Muu päätös 1330/2018

Kuluttajaturvallisuusasiassa annettua päätöstä koskeva valitus

Antopäivä: 22.3.2018
Taltionumero: 1330
Diaarinumero: 25/2/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T1330

Asia Kuluttajaturvallisuusasiassa annettua päätöstä koskeva valitus

Valittaja Reebok-CCM Hockey Oy

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 29.11.2016 nro 16/1289/3

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (jäljempänä myös Tukes) on päätöksellään 9.2.2016 kieltänyt Reebok-CCM-Hockey Oy:tä (jäljempänä myös Reebok) pitämästä kaupan, myymästä tai muutoin luovuttamasta vaatimusten vastaista ja vaaraa aiheuttavaa Jofa 215 Play Helmet -kypärää kuluttajaturvallisuuslain 36 §:n 1 momentin nojalla. Tukes on myös määrännyt yrityksen poistamaan vaatimusten vastaisen tuotteen markkinoilta kuluttajaturvallisuuslain 36 §:n 2 momentin nojalla. Yrityksen on tullut antaa Tukesille 1.3.2016 mennessä selvitys toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt tuotteen markkinoilta poistamiseksi.

Tukes on määrännyt yrityksen ottamaan takaisin kuluttajilta vaaraa aiheuttavat tuotteet ja tiedottamaan tuotteen aiheuttamasta vaarasta ja palautusmenettelystä Tukesin valvontakäytännön mukaisesti kuluttajaturvallisuuslain 41 ja 44 §:n nojalla. Palautusmenettely koskee kypäriä, jotka on luovutettu kuluttajille 1.1.2011 tai sen jälkeen. Yrityksen on tullut toimittaa tiedotussuunnitelma Tukesin arvioitavaksi 1.3.2016 mennessä.

Tukes on velvoittanut yrityksen korvaamaan tuotteen hankinta- ja testauskulut, yhteensä 2 858,70 euroa, kuluttajaturvallisuuslain 29 §:n 3 momentin nojalla.

Hallinto-oikeus on välipäätöksellään 8.4.2016 kieltänyt Tukesin päätöksen täytäntöönpanon siltä osin kuin Reebok on määrätty ottamaan kuluttajilta takaisin vaaraa aiheuttavat tuotteet ja tiedottamaan tuotteen aiheuttamasta vaarasta ja palautusmenettelystä kuluttajaturvallisuuslain 41 §:n ja 44 §:n nojalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Reebokin Tukesin päätöksestä tekemän valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Kuluttajaturvallisuuslain 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit.

Kuluttajaturvallisuuslain 10 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan terveydelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka rakenteessaan tai koostumuksessaan olevan vian tai puutteellisuuden, tavarasta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen taikka harhaanjohtavan ulkomuotonsa vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle.

Kuluttajaturvallisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan kulutustavaraa ei pidetä terveydelle tai omaisuudelle vaarallisena siltä osin kuin se on sellaisten yhdenmukaistettujen standardien mukainen, joita koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei 3 momentista muuta johdu. Saman pykälän 2 momentin mukaan kulutustavaran vaarallisuutta arvioitaessa valvontaviranomaiset kiinnittävät lisäksi huomiota seuraaviin seikkoihin: 1) muut kuin 1 momentissa tarkoitetut turvallisuuskysymyksiä käsittelevät kansainväliset tai kansalliset standardit; 2) Euroopan komission suositukset, jotka sisältävät tuoteturvallisuuden arviointia koskevia ohjeita; 3) valvontaviranomaisten ohjeet ja suositukset; 4) tuoteturvallisuutta koskevat käytännesäännöt; 5) nykyinen tieto ja tekniikka. Saman pykälän 3 momentin mukaan, vaikka kulutustavara on 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen vaatimuksenmukaisuuden arvioinnissa käytettävien perusteiden mukainen, valvontaviranomainen voi antaa 34–44 §:ssä tarkoitetun kiellon tai määräyksen, jos osoittautuu, että tavara on tästä huolimatta terveydelle tai omaisuudelle vaarallinen.

Valtioneuvoston henkilönsuojaimista antaman päätöksen (henkilönsuojainpäätös) 5 §:n mukaan 1 momentin mukaan henkilönsuojaimen on täytettävä liitteessä 1 annetut terveyttä ja turvallisuutta koskevat perusvaatimukset. Saman pykälän 2 momentin mukaan henkilönsuojain täyttää tässä päätöksessä annetut perusvaatimukset, kun se on suunniteltu, valmistettu ja varustettu sitä koskevien yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti. Saman pykälän 3 momentin mukaan vastaava turvallisuustaso täyttyy myös muilla kuin 2 momentissa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen standardien mukaisilla ratkaisuilla. Valmistajan tai hänen valtuuttamansa Euroopan talousalueella toimivan edustajan on tällöin toimivaltaisen valvontaviranomaisen vaatiessa osoitettava, että vaadittu turvallisuustaso täyttyy.

Kuluttajaturvallisuuslain 36 §:n 1 momentin mukaan, jos kulutustavara on 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla terveydelle tai omaisuudelle vaarallinen eikä vaaraa voida muilla tavoin estää, valvontaviranomainen voi kieltää toiminnanharjoittajaa valmistamasta, suorittamasta tai tarjoamasta sitä, tuomasta sitä maahan, pitämästä sitä kaupan tai luovuttamasta sitä. Saman pykälän 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voi määrätessään 1 momentissa tarkoitetun kiellon samalla määrätä, että toiminnanharjoittajan on tehokkaasti ja välittömästi poistettava vaaralliset kulutustavarat markkinoilta. Toiminnanharjoittajan on annettava tässä pykälässä tarkoitetun kiellon määränneelle valvontaviranomaiselle tämän määräämässä ajassa selvitys siitä, millä tavoin hän on toimeenpannut tässä pykälässä tarkoitetun kieltoon liitetyn määräyksen.

