KHO:2022:57

Hallinto-oikeus oli hylännyt Afganistanista kotoisin olevan muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä siltä osin kuin turvapaikkaperusteena oli muutoksenhakijan kristinuskoon kääntyminen. Muiden hakemusperusteiden eli Talibanin pakkovärväyksen ja uhan, muutoksenhakijan kotialueen yleisen tilanteen sekä ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun yksilöllisen inhimillisen syyn osalta hallinto-oikeus oli kumonnut päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 §:n nojalla hallinto-oikeus oli todennut päätöksensä muutoksenhakuohjauksessa, että päätökseen ei saanut hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin asia oli palautettu uudelleen käsiteltäväksi ja että muilta osin päätökseen sai ulkomaalaislain 196 §:n mukaan hakea valittamalla muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirasto oli hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen kaikilla perusteilla tehtynä ja että muutoksenhakijan valitus hallinto-oikeudessa oli kohdistunut Maahanmuuttoviraston päätökseen kokonaisuudessaan. Muutoksenhakijan hakemusperusteiden kannalta hallinto-oikeuden päätös, jolla hallinto-oikeus oli yhtäältä osittain hylännyt muutoksenhakijan valituksen ja toisaalta osittain kumonnut ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, oli edelleen muutoksenhakijan vaatimusten vastainen. Hallinto-oikeuden päätös oli siten valituskelpoinen siltäkin osin kuin asia oli palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa oli myös kumotuilta ja palautetuilta osin kysymys ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentissa tarkoitetusta valitusluvanvaraisesta asiasta. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan kohdistuneena hallinto-oikeuden päätökseen kokonaisuudessaan.

Pääasiassa oli kyse muutoksenhakijan henkilökohtaisesta turvallisuudesta ja koskemattomuudesta hänen uskonnonvapauteensa liittyen, kun Afganistanin olot olivat muuttuneet olennaisesti. Muutoksenhakija oli Suomeen saavuttuaan esittänyt kääntyneensä kristinuskoon, saanut kasteen ja oli hallinto-oikeuden antaessa päätöksensä asiassa jatkanut osallistumistaan seurakunnan toimintaan sekä kristillisiin tapahtumiin useamman vuoden ajan. Päätöksessään hallinto-oikeus oli sinänsä viitannut Afganistania koskevaan maatietoon ja siitä ilmenevään turvallisuustilanteen merkittävään muuttumiseen Talibanin noustua valtaan ja julistettua maahan islamilaisen emiraatin. Hallinto-oikeus oli kuitenkin hylännyt valituksen siltä osin kuin valituksen perusteena oli kristinuskoon kääntyminen. Hallinto-oikeus ei ollut pitänyt muutoksenhakijan kääntymisen syynä aitoa vakaumusta ja oli katsonut, ettei muutoksenhakijan muodollisesta kääntymisestä kotimaassa aiheutuva vaara ollut uskottava.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, jotta muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun tarve arvioidaan Afganistanin ajantasaisen maatiedon perusteella kokonaan uudelleen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että edellä mainitut käsittelyvaiheet huomioon ottaen olisi ollut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen kohtuutonta, jos muutoksenhakija olisi joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi Suomen valtio velvoitettiin korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 6 § 1 momentti, 7 § 1 momentti, 95 § 1 ja 2 momentti, 100 § ja 106 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 19.10.2021 nro 1012/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus poistaa hallinto-oikeuden päätökseen sisällytetyn osittaisen valituskiellon. Asiaa koskee kokonaisuudessaan hallinto-oikeuden päätökseen liitetty ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentin mukainen valituslupaosoitus.

Korkein hallinto-oikeus myöntää muutoksenhakijalle valitusluvan, hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä sekä kumoaa Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus kieltää oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 §:n 1 momentin ja 124 §:n 1 momentin nojalla panemasta muutoksenhakijan käännyttämistä täytäntöön minkään Maahanmuuttoviraston aikaisemmin tekemän päätöksen perusteella ennen kuin Maahanmuuttovirasto on ratkaissut sille palautetun kansainvälistä suojelua koskevan asian. Maahanmuuttoviraston on asian ratkaistessaan tehtävä tarvittaessa uusi päätös myös käännyttämisestä.

Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 409,20 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden tämän päätöksen antamisesta.

Asian tausta

(1) Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 23.12.2020 hylännyt hakemuksen kansainvälisen suojelun myöntämisestä muutoksenhakijalle. Päätöksen perusteluista käy ilmi muun ohella, että virasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana muutoksenhakijan esittämää siitä, että talibaneja olisi tullut perheen kotiin ja muutoksenhakijan isää pahoinpitelemällä he olisivat painostaneet muutoksenhakijaa ja tämän veljeä liittymään järjestöön. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana myöskään sitä, että Taliban pakottaisi muutoksenhakijan liittymään joukkoihinsa muutoksenhakijan myöhemmin palatessa kotimaahansa. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että muutoksenhakija olisi vakaumuksellinen kristitty ja että kysymys olisi aidosta ja pysyvästä uskonnollisesta vakaumuksesta. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan muutoksenhakija ei ole oikeudenloukkausten vaarassa Afganistanin yleisen tilanteen vuoksi kotialueelleen palatessaan eikä myöskään mahdollisen oletetun kääntymisensä vuoksi. Asiassa ei ole edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syytä.

(2) Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on, järjestettyään suullisen käsittelyn, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä siltä osin kuin turvapaikkaperusteena on muutoksenhakijan kristinuskoon kääntyminen.

(3) Päätöksen perustelujen mukaan hallinto-oikeus ei ole saatua selvitystä kokonaisuudessaan arvioitaessa pitänyt uskottavana, että kristinuskolla olisi muutoksenhakijan elämässä sellaista asemaa, jota aidon kääntymisen voidaan katsoa edellyttävän. Hallinto-oikeus ei ole pitänyt kääntymistä aitona ja aidosta vakaumuksesta tapahtuneena, kun lisäksi otetaan huomioon ne olosuhteet, joissa kääntyminen on tapahtunut. Muiden hakemusperusteiden eli Talibanin pakkovärväyksen ja uhan, muutoksenhakijan kotialueen yleisen tilanteen sekä ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun yksilöllisen inhimillisen syyn osalta hallinto-oikeus on kumonnut päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksessään hallinto-oikeus on viimeksi mainituilta osin todennut, ettei hallinto-oikeudella ole näiltä osin syytä arvioida asiaa toisin kuin Maahanmuuttovirasto, kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksenteon aikainen maatieto. Ajantasaisen maatiedon mukaan Afganistanin yleinen turvallisuustilanne on kuitenkin muuttunut tavalla, jolla saattaa olla merkitystä muutoksenhakijan asiaa ratkaistaessa. Hallinto-oikeus ei ole ottanut ensi asteena ratkaistavakseen, mikä merkitys uudelle maatiedolle on annettava muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun sekä oleskelulupatarpeen arvioinnissa. Hallinto-oikeus on lisäksi kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen käännyttämisen osalta.

(4) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 §:n nojalla hallinto-oikeus on todennut päätöksensä muutoksenhakuohjauksessa, että päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin asia on palautettu uudelleen käsiteltäväksi. Muilta osin päätökseen saa ulkomaalaislain 196 §:n mukaan hakea valittamalla muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

(5) Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 11.3.2022 taltionumero H838/2022 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes valituslupahakemus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Marttila, Harry Määttä ja Janne Kokko, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Muutoksenhakija on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin kansainvälisen suojelun perusteena ei ole hyväksytty muutoksenhakijan kääntymistä kristinuskoon ja asia palautetaan tuolta osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on järjestettävä korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullinen käsittely. Kristinuskoon kääntymisen aitoutta on asiassa arvioitu monin tavoin virheellisesti ja puutteellisesti. Muutoksenhakija on vaarassa joutua vainon kohteeksi vakaumuksestaan johtuen. Muutoksenhakija katsoo, että Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat tehneet olennaisen arviointivirheen ja asiassa on siten erityisiä syitä velvoittaa valtio korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Valituskiellon poistaminen ja asian käsittely kokonaisuudessaan valituslupa-asiana

