Muu päätös 6858/2017

Asia Maantielain mukaista tiesuunnitelmaa koskevat valitukset

Valittajat 1) Tapiolan Kilta ry

2) Asunto Oy Karhuranta, Asunto Oy Harjuviita 1 ja Asunto Oy Otatornit

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 24.10.2016 nro 16/0896/5

Asian aikaisempi käsittely

Liikennevirasto on 29.6.2015 päätöksellään LIVI/2755/04.01.01/2015 hyväksynyt Kehä I:n (mt 101) parantamista välillä Länsiväylä (kt 51)–Tapiolantie, Espoo, koskevan tiesuunnitelman.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Tapiolan Kilta ry:n sekä Asunto Oy Karhurannan ja sen asiakumppanien valitukset Liikenneviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet sellaisina, kuin ne ovat olleet voimassa tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen ajankohtana 29.6.2015

Maantielain 4 §:n 1 momentin mukaan maantie on sellainen tie, joka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja jonka ylläpitämisestä valtio huolehtii. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä. Saman pykälän 2 momentin mukaan valtatiet palvelevat valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä. Kantatiet täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä. Seututiet palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin. Muut maantiet ovat yhdysteitä. Pykälän 3 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä maantiet ovat valtateitä ja mitkä kantateitä sekä miltä osin ne ovat valtakunnallisesti merkittäviä runkoteitä. Liikennevirasto määrää, mitkä maantiet ovat seututeitä ja mitkä yhdysteitä.

Maantielain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maantiehen kuuluvat ajorata pientareineen ja muut liikenteen käyttöön tarkoitetut alueet, kuten jalkakäytävä ja pyörätie, erikoiskuljetustie, pysäköintipaikka ja -alue, joukkoliikennettä ja sen käyttöä palveleva alue sekä levähdys-, varasto- ja kuormausalue. Saman momentin 2 kohdan mukaan maantiehen kuuluvat 1 kohdassa mainittujen alueiden säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvittavat ja niihin välittömästi liittyvät rakenteet, rakennelmat ja laitteet. Maantielain 5 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu alue muodostaa maantien tiealueen.

Maantielain 13 §:n 1 momentin mukaan maantietä parannetaan yleisen liikenteen tarpeen vaatiessa taikka liikenteestä aiheutuvien haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi taikka maankäytön sitä edellyttäessä. Uusi maantie tehdään, jos olemassa oleva maantieverkko ei täytä enää yleisen liikenteen tai maankäytön tarpeita eikä tien parantamisella tai muutoin liikennejärjestelmää kehittämällä voida tarkoituksenmukaisesti tyydyttää näitä tarpeita taikka poistaa tai riittävästi vähentää liikenteestä aiheutuvia haittoja. Saman pykälän 2 momentin mukaan maantie on rakennettava siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Rakentamisessa on otettava erityisesti huomioon liikenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat. Maantietä ei saa rakentaa vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielain 15 §:n 2 momentin mukaan yksityisellä tiellä tarkoitetaan tässä laissa myös sellaista yksityiseen tiehen verrattavaa tietä tai liittymää, johon yksityisistä teistä annettua lakia ei sovelleta.

Maantielain 17 §:n 1 momentin mukaan tiesuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Saman pykälän 2 momentin mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ja yleiskaava on otettava huomioon siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Yleissuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin maakuntakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Yleissuunnitelma voidaan hyväksyä vastoin voimassa olevaa asemakaavaa, jos kunta sitä puoltaa. Tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielain 18 §:n mukaan yleissuunnitelma on laadittava, jolleivät hankkeen vaikutukset ole vähäiset taikka maantien sijaintia ja sen vaikutuksia ole jo riittävässä määrin ratkaistu asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Yleissuunnitelma on aina laadittava sellaisissa hankkeissa, joihin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvun mukaista arviointimenettelyä.

Maantielain 19 §:n mukaan yleissuunnitelmassa on esitettävä selvitys maantien tarpeellisuudesta ja tutkituista vaihtoehdoista, tien liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, tien likimääräinen sijainti sekä tien arvioidut vaikutukset, kuten vaikutukset tie- ja liikenneoloihin, liikenneturvallisuuteen, maankäyttöön, kiinteistörakenteeseen ja ympäristöön sekä ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Suunnitelmassa tulee esittää myös mahdollisuudet haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi sekä alustava kustannusarvio.

Maantielain 21 §:n mukaan ennen maantien rakentamista on laadittava ja hyväksyttävä tiesuunnitelma. Kun on kysymys sellaisesta maantien parantamisesta, jonka vaikutukset ovat vähäiset, tiesuunnitelman laatiminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanketta varten ei oteta lisäaluetta taikka jos kiinteistön omistaja tai omistajaan verrattava haltija on antanut kirjallisen suostumuksen lisäalueen ottamiseen.

Maantielain 22 §:n 1 momentin mukaan maantien rakentamista koskevassa tiesuunnitelmassa on osoitettava tien sijainti ja korkeusasema sekä poikkileikkaus niin, että tiealue voidaan merkitä maastoon. Suunnitelmaan on liitettävä arvio tien vaikutuksista sekä esitettävä ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi. Suunnitelmassa on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon maanomistusolot. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi tien suoja- ja näkemäalueet sekä se, varataanko aluetta tien myöhempää leventämistä varten. Suunnitelmaan on liitettävä arvio tien rakentamisen kustannuksista.

Maantielain 29 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua tiehanketta koskevaan yleissuunnitelmaan on liitettävä kyseisen lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin arviointiselostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudelleen. Saman pykälän 2 momentin mukaan yleis- ja tiesuunnitelmasta on käytävä ilmi, miten 1 momentissa tarkoitettu arvio on otettu suunnitelmassa huomioon. Pykälän 3 momentin mukaan kun yleissuunnitelmaan on sovellettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista arviointimenettelyä, ei sitä enää sovelleta yleissuunnitelman mukaisen tiesuunnitelman laatimiseen.

