Muu päätös 5773/2017

Maa-aineslupaa koskevat valitukset (Sastamala)

Antopäivä: 9.11.2017
Taltionumero: 5773
Diaarinumero: 2758/1/16 ja 2821/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T5773

Asia Maa-aineslupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) A ym.

2) B

Päätös, jota valitukset koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 30.6.2016 nro 16/0292/2

Asian aikaisempi käsittely

Sastamalan rakennuslautakunta on päätöksellään 12.5.2015 (§ 33) myöntänyt Destia Oy:lle maa-aineslain 4 §:n mukaisen luvan kalliokiviaineksen ottamiseen Sastamalan kaupungin Yliskallion kylässä sijaitsevalta tilalta Iilivuoren kallioalue RN:o 20:13. Otettavan aineksen määrä on 230 000 m3. Päätös on voimassa 12.5.2025 saakka.

Rakennuslautakunta on vahvistanut hakijan esittämän ottamissuunnitelman noudatettavaksi seuraavin lupamääräyksin:

- Hakijan on noudatettava laatimaansa ottamissuunnitelmaa ja sen täydennyksiä.

- Valvontaviranomaisena toimii Sastamalan kaupungin rakennuslautakunta. Valvontaa suorittaa säännöllisin väliajoin rakennusvalvontatoimisto.

- Valmistelevien toimenpiteiden valmistuttua, ennen maa-ainesten ottamiseen ryhtymistä tulee valvontaviranomaiselta pyytää alkutarkastusta.

- Alue on viimeisteltävä luvan voimassaoloaikana ottamissuunnitelmassa esitetyn mukaisesti.

- Ennen luvan voimassaoloajan päättymistä on valvontaviranomaiselta pyydettävä lopputarkastusta.

- Maa-ainesluvan haltijan tulee ilmoittaa lupaviranomaiselle otetun aineksen määrä ja laatu vuosittain viimeistään tammikuun 31. päivänä.

- Hakemuksen tarkastamisesta, asianosaisten kuulemisesta ja ottamistoiminnan valvonnasta on suoritettava voimassa olevan taksan mukainen maksu.

- Maa-ainesten ottaminen voidaan aloittaa lupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi.

Päätöksen perustelujen mukaan kyseisen maa-aineksen ottaminen ja ottamisen järjestely eivät ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Maa-ainesten ottosuunnitelma on maa-aineslain 5 §:n mukainen ja se sisältää 11 §:n edellyttämät selvitykset toimenpiteistä, joilla hankkeesta aiheutuvia haittoja vältetään ja rajoitetaan. Maa-aineslain 6 §:n mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Muistutuksissa esitetyt seikat on huomioitu lupapäätöstä tehtäessä niiltä osin kuin ne käsittelevät maa-aineslain mukaisia asioita. Esimerkiksi melu, pöly ja liikenneasiat ratkaistaan muun lainsäädännön nojalla. Kuulemisen on viranomainen toimittanut maa-aineslain 13 §:n mukaisesti. Hakija on täydentänyt hakemustaan myös huomautuksista saamansa palautteen vaikutuksesta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, jättäen tutkimatta esitetyt vahingonkorvausvaatimukset, hylännyt muun ohella A:n ja hänen asiakumppaniensa ja B:n valitukset rakennuslautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Vahingonkorvausvaatimukset

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa.

= = = ja B:n esittämien vahingonkorvausvaatimusten ratkaiseminen ei kuulu Hämeenlinnan hallinto-oikeuden toimivaltaan.

2. Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Saman pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 13 §:n 1 momentin mukaan maa-aineslupaa koskevan hakemuksen johdosta on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla 30 päivän ajan. Tämän ohella kunnan on varattava ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvien kiinteistöjen ja muiden alueiden omistajille ja haltijoille tilaisuus tulla kuulluiksi, paitsi milloin se on ilmeisen tarpeetonta.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Lupamenettely

Valituksissa on esitetty, että asiassa on tapahtunut kuulemisvirhe, koska kuulemista ei ole suoritettu uudelleen sen jälkeen, kun lupahakemusta on ensimmäisellä kuulemiskierroksella saatujen lausuntojen ja mielipiteiden johdosta muutettu. Lisäksi on esitetty, että päätöksen perustelut ovat puutteelliset.

