vaikutuksiltaan huomattavaa. Vaikka vastikkeettomasti annetusta lentolipusta tai lentolipun hinnan huomattavasta alentamisesta seuraisi yhtiölle tulonmenetystä, asiassa on arvioitava molempien osapuolten kykyä selviytyä lipun hinnan aiheuttamasta tappiosta. Kun otetaan huomioon yhtiön aseman ja liiketoiminnan ohella lentolippujen päivittäisestä palvelusta poikkeava luonne ja suhteellinen kalleus yksittäiselle kuluttajalle, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta pitää asiaan osallisen joutumista ostamaan kolme vierekkäistä istumapaikkaa kolmen basic-lipun yhteishinnalla hänen kannaltaan sellaisena kohtuuttomana kustannuksena, jonka vuoksi hänen pääsynsä palvelujen pariin on kokonaan estynyt hinnan takia. Näin ollen yhtiön vetoamaa mukautusta on käsillä olevassa tapauksessa pidettävä puutteellisena.
Lisäksi kohtuullisten mukautusten tapauskohtaisuuden takia niille ei ole tarkoitettu luoda yleisiä käytäntöjä. Käsillä olevassa tapauksessa asiaan osallisen erityislaatuinen vamma on edellyttänyt niin paljon tilaa, että muu keino kuin koko kolmen penkin pituisen penkkirivin hyödyntäminen ei ole tullut mukautuksena kysymykseen. Kun otetaan huomioon asiaan osallisen vamman erityislaatuisuus ja oletettava harvinaisuus sekä kohtuullisen mukautuksen tapauskohtaisuus, tapauksessa tarvittava kohtuullinen mukautus ei yleisemmin vaikuta yhtiön hinnoitteluvapauteen.
Johtopäätös
Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan kohtuullisen mukautuksen tarkoittama toimenpide on ”tarvittava” esimerkiksi silloin, kun jokin palvelu ei ole vammaisen ihmisen saatavilla muihin henkilöihin verrattuna vastaavalla tavalla ilman mukautusta. Lentoliikenteen harjoittajan toteuttamalla mukautuksella saattaa olla merkittävä vaikutus myös vammaisen henkilön YK:n vammaisyleissopimuksen 18 artiklan mukaisen liikkumisvapauden toteutumiseen.
Lentomatkustaminen on matkustusmuotoon liittyvistä turvallisuustekijöistä ja matkustamon rajoituksista johtuen matkustamisen muoto, jossa tilojen joustava järjestely tai paikkojen muokkaaminen ei sinänsä voi aina olla mahdollista.
Käsillä olevassa tapauksessa saadusta selvityksestä ilmenevästi asiaan osallinen ei ole kuitenkaan voinut käyttää palvelua muiden henkilöiden tavoin yhdellä istuimella matkustaen. Sitä vastoin hakija on erityislaatuisesta liikuntavammastaan johtuen tarvinnut useamman penkin, mikä ei ole ollut mahdollista ilman hinnoitteluun tapauskohtaisesti tehtävää kohtuullista mukautusta.
Finnair Oyj ei ole esittänyt sellaista näyttöä, joka kumoaisi hakijan selvityksen perusteella syntyneen syrjintäolettaman. Finnair Oyj on laiminlyönyt kohtuullisten mukautusten järjestämisen asiaan osalliselle ja siten syrjinyt häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain vastaisesti.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, Finnair Oyj:n valituksesta kumonnut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen.
Hallinto-oikeus on, selostettuaan soveltamansa oikeusohjeet ja niiden esityöt, perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:
Asiassa saatu keskeinen selvitys
Asiaan osallisella henkilöllä on liikuntavamma. Hänen toinen jalkansa on jäykistetty siten, ettei polvea pysty taivuttamaan. Henkilö on 17.2.2015 varannut valittajan erityisryhmien käytettäväksi tarkoitetusta asiakaspalvelunumerosta lennot Nizzaan ajalla 12.–16.4.2015. Varaustilanteessa asiakaspalvelija on kertonut henkilölle, ettei tälle ole jäykistetyn jalan vuoksi mahdollista järjestää kyseiselle lennolle sellaista yksittäistä istumapaikkaa, jossa tämä voisi istua. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt ostaa kolme vierekkäistä istumapaikkaa, jotka ostaessaan henkilö joutui maksamaan niistä normaalin hinnan.
Finnairin vastauksesta yhdenvertaisuusvaltuutetulle 21.10.2015 ilmenee, että yhtiö myöntää Euroopan ja kotimaan lennoilla erityishintaisia lippuja matkustajille, joilla on 80 prosentin invaliditeetti ja joilla on esittää tästä todistus lähtöselvityksessä. Erityishinnat eivät ole sinänsä hinnaltaan alennettuja, mutta erotuksena basic-lippuihin muutokset ovat maksua vastaan mahdollisia ja lipussa on osittainen takaisinmaksu ennen matkan alkua. Saatuaan tiedon DPNA-matkustajasta (disabled passengers needing assistance) valittaja myös varaa etukäteen paikan matkustajalle ja hänen mahdolliselle avustajalleen lentoturvallisuusmääräyksiä noudattaen. Ylimääräisistä paikoista ei peritä palvelumaksuja eikä paikanvarausmaksua, mikä käytäntö on sama riippumatta lisäpaikkojen tarpeen syystä tai määrästä. Yleinen 50 prosentin alennus kaikista lipputyypeistä olisi valittajan kannalta kohtuuton rasitus. Alennuksen rahamääräinen vaikutus on tapauskohtainen riippuen muun ohella varaustilanteesta ja varauksen tekohetken markkinahinnasta. Käytännössä tällaisen tapauskohtaisen mukauttamisen tai alennuskäytännön luominen on resurssoinnin ja hallinnoinnin kannalta mahdotonta.
Asiaan osallisen henkilön yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle antaman selityksen 3.5.2015 mukaan hän ei hyödy mitenkään valittajan erityisryhmille tarjoamasta ilmaisesta peruutusturvasta, koska hänen kotivakuutuksensa korvaa tarvittaessa matkan peruuntumisen. Myöskään valittajan vammaiselle henkilölle antama palvelumaksuetu manuaalityötä vaativista lipuista ei hyödytä häntä, koska hän pystyy muiden tavoin ostamaan lippunsa tavanomaisesti internetin varauspalvelussa. Asiaan osallisen henkilön käsityksen mukaan hänen vammansa on erityislaatuinen ja häntä tulisi mukautusta arvioitaessa tarkastella yksilönä.
Syrjintäolettaman syntyminen
Hallinto-oikeus toteaa, että yhdenvertaisuuslain 28 §:n perusteella vireillepanijan eli tässä tapauksessa yhdenvertaisuusvaltuutetun velvollisuutena on ollut esittää lautakunnalle selvitystä seikoista, joihin hänen vaatimuksensa ovat perustuneet. Tapahtumien kulusta ja muusta tosiseikastosta esitettävän selvityksen tulee olla sellaista, jonka perusteella asiaa objektiivisesti arvioiden voidaan olettaa syrjinnän kieltoa rikotun. Pelkkä väite tai epäily syrjinnän kiellon rikkomisesta ei riitä syrjintäolettaman syntymiseen. Täyttä näyttöä syrjinnästä ei kuitenkaan edellytetä, vaan riittävää on, että esille tulleiden seikkojen valossa syntyy perustellusti olettama syrjinnän kiellon vastaisesta menettelystä.
Valittaja on lentoliikennepalveluja ammattimaisesti yleisön saataville tarjoava Suomeen rekisteröity yritys. Valittaja on yhdenvertaisuuslain 4 §:n 4 momentissa määritelty palveluntarjoaja, jolla on saman lain 15 §:n 1 momentin nojalla velvollisuus tehdä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada tarjolla olevia palveluita.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa hakijana toiminut yhdenvertaisuusvaltuutettu on selvittänyt, että lentoliikennepalveluita käyttävä asiaan osallinen henkilö oli liikuntavammastaan johtuen maksanut lentomatkastaan muihin matkustajiin nähden kolminkertaisen hinnan.
Hallinto-oikeus katsoo, että viimeksi mainitun selvityksen perusteella on syntynyt olettama syrjintänä pidettävästä kohtuullisten mukautusten epäämisestä.
Syrjintäolettaman kumoaminen
Koska olettama kohtuullisten mukautusten epäämisestä on edellä todetulla tavalla syntynyt, on valittajan yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaan kumotakseen olettaman osoitettava, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu.
Hallinto-oikeus toteaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (No 1107/2006) vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä ei ole säädetty lentoyhtiöille velvollisuutta hinnanalennuksen tai ilmaisten istuimien antamiseen tilanteessa, jossa lentomatkustaja tarvitsee vammastaan johtuen useita istuimia.
Edellä selostettujen yhdenvertaisuuslain esitöiden perusteella palveluntarjoajan tosiasialliset mahdollisuudet mukautusten tekemiseen on otettava huomioon tarkasteltaessa sitä, voidaanko sen katsoa kohtuudella täyttäneen laissa säädetyn velvollisuutensa mukautusten tekemiseen. Hallinto-oikeus toteaa, että lentomatkustaminen on matkustusmuotoon liittyvistä turvallisuustekijöistä ja matkustamotilan fyysisistä rajoituksista johtuen sellainen matkustamisen muoto, jossa tilojen joustava järjestely tai paikkojen muokkaaminen liikuntavammaisten erityistarpeita silmällä pitäen ei useinkaan ole käytännössä mahdollista. Näin ollen valittajan menettelyn mahdollista syrjivyyttä arvioitaessa on otettava huomioon valittajan mainituista syistä tosiasiallisesti vähäiset mahdollisuudet tehdä yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kohtuullisia mukautuksia matkustamotilaan.
Hallinto-oikeus toteaa, ettei valittajan erityisryhmille, joihin asiaan osallinen henkilökin valittajan hinnoittelujärjestelmässä kuuluu, tarjoamia alennuslippuja tai muita etuuksia voida pitää niiden kollektiivisen luonteen takia yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuina yksilöllisinä mukautuksina. Palveluntarjoajan erityisryhmille kollektiivisesti myöntämät etuudet ja lisäpalvelut voivat kuitenkin olla muutoin merkityksellisiä arvioitaessa sitä, onko palveluntarjoajan katsottava laiminlyöneen velvollisuutensa yksilöllisten kohtuullisten mukautusten tekemiseen. Näin on tilanteessa, jossa erityisryhmälle myönnetyt etuudet palvelevat myös ryhmään kuuluvan vammaisen henkilön yksilöllisiä tarpeita, jolloin erityisryhmälle myönnetyt etuudet jo itsessään kaventavat palveluntarjoajalla jäljellä olevien yksilöllisten mukautusten toteuttamiseksi mahdollisten keinojen valikoimaa. Hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että tässä asiassa saadun selvityksen mukaan valittajan erityisryhmille tekemät mukautukset eivät ole palvelleet asiaan osallisen henkilön yksilöllisiä tarpeita, joten valittajan erityisryhmille myöntämillä mukautuksilla ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on tuonut selityksessään esiin, että valittajalla olisi ollut mahdollisuus tehdä kohtuulliset mukautukset myös muun muassa siten, että se olisi jättänyt perimättä asiaan osalliselta henkilöltä lentoasemamaksut. Kun otetaan huomioon, että lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain 3 §:n 5–6 kohtien perusteella lentoasemaksut peritään lentoyhtiöiltä eli tässä tapauksessa valittajalta, hallinto-oikeus katsoo, että lentolipun hintaan normaalisti sisältyvien lentokenttämaksujen perimättä jättäminen asiaan osalliselta henkilöltä rinnastuu valittajan näkökulmasta hinnanalennuksen antamiseen. Näin ollen se, mitä hallinto-oikeuden päätöksessä jäljempänä todetaan valittajan mahdollisesta velvollisuudesta tehdä mukautuksia matkalippujen hinnoista annettavilla alennuksilla, koskee sellaisenaan myös valittajan velvollisuutta tehdä mukautuksia jättämällä lentokenttämaksut perimättä.
Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisessa päätöksessä valittajalta edellytetty vaatimus toteuttaa mukautus tarjoamalla liikuntavammaiselle asiaan osalliselle ilmainen tai hinnaltaan merkittävästi alennettu lentolippu palvelisi viime kädessä parhaimmalla mahdollisella tavalla tämän tarpeita ja saattaisi palvelun yhdenvertaisimmin hänen saatavilleen. Arvioitaessa sitä, onko valittajalla katsottava olevan yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin perusteella velvollisuus mukautusten tekemiseen hinnanalennusten muodossa, on kuitenkin otettava huomioon, että yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan kohtuulliset mukautukset olisivat tyypillisesti pienimuotoisia muutoksia esimerkiksi toimintatavoissa tai palvelujen järjestämisessä. Yhdenvertaisuuslain esitöissä on edellä tarkemmin selostetulla tavalla mainittu esimerkkeinä kohtuullisista mukautuksista näkövammaisten ihmisten osalta tekstien tarjoaminen suurilla kirjaimilla kirjoitettuina, ravintolan ruokalistan tarjoaminen pistekirjoituksella tai sen lukeminen ääneen, jonotusnumeron kuuluttaminen pelkän näyttötaulun lisäksi, kuulovammaisten osalta viittomakielen tulkkaus videokännykän välityksellä sekä liikuntavammaisten osalta tilapäiseen käyttöön tarkoitetun luiskan hankkiminen.
Hallinto-oikeus katsoo, että vaikka kohtuullisten mukautusten luonteeseen kuuluukin, että ne saattavat aiheuttaa yrityksille niiden liiketoiminnan kannattavuutta rasittamaan jääviä kustannuksia, ei valittajalle asetettava vaatimus mukautusten toteuttamisesta hinnanalennuksina olisi tässä tapauksessa rinnastettavissa lain esitöissä mainittuihin sangen pienimuotoisiin ja lähinnä konkreettisissa kanssakäymistilanteissa tehtäviin yksilöllisiin mukautustoimenpiteisiin.
Arvioitaessa sitä, onko valittajalla yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa perusteella velvollisuus hinnanalennusten myöntämiseen, on otettava huomioon se lainkohdan esitöissä mainittu lähtökohta, ettei mukautuksissa olisi kyse kustannusvaikutukseltaan merkittävimmistä yleis- tai pysyväisluonteisista esteettömyystoimenpiteistä.
Hallinto-oikeus toteaa valittajan esille nostaman palveluntarjoajien hinnoitteluvapauden osalta, ettei yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin sanamuodosta ja sen edellä selostetuista esitöistä tai muualtakaan lainsäädännöstä ole saatavissa tukea sellaiselle tulkinnalle, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut kohtuullisia mukautuksia koskevalla sääntelyllä kaventaa palveluntarjoajien hinnoitteluvapautta velvoittamalla ne mukautusten tekemiseen myös hinnanalennusten muodossa. Tätä arviota tukevat myös vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ja sitä koskeva komission tulkintaohje, joissa on katsottava luetellun ne toimenpiteet, joita lentoyhtiöltä voidaan kohtuudella odottaa. Yhdenvertaisuuslaissa ei myöskään ole säädetty palveluntarjoajille velvollisuutta kompensoida mukautusten tekemisen mahdottomuutta rahallisesti.
Kun otetaan huomioon yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin sanamuoto ja säännöksen esityöt sekä sopimusvapauden ja elinkeinovapaudenkin kannalta periaatteellisesti tärkeä palveluntarjoajien lähtökohtainen oikeus päättää tarjoamiensa hyödykkeiden hinnoittelusta, jollei lainsäädännössä ole muuta säädetty, hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajalla ole ollut mainittuun lainkohtaan perustuvaa velvollisuutta tehdä mukautusta nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa matkalippuja koskevilla hinnanalennuksilla.
Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei valittajalla ole asiassa saadun selvityksen perusteella ollut tosiasiallista mahdollisuutta asiaan osallisen liikuntavammaisen henkilön tarvitsemien mukautusten toteuttamiseen matkustamotilan istuinjärjestelyillä tai muullakaan lainkohdassa tarkoitetulla häntä yksilöllisesti palvelevalla tavalla, hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan voida katsoa laiminlyöneen velvollisuuttaan yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kohtuullisten mukautusten tekemiseen.
Sillä, että valittaja on pörssiin listautunut liikevaihdoltaan merkittävä valtionyhtiö, jonka harjoittama liiketoiminta on jo itsessään taloudellisilta vaikutuksiltaan huomattavaa, ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, koska valittajalla ei ole ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta mukautusten tekemiseen hinnanalennusten muodossa eikä muun tyyppisten mukautusten tekeminen ole saadun selvityksen mukaan ollut tosiasiallisesti mahdollista.
Edellä todetun perusteella valittajan on katsottava esittämällään selvityksellä kumonneen syntyneen syrjintäolettaman, eikä valittajan siten voida katsoa syrjineen asiaan osallista liikuntavammaista henkilöä.
Näin ollen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös on kumottava.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainittujen lisäksi yhdenvertaisuuslaki 8 § ja 15 § 2 momentti sekä
Suomen perustuslaki 18 § 1 momentti
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006 ja sitä koskeva Europan komission tulkintaohje Brussels 11.6.2012 SWD(2012) 171 final
Asian ovat ratkaisseet hallinto oikeuden jäsenet Virpi Ikkelä, Tuula Pääkkönen ja Jussi Huttunen, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Finnair Oyj:n todetaan rikkoneen yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua syrjinnän kieltoa.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeus on tehnyt mukautusvelvollisuuden alasta yhdenvertaisuuslain ja YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa ristiriitaisen tulkinnan. Velvollisuus kohtuullisiin mukautuksiin saattaa aiheuttaa ja tyypillisesti aiheuttaakin kustannuksia velvoitetulle toimijalle. Finnair ei ole kumonnut olettamaa syrjinnästä eikä osoittanut, että asianmukainen ja tarvittava mukautus olisi ollut yhtiön kannalta kohtuuton.
Finnair ei ole toteuttanut velvollisuuttaan kohtuullisiin mukautuksiin. Tilanteessa ei ole kartoitettu riittävästi keinoja asiakkaan mukautustarpeen toteuttamiseksi perus- ja ihmisoikeusnormeissa edellytetyllä tavalla. Sitä, että vammaisen henkilön pääseminen lennolle on edellyttänyt kolmen lipun ostamista, ei voida pitää yhdenvertaisena kohteluna.
Kahta kuukautta ennen lentoa esitetty pyyntö kohtuullisista mukautuksista olisi mahdollistanut Finnairille harkintavaltaa matkan toteuttamiseksi yhdenvertaisesti ilman, että se olisi muodostunut yhtiölle kohtuuttomaksi. On Finnairin tehtävä osoittaa, ettei asiakkaan tilanteessa olisi pystytty toimimaan esimerkiksi tarjoamalla eturivin paikka tai muu paikka, jossa on isompi jalkatila komission asetusta (EY) N:o 1107/2006 koskevan tulkintaohjeen mukaisesti.
Useamman paikan osoittaminen asiakkaan käyttöön riittävän yhdenvertaisella tavalla olisi ollut Finnairille kohtuullinen toimenpide ottaen huomioon yhtiön koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset. Asia koskee vammaisen henkilön keskeisen perusoikeuden eli liikkumisvapauden toteutumista.
Asiakkaan vamma on erityislaatuinen ja harvinainen. Finnair ei ole tuonut esille konkreettisia tilastoja, joista kävisi ilmi sellaisten matkustajien määrä, jotka tarvitsevat mukautuksena asiakkaan kanssa vastaavalla tavalla lisätilaa voidakseen matkustaa yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Vammaisyleissopimuksen noudattamista valvova komitea on ratkaisukäytännössään korostanut sitä, että osoittaakseen, että mukautuksen tekeminen olisi ollut kohtuutonta, vastaajan on voitava osoittaa kohtuuttomuus juuri yksittäisen tapauksen konkreettisissa olosuhteissa.
Yhdenvertaisuuslakiin perustuen vammaisten henkilöiden yhdenvertaisesta kohtelusta voi aiheutua palvelun tarjoajalle kustannuksia, mutta kustannukset eivät saa olla kohtuuttoman suuria huomioiden muun muassa palveluja tarjoavan toimijan koko. Mikäli Finnair olisi kaksi kuukautta ennen lentoa osoittanut kohtuullisena mukautuksena henkilölle kolme vierekkäistä paikkaa lennolle, yhtiö olisi voinut omalla dynaamisella hinnoittelullaan vaikuttaa siihen, että sillä olisi edelleen ollut myynnissä paremman tuoton tuovia paikkoja kyseiselle lennolle. On oletettavissa, että Finnair olisi pystynyt vaikuttamaan siihen, että asiakkaalle tehty mukautus ei olisi aiheuttanut yhtiön hinnoittelujärjestelmälle sen kaltaista häiriötä, että sen tekeminen olisi muodostunut yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaisesti kohtuuttomaksi.
Yhdenvertaisuuslain 15 §:n tulkinnassa on huomioitava YK:n vammaisyleissopimus sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta. Omaisuuden suoja ja elinkeinonvapaus, joilla Finnair perustelee hinnoitteluvapauttaan, eivät ole ehdottomia oikeuksia, vaan myös niitä voidaan lailla rajoittaa. Yhdenvertaisuuslain 15 § on sellainen säännös, jolla perusteella näitä oikeuksia voidaan rajoittaa vammaisten ihmisten tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.
Asetus (EY) N:o 1107/2006 ei tue asiassa esitetyn kaltaista tulkintaa mukautusvelvoitteesta. Asetuksen johdannossa korostetaan vammaisille henkilöille annettavan avun maksuttomuutta heidän yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksiensa turvaamiseksi. Asetuksella ei ole ollut tarkoitus rajata mukautusvelvollisuuden alaa, vaan sanamuotojen perusteella lentoliikenteen harjoittajan on ryhdyttävä tapauskohtaisesti kaikkiin mahdollisiin toimiin järjestääkseen vammaiselle henkilölle sopivan istumapaikan lisämaksutta, jos turvallisuusmääräyksistä tai tilan puutteesta ei muuta johdu.
Asiassa tulisi arvioida myös sitä, ovatko Finnairin lipunmyynti- ja varauskäytännöt olleet yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla vammaista henkilöä välillisesti syrjiviä.
Finnair Oyj on antanut selityksen, jossa on vaadittu, että valitus hylätään. Vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensi kertaa esitetty vaatimus, joka koskee yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettua välillistä syrjintää, tulee jättää tutkimatta. Lisäksi Finnair on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Finnair on toteuttanut kaikki Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Suomen kansallisen lainsäädännön edellyttämät erityismatkustajien palveluun liittyvät mukautukset. Lisäksi Finnair on tarjonnut erityisryhmille vapaaehtoisesti etuuksia lippujen hinnoittelun ja palvelumaksuista luopumisen kautta.
Finnairin tosiasialliset mahdollisuudet mukauttaa palveluaan kysymyksessä olevan asiakkaan tarpeita vastaavaksi tämän vaatimalla tavalla ovat olleet rajalliset suhteessa lainsäädännön edellyttämiin kohtuullisiin toimenpiteisiin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ole esittänyt yhtään sellaista toimenpidettä, jolla Finnair olisi konkreettisesti voinut täyttää mukautusvelvollisuutensa yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin soveltamisalan edellyttämällä toimenpiteellä.
Yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu kohtuullisten mukautusten vaatimus ei sisällä matkalippuja koskevia hinnanalennuksia tai velvollisuutta tarjota vammaisen henkilön tarpeen vaatimat ylimääräiset istumapaikat ilmaiseksi. Hallinto-oikeus on lain esitöihin tukeutuen oikein todennut, ettei Finnairille välitöntä tappiota tuottavia hinnanalennuksia voida katsoa pienimuotoisiksi toimenpiteiksi. Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemys siitä, että kohtuullisten mukautusten soveltamisalaa voitaisiin laajentaa lain esitöissä esitetystä, on perusteeton. On selvää, että lainsäätäjä ei ole tarkoittanut ulottaa kohtuullisia mukautuksia kattamaan hinnanalennusten tai ylimääräisten istumapaikkojen kaltaisia suoria taloudellisia toimenpiteitä.
Toiminnanharjoittajan yhdenvertaisuuslain 15 §:n 2 momentissa luetellut ominaisuudet sellaisinaan eivät voi perustaa tälle velvollisuutta toteuttaa yhdenvertaisuusvaltuutetun esittämiä toimenpiteitä pykälän 1 momentin mukaisina kohtuullisina mukautuksina.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1107/2006 koskevissa komission tulkintaohjeissa korostetaan, että lentoyhtiöllä ei ole asetukseen perustuvaa velvollisuutta vammaisen henkilön matkustusluokan nostamiseen tai saattajan ottamiseen lennolle ilmaiseksi. Asetuksesta ei voida johtaa velvollisuutta tarjota tapauskohtaisia hinnanalennuksia tai ilmaisia paikkoja kohtuullisena mukautuksena.
Yritysten hinnoitteluvapauteen ei voida puuttua ilman nimenomaista lain säännöstä. Laki ei velvoita palveluntarjoajaa kompensoimaan mukautuksia rahallisesti tilanteessa, jossa kohtuullisia mukautuksia ei ole mahdollista tehdä. Hinnanalennuksena tehtävä mukautus ei olisi Finnairille kohtuullinen.
Lippujen hinta määräytyy avoimilla markkinoilla, eikä Finnair voi kompensoida alennusten aiheuttamaa menetystä vain yksipuolisesti päättämällä pitää kaupan kalliimpia lippuja. Yhdenvertaisuusvaltuutetun dynaamista hinnoittelua koskeva näkemys on paitsi teoreettinen myös moraalisesti kestämätön, koska alennuksesta aiheutuvat menetykset siirrettäisiin muiden matkustajien lippujen hintoihin.
Yhdenvertaisuuslain 15 §:n perusteella ei voida rajoittaa omaisuuden suojaa tai elinkeinonvapautta koskevia perusoikeuksia, koska rajoituksen edellyttämä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus ei täyty. Jos lainsäätäjä olisi tarkoittanut, että kohtuullisten mukautusten soveltamisala tarkoittaisi elinkeinonvapauden ja/tai omaisuudensuojan rajoittamista, tämä olisi ilmaistu nimenomaisesti yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut vastaselityksen, jossa on muun ohella katsottu, että Finnairilla olisi hinnanalennuksen ohella ollut myös muita mukauttamiskeinoja. Olisi esimerkiksi voitu kartoittaa asiakkaan suunnitteleman matka-ajankohdan läheisyydessä ne lennot ja konetyypit, joissa hänen olisi ollut mahdollista istua yhdellä paikalla. Lentokoneiden matkustamotilaa voidaan tarvittaessa myös muuttaa penkkejä ja penkkirivejä siirtämällä ja poistamallakin. Finnair ei ole osoittanut, ettei yhtiön ole ollut mahdollista tehdä kysymyksessä olevassa tilanteessa yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaista kohtuullista mukautusta.
Hallinto-oikeus on tulkinnassaan tukeutunut liiaksi yhdenvertaisuuslain esitöihin kirjattuihin rajallisiin esimerkkeihin mahdollisista mukautuskeinoista ottamatta riittävästi huomioon lain 15 §:n sanamuotoa ja sen tarkoitusta yhdenvertaisuuslain kokonaisuudessa tulkittuna vammaisyleissopimuksen edellyttämällä tavalla.
Perustuslakivaliokunnan yhdenvertaisuuslakia koskevasta lausunnosta (PeVL 31/2014 vp) ei ole löydettävissä tukea Finnairin väitteille siitä, kuinka kohtuullisia mukautuksia koskevaa velvoitetta tulisi tulkita. Lausunnossa viitataan siihen, että yhdenvertaisuuslain uudistus liittyy YK:n vammaisyleissopimuksen ratifioimiseen, sekä korostaa, että ”sopimusvaltioiden tulee myös toteuttaa kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekeminen”.
Finnair Oyj on antanut vastaselityksen johdosta lausuman. Vaikka Finnairilla olisi ollut soveltuva konetyyppi käytettävissä, se ei olisi voinut taata, että kysymyksessä oleva lento lennettäisiin juuri sillä koneella. Koneen penkkijärjestyksen eli konfiguraation muuttaminen ei olisi tullut määräysten alaisena ja aikaa vievänä sekä satoja tai jopa tuhansia kertoja kalliimpana toimenpiteenä kysymykseen.
Lentolippujen erihintaisuuden ja avustettavien matkustajien suuren määrän vuoksi yksilöllisen tapauskohtaisen lisäalennuksen määrittäminen olisi käytännössä mahdotonta huomattavillakaan lisäresursseilla, ja alennusten taloudellinen rasitus olisi joka tapauksessa kohtuuttoman raskas. Tapauskohtaiset alennukset voivat lisäksi aiheuttaa lisämenetyksiä hinnoittelujärjestelmälle aiheutuvien häiriöiden vuoksi.
Yhdenvertaisuuslain 28 §:ssä tarkoitettu syrjintäolettama ei ole asiassa syntynyt tai se on joka tapauksessa Finnairin esittämän selvityksen valossa katsottava kumotuksi.
Lausuma on annettu tiedoksi yhdenvertaisuusvaltuutetulle.
Korkein hallinto-oikeus on istunnossaan 25.3.2021 päättänyt järjestää Finnair Oyj:n pyynnöstä suullisen käsittelyn lisäselvityksen saamiseksi siitä, miten lennon hintaan liittyvää kohtuullista mukautusta koskevaa vaatimusta on Finnair Oyj:n ja lentolipun ostaneen liikuntavammaisen henkilön välillä käsitelty sekä millaisia konkreettisia vaikutuksia vaaditulla mukautuksella olisi tämän henkilön ja yhtiön kannalta ollut.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on toimittanut lisälausuman, johon on liitetty oikeustieteen tohtori Allan Rosasin asiantuntijalausunto, professoreiden Anna Lawsonin ja Lisa Waddingtonin yhteinen asiantuntijalausunto sekä asiaan osallisen henkilön leikanneen lääketieteen tohtori, dosentti Jan Lindahlin tämän tilan harvinaisuutta koskeva ilmoitus.
Lisälausuma liitteineen on toimitettu tiedoksi Finnair Oyj:lle sekä asiaan osalliselle ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle, joille on samalla toimitettu asiassa korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiemmin kertynyt aineisto.
Korkein hallinto-oikeus on 13.9.2021 järjestänyt suullisen käsittelyn, josta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on toimittanut suullisen käsittelyn jälkeen 13.10.2021 lisälausuman, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:
Finnair on selvittänyt yhdenvertaisuusvaltuutetulle, että asiaan osallinen olisi mahtunut ja voinut matkustaa eturivin paikalla Embraer 190-sarjan koneessa. Airbus 320-sarjan koneiden osalta on ilmoitettu, että vaikka hän olisi mahtunut istumaan paikalle 1C, hän ei kuitenkaan olisi voinut matkustaa kyseisellä paikalla muun muassa turvallisuuteen liittyvien tekijöiden johdosta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on selvittänyt muiden lentoyhtiöiden käytäntöjä ottamalla yhteyttä SAS:n ja Lufthansan asiakaspalveluun sekä keskustelemalla KLM:n henkilökunnan kanssa lennon yhteydessä. Saadun tiedon mukaan SAS:lla ja Lufthansalla sellainen matkustaja, joka jäykistetyn tai kipsatun jalan takia joutuu pitämään jalkansa suorassa lennon aikana eikä vammansa johdosta mahdu muulle istuimelle kuin 1C tai 1D -paikoille Airbus 320 -sarjan koneissa, voi etukäteen varata kyseisen istuinpaikan. Näiden lentoyhtiöiden mukaan rajoittavia turvallisuustekijöitä ei tällaiselle järjestelylle ole vaan nämä paikat on osittain jopa suunniteltu tällaisia tilanteita varten. Myös KLM sallii liikuntavammaisen matkustajan istuvan ensimmäisen rivin paikalla Airbus 320 -sarjaa vastaavassa Boeing 737 -sarjan koneessa.
Finnair olisi halutessaan voinut mahdollistaa asiaan osallisen matkustamisen Nizzaan myös Airbus 320 -sarjan koneen eturivillä. Yhtiö on kuitenkin omiin turvallisuusmääräyksiinsä vetoamalla ja muista yhtiöistä poiketen valinnut toimintatavan, joka ei mahdollista liikuntavammaisen henkilön matkustamista esimerkiksi Airbus 320 -sarjan koneissa eturivillä. Se, että yhtiö omasta tahdostaan ja ilman siihen kohdistuvaa velvoitetta sulkee pois tavanomaisen mukauttamistavan, joka tässä tapauksessa samalla olisi palvellut asiaan osallisen tarpeita, ei voi koitua tämän vahingoksi. Vastuu tällaisen toimintatavan johdosta aiheutuvista ylimääräisistä kustannuksista on siten korostetusti Finnair Oyj:llä.
Finnair Oyj on toimittanut 2.11.2021 lisälausuman, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Asiassa on keskeistä se, että asiaan osalliselle henkilölle on varausta tehtäessä kerrottu, että Finnair ei voi operatiivisista syistä taata tiettyä paikkavarausta suuremman jalkatilan perusteella konetyyppien ja mallien mahdollisten vaihdosten vuoksi. Näin ollen asian lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä, että Embraer-konemallin eturivin paikkojen jalkatila olisi ollut riittävä.
Airbus 320-sarjan koneen paikalle 1C ei Finnair Oyj:n vuonna 2015 voimassa olleiden turvallisuusmääräysten mukaisesti saanut turvallisuussyistä sijoittaa liikuntarajoitteisia matkustajia muutoin kuin tiettyjen edellytysten täyttyessä, jotka eivät nyt täyttyneet. Liikuntaesteisen henkilön sijoittaminen ei saanut vuoden 2015 turvallisuusmääräysten mukaan myöskään vaikeuttaa miehistön tehtävien suorittamista, pääsyä hätävarusteisiin tai koneen evakuointia hätätilanteessa.