Maantielain 39 §:n 1 momentin mukaan jos maantie rakennetaan siten, että se katkaisee ennestään olevan yksityisen tien tai että pääsy ennestään olevalta yksityiseltä tieltä tai maatalousliittymästä maantielle huomattavasti vaikeutuu, on tienpitoviranomaisen tehtävä kustannuksellaan ne työt tarvittavine laitteineen, jotka ovat tarpeen yksityisen tien johtamiseksi maantien poikki taikka yksityisen tien tai maatalousliittymän liittämiseksi maantiehen. Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään yksityisestä tiestä, koskee muun muassa myös katua.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (Yva-laki) 12 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä.

Yva-lain 13 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Pykälän 2 momentin mukaan hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 3 momentin mukaan liikennealueita ovat asemakaavassa maanteitä, rautateitä, vesiteitä, satamia ja lentokenttiä varten osoitetut alueet. Saman pykälän 4 momentin mukaan maanteiden liikennealueita voidaan osoittaa valta-, kanta- ja seututeitä varten sekä niitä yhdistäviä ja niiden jatkeena olevia teitä varten, jotka palvelevat pääasiallisesti muuta kuin paikallista liikennettä. Maantiehen kuuluvalle kevyen liikenteen väylälle voidaan osoittaa muusta liikennealueesta erillinen liikennealue, jos se on paikallisista olosuhteista johtuen perusteltua.

Maankäyttö- ja rakennuslain 213 §:n 1 momentin mukaan rakennuslain nojalla voimaan tullut rakennuskaava on voimassa tämän lain mukaisena asemakaavana, jossa ei ole sitovaa tonttijakoa. Saman pykälän 3 momentin mukaan jos liikenneverkossa tai maankäytössä tapahtuu kaavoituksesta johtuen asemakaavassa osoitetun liikennealueen kannalta olennaisia muutoksia, 1 momentissa tarkoitetun asemakaavan liikennealueet on tarpeellisilta osin kaavan muutoksella muutettava vastaamaan 83 §:n 4 momentin vaatimuksia. Muutoin 1 momentissa tarkoitetun asemakaavan muutos voidaan 10 vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta hyväksyä sen estämättä, mitä 83 §:n 4 momentissa säädetään yleisten teiden liikennealueiden osoittamisesta.

Tiesuunnitelman ja kaavatilanteen kuvaus

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Kehä I on pääkaupunkiseudun kehämäinen pääväylä, joka yhdistää Espoon Keilaniemen Helsingin Itäkeskukseen. Kysymyksessä oleva tiesuunnitelman hyväksymispäätös koskee Kehä I:n (maantie 101) parantamista välillä Länsiväylä (kt 51)– Tapiolantie, Espoo. Tiesuunnitelma sisältää Kehä I:n parantamisen noin 1,7 kilometrin osuudella. Tiejaksolle rakennetaan kolme uutta eritasoliittymää, jotka ovat Keilaniemen eritasoliittymä, Otasolmu ja Tapiolantien eritasoliittymä. Suunnittelualue rajautuu etelässä Karhusaaren eritasoliittymään (Länsiväylä). Pohjoisessa suunnittelualue ulottuu Tapiolantien liittymän pohjoispuolelle ja idässä Otaniementien liittymään. Kehä I:n vasen ajorata rakennetaan paaluvälille 187–1660, ja oikea ajorata rakennetaan paaluvälille 314–1660.

Hankkeen toteuttaminen liittyy useaan suunnittelualueella samanaikaisesti olevaan tai käynnistyvään hankkeeseen: Länsimetroon, Keilaniemen tornitaloihin, Keilaniementiehen ja Keilaniemen johtosiirtoihin.

Alueella on voimassa Espoon eteläosien yleiskaava, jossa Karhusaarentie (Kehä I) ja Hagalundintien alueet on merkitty merkittävästi parannettavaksi liikenneverkon osaksi. Koko alueella on voimassa eri aikaan hyväksytyt asemakaavat, joissa Karhusaarentie on osoitettu tunneliin noin 450 metrin matkalla ja tunnelin kansi on osoitettu puistoalueeksi. Otasolmun alue on asemakaavassa osoitettu maantiealueeksi (LT), jota koskevan kaavamääräyksen mukaan alueella on huomioitava maanalainen asemakaava, jonka tiloja sijoittuu korttelin 10065 katu-, liikenne- ja puistoalueille. Lisäksi vireillä on Hagalundinkallion asemakaava, jolla tutkitaan vaihtoehtoja Kehä I:n siirtämiseksi tunneliin. Rakennuskaava T14 (vahvistettu 26.1.1961) on muuttunut asemakaavaksi maankäyttö- ja rakennuslain 213 §:n 1 momentin perusteella 1.1.2000.

Tien linjaus on osoitettu voimassa olevassa yleiskaavassa. Tiesuunnitelmahankkeen perusratkaisu perustuu Liikenneviraston päätöksellä 30.4.2013 hyväksyttyyn yleissuunnitelmaan "Kehä I (mt 101) välillä Länsiväylä (kt 51)–Karhusaarentie (mt 1142), Espoo" (päättyen paalulle 1180) sekä vuoden 1999 yleissuunnitelmaan. Tiesuunnitelma sijoittuu voimassa olevien asemakaavojen liikennealueille (LT). Yleissuunnitelmaa laadittaessa on sovellettu ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA).

Tiesuunnitelmaselostuksen perusteella Kehä I:n suunnittelun tarkoituksena on ollut liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden lisääminen. Lisäksi tarkoituksena on ollut edistää kaupunkirakenteen tiivistämistä ja eheyttämistä. Kehä I:n suunnittelussa on otettu huomioon myös ympäristöhaittojen hallitseminen tunneloinnilla ja meluesteillä sekä kustannustekijät.