Kuluttajaturvallisuuslain 41 §:n 1 momentin mukaan, kun Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on 36 §:n nojalla määrännyt kulutustavaraa koskevan kiellon, se voi määrätä toiminnanharjoittajan ryhtymään toimenpiteisiin kuluttajan hallussa olevaan kulutustavaraan liittyvän vahingonvaaran torjumiseksi ja kuluttajan oikeudellisen aseman turvaamiseksi. Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetulla määräyksellä toiminnanharjoittaja voidaan velvoittaa: 1) korjaamaan tavara niin, että sen rakenteessa tai koostumuksessa olevasta viasta tai puutteesta taikka siitä annetuista totuudenvastaisista, harhaanjohtavista tai puutteellisista tiedoista taikka harhaanjohtavasta ulkomuodosta aiheutuva vaara poistuu; 2) ottamaan takaisin kuluttajalta tavara, joka on 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallinen, sekä antamaan sen tilalle samanlainen tai samankaltainen tavara, joka ei ole vaarallinen; taikka 3) purkamaan kauppa.

Kuluttajaturvallisuuslain 44 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi velvoittaa toiminnanharjoittajan tiedottamaan määräajassa ja määräämällään tavalla kiellosta tai määräyksestä ja tavaraan taikka sen käyttämiseen liittyvästä 10 §:ssä tarkoitetusta vaarasta sekä kuluttajien oikeuksista.

Kuluttajaturvallisuuslain 29 §:n 3 momentin mukaan, jos kulutustavara ei täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia, valvontaviranomainen voi velvoittaa toiminnanharjoittajan korvaamaan kulutustavaran hankinnasta, testauksesta ja tutkimisesta aiheutuneet kustannukset.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Tosiseikat ja saatu selvitys

Tukes on markkinavalvontansa yhteydessä teettänyt tutkimuksen Jofa 215 Play Helmet -kypärästä. Tukes on hankkinut testattavat kypärät maaliskuussa 2015 ja valittaja on pyynnöstä lähettänyt 16.3.2015 Tukesille SP Sveriges Provnings- och Forrskningsinstitut:n 6.7.1998 myöntämän sertifikaatin sekä 21.12.1994 päivätyn testausraportin. Tukes on teettänyt tutkimuksen tuotteen turvallisuudesta Työterveyslaitoksessa.

Tuote on testattu Työterveyslaitoksen toimeksiannosta SP Technical Research Institute of Sweden, Structural and Solid Mechanics -laboratoriossa. Työterveyslaitoksen testausselosteen nro 307638T01 mukaan tuo-te ei täytä standardin EN 1080:2013 (Pienten lasten suojakypärät) kohdan 4.4 "iskun vaimennuskyky" vaatimuksia. Tuotteen huippukiihtyvyysarvot vaihtelivat yhtä lukuun ottamatta 339–770 g:n välillä, kun huippukiihtyvyys ei standardin mukaan saa ylittää 250 g:tä. Vain yksi arvoista täytti vaatimuksen. Testausselosteen mukaan vain näkökentän vaatimus täyttyi EN 1080:2013 mukaan, eikä kypärä anna suojaa iskuja vastaan, vaan aiheuttaa vakavaa vaaraa käyttäjälleen.

Tukes on 4.9.2015 lähettänyt selvityspyynnön, mihin valittaja on vastannut 23.9.2015. Selvityksen mukaan tuote on sertifioitu Ruotsin kansallisen jääkiekkokypäröille tehdyn standardin H-1-1983 mukaan, ja mainittua standardia oli käytetty myös jääkiekkokypärien sertifiointiin. Edelleen selvityksen mukaan pyöräilykypäröille tai pienten lasten kypäröille ei ollut vielä mitään standardia. EN 1080 taas on valittajan näkemyksen mukaan pyöräilykypärästandardi, eikä tuotetta ole tarkoitettu pyöräilykypäräksi.

Tukes on pyynnöstä lähettänyt kuulemiskirjeen ruotsinkielisenä 9.10.2015, mihin valittajan ruotsalainen projektipäällikkö Anders Axberg on vastannut 30.10.2015. Tukes on edelleen 9.11.2015 lähettänyt valittajalle suomenkielisen kuulemiskirjeen, ja valittaja on 13.11.2015 ilmoittanut, ettei aiempaan selvitykseen ole lisättävää.

Asian selvityksen yhteydessä oli ilmennyt, että Ruotsin viranomaiset olivat esittäneet epäilyjä standardin EN 1080 vaatimusten tarkoituksenmukaisuudesta. Tämän vuoksi Tukes on pyytänyt EU:n komissiolta saada asian keskusteltavaksi EU:n henkilönsuojainten viranomaisyhteistyön Working Groupin (PPE WG) kokouksessa, koska Tukes olisi halunnut kuulla jäsenvaltioiden viranomaisten näkemyksiä standardin soveltuvuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Tukes ilmoitti valittajalle asiasta 12.11.2015. Kokouksen asialistaa kuitenkin jouduttiin lyhentämään ja Tukesin esittämä keskustelu poistettiin asialistalta.