Finnair Oyj:n käyttämissä Airbus 320 -sarjan koneissa 1C-paikan edessä on matkustamon päätyseinän jatkeena tai lähellä päätyseinän linjaa verho, joka erottaa matkustamon keittiö-, eteis- ja säilytystiloista. Päätyseinän linja muodostaa matkustajien käytössä olevan tilan rajan. Lennon kriittisissä vaiheissa, kuten nousun ja laskun aikana, mikään osa matkustajan kehosta ei saa edes tilapäisesti ylittää päätyseinän linjaa tai olla koneen käytävällä. Muissa lennon vaiheissa kyseisen linjan saa ylittää tilapäisesti ja käytävää saa käyttää, jos siitä ei aiheudu haittaa muiden matkustajien turvallisuudelle tai viihtyvyydelle eikä miehistön työskentelylle. Matkustamon päätyseinän ja ensimmäisen rivin istuimen selkänojan välinen etäisyys on 89 senttimetriä, jonka johdosta henkilö, jonka jäykistetyn jalan pituus on tätä suurempi, ei mahdu istumaan paikalla 1C ilman, että jalka ylittäisi matkustamon päätyseinän linjan lennon kriittisissä vaiheissa eikä niin, että muissa lennon vaiheissa ylitys olisi ainoastaan tilapäinen.
Lisäksi joka tapauksessa liikuntaesteiset matkustajat tulee turvallisuusmääräysten mukaan sijoittaa niin, ettei muiden matkustajien kulkua istuimille ja sieltä pois vaikeuteta.
Se, että muutamat eri lentoyhtiöiden henkilökunnan edustajat ovat kertoneet yhdenvertaisuusvaltuutetulle käytäväpaikkoja koskevan tiedustelun olevan melko tavanomaista, ilmentää sitä, että he tuskin ovat ymmärtäneet asiaa oikein. Kyseessä olevan matkustajan mukaan erittäin harvinaisen, täysin suoristetun jalan aiheuttamat rajoitteet ja tilavaatimukset poikkeavat huomattavasti esimerkiksi jäykistetystä tai kipsatusta nilkasta.
Jokainen lentoyhtiö määrittää omien asiantuntijoidensa avulla lennoillaan noudatettavat turvallisuusmääräykset ja niihin liittyvät menettelyt. Vaikka muiden lentoyhtiöiden turvallisuusmääräykset olisivat Airbus 320 -sarjan 1C-käytäväpaikan osalta erilaiset kuin Finnair Oyj:n, se ei tarkoita Finnair Oyj:n turvallisuusmääräysten olevan kyseisiltä osin tarpeettomia matkustajien ja lennon henkilökunnan turvallisuuden takaamiseksi. Finnair Oyj:n turvallisuusmääräykset tähtäävät ainoastaan lentoturvallisuuden varmistamiseen, eikä yhdenvertaisuusvaltuutetulla ole toimivaltaa tai asiantuntemusta arvioida tai kyseenalaistaa näiden määräysten tarpeellisuutta.
Vaikka turvallisuusmääräykset olisivat sen sallineet, asiaan osallinen henkilö ei olisi voinut varata 1C-paikkaa, koska operatiivisista syistä tapahtuvat koneen mallin ja version vaihdokset olisivat voineet vaikuttaa varaukseen ja mahdollisuuteen sijoittaa hänet lennon ajaksi kyseiselle käytäväpaikalle.
Asiaan osallinen henkilö olisi mahtunut matkustamaan Embraer 190 -sarjan koneessa ensimmäisen rivin ikkunapaikalla matkustamon business-luokassa Finnair Oyj:n turvallisuusmääräysten mukaisesti. EU:n asetuksen ja sitä koskevien komission tulkintaohjeiden mukaisesti lentoyhtiöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta kohtuullisena mukautuksena korottaa vammaisen henkilön matkustusluokkaa. Lisäksi business-luokan lipun myyminen economy-hintaisena yhdenvertaisuuslain mukaisena kohtuullisena mukautuksena voisi tarkoittaa lentoyhtiön kannalta kohtuuttoman suurien alennusten antamista.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on toimittanut 12.11.2021 lisälausuman.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja Finnair Oyj:n lisälausumat on annettu tiedoksi asiaan osalliselle ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki välillisen syrjinnän kiellon rikkomista koskevaa vaatimusta.
2. Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös saatetaan voimaan siltä osin kuin lautakunta on katsonut Finnair Oyj:n laiminlyöneen kohtuullisten mukautusten järjestämisen asiaan osalliselle henkilölle ja siten syrjineen häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain vastaisesti.
Perustelut
1. Välillistä syrjintää koskevan vaatimuksen jättäminen tutkimatta
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituksessa esittänyt, että Finnair Oyj olisi yhdenvertaisuuslain kohtuullisia mukautuksia koskevan 15 §:n lisäksi rikkonut yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä asetettua välillisen syrjinnän kieltoa. Koska asiassa on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa sekä hallinto-oikeudessa ollut yhdenvertaisuusvaltuutetun lautakunnalle tekemän hakemuksen perusteella kysymys ainoastaan väitetystä kohtuullisten mukautusten laiminlyöntiin liittyvästä syrjinnästä, korkein hallinto-oikeus ei voi ensi asteena ottaa tutkittavakseen vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyä välillisen syrjinnän kiellon rikkomista koskevaa vaatimusta. Tämä vaatimus on siten jätettävä tutkimatta.
2. Kohtuullisen mukautuksen laiminlyöntiä koskeva valitus
2.1 Kysymyksenasettelusta
Asiassa on yhdenvertaisuusvaltuutetun valituksesta ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut kumota yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen, jolla lautakunta oli katsonut Finnair Oyj:n laiminlyöneen kohtuullisten mukautusten järjestämisen asiaan osalliselle henkilölle ja siten syrjineen häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain vastaisesti.
Pysyvän liikuntavammansa vuoksi lisätilaa tarvitsevan asiaan osallisen yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettujen kohtuullisten mukautusten tarve on kiistaton. Arvioitavana on sen vuoksi jäljempänä tarkemmin esitetysti se, onko Finnair Oyj ryhtynyt sellaisiin toimenpiteisiin, joihin sillä voidaan mainitun säännöksen perusteella katsoa olevan velvollisuus sen varmistamiseksi, että asiaan osallinen on voinut matkustaa lentokoneella yhdenvertaisesti muiden henkilöiden kanssa. Kysymys on siten ensinnäkin siitä, millaisilla toimenpiteillä asiaan osalliselle olisi voitu järjestää sovelias istumapaikka tai muutoin mahdollistaa hänen yhdenvertainen matkustamisensa ja toiseksi siitä, voidaanko näitä toimenpiteitä pitää Finnair Oyj:n kannalta kohtuullisina.
2.2 Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt
2.2.1 Vammaisyleissopimus ja sen soveltaminen
YK:n vammaisyleissopimuksen, joka on Suomessa saatettu voimaan 10.6.2016 valtioneuvoston asetuksella 27/2016 (Suomen säädöskokoelman n:o 398/2016), 1 artiklan 1 kohdan mukaan yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista.
Artiklan 2 kohdan mukaan vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Sopimuksen 2 artiklan mukaan ”syrjintä vammaisuuden perusteella” tarkoittaa vammaisuuteen perustuvaa erottelua, syrjäyttämistä tai rajoittamista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on heikentää tai mitätöidä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai käyttämistä yhdenvertaisesti muiden kanssa politiikan, talouden, sosiaaliturvan, kulttuurin tai yksilön oikeuksien alalla tai muulla alalla. Se sisältää kaikki syrjinnän muodot, kohtuullisen mukauttamisen epääminen mukaan lukien.
Edelleen 2 artiklan mukaan ”kohtuullinen mukauttaminen” tarkoittaa tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Vammaisyleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen.
Sopimuksen 18 artiklassa on turvattu muun ohella vammaisten henkilöiden yhdenvertainen liikkumisvapaus.
YK:n vammaisyleissopimuksen sopimusvalvontaelin, sopimuksen määritelmän sekä vammaisyleissopimuksen noudattamista valvovan komitea Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea (CRPD-komitea), on antanut vammaisyleissopimuksen 5 artiklan soveltamista koskevan yleiskommentin (General comment No. 6 on equality and non-discrimination).
2.2.2 Yhdenvertaisuuslaki
Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on lain 1 §:n mukaan edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.
Lain 2 §:n 1 momentin mukaan yhdenvertaisuuslakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa.
Lain 4 §:n 4 momentin mukaan tavaroiden tai palvelujen tarjoajalla tarkoitetaan yhdenvertaisuuslaissa sitä, joka ammattimaisesti tarjoaa tavaroita tai palveluja yleisesti saataville.
Lain 8 §:n 2 momentin mukaan välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi mainitussa laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.
Yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä säädetään kohtuullisista mukautuksista vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Pykälän 1 momentin mukaan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla.
Pykälän 2 momentin mukaan mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi 1 momentissa tarkoitetun toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.
Yhdenvertaisuuslain 20 §:n 3 momentin mukaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi muissa kuin työsuojeluviranomaisen toimivaltaan 22 §:n mukaan kuuluvissa asioissa kieltää asianomaista jatkamasta tai uusimasta syrjintää tai vastatoimia taikka määrätä tämän ryhtymään kohtuullisessa määräajassa toimenpiteisiin tässä laissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi. Lautakunta voi asettaa antamansa kiellon tai määräyksen tehosteeksi uhkasakon.
Yhdenvertaisuuslain 21 §:n 2 momentin mukaan se, joka katsoo joutuneensa syrjityksi tai vastatoimien kohteeksi, voi saattaa syrjintää tai vastatoimia koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi 20 §:n 3 momentissa säädettyjä toimenpiteitä varten. Tällaisen asian voi edellä tarkoitetun asianomistajan suostumuksella saattaa lautakunnan käsiteltäväksi myös yhdenvertaisuusvaltuutettu tai yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö.
Yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaan vireillepanijan on syrjintää tai vastatoimia koskevaa asiaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän tai vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.
2.2.3 Yhdenvertaisuuslain esityöt
Yhdenvertaisuuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 19/2014 vp) lain 15 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan YK:n vammaisyleissopimuksen mukaan tarvittaessa yksittäistapauksissa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta, ja joilla varmistetaan vammaisten ihmisten mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuulliset mukautukset on käsitteellisesti erotettava yleis- ja pysyväisluonteisista esteettömyystoimenpiteistä.
Mukautusten tulee olla kulloisessakin tilanteessa tarvittavia. Mukautukset ovat luonteeltaan tapauskohtaisia ja niiden tulee vastata kyseisessä konkreettisessa tilanteessa vammaisen ihmisen tarpeisiin. Toimenpide on ”tarvittava” esimerkiksi silloin, kun jokin palvelu ei ole vammaisen ihmisen saatavilla muihin henkilöihin verrattuna vastaavalla tavalla ilman mukautusta. Ehdotettu sääntely ei edellytä, että olosuhteet, joissa esimerkiksi palveluja tarjotaan, ovat kohtuullisten mukautusten tekemisen jälkeen vammaisille ihmisille täsmälleen samanlaiset kuin muille asiakkaille. Olennaista on, että palvelut tulevat mukautuksilla vammaisten ihmisten saataville. Viimekätisen päätöksen siitä, miten tai millainen mukautus toteutetaan, tekee mukautuksiin velvoitettu toimija.
Mukautusten kohtuullisuudella tarkoitetaan yhtäältä sitä, että mukautuksista ei saa koitua kohtuutonta taloudellista tai muunlaista rasitetta, ja toisaalta sitä, että mukautusten tulee vammaisten ihmisten näkökulmasta kohtuullisella tavalla toteuttaa heidän yhdenvertaiset mahdollisuutensa saada esimerkiksi palveluja. Mukautusten luonteeseen kuuluu se, että niiden toteuttaminen ei muodostu kohtuuttomaksi. Selvää on, että mukautusten toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut merkitykselliset seikat huomioon ottaen kohtuuttomaksi muodostuvien mukautusten tekemiseen ei ole velvollisuutta. Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa huomioon otettavista seikoista säädetään 2 momentissa.