Tiesuunnitelman tarkoituksena on lisäksi parantaa Kehä I:tä korvaamalla nykyiset valo-ohjatut tasoliittymät eritasoliittymillä ja tunneloimalla Kehä I Keilaniemen kohdalla. Tiesuunnitelmaan sisältyy muun muassa Keilaniemen betonitunneli, Keilaniemen, Otasolmun ja Tapiolantien eritasoliittymien rakentaminen, Tapiolantien risteyssillan S8 ja yksityistien Y1 (Tapiolantien jatke) rakentaminen. Tiesuunnitelmaselostuksen mukaan Otaniemi–Keilaniemi–Tapiola-alue, jota Kehä I halkoo, on kehittymässä voimakkaasti erityisesti metron tulemisen ja Aalto-yliopiston perustamisen myötä.

Tiesuunnitelman hyväksymispäätöksessä on selostettu Uudenmaan ELY-keskuksen ja Espoon kaupungin ja Liikenneviraston kannanotot tiesuunnitelmasta tehtyihin muistutuksiin. Päätöksessä on lisäksi muun muassa Espoon kaupunginmuseon ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) lausunnot.

Asian oikeudellinen arviointi

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtioneuvoston vahvistamien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuriperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Tällainen inventointi on muun ohessa Museoviraston laatima inventointi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), joka on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen. Tämä inventointi korvasi vastaavan aikaisemman julkaisun Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, 16/1993.

Tapiolan ja Otaniemen alueet on yleiskaavassa (29.2.2010) merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi alueiksi, joiden rakennus- ja kulttuurihistoriallisia arvoja sekä kaupunkikuvaa on suojeltava.

Tiesuunnitelma on voimassa olevan yleiskaavan ja asemakaavojen, muun muassa Keilaniemen asemakaavan mukainen. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettu riittävällä tavalla huomioon kaavoituksen yhteydessä ja yleissuunnitelmavaiheessa.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (YVA-lausunto) huomioon ottaminen yleis- ja tiesuunnitelmassa/uusi YVA-menettely

Uudenmaan ELY-keskuksen 21.5.2015 päivätyn tiesuunnitelman hyväksymisesityksen mukaan yhteysviranomaisen YVA-lausunnossaan esittämät näkökohdat on huomioitu pääosin yleissuunnitelmavaiheissa. Otasolmun liittymäratkaisu on hyväksytty yleissuunnitelmassa.

Useat tahot ovat antaneet lausuntonsa tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä. Missään lausunnossa ei ole todettu, että tiesuunnitelman mukaisen Kehä I:n rakentaminen olisi toteuttamiskelvoton. Uudenmaan ympäristökeskus on 4.6.1998 antanut lausunnon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Hallinto-oikeus katsoo, että annettu YVA-lausunto on riittävällä tavalla otettu huomioon asiassa eikä tiesuunnitelmavaiheessa ole ollut tarpeen tehdä uutta ympäristövaikutusten arviointia.

Yleissuunnitelman vastaisuus ja yleissuunnitelman puuttuminen

Valittajien mukaan tiesuunnitelman paaluväliä 1180–1660 ei ole käsitelty yleissuunnitelmassa eivätkä tiesuunnitelmassa Kehä I:n paaluvälillä 1070–1180 ylittävä silta S8 ja Tapiolantien jatkeen ramppi sisälly yleissuunnitelmaan eikä tiesuunnitelma ole yleissuunnitelman mukainen.

Hallinto-oikeus toteaa, että Espoon eteläisten osien osayleiskaava, Keilaniemen asemakaava ja yleissuunnitelma "Kehä I (mt 101) välillä Länsiväylä (kt 51)–Karhusaarentie (mt 1142), Espoo" ovat lainvoimaisia.

Yleissuunnitelmassa on tutkittu Tapiolantien liittymän osalta kolmea vaihtoehtoista 1. vaiheen ratkaisua, joissa Kehä I kytkeytyy nykyiseen tiehen Tapiolantien liittymän tuntumassa ennen Hagalundinkallion tunnelin rakentamista. Yleissuunnitelmassa ei ole valittu toteutettavaa vaihtoehtoa, vaan siinä on todettu, että liittymäratkaisuja selvitetään edelleen jatkosuunnittelun (tiesuunnitelma) yhteydessä, jolloin tehdään päätös toteutettavasta ratkaisusta. Hallinto-oikeus toteaa, että Kehä I/Tapiolantien osalta esitetyt toimenpiteet sijoittuvat voimassa olevien osayleiskaavan ja asemakaavojen liikennealueelle eikä tiesuunnitelma ole voimassa olevien Espoon eteläisten osien osayleiskaavan ja asemakaavojen tai yleissuunnitelman vastainen. Kun otetaan huomioon muun ohella se, että Espoon maankäytön suunnittelu on ollut kesken Tapiolan ja Otaniemen välillä, ei asiassa ole ollut estettä sille, että tiesuunnitelma on laadittu myös yleissuunnitelmassa esitettyä pidemmälle paaluvälille. Tiesuunnitelma ei ole yleissuunnitelman vastainen ottaen huomioon myös maantielain 19 §:n määräys siitä, että yleissuunnitelmassa esitetään tien likimääräinen sijainti, joka tarkentuu tiesuunnitelmassa. Maantien rakenteelliset ratkaisut esitetään maantielain 22 §:n mukaisesti tiesuunnitelmassa.