Luvanhakija on muuttanut maa-aineslupahakemustaan ensimmäisen kuulemiskierroksen jälkeen rajoittamalla vuosittaisen toiminta-aikansa 1.4.–31.8. ja 23.12.–6.1. välisten aikojen sekä Pirkanmaan koulujen syys- ja hiihtolomaviikkojen ulkopuolelle. Lisäksi murskeen varastoalue on siirretty Ahvenjärventien alkupäähän, jolloin kaikki murskeenkuljetus Ahvenjärventiellä tapahtuisi jo murskausurakan yhteydessä tai joka tapauksessa vuosittaisen toiminta-ajan puitteissa ja muulloin Ahvenjärventiellä ei olisi liikennettä. Hakemusta on täydennetty meluselvityksellä ja luettelolla lähialueen rakennetuista kiinteistöistä.

Hakemukseen tehtyjen muutosten johdosta hanke ei ole muuttunut toiseksi. Muutosten johdosta hankkeen ympäristövaikutukset ovat pienentyneet. Näin ollen lupapäätöstä ei ole syytä kumota sen johdosta, ettei muutosten johdosta ole järjestetty uutta kuulemista.

Lautakunnan päätösperusteluissa on todettu, että kyseisen maa-aineksen ottaminen ja ottamisen järjestely eivät ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Tätä ei ole perusteluissa perusteltu tarkemmin. Kun otetaan kuitenkin huomioon lautakunnan päätöksen kertoelmaosaan toiminnasta ja sen vaikutuksista sekä asiassa annetuista lausunnoista, mielipiteistä ja vastineista kirjattu, on päätös kokonaisuudessaan perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla.

Selvitysten riittävyys

Valituksissa on esitetty, että ottamistoiminnan vaikutusta luonnonarvoihin ja vesistöihin sekä toiminnan meluvaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty.

Suomen Luontotieto Oy on tehnyt suunnittelualueen luontoarvojen perusselvityksen kesällä 2014. Suunnitellulta louhosalueelta ja sen välittömästä lähiympäristöstä selvitettiin luonnonsuojelulain 29 §:n tarkoittamat suojeltavat luontotyypit, metsälain 10 §:n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt ja vesilain suojelemat pienvesikohteet. Lisäksi tehtiin liito-orava-, linnusto- ja lepakkoselvitykset. Pirkanmaan ELY-keskus on hakemuksen johdosta 3.3.2015 antamassaan lausunnossa todennut, että luontoselvitykset on tehty tutkittavien kohteiden kannalta oikeaan aikaan, luontoselvitykset ovat riittävät ja ne on toteutettu asianmukaisesti.

Meluselvityksessä on tarkasteltu toiminnan alkuvaihetta, välivaihetta sekä toiminnan loppuvaihetta sekä alueelta lähtevän ja sinne tulevan raskaan liikenteen meluvaikutuksia Iilivuorentiellä ja Ahvenjärventiellä. Laskentatilanteet on valittu siten, että ne kuvastavat eniten melua tuottavia tilanteita häiriintyvien kohteiden kannalta ja antavat mahdollisimman hyvän kuvan melun leviämisestä ottamisen eri vaiheissa.

Kun otetaan hakijan luontoselvityksen lisäksi huomioon asiassa annetut lausunnot ja muistutukset, erityisesti alueen linnuston osalta, lupa-asiaa ratkaistaessa on riittävästi selvitetty alueen luonnonarvot sekä suunnitellun hankkeen vaikutukset alueen kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen sekä vesistöihin. Kun otetaan lisäksi huomioon asetetut lupamääräykset sekä jatkossa tässä päätöksessä hankkeen ympäristövaikutuksista lausuttava, ennen asian ratkaisemista on riittävästi selvitetty hankkeen vaikutukset ympäristöön, luonnonolosuhteisiin ja häiriintyviin kohteisiin.

Luvan myöntämisedellytykset

Toiminnan yleiskuvaus

Rakennuslautakunta on myöntänyt Destia Oy:lle maa-aineslain 4 §:n mukaisen luvan kalliokiviaineksen ottamiseen Sastamalan kaupungin Yliskallion kylässä sijaitsevalta tilalta Iilivuoren kallioalue RN:o 20:13. Otettavan aineksen määrä on 230 000 m3. Vuotuinen otto vaihtelee käyttötarpeen mukaan. Lupahakemuksen mukaan ottamisalueen pinta-ala on 3,6 ha ja suunnitelma-alueen pinta-ala 9,23 ha. Maa-ainesten ottoa harjoitetaan ottamissuunnitelman mukaan jaksoittain. Toimintajaksoja on 1–3 vuoden välein. Lupahakemuksen täydennyksen mukaan toimintavuosina jaksoja on yleensä yksi, harvoin kaksi. Toimintajakson pituus vaihtelee 3–8 viikkoon. Keskimääräisenä tuotantovuonna toimintaa on 5–6 viikkoa.