Mukautusten olisi ehdotetun 1 momentin mukaan oltava myös asianmukaisia. Mukautusten tulee siten olla tarkoituksenmukaisia ja turvallisia. Mukautuksista ei siten saa aiheutua vahingon vaaraa. Toimenpiteen tulee vastata vammaisen ihmisen tarpeeseen, se tulee toteuttaa kohtuullisessa ajassa mukauttamispyynnön esittämisestä, ja sen tulee olla käytännön näkökulmasta olosuhteisiin soveltuva.
Yleisesti saatavilla olevien tavaroiden ja palvelujen saamisella yhdenvertaisesti muiden kanssa tarkoitetaan sitä, että vammaisilla ihmisillä tulee tosiasiallisesti olla mahdollisuus saada tavara tai palvelu muihin nähden yhdenvertaisin ehdoin. Mukautukset voidaan toteuttaa tapauskohtaisesti ja siten olosuhteista riippuen eri tavoin.
Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa lähtökohtana on vammaisen ihmisen tarve kyseisessä yksittäisessä tilanteessa. Toisaalta etenkin laajaa toimintaa harjoittavalta tavaroiden tai palvelujen tarjoajalta voidaan edellyttää jonkinasteista, yleisen elämänkokemuksen perusteella ennakoitavissa olevaa varautumista mahdollisiin yleisimpinä pidettäviin mukautustilanteisiin, kuten esimerkiksi liikunta- ja näkövammaisten asiointiin. Koska vammaisten ihmisten mukautustarpeet ja -tilanteet vaihtelevat, mukautustarve ilmenee toimijalle usein siten, että vammainen ihminen pyytää mukautusta, kun katsoo sitä tarvitsevansa.
Toimijan koolla viitataan säännöksessä esimerkiksi henkilöresursseihin, liike- ja toimitilojen kokoon ja muihin toimijan käytännöllisiin mahdollisuuksiin toimeenpanna tarvittavia mukautuksia.
Merkitystä on myös toimijan taloudellisella asemalla. Säännös ei edellytä esimerkiksi toimijan taloudelliseen asemaan nähden kohtuuttomia kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä.
Säännöksen mukaan toiminnan luonne ja laajuus voivat niin ikään olla merkityksellisiä seikkoja kohtuullisuusarvioinnissa. Kohtuullisuutta arvioitaessa voi siten merkitystä olla sillä, onko kysymys yleisölle laajasti ja jatkuvasti tarjottavista välttämättömyyspalveluista vai esimerkiksi jollekin rajoitetulle ryhmälle toisinaan tarjottavista erikoistuotteista.
Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa merkitystä on myös mukautuksista aiheutuvilla kustannuksilla. Suoranaisten menojen lisäksi huomioon voidaan ottaa esimerkiksi toiminnan järjestelyistä johtuvat välilliset kustannukset.
Selvää on, että mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös toimijan tosiasialliset mahdollisuudet tehdä mukautuksia. Käytännössä toimijan mahdollisuuksia tehdä sinänsä kohtuullisena pidettäviä mukautuksia saattaa rajoittaa se, että toimitilat vuokrannut ei salli mukautusten toteuttamista. Tämäntyyppiset, toimijasta itsestään johtumattomat ulkoiset rajoitukset eivät kuitenkaan poista velvollisuutta toteuttaa kohtuullisia mukautuksia mahdollisilla vaihtoehtoisilla tavoilla.
2.2.4 Asetus (EY) N:o 1107/2006 vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä soveltamisohjeineen
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä (jäljempänä asetus tai asetus (EY) N:o 1107/2006) johdanto-osan 1 kohdassa on todettu, että lentoliikenteen yhtenäismarkkinoiden tulisi hyödyttää kaikkia kansalaisia. Siksi myös vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä, oli liikuntarajoitteisuuden syy sitten vamma, ikä tai jokin muu tekijä, olisi oltava samat mahdollisuudet lentomatkustamiseen kuin muillakin kansalaisilla. Vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on samat oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen, valinnanvapauteen ja syrjimättömyyteen kuin kaikilla muillakin kansalaisilla. Tämä koskee yhtä lailla lentomatkustamista kuin muitakin elämänalueita.
Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksessa vahvistetaan lentoliikenteessä matkustavien vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden suojelua ja avustamista koskevat säännöt, jotta näitä henkilöitä voidaan suojella syrjinnältä ja jotta voidaan varmistaa, että he saavat apua.
Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a -alakohdan mukaan ”vammaisella tai liikuntarajoitteisella henkilöllä” tarkoitetaan henkilöä, jonka liikuntakyky on hänen kulkuneuvoja käyttäessään rajoittunut (pysyvän tai väliaikaisen sensorisen tai motorisen) fyysisen vamman, kehitysvamman tai älyllisen vajavaisuuden tai jonkin muun vamman tai iän takia ja jonka tilanne edellyttää asianmukaista huomiota ja kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista kyseisen henkilön erityisiin tarpeisiin.
Asetuksen 3 artiklan mukaan lentoliikenteen harjoittaja tai tämän edustaja tai matkanjärjestäjä ei saa vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella kieltäytyä hyväksymästä varausta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalta lentoasemalta lähtevälle lennolle tai tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalle lentoasemalle saapuvalle lennolle, eikä ottamasta ilma-alukseen tällaiselta lentoasemalta lähtevää vammaista tai liikuntarajoitteista henkilöä edellyttäen, että tällä on voimassaoleva lippu ja varaus.
Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 3 artiklassa säädetään, lentoliikenteen harjoittaja tai tämän edustaja tai matkanjärjestäjä voi kieltäytyä hyväksymästä varausta vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella tai evätä vammaiselta tai liikuntarajoitteiselta henkilöltä pääsyn lennolle, jos se on välttämätöntä sovellettavien kansainvälisten, yhteisön tai kansallisten säädösten tai kyseiselle lentoliikenteen harjoittajalle lentotoimintaluvan myöntäneen viranomaisen turvallisuusvaatimusten noudattamiseksi, tai jos ilma-aluksen tai sen ovien koko tekee vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön ilma-alukseen nousun ja kuljettamisen fyysisesti mahdottomaksi.
Asetuksen liitteessä II on lisäksi asetettu lentoliikenteen harjoittajille velvollisuus ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin istumapaikan järjestämiseksi vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden yksilöllisten tarpeiden mukaisesti pyynnöstä, turvallisuusvaatimuksia noudattaen ja jos tilaa on.
Komission asetusta koskevassa tulkintaohjeessa (Commission staff working document - Interpretative Guidelines on the application of Regulation (EC) N° 1107/2006 of the European Parliament and of the Council of 5 July 2006 concerning the rights of disabled persons and persons with reduced mobility when travelling by air, 11.6.2012 SWD(2012) 171 final) on todettu muun ohella, että lentoyhtiöiden tulisi ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin tarjotakseen eturivin paikkoja tai muita istuinpaikkoja, joissa on isompi jalkatila, sellaisille matkustajille, joiden jalka on kipsattu tai jäykistetty. Tulkintaohjeen mukaan istuinten järjestämismahdollisuuksia rajoittavat kuitenkin turvallisuusvaatimukset. Lisäksi tulkintaohjeessa on todettu, että asetus ei velvoita lentoyhtiöitä siirtämään matkustajia, joilla on lisätilan tarve, business-luokkaan tai tarjoamaan lisäistuimia ilmaiseksi, vaikka osa lentoyhtiöistä näin toimiikin. Lentoyhtiöiden istuinpaikkojen määräytymistä koskevien periaatteiden tulisi kuitenkin olla läpinäkyviä ja vammaisia tai liikuntarajoitteisia matkustajia koskevien istuinpaikkarajoitusten tulisi olla julkisesti saatavilla esimerkiksi lentoyhtiön internetsivuilta.
2.3 Asiakirjoista ja suullisessa käsittelyssä saatu keskeinen selvitys
Asiaan osallisen henkilön toisen jalan polvi on jäykistetty liikenneonnettomuuden seurauksena. Tämän vuoksi hän tarvitsee lisätilaa esimerkiksi lentokoneessa matkustaessaan, koska istuessa hänen toinen jalkansa osoittaa suorana eteenpäin. Hän liikkuu yhden kyynärsauvan avulla eikä tarvitse liikkumiseensa muuta apua.
Asiaan osallinen oli ottanut yhteyttä Finnairin lipunvaraukseen noin kaksi kuukautta ennen suunniteltua matkaa ja ilmaissut halunsa varata lentoliput matkustaakseen Helsingistä Nizzaan. Hän on kertomansa mukaan selvittänyt puhelimitse liikuntavammansa johdosta tarvitsemansa lisätilan tarpeen ja ehdottanut erilaisia ratkaisuja Finnairin asiakaspalvelijalle, kuten matkustamista ensimmäisellä penkkirivillä tai useamman istuimen varaamista. Hänelle oli muun ohella selvitetty, että tietyn paikan varaaminen ei ole mahdollista, koska konetyyppi voi vaihtua lyhyellä varoitusajalla.
Asiaan osallinen osti kolme vierekkäistä paikkaa lennolle Nizzaan ja maksoi niistä noin 830 euroa. Yhden normaalihintaisen lennon hinta olisi ostohetkellä ollut noin 300 euroa. Häneltä ei peritty lisäpaikoista varaus- tai palvelumaksuja tai lentokenttäveroa.
Myöhemmin asiaan osallisen oltua yhteydessä Finnairiin uudestaan hänen lippuihinsa lisättiin niin sanottuun seniorilippuun sisältyvä muutosmahdollisuus. Seniorilippu on saatavilla ikääntyneille sekä matkustajille, joilla on vähintään 80 prosentin invaliditeetti. Lipuista maksettuun hintaan tällä ei ollut vaikutusta, koska hänen maksamansa niin sanottu basic-hinta oli samansuuruinen kuin seniorilipun hinta olisi ollut. Lisäksi Finnair tarjosi 100 euron alennuskupongin käytettäväksi seuraavalla matkalla, mutta sitä ei voinut käyttää nyt kyseessä olevan matkan maksamiseen.
Finnair on vahvistanut, että asiakkaan varaamista lisäpaikoista ei milloinkaan peritä varaus- tai palvelumaksuja tai lentokenttäveroa riippumatta siitä, mistä syystä lisäpaikat on varattu. Erityisryhmille tarjottava puhelinpalvelu on maksutonta.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella asiaan osallisen vamma on hyvin harvinainen. Finnair ei ole osannut kertoa, kuinka monta vastaavalla tavalla lisätilaa tarvitsevaa liikuntavammaista henkilöä sillä on matkustajina vuosittain. Sen sijaan eri tavoin erityistarpeisia matkustajia yhtiöllä on vuosittain noin 50 000, joista noin 20‒30 000 on liikuntavammaisia matkustajia.
Finnair Oyj:llä on ollut noin 12‒13 miljoonaa matkustajaa vuonna 2016. Yhtiön keskimääräinen lentokohtainen tuotto vuonna 2016 on ollut noin [LIIKESALAISUUS] euroa.
Finnair käyttää lentojen hinnoittelussa niin sanottua optimointijärjestelmää. Optimointijärjestelmän avulla luodut hinnoittelumallit perustuvat asiakkaiden historialliseen käyttäytymiseen, jonka perusteella luodaan Finnairin lentokapasiteettiin yhdistettävä kysyntäennuste. Finnairilla on 26 eri lippuhintaluokkaa. Yleisimmin reaktio tietyn lennon kysynnän yllättävään lisääntymiseen verrattuna lennosta tehtyyn ennusteeseen on hintojen nostaminen, joka tapahtuu lippuluokkia sulkemalla. Lentojen kysynnässä on yleisesti suurta vaihtelua riippuen reitistä ja lennon ajankohdasta.