Tukes on pyytänyt ilmoitettua laitosta arvioimaan uudelleen tuotteen vaatimustenmukaisuutta henkilönsuojaindirektiivin turvallisuusvaatimusten sekä soveltuvin osin harmonisoitujen standardien perusteella. Työterveyslaitos on täydentänyt antamansa selosteen riskinarviointia 29.12.2015 ja arvioinut standardin EN 1080:2013 soveltuvan kyseisen tuotteen arviointiin. Kypärän testannut akkreditoitu laboratorio ja sen yhteydessä toimiva laitos (SP Technical Research Institute of Sweden) ovat myös ennen testauksen aloittamista arvioineet, että standardi soveltuu tämäntyyppisten lasten suojakypärien turvallisuuden arviointiin. Tuotteen CE-merkintä perustuu samassa laboratoriossa yli 20 vuotta sitten tehtyyn testaukseen. Tuolloin kypärää ei testattu lämpöesikäsittelyn jälkeen eikä reunuskiveä simuloivaa alasinta käytetty testausmenetelmänä.

Asiassa esitetyn mukaan tuotetta on markkinoitu ja myyty lasten harjoitus- ja turvakypäränä suojaamaan käyttäjän päätä ja se on ollut myynnissä urheiluosastoilla ja urheiluliikkeissä usein jääkiekkovarusteiden ja luistimien yhteydessä. Kypärän käyttöohjeen mukaan kypärä on tarkoitettu lasten leikkeihin ja tuote on valmistettu kestämään toistuvia iskuja heikkenemättä. Kypärässä on henkilönsuojaimilta vaadittuja merkintöjä sekä maininta, että kypärä ei ole tarkoitettu käytettäväksi aktiivisessa jääkiekkopelissä. Valittajan mukaan kypärä on tarkoitettu käytettäväksi lumella, ei jäällä. Valittaja on toisaalta myös tuonut esiin, että kypärä on tarkoitettu käytettäväksi luisteluharjoituksissa ja pienten lasten jääpeleissä sekä talvileikeissä. Tukes on katsonut, ettei kuluttajan voida olettaa tietävän tuotteen ja käyttöohjeen perusteella, mihin leikkeihin ja peleihin tuote on tarkoitettu ja että tuotetta käytetään yleisesti myös luistellessa.

Tukes on katsonut, että standardin EN 1080:2013 soveltamisala vastaa kypärän käyttötarkoitusta. Standardi koskee pienten lasten suojakypäriä, joiden tarkoituksena on suojata lapsen päätä vapaa-ajan aktiviteeteissa, joissa on riski päävammoihin yhdessä kuristumisriskin kanssa. Tukes on katsonut, että tuotteen suojaustaso on ollut mainittuun standardiin perustuvan testausselosteen mukaan alhainen eikä tuote ole henkilönsuojaimena käytettynä suojannut riittävästi. Näin ollen tuote ei ole Tukesin mukaan täyttänyt henkilönsuojainpäätöksen 5 §:ssä viitatun liitteen 1 terveyttä ja turvallisuutta koskevia perusvaatimuksia ja siten tuote on aiheuttanut vaaraa kuluttajaturvallisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hallinto-oikeus katsoo, että hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti Tukesin olisi ollut asianmukaista lähettää Työterveyslaitoksen testausselosteen täydennys sekä akkreditoidun laitoksen mahdollisesti antama täydentävä lausunto tiedoksi valittajalle ennen asian ratkaisemista. Asiassa ilmi tulleen perusteella mainituissa testausselosteen täydennyksissä ei kuitenkaan ole ollut sellaista uutta asian ratkaisuun vaikuttavaa, josta valittajan olisi ollut välttämätöntä saada vielä asian tuossa vaiheessa lausua. Tähän nähden, ja kun otetaan huomioon nyt valitusvaiheessa esitetty, hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole menetelty sillä tavalla virheellisesti, että valituksenalainen päätös tulisi tämän johdosta kumota ja asia palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

Valittajan näkemyksen mukaan standardin EN 1080 (Pienten lasten suojakypärät) vaatimukset eivät vastaa kypärän käyttötarkoitusta. Saadun selvityksen perusteella tuote on tarkoitettu suojaamaan pienten lasten päätä talvileikeissä, luisteluharjoituksissa ja jääpeleissä, mutta tuote ei käyttöohjeensa mukaan sovellu aktiiviseen jääkiekkopeliin. Kun otetaan huomioon tuotteen käyttöohjeessa annetut tiedot, käyttäjäryhmä, tuotteen ulkomuoto ja sen myynti harjoitus- ja turvakypäränä urheiluosastolla ja urheiluliikkeissä luistinten ja jääkiekkovarusteiden yhteydessä, talvi- ja jääurheilua voidaan pitää myös tuotteen oletettavissa olevana käyttötarkoituksena. Standardin EN 1080 vanhemman version (1997) mukaan siinä määritellään alle seitsemänvuotiaiden lasten käyttöön tarkoitetuille kypäröille asetettavat vaatimukset lasten osallistuessa päävammoille altistaviin aktiviteetteihin ympäristössä, jossa ei liiku moottoriajoneuvoja. Standardin uudemman version (2013) soveltamisalamääritelmän mukaan standardilla määritellään vaatimukset kypäröille, jotka on tarkoitettu pienten lasten vapaa-ajan aktiviteetteihin ympäristössä, jossa on päävammojen ja kuristumisen vaarat. Standardin EN 1080 soveltamisala on siten ilmaistu laajasti, ja sen voidaan katsoa kattavan myös jääurheilukäyttöön ja talvileikkeihin tarkoitetut pienten lasten suojakypärät. Edellytetty turvallisuustaso voi kuitenkin säännösten mukaan täyttyä myös muilla kuin yhdenmukaistettujen standardien mukaisilla ratkaisuilla ja vaarallisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota myös muihin turvallisuuskysymyksiä käsitteleviin kansainvälisiin tai kansallisiin standardeihin.