Hankealueella on ollut aiemmin lupa 28 000 m3ktr kalliokiven ottoon 0,5 ha:n ottamisalueelta. Luvan on myöntänyt Mouhijärven kunnanhallitus päätöksellään 3.5.2004 § 158. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on päätöksellään 14.6.2005 numero 05/0388/2 hylännyt kyseiseen päätökseen kohdistuneet valitukset. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että suunniteltu ottamisalue ei sisällä sen kaltaisia maisemaelementtejä, joita voitaisiin pitää erikoisina. Kalliojyrkänteitä esiintyy ympäristössä useita. Kalliolta avautuvassa kaukomaisemassa ei ole erityisiä kauneusarvoja huolimatta siitä, että kalliolta näkee kauaksi. Maa-ainesten ottamisesta ei tämän vuoksi aiheudu kauniin maisemakuvan tai erikoisten luonnonesiintymien turmeltumista taikka tuhoutumista. Päätöksen perustelujen mukaan kun otetaan huomioon ottamisalueen pieni koko, ottamisen järjestäminen niin, ettei sitä tehdä kesäaikana, toiminta-ajan rajoittamisesta annetut lupamääräykset sekä muut lupapäätöksessä annetut lupamääräykset, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Korkein hallinto-oikeus ei ole päätöksellään 2.3.2006 taltionumero 433 muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Mainittu maa-aineslupa on päättynyt 11.11.2012. Alueelta ei ole luvan aikana louhittu kiviainesta.

Pirkanmaan ELY-keskus on lupahakemuksen johdosta 3.3.2015 antamassaan lausunnossa todennut, että maa-ainesten ottaminen voi alueella olla mahdollista ilman, että siitä ennalta arvioiden aiheutuu ympäristölle maa-aineslain, vesilain tai luonnonsuojelulain tarkoittamaa haittaa.

Sastamalan ympäristölautakunta on päätöksellään 16.6.2015 § 55 myöntänyt nyt kyseessä olevalle toiminnalle ympäristöluvan kallion louhintaan ja murskaukseen siirrettävällä murskaamolla. Toiminnalle on asetettu muun ohella ilmapäästöjä, melua ja tärinää, pintavesien käsittelyä ja toiminnan tarkkailua koskevat lupamääräykset. Osa maa-aineslupapäätöksestä valittaneista henkilöistä on valittanut myös ympäristölupapäätöksestä. Valitusten käsittely on kesken Vaasan hallinto-oikeudessa.

Maakuntakaava ja maakuntakaavaehdotus

Alueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavaa. Voimassa olevassa Pirkanmaan maakuntakaavassa hankealueella ei ole aluevarauksia. Hanke ei siten ole voimassa olevan maakuntakaavan vastainen.

Pirkanmaan maakuntakaava 2040 on ehdotusvaiheessa. Kaavaehdotus on ollut lausunnolla huhti-toukokuussa 2016. Kaavaehdotuksessa hankealue sijaitsee laajalla MK-alueella eli ekosysteemipalvelujen kannalta merkittävällä maa- ja metsätalousalueella. Kaavamääräysehdotuksen mukaan merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti merkittävät laajat yhtenäiset luonnon ydinalueet tai luonnon- ja kulttuuriympäristöjen kokonaisuudet, joilla on tarvetta retkeilyn ja ulkoilun järjestämiseen. Alueet ovat osa maakunnan ekologista verkostoa, ja ne tukevat luonnonympäristöjen kytkeytyvyyttä, säilymistä ja virkistyskäyttöä. Merkintä ei rajoita alueen maa- ja metsätalouskäyttöä tai käyttöä vakituiseen tai loma-asumiseen. Suunnittelumääräyksen mukaan maankäytön suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee huomioida luonnon monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen säilyminen sekä välttää luonnonympäristöjen pirstoutumista.

Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 taustaselvityksenä on Pirkanmaan POSKI-hanke (Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanke) 2012–2015. Iilivuoret on POSKI-hankkeessa luokiteltu maa-ainesten ottoon soveltumattomaksi alueeksi. Iilivuoren alueen luokittelu ottoon soveltumattomaksi alueeksi perustuu POSKI-hankkeen yhteydessä tehtyyn Luonto- ja maisemakartoitukseen alustavilla maakuntakaavan 2040 maa-ainesten ja kalliokiviainesten ottoalueilla (Pirkanmaan liitto, 2015). Kartoituksessa selvitettiin, onko kiviainesten ottamiseen alustavasti soveltuviksi arvioiduilla alueilla sellaisia merkittäviä geologisia, biologisia tai maisemallisia arvoja, joiden suojelu voi olla ristiriidassa mahdollisen kiviainesten ottamistoiminnan kanssa tai jotka voivat vaikuttaa alueiden merkitsemiseen maakuntakaavaan kalliokiviainesten ottamisalueina. Iilivuorten alue on inventoinnissa jaoteltu kolmeen osa-alueeseen. Suunniteltu kallionottoalue sijoittuu keskimmäiseen osa-alueeseen 3_E keskiosa. Sen osalta syy soveltumattomuuteen on POSKI-hankkeen paikkatietoaineistojen mukaan sijainti maakuntakaavan MK-alueella ja se, että alue on Sastamalan kaavassa osoitettu muun muassa hiljaiseksi alueeksi. Sastamalan kaavasuunnittelijan lupahakemuksen johdosta antamasta lausunnosta on pääteltävissä, että Sastamalan kaavalla tarkoitetaan oikeusvaikutuksetonta, mutta kaupunginvaltuuston ohjeellisena hyväksymää Sastamalan kaupunkirakennesuunnitelmaa 2030, jossa alue on merkitty metsäluontoon tukeutuvaksi virkistysalueeksi ja hiljaiseksi alueeksi. Iilivuorten kahden muun osa-alueen ottoon soveltumattomuuden syyksi on Pirkanmaan liiton inventoinnissa todettu eteläisen osa-alueen osalta etäisyys vapaa-ajan asutukseen ja pohjoisen osa-alueen osalta kartoituksessa havaittu maisema Uuhisuolle sekä lähes luonnontilainen kalliometsä.

Valmisteilla oleva maakuntakaava, sen taustaselvitykset tai ohjeellisena hyväksytty kaupunkirakennesuunnitelma eivät voi sellaisenaan muodostaa estettä maa-ainesluvan myöntämiselle. Ne voidaan kuitenkin ottaa selvityksenä huomioon arvioitaessa luvan myöntämisedellytysten täyttymistä. Kun otetaan huomioon maakuntakaavaehdotuksen MK-aluevarauksen ja Sastamalan kaupunkirakennesuunnitelman virkistysalueen ja hiljaisen alueen aluevarauksien laajuus sekä POSKI-hankkeen luonto- ja maisemakartoituksen tuloksista nimenomaan ottamisalueen osalta edellä todettu, eivät nämä selvitykset ole olleet esteenä luvan myöntämiselle.

Maisema- ja luontovaikutukset

Toiminta sijaitsee laajalla metsäisellä alueella. Alueen puusto on poistettu vuonna 2007 ja alueella kasvaa matala mänty-koivutaimikko. Suurin osa alueesta on niukkahumuksista kalliota. Varsinaista avokalliota on vain alueen pohjoisreunassa sijaitseva silokalliojyrkänne.

Suunnitellun louhinta-alueen korkeimmat kohdat sijoittuvat noin tasolle +130.00 (N2000) ja lähialueen korkein kohta noin tasolle +138.00. Ottamisalue ei kohoa ympäröivää maastoa merkittävästi korkeammalle. Näin ollen ottamistoiminnalla on vain vähäinen merkitys kaukomaisemassa. Suunniteltu ottamisalue ei sisällä sen kaltaisia maisemaelementtejä, joita voitaisiin pitää erikoisina. POSKI-hankkeen luonto- ja maisemakartoituksessa ei mainita suunnitellulla ottamisalueella erityisiä luonto- tai maisema-arvoja. Iilivuorten aluetta ei ole mainittu myöskään POSKI-hankkeen arvokkaiden geologisten muodostelmien (arvokkaat kallioalueet) selvityksessä.

Luontoselvityksen mukaan inventoidulla alueella ei ole luonnonsuojelulain 29 §:n tai vesilain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai kohteita. Alueen pienialaiset soistumat ovat metsälain 10 §:n tarkoittamia erityisen arvokkaita elinympäristöjä ja ne tulee jättää metsänkäsittelytoimenpiteiden ulkopuolelle. Koko suunniteltu louhosalue lähiympäristöineen on metsätalouskäytössä ja valtaosa alueesta on avohakkuualuetta. Suunnittelualueella ei ole perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja eikä vanhaan kulttuuriin sidoksissa olevaa kasvilajistoa. Alueelta ei löytynyt uhanalaista putkilokasvilajistoa ja ympäristön perusteella uhanalaisen putkilokasvilajiston esiintyminen on epätodennäköistä. Alueella ei havaittu liito-oravia. Vesistökohteiden puuttuminen estää viitasammakoiden sekä uhanalaisen sudenkorentolajiston esiintymisen alueella. Lähialueella havaittiin pesimäaikaan kolme lintudirektiivin liitteen I lintulajia (teeri, palokärki ja helmipöllö ). Alueella ei havaittu lepakoita, eikä alueella ole lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja, kuten louhikoita. Luontoselvityksen mukaan alueelle suunniteltu kiviaineksen otto ei hävitä merkittäviä luontokohteita.