Yhteystie Y1 ja risteyssilta S8

Tiesuunnitelman mukainen Tapiolantien jatkeena oleva yhteys Y1 sijoittuu kokonaisuudessaan voimassa olevan asemakaavan mukaiselle liikennealueelle. Yhteystien Y1 ja yhteyssillan S8 rakentaminen liittyy Kehä I:n uudelleenjärjestelyyn. Liikennealueelle voidaan sijoittaa muunkin toiminnallisen luokan maanteitä, katuja ja yksityisteitä, kun ne risteävät pääväylän kanssa. Näiden väylien järjestelyt voidaan sijoittaa kokonaan tai osittain maantien liikennealueelle. Yhteystie Y1 ja yhteyssilta S8 sijoittuvat siten kokonaisuudessaan voimassa olevissa asemakaavoissa osoitetulle liikennealueelle (LT).

Tiesuunnitelman piirustuksen 7.1T-8 mukaisesti yhteyden Y1 tukimuuria ei tehdä Itäranta 13:n pihamaastoon, vaan yli 15 metrin päähän asemakaavan liikennealueen rajasta Kehä I:n nykyiselle tiealueelle. Asuintalon ja yhteyden Y1 välillä voidaan säästää olemassa olevaa puustoa ja piirustuksessa 7.3T-S8 esitetyin toimenpitein pehmentää tukimuurin maisemavaikutusta.

Tukimuuri on matalampi kuin Itäranta 13 asuintalon seinä. Tukimuurin päälle rakennettavan melukaiteen laki jää alhaisemmalle tasolle kuin asuintalon katto. Itse tukimuurin korkeus on enimmillään suunnilleen sama kuin nykyisen noin 10 metrin päässä suunnitellusta tukimuurista sijaitsevan meluesteen korkeus.

Hallinto-oikeus toteaa, että Tapiolan ja Otaniemen välisen yhteyden Y1/S8 tiesuunnittelussa on otettu huomioon valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön arvot, jotka säilyvät edellä mainittujen yhteyksien toteuttamisesta huolimatta eikä niiden toteuttaminen ole ristiriidassa myöskään kulttuuriympäristön arvoja turvaavan yleiskaavamääräyksen kanssa.

Kehä I Otaniemen ja Tapiolantien välillä/Tapiolantien liittymä/ramppi E3R4

Liikennevirasto on hyväksymispäätöksessä todennut, että tiesuunnitelma on hyväksytty kokonaisuutena, vaikka sen toteutus Keilaniemen alueella tapahtuu vaiheittain, koska Espoon kaupungin maankäytön suunnittelu ja kaavoitus ovat Hagalundinkallion ja siihen liittyvän Hagalundin tunnelin kohdalla kesken. Kehä I:n sijainti Hagalundinkallion kohdalla ratkeaa siten vasta maankäytön suunnittelun myötä. Kysymyksessä ei siten ole Asunto Oy:iden tarkoittamasta tilapäisestä tiesuunnitelmasta. Tapiolantien 1. vaiheen järjestelyt on yleissuunnitelmapäätöksessä jätetty tiesuunnitelmassa ratkaistavaksi. Tiesuunnitelmassa lähtökohtana on ollut Kehä I:n liittäminen nykyiseen tasoon Tapiolantien kohdalla, koska Kehä I:n lopullinen ratkaisu Tapiolan ja Otaniemen välillä ei ole ollut tiedossa. Näin ollen yhteysviranomaisen lausunnossaan parhaana pitämää Kehä I:n lopputilanteen vaihtoehto A2:ta ei ole voitu ottaa huomioon Kehä I:n 1. toteuttamisvaiheen tiesuunnitelmassa Tapiolantien kohdalla. Suunnittelun keskeneräisyydestä johtuen Kehä I:n korkeusasemaa ei siten ole voitu osoittaa yleissuunnitelman mukaisena.

Liikenneviraston lausunnon mukaan Keilaniemen tunnelin ja Otasolmun eritasoliittymän toteuttaminen ei enää mahdollista tasoliittymän säilyttämistä Kehä I:llä liikenneturvallisuussyistä. Tasoliittymän poistamisesta johtuvat tiejärjestelyt Kehä I:llä ulottuvat paalulle 1660 asti erkanemis- ja liittymiskaistojen tarvitsemien pituuksien takia. Kehä I:n korkeusasemaa on nostettu Keilaniemen tunnelin ja Otasolmun eritasoliittymän kohdalla. Liikenneviraston lausunnon mukaan Kehä I:n korkeusaseman nostolla on saatu aikaan huomattava kustannussäästö, sillä rakentamisessa syntyy vähemmän kallioleikkausta ja ylijäämämassoja, kuivatus voidaan järjestää koko osuudella painovoimaisesti ja Kehän korkeusasema on yli arvioidun tulevaisuuden tulvarajan +3,0 m ja työnaikaiset liikennejärjestelyt saadaan merkittävästi helpommiksi. Korkeusaseman nosto ei kuitenkaan heikennä melutilannetta.

Otasolmun eritasokiertoliittymän ratkaisu on tarkentunut tiesuunnitelmaa laadittaessa. Lausunnon mukaan rampin E3R4 linjausta on tarkistettu liikenneturvallisuuden parantamiseksi siten, että kiertoliittymään saapuva ramppi E3R4 liittyy kiertoliittymään mahdollisimman kohtisuoraan. Tällöin kiertoliittymään saapuvan ajoneuvon kuljettaja hahmottaa selvästi olevansa väistämisvelvollinen. Kohtisuora liittyminen hidastaa myös tehokkaasti saapuvan ajoneuvon nopeutta.

Hallinto-oikeus katsoo, että ramppi E3R4 on sijoitettu niin etäälle asuinrakennuksista kuin liikenneturvallisuus sen mahdollistaa.

Melu ja päästöt

Asiakirjojen mukaan useita asuinkiinteistöjä on jo nykytilanteessa melualueilla suunnittelukohteen ja Otsolahden välisen Itärannan alueella. Asutuksen suojaksi on toteutettu meluesteitä, jotka parantavat melutilannetta, mutta eivät enää riitä ohjearvojen saavuttamiseen.