Valittaja on valitusvaiheen aikana testauttanut tuotteen standardin CSA Z262.1-09 (Ice hockey helmets) mukaan ja esittänyt 14.3.2016 päivätyn testausselosteen. Valittaja on siten ryhtynyt kuluttajaturvallisuuslain 5 §:ssä asetetusta toiminnanharjoittajan huolellisuusvelvollisuudesta huolimatta vasta valituksenalaisen päätöksen antamisen jälkeen testaamaan tuotteen nykyvaatimustenmukaisuutta. Valittaja on testannut tuotteen jääkiekkokypäriä koskevan CSA-standardin mukaan sekä aikanaan tuonut tuotteen markkinoille jääkiekkokypäriä koskevan ruotsalaisen ohjeiston H-1-1983 kriteerien mukaisena, vaikka tuotteen merkintöjen ja valittajan ilmoittaman mukaan jääkiekkopelit on nimenomaisesti rajattu pois tuotteen käyttötarkoituksesta. Mainittu CSA-standardi ei ole kuluttajaturvallisuuslain tarkoittama yhdenmukaistettu standardi. Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeus katsoo, ettei valittaja ole osoittanut, että tuote täyttäisi Työterveyslaitoksen testaustuloksista huolimatta edellytetyn turvallisuustason käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettynä.

Valittaja on lisäksi vedonnut siihen, että tuote oli tuotu markkinoille ennen standardin EN 1080 voimaantuloa. Standardi EN 1080:2013 on tullut saattaa kansallisen standardin asemaan viimeistään elokuussa 2013 ja sen kanssa ristiriidassa olleet kansalliset standardit on tullut samassa ajassa kumota. Standardia edeltäneessä EN 1080:1997 -standardissa vastaava ajankohta on ollut syyskuu 1997. Standardin eri versioissa kohdan 4.4 mukaiset iskunkestävyysvaatimukset on määritelty samalla tavoin. Valtioneuvoston henkilönsuojaimista antaman päätöksen 5 §:n 2 ja 3 momenttien mukaan henkilönsuojain täyttää perusvaatimukset, kun se on yhdenmukaistettujen standardien vaatimustason mukainen. Erityisesti kun kansallisessa lainsäädännössä ei ole yksityiskohtaisia säännöksiä lasten jääurheilussa ja talvileikeissä henkilönsuojaimina käytettävien kypärien ominaisuuksista, hallinto-oikeus katsoo, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on voinut lain noudattamista valvovana viranomaisena edellyttää, että kansallisilla markkinoilla kuluttajille tarjottavat päänsuojaimet ovat kulloinkin voimassa olevan yhdenmukaistetun EN-standardin vaatimustason täyttäviä. Siten Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on voinut testauttaa tuotteen standardin EN 1080 mukaisesti, vaikka tuote oli tuotu markkinoille jo ennen mainitun standardin voimaantuloa ja Ruotsin jääkiekkoliiton kriteerien H-1-1983 vaatimukset täyttävänä.

Työterveyslaitoksen testausselosteen perusteella tuotteen suojaustaso on ollut alhainen ja iskutesteissä huippukiihtyvyys on ylittänyt reilusti standardin EN 1080 mukaisen raja-arvon. Myös kiinnitysmekanismissa on havaittu puutteita. Testausselosteen mukaan kypärä ei anna suojaa päähän kohdistuvissa iskuissa ja aiheuttaa vakavan vaaran käyttäjälleen. Tähän nähden Tukesin määräämät menettelyt ovat olleet perusteltuja ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden siitäkin huolimatta, että valittajan ilmoittaman mukaan sen tiedossa ei ole, että tuotteesta olisi toistaiseksi aiheutunut kuluttajakäytössä vaara- tai vahinkotilanteita. Ottaen huomioon, että palautusmenettelymääräys oli asetettu kestoltaan rajattuna, päätöstä ei voida pitää myöskään tältä osin kohtuuttomana. Tukes on myös voinut velvoittaa valittajan korvaamaan tuotteen testauksesta aiheutuneet kustannukset kuluttajaturvallisuuslain 29 §:n 3 momentin nojalla. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että valittajan oikeudenkäyntikulut jäävät sen vastattaviksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut sekä

Valtioneuvoston asetus kuluttajien käyttöön tarkoitettuja henkilönsuojaimia koskevista vaatimuksista

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Reebok-CCM Hockey Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Tukesin päätökset kumotaan ja Tukesin päätöksen täytäntöönpano kielletään. Tukes on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeuden päätös perustuu yksinomaan siihen, että JOFA 215 Play helmet -nimisen kypärän (jäljempänä myös kypärä) suojaustaso olisi alhainen, sillä se ei täytä standardin EN 1080:2013 kohtien 4.4.-4.6. määräyksiä. Hallinto-oikeuden käsitys standardin EN 1080:2013 soveltumisesta kypärän arviointiin on virheellinen, eikä sitä, että kypärä ei täytä kaikkia standardin EN 1080:2013 mukaisia vaatimuksia, voida pitää osoituksena kypärän riittämättömästä suojaustasosta.

Reebok on osoittanut muilla perusteilla valtioneuvoston henkilösuojaimista antaman päätöksen (1406/1993) ("henkilönsuojainpäätös") 5 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, että kypärä on käyttäjälleen turvallinen ja on siten henkilösuojaimia ja kuluttajaturvallisuutta koskevan lainsäädännön mukainen. Kypärä täyttää sen käyttötarkoitusta vastaavien standardien H-1-1983 ja CSA Z262.1-09 mukaiset vaatimukset iskunkestävyysominaisuuksiltaan ja leukahihnan irrotusmekanismin osalta. Muilta osin kypärä täyttää standardin EN 1080:2013 mukaiset vaatimukset.