Pirkanmaan ELY-keskus on lupahakemuksen johdosta 3.3.2015 antamassaan lausunnossa todennut, että ottamisalueen läheisiltä järviltä, Ahvenjärveltä ja Saarijärveltä, on 1980- ja 1990-luvulla tehdyt havainnot luonnonsuojelulailla rauhoitetusta kuikasta. Ahvenjärvi sijaitsee lähimmillään noin 850 metrin etäisyydellä ja Saarijärvi noin 640 metrin etäisyydellä suunnitellusta ottoalueesta. Lajin esiintyminen järvillä on epävarmaa ja toiminnalla ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia lajille.

Edellä mainittujen havaintojen lisäksi ELY-keskuksen luontotietoa sisältävän tietojärjestelmän mukaan hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita tai ELY-keskuksen tiedossa olevia muita erityisiä luontoarvoja. ELY-keskus on 13.3.2015 antanut uuden lausunnon, jonka mukaan lupahakemuksen johdosta tehdyissä muistutuksissa viitattu Uuhisuon sääksen pesäpuu on luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin tarkoittama rauhoitettu suuren petolinnun pesäpuu. Ainakaan meluavimpia toimintoja kuten porausta, räjäytystä ja rikotusta, ei tule sallia 1.4.–31.8. välisenä aikana. Meluhaitan arvioimiseksi tulee tehdä ennen luvan myöntämistä meluselvitys, koska sääksen suojaetäisyys on riippuvainen alueen ominaisuuksista. Toiminnan aikarajoituksella (1.4.–31.8) varmistetaan, ettei hankkeen myötä heikennetä Uuhisuon linnustollista arvoa.

Luontoselvityksessä ei ole havaittu alueella linnustoa lukuun ottamatta erityisiä luontoarvoja. Maa-ainesluvassa on kielletty ottaminen huhtikuun alusta elokuun loppuun. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että ottamisalueen etäisyys Uuhisuon lähimmistä ojittamattomista osista on noin 350 m, ottamisesta ei voida katsoa aiheutuvan haittaa lähistöllä esiintyville linnuille.

Edellä mainituilla perusteilla ottamisen vaikutukset alueen maisema- ja luonnonarvoihin eivät ole olleet esteenä luvan myöntämiselle.

Vesistövaikutukset

Kiinteistö ei sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle.

Lähimmät vesistöt, eli Tervalammi, Ahvenjärvi, Joutsijärvi ja Saarijärvi, sijoittuvat noin 440–1 000 metrin etäisyydelle louhinta-alueesta. Ottamissuunnitelmassa on todettu, että koska alueen pohja louhitaan kaltevaksi, alueelle ei kerry vesiä eikä alueelle ole näin ollen tarvetta tehdä laskeutusallasta. Pääosa alueella syntyvistä pintavesistä imeytyy suoraan maaperään sekä murskekasoihin. Alueen pohja viettää luoteeseen, joten alueelle tulevat sade- ja sulamisvedet virtaavat luoteispuolelle. Lisäksi ottamissuunnitelmassa on esitetty toimenpiteet polttoainevuotojen estämiseksi. Lupahakemuksen täydennyksenä hakija on esittänyt, että mikäli hulevesiä alkaisi kuitenkin kertyä, alueen lounaiskulmaan mitoitetaan riittävä laskeutusallas ja hulevesien laaduntarkkailusta tehdään suunnitelma. Ympäristöluvan lupamääräyksessä 8 on edellytetty, että hulevesiä varten alueen lounaiskulmaan suunnitellusta laskeutusaltaasta, hulevesien käsittelystä ja laaduntarkkailusta tulee toimittaa suunnitelma ennen toiminnan aloittamista valvontaviranomaiselle.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon louhinta-alueen koko sekä toiminta-ajat samoin kuin se, että vesistöjä ja pohjavettä koskevat asiat tulevat erityisesti tutkittaviksi toimintaa koskevassa ympäristölupamenettelyssä, ottamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu vaaraa pohjavedelle eikä vesistöille.

Vaikutukset asutukseen

Ottamisalueen etäisyys lähimpiin loma-asuntoihin on noin 800 m.