2.4 Oikeudellinen arviointi
2.4.1 Arvioinnin lähtökohta
Yhdenvertaisuuslain kohtuullisia mukautuksia koskevista esitöistä (HE 19/2014 vp) käy ilmi, että yhdenvertaisuuslain säännöksellä kohtuullisista mukautuksista on ollut tarkoitus saattaa voimaan YK:n vammaisyleissopimuksen kohtuullisia mukautuksia koskevat velvoitteet. Yhdenvertaisuuslain säännöstä on siten tulkittava yhdenmukaisesti CRPD-komitean vammaisyleissopimuksen tulkinnasta antamien linjausten kanssa.
YK:n vammaisyleissopimuksen kohtuullisia mukautuksia koskevan määritelmän mukaan kohtuullinen mukauttaminen tarkoittaa tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa on asetettu muun ohella palvelujen tarjoajille velvollisuus tehdä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada yleisesti tarjolla olevia palveluita. Saman pykälän 2 momentissa on puolestaan lueteltu seikkoja, jotka otetaan huomioon vaaditun mukautuksen kohtuullisuutta arvioitaessa.
Sekä YK:n vammaisyleissopimuksen 2 artiklan että yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan kohtuullisten mukautusten epääminen vammaiselta henkilöltä on syrjintää.
CRPD-komitea on yleissopimuksen 5 artiklaa koskevassa yleiskommentissaan (General comment No. 6 on equality and non-discrimination) todennut, että vammaisyleissopimuksen 2 ja 5 artikloihin perustuvassa velvollisuudessa tehdä kohtuullisia mukautuksia on kaksi osaa. Ensimmäinen osa asettaa toimijoille positiivisen oikeudellisen velvollisuuden tehdä sellainen kohtuullinen mukautus, joka on yksittäistapauksessa välttämätön ja tarpeellinen muutos tai mukautus vammaisen henkilön oikeuksien turvaamiseksi. Velvollisuuden toinen osa puolestaan turvaa, että vaaditut mukautukset eivät aseta kohtuutonta tai suhteetonta rasitetta velvoitetulle. Kysymyksessä on siten ikään kuin kaksitasoinen testi, jossa ensiksi arvioidaan, millaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä yksittäistapauksessa vammaisen henkilön oikeuksien toteutumisen ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi, jonka jälkeen arvioitavaksi tulee se, onko tämä toimenpide siihen velvoitetun kannalta kohtuuton.
Näin ollen nyt esillä olevassa asiassa on ensin arvioitava, millaisiin toimenpiteisiin Finnair Oyj:n voidaan katsoa olevan velvollinen ryhtymään asiaan osallisen liikuntavammaisen henkilön yhdenvertaisen kohtelun toteuttamiseksi. Tämän jälkeen asiassa on arvioitava, asettavatko vaaditut toimenpiteet kohtuuttoman rasitteen yhtiölle. Yhdenvertaisuuslain todistustaakkaa koskevan 28 §:n mukaisesti Finnair Oyj:n velvollisuutena on osoittaa, että vaaditut mukautukset ovat sen kannalta kohtuuttomia, jolloin vaadittujen mukautusten epäämistä ei voi pitää syrjintänä.
2.4.2 Velvollisuus kohtuullisiin mukautuksiin
2.4.2.1 Lähtökohdat
Kohtuullisten mukautusten tavoitteena on, että vammainen henkilö voi saada yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Asiaan osallisella on pysyvän liikuntavammansa vuoksi tarve lisätilalle hänen matkustaessaan lentokoneella. Nyt esillä olevassa asiassa hän on joutunut ostamaan kolme vierekkäistä paikkaa voidakseen matkustaa haluamanaan ajankohtana haluamaansa kohteeseen. Hän on maksanut lentolipuistaan noin kolminkertaisen hinnan yhteen lentolippuun verrattuna lukuun ottamatta sitä, että kahdesta lisäpaikasta ei ole peritty varaus- tai palvelumaksuja tai lentokenttäveroa Finnair Oyj:n yleisen käytännön mukaisesti, jota sovelletaan kaikkiin lisäpaikkoja ostaviin matkustajiin. Lisäksi ostettuihin lentolippuihin on jälkikäteen lisätty niin sanottuun seniorilippuun kuuluva muutosmahdollisuus, mutta tällä ei ole ollut vaikutusta matkasta maksettuun hintaan tai muutoinkaan nyt esillä olevaan matkaan.
Koska asiaan osallisella on ollut liikuntavammastaan johtuvia erityistarpeita, Finnair Oyj:llä on ollut kohtuullisia mukautuksia koskevan yhdenvertaisuuslain 15 §:n säännöksen perusteella lähtökohtainen velvollisuus tehdä sellaisia yksilöllisiä toimenpiteitä, joiden avulla hän voisi matkustaa yhdenvertaisesti muiden matkustajien kanssa vammastaan huolimatta.
Kohtuullisten mukautusten sisältöä tulee CRPD-komitean tulkintaohjeen sekä yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaisesti arvioida vammaisen ihmisen yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta ja siten, että mukautuksella palvelu tulee vammaisen henkilön saataville. Tarpeellisina toimenpiteinä voidaan nyt esillä olevassa asiassa pitää sitä, että asiaan osalliselle olisi järjestetty sellainen paikka lentokoneessa, jossa hän olisi voinut matkustaa pysyvän liikuntavammansa johdosta tarvitsemastaan lisätilasta huolimatta yhdenvertaisesti muiden matkustajien kanssa.
Asiaan osalliselle ainoana vaihtoehtona tarjotun kolmen vierekkäisen paikan varaamista on sinänsä myös voitu pitää asianomaisen tarvitsemana mukautuksena. Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaisesti viimekätinen päätösvalta siitä, miten tai millainen mukautus toteutetaan, kuuluu mukautuksiin velvoitetulle toimijalle.
Vaikka asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa arviointi on keskittynyt lisäpaikoista maksettuun hintaan kohdistuviin vaatimuksiin, asiassa ei sen vuoksi ole kuitenkaan pelkästään kysymys siitä, onko Finnair Oyj:llä ollut kohtuullisina mukautuksina velvollisuus myöntää asiaan osallisen tarvitsemista lisäpaikoista alennus tai antaa nämä lisäpaikat ilmaiseksi, vaan arvioitavana on palveluntarjoajan velvollisuus ryhtyä yleisesti sellaisiin toimenpiteisiin, että asiaan osallinen olisi voinut matkustaa yhdenvertaisesti tarvitsemastaan lisätilasta huolimatta.
Seuraavassa arvioidaan toimenpiteitä, joihin Finnair Oyj olisi voinut ryhtyä asiaan osallisen yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi sekä niiden kohtuullisuutta yhtiön kannalta.
2.4.2.2 Riittävän tilavan yksittäisen istuinpaikan järjestäminen
Asiassa on ensinnäkin arvioitava, olisiko asiaan osallisen yhdenvertainen kohtelu voitu turvata siten, että hänelle olisi varattu lentokoneesta sellainen istuinpaikka, jossa olisi ollut hänen liikuntavammansa edellyttämä lisätila siten, että hän olisi voinut matkustaa yhdellä istuimella, ja voidaanko Finnair Oyj:lle asettaa velvollisuus tällaisen toimenpiteen toteuttamiseen.
Asiaan osallinen on suullisessa käsittelyssä kertonut, että hän oli lippuja puhelimitse varatessaan kysynyt muun ohella mahdollisuutta varata eturivin paikka 1C, jossa hänen käsityksensä mukaan olisi ollut riittävä jalkatila. Hänelle oli kuitenkin ilmoitettu, että tiettyä paikkaa lentokoneessa ei voida taata, minkä lisäksi kaikissa konetyypeissä ei tällaista riittävän tilavaa paikkaa ole ja konetyyppi voi vaihtua hyvin lyhyellä varoitusajalla.
Finnair Oyj on asian käsittelyn eri vaiheissa tuonut esille, että se ei operatiivisista syistä ole voinut järjestää asiaan osalliselle eturivin istuinta tai muutakaan sellaista yksittäistä istuinta, joka olisi soveltunut hänen tarpeisiinsa. Finnair Oyj on sekä kirjallisesti että suullisessa käsittelyssä vedonnut muun ohella siihen, että tietyn paikan takaaminen liikuntavammaiselle matkustajalle ei ole mahdollista, koska istuinpaikkaa tai konetyyppiä voidaan joutua muuttamaan erinäisistä, lennon operointiin liittyvistä syistä hyvin lyhyelläkin aikataululla.
Korkein hallinto-oikeus katsoo ensinnäkin, että riittävän tilavan istuinpaikan järjestämistä pysyvän liikuntavammansa johdosta lisätilaa tarvitsevalle matkustajalle voidaan pitää sellaisena yhdenvertaisuuslaissa ja YK:n vammaisyleissopimuksessa tarkoitettuna toimenpiteenä, jolla olisi turvattu asiaan osallisen yhdenvertainen kohtelu vammattomien matkustajien kanssa ja se, että palvelu olisi ollut hänen saatavillaan yhdenvertaisesti muiden matkustajien kanssa. Vaikka tätä toimenpidettä voidaan siten pitää asiaan osallisen kannalta tarpeellisena hänen oikeuksiensa turvaamiseksi, Finnair Oyj:lle voidaan asettaa velvollisuus tämän toimenpiteen toteuttamiseen ainoastaan siinä tapauksessa, että toimenpide on tosiasiassa mahdollinen eikä muodosta siihen velvoitetun kannalta kohtuutonta rasitetta.
Arvioitaessa riittävän tilavan istuinpaikan järjestämisvaatimuksen kohtuullisuutta asiassa on ensinnäkin huomioitava, että toimintaympäristönä lentokone on poikkeuksellinen ja asettaa tiettyjä, erityisesti turvallisuusnäkökohtiin liittyviä rajoituksia muun ohella istuinpaikkojen järjestämiselle. Myös asetuksen (EY) N:o 1107/2006 II liitteestä sekä asetusta koskevasta komission tulkintaohjeesta ilmenee, että vaikka lentoliikenteen harjoittajilla on mainitun asetuksen nojalla velvollisuus ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin liikuntavammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, mukaan lukien sopivan istumapaikan järjestäminen, tämä velvollisuus voi syntyä kuitenkin ainoastaan silloin, kun se on turvallisuutta ja tilaa koskevien vaatimusten puitteissa mahdollista.
Siltä osin kuin asiassa on esitetty, että Finnair Oyj olisi voinut järjestää riittävän tilavan istuinpaikan asiaan osalliselle koneen muita istuimia poistamalla tai tekemällä muutoin muutoksia lentokoneen konfiguraatioon, korkein hallinto-oikeus katsoo Finnair Oyj:n selvittäneen tällaisista toimenpiteistä aiheutuvan rasitteen olevan sen kannalta suhteeton. Vaikka saadun selvityksen mukaan lentokoneen penkkirivejä tai yksittäisiä penkkejä sinänsä voidaan siirtää tai poistaa, tällaisia toimenpiteitä tehdään tosiasiassa hyvin harvoin ja vain erityisen painavista syistä, sillä operaation aikana kone on poissa lentokäytöstä ja pienetkin muutokset koneen konfiguraatioon vaativat Finnair Oyj:n edustajan kertoman mukaan merkittävän määrän asiakirjojen laatimista lentoturvallisuuteen liittyvien syiden johdosta.
Seuraavaksi asiassa on arvioitava, olisiko Finnair Oyj:llä ollut tosiasiallinen mahdollisuus järjestää asiaan osalliselle riittävän tilava yksittäinen paikka koneen ensimmäiseltä riviltä.