Henkilönsuojaimen ei tarvitse täyttää minkään tietyn standardin tai yhden standardin määräyksiä kokonaan, jotta sen voidaan katsoa täyttävän henkilösuojaimille asetetut terveyttä ja turvallisuutta koskevat perusedellytykset.

Hallinto-oikeus on henkilösuojainpäätöksen 5 §:n 3 momentin ja kuluttajaturvallisuuslain 11 §:n 2 momentin vastaisesti jättänyt kokonaan huomioon ottamatta kypärän turvallisuudesta esitetyn näytön ja perustanut päätöksensä yksinomaan siihen, ettei kypärä täyttänyt kokonaan tietyn yhdenmukaistetun standardin mukaisia vaatimuksia.

Siitä huolimatta, että kyse on yhdenmukaistetun lainsäädännön soveltamisesta, hallinto-oikeus on jättänyt kokonaan huomioimatta Ruotsin valvontaviranomaisen näkemyksen siitä, että standardi EN 1080:2013 ei vastaa kypärän käyttötarkoitusta. Lisäksi hallinto-oikeus on jättänyt kokonaan huomioon ottamatta Ruotsin valvontaviranomaisen näkemyksen siitä, että kypärä on käyttötarkoituksessaan turvallinen siitä huolimatta, että se ei täytä kokonaan standardin EN 1080:2013 mukaisia vaatimuksia. Ruotsin valvontaviranomaisen näkemyksen ohittaminen on perusteetonta ja hallinto-oikeuden olisi tullut päinvastoin varmistaa, että viranomaiset soveltavat yhdenmukaistettua lainsäädäntöä yhdenmukaisella tavalla.

Hallinto-oikeus on myös ohittanut päätöksessään kokonaan kypärän moitteettoman turvallisuushistorian. Se, että kypärä on ollut markkinoilla ongelmitta vuodesta 1985 lähtien, olisi tullut ottaa huomioon osoituksena siitä, että kypärä on käyttäjälleen turvallinen. Kypärän moitteettomaan käyttöhistoriaan suhteutettuna palautus- ja tiedottamismenettely ei ole oikeassa suhteessa menettelyllä saavutettavaan päämäärään.

Tukes on antanut täytäntöönpanokieltopyynnön johdosta erillisen lausunnon, jossa se on viitannut hallinto-oikeudelle 30.3.2016 antamaansa lausuntoon.

Tukes on pääasian osalta antamassaan lausunnossa vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana. Tukes on kiistänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään.

Tukes on viitaten hallinto-oikeudelle 3.5.2016 antamaansa lausuntoon esittänyt vielä muun ohella seuraavaa:

Standardi EN 1080:2013 on kuluttajaturvallisuuslain 11 §:n 1 momentissa ja henkilönsuojainpäätöksen (1406/1993) 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu yhdenmukaistettu standardi. Henkilönsuojain, joka on yhdenmukaistetun standardin mukainen, katsotaan olevan niiden henkilönsuojaimia koskevien olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten mukainen, jotka kyseinen standardi kattaa. Vaikka standardit eivät ole velvoittavia, niissä ilmaistaan sellainen turvallisuuden taso, jollaista asianomaisen tuotteen osalta voidaan pitää yleisesti ottaen riittävänä. Tuotteen, jonka turvallisuuden tasoa ei voida pitää riittävänä, katsotaan aiheuttavan vaaraa kuluttajaturvallisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Sellaisen henkilönsuojaimen, joka ei tarjoa riittävää suojaa vaaralta, jonka vuoksi sitä on tarkoitettu käytettävän, katsotaan aiheuttavan vaaraa kuluttajaturvallisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Testitulosten perusteella valituksenalaisen päätöksen kohteena oleva kypärä ei tarjoa riittävää suojaa lapsen päähän kohdistuvilta iskuilta, jotka saattavat aiheuttaa vakavia vammoja. Väite siitä, että kypärä kestäisi tavallista paremmin toistuvia, matalaenergisiä iskuja, ei poista vaaraa, joka aiheutuu siitä, että tuote ei suojaa riittävästi lapsen päätä kovilta iskuilta.

Kypärän käyttöohjeen mukaan se on tarkoitettu lasten leikkeihin ja peleihin ja kestämään toistuvia iskuja heikkenemättä. Ainoa tuotteessa esitetty käyttörajoitus on se, että kypärä ei ole tarkoitettu käytettäväksi aktiivisessa jääkiekkopelissä. Arvioidessaan kypärän turvallisuutta Tukes on ottanut huomioon tuotteen oletettavissa olevana normaalina käyttönä lasten pään suojaamisen iskuilta, joita voi aiheutua erilaisissa leikeissä ja erityisesti lasten talviaktiviteeteissa, kuten luisteluharjoituksissa.

Euroopan komissio on antanut 9.12.2016 täytäntöönpanopäätöksen henkilönsuojaindirektiivin (89/686/ETY) 7 artiklan mukaisessa suojalausekemenettelyssä. Komission päätös koskee vastaavanlaista lasten kypärää kuin valituksenalainen Tukesin päätös. Molemmissa päätöksissä on lisäksi kyse samanlaisesta vaarasta eli standardin EN 1080:2013 mukaisessa iskutestissä (standardin kohdat 5.3 ja 5.4) havaitusta puutteellisesta iskunvalmennuskyvystä (standardin kohdat 4.4 -4.6). Komissio katsoi, että kyseessä ollut kypärä ei täyttänyt direktiivin 89/686/ETY 3 artiklassa ja liitteessä II tarkoitettuja terveyttä ja turvallisuutta koskevia olennaisia vaatimuksia. Komission päätöksen 1 artiklassa todetaan, että Suomen toteuttama toimenpide, jolla poistetaan markkinoilta erään toisen valmistajan valmistamat Toronto-merkkiset leikkikypärät ja kielletään niiden markkinoille saattaminen, on perusteltu.