Meluselvityksen mukaan laskentatulosten perusteella ottotoimintojen ollessa käynnissä loma-asutukselle asetettu 45 dB:n ohjearvo ylittyy ottotoiminnan alku- ja keskivaiheilla louhinta-alueen eteläpuolella olevien kolmen lomarakennuksen kohdalla. Ottotoiminnan loppupuolella ohjearvo ei enää ylity, koska louhintarintaus ja nouseva maasto vaimentavat toimintojen aiheuttamaa melua. Lupahakemuksen täydennyksen mukaan melun leviämistä estetään tekemällä louhinta-alueen etelärajalle meluselvityksessä osoitettuun paikkaan vähintään 4 metriä korkea meluvalli. Meluselvityksen mukaan hankealueen itäpuolella maaston voimakas nousu vaimentaa toiminnan aiheuttaman melun leviämistä alueen itäpuolelle. Hankkeen suunniteltu ottamissuunta (länsi - itä) on paras mahdollinen tämä huomioiden, sillä tällöin sekä louhintarintaus että louhinta-alueen itäpuolen maaston nousu suojaavat Ahvenjärveä ympäröivää loma-asutusta hankealueen melulta. Selvityksen mukaan kiviaineksen kuljetus ei aiheuta melutasojen ohjearvojen ylityksiä Ahvenjärventietä lähinnä olevien asuin- tai lomarakennuksien kohdalla.

Lupahakemuksen täydennyksen mukaan ensimmäisen toimintajakson aikana suoritetaan melumittaukset Joutsijärven pohjoisrannan kiinteistöillä ja Ahvenjärven pohjoisrannalla. Rajoittamalla vuosittainen toiminta-aika 1.4.–31.8. ja 23.12.–6.1. välisten aikojen sekä Pirkanmaan koulujen syys- ja hiihtolomaviikkojen ulkopuolelle varmistetaan, että loma-asutukselle ja virkistyskäytölle koituvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Kun otetaan huomioon asutuksen etäisyys ottamisalueesta, toiminta-aikoja koskevat rajoitukset ja se, että toiminnan aiheuttamat melu- ja pölyhaitat tulevat tarkemmin tutkittaviksi toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Tähän nähden myöskään ottamisen toiminta-aikojen muuttamiseen tai melu- ja pölyvaikutusten tarkkailuvelvoitteiden lisäämiseen vaadituilla tavoilla ei ole perusteita.

Liikennevaikutukset

Iilivuoren kallioalueelle liikennöidään Ahvenjärventien ja Iilivuorentien kautta. Ottamissuunnitelman mukaan alueelle johtavaa tiestöä parannetaan tarvittaessa. Aktiivisina aikoina liikennettä alueelle on noin 30–40 autoa vuorokaudessa. Louhinta ja murskaus ja niihin liittyvät kuljetukset on rajattu lupahakemuksen täydennyksen mukaan siten, että niihin liittyvä liikenne, mukaan lukien pora- ja murskauskaluston kuljetukset, tapahtuu syys-talviaikaan, kun tie on kantava.

Ottamistoiminnasta johtuva liikennöinti yleisellä tiellä ei sellaisenaan voi muodostaa estettä maa-ainesluvan myöntämiselle. Mahdollista yksityisteiden käyttöä ja kunnossapitoa koskevat asiat puolestaan ratkaistaan yksityisistä teistä annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä. Myöskään liikenneturvallisuus tai teiden kunnossapitoon liittyvät seikat eivät voi tulla maa-ainesluvan myöntämisen yhteydessä tutkittaviksi eikä hallinto-oikeuden toimivaltaan kuulu antaa näitä seikkoja koskevia ohjeita tai määräyksiä.

Nyt kysymyksessä olevat liikenneolosuhteet ja ottamistoimintaan liittyvä liikenteen määrä huomioon ottaen liikenteestä ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle sellaista haittaa, jota voitaisiin pitää luvan myöntämisen esteenä.

Muut valitusperusteet

Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnon 3.3.2015 mukaan hankealue kuuluu arseeniprovinssiin 1 (GTK tapir), joten kalliokiviaineksen arseenipitoisuutta ei ole tarpeen tutkia. Alueen maaperän laatua on selvitetty riittävästi sen arvioimiseksi, millaiset ottamistoiminnan maa-aineslaissa tarkoitetut vaikutukset ovat.

Ottamisen mahdollisella vaikutuksella ottamisalueen lähiympäristön kiinteistöjen arvoihin ei ole merkitystä maa-ainesluvan myöntämisedellytyksiä harkittaessa.

Luvanmyöntämisedellytysten täyttyessä sillä, että jokin toinen paikka olisi valittajien näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaisempi ottamistoiminnan harjoittamiseen, ei ole ratkaisevaa oikeudellista merkitystä asiassa.

Kun otetaan huomioon ottamisalueen etäisyys lähimpiin häiriintyviin kohteisiin ja alueen maastonmuodot, asiassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella ottamisalueen valaistuksesta olisi tarpeen antaa tarkempia määräyksiä.