Finnair Oyj on selvittänyt lentävänsä nyt esillä olevalla Nizzan reitillä kapearunkoisilla Embraer 190 ja Airbus 320 -sarjan lentokoneilla.
Asiassa suullisen käsittelyn jälkeen toimitetusta selvityksestä käy ilmi, että Embraer 190 -koneessa on eturivillä tilaa niin, että asiaan osallinen mahtuisi istumaan yhdelle istuimelle liikuntavammastaan huolimatta. Edelleen asiassa suullisen käsittelyn jälkeen saadusta selvityksestä on todettavissa, että hän mahtuisi fyysisen tilan puolesta istumaan ensimmäisen rivin käytäväpaikalla 1C myös Airbus 320 -sarjan koneissa.
Finnair Oyj on kuitenkin tuonut esille, että sen vuonna 2015 voimassa olleiden sisäisten turvallisuusohjeiden mukaisesti liikuntaesteiset matkustajat on tullut sijoittaa ikkunapaikalle lukuun ottamatta sellaisia poikkeustilanteita, joista ei nyt ole ollut kysymys. Lisäksi Finnair Oyj on esittänyt, että asiaan osallinen ei muutoinkaan voi turvallisuusseikkojen vuoksi istua ensimmäisellä rivillä Airbus 320 -sarjan koneissa. Embraer 190 -koneessa hän sen sijaan mahtuisi istumaan ensimmäisellä rivillä ikkunapaikalla Finnair Oyj:n turvallisuusmääräysten sallimalla tavalla, mutta kysymyksessä on business-luokka, eikä Finnair Oyj katso olevansa velvollinen korottamaan lippuluokkaa kohtuullisena mukautuksena. Lisäksi joka tapauksessa operatiivisista syistä mahdollisesti tapahtuvat koneenvaihdokset estävät tietyn paikan varaamisen kaikkien konetyyppien osalta.
Korkein hallinto-oikeus katsoo ensinnäkin, että mukautuksena sinänsä tarpeellisena pidettävän toimenpiteen toteuttaminen voi tosiasiassa hyväksyttävästi estyä turvallisuuteen liittyvien seikkojen johdosta. Nyt esillä olevassa asiassa Finnair Oyj on vetoamalla omiin sisäisiin turvallisuusmääräyksiinsä katsonut, että se ei ole voinut järjestää asiaan osalliselle Airbus 320 -sarjan koneessa sellaista yksittäistä paikkaa, jossa olisi ollut tämän tarvitsema riittävä jalkatila. Asiassa saadun selvityksen perusteella Finnair Oyj:n käytäntö vaikuttaa poikkeavan tältä osin jossain määrin eräistä muista eurooppalaisista lentoyhtiöistä, jotka yhdenvertaisuusvaltuutetun kertoman mukaan sallivat liikuntavammaisen matkustajan istua eturivin paikalla myös Airbus 320 -sarjan koneissa. Asiassa on jäänyt osin epäselväksi, poikkeavatko Finnair Oyj:n sisäiset turvallisuusohjeet erityisesti ensimmäisen rivin istuinpaikkoihin liittyvien matkustajavaatimusten osalta lentoliikennettä koskevista yleisistä kansainvälisistä vaatimuksista ja muista alan toimijoista. Kun otetaan huomioon turvallisuuden erityinen merkitys lentoliikenteessä, korkein hallinto-oikeus katsoo Finnair Oyj:n kuitenkin selvittäneen hyväksyttävällä tavalla, että se on vuonna 2015 voimassa olleiden turvallisuusmääräystensä perusteella voinut kieltäytyä sijoittamasta asiaan osallista 1C-paikalle Airbus 320 -sarjan koneessa.
Korkein hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että siinä tapauksessa, että asiaan osalliselle olisi ollut järjestettävissä riittävän tilava yksittäinen istuinpaikka koneessa turvallisuusmääräysten sallimalla tavalla, kuten Finnair Oyj:n mukaan olisi ollut mahdollista Embraer 190 -sarjan koneessa, Finnair Oyj ei voi vapautua tämän istuinpaikan järjestämisvelvollisuudesta sillä perusteella, että se ei voi varmuudella taata tietyn, lippujen ostohetkellä liikuntavammaiselle matkustajalle varatun istuinpaikan toteutumista lennon tapahtumahetkellä operatiivisista syistä. Se, että Finnair Oyj voi tietyissä, ennalta-arvaamattomissa tilanteissa joutua tekemään muutoksia istuinpaikkoihin esimerkiksi yksittäisen istuimen rikkoutumisen tai konetyypin vaihdoksen johdosta, voi yksittäistapauksessa johtaa siihen, että liikuntavammaisen henkilön varaamaa istuinpaikkaa ei voida tosiasiassa toteuttaa. Finnair Oyj ei kuitenkaan voi tällaisen mahdollisesti eteen tulevan ongelmatilanteen vuoksi kategorisesti kieltäytyä ennakolta ryhtymästä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin sopivan istuinpaikan järjestämiseksi liikuntavammaiselle matkustajalle silloin, kun se turvallisuutta ja tilaa koskevien rajoitusten puitteissa lähtökohtaisesti olisi mahdollista.
Korkein hallinto-oikeus katsoo myös, että Finnair Oyj ei voi vapautua velvollisuudestaan järjestää soveliasta istuinpaikkaa yksinomaan sillä perusteella, että riittävän tilava yksittäinen istuin sijaitsee koneen business-luokassa. Vaikka asetuksesta (EY) N:o 1107/2006 tai sitä koskevasta komission tulkintaohjeesta ei ole johdettavissa yleistä velvollisuutta lentoliikenteen harjoittajille sijoittaa liikuntavammaisia matkustajia esimerkiksi ylempään matkustusluokkaan, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että palveluntarjoajalla ei olisi velvollisuutta tehdä tällaista mukautusta yksittäistapauksessa vammaisyleissopimuksen ja yhdenvertaisuuslain perusteella, mikäli se olisi liikuntavammaisen henkilön yhdenvertaisen matkustamisen turvaamiseksi tarpeellista. Silloin kun mahdollisia mukautusten toteuttamistapoja on useita, toteuttamistavan valinta kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti mukautuksiin velvoitetulle.
2.4.2.3 Lisäpaikkojen tarjoaminen ja niiden hinnoittelu
Asiassa on seuraavaksi arvioitava, olisiko asiaan osallisen oikeus yhdenvertaiseen kohteluun voitu toteuttaa Finnair Oyj:n tarjoamien lisäpaikkojen lentolippujen hintaan kohdistuvilla toimenpiteillä eli käytännössä myöntämällä alennus hänen pysyvän liikuntavammansa johdosta varattujen lisäistuinten hinnasta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on yhdenvertaisuusvaltuutetun hakemuksen johdosta tekemässään päätöksessä katsonut Finnair Oyj:n syrjineen asiaan osallista, kun se ei ole tehnyt tämän tarvitsemien lisäistuinten hinnoitteluun tapauskohtaista kohtuullista mukautusta.
Hallinto-oikeus on puolestaan Finnair Oyj:n valituksesta kumonnut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen ja katsonut muun ohella, että Finnair Oyj:llä ei ole ollut yhdenvertaisuuslain perusteella velvollisuutta tehdä mukautuksia nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa matkalippuja koskevilla hinnanalennuksilla. Hallinto-oikeus on perustellut johtopäätöstään yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin sanamuodolla, säännöksen esitöillä sekä sopimusvapauteen ja elinkeinovapauteen kuuluvalla palveluntarjoajien oikeudella päättää hyödykkeidensä hinnoittelusta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja Finnair Oyj ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa erimielisiä siitä, voiko yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu kohtuullisten mukautusten velvoite sisältää myös matkalippuihin kohdistuvat hinnanalennukset ja onko hallinto-oikeuden tulkinta mukautusvelvoitteen alasta siten ristiriidassa yhdenvertaisuuslain ja vammaisyleissopimuksen kanssa.
Asiassa on näin ollen ensin arvioitava, voiko palvelun hintaan kohdistuva mukautus ylipäätään olla sellainen toimenpide, johon palveluntarjoajan voidaan katsoa olevan velvoitetun yhdenvertaisuuslaissa ja vammaisyleissopimuksessa tarkoitettuna kohtuullisena mukautuksena. Sen jälkeen asiassa on arvioitava, vastaisiko tämä toimenpide asiaan osallisen yksilölliseen tarpeeseen ja onko Finnair Oyj osoittanut, että lisäpaikoista perittyyn hintaan kohdistuva alennusvaatimus on tässä tapauksessa sen kannalta kohtuuton siten, ettei sille voida tällaista velvoitetta asettaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin hallinto-oikeus, että kohtuullisia mukautuksia koskevaa yhdenvertaisuuslain 15 §:n säännöstä ja sen esitöitä ei ole perusteita tulkita siten, että hinnanalennus tai muu hyödykkeen tai palvelun hintaan kohdistuva toimenpide ei voisi tulla lainkaan kysymykseen kohtuullisten mukautusten toteuttamistapana. Vaikka säännöksessä tai esitöissä ei nimenomaisesti mainita hintaan tehtäviä muutoksia kohtuullisten mukautusten toteuttamistapana, niiden perusteella on kuitenkin selvää, että kohtuullisista mukautuksista saa aiheutua kohtuullisena pidettäviä kustannuksia siihen velvoitetulle. Vastaavasti vammaisyleissopimuksen tai CRPD-komitean yleiskommentissaan antaman ohjeen perusteella ei ole pääteltävissä, etteikö kohtuullisten mukautusten velvoite voisi pitää sisällään hinnoiteltavissa olevien hyödykkeiden tarjoamista alennettuun hintaan taikka muita kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä.
Mukautusten on vastattava vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin, mutta niiden toteuttamistavan valinta kuuluu lähtökohtaisesti mukautukseen velvoitetulle. Tähän nähden yksittäisessä tilanteessa tavarasta tai palvelusta myönnettävä hinnanalennus tai muu hintaan tehtävä muutos voi olla osapuolten kannalta perustelluin tai jopa ainoa tapa toteuttaa sellaiset kohtuulliset mukautukset, joilla tavara tai palvelu tulee vammaisen henkilön saataville yhdenvertaisesti. Se, mikä vaikutus kohtuullisina mukautuksina vaadittavalla hinnanalennuksella on taloudellisille toimijoille sinänsä kuuluvaan hinnoitteluvapauteen, tulee huomioiduksi arvioitaessa vaadittujen mukautusten kohtuullisuutta velvoitetun kannalta.
Näin ollen hallinto-oikeuden tulkinta kohtuullisten mukautusten vaatimuksen sisällöstä on virheellinen siltä osin kuin hallinto-oikeus on katsonut, että Finnair Oyj:llä ei ole ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta mukautusten tekemiseen hinnanalennuksena ilman, että hallinto-oikeus on arvioinut, mikä vaikutus tällaisella toimenpiteellä olisi yksittäistapauksessa ollut.
Nyt esillä olevassa asiassa asiaan osallinen on maksanut matkastaan lähes kolminkertaisen hinnan verrattuna sellaiseen henkilöön, joka olisi voinut matkustaa yhdellä istuimella. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksestä ilmenevällä tavalla lentolippujen suhteellisesta kalleudesta johtuen kolmen lipun ostamista voidaan pitää liikuntavammaisen matkustajan kannalta kohtuuttomana kustannuksena. Koska asiaan osallista on saadun selvityksen perusteella kohdeltu muutoin kuin hänen lentomatkastaan maksamansa hinnan osalta yhdenvertaisesti muiden matkustajien kanssa, korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiaan osallisen kannalta hänen liikuntavammansa johdosta tarvitsemistaan lisäpaikoista perittyyn hintaan alennuksena tehtävää mukautusta voidaan pitää tarpeellisena ja asianmukaisena toimenpiteenä, jolla olisi mahdollistettu hänen liikkumavapautensa toteutuminen yhdenvertaisesti vammattomien henkilöiden kanssa.