Yleissuunnitelmassa on melun osalta esitetty muun ohella seuraavaa: Meluntorjuntalakiin liittyen on annettu valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/92). Ohjearvot on tarkoitettu käytettäväksi kaavoituksessa, rakentamisessa ja tiensuunnittelussa. Meluselvitys on tehty kolmelle eri uudistamisen vaiheelle: nykytilanteelle ja liikenne-ennusteille vuosille 2017 ja 2035, Kehä I:n uudistetulle osuudelle Länsiväylä– Karhusaarentie, kun Keilaniemen tunneli on rakennettu sekä liikenneverkko 2035 -tilanteessa, jossa Kehä I on uudistettu osuudella Länsiväylä–Kalevalantie (Maarinsolmu) ja Keilaniemen ja Hagalundinkallion tunneli on rakennettu.

Selvityksessä melutilanteen on todettu paranevan kaikissa tarkastelutilanteissa huomattavasti tunneleiden ja toteutettavien meluntorjuntarakenteiden ansiosta. Meluntorjunnan jälkeen 60 dB:n päivämelutasoa ei ylitetä Kehä I:n varren asuintalojen oleskelupihoilla. Keilaniemen tunneli toimii merkittävimpänä melua torjuvana rakenteena. Melua on tarkasteltu myös asunto-osakeyhtiöiden mainitseman Keilaniemen asemakaavan laatimisen yhteydessä.

Asiakirjojen mukaan Kehä I:n tunnelointi parantaa melutilannetta niin, että liikenteen kasvusta huolimatta ilman uusia meluesteitäkin asukasmäärät melualueilla ovat vuonna 2035 pienemmät kuin nykyisin. Hankkeen yhteydessä toteutettavien melusuojaustoimenpiteiden ansiosta saavutetaan alueella selvästi nykyistä parempi melutilanne, eikä asukkaita jää yli 60 dB päivämelun piiriin. Joitakin asuinkiinteistöjä jää ohjearvon 55 dB ylittävän melun alueelle suunnittelukohteen eteläosassa.

Melun vaikutusten torjumiseksi tiesuunnitelmaan sisältyy meluesteitä. Hyväksytyn tiesuunnitelman mukaisessa ratkaisussa vuoden 2020 ennusteliikenteen kohdalla Asunto Oy Itäranta 13:sta piha-alueella melutasot jäävät pääosin alle ohjearvon 55 dB. Tilannetta on ennustettu suunnitelman mukaisten meluesteiden kanssa. Tiesuunnitelman mukaan meluaita on tarkoitus maisemoida nopeakasvuisella monilajisella köynnösistutuksella, joka luonnonmukaisena pintana vähentää ramppiseinän haittavaikutuksia. Lisäksi olemassa olevaa puustoa pyritään säästämään mahdollisuuksien mukaan.

Ilmatieteen laitoksen tekemän Keilaniemen alueen ilmanlaatuselvityksen (2014) mukaan typpidioksidipitoisuuksien tarkasteluun käytetyn leviämismallinnuksen mukaan typpidioksidipitoisuudet Asunto Oy Itäranta 13:n kohdalla jäävät vuonna 2020 sekä Euro 3 -päästötasolla että Euro 5 -päästötasolla alle ohjearvojen. Mallilaskelmassa on tarkasteltu leviämismallilaskelmin myös autoliikenteen päästöjen aiheuttamia pienhiukkas-pitoisuuksia erityisesti tunneliin vaiheittaisen rakentamisen tapauksessa. Mallinnuksessa on todettu, että pienhiukkaspitoisuuden raja-arvo alittuu koko tutkimusalueella. Laskelmassa on huomioitu myös alueellinen pienhiukkasten taustapitoisuus. Näin ollen sekä typpioksidi- että pienhiukkaspitoisuuksien raja-arvot alittuvat koko tutkimusalueella kaikissa tarkasteluskenaarioissa.

Edellä olevat perustelut huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että tiesuunnitelmaa tehtäessä on tehty asianmukaiset selvitykset melusta ja melun torjunnasta sekä päästöistä ja niiden kulkeutumisesta.

Siltä osin kuin asunto-osakeyhtiöt ovat viitanneet ympäristöministeriön raporttiin 16/2016 koskien ilmansaasteiden terveysvaikutuksia ja 12.8.2016 toimittamassaan lisäselvityksessä HSY:n hallituksen 3.6.2014 päivittämään esitykseen "Malli ilmanlaadun huomioon ottamiseksi suunnittelussa", hallinto-oikeus toteaa, että tiesuunnitelmassa on otettu huomioon edellä mainittu YVA-lausunto ja HSY:n lausunto 15.12.2014, joissa on otettu kantaa nimenomaan tiesuunnitelman mukaisiin ratkaisuihin. Sillä, mitä ympäristöministeriö tai HSY ovat yleisellä tasolla esittäneet ilmansaasteista tai ilmanlaadun huomioon ottamisesta, ei ole merkitystä arvioitaessa valituksenalaisen tiesuunnitelman lainmukaisuutta.