Yhteenveto

Maa-aineslupa on myönnettävä, jos maa-aineslaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Luvan saaja on esittänyt asianmukaisen ottamissuunnitelman ja lupaprosessissa on selvitetty suunnitellun ottamistoiminnan vaikutuksia riittävästi. Edellä tässä päätöksessä esitetyt seikat huomioon ottaen maa-ainesten ottaminen ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa eikä luvan myöntäminen ole edellyttänyt nyt asetettuja tiukempia lupamääräyksiä. Sastamalan rakennuslautakunnan päätöstä ei ole valituksissa esitetyillä perusteilla syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 11 §

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 147 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Eija Mäkelä ja Virpi Juujärvi. Esittelijä Hanna-Maria Schiestl.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Sastamalan rakennuslautakunnan päätökset kumotaan. Korkeimman hallinto-oikeuden on suoritettava alueella katselmus, jossa voitaisiin todeta maisemalliset muutokset, etäisyydet asutuksesta ja vesistöistä sekä alueen erämainen luonne ja kiviainesten oton vaikutukset.

Vaatimustensa tueksi A ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Louhinnasta ja murskauksesta aiheutuva melu häiritsee alueen luonnonrauhaa. Louhinnasta aiheutuvat häiriöt ovat maakuntakaavan vastaisia. Myös maakuntakaava sekä POSKI-selvitys vahvistavat sen, ettei Iilivuori sovellu kalliokiven ottoon. Hankkeesta aiheutuvat hulevedet pilaavat Uuhisuon, Tervalammen ja Joutsijärven. Myös Ahvenjärvi pilaantuu ja sen virkistyskäytölle tulee haittaa. Osa maisemallisesti arvokkaasta Iilivuoren erämaa-alueesta ulottuu hankealueelle. Lupaa myönnettäessä ei ole huomioitu alueen luonnon monimuotoisuutta, harvinaista eläimistöä ja kasvillisuutta.

Hakemuksen muutoksen jälkeen asiassa olisi tullut järjestää uusi kuuleminen. Rakennuslautakunta ei mitenkään perustele kantaansa, jonka mukaan maa-aineksen ottaminen ja ottamisen järjestely ei olisi ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa.

2. B on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Sastamalan rakennuslautakunnan päätökset kumotaan. Lisäksi B on vaatinut täyttä maa-aineslain 9 §:n mukaista korvausta kaikesta toiminnan aiheuttamasta vahingosta ja haitasta hänen omistamansa tilan Pispa RN:o 1:10 metsätaloudelle, rantakaavatonttien arvon alentumisesta ja käytön vaikeutumisesta sekä yhteisen vesialueen heikentymisestä.

Vaatimustensa tueksi B on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maa-ainesten ottaminen ja sen järjestely ovat ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä ja 1 a §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Kuuleminen asiassa on ollut puutteellista, eikä rakennuslautakunta ole mitenkään perustellut, miksi maa-aineksen ottaminen ja ottamisen järjestely eivät ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Esitetty ottamissuunnitelma ei ole asianmukainen.

Pirkanmaan ympäristökeskus on jo aiemmin todennut alueen sisäisesti kauniin, miellyttävän ja vaihtelevan maisemakuvan. Uuteen Pirkanmaan maakuntakaavaan liittyvässä POSKI-selvityksessä todetaan, ettei Iilivuorten alue sovellu kiviaineisten ottoon. Perusteena soveltumattomuuteen on muun muassa näköala Uuhisuolle, asutuksen läheisyys ja lähes luonnontilainen kalliometsä.

Suunniteltu maa-ainesten otto aiheuttaa erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumisen, koska Iilivuoret kallionjyrkänteineen, lähialueen järvineen ja sijainniltaan Tervalammin ja keskiosaltaan luonnontilaisen Uuhisuon vierellä on erikoinen ympäristöstään erottuva luonnonesiintymä. Iilivuorten maisemallisesti arvokkain pohjoisosa ulottuu louhinta-alueelle. Luonnontilainen kalliomännikkö tulee tuhoutumaan ottamisen ja murskauksen yhteydessä johtuen pölyn aiheuttamista haitoista ja alueen kuivumisesta.

Luontoarvojen perusselvityksessä havainnoitu alue on kovin suppea (10 ha). Siinä sivuutetaan kokonaan murskausalueen ympäristö, jonne toiminnan haitalliset vaikutukset kohdistuisivat. Sastamalan yhdyskuntasuunnittelun lausunnossa todetaan, ettei Uuhisuon ja Tervalammin luontoarvoja ole esitetty tai arvioitu maa-aineslupahakemuksen liitteenä olevassa luontoselvityksessä, myöskään toiminnan vaikutuksia suoalueeseen ei ole arvioitu.