Henkilönsuojainpäätös edellyttää henkilönsuojaimelta mahdollisimman korkeaa suojaustasoa. Kuluttajaturvallisuuslain mukaan valvontaviranomaisen on otettava huomioon nykyinen tieto ja tekniikka, kun se arvioi tuotteen turvallisuutta. Vuodelta 1983 olevien Ruotsin jääkiekkoliiton sääntöjen mukaan tehty EY-tyyppitarkastus ei anna aihetta muuttaa riskinarviota, joka on tehty nykyisin voimassa olevan yhdenmukaistetun standardin nojalla. Kanadalaisen standardin CSA Z262.1-09 mukaiset iskunkestävyystestit on tehty valittajan omalla tutkimus- ja kehittämisosastolla. Ne eivät ole sellainen selvitys, jonka perusteella olisi aihetta epäillä riippumattoman ilmoitetun laitoksen testituloksia.

Kukin jäsenvaltio soveltaa EU:n lainsäädäntöä ja sen toimeenpanemiseksi säädettyä kansallista lainsäädäntöä itsenäisesti. PPE WG ei ole sellainen toimielin, joka voisi antaa jäsenvaltioiden viranomaisia velvoittavia päätöksiä tai edes suosituksia yksittäisissä valvontatapauksissa. Komissio sen sijaan antaa suojalausekemenettelyssä jäsenvaltioiden viranomaisia velvoittavan päätöksen. Vaikka suojalausekemenettelyn tarkoitus on varmistaa EU:n oikeuden oikeasuhtainen soveltaminen yksittäistapauksessa, menettelyssä annetulla ratkaisulla on myös muiden jäsenvaltioiden viranomaisten valvontakäytäntöä ohjaava vaikutus.

Kuluttajaturvallisuuslain 6 luvun nojalla annettavilla kielloilla ja määräyksillä ei ole rangaistusluonteista tarkoitusta. Näiden keinojen tarkoitus on varmistaa kuluttajien turvallisuus tilanteessa, jossa havaitaan tuotteen aiheuttavan vaaraa. Valittajan menettelyn moitittavuudella tai huolellisuusvelvoitteen noudattamisella ei ole ollut merkitystä Tukesin päätösharkinnassa. Tukesin antama päätös perustuu riskinarvioon vaarasta, jonka tuotteen puutteellinen suojaustaso aiheuttaa sekä arvioon niistä tarpeellisista toimenpiteistä, joita tarvitaan vaaran poistamiseksi.

Henkilönsuojaimia koskevan lainsäädännön ja kuluttajaturvallisuuslainsäädännön tarkoitus on ehkäistä ennalta tuotteista tai niiden puutteellisuudesta johtuvia henkilö- ja omaisuusvahinkoja. Edellytys siitä, että vaaratilanteiden tulee ilmetä tuotteen normaalissa käytössä, ei tarkoita, että konkreettisia vaaratilanteita olisi pitänyt jo todistettavasti syntyä. Säännös tarkoittaa sitä, että kun valvontaviranomainen arvioi tuotteen turvallisuutta, se ottaa huomioon sellaiset käyttötarkoitukset, joihin kyseistä tuotetta yleensä käytetään. Tuotetta ei siten voida pitää vaarallisena, mikäli vaara ilmenisi vain ennakoimattoman väärinkäytön tilanteissa. Kuluttajaturvallisuuslain 6 luvun mukaisten määräysten ja kieltojen antamisen edellytyksenä ei ole, että tuotteesta olisi todistetusti jo aiheutunut henkilövahinkoja.

Kypärä on suojaustasoltaan puutteellinen ja aiheuttaa kuluttajaturvallisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla vaaraa. Tämän vuoksi tuotetta ei voida myydä kuluttajille enempää ja tuote tulee poistaa markkinoilta. Tukes on hankkinut tuotteen testattavaksi kauppakeskuksen myymälästä Espoosta 3.3.2015. Tuote on ollut kuluttajien saatavilla siitä huolimatta, että valittajan ilmoituksen mukaan kypärän valmistus on lopetettu vuonna 2012 ja se on poistunut aktiivisesta myynnistä.

Tuotteen aiheuttama vaara ei poistu pelkästään sillä, että tuotteen myynti lopetetaan.

Koska tuotetta on kuluttajien hallussa merkittäviä määriä, on kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi tiedotettava kuluttajille tuotteen puutteellisesta iskunkestävyydestä ja pyydettävä kuluttajia palauttamaan tuotteet. Tukes on arvioinut, että nykyisin käytössä olevista valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetuista kypäristä valtaosa on hankittu 1.1.2011 jälkeen. Tästä syystä palautusmenettely voidaan suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajata koskemaan tuotteita, jotka on luovutettu kuluttajille mainitun päivämäärän jälkeen, vaikka itse tuote on ollut markkinoilla kauemmin.

Reebok on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että Reebok on tuonut esille jo valvontamenettelyssä, että JOFA 215 -kypärä täyttää jääkiekkokypäriä koskevat iskunkestävyysvaatimukset. Tukes ei ole kuitenkaan suorittanut mitään lisätestejä Työterveyslaitoksella standardin EN 1080:2013 mukaan teettämiensä testien lisäksi.