Lopputulos

Kun otetaan huomioon tiesuunnitelman tarkoitus ja Kehä I:n nykytilanne, hallinto-oikeus katsoo, että maantien parantaminen on yleisen liikenteen tarpeen vaatimaa. Tiesuunnitelma perustuu maantielain 17 §:n mukaisesti oikeusvaikutteiseen kaavaan ja tiesuunnitelmassa on otettu huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja yleiskaava. Tiesuunnitelman mukaisesti toteutettuna tien tarkoitus saavutetaan maantielain 13 §:n 2 momentin mukaisesti tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Suunnittelussa on otettu asianmukaisella tavalla huomioon liikenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat ja kustannukset. Tiesuunnitelman mukainen rakentaminen on oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Tiesuunnitelma ei ole lainvastainen silläkään perusteella, että tien suunnittelussa ei ole otettu huomioon valittajien esittämiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ne seikat, joihin asunto-osakeyhtiöt ovat vedonneet aiemmin kaavavalituksen, yleissuunnitelman ja nyt valituksen yhteydessä eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Edellä olevat perustelut huomioon ottaen valitukset on hylättävä. Näin ollen myös asunto-osakeyhtiöiden esittämä toimenpidekieltoa koskevan vaatimuksen käsittely hallinto-oikeudessa raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Pyysaari, Jaana Moilanen ja Ilona Nuorteva, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Tapiolan Kilta ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Liikenneviraston päätökset kumotaan. Toissijaisesti Tapiolan Kilta ry on vaatinut asian palauttamista Liikennevirastolle uudelleen käsiteltäväksi siten, että liittymä Y1 risteyssiltoineen poistetaan suunnitelmasta ja että Tapiolantien ja Kehä I:n välinen liityntä suunnitellaan aiheuttaen vähemmän haittaa kulttuuriarvoille ja asuinympäristön laadulle.

Tapiolan Kilta ry on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Koska hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa Espoon kaupunginmuseon lausunnon kanssa, asiassa tulee pyytää hallintolainkäyttölain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu lausunto Museovirastolta rakennushistoriallisten ja kulttuuriarvojen suojeluintressien selvittämiseksi.

Tapiola kuuluu Museoviraston inventoinnissa valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY). Tiesuunnitelmasta päätettäessä tulevat maantielain 17 §:n 2 momentin mukaan sovellettaviksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) 4.4 kohdassa mainitut erityistavoitteet, joiden mukaan alueiden käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristön ja luonnonperinnön arvot säilyvät, ja että maankäytön on sovelluttava alueen historialliseen kehitykseen. Erityistavoitteiden toteutumisen edistäminen maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla edellyttää, että kaikkea alueella tapahtuvaa rakentamista, korjaamista tai rakennetun ympäristön poistamista on arvioitava erittäin huolellisesti. Tapiolan puutarhakaupunki on lisäksi nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Espoon eteläosissa on voimassa 29.1.2010 lainvoiman saanut oikeusvaikutteinen yleiskaava, jossa on Tapiolan osalta otettu huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus sekä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kulttuuriympäristön vaalimisessa. Tapiolan asuinalue on yleiskaavassa osoitettu kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi. Maantielain 17 §:n 2 momentin mukaan myös yleiskaava on otettava huomioon siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Aluetta koskee seuraava yleiskaavamääräys: "Kaupunkimaisema, jonka rakennus- ja kulttuurihistoriallisia arvoja on suojeltava. Suojelu ei koske yksittäisiä rakennuksia, vaan kohdistuu alueen ominaispiirteiden vaalimiseen. Alueiden kehittämisen tulee tapahtua niiden omista lähtökohdista käsin ja alueen erityisarvojen sanelemin ehdoin. Alueen suunnittelussa ja rakentamisessa tulee asettaa erityinen paino alueiden ominaisluonteen säilymiseen.”

VAT:n toteutumisen edistämisen ja yleiskaavamääräyksen noudattamisen edellytyksenä on, ettei vanhan puutarhakaupungin alueella, rakennuksissa tai puisto-, piha- ja katualueilla tehdä sellaisia ympäristömuutoksia, jotka ovat olennaisesti ristiriidassa kulttuuriympäristöarvojen kanssa ja jotka eivät vaalisi alueen nykyisiä ominaispiirteitä. Yleiskaavamääräyksen noudattaminen ja RKY-inventoinnin ottaminen VAT:n 4.4 kohdan mukaisesti huomioon edellyttää maantietä suunniteltaessa nykyiseen kaupunkikuvaan hienovaraisesti sopeutuvaa ja sulautuvaa, eikä siitä olennaisesti erottuvaa ratkaisua.

Tiesuunnitelmassa yhteystie Y1:n ja Itäranta 13:n asuintalon väliin lähelle asuintaloa ja sen pihapiiriä rakennettava tukimuuri heikentää, paikalle jätetyistä suojapuista huolimatta, ympäristön rakennushistoriallisia arvoja. Tiesuunnitelma ei riittävällä tavalla edistä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista RKY-inventoinnin huomioon ottamisen osalta eikä oikeusvaikutteinen yleiskaava ole ollut riittävästi ohjeena tiesuunnitelmaa laadittaessa.

Itäranta 13:n pihapiirin viereen osoitettu liittymä Y1 siltajärjestelyineen aiheuttaisi merkittävää haittaa asuinympäristön laadulle ja viihtyisyydelle lisääntyneenä liikennemeluna, päästöinä ja maisemahaittana. Tiesuunnitelman hyväksymispäätöksessä ei ole esitetty kunnollisia perusteita, miksi Tapiolantien ja Kehä I:n välistä liittymää ei voitaisi toteuttaa lievimmän haitan periaatetta noudattaen järjestämällä Kehä I:n ja Tapiolantien välinen liittyminen nykyisen Tapiolantien risteyksen kohdalla. Tällöin melu-, päästö- ja maisemahaitat poistuisivat Itäranta 13:n kohdalta. Tiesuunnitelman mukaisen liittymä Y1:n rakentaminen tuottaisi maantielain 13 §:n 2 momentin ja hallinto-oikeudellisen suhteellisuusperiaatteen vastaisesti Itäranta 13:n asukkaille enemmän haittaa ja vahinkoa kuin mitä nyt tehtävien tiejärjestelyjen edellyttämä yleinen tarve välttämättä vaatii.

Tiesuunnitelmassa osoitetut tiejärjestelyt eivät korkeusasemien ja kaistajärjestelyjen osalta ole asemakaavaksi muuttuneen vanhan rakennuskaavan mukaisia. Tiesuunnitelmassa nyt osoitetut maankäytölliset ratkaisut tulee ratkaista ajantasaistetulla asemakaavan muutoksella ennen tiesuunnitelman hyväksymistä.