(7) Asiassa on kysymys kansainvälisen suojelun tai vähintään oleskeluvan saamisesta ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Maahanmuuttovirasto on hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen kaikilla perusteilla tehtynä, ja muutoksenhakijan valitus hallinto-oikeudessa on kohdistunut Maahanmuuttoviraston päätökseen kokonaisuudessaan. Muutoksenhakijan hakemusperusteiden kannalta hallinto-oikeuden päätös, jolla hallinto-oikeus on yhtäältä osittain hylännyt muutoksenhakijan valituksen ja toisaalta osittain kumonnut ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, on edelleen muutoksenhakijan vaatimusten vastainen. Hallinto-oikeuden päätös on siten valituskelpoinen myös siltä osin kuin asia on palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on myös kumotuilta ja palautetuilta osin kysymys ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentissa tarkoitetusta valitusluvanvaraisesta asiasta. Muutoksenhakuohjaukseen sisällytetty ilmoitus valituskiellosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 §:n nojalla on siten poistettava.

Käsittelyratkaisu

(8) Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentin perusteella tarpeen asian selvittämiseksi.

Pääasia

Sovellettavia oikeusohjeita ja niiden esitöitä

(9) Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

(10) Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

(11) Ulkomaalaislain 98 §:ssä säädetään kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ratkaisemisesta. Pykälän 2 momentin mukaan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset arvioidaan kunkin hakijan osalta yksilöllisesti ottaen huomioon hänen esittämänsä selvitykset olosuhteistaan asianomaisessa valtiossa sekä eri lähteistä hankitut ajantasaiset tiedot valtion oloista.

(12) Ulkomaalaislain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 86/2008 vp) on 98 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että voimassa olleen 98 §:n 2 momentin säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siihen lisättäisiin edellytys, että valtion oloja koskevia tietoja on hankittava eri lähteistä ja että kyseisten tietojen on oltava ajantasaisia. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

”Valtion oloja koskevien tietojen tulee olla ajantasaisia. Kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ratkaistaessa on menneisyyden tapahtumien lisäksi erityisesti kiinnitettävä huomiota hakijaa tulevaisuudessa uhkaaviin oikeudenloukkauksiin. Keskeistä on sen arvioiminen, mitä hakijalle tapahtuisi, jos hänet palautettaisiin kotimaahansa, entiseen pysyvään asuinmaahansa tai johonkin kauttakulkumaahan. Tämän vuoksi käytössä tulee aina olla mahdollisimman ajantasaiset tiedot valtion oloista. Ratkaisun perusteena oleva lähtömaatieto on myös voitava kyseenalaistaa, minkä vuoksi on tärkeätä, että esimerkiksi turvapaikanhakijoiden oikeudellisilla avustajilla on mahdollisimman kattava oikeus tutustua niihin lähtömaatietoihin ja lähteisiin, joihin turvapaikkapäätökset perustuvat.”

(13) Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle.

Ratkaisun lähtökohta

(14) Muutoksenhakija on hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta. Muutoksenhakija on vedonnut kansainvälisen suojelun perusteenaan Talibanin uhkaan ja kristinuskoon kääntymiseensä.

(15) Maahanmuuttovirasto on arvioinut muutoksenhakijan esittämiä kansainvälisen suojelun perusteita päätöksentekohetkellä olleeseen ajantasaiseen maatietoon nojautuen ja päätynyt arvioissaan siihen, että muutoksenhakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa. Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen siltä osin kuin asiassa on kysymys kansainvälisen suojelun myöntämisestä kristinuskoon kääntymisen perusteella. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(16) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tilanne Afganistanissa on muuttunut jäljempänä esitetyin tavoin kesän 2021 aikana. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mainittu seikka on otettava huomioon, kun arvioidaan sitä, onko muutoksenhakija kansainvälisen suojelun tarpeessa hakemuksensa tueksi esittämiensä perusteiden johdosta.