JOFA 215 –kypärä on tarkoitettu käytettäväksi suojakypäränä pienten lasten talvileikeissä ja luisteluharjoituksissa. Kypärän tulee siten suojata ensisijaisesti jäälle tai lumiselle alustalle (toistuvassa) kaatumisessa mahdollisesti aiheutuvilta päävammoilta. Mahdollisten vammojen syntymekanismi ja riskinarvio ovat siten erilaiset kuin kypärissä, jotka vastaavat standardin EN 1080:2013 käyttöalaa.

Tukes on perustanut arvionsa kypärän nimessä esiintyvään "play helmet" / "leikkikypärä" -termiin sekä standardin EN 1080:2013 otsikkoon, eikä ole ottanut huomioon kypärän tosiasiallista käyttötarkoitusta vertaamalla sitä standardin käyttöalaan. Tukes tulkitsee kypärän ja standardin EN 1080:2013 nimessä esiintyvää termiä "leikkikypärä" laajimmalla mahdollisella tavalla. Jos Tukes olisi väitteidensä mukaisesti ottanut huomioon kypärän todellisen käyttötarkoituksen, Tukes ei olisi verrannut kypärää standardiin EN 1080:2013.

Arvioita tuotteen turvallisuudesta ei tule tehdä kypärän nimikkeen perusteella. Kypärän käyttöhistoria on osoittanut, että JOFA 215 -kypärää käytetään sen käyttötarkoituksen mukaisesti, eikä kypärän käyttötarkoitus ole kuluttajille epäselvä. Kypärää ei käytetä (sen käyttötarkoituksen vastaisesti) sellaisessa käytössä, johon standardin EN 1080:2013 mukai-set kypärät on tarkoitettu. Mahdollisiin puutteisiin kypärän käyttöohjeessa tai kypärän nimikkeeseen Tukes olisi voinut puuttua tarvittaessa esimerkiksi kuluttajaturvallisuuslain 34 §:n mukaisella korjaus- ja oikaisumääräyksellä.

Standardi EN 1080:2013 ei vastaa käyttötarkoitusta, jossa kypärä on tarkoitettu lasten leikkeihin ja peleihin ja kestämään toistuvia iskuja heikkenemättä. Standardin EN 1080:2013 mukainen kypärä on poistettava käytöstä ja tuhottava siihen kohdistuneen yhdenkin kovan iskun jälkeen. JOFA 215 -kypärä sen sijaan kestää valmistusmateriaalinsa johdosta toistuvia iskuja suojaustason heikkenemättä.

JOFA 215 -kypärä ja toisen valmistajan Toronto-kypärä eroavat toisistaan olennaisella tavalla, eikä kypäriä tule verrata keskenään. Tukesin viittaama Toronto-kypärä on kopio tunnetusta Reebokin JOFA 215 -kypärästä, mutta ne eivät ole missään tapauksessa ominaisuuksiltaan samanlaisia tai vastaavia. Tukesin viittaama komission täytäntöönpanopäätös ei koske "vastaavanlaista kypärää" kuin JOFA 215 -kypärä.

Tukes olisi voinut puuttua havaitsemiinsa puutteisiin tarvittaessa esimerkiksi kuluttajaturvallisuuslain 34 §:n mukaisella korjaus- ja oikaisumääräyksellä. Muut hallinnolliset pakkokeinot eivät ole oikeassa suhteessa Tukesin mahdollisten huolenaiheiden poistamiseksi. Reebokin näkemyksen mukaan mitkään valvontatoimenpiteet eivät ole perusteltuja JOFA 215 –kypärän osalta, sillä kypärä on kuluttajaturvallisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuluttajalle turvallinen. Reebok on kuitenkin koko ajan ollut valmis muuttamaan tai tarkentamaan kypärän käyttöohjetta tarvittaessa Tukesin ohjeiden mukaisesti.

Kypärän valmistus on lopetettu vuonna 2012 ja viimeiset tuote-erät on toimitettu jälleenmyyjille vuoden 2014 aikana. Tämän jälkeen jälleenmyyjät ovat myyneet varastojaan loppuun, kunnes hallinto-oikeus antoi osittaisen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan päätöksensä 8.4.2016. Tämän jälkeen niitä satunnaisia kypäriä, joita jälleenmyyjillä on mahdollisesti tuolloin ollut vielä varastoissaan, ei ole myyty kuluttajille. Tukes on hankkinut testaamansa kypärät maaliskuussa 2015 ja tuolloin kypäriä on ollut kuluttajien saatavilla. Tukes on hankkinut testaamansa kypärät noin puolta vuotta aikaisemmin kuin Tukes on lähettänyt Reebokille kuulemiskirjeen tässä asiassa. Kun Tukes on tehnyt valvontapäätöksensä 9.2.2016, testattujen kypärien hankkimisesta oli kulunut lähes vuosi. Kun Tukes on tehnyt päätöksensä asiassa, JOFA 215 -kypäriä ei todennäköisesti enää ole ollut yleisesti kuluttajien saatavilla.

Asiassa on syytä ottaa myös huomioon, että kypärä on ollut markkinoilla vuodesta 1985 ja viranomaiset eivät ole tänä aikana saaneet yhtään kypärän iskunkestävyysominaisuuksiin liittyvää vaaratilanneilmoitusta. Mikäli Tukes kieltäytyy perusteettomasti ottamaan kypärän turvallisuushistorian huomioon tuotteen turvallisuutta arvioitaessa, tulisi se ottaa huomioon ainakin toimenpiteiden oikeasuhtaisuuden arvioinnissa. Edellä esitetyn huomioon ottaen Tukesin päätöksen mukainen palautus- ja tiedottamismenettely ei ole oikeassa suhteessa menettelyllä saavutettavaan päämäärään nähden.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Reebok-CCM Hockey Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

3. Lausuminen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Reebok-CCM Hockey Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Timo Räbinä. Asian esittelijä Kari Nieminen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Mikko Pikkujämsä yhtyi:

"Enemmistön tavoin hylkään valituksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on pysyttänyt Tukesin päätöksen, jolla yhtiötä on kielletty pitämästä kaupan, myymästä tai muutoin luovuttamasta Jofa 215 Play Helmet -kypärää ja yhtiö on määrätty poistamaan tuote markkinoilta sekä velvoitettu korvaamaan tuotteen hankinta- ja testauskulut.