Otasolmun kiertoliittymään Kehä I:ltä idästä liittyvä ajoramppi E3R4 on sijoitettu tarpeettoman lähelle asuinrakennuksia, kun otetaan huomioon, että sen sijoittaminen välittömästi Kehä I:n viereen vähentäisi olennaisesti asuinrakennuksille aiheutuvia haittoja ilman merkittäviä haittoja kiertoliittymän toiminnalle.

Maantielain 18 §:n mukaan yleissuunnitelma on aina laadittava sellaisissa hankkeissa, joihin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvun mukaista arviointimenettelyä. Puheena olevalle alueelle on tehty lainkohdassa tarkoitettu YVA-menettely. Paaluvälille 1180–1660 ei ole laadittu yleissuunnitelmaa. Tiesuunnitelman hyväksymispäätös on tämän osalta lainvastainen.

Asunto Oy Karhuranta asiakumppaneineen on valituksessaan vaatinut, että valituksenalainen päätös kumotaan. Toissijaisesti muutoksenhakijat ovat vaatineet, että päätös kumotaan ja palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.

Muutoksenhakijat ovat viitanneet asiassa aikaisemmin hallinto-oikeudelle lausumaansa sekä Tapiolan Kilta ry:n asiassa esiin tuomaan ja lisäksi perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Tiesuunnitelman liittymävaihtoehto Y1 Tapiolantien kohdalla on Espoon eteläosien yleiskaavan, yleissuunnitelman 2012 ja asemakaavan T14 vastainen. Suunnitelma sijoittuu myös paalulta 1180 eteenpäin yleissuunnitelma-alueen ulkopuolelle. Tiesuunnitelmassa ei ole riittävällä tavalla otettu huomioon YVA-yhteysviranomaisen lausuntoa. Liittymävaihtoehto on lisäksi ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 13 §:n ja maantielain 29 §:n vastainen.

Vaikka tiesuunnitelman toimenpiteet sijoittuvat kokonaisuudessaan asemakaavan T14 maantien liikennealueelle on suunnitelma silti asemakaavan vastainen.

Tapiolantien katualueen ja siihen liittyvän tukimuurin etäisyys on 27 metriä Itäranta 13 asuinrakennuksesta. Tukimuuri ylettyy asuinrakennuksen räystäskorkoon +16,60 metriä. Vaihtoehto ja siihen sisältyvä korkealle sijoittuva Tapiolantie tuhoaa alueen tilallisen väljyyden, luonnonmaiseman ja valoisuuden. Alueen luonnonmetsä- ja suojavyöhyke tuhoutuu.

Tiesuunnitelma ei riittävällä tavalla edistä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista RKY-inventoinnin huomioon ottamisen osalta, eikä oikeusvaikutteinen yleiskaava ole ollut riittävästi ohjeena tiesuunnitelmaa laadittaessa. Liittymä Y1 siltajärjestelyineen aiheuttaa merkittävää haittaa asuinympäristön laadulle ja viihtyisyydelle lisääntyvän liikennemelun, päästöjen ja maisemahaitan muodossa.

Museovirasto on 15.6.2011 antamassaan lausunnossa (”Lausunto Keilaniemen asemakaavan muutosehdotuksesta” 291/303/2011) tuonut esiin, koskien maantietunnelin suuaukon etäisyyttä asuinrakennuksista, että Tapiolan Itärannan ja sen reuna-alueiden säilyminen valtakunnallisesti merkittävänä asuinympäristönä on turvattava suuremmin suojaetäisyyksin (vähintään 60 m). Koska tiesuunnitelmaan on tehty merkittävästi Itärannan kulttuuriympäristöarvoja ja asumisolosuhteita heikentäviä muutoksia asemakaavan muutosehdotuksen jälkeen, tulee Museovirastolta pyytää tiesuunnitelmasta lausunto. Espoon kaupunginmuseon kannassa ei ole otettu huomioon Keilaniemen tunnelin eteläpään suuaukon sijoittumista 18 metrin etäisyydelle Itärannan asuinrakennuksista.

Otasolmun eritasoliittymän, Kehä I:n avoimen väylästön sekä ramppien E3R4 ja E3R5 korottaminen 3,5–4 metriä lisäävät melu- ja päästöhaittoja Itärannan alueella. Rampit tulee siirtää kauemmas asuinrakennuksista.

Tiesuunnitelma on maantielain 13 §:n vastainen. Esitettyjen melu- ja ilmanlaatuselvitysten perusteella ei tiesuunnitelmaa voida hyväksyä. Tiesuunnitelmaan on tehtävä meluhaittoja ja ilmanlaatua parantavia muutoksia Keilaniemen tunnelin suuaukkojen, Otasolmun ja sen ramppien E3R4 ja E3R5 sekä Tapiolantien ja Kehä I:n liittymän alueelle.

Moottoritietunnelin eteläpään suuaukko on asemakaavassa ja tien yleissuunnitelmassa sijoitettu lähimmillään 56 metrin etäisyydelle Itärannan asuinrakennuksesta. Tiesuunnitelmassa suuaukko on sijoitettu asemakaavan ja yleissuunnitelman vastaisesti ainoastaan 18 metrin etäisyydelle asuinrakennuksesta. Tiesuunnitelma on siten maatielain 22 ja 22 §:n vastainen. Tiesuunnitelmassa on tunnelin pohjoispäästä poistettu melulta ja päästöiltä suojaava tierampin E3R5 betoninen suojakansi. Tierampin korkeusasemaa ja Otasolmun kiertoliittymää on nostettu noin 3,5–4 metriä. Tehdyt muutokset lisäävät maantielain 13 §:n vastaisesti ilman epäpuhtauksia ja meluhaittoja tien viereisten Itärannan asuinrakennuksien alueella ja huonontavat alueen asumisolosuhteita.