Finnair Oyj on esittänyt, että hinnanalennuksena tehtävä mukautus olisi sen kannalta kohtuuton. Väitteen tueksi on muun ohella esitetty, että yksittäiseen lentolippuun tehdyt muutokset saattavat erittäin haitallisella tavalla vaikuttaa koko lennon kannattavuuteen ja muidenkin vastaavien lentojen hinnoitteluun. Finnair Oyj:n talousjohtaja Mika Stirkkinen on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että mikäli lentolippujen varausvaiheessa kolme paikkaa myytäisiin yhden paikan hinnalla, tästä aiheutuisi lentolippujen hinnoittelua koskevassa optimointijärjestelmässä virheellinen kysyntäpiikki. Se saattaisi antaa järjestelmälle signaalin sulkea kyseinen lippuluokka ja avata seuraava lippuluokka, mikä käytännössä tarkoittaisi kyseisen lennon lippuhintojen kallistumista. Tämä äkilliseen kysyntäpiikkiin perustuva virheellinen signaali saattaisi siten vaikuttaa koko lennon kannattavuuteen, jos todellinen kysyntä ei vastaisi lipuista virheellisen signaalin johdosta perittävää hintaa.
Lisäksi Finnair Oyj on asian käsittelyn eri vaiheissa korostanut, että kysymystä hintaan tehtävästä mukautuksesta ei ole mahdollista tarkastella ainoastaan yksittäisen tapauksen osalta, koska vaaditun alennuksen vaikutukset ovat laajempia kuin pelkkä alennuksen määrä ja koska vastaava alennusvaatimus voi koskea erittäin suurta joukkoa matkustajia. Finnair Oyj:n mukaan sillä on vuosittain noin 50 000 eri tavoin avustettavaa matkustajaa. Todistaja Stirkkinen on kertonut, että vaikka yksittäisenä tapauksena nyt asiassa esitetyn kaltainen vaatimus ei välttämättä muodostuisi Finnair Oyj:n kannalta kohtuuttomaksi, yhtiön tulee kuitenkin toimia samankaltaisesti vastaavissa tapauksissa omien prosessiensa mukaisesti, minkä seurauksena vaatimuksen taloudellinen vaikutus nousee huomattavaksi.
Korkein hallinto-oikeus toteaa ensinnäkin, että kohtuullinen mukautus on määritelmänsä mukaisesti tapauskohtaisesti tehtävä mukautus, jolla pyritään vastaamaan tietyn vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin. Kysymys ei siten ole yleisluonteisista palveluntarjoajan toimintaan kohdistuvista vaatimuksista, vaan kohtuullisten mukautusten velvoitteen sisältöä on aina arvioitava yksittäisen tapauksen tosiseikkojen perusteella. Nyt esillä olevassa asiassa on siten kysymys yksinomaan siitä, onko Finnair Oyj:llä ollut tämän asian olosuhteissa velvollisuus tehdä kohtuullinen mukautus liikuntavammaisen asiaan osallisen yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi.
Tältä osin on myös otettava huomioon, että asiaan osallisen liikuntavamma on hyvin harvinainen. Saadun selvityksen mukaan vastaavia polven jäykistystoimenpiteitä ei tehdä esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella edes vuosittain vaan keskimäärin yksi kolmen tai neljän vuoden aikana. Finnair Oyj ei myöskään ole osannut kertoa, kuinka monella sen vuosittain lennättämästä noin 50 000 eri tavoin avustettavasta matkustajasta, joiden joukossa on noin 20 000‒30 000 liikuntarajoitteista matkustajaa, on samanlainen vamma ja siten vastaava tarve lisätilalle kuin asiaan osallisella.
Lentolippujen hintaan kohdistuvat alennukset luonnollisesti vaikuttavat lentoyhtiön lennosta saamiin tuottoihin ja viime kädessä siihen, onko yksittäinen lento voitollinen vai tappiollinen. Finnair Oyj on selvittänyt nyt esillä olevassa asiassa vaaditun hinnanalennuksen vastaavan suuruudeltaan [LIIKESALAISUUS] vuonna 2016.
Suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen mukaan lentolippujen hinnoissa on suurta vaihtelua riippuen reitistä ja lennon ajankohdasta; erityisesti kausivaihtelun merkitys lipputuottoihin on huomattava. Todistaja Stirkkinen on kertonut, että tuottojohtamisen ja oikea-aikaisen hinnoittelun onnistuminen on Finnair Oyj:lle olennaista, sillä käytännössä [LIIKESALAISUUS].
Kun otetaan huomioon Finnair Oyj:n lentojen tulonmuodostuksesta saatu selvitys sekä erityisesti se, että [LIIKESALAISUUS], korkein hallinto-oikeus toteaa, että lisäistuinten hinnoista myönnettävien alennusten vaikutusta ja kohtuullisuutta Finnair Oyj:n kannalta ei ole perusteltua tarkastella yksittäisen lennon tasolla. Sen sijaan tässä arvioinnissa tulee ottaa huomioon yhdenvertaisuuslain ja sen esitöiden mukaisesti yhtiön koko ja taloudellinen asema kokonaisuudessaan sekä harjoitetun toiminnan luonne ja laajuus ja punnittava näitä seikkoja alennuksena vaaditun mukautuksen todennäköisiä kustannuksia vasten.
Finnair Oyj on pörssilistattu yhtiö, jolla on saadun selvityksen mukaan ollut lentojen tapahtuma-aikaan yli 100 000 lentoa vuodessa ja noin 12‒13 miljoonaa matkustajaa. Finnair Oyj:n vuosikertomuksen mukaan sen liiketulos ennen veroja on ollut noin 113 miljoonaa euroa vuonna 2015. Tarvittavista lisäpaikoista esimerkinomaisesti esitetty 50 tai 100 prosentin alennus olisi muodostanut asiaan osallisen maksaman lentolipun hinnan perusteella Finnair Oyj:lle noin 300‒600 euron suuruisen rasitteen lisäpaikoista saamatta jääneenä tulona. Kun otetaan huomioon Finnair Oyj:n liiketoiminnan luonne ja laajuus, se, että asiaan osallinen oli varannut matkansa hyvissä ajoin ennen haluttua matkustuspäivää, sekä lentolippujen luonteeseen kuuluva hinnoittelun dynaamisuus, lisäpaikkojen hintoihin kohdistuvaa alennusta liikuntavammaisen asiaan osallisen yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi ei voida pitää nyt esillä olevan asian olosuhteissa Finnair Oyj:n kannalta kohtuuttomana sen suoran kustannusvaikutuksen osalta.
Siltä osin kuin asiassa on esitetty alennuksella myytävien paikkojen voivan johtaa virheelliseen signaaliin Finnair Oyj:n lentolippujen hinnoittelua koskevassa järjestelmässä ja siitä seuraaviin kohtuuttomiin vaikutuksiin koko lennon kannattavuudessa, korkein hallinto-oikeus toteaa seuraavaa. Asiassa on jäänyt ensinnäkin näyttämättä, että lisäpaikoista myönnettävillä alennuksilla olisi tosiasiallista merkitystä hinnoittelujärjestelmään väitetysti syntyvään virheelliseen signaaliin. Tämän virheellisen kysyntäpiikin on nimittäin selvitetty syntyvän useaan paikkaan kohdistuvan samanaikaisen kysynnän seurauksena, mikä asiassa esitetyn perusteella tapahtuu joka tapauksessa, kun asiaan osalliselle varataan hänen tarvitsemansa lisäistuimet. Lisäksi suullisessa käsittelyssä on käynyt ilmi, että lentojen optimointijärjestelmässä lisäistuinten ostamisella ei ole yleisesti juurikaan merkitystä.
Yhden matkustajan kolmea istuinpaikkaa koskevan lippuvarauksen luoma virheellisenä pidettävä kysyntäpiikki saattaa Finnair Oyj:n selvittämän mukaisesti johtaa hinnoittelujärjestelmässä tietyn lippuluokan sulkemiseen ja kalliimman lippuluokan avaamiseen. Asiassa on kuitenkin jäänyt luotettavasti selvittämättä, mitkä olisivat yhtiön kannalta jäljellä olevien lippujen hintojen nostosta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset, joihin se ei voisi tarvittaessa lentolippujen hinnoittelua koskevan optimointijärjestelmänsä avulla puuttua. Suullisessa käsittelyssä esitetyn mukaisesti Finnair Oyj:n lippujen hinnoittelussa käyttämä optimointijärjestelmä on teknologisesti edistyksellinen. Todistaja Stirkkisen suullisessa käsittelyssä kertoman mukaan optimointijärjestelmä on myös luotu niin, että lippujen tosiasiallisen myynnin poiketessa järjestelmän luomasta ennusteesta tällainen tilanne nousee yleensä järjestelmän optimointia hoitavan työntekijän arvioitavaksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoo siten edellä lausutulla perusteella, että Finnair Oyj ei ole osoittanut, että liikuntavammaiselle asiaan osalliselle noin kaksi kuukautta ennen matkaa varatuista lisäpaikoista perittävään hintaan tehtävällä alennuksella olisi myöskään sellaisia myönnettävän alennuksen suuruudesta riippumattomia lennon kokonaiskannattavuuteen ulottuvia vaikutuksia, joita nyt esillä olevassa tapauksessa olisi pidettävä Finnair Oyj:n kannalta kohtuuttomina tai joiden voitaisiin katsoa rajoittavan sen hinnoitteluvapautta suhteettomalla tavalla.
2.4.3 Johtopäätös ja lopputulos
Finnair Oyj:llä on ollut velvollisuus ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin, jotta liikuntavammainen asiaan osallinen olisi tarvitsemastaan lisätilasta huolimatta voinut matkustaa lentokoneella yhdenvertaisesti vammattomien henkilöiden kanssa. Se, että Finnair Oyj on järjestänyt asiaan osalliselle kolme vierekkäistä istuinta ei ole ollut tämän asian olosuhteissa toimenpiteenä riittävä, koska hän on joutunut maksamaan lentomatkastaan lähes kolminkertaisen hinnan verrattuna samassa asemassa olevaan vammattomaan matkustajaan. Koska Finnair Oyj:n selvityksen mukaan yksittäisen riittävän tilavan istuimen järjestäminen asiaan osalliselle ei ole ollut lentojen tapahtuma-aikaan mahdollista erityisesti sisäisten turvallisuusmääräysten vuoksi, kohtuullisena mukautuksena voidaan pitää sitä, että hänelle olisi myönnetty alennus hänen tarvitsemiensa lisäpaikkojen hinnasta. Edellä esitetysti Finnair Oyj ei ole osoittanut, että lisäpaikkojen hintaan kohdistuva alennus olisi muodostanut sen kannalta suhteettoman rasitteen.
Finnair Oyj on siten syrjinyt liikuntavammaista asiaan osallista epäämällä tältä sellaisen kohtuullisen mukautuksen, jonka avulla hänen oikeutensa yhdenvertaiseen kohteluun olisi voitu turvata.
Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös saatettava voimaan siltä osin kuin lautakunta on katsonut Finnair Oyj:n laiminlyöneen kohtuullisten mukautusten järjestämisen asiaan osalliselle ja siten syrjineen häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain vastaisesti.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Petri Helander, Monica Gullans, Ari Wirén ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.