Hyväksyn valituksen osittain. Kumoan hallinto-oikeuden ja Tukesin päätöksen siltä osin, kuin yhtiö on määrätty ottamaan tuotteet takaisin kuluttajilta ja tiedottamaan tuotteen aiheuttamasta vaarasta ja palautusmenettelystä.

Perustelut

Hallinto-oikeus on 8.4.2016 kieltänyt Tukesin päätöksen täytäntöönpanon siltä osin kuin Reebok on määrätty ottamaan tuotteet takaisin kuluttajilta ja tiedottamaan tuotteen aiheuttamasta vaarasta ja palautusmenettelystä. Hallinto-oikeuden tällöin antamaan päätökseen ei sisälly määräystä päätöksen voimassaolosta. Päätöksen perusteella jää näin ollen epäselväksi, onko täytäntöönpanokielto tarkoitettu olemaan voimassa vain sen ajan kuin asiaa käsitellään hallinto-oikeudessa vai siihen saakka, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Täytäntöönpanokiellon voimassaoloa koskeva epäselvyys ei ole myöhemminkään täysin poistunut, koska hallinto-oikeus ei ole pääasian ratkaistessaan lausunut määräyksen voimassaolosta ja koska korkein hallinto-oikeus ei ole erikseen ratkaissut Reebokin täällä uudistamaa vaatimusta täytäntöönpanon kieltämisestä. Tulkitsen Tukesin tänne täytäntöönpanokieltopyynnön osalta antamaa lausuntoa joka tapauksessa niin, että Tukes on pidättäytynyt enemmistä toimenpiteistä päätöksen toimeenpanemiseksi, kunnes korkein hallinto-oikeus on käsitellyt täytäntöönpanokieltopyynnön.

Tukesin soveltaman standardin EN 1080:2013 käyttökelpoisuus on ollut epäselvä ja kysymys siitä, onko Jofa 215 Play Helmet -kypärää pidettävä kuluttajaturvallisuuslain 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla terveydelle vaarallisena, oikeudellisesti tulkinnanvarainen tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamiseen saakka. Yhtiöllä on tämän vuoksi ollut perusteltu aihe valitukselleen siltäkin osin kuin valitus on kohdistunut Tukesin päätöksen siihen osaan, jolla yhtiötä on kielletty pitämästä tuotetta kaupan ja määrätty poistamaan se markkinoilta, eikä valitus siten ilmennä yksinomaan pyrkimystä pitkittää päätöksen täytäntöönpanoa.

Vaikka lähtökohtana yleensä on, että hallintopäätöksen lainmukaisuutta arvioidaan valituksen johdosta sen antamisajankohdan mukaan, kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen katson, että tässä tapauksessa päätöksen lainmukaisuutta tulee arvioida myös siltä kannalta, onko sen täytäntöönpaneminen vielä nyt korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen mielekästä.

Tässä arvioinnissa kiinnitän huomiota suhteellisuusperiaatteeseen, joka ilmenee muun ohella hallintolain 6 §:stä. Lainkohdan mukaan viranomaisen toimien on oltava muun ohella oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Kuluttajaturvallisuuslain 41 ja 44 §, joihin Tukesin päätös on tältä osin perustunut, jättää viranomaiselle harkintavaltaa. Harkintavaltaa käyttäessään viranomaisen on kiinnitettävä huomiota sitä ohjaaviin periaatteisiin, muun ohella juuri suhteellisuusperiaatteeseen.

Yhtiön ilmoituksen mukaan, jota ei ole syytä epäillä, kypärän valmistus on lopetettu vuonna 2012 ja viimeiset tuote-erät on toimitettu jälleenmyyjille vuoden 2014 aikana. Tämän jälkeen jälleenmyyjät ovat myyneet varastojaan loppuun, kunnes hallinto-oikeus on antanut osittaisen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan päätöksensä 8.4.2016. Tämän jälkeen kypäriä ei ole myyty kuluttajille. Totean, että viimeisetkin kuluttajille myydyt kypärät ovat siis olleet kuluttajien käytössä tätä korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä annettaessa jo noin kahden talvikauden ajan ja valtaosa tuotteista huomattavasti pitempään.

Asiassa ei ole ilmennyt, että kypärä, joka on yhtiön mukaan ollut markkinoilta vuodesta 1985 lähtien, olisi aiheuttanut konkreettisia vaaratilanteita.

Mainitut seikat huomioon ottaen katson, että Tukesin päätöksen täytäntöönpaneminen enää nyt siltä osin, kuin yhtiö on määrätty ottamaan tuotteet takaisin kuluttajilta ja tiedottamaan tuotteen aiheuttamasta vaarasta ja palautusmenettelystä, ei ole oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään eli kuluttajaturvallisuuden suojaamiseen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Tukesin päätös on tältä osin kumottava.

Velvollisena lausumaan yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta enemmistön omaksumaan lopputulokseen nähden olen sen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Enemmistön tavoin katson myös, että lausuminen Tukesin päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä raukeaa."

 
Julkaistu 22.3.2018