Maatietoa

(17) Afganistanin turvallisuustilanne muuttui nopeasti elokuussa 2021, kun ääriliike Taliban nousi valtaan. Saatuaan Kabulin haltuunsa elokuun puolivälissä Taliban julisti maahan islamilaisen emiraatin. Taliban ilmoitti 7.9.2021 nimittäneensä Afganistaniin väliaikaishallinnon. Afganistan on Talibanin tiedottajien mukaan muslimivaltio, jossa tulee olemaan vahva islamilainen hallitus. Talibanin on ilmoitettu soveltavan sharia-lakia. On kuitenkin mahdollista, että Talibanin jäsenet tekevät päätöksiä itsenäisesti sen mukaan, miten heidän mielestään Talibanin tulisi keskushallinnon päätöksistä riippumatta toimia. Konflikteihin liittyvän väkivallan määrä on elokuusta 2021 lähtien osoittanut vähenemistä. Yleisestä väkivallan vähenemisestä huolimatta Afganistanissa todettiin useita ISKP:n aiheuttamia tai sen vastuulla oleva hyökkäyksiä. Afganistanissa kärsitään ruuan saatavuuden heikkenemisestä, mikä johtuu kuivuudesta, korkeista elintarvikkeiden hinnoista, kansainvälisistä pakotteista, lisääntyvästä työttömyydestä sekä mahdollisesti lisääntyneestä maansisäisestä siirtymisestä. (EASO, Afganistan Country focus, Country of Origin Information Report January 2022)

(18) Talibanin taistelijat ovat elokuussa 2021, amerikkalaisten joukkojen vetäytymisen jälkeen, kohdistaneet useissa maakunnissa summittaisia teloituksia edellisen hallinnon palveluksessa olleisiin ja turvallisuusjoukkojen jäseniin sekä tehneet kotietsintöjä. Naisten oikeuksia ja tiedotusvälineiden vapautta on rajoitettu. Ihmisoikeusaktivisteja on uhkailtu, heidän toimistoihinsa ja koteihinsa on tunkeuduttu ja heidän työvälineitään sekä puhelimiaan on tarkastettu. (Human Rights Watch: Afghanistan, Country Page, September 2021; EASO, Afghanistan Security situation update, September 2021)

(19) Taliban on vakuuttanut, ettei kostotoimiin ryhdytä. Toisaalta on tietoja kostosta ja uhkauksista, joita Taliban on hallintaansa saamillaan alueilla kohdistanut erityisesti henkilöihin, jotka se yhdistää edelliseen hallintoon ja sen ulkomaisiin tukijoihin. Tietojen vähäisyyden ja vaihtelevuuden vuoksi selvää kuvaa Talibanin ja väestön suhteista ei ole. Ääriliikkeen johdon aikeista ja siitä, miten ne mahdollisesti eroavat komentajien ja taistelijoiden asenteista ja käyttäytymisestä, ei ole varmuutta. Taliban on riippuvainen sille vallan tuoneista komentajista ja taistelijoista, ja nämä ovat hyvin konservatiivisia. Tällä hetkellä on epäselvää, aikooko Taliban noudattaa ihmisoikeussopimuksia ja muita kansainvälisiä velvoitteita, joihin Afganistan on viimeisten 20 vuoden aikana sitoutunut, vai pitääkö se niitä pätemättöminä. (International Crisis Group, Taliban Rule Begins in Afghanistan, 24.8.2021, Afghanistan Analysts Network, The Moment in Between: After the Americans, before the new regime, 1.9.2021; EASO, September 2021)

(20) Yli 550 000 ihmistä on konfliktin vuoksi siirtynyt maan sisäisesti vuonna 2021. On odotettavissa, että vuoden loppuun mennessä jopa 500 000 afganistanilaista pakenee naapurimaihin. (Afghanistan Analysts Network, Afghanistan´s looming economic catastrophe: What next for the Taleban and the donors? 6.9.2021, UNHCR, The Refugee Brief, 27.8.2021)

(21) Yli puolet Afganistanin väestöstä on avun tarpeessa, kolmannes aliravittuja ja yli puolet alle viisivuotiaista lapsista vakavasti aliravittuja. Maan terveydenhuoltojärjestelmä on romahduksen partaalla. (Afghanistan Analysts Network 6.9.2021; WHO, Acute health needs in Afghanistan must be urgently addressed and health gains protected, 22.9.2021)

(22) Tilanne Afganistanissa on hyvin epävarma, eikä kattavaa analyysia eri hakijaryhmien suojelun tarpeesta voida siten tehdä. Joistakin ryhmistä voidaan kuitenkin jo sanoa Talibanin valtaannousun jälkeisestä käyttäytymisestä, että kyseisten ryhmien voidaan entistä todennäköisemmin katsoa olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa. Eri perusteiden mahdollinen kumulatiivisuus otetaan harkinnassa huomioon. Ulkomaalaislain 98 §:n 2 momentin mukaan kansainvälisen suojelun tarve tutkitaan aina yksilöllisesti, tehden tapauskohtainen ja kokonaisvaltainen arvio siitä, täyttyvätkö hakijan kohdalla kaikki ulkomaalaislain 87 §:ssä säädetyt turvapaikan tai 88 §:ssä säädetyt toissijaisen suojelun myöntämisen edellytykset. Koska kattavaa analyysiä eri ryhmien asemasta tai Afganistanin turvallisuustilanteesta ei voida vielä tehdä, perustuslain 9 §:n 4 momentissa ja ulkomaalaislain 147 §:ssä säädetyt ehdottomat palautuskiellot huomioiden Afganistanin kansalaisille ei tule toistaiseksi tehdä mitään sellaisia päätöksiä, jotka sisältäisivät maasta poistamisen Afganistaniin. (Maahanmuuttovirasto, Ohje afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä ja ratkaisemisesta sekä palautuskiellon huomioimisesta oleskelulupaa ja maasta poistamista koskevissa asioissa, 11.11.2021)

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt esillä olevaa asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon ulkomaalaislain 147 §:stä ilmenevä ulkomaalaisoikeuteen sisältyvä ehdoton palautuskielto. Palautuskieltoa ei tarkastella ainoastaan muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tekemisen olosuhteiden valossa, vaan tarvittaessa myös uudet seikat, jotka ovat ilmenneet vasta päätöksen tekemisen jälkeen, on otettava huomioon (niin kutsuttu ex nunc -tarkastelu). Uudet seikat voivat tarkoittaa henkilökohtaisten olosuhteiden lisäksi ajantasaisia tietoja muutoksenhakijan kotimaan oloista.

(24) Edellä ilmenevän maatiedon mukaan olot Afganistanissa ovat merkittävästi muuttuneet verrattuna siihen ajankohtaan, kun Maahanmuuttovirasto on ratkaissut asian. Afganistania koskeva maatieto on edelleen muutostilanteessa ja ennakoimaton.

(25) Afganistanin tilanne on korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan muuttunut siinä määrin toiseksi, että muutoksenhakijan hakemuksensa tueksi esittämien seikkojen hyväksyttävyys ja merkitys hänen kansainvälisen suojelun tarpeeseensa on arvioitava ajantasaisen maatiedon perusteella kokonaan uudelleen suhteessa Afganistanin muuttuneisiin oloihin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tätä arviota ei ole syytä tehdä ensiasteena korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(26) Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi. Tässä yhteydessä Maahanmuuttoviraston on myös otettava huomioon, mitä muutoksenhakija on korkeimmassa hallinto-oikeudessa valitusperusteinaan esittänyt.

Oikeudenkäyntikulut

Sovellettavia oikeusohjeita ja niiden esitöitä

(27) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Pykälän 3 momentin mukaan yksityinen asianosainen voidaan 1 ja 2 momentista poiketen velvoittaa korvaamaan viranomaisen oikeudenkäyntikuluja vain, jos yksityinen asianosainen on esittänyt ilmeisen perusteettoman vaatimuksen.

(28) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia ja eräitä siihen liittyviä lakeja koskevan hallituksen esityksen (HE 29/2018 vp) yleisperusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa:

”Ehdotetut oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat säännökset vastaisivat sisällöltään pääosin voimassa olevia hallintolainkäyttölain säännöksiä.

Oikeudenkäynnin osapuoli olisi vastaisuudessakin velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että tämä joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. (---)

Korvausvelvollisuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon muun muassa asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolen oma toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Ehdotetussa yleislaissa ei kuitenkaan korostettaisi viranomaisen virheen merkitystä niin kuin voimassa olevassa hallintolainkäyttölaissa.”

(29) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:ää koskevissa edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa:

”Lähtökohtana olisi, että mikäli päätöksen tehnyt viranomainen tai muu julkinen osapuoli häviää asian, se velvoitettaisiin korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Sama koskisi myös yksityisen asianosaisen velvollisuutta korvata muiden yksityisten asianosaisten oikeudenkäyntikuluja silloin, kun asiassa on monta asianosaista, joilla on vastakkaisia intressejä.

Arvioitaessa oikeudenkäynnin osapuolten korvausvelvollisuuden perusteita olisi kiinnitettävä erityistä huomiota asiassa annettuun ratkaisuun samalla tavoin kuin nykyisin. Asiassa annetun ratkaisun merkitystä arvioitaessa olisi kuitenkin aiheellista ottaa huomioon, että hallintoprosessissa ei läheskään aina ole yksiselitteisesti osoitettavissa voittajaa tai häviäjää, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voi siten perustaa yksin voittaja-häviäjä-asetelmaan. Tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu voi olla sisällöltään sellainen, että osapuolten on kohtuullista itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan. (---)

Korvausvelvollisuuden arvioinnin perusteita täsmennettäisiin 2 momentissa. Momentissa lueteltaisiin keskeiset arviointiperusteet, joita sovellettaisiin täydentävästi kaikissa 1 momentissa mainituissa tilanteissa. Muihinkin näkökohtiin olisi mahdollista kiinnittää huomiota arvioinnissa. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa olisi kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista.

Asian oikeudellisella epäselvyydellä olisi merkitystä oikeudenkäynnin osapuolten välisen korvausvelvollisuuden arvioinnissa. Jos asia on ollut aidosti tulkinnanvarainen tai muuten epäselvä, asiansa hävinneelläkin osapuolella on voinut olla oikeudenkäyntiin perusteltua aihetta. Tämä olisi erityinen syy, joka voisi poistaa hävinneen osapuolen korvausvelvollisuuden tai alentaa sitä.

Korvausvelvollisuuteen voisivat vaikuttaa viranomaisen mahdollisen virheen lisäksi myös muiden oikeudenkäynnin osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Siten esimerkiksi oikeusriidan luonne, osapuolen myötävaikutus asian selvittämiseen sekä asian ratkaisun oikeudellinen tai taloudellinen merkitys voitaisiin ottaa arvioinnissa huomioon. Hallintotuomioistuin voisi määrätä oikeudenkäyntikulut korvattaviksi kokonaan tai osaksi, jolloin harkinnassa olisi otettava huomioon myös oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa oikeusriidan merkitykseen.

Jos oikeudenkäynnin tarve on aiheutunut viranomaisen selvästi lainvastaisesta ratkaisusta, olisi kohtuullista, että yksityinen asianosainen saa korvausta hänelle tästä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun viranomainen on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa tai kun kyse on selvästi harkintavallan väärinkäytöstä. Tulkinnanvarainen tai vähäinen virhe asian käsittelyssä ei välttämättä muodostaisi viranomaiselle korvausvelvollisuutta. Toisaalta viranomainen voitaisiin määrätä korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut silloinkin, kun kyse ei varsinaisesti ole viranomaisen tekemästä virheestä.

Nykyisin voimassa olevan hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Viranomaisen toimintaa on oikeuskäytännössä arvioitu esimerkiksi ratkaisussa KHO 2016:26, jossa kunnallinen viranomainen oli liittänyt päätökseen valitusosoituksen, mutta hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta, koska katsoi, että päätös koski vain valmistelua eikä sen vuoksi ollut valituskelpoinen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymys päätöksen valituskelpoisuudesta oli kyseessä olevassa tapauksessa ollut tulkinnanvarainen, joten viranomainen ei ollut tehnyt virhettä liittäessään päätökseen valitusosoituksen. Viranomaista ei ollut siten määrättävä korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa.

Sen sijaan esimerkiksi kansalaisuusaseman määrittämistä koskevassa tapauksessa KHO 2016:178 korkein hallinto-oikeus katsoi viranomaisen olevan osaksi korvausvelvollinen asianosaisen oikeudenkäyntikuluista, vaikka asia oli tulkinnanvarainen eikä viranomaisen virhe ollut selvä. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin arvioi viranomaisen toiminnan kokonaisuutena olleen virheellistä. Ratkaisu perustui ennen kaikkea kohtuusarviointiin. Ottaen huomioon valittajan oikeussuojan tarpeen ja asian poikkeuksellisen merkityksen asianosaisen kannalta korkein hallinto-oikeus katsoi, että olisi kohtuutonta, jos hän joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.”

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(30) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan lähtökohtana on, että asian hävinnyt osapuoli velvoitetaan korvaamaan voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Korvausvelvollisuus ja korvattavien kulujen määrä ratkaistaan kuitenkin tekemällä kokonaisharkinta, jossa punnitaan, olisiko kohtuutonta, että voittanut asianosainen ei saisi korvausta kuluistaan tai että kulut korvattaisiin vain osaksi. Hallintolainkäytössä ratkaistavien monenlaisten asioiden erityislaadusta seuraa usein, ettei korvausvaatimuksen hylkääminen ole voittaneenkaan osapuolen kannalta kohtuutonta. Myös tapauksissa, joissa korvausvelvollisuuden määrääminen lähtökohtaisesti on perusteltua esimerkiksi sen vuoksi, että oikeudenkäyntiin on ryhdytty painavista asianosaisen henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyvistä syistä, asia ratkaistaan kokonaisharkinnalla. Toisin kuin mainittua lakia edeltäneen hallintolainkäyttölain mukaan, viranomaisen velvoittaminen korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja ei välttämättä edellytä, että viranomainen on menetellyt virheellisesti.

(31) Muutoksenhakija on hakenut kansainvälistä suojelua ja hakemuksensa tueksi vedonnut Talibanin uhkaan sekä kristinuskoon kääntymisestä johtuvaan vainon vaaraan. Muutoksenhakija on Suomeen saavuttuaan esittänyt kääntyneensä kristinuskoon, saanut kasteen ja oli hallinto-oikeuden antaessa päätöksensä asiassa jatkanut osallistumistaan seurakunnan toimintaan sekä kristillisiin tapahtumiin usean vuoden ajan. Asiassa esitetyn maatiedon mukaan Afganistanissa yleinen suhtautumistapa islamista luopuneisiin on vihamielinen ja luopuneet ovat, erityisesti lähipiirinsä taholta tulevien oikeudenloukkausten vaaran lisäksi, vaarassa myös Talibanin taholta. Päätöksessään hallinto-oikeus on viitannut kesältä ja alkusyksyltä 2021 olevaan maatietoon ja siitä ilmenevään turvallisuustilanteen merkittävään muuttumiseen Talibanin noustua valtaan Afganistanissa mainitun vuoden elokuussa ja julistettua maahan islamilaisen emiraatin. Hallinto-oikeus on kuitenkin hylännyt valituksen siltä osin kuin valituksen perusteena on kristinuskoon kääntyminen. Hallinto-oikeus ei ole pitänyt muutoksenhakijan kääntymisen syynä aitoa vakaumusta ja on katsonut, ettei muodollisesta kääntymisestä kotimaassa aiheutuva vaara ole uskottava. Käännyttämisen osalta hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja muilta osin lisäksi palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(32) Pääasiassa on kyse muutoksenhakijan henkilökohtaisesta turvallisuudesta ja koskemattomuudesta muun ohella hänen uskonnonvapauteensa liittyen, kun Afganistanin olot ovat muuttuneet olennaisesti. Asia on muutoksenhakijan kannalta erittäin merkittävä. Korkein hallinto-oikeus on tällä päätöksellä kumonnut Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, jotta muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun tarve voidaan arvioida ajantasaisen maatiedon perusteella kokonaan uudelleen.

(33) Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakija joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi Suomen valtio on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 ja 100 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä päätöksen ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Petri Leinonen.