Maantietä ei Harjuviita 2:n kohdalla ole parannettu liikenteestä aiheutuvien haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi. Kehä I on sijoitettu tiesuunnitelmassa huomattavasti lähemmäksi asuinrakennusta kuin tien nykytilanteessa ja huomattavasti lähemmäksi kuin YVA-lausunnossa on vaadittu.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä tulee pyytää lausunto tiesuunnitelmassa esitetyn tunnelin suuaukkojen aiheuttamista ilmansaasteiden vaikutuksista Itärannan asuinalueeseen ja sen asukkaisiin.

Paaluvälin 1180–1660 tiesuunnitelma perustuu vuoden 1999 yleissuunnitelmaan. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään ainoastaan maantielailla ja -asetuksella ja siten virheellisesti jättänyt päätöksensä perustelematta lailla ja asetuksella yleisistä teistä.

Ympäristön melu- ja päästöhaittoja lisäävät ratkaisut tulee tiesuunnitelmasta korjata ja toteuttaa siten, että tiesuunnitelma maantielain 13 §:n mukaisesti poistaa tai vähentää liikenteestä aiheutuvia haittoja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii.

Liikennevirasto on antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitukset hylätään.

Tapiolan Kilta ry on antanut vastaselityksen.

Asunto Oy Karhuranta ja sen asiakumppanit ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Tiesuunnitelma sisältää yhden Suomen vilkasliikenteisimmän väylän Kehä I:n parantamisen noin 1,7 kilometrin osuudella. Tiejaksolle rakennetaan kolme uutta eritasoliittymää, jotka ovat Keilaniemen eritasoliittymä, Otasolmu ja Tapiolantien eritasoliittymä. Tiesuunnitelmahankkeen osuudelle on 30.4.2013 hyväksytty yleissuunnitelma "Kehä I (mt 101) välillä Länsiväylä (kt 51)–Karhusaarentie (mt 1142), Espoo" (päättyen paalulle 1180). Vähäinen osa tiesuunnitelma-alueesta kuuluu myös vuonna 1999 hyväksyttyyn yleissuunnitelman alueeseen. Mainittu yleissuunnitelman valmistelu on aloitettu ennen yleisistä teistä annetun lain muuttamisesta annetun lain (1998/342) voimaantuloa eikä sillä ole maantielaissa yleissuunnitelmalle säädettyjä oikeusvaikutuksia, kuten vuonna 2013 hyväksytyllä yleissuunnitelmalla.

Vuoden 2013 yleissuunnitelmassa Tapiolantien eritasoliittymän alue on esitetty yleispiirteisesti. Tiesuunnitelmassa Kehä I:n sijainti noudattaa tällä alueella pitkälti olemassa olevaa linjausta. Tapiolantien eritasoliittymä ja tieyhteys Tapiolan ja Otaniemen välillä on liikenteellisesti paikallinen liikenneratkaisu. Kun otetaan huomioon maantielain 18 §:n vaatimukset yleissuunnitelman laatimiselle, on yleissuunnitelmaa pidettävä riittävänä ohjaamaan eritasoliittymän tiejärjestelyä siten, että järjestely on voitu ratkaista yksityiskohtaisesti vasta tiesuunnitelmassa.

Tiesuunnitelma on perustunut vuonna 1998 valmistuneeseen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA). YVA-ohjelma on aloitettu vuonna 1997 ja siinä tarkastellaan Espoon osalta Kehä I:n eri osa-alueita. YVA-selostus on nyt kysymyksessä olevan tiesuunnitelman alueen osalta yleispiirteinen. Uudenmaan ympäristökeskus on 15.5.2003 lausunut, että ei ole syytä laatia uutta ympäristövaikutusten arviointia siltä osin kuin Kehä I sijoitetaan tunneliin Keilaniemen kohdalla. Uudenmaan ELY-keskuksen 21.5.2015 päivätyn tiesuunnitelman hyväksymisesityksen mukaan yhteysviranomaisen YVA-lausunnossaan esittämät näkökohdat on huomioitu pääosin yleissuunnitelmavaiheissa. Annettu yhteysviranomaisen YVA-lausunto on riittävällä tavalla otettu huomioon asiassa eikä tiesuunnitelmavaiheessa ole ollut tarpeen tehdä uutta ympäristövaikutusten arviointia.

Maantielain 17 §:n 1 momentin mukaan tiesuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Tiesuunnitelma sijoittuu kokonaisuudessaan voimassa olevien asemakaavojen liikennealueille (LT). Espoon Tapiola kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöalueeseen (RKY). Tähän liittyvät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettu huomioon asemakaavoja hyväksyttäessä. Asemakaavoissa on myös otettu huomioon Kehä I:n sijainti ja sen mahdollinen kehittäminen RKY-alueen läheisyydessä. Maantielain 17 §:n 2 momentin mukaan tiesuunnitelmaa hyväksyttäessä on tien ja muiden maankäyttötavoitteiden yhteensovittaminen katsottava tässä tapauksessa tapahtuneen keskeisesti alueen asemakaavoja hyväksyttäessä. Saadun selvityksen mukaan Kehä I ei sijaintinsa tai korkeusasemansa taikka rakenteidensa vuoksi aiheuttaisi sellaista haittaa, joka muuttaisi RKY-alueen luonnetta ja maisemaa olennaisesti.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan eritasoliittymien toteuttaminen on mahdollista meluntorjuntaratkaisuilla, joilla voidaan varmistaa, että liikennemelutasot eivät ylitä melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia ohjearvoja. Liikenteen päästöt eivät myöskään aiheuta tunneleiden suuaukkojen läheisyydessä sellaista ilmanlaadun heikkenemistä, joka olisi vastoin ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen (38/2011) raja-arvoja tai ilmanlaadun ohjearvoista annettua valtioneuvoston päätöstä (480/1996).

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.