Lähietäisyydellä Uuhisuolla pesii erittäin uhanalainen ja häiriöherkkä kalasääski. Uuhisuolla, Iilivuorilla ja muuallakin lähiympäristössä pesii ja esiintyy monia uhanalaisia ja lintudirektiivin liitteen I lintulajeja, joiden pesintää tulee turvata erityistoimin. Näitä ovat ainakin teeri, metso, kaakkuri, kuikka, selkälokki, kalatiira, kurki, liro, kapustarinta, kehrääjä, nuolihaukka, viirupöllö, lehtopöllö, hiiripöllö, korppi ja maakotka. Lisäksi alue on hirvien talvilaidunaluetta ja sudet ovat saalistaneet siellä. Alueella on tavattu myös lepakoita ja sammakoita. Kevättalvinen ottotoiminta ja murskeen ajo tulee tuhoamaan metsäkanalintujen soitimen ja pöllöjen pesinnän Iilivuorien ja Uuhisuon ohella laajalti myös alueelle johtavan Ahvenjärventien ympäriltä.

Alueelle johtava kuuden kilometrin pituinen Ahvenjärven metsäautotie ei kestä esitetystä toiminnasta aiheutuvaa liikennettä talvisaikaan, vaan vaurioituu käyttökelvottomaksi.

Ottamisalueen lähiympäristössä sijaitsee kymmeniä vapaa-ajan asuntoja, joille louhinta- ja murskaustoiminta oheistoimintoineen tulee aiheuttamaan vaaraa, haittaa ja kiinteistöjen arvon kohtuutonta alenemista. Toiminnasta aiheutuu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua pysyvää kohtuutonta rasitusta. Ahvenjärventien alkupäässä on vapaa-ajan asuntojen ohella vakituisen asumisen asuntoja aivan tien vierellä.

Hanke ei ole kestävän kehityksen mukainen. Alueelle tärkeät toiminnot, kuten lomailu, virkistyskäyttö sekä metsätalous, kärsivät kohtuuttomasti esitetyn toiminnan seurauksena. Liikenteen ohella metsätaloudelle vaaraa ja haittaa aiheuttaa murskaustoiminnan synnyttämä pöly metsänkasvulle ja puun arvolle. Hiekkainen puu ei kelpaa metsäteollisuudelle.

Kyseinen ottamisalue olisi Sastamalan kaupunkirakennesuunnitelman ja uuden Pirkanmaan maakuntakaavan luonnon ydinalueen ytimessä, niin sanottu hiljainen alue, minne louhinta- ja murskaustoiminta ei sovellu lainkaan. Lääninhallitus on jo aiemmin kieltänyt moottorikelkalla ajon alueella ja moottoriveneilyn alueen järvillä.

Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys on todennut Ahvenjärven veden lähes luonnontilaiseksi. Järvi on kuitenkin herkkä pilaantumaan veden heikon puskurointikyvyn vuoksi. Alueella on myös talousvesikaivoja. Vesi pilaantuu kallion louhinnan ja murskauksen seurauksena. Hakemuksessa ei mainita Iilivuorten kiviaineksen arseeni- ja radonpitoisuuksista. Kiviaines saattaa sisältää uraania. Ottamistoiminnan seurauksena näitä vaarallisia aineita kulkeutuisi tuulen, pintavalunnan ja pohjaveden mukana Ahvenjärven lisäksi myös läheiseen Joutsijärveen. Louhinnan suuret räjähdysainemäärät nitraattipäästöineen sekä murskauksen vaatiman suuren polttoainemäärän aiheuttamat päästöt, lisättyinä liikenteen päästöillä, lisäävät järvien ja muun lähialueen kuormitusta.

Sastamalan rakennuslautakunta on antanut lausunnon, jossa se on esittänyt valitusten hylkäämistä.

Destia Oy on valitusten ja rakennuslautakunnan lausunnon johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitukset hylätään.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

B on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä, jossa hän on muun ohella yhtynyt asiassa esitettyyn katselmuspyyntöön.

Merkitään

Merkitään, että Vaasan hallinto-oikeus on 26.5.2017 tekemällään päätöksellä numero 17/0238/3 pääosin hylännyt muiden ohella A:n ja hänen asiakumppaniensa ja B:n valitukset, jotka ovat koskeneet samalle hankkeelle myönnettyä ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaista lupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä B:n vaatimukset katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A ja hänen asiakumppaninsa sekä B ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että maa-aineslain 9 §:n mukaista korvausta on vaadittava erikseen kyseisessä pykälässä tarkoitetussa menettelyssä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.

 
Julkaistu 9.